MATKAILUN EDISTÄMISKESKUKSEN ROOLI MAASEUTUMATKAILUN KEHITTYMISESSÄ

3 Maaseutumatkailu Nina Vesterinen Maaseutumatkailun kolme vuosikymmentä JOHDANTO Maaseutumatkailua on kehitetty systemaattisesti jo puolivuosisataa. Ammattimaisen toiminnan voi sanoa alkaneen ns. talomajoituksesta ja se on kehittynyt laadukkaaseen vientikelpoiseen matkailun yritystoimintaan. Maaseutumatkailu on käsite, jota käytetään keskusteltaessa maaseudun kehittämisestä. Se ei siis ole myyntityössä käytettävä termi. Maaseutumatkailu ei myöskään ole itsenäinen toimiala, vaan sen tarjoamat palvelut voidaan jakaa niin kuin muutkin matkailupalvelut ravitsemis-, majoitus-, ohjelma- ja oheispalveluihin. Kuljetuspalveluita voi tarjota esim. hevosyrittäjä hakiessaan kieseillä matkailijoita lähiasemalta matkakohteeseen. Viimeisen 15 vuoden aikana on milloin puhuttu maatilalomailusta, mökkimatkailusta, maatilamatkailusta, luontomatkailusta, erämatkailusta, maaseutumatkailusta, kylämatkailusta, kestävästä matkailusta, lintumatkailusta, vaellusmatkailusta, hevosmatkailusta, kalastusmatkailusta ja milloin matkailukalastuksesta - välillä unohtui miksi ja kenen vuoksi matkailun kehittämistyötä tehdään tärkeämpää tuntui olevan kikkailu eri termeillä. Matkailu maaseudulla on hyvin mikroyritysvaltainen, perheyrittäjävoimin toimiva elinkeino. Tärkeimmät arvolähtökohdat ovat kestävyys, vastuullisuus sekä maaseudun kulttuuriperinnön ja hyvinvoinnin vaaliminen. Maaseutumatkailu on se osa matkailuelinkeinoa, joka ammentaa mahdollisuutensa maaseudun luontaisista voimavaroista, rauhan ja puhtauden ollessa matkailumme tärkeimpiä valtteja. Kehittymisen edellytyksenä on ollut ohjelmallisuuden ja pitkäjänteisyyden toteutuminen kaikilla tasoilla. Näistä esimerkkeinä ovat matkailun tärkeyden huomioon ottaminen mm. Maaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassa 2005 2008 ja Maaseutupoliittisessa erityisohjelmassa, joka sisältää valtioneuvoston maaseutupolitiikan linjaukset sekä päätökset kehittämistoimenpiteistä vuosille 2007 2010. Matkailu elinkeinona näyttää suuntaa maaseudun uudelle elinkeinolliselle roolille, palvelujen maaseudulle. Kehittämistyön painopisteitä ovat tuotekehitystyö, myynti ja markkinointi, osaamisen kehittäminen sekä laadunhallinta. MATKAILUN EDISTÄMISKESKUKSEN ROOLI MAASEUTUMATKAILUN KEHITTYMISESSÄ Matkailun edistämiskeskuksen (MEK) perustamisen jälkeen sen tärkeimmäksi tehtäväksi määriteltiin matkailun kehittämisohjelman laatiminen vuosille 1975-85. Ohjelmassa oli omana osana maatilalomailu. Pohjatietona oli, että maatilamatkailupalvelujen tarjonta ei yllä sesonkiaikoina kysyntää vastaavalle tasolle. Tutkimuksen tulos osoittikin, että tarvetta oli erityisesti kesäasuttaviksi tarkoitetuille siisteille lomamökeille. Lisäksi kaivattiin tehokasta neuvontatyötä

ja koulutusta. Markkinointitoimenpiteitä toivottiin voitavan tehostaa erityisesti tekemällä lähempää yhteistyötä alueellisten matkailuorganisaatioiden kanssa. Kehittämistoimenpiteiden taustalle tehdyt analyysit kertoivat siitä miten varteenotettava matkailuelinkeino kehittyi ja miten yhdessä eri toimijoiden kanssa voitiin sopia tapoja, jolla MEK voisi parhaiten parantaa elinkeinon toimintaedellytyksiä. Maaseutumatkailun edistäminen on kuulunut MEKille sen toiminnan alusta lähtien. Koulutuksella maaseutumatkailua eteenpäin Matkailun edistämiskeskuksen rooli maaseutumatkailun kehittämisessä painottui aluksi lähinnä koulutukseen. Valtakunnallisella tasolla maatilamatkailun koulutusta pohti mm. Matkailualan koulutustoimikunta. Vuonna 1974 valmistuneessa mietinnössä toimikunta katsoi, että maatilamatkailun perus-, täydennys- ja jatkokoulutus kuuluvat ensisijaisesti maatalousoppilaitosten ja emäntäkoulujen tehtäväalueeseen kuitenkin yhteistyössä toimien matkailualan ja muiden asiaankuuluvien järjestöjen kanssa. Samana vuonna myös MEKin budjetissa oli varoja suoraan matkailualan koulutustoimintaan. Tällöin järjestettiin maatalouskeskuksissa työskenteleville toimihenkilöille maatilamatkailun koulutuspäiviä tavoitteena herättää ja lisätä mielenkiintoa ja asiantuntemusta maatilamatkailua kohtaan. Keväällä 1975 alkoi sarja maatilamatkailun peruskursseja. Vuonna 1976 aloitettiin jatkokurssitoiminta, joka jatkui useita vuosia. MEKillä oli vetovastuu maaseutumatkailuyrittäjien valtakunnallisista seminaareista vuosina 1975-1998. Tämän jälkeen seminaareja on järjestetty Suomen maaseutumatkailuyrittäjät ry:n ja Matkailun teemaryhmän toimesta. Valtakunnalliset seminaarit on koettu antoisiksi, koska niissä pystyttiin keskustelemaan ajankohtaisista aiheista, saatiin uusia virikkeitä ja verkotuttiin yli alue- ja toimialarajojen. Vuonna 2008 järjestetään jo 34. valtakunnallinen maaseutumatkailuseminaari. Kokonaisvaltaisia maaseutumatkailun kehittämishankkeita Koulutukset eivät enää pelkästään riittäneet maatilamatkailun eteenpäinviemiseksi ja siksipä Matkailun edistämiskeskus asetti vuonna 1977 työryhmän selvittämään maatilamatkailun kokonaisvaltaista kehittämistä. Kehitettäviä asioita yrittäjien näkökulmasta olivat heikko kannattavuus, rahoitus- ja verotusongelmat sekä yhtenäisen neuvontatoiminnan ja markkinoinnin puute. Kuluttajan näkökulmasta kohteista annettava tieto oli puutteellista ja epäyhtenäistä. Luokituksen puuttuminen puolestaan vaikeutti kohteiden valintaa ja saattoi siten aiheuttaa matkailijalle pettymyksiä. Kehittämistavoitteeksi asetettiin vuokrattavien lomamökkien verkoston kehittäminen siten, että jokainen maatilamatkailusta tai mökkivuokrauksesta kiinnostunut asiakas voisi tulevaisuudessa vuokrata mökin, joka hinnaltaan, varustetasoltaan ja sijainniltaan vastaa hänen odotuksiaan ja taloudellisia mahdollisuuksiaan. Tavoitteena oli myös mm. lomanvieton valintamahdollisuuksien lisääminen ja vaihtoehtojen tarjoamien

ulkomaanmatkailulle. Tämän selvityksen pohjalta käynnistettiin muutamia laajempia kehittämishankkeita. MEKin ja KERAn rahoituksella toteutettiin vuosina 1978-1979 varausyhteistyön kehittämisprojekti VAKE, minkä tuloksista hyötyi myös maaseutumatkailun välitystoimintaa harjoittanut Lomarengas. Seuraavien kahden vuoden aikana MEK osarahoitti maatilamatkailun tuotekehitysohjelmaa TUKEa, minkä tuloksena syntyi luonnon monipuolisen hyväksikäyttöön liittyviä aktiviteetteja. KERA ja MEK jatkoivat yhteisrahoituksella toteutettavia hankkeita. Seuraavaksi oli vuorossa maatilamarkkinoinnin kehittämisohjelma, mikä tuotti selvityksen jakelutievaihtoehdoista kotimaassa ja ulkomailla sekä ehdotuksia uusien asiakasryhmien löytämiseen ja kauden jatkamiseen liittyvistä toimenpiteistä. Erittäin tärkeää oli saada välitysorganisaatiot niin koti- kuin ulkomailtakin mukaan tuotekehitystyöhön. Heiltä saatiin kallisarvoista tietoa siitä, mitä asiakkaat todella olivat mieltä ja minkälaisia tuotteita he halusivat ostaa. Vuonna 1983 tehtiin Suomen Akatemian rahoituksella esitutkimus maatilamatkailun yrittämisen edellytyksistä ja estetekijöistä. Sitä seurasi varsinainen tutkimus vuosina 1984-86 ja Helsingin kauppakorkeakoulun julkaisema raportti seuraavana vuonna nimeltään Maatilamatkailun edellytykset. MEKin tekemissä ja teettämissä matkailua yleisesti koskevissa tutkimuksissa oli maaseutumatkailu mukana. Olihan se tärkeä matkailun muoto Suomessa ennen kuin matkailukeskukset olivat kehittyneet nykyiseen loistoonsa. Tutkittua tietoa on maaseutumatkailusta ollut pitkään saatavilla, sillä vuosien varrella on ilmestynyt monia maaseutumatkailuun liittyviä tutkimuksia, kirjoja, oppimateriaalia ja yksi väitöskirjakin. Koska maaseutumatkailu oli pitkälti maatilasidonnaista, kulki se kuitenkin monilta osin omia teitään. Joidenkin jääräpäisten isäntien oli vaikea ottaa neuvoa vastaan pääkaupungista tulevilta. MEKin markkinointikampanjoissa maaseutumatkailu ja mökit olivat omana teemanaan mukana. Esimerkiksi monista pienistä workshopeista kehittyneessä suurimassa suomalaisessa matkailutuotteiden markkinointi- ja myyntitapahtuma Purpurissa, joka järjestettiin ensimmäisen kerran 1980, olivat mukana myös aktiivisimmat maaseutumatkailuyrittäjät ja alueet. Markkinoinnin yhteishankkeiden merkitys kasvoi ja pienetkin yrittäjät ymmärsivät, että kampanjoihin osallistumiseen tarvittiin omarahoitusosuus. Myös Espan asiakaspalvelutoimistossa maaseuturypäs oli näkyvästi esillä. MALO 1989-1993 Vuonna 1989 oltiin siinä pisteessä, että Matkailun edistämiskeskuksen johtokunta päätti käynnistää viisivuotisen maaseutumatkailuprojektin MALOn. Myös maatilahallitus ja maa- ja metsätalousministeriö katsoivat projektin

tarpeelliseksi. MALO-projektissa tarkasteltiin palvelujen luokitusta, rahoitusta ja kannattavuutta, koulutusta ja neuvontapalveluja sekä markkinointia kotimaassa ja ulkomailla maaseutuyrittäjän näkökulmasta. Heikkoutena pidettiin mm. laatua ja palvelua sekä alkuaikoina myös kielitaitoa. Luokitustyöryhmän tavoitteena oli kehittää maaseutumatkailupalvelujen luokittelu, joka helpottaa palvelun valintaa varmistaa, että palvelu vastaa siitä etukäteen annettuja tietoja ohjaa yrittäjien toimintaa antaa toiminnalle pitkäjänteisyyttä varmistaa tasalaatuisuutta selkiinnyttää alan kehittämistä. Pääajatuksena oli kehittää maaseutulomailupalveluista tarkastettu ja valvottu MALO -tuote, jonka laadukkuuteen asiakas voisi luottaa. Tärkeää oli myös pystyä tiedottamaan asiakkaalle kohteen laatutasosta selkeällä tavalla. Matkailupalvelujen laadun yhtenäistäminen ja parantaminen vaativat paneutumista perustan luomiseen. Palveluille oli määriteltävä tavoitetasot sekä tavat, miten kyseiselle tasolle päästäisiin. Valtakunnallinen luokitteluohjeisto katsottiin tarpeelliseksi työkaluksi, jotta maaseutulomailua pystyttäisiin kehittämään osana yleistä matkailun kehittämistä. Maa- ja metsätalousministeriö (MMM), Matkailun edistämiskeskus (MEK) ja Maaseutukeskusten Liitto (MKL) allekirjoittivat yhteistyösopimuksen maaseutumatkailun majoitustilojen valtakunnallisen laatuluokituksen toteuttamisesta 16.4.1993. Sopimuksen mukaan luokitusta ohjaa, valvoo ja kehittää Maaseutukeskusten Liittoon perustettu koordinaatiotyöryhmä, jossa ovat edustettuina MMM, MEK, Suoma ry., MTK / yrittäjät, Suomen 4H liitto ry., Lomarengas ry., Svenska Lantbrukssällskapens Förbund rf ja Maaseutukeskusten Liitto ry. Luokittelun käytännön toteuttamisen todettiin jakaantuvan maaseutumatkailua välittäville organisaatioille ja maaseutuneuvojille. Maaseutumatkailupalvelujen välittäjäorganisaatiot, jotka myyvät tuotetta ja vastaavat siitä, tarkastavat ja luokittelevat tuotteensa MALO projektissa hyväksytyn ohjeiston perusteella. Neuvontajärjestöjen koulutetut tarkastajat toimittavat luokittelun puolestaan silloin, kun yrittäjä ei kuulu välitystoiminnan piiriin. Yrittäjiltä päätettiin periä erillinen maksu luokittelusta. Luokittelun tueksi tehtiin luokittelusta kertova esite Loma maalla on mukavaa, luokittelijan aineistokansio ja luokituslomakkeet. Vuonna 1992 Rovaniemellä pidettyyn Purpuriin koottiin MALO-projektin tuloksena 20 tuotepakettia. Ulkomaalaiset ostajat olivat kiinnostuneet erityisesti maatilamatkailuun liittyvistä tuotekokonaisuuksista. MEK kannusti maaseutumatkailuyrityksiä lisäämään keskinäistä yhteistyötä, erityisesti uusien verkostomaisten tuotepakettien aikaansaamiseksi.

Luokitustilanteen kehittyminen Luokiteltujen yritysten määrän kehitys 1996-2006 2000 1800 1600 1400 1200 lkm 1000 800 600 400 200 0 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 vuosi MALO 1993- Reilun kymmenen vuoden työn tuloksena luokitustoiminta laajeni ja sen voidaan katsoa saavuttaneen valtakunnallisen aseman. Vuoden 2007 lopussa luokitusrekisterissä oli jo yli 2000 matkailuyritystä. Luokiteltuja mökkejä oli lähes 3000 ja aamiaismajoitukseen tai maatilalomiin kuuluvia huoneita tai huoneistoja yhteensä 1 600 kappaletta. Nykyisen luokitusjärjestelmän on katsottu painottuvan liiallisesti teknisiin arviointiperusteisiin, jolloin kuluttajien ostopäätöksiin vaikuttavia muita tekijöitä ei tule otetuksi riittävästi huomioon. Tehtyjen selvitysten, käytyjen keskustelujen ja myös muista maista käytössä olleiden aineistojen perusteella päädyttiin vuonna 2006 siihen, että luokitusjärjestelmää kehitetään ottamalla mukaan ns. yleisvaikutelman ja siihen liittyvien ympäristönäkökohtien arviointi. Yleisvaikutelmaa tullaan arvioimaan sekä varsinaisten majoitustilojen että lähiympäristön osalta. Varsinaisten majoitustilojen osalta tarkastellaan tilojen antamaa ensivaikutelmaa, esteettisyyttä ja toiminnallisuutta. Arvioinnin kohteena ovat mm. rakenteet, valaistus, kalusteet, sisustustekstiilit ja värimaailma. Majoitustilojen lähiympäristöä, lähinnä pihapiiriä ja rantaa,

arvioidaan vastaavasti visuaalisesta ja toiminnallisuuden näkökulmasta tarkastelemalla rakennuksia, rakenteita, kalusteita ja maastoa. Yleisvaikutelman arviointi otetaan käyttöön vähitellen vuoden 2008 aikana. MAASEUTUMATKAILUN TEEMARYHMÄN TEKEMÄ KEHITTÄMISTYÖ Maaseutumatkailun teemaryhmän toiminta tuli tarpeelliseksi Matkailun edistämiskeskuksen valtakunnallisen maaseutulomailu (MALO) projektin loputtua 1990 luvun alussa. MALO -projektissa oli onnistuttu käynnistämään konkreettisia hankkeita, joiden kehittäminen vaati jatkotyötä. Luonteva koti maaseutumatkailun valtakunnalliseen kehittämiseen oli Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä, jossa mm. mietittiin maaseudun elinkeinorakenteen monipuolistamista. Maaseutumatkailun kokonaisvaltaista kehittämistä edistämään yhteistyöryhmä nimesi kesällä 1995 maaseutumatkailun teemaryhmän. Tammikuussa 1996 julkistetussa maaseutuohjelmassa Maaseutumatkailun teemaryhmä sai vastuulleen valtakunnallisen maaseutumatkailustrategian, kehittämisohjelman ja tuotekehityssuunnitelman laatimisen, maaseutumatkailun tilastotiedon keräämisen organisoinnin, maaseutumatkailun laadunhallintavälineiden yhtenäistämisen sekä koko Suomen kattavan maaseutumatkailutuotteiden varausjärjestelmän kehittämisen. Vuonna 1997, alueellisen vuoropuhelun jälkeen, kehittämistyön päämäärä kiteytettiin seuraavasti: maaseudun pysyminen elämisen arvoisena ja elämisen mahdollisuudet antavana alueena nyt ja tulevaisuudessa. Tätä päämäärää tavoitellaan siten, että maaseutumatkailusta tulee entistä kiinteämpi osa sekä koko Suomen matkailuelinkeinoa että maaseudun muita elinkeinoja. Alusta lähtien teemaryhmän keskeisenä toimintatapana oli saattaa yhteen kehittämistyötä tekeviä ja siihen vaikuttavia ihmisiä visioimaan tulevaisuutta sekä sopimaan toimenpiteistä. Myöhemmin mukaan tuli myös toimialojen rajat ylittävä yhteistyö. Visio vuoteen 2006 Vuoden 2006 lopussa maaseutumatkailu on olennainen ja kiinteä osa Suomen matkailua ja maaseutua elinkeinona, työllistäjänä ja kulttuurisena elävöittäjänä. Taloudellisesti menestyvien, jatkuvasti kehittyvien perhe- ja pienyritysten verkostot tuottavat matkailupalveluita maaseudun luontaisia voimavaroja hyödyntäen, korkealaatuisia kokemuksia vaativille, kestävän kehityksen periaatteita kunnioittaville koti- ja ulkomaisille asiakkaille kaikkina vuodenaikoina.

Valittuja paloja tehdyistä toimenpidekokonaisuuksista vision saavuttamiseksi 1) Markkinointi Työ aloitettiin vientimarkkinointikampanjalla vuonna 1995 Teemaryhmän markkinointiryhmän tehtävänä helmikuusta 1996 alkaen oli kehittää koko Suomen kattava maaseutumatkailutuotteiden varaus- ja jakelujärjestelmä sekä toimia vientimarkkinointikampanjan ohjausryhmänä. Vientimarkkinointikampanjan hallinnointi ja toteutusvastuu oli Lomarenkaalla ja rahoitusta saatiin kauppa- ja teollisuusministeriöstä vuosina 1995 1997. Tässä hankkeessa tehty työ pohjusti osaltaan vuonna 1998 aloitettua koemarkkinointia, erityisesti sen tavoitteiden asettamista ja toteutussuunnitelman tekoa. Markkinointiryhmän tehtävänä oli myös miettiä pitemmän aikavälin kehittämis- ja yhteistyötä kotimaan markkinoinnissa. Tätä varten työryhmä valmisti yhteisen maaseutumatkailun markkinointistrategian, joka oli mm. pohjana kotimaan markkinointikampanjaa Aavan meren tällä puolen koottaessa. Koemarkkinointihanke toteutettiin vuosina 1998-2002 Koemarkkinoinnin tavoitteena oli tukea alueellista ja paikallista maaseutumatkailun kehittämistyötä. Tämä toteutettiin kokoamalla markkinointiponnistuksia suuremmaksi kokonaisuudeksi. Hankkeessa keskityttiin tuotepohjaiseen ja teemoittaiseen koemarkkinointiin sekä toimintamallien testaamiseen markkinoinnin tehostamiseksi. Lisäksi tehtävään kuului kerätä ostajilta ja kuluttajilta palautetta, ja välittää tätä tietoa tuotekehitystyön tueksi. Kokeiluja informaatio- ja varausjärjestelmien toimivuudesta Koemarkkinointihankkeessa kokeiltiin informaatio- ja varausjärjestelmien toimivuutta tekemällä sopimuksia eri järjestelmien tuottajien kanssa ja syöttämällä mukana olleita teematuotteita järjestelmiin. Sopimukset tehtiin mm. Amadeus Finlandin AMANDA järjestelmän sekä Matkailun edistämiskeskuksen Extranet ja Promis järjestelmien kanssa. Promis järjestelmän myötä syötetyt tiedot olivat myös MEKin englanninkielisen wap palvelun Finland Travel Guiden käytössä. Kokeilut osoittivat, että järjestelmät taipuivat teematuotteiden esittelyyn. Pienille yrittäjille nämä järjestelmät olivat kuitenkin kalliita ja ainoaksi järkeväksi ratkaisuksi jäi se, että yrittäjien verkostot olisivat tehneet sopimukset em. järjestelmien tuottajien kanssa. Promis järjestelmän osalta jäi myös ongelmaksi se miten innokkaasti alueorganisaatiot päivittivät tietoja ja voisivatko yksittäiset yrittäjät vaikuttaa tietojen päivitykseen. Varsinaisesta maaseutumatkailun valtakunnallisen varausjärjestelmän/varausverkon kehittämisestä vastasi Lomarengas Oy. Kotimaan markkinointikampanjan Aavan meren tällä puolen pohjustaminen Kotimaan markkinointikampanjan suunnittelu aloitettiin vuonna 1997. Suunnittelussa pohjatietona käytettiin koemarkkinointikampanjassa kerättyjä tietoja sekä olemassa olevia tutkimuksia kotimaisista asiakkaista ja heidän

toiveistaan. Lisäksi teetätettiin erilaisia selvityksiä ja tutkimuksia. Esimerkiksi Tampereen yliopiston liiketaloudellinen tutkimuskeskus selvitti harrastajajärjestöjen toiveita. Rope-Yhtiöt tutki valittujen kohderyhmien edustajien arvoja ja asennoitumista maaseudun matkailupalveluihin. Elintarviketieto Oy tutki puolestaan maaseudun matkailupalveluiden tunnettuutta ja sitä mitä palveluja asiakkaat olivat käyttäneet. Näiden tietojen pohjalta tehtiin ensimmäinen suunnitelmaluonnos vuoden 1999 alkupuolella. Seuraavien vuosien aikana suunnitelmaa tarkennettiin ja lobattiin maakuntien toimijoille. Lomalaidun ry on hallinnoinut vuodesta 2002 alkaen aina vuoden 2007 loppuun kotimaan maaseutumatkailun markkinointi- ja tuotekehityshanketta Aavan Meren tällä puolen, joka keskittyy maaseutumatkailutuotteiden kehittämiseen ja markkinointiin. Hanke on ideoinut tuotteistusmahdollisuuksia ja ollut mukana valmiiden tuotteiden markkinoinnissa. Käytännön toimet, kuten myyminen ja varauksien vastaanottaminen tapahtuvat yhteistyötahojen toimesta. Lomalaidun ry:n työ jatkuu maaseutumatkailun kehittämisen parissa. 2) Tuotekehitys Käsi kädessä markkinoinnin kanssa kulkevaan tuotekehitystyöhön haluttiin saada lisää potkua. Tämän vuoksi teemaryhmässä laadittiin tuotekehitysohjelma, jonka mukaisesti teemoittaisia tuotekokonaisuuksia pystyttiin myös alueellisesti ja yrityskohtaisesti kehittämään. Olivathan kerätyt tiedot kootusti eri raporteissa ja kehittäjän pakissa nettisivuilla. Lisäksi koemarkkinoinnissa mukana olleille lähetettiin suoraan palautetta ja järjestettiin valmennustilaisuuksia. Tuotekehitystyötä tehtiin myös konkreettisesti koemarkkinoinnissa mukana olleiden aluehankkeiden ja yrittäjien kanssa sekä muidenkin hankkeiden kanssa. Asiakaskohderyhmien tarpeiden ja toiveiden keruun lisäksi teemaryhmässä valmistettiin muutamia tuotekehitystyötä helpottavia työvälineitä. Kehitystyön tuloksena laadittiin tuotekehitystyöhön prosessimalli. Matkailun teemaryhmä on käynnistänyt mm. Pyöräillen, Vaeltaen ja Meloen Suomessa hankkeet, joissa pääpainona on ollut tuotekehitystyö oheisiin teemoihin liittyen. 3) Laadunhallinta Palvelua Sydämellä asiakaspalveluun keskittyvän laadunhallintavälineen kehittämistyö Suomen maaseutumatkailuyrittäjät ry:n ja Maaseutukeskus Farman kanssa käynnistettiin palvelun laatuun pureutuvan valtakunnallisen valmennuksen suunnittelu keväällä 2000. Ensimmäinen Palvelua Sydämellä -tilaisuus yrittäjille pidettiin marraskuussa 2000 Jyväskylässä. Vuoden 2001 alussa suunnitteluryhmää laajennettiin ja lopullisen Palvelua Sydämellä aluevalmennuksen suunnittelussa olivat innokkaimmin mukana Jalasjärven Ammatillinen Aikuiskoulutuskeskus, Maaseutukeskus Etelä-Karjala, Pirkanmaan ammattikorkeakoulu/ahlmanin maatalous- ja kotitalousoppilaitos, Posintra Oy ja Tiicon Development Group Oy.

Valmentajaverkoston keskeisinä työtapoina olivat yhteisissä tapaamisissa lisäopiskelu, tietojen ja kokemusten vaihto mm. keskustellen ja materiaalia vaihtaen sekä toisten alueiden valmennustilaisuuksiin osallistuminen. Keskeisenä tavoitteena Palvelua Sydämellä -perusvalmennuksessa on parantaa maaseudun matkailuyrityksen asiakkaiden tuntemista, asiakaspalveluosaamista ja asiakastyytyväisyyttä. Näiden kautta voidaan varmistaa uusiutuvan kilpailuedun rakentaminen. Teemaryhmä halusi lisäksi kokeilla valtakunnallisilla Palvelua Sydämellä - päivillä erilaisia oppimista helpottavia toimintamalleja ja teemoja alueellisten valmennusten tueksi. Esimerkiksi Palvelua Sydämellä ja markkinointi - valtakunnallisille valmennuspäiville saatiin valmiiksi Markkinamix Oy:n, Rope- Yhtiöiden ja teemaryhmän tekemänä erityisesti markkinoinnin saloihin perehdyttävä yrityspeli Meltola. Matkailun teemaryhmän ohjauksella syntyi vuonna 2005 myös TunneTurvaa turvallisuusvalmennus, yhteistyössä Palvelua Sydämellä - verkoston valmentajien kanssa. Turvallisuusvalmennus on suunnattu erityisesti matkailun ohjelmapalveluyrityksille. Se perustuu kuluttajaviraston ohjeisiin ja sen tavoitteena on herättää yrittäjiä turvallisuusajatteluun ja laittaa hyvälle alulle yrityksen turvallisuusasiakirjan laadinta. Laatuyhteistyöryhmän, johon kuuluvat lisäksemme Maakuntien parhaat ja Laatutonni, toimesta on kehitetty mm. Laadun Portaat malli, joka kuvaa matkailuyrityksen tien kansainväliseen huipputasoon. Laatuyhteistyön tavoitteena on edistää tietoisuutta laadun merkityksestä matkailuyrityksissä. 4) Tutkimus, koulutus ja neuvonta Teemaryhmässä todettiin heti alusta lähtien, että suunnitelmallinen ja pitkäjänteinen kehittämistoiminta perustuu tutkimukseen, koulutukseen ja neuvontaan. Puutteellinen toiminta yhdessäkin osatekijässä haittaa koko elinkeinoa. Tutkimuksen on vastattava maaseudun matkailuelinkeinotoiminnan kehittämisen tarpeisiin. Lisäksi todettiin, että tarvitaan sekä kehittämistoimintaan kiinnittynyttä selvitystyötä että kehittäjäinstituuteista riippumatonta akateemista tutkimusta. Tutkimustyön, koulutuksen ja neuvonnan haasteeksi todettiin tutkimustulosten ja tiedon nopea saanti elinkeinon käyttöön ymmärrettävällä kielellä ja tavalla. Tiedotuskanavana toimivat omat nettisivut, säännölliset tiedotteet sekä MaaseutuMatkailu-lehti. Maaseutumatkailun ammattitutkinto ja neuvojien sekä opettajien täydennyskoulutus Tampereen yliopiston liiketaloudellinen tutkimuskeskus toteutti vuonna 1997 teemaryhmän kanssa maaseutumatkailun koulutustarvekartoituksen. Tätä selvitystä hyödyntäen Opetushallitus laati 1998 teemaryhmän aloitteesta maaseutumatkailun ammattitutkinnon. Tämän jälkeen teemaryhmä osallistui muutamana vuotena ammattitutkintoon valmentavaa koulutusta antavien oppilaitosten yhteisille suunnittelu- ja valmennuspäiville. Neuvojien ja opettajien ammattitaidon varmistavasta täydennys- ja jatkokoulutuksesta neuvoteltiin mm. Hämeen ammattikorkeakoulun,

Matkailun verkostoyliopiston sekä neuvontajärjestöjen kanssa. Neuvojien täydennyskoulutus käynnistyikin Mustialassa keväällä 1999. Tämän valmennuksen kokemusten pohjalta valmistettiin maaseudun kehittäjän erikoisammattitutkinto, jonka perusteet Opetushallitus hyväksyi kesällä 2001. 5) Perustiedon kerääminen ja tilastointi sekä tietojen hyödyntäminen Maaseutumatkailun teemaryhmässä aloitettiin tilastotiedon kerääminen maaseudun matkailuyrittäjistä ja kapasiteetin käyttöasteista vuonna 1996 yhdessä maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen ja Suomen maaseutumatkailuyrittäjät ry:n kanssa. Vuonna 2001 valmisteltiin tilastotiedon päivitystä uusimalla ja testaamalla kyselylomake. Kyselystä tehtiin sen verran laaja, että varauduimme haastattelemaan puhelimitse ne yrittäjät, jotka eivät palauttaisi täytettyä kyselylomaketta kahden viikon sisällä. Keväällä 2002 kyselylomakkeet (4537 kappaletta) lähetettiin maakuntaliittojen ja TEkeskusten matkailuvastaavien täydentämien listojen mukaisesti yrittäjille. Käyttöasteseurannan suurin ongelma on ollut vastausprosentin pienuus. Esimerkiksi vuonna 2002 se oli vain 15 % (seurantalomakkeet lähetettiin noin 920 yrittäjälle). Tämä tarkoittaa sitä, että tulokset ovat vain suuntaa antavia. Käyttöasteseuranta toteutettiin viimeisen kerran vuonna 2007. Matkailun teemaryhmän tehtävät 2006 eteenpäin Matkailun teemaryhmä vie edelleen omalla aktiivisella panostuksellaan maaseudun matkailua eteenpäin. Tehtävät vuosille 2006-2008 ovat 1. Ohjelmallisuuden lisääminen maaseutumatkailun kehittämistyössä 2. Tiedonvälitys 3. Maaseutumatkailun toimintaedellytysten parantaminen 4. Markkinoinnin tehostaminen 5. Osaamisen syventäminen 6. Pysyvien rakenteiden vahvistaminen Käynnistymässä ovat valtakunnalliset teemapohjaisen kylämatkailun ja aktiviteetteihin perustuva Outdoors Finland -kehittämisohjelmat. MaaseutuMatkailu-lehti ilmestyy edelleen, mutta vuodesta 2007 alkaen vain sähköisenä. Omaa valtakunnallista maaseudun matkailun strategiaa ei enää tehdä vaan Suomen matkailustrategia 2020 on myös maaseudun matkailuyritysten ja kehittäjien ohjenuorana. YRITTÄJÄN NÄKÖKULMA MAASEUTUMATKAILUN KEHITTYMISEEN Maaseutumatkailutoiminta on vuosien myötä tullut yhtä ammattimaisemmaksi, kertoo Arto Heikkonen Tynkkylän Lomaniemestä Punkaharjulta. Monelle matkailu on kuitenkin yhä sivuelinkeino eikä yrittäjämäistä lähestymistapaa ole vielä kaikilta osin opittu, joten tehtävää löytyy vielä tulevillekin vuosille. Vuosien varrella erilaista lainsäädäntöä on tullut yritystoimintaan lisää ja se on vaatinut yrittäjältä perehtymistä lain kiemuroihin ja usein myös erilaisten

lomakkeiden täyttämisen opiskelua. Toisaalta jotkut ohjeistukset ovat selkiyttäneet esim. kuluttajan ja palveluntarjoajan suhdetta. Viime vuosina kiristynyt rakennustoimintaa koskeva lainsäädäntö on lisännyt rakennuskustannuksia. Jätevesiasetus, jonka siirtymäaika on vuoteen 2013, tuo yrittäjälle suuria lisäkustannuksia. Erityisesti pienet yritykset ovat kritisoineet kertaluonteisten tilaisuuksien korkeita alkoholilupamaksuja. Toisaalta sääntöjen löysentäminen vääristäisi kilpailua pysyvän luvan omaavan ja väliaikaista lupaa käyttävän yrityksen välillä. Erilaisten tukien hakeminen on myös vuosien varrella monimutkaistunut. Kohteisiin, joihin on saatu investointitukea, pitäisi pystyä realisoimaan pidemmällä aikavälillä, sillä hitaammalla ja pitkäjänteisemmällä toiminnalla saataisiin oikeita ja parempia tuloksia aikaan. Maaseutumatkailuyrittäjyys rinnastetaan liian usein pelkästään perinteisen maatilatoiminnan yhteydessä harjoitettavaan toimintaan. Yrittäjyyttä ei pidetä ns. oikeana yrittämisenä ja tämä näkyy mm. kunnan suhtautumisessa kehittämistoimiin, ja tukipalvelujen saannin niukkuutena toiminnan muuttuessa. Paikallisyhteisöjen suhtautuminen matkailun kehittämiseen on myös muuttunut vuosien myötä. Alussa matkailijat vain häiritsivät paikallisten elämää ja käyttivät heille tarkoitettuja palveluja hyväksi. Tänään matkailu nähdään kylää elävöittävänä tekijänä, minkä avulla mm. kaupan palvelut saadaan ylläpidettyä. Kalastuskunnat, jotka ennen uuden lain voimaantuloa pitivät omista oikeuksistaan tiukasti kiinni, suhtautuvat kalastaviin matkailijoihin entistä myönteisemmin. Maaseutumatkailun kannalta päivänä polttavia kysymyksiä ovat kiinteistöveroon ja arvonlisäveroon liittyvät asiat, eläkevakuutus sekä palveluviitoitus. Yrittäjien toiminnan kannattavuuteen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Palvelujen hinnat eivät ole nousseet samassa tahdissa kuin raaka-aineiden. Esimerkiksi perinteisen laajan pitopöydän kulut peittyvät vasta 30 hengellä ja katetta saadaan vasta 80-120 ruokailijalla. Jotkut yrittäjät ovatkin alkaneet käyttää ns. pienryhmälisää, jolla kulut katetaan. Kannattavuutta ei yksistään voi kohottaa hintoja nostamalla vaan prosesseja tarkastelemalla ja ostoja tarkemmin miettimällä. Maaseudun mökkiloman pakettiin kuuluvat kaikki palvelut, toisin kuin esim. Lapissa, joten palvelujen hintamielikuvaa pitäisi pystyä muuttamaan. Asiakkaan maksamalla hinnalla pitäisi peittää kulut ja saada vielä tuottoakin. Tämä tarkoittaa myös, että yrittäjien liiketoiminta ja laskentaosaamista pitäisi nostaa koulutuksen avulla. Tulevaisuus Jotta maaseutumatkailuyrittäjyys saisi vielä entistä vahvemman ja arvostetumman jalansijan tulisi tiedotusta lisätä. Tilastoinnin kehittäminen on arvostuksen nousun kannalta elintärkeää. Maaseutumatkailuyrittäjyys jatkuu Suomessa, mutta jatkuuko samassa muodossa. Monet nykyisistä yrittäjistä ovat lakkauttamassa matkailutoimintojaan, koska jatkajaa ei löydy omasta takaa ja ulkopuolista ostajaa on vaikea saada. Osa yrityksistä on elinkaarensa

loppuvaiheessa, investointeja ei ole tehty vähään aikaan ja uutta innostusta on vaikea löytää. Usein pienen yrityksen menestys on kiinni isännän ja emännän omasta persoonasta. Kanta-asiakkaiden pitäminen on uudellekin yrittäjälle tärkeää. Rauhallisille lomapaikoille on kiireisen työn vastakohtana kysyntää, mutta asiakas haluaa rauhallisuuden lisäksi toisaalta myös toimintaa. Uusia asiakaslähtöisiä palveluja tuleekin kehittää, jotta tarjonta ja kysyntä saadaan kohtaamaan. Kotimaisuuden mielikuva tulee säilymään maaseudun matkailupalvelujen vahvana tekijänä. Se näkyy niin toimintatavassa, ruoassa kuin ohjelmapalveluissakin. ---- Kirjoittaja Nina Vesterinen koulutus? Pääsihteeri, Matkailun teemaryhmä Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä lähde: YTR 4/2007 Maaseutumatkailun puoli vuosisataa - artikkeleita kehittämisen eri näkökulmista (toim. Nina Vesterinen) ja Matkailun teemaryhmän vuosikertomukset