Vuorovaikutuksen haasteita varhaiskasvatuksen arjessa FT, yliopistonlehtori Eira Suhonen Helsingin yliopisto Erityispedagogiikka
Luennon teemat Keskeisiä käsitteitä Tutkimuksen kertomaa Kasvattajan ja lapsen välinen vuorovaikutus Kasvattajan haasteet Lasten välinen vuorovaikutus ja sen tukeminen
Päiväkoti kasvatusinstituutiona sosiokulttuurinen viitekehys (Vygotsky 1978) lapsi kohtaa kulttuurin sosiaalisessa kontekstissa päivähoito on heijastuma laajemmasta sosiaalisesta systeemistä institutionaalistuminen on osa modernia lapsuutta lapsuus muotoutuu kahdessa erilaisessa systeemissä perhe perhekulttuurinen kasvatustraditio päivähoito ammattikasvatuksen traditio
oppiminen ja kehittyminen oppiminen on sosiaalinen ilmiö, joka tapahtuu vuorovaikutuksessa yksilön psyykkinen kehitys rakentuu sosiaalisissa suhteissa yksilön sitoutuessa kollektiiviseen, sosiaalisesti organisoituun toimintaan (Vygotsky 1978)
Sopeutuminen mahdollisuus käyttää olemassa olevaa ympäristöä hyödykseen (Reunamo 2007) lapsi mukautuu sekä ohjattuun että omaehtoiseen toimintaan (Keskinen & Hopearuoho-Saajala 2000) yksilön tarpeiden tyydytys, johon liittyy yhteisöllisyys tarpeet ovat sekä biologisia että kulttuurisia (Malinowski 1992)
sitoutuneisuus toimintaan inhimillisen toiminnan ominaisuus, johon liittyy mm: keskittyminen sinnikkyys tyydytys toiminnasta sitoutuneisuus on korkeimmillaan silloin kun tilanne vastaa lapsen perustarpeita ja hän voi emotionaalisesti hyvin, lapsi toimii omalla lähikehityksen vyöhykkeellään (Laevers 1997, Vygotsky 1978)
Tutkimustehtävä miten taaperon ja häntä kasvattavan aikuisen/aikuisten suhde rakentuu miten erityistä tukea tarvitsevan taapero liittyy mukaan vertaisryhmään miten vuorovaikutussuhteet rakentuvat lasten välillä
Aineiston laadullinen analyysi lasten sitoutuneisuus toimintoihin koko vuoden ajan melko matalaa (lukuun ottamatta viidettä lasta) yhteistä toimintaa toisten lasten kanssa esiintyi melko vähän pulmat liittyivät: lasten intentioiden havaitsemiseen ja tulkitsemiseen, myös lapsilla vaikeaa lukea toisten lasten intentioita tarkkaavaisuuden ylläpitäminen toiminnan ohjaaminen
Hypoteesin asettaminen laadullisen analyysin jälkeen asetettu hypoteesi: kasvattajan rooli on merkittävin tekijä ryhmään sopeutumisessa, aikuisen sitoutuminen vuorovaikutukseen lapsen kanssa ennustaa lapsen sitoutuneisuutta toimintoihin sekä lasten välisen yhteisen toiminnan syntymistä hypoteesi testaus tilastollisin menetelmin korrelaatiot monimuuttujamenetelmät, yleinen lineaarinen malli (GLM) regressioanalyysi
ilmiön selittäminen tilastollisin analyysein analyysin kohteena 341 episodia sitoutuneisuudessa toimintoihin lasten välillä tilastollisesti merkitsevä ero [F(4)7,66, p<.001]. yksittäisen lapsen kohdalla eri mittauskerroilla ei tilastollisesti merkitseviä eroja 5 lapsen sitoutuneisuus 4 3 2 1 yy kaa koo nee vii lapsi
Aikuisen teot ratkaisevat aikuisen sitoutumisella ja lapsen sitoutuneisuudella voimakas tilastollisesti merkitsevä yhteys [F(4)26,45, p<.000]. 5 4 lapsen sitoutuneisuus 3 2 1 täysin sitoutumaton pääosin sitoutumaton sitoutuminen ja sitoutumattomuus eidominoi aikuisen sitoutuminen pääosin sitoutunut täysin sitoutunut
miksi näin? aikuisten tapa ohjata lasta nousee keskeiseksi tekijäksi arvioitaessa lapsen kokemaa turvallisuuden tunnetta ja emotionaalista hyvinvointia päivähoitoon sopeutumisessa
Kasvattajien tapa ohjata lasta lapsilähtöinen ohjaus; aikuinen reagoi ja vastaa lapsen aloitteisiin, mutta ei ole itse aktiivinen aloitteen tekijä aikuisjohtoinen ohjaus; aikuinen ohjaa lapsen toimintaa ja suuntaa lapsen huomiota tahtomalleen taholle vuorovaikutteinen ohjaus; lasten intentioiden lukeminen leikkialoitteiden tekeminen edellisen pohjalta rohkaisu toistamaan, matkimaan vuorottelu, kysymykset, pyynnöt, kommentointi
kasvattajan tehtävä rakentaa turvallinen fyysinen ja psyykkinen ympäristö tunnistaa lapsen leikin taso rohkaista ja aktivoida leikkiin aluksi lapsi tutkii esineitä, katselee, laittaa suuhunsa, maistelee katseen ja käden koordinaation hallinta on edellytyksenä esineiden käytölle ja tutkimiselle
n. 1-vuoden ikäisenä lapsi alkaa suunnata toimintansa siihen mitä aikuiset tekevät esineille alkaa lapsen mielikuvissa tarkentua oma käyttötarkoituksensa Kahden-kolmen vuoden ikäisenä aikuisen merkitys leikin ohjaajana korostuu. aikuinen opettaa esineiden käyttötarkoituksia, liittää niihin puheen ja näin samalla tukee lapsen kielen kehitystä 2½-4-vuotiaana roolileikkiin siirtymisen vaihe voimakas kielen kehittymisen vaihe esine ilmaise jotakin mielikuvaa jostakin tapahtumasta
kasvattajan valta suhteessa lapseen luo struktuurin toiminnoille, määrittelee toiminnan sisällön kasvattajan koulutus, kokemus, käsitykset ja uskomukset pienistä lapsista ohjaavat toiminnan suunnittelua, mikä on lapselle hyväksi? pieni lapsi on riippuvainen aikuisen hoidosta ja huolenpidosta
kasvattajan on; vastattava empaattisesti lapsen tunneilmaisujen jakamiseen ja säätelyyn kannateltava lapsen kiintymyssuhdetta omaan vanhempaan/vanhempiin tunnistettava lapsen yksilölliset taidot ja rajoittimet tunnistettava lapsen vuorovaikutustaidot esikielellinen kommunikaatio luotava edellytykset kommunikaatioon
Haasteita kasvattajille Kasvattajat tarvitsevat lisätietoa esikielellisestä kommunikaatiosta esikielellinen kommunikaatio (Bruner 1981) liittyy toiminnan ja interaktion maailmaan lapsi etsii kontaktia ensin katseellaan( joint attention) kohdistaa huomion katseeseen pyrkii yhteisen toimintaan (joint action) elehtii ja ääntelee havaitessaan jotakin kiinnostavaa lapsi on siis kommunikoija ennen kuin hän on kielen käyttäjä
Sopeutuminen vertaisryhmään lapsi on ryhmässä, jossa on muita suurin piirtein samanikäisiä ja kehitykseltään samalla tasolla olevia lapsia vertaissuhteissa lapsi saa tietoa itsestään ja muista lapsista lapsi samaistuu paitsi omaan kulttuuriin, ennen kaikkea ryhmän muihin lapsiin liittyminen ryhmään on kokemus, jota lapsi representoi myöhemmin liittyessään erilaisiin ryhmiin usein erityistä tukea tarvitseva lapsi sijoitetaan päivähoitoon vertaisryhmän vuoksi
Tutkimuksen kertomaa lasten väliset kontaktinotot (244 episodia) 160 140 120 100 80 60 toista lasta lähestyminen toinen lapsi lähestyy episodien määrä 40 20 0 ei kontak. fyys, aggr. koskettaa kutsuu mukaan liittyy muk/matkii non verb.
tarjoaako siis ryhmähoito vaihtoehdon sille, että aikuinenlapsi vuorovaikutus on vähemmän tärkeää? emotionaalisesti lapsi kokee iloa ystävistään lapsi oppii luomaan ystävyyssuhteita, toimimaan ja leikkimään yhdessä, hän oppii myös riitelemään, tekemään sovintoja jne. vertailemalla kokemuksiaan ja itseään muihin lapsiin lapsi tuntevat kuuluvansa samaan yhteisöön vertaisryhmässä saa harjoitella sosiaalisia taitoja, jota kautta ymmärrys sosiaalisesta todellisuudesta kasvaa turvallinen suhde kasvattajaan luo edellytykset sille, että lapsi voi turvallisesti liittyä vertaisryhmään ja kasvattaja mahdollistaa liittymisen
siksi aikuisen on tunnistettava lapsen taidot ja rajoittimet leikissä ja toiminnassa ja vastattava sensitiivisesti lapsen tarpeisiin..mikä johtaa lapsen turvallisuuden tunteen kokemiseen päivähoidossa mikä johtaa emotionaaliseen hyvinvointiin mikä taas johtaa sitoutumiseen toimintaan.. mikä johtaa oppimiseen ja kehittymiseen