Mitä IHMEttä on Laclaulainen diskurssiteoria? Emilia Palonen, (PhD in Ideology and Discourse Analysis, Essex) Jyväskylän yliopisto
Kurssi kohti diskurssia..? Sari Pietikäinen ja Anne Mäntynen: Kurssi kohti diskurssia, Vastapaino, 2009 Diskurssintutkimus on monitieteinen, jatkuvasti kehittyvä ja liikkeessä oleva tieteenala, joka tarkastelee kielenkäytön ja sosiaalisen toiminnan välistä suhdetta. (s.7) Laclaulainen diskurssianalyysi tai diskurssiteoria ei tutki kieltä! Sen peruslähtökohta on: maailma/todellisuus on rakentunut kielen tavoin, merkitsemisen kautta Se tutkii kielen kaltaista, ei kieltä itseään Tutkimusmateriaalina on usein tekstejä tai puheita tai käytäntöjä ja visuaalisia ilmiöitä
Kieli ja merkitseminen Merkki, merkitty ja merkitsijä Strukturalistinen kielitiede: de Saussure, Hjemslev, etc. Psykoanalyyttinen teoria: Lacan Merkitty (esim. väri punainen) merkitään nimellä (punainen): m/m=>merkki Merkki ja merkitsijä ovat merkityksellisiä suhteessa laajaan joukkoon muita (sininen, musta, joulu, työväenliike) Jälkistrukturalismi: merkitsijän ja merkittävän välinen suhde ei ole kiinteä
Diskurssi = merkitysjärjestelmä Elementtien joukko jolla on rajat Koostuu yhtäläisyyksien ketjuista joiden kautta merkitsijät liittyvät toisiinsa Jokainen elementti on erillinen Sillä ei ole ennalta-annettuja merkityksiä, eikä se ole ennalta sidottu muihin Diskurssissa elementti saa merkityksen suhteessa muihin joukon elementteihin ja siihen, mikä ei kuulu mukaan -> on väliä sillä, mitä elementtejä tuodaan yhteen ja miten joukko rajoineen (diskurssi) muuttuu.
Ernesto Laclau Poliittinen ajattelija ja tutkija Chantal Mouffe ja Ernesto Laclau: Hegemony and Socialist Strategy, Verso, London 1985 New Reflections on the Revolutions of Our Time, 1990 Emancipation(s), 1996 On Populist Reason, 2005 Northwestern University, aiemmin University of Essex (MA & PhD programme on Ideology and Discourse Analysis)
Peruskäsitteet: diskurssi elementteineen Diskurssin elementit eivät ole koherentti tai samankaltainen joukko, niitä yhdistää yhtäläisyys joukkoon kuulumiesta Yhtäläisyyden ja erojen ketjut: näillä korostetaan samanarvoisuutta ja eroja Tutkija perehtyy siihen, mitä elementtejä artikuloidaan toisiinsa liittyen, ja mitä erotetaan toisista sekä siihen miten samuus ja erityisyys näkyy yhteen tuoduissa / toisistaan erotetuissa käsitteissä, arvoissa (eli elementeissä).
Peruskäsitteet: raja Raja esiintyy erityisyytenä elementin itsensä ja toisten elementtien välillä (eivät ole aivan samaa) Raja erottaa sen mikä kuuluu diskurssiin (sillä hetkellä) ja mikä ei Raja erottaa kaksi tai useampaa diskurssia toisistaan Rajanveto on poliittista: Vain siellä, missä on rajoja, on politiikkaa, Laclau korostaa Poliittinen raja: politisoitunut, korostunut, kiistan sisältävä rajanveto Rajat ovat olemassa artikulaation kautta, nekään eivät ole ennalta-annettuja
Peruskäsitteet: kiinnekohdat, kelluva ja tyhjä merkitsijä Diskurssi saa muotonsa paitsi rajan myös kiinnekohtien kautta (nodal point, point de capiton Lacanilaisessa ajattelussa) Joskus näistä käydään kiistaa eri diskurssien välillä: kiistakäsitettä kuvaa kelluva merkitsijä (jonka merkitys kelluu, esim. suomalaisuus) Kokonaisuus saattaa saada merkityksen tyhjän merkitsijän kautta. Se yhdistää merkityksiä kokonaisuudeksi, edustaa niitä (esim. demokratia) Nämä ovat vain analyysissä tarvittavia työkaluja, joilla kerrotaan mistä prosessissa on kyse: sama merkitsijä voi olla sekä tyhjä että kelluva merkitsijä (esim. demokratia, suomalaisuus)
Mistä kyse? Diskurssiteoria pyrkii vastaamaan eri tavoin kysymykseen: mistä tässä on kyse? Se ei pyri kategorisoimaan maailmaa eri diskurssien kautta, luettelemaan genre(-eroja), kertomaan maailmasta Se pyrkii ymmärtämään erilaisia prosesseja: erityisesti muutosta, yhtäläisyyden ja erojen tuottamista, poissulkemista, identifioimista, jne.
Missä diskurssiteoriaa käytetään? Yhteiskuntatieteissä, ja humanistisista aloista etenkin etnologiassa, kirjallisuudessa ja historiassa ja koska se on erityisen kiinnostunut poliittisesta (toimintojen poliittisista aspekteista, kiistoista ja konflikteista) pikemmin kuin sosiaalisesta toiminnasta (sinänsä) se on erityisen tärkeä politiikantutkimuksessa Sitä voi yhdistää muihin metodologioihin etenkin niihin, jotka jakavat saman anti/postfoundationaalisen lähtökohdan (= ei ole olemassa perustaa, vaan se on luodaan toiminnan kautta)
Mitä eri traditioita/painotuseroja sen sisältä kenties löytyy? Dekonstruktio (Derrida) Psykoanalyysi (Freud, Lacan) Foucault-inspiroitunut tutkimus Retoriikka (tropologia, de Man) Policy-tutkimus (Jacob Torfing, etc) Jälkistrukturalistinen politiikan teoria Kansainvälisen/maailmanpolitiikan tutkimus Maahanmuuttotutkimus Nationalismitutkimus Visuaaliseen merkitsemiseen suuntautunut tutkimus
Mistä saan lisätietoa asiasta? Emilia Palonen, Laclau ja Mouffe diskurssiteoriaa ja radikaalia demokratiaa, Kia Lindroos ja Suvi Soininen, toim., Politiikan nykyteoreetikkoja, Gaudeamus, 2008. David Howarth, Discourse, Buckingham and Philadelphia: Open University Press 2000 David Howarth, Aletta Norval and Yannis Stavrakakis, Discourse Theory and Political Analysis: identities, hegemonies and social change, Manchester: Manchester University, 2000