Rehunhyötysuhde - kuka onkaan tehokas?

Rehunhyötysuhde - kuka onkaan tehokas? InnoNauta Tiedotus-hankeen tulosseminaari Oulu 24.2.2011 Maiju Pesonen Sisältöä: Residuaalinen syönti (RFI) Määritelmän muodostuminen Perimä Kasvavat Emolehmät Mahdollisuuksia tunnistaa ominaisuus? Rehunkulutus ja rotutyyppi Miksi ja miten hyödyntää? Syyspoikivuus 1

Kannattavuus = Tulot Menot Ruokintakustannus on suurin muuttuvien kustannusten erä naudanlihantuotannossa Emolehmätuotannossa (sisäruokinta, laidun) Loppukasvatuksessa (loppukasvatukseen valittu rehustus) Naudan ylläpitorehustuksentarve on korkea Vain 20 35 % rehun energiasta käytetään tuotantoon (kasvuun, maidontuotantoon, sikiön kasvuun) Tehokkaammin hyväksikäytetyt rehut Vähentävät kustannuksia Parantaa tuotannon kokonaistehokkuutta Lisää naudanlihantuotantotilan mahdollisuutta tehdä tuotannosta KANNATTAVAA Säästää ympäristöä Rehunmuuntosuhde Rehunmuuntosuhde = Syönti, kg ka Kasvu, kg/päivä Kertoo kokonaistehokkuuden tason Ei ota huomioon eri eläinten tai rotujen välisiä eroja Eri yksilöiden käyttämä rehunmäärä samansuuruiseen tuotokseen jää huomioimatta Eli samanlainen tulos on voitu muodostaa erilaisesta päiväkasvusta tai erilaisesta määrästä syötyä rehua tai erilaisilla rehuilla 2

Rehunmuuntosuhteen periytyminen ja vaikutuksia tuotannolle Rehunhyötysuhde periytyy keskinkertaisesti (h 2 = ~0.40; Archer ym. 1999) Rehunmuuntosuhteella on negatiivinen yhdysvaikutus: Vieroituksen jälkeinen päiväkasvu (r g = -0.67; Koots ym. 1994) Vuodenpaino (r g = -0.60; Koots ym. 1994) Emolehmän aikuiskoko (r g = -0.54; Archer ym. 2002) Jalostuksellinen valinta matalamman (paremman) rehunmuuntosuhteen puolesta: Lisää eläimen perinnöllistä kykyä kasvaa = parempi päiväkasvu Lisää eläinten aikuiskokoa Lisää ylläpitorehujen tarvetta emolehmätilalla Suurempi aikuiskoko, parempi kyky kasvaa = parantaa tulosta loppukasvatuksessa Suurempi rehujen kulutus on epäedullista emolehmätuotannossa Residuaalinen syönti eläinten syönti ja kasvu 2,5 y = 0,1588x R 2 = 0,1371 Residuaalinen syönti 9,5; 2,0 2 6,8; 1,45 Päiväkasvu, kg/d 1,5 1 0,5 9,5; 1,0 17,8; 1,45 0 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 Ka. Syönti 8,9 kg ka/pv Syönti, kg ka/d Tulokset Midland Bull Test, 2009 Yleisesti syönnin kasvaessa päiväkasvu nousee, mutta ei aina Residuaalinen syönti kertoo eläimen tarvitseman yksilöllisen rehunmäärän ylläpitoon ja kasvuun (Koch ym. 1963) 3

Miten residuaalinen syönti (RFI) lasketaan? RFI = Todellinen syönti (kg ka/pv) Oletettu syönti (Y), joka on muodostettu eläinten koon, rodun ja päiväkasvun mukaan Oletettu syönti lasketaan lineaarisen regressio mallin avulla (Y = β 0 + β 1 päiväkasvu + β 2 kokeen ka. W 0.75 + residuaali) Oletettua syöntiä verrataan vertaisryhmään (rotu, sukupuoli, koko, ikä, jne.) - RFI (Matalan residuaalisen syönnin eläin) = tavoiteltava Rehuhyötysuhteeltaan tehokkaampi Eläin syö vähemmän kuin oletettu + RFI (Korkean residuaalisen syönnin eläin) Rehunhyötysuhteeltaan heikompi Eläin syö enemmän kuin oletettu Residuaalinen syönti - RFI Residuaalisella syönnillä (RFI) ei ole geneettistä yhdysvaikutusta (päinvastoin kuin rehunmuuntosuhde) Kasvu (r g = -0.02 ± 0.09; Arthur ym. 2001, Schenkel ym. 2003) Aikuiskoko (r g = -0.06 ± 0.16; Arthur ym. 2001, Schenkel ym. 2003) Ei vaikutusta tuotanto-ominaisuuksiin RFI positiivinen yhdysvaikutus syönnin kanssa (r g = 0.64-0.81; Arthur ym. 2001, Schenkel ym. 2003) RFI periytyy keskinkertaisesti (h 2 = 0.39; Schenkel ym. 2003) periytyvyys samalla tasolla kuin kasvuominaisuuksien 4

1.3.2011 Residuaalinen syönti Määritys vaatii vähintään 70 pv testijakson + eläinten totutteluvaihe 2-4 vk Eläinten syönti pitää yksilöidä ja mitata Eläinten elopaino pitää mitata säännöllisesti Testaus vieroituksen jälkeen käytännössä paras Yhdysvaikutus korkea (rg = 0.98; Herd et al. 2003) Yksilö- ja ryhmäkasvatus ei vertailukelpoisia Laumakäyttäytyminen/hierarkia pitää ottaa huomioon, varsinkin jalostuseläimillä Testaus on kallista ja aikaa vievää Testi rehustus Testirehun energiasisällön on taattava 1,0 kg päiväkasvu 5

Residuaalinen syönti 4 Residuaalinen syönti, kg ka/d 3 2 1 0-1 + RFI - RFI 1,47; 0 ind. 100 1,64; 2,07 ind. 76 1,95; 0 ind. 100-2 1,61; -2,22 ind. 126-3 0 0,5 1 1,5 2 2,5 Päiväkasvu, kg/d Sonni B Sonni A Sonni A vs. Sonni B Sonni A Sonni B Alkupaino, kg 360 382 Loppupaino, kg 473 497 Kasvu, kg/päivä 1,61 1,64 Oletettu syönti, kg ka/päivä 9,14 9,62 Todellinen syönti, kg ka/päivä 7,4 11,21 RFI, kg ka/päivä - 2,22 + 2,07 Kokonaissyönti 70 päivän kokeen aikana, kg ka 518 784,7 Ruokintakustannus, ( 0,15 /kg ka) 77,70 117,70 Ruokintakustannuksen ero 40 70 päivän kokeen aikana 6

Tekijöitä eron takana Syöntikäyttäytyminen 2 % Kehon koostumus 5 % Tuntemattomat tekijät 27 % Aktiivisuus luonne 9 % Valkuaisaineenvaihdunta stressi 37 % Rehun Lämmön sulatus tuotto / 10 % menetys 9 % (Richardson & Herd 2004, Arthur ym. 2005, Herd & Arthur 2009) Vaikutukset ruho-ominaisuuksiin Matalan residuaalisen syönnin eläinten ruhoissa on: vähemmän rasvaa (14,9 vs. 16,5 mm) selkälihaksen pinta-ala on hieman suurempi teurassaanto voi olla hieman pienempi (52,1 vs. 52,9 %)? Jalostuslinjojen välillä teurasruhojen kokonaisrasvan määrässä selvä ero (9,9 vs. 11,3 %) jo yhden sukupolven jälkeen Jos residuaalinen syönti jalostuksellisen valinnan perusteena: Teurasruhojen rasvanosuus voi vähentyä 3 7 % Teurassaannon ja lihaksen osuuden arvioidaan lisääntyvän 1 % verran 7

Matalan residuaalisen syönnin eläimet syövät vähemmän Matalampi syönti, % Pienempi kulutus, kg ka/pv Korkea väkirehudieetti, ~75-80 % (Australia Pohjois- Amerikka) Väkirehu:nurmi säilörehudieetti 70:30 härät ja hiehot (Irlanti) Maissisäilörehu :väkirehudieetti 50:50 sonnit (Ranska) Nurmis äilörehu dieetti tiineet hiehot (Irlanti) Laidun härät ja emolehmät (Australia) 12-17 5-15 5-15 5 ~ 10 2,5-3,0 1,5-3,1 1,7-3,0 1,5 0,7 1,5 < 0,11 ha Ympäristön kannalta kestävää naudanlihaa? Matalan RFI:n nauta vs. Korkea RFI:n nauta 15-30 % pienempi metaanin (CH 4 ) tuotanto 15-20 % matalampi sonnan määrä 15-17 % vähemmän menetettyjä ravinteita (N, P & K) (Nkrumah ym. 2006, Hegarty ym. 2007) Tekijöitä, jotka vaikuttavat syönnistä riippumattomiin tuloksiin, ei tunneta Parempi sulavuus? Mikrobien erilaisuus? Pienempi ylläpitoenergiantarve? Matalampi lämmöntuotto? Vähemmän menetettyä lämpöä? Metaaniatuottavien mikrobien erilaisuus? Sama tuotantomäärä voidaan saavuttaa pienemmällä määrällä kasvibiomassaa 8

Miten emojen rehunkäyttö? Emolehmän rehunkäyttökykyä on vaikeampi arvioida kuin kasvavan eläimen kasvu ja siihen käytetty rehunmäärä helposti laskettavissa Emolehmän jokainen tuotantovaihe vaikuttaa eri tavalla rehunkäyttökykyyn ylläpitokausi = energiantarve alhainen tiineyden viimeinen kolmannes lisää energiantarvetta maidontuotantokaudella rehujen hyväksikäyttö paranee Residuaalinen syönti ja emolehmät Tuotantovaihe vaikuttaa emojen residuaalisen syönnin muodostumiseen Suurin merkitys ylläpitokaudella Matalan residuaalisen syönnin emojen syönti 4,5 % vähemmän (0,7-1,8 kg ka/d) Vähemmän rasvaa Kyky säilyttää kuntoluokka? Säilyy laiduntaessa, tarvitaan pienempi laidun pinta-ala Ei vaikutusta emon aikuispainoon 9

Kaksi eri jalostuslinjaa Australiasta (Trangie ARC) Jalostusvalinnan vaikutus RFI, kg ka/päivä 0,8 0,6 0,4 0,2 0-0,2-0,4-0,6-0,8 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 Syntymävuosi (Arthur ym. 2001, 2004, 2005) Korkea RFI Matala RFI Yhden sukupolven jälkeen 6 % matalampi syönti Kahden sukupolven jälkeen 11 % matalampi syönti (~ 1,2 kg ka/pv) Tuloksia voidaan saavuttaa jalostusvalinnan avulla Emolehmät ja RFI edelleen Ei vaikutusta tiinehtyvyyteen, poikimisominaisuuksiin, maidontuotantoon, vasikan kasvuun tai vieroituspainoihin Matalan residuaalisen syönnin emolehmässä on hieman vähemmän rasvaa ja enemmän lihasta Ominaisuus Matala RFI emolehmä Korkea RFI emolehmä Poikimaväli + 5 ± 2 0 ± 1 Kaksosten esiintyvyys, % 0.00 3.77 (Arthur ym. 2005, Basarab ym. 2007, Lawrence ym. 2009) Jos residuaalista syöntiä käytetään jalostusvalintaan: Uudistuseläinten (hiehot ja sonnit) hedelmällisyysominaisuuksiin on kiinnitettävä erityishuomio 10

Minkälaisia mahdollisuuksia tunnistaa ominaisuus? Eläinten tunnistus e-korvamerkkiin (RFID) perustuen Laitteistoilla pystytään mittaamaan mm. yksilököhtainen syönti, kasvu, syöntikäyttäytymistä GrowSafe (Kanada), Insentec RIC (Alankomaat) Tarkkaa geenimarkkeria tai markkereita ei ole vielä löytynyt Todennäköisesti yli sata geeniä vaikuttaa ominaisuuden muodostumiseen Geenitesti on saatavilla (Pfizer Animal Genetics, Igenity) Tarkkuus vielä melko alhainen ~ 35 % Muut mahdolliset fysiologiset tunnisteet (esim. IGF)? Epäsuora valinta (esim. luonne, rasvanmäärä, teurassaanto)? Kuitenkin vielä ainoa tapa, jolla saadaan tarkka tulos eläimen residuaalisesta syönnistä on RUOKINTA TESTI Entäs sitten rehunkulutus ja rotutyyppi? InnoNauta Tiedotus-hankeen tulosseminaari Oulu 24.2.2011 Maiju Pesonen 11

Rehun syönti = kulutus Märehtijän ylläpitotarve on yhteydessä syöntimäärään Naudoilla syöntimäärän vaihteluväli on 30 45 % Syödyn rehun energiasta menetetään 9 % muuntumistappiona Muuntumistappion osuus lisääntyy syöntimäärän noustessa Ruuansulatuselimistön tilavuus kasvaa = energian tarve kasvaa, aineenvaihdunta lisääntyy Toisaalta syöntimäärän lisääntyessä mahdollisuus ravintoaineiden pidättymiseen nousee = kasvulle enemmän palikoita Päiväkasvun ja syönnin kehitys kasvavilla naudoilla Päiväkasvu ja syönti 1700 1600 12 10 Kasvu, g/pv Syönti, kg ka/pv Päiväkasvu, g/pv 1500 1400 Isot rodut > 40 % 6 1300 väkirehua 1200 > 50 % Keskikokoiset 4 1100 väkirehua rodut < 40 % väkirehua 2 1000 0 200 250 300 350 400 450 500 550 600 650 700 750 800 850 Elopaino, kg 8 Syönti, kg ka/pv Nuorilla eläimillä pelkällä karkearehuruokinnalla saavutetaan harvoin yli 1,0 kg päiväkasvuja 12

Eri rotutyyppi, erilaiset ominaisuudet Rotu/rotutyyppi Elopaino, kg 1600 1400 1200 1000 800 600 400 200 Ba, Ch, Si Hf, Li Ab Myöhäinen Keski Aikainen 0 0 12 24 36 48 60 72 84 Ikä, kk Syöntikyky Kun karkearehuna sulava, hyvälaatuinen karkearehu nuoren eläimen kuiva-aineen syöntikyky 2,0-3,0 % elopainosta Kuiva-aineen syöntimäärä vaihtelee kasvatusaikana jossain välillä 6 24 kg ka/pv Syöntikyky kehittyy nuorelle eläimelle yksilöllisesti Runsaasti vaihtelua Eläimen ruokinta ja kasvatusolosuhteet vaikuttavat Blonde d Aquitaine ja limousin eläinten kuiva-aineen syönti kyky on 0,5-1,5 kg ka pienempi kuin muiden rotujen Tulee erityisesti esille, jos karkearehun sulavuus heikko (D-arvo < 650) Alkukasvatusvaiheessa, jos dieetin väkirehutaso pienempi kuin 50 % 13

Rotuominaisuudet ovat erilaisia Ab Ba Ch Hf Li Si Syöntikyky +++ + ++ ++(+) ++ ++ Aikuiskoko +(+) +++ +++ ++ ++(+) +++ Kasvunopeus +++ +(+) +++ ++ ++ +++ Rehun käyttökyky, alhainen väkirehu % Rehun käyttökyky, korkea väkirehu % +++ + +++ +++ + ++(+) + +++ +++ +(+) +++ ++(+) Ruhon lihakkuus + +++ ++(+) + +++ + Ruhon rasva +++ + + ++(+) + ++ Luiden osuus + Ei tietoa +++ ++ ++ +++ +++ = suuri, nopea, ++ = keskinkertainen, + = pieni, hidas Coleman ym. 1993, Dufey ym. 2002, Wheeler ym. 2005, Barton ym. 2006, Bonesmo ym. 2010, Phillips 2010 Rotukohtainen syöntikyky 16 14 12 Syönti, kg ka 10 8 6 4 angus charolais hereford limousin simmental 2 0 300 400 500 600 700 800 Elopaino, kg Syöntikyky määrittelee, minkälaisen ruokintaan eläin soveltuu Karkearehuvaltaisella ruokinnalla pystytään kasvattamaan eläimiä, joilla on korkea syöntipotentiaali Väkirehuvaltaiseen ruokintaan eläimiä, joiden kasvupotentiaali on korkea 14

Kasvuun vaadittava energiamäärä (uudet suositukset) 15 14 13 MJ/kg ka 12 11 ab, 1400 g/pv ch, 1400 g/pv hf, 1400 g/pv li, 1400 g/pv si, 1400 g/pv 10 9 8 300 400 500 600 700 800 Elopaino, kg Jos karkearehu-% nostetaan? Riippuu rodusta tai rotuyhdistelmästä, koska syöntikyky olennaisessa osassa Eläimen iästä: Noin 450 kg painosta eteenpäin eläimen kuiva-aineen syönti kyky nousee Esimerkki eläin 500 kg tarvitsee kasvuun 1000 g = 99 MJ/pv ja 1400 g = 122,4 MJ/pv Väkirehu % Ab Ch Hf Li Si 10 113,2 110,2 109,7 92,5 104,9 20 116,1 112,9 112,5 94,8 107,5 30 118,9 115,7 115,3 97,1 110,2 40 121,7 118,5 118,0 99,5 112,8 50 124,6 121,3 120,8 102,5 115,4 Karkearehuna sulava, hyvälaatuinen säilörehu D-arvo 680 g/kg ka, ME 10,65 MJ/kg ka Väkirehuna ohrakaura 1:1, ME 13,45 MJ/kg ka 15

Energiantarpeen vaihtelu kasvuun ja ylläpitoon on pieni Sonneilla riittävään kasvuun tarvittava energianmäärä Isot rodut (Ch, Si) 11,4-11,6 MJ/kg ka (1600 g/pv) Isot rodut (Ba, Li) 11,5-11,7 MJ/kg ka (1400 g/pv) Keskikokoiset rodut (Ab, Hf) 11,2-11,4 MJ/kg ka (1400 g/pv) Risteytykset isärodun mukaan Kasvatusaikana käytettyjen rehujen kokonaismäärä on hyvin samanlainen, suhteissa ero Kasvu muodostuu erilaiseksi karkea- tai väkirehuvaltaisella ruokinnalla Päiväkasvu, g/pv 1700 1600 1500 1400 1300 1200 1100 1000 200 250 Karkearehuvaltainen dieetti Väkirehuvaltainen dieetti Väkirehun osuus 30 % Väkirehun osuus 75 % 12 2000 300 350 400 450 500 550 Elopaino, kg 600 650 700 750 800 10 8 6 4 2 0 Syönti, kg ka/pv Päiväkasvu, g/pv 1800 1600 1400 1200 1000 800 290 340 370 430 470 530 570 Elopaino, kg 630 660 680 700 8 7 6 5 4 3 2 1 0 Syönti, kg ka/pv Karkearehudieetillä kasvu muodostuu tasaisemmaksi Rehun syöntikyky lisääntyy elopainon kasvaessa Energiansaantia rajoittaa eläimen koko eli syöntikyky Rehun syöntiä ei rajoita täyttävyys Energiaa saadaan paljon Kasvuun muodostuu piikki Kasvatuksen loppuvaiheessa negatiiviset vaikutukset laskevat syöntiä ja kasvua 16

Rasvakudos kasvaa Kolmella eri tavalla 1. Rasvasolut lukumäärä lisääntyy 2. Rasvasolujen koko kasvaa 3. Näiden kahden yhdistelmänä Yhden rasva kg kasvattamiseen tarvitaan ¼ enemmän energiaa verrattuna yhden lihas kg muodostamiseen Energiapitoinen ruokinta varsinkin, jos energia on viljasta (tärkkelys) stimuloi rasvakudoksen kasvua Yksittäisen rasvasolun koko ei ole yhtä suuri, mutta uusien rasvasolujen muodostus kiihtyy Rasvoittuminen tapahtuu sekä lkm lisääntymisenä että koon kasvuna Karkearehuruokinnalla rasvasolun maksimi koko on suurempi Erilainen ruokinta jo ennen vieroitusta? Rasvakudos voi alkaa kasvaa jo 100-200 päivän iässä Ruokinnan tärkkelyspitoisuus ratkaisevassa roolissa Limousin-vasikat hyötyvät, kun viljapohjainen lisäruokinta aloitetaan 3 kuukauden iässä (Garcia-Launay ym. 2008) Ei kasvun taittumista noin 200 pv iässä Angus ja angus-simmental-risteytyksillä eroja havaittavissa (Schoonmaker ym. 2004, Zehnder ym. 2010) Mitä enemmän angusta, sitä enemmän rasvakudos aktivoitui Väkirehulisäruokittujen angus-härkien teuraspainot olivat alhaisempia, koska rasvoittuminen oli runsasta Onnistuneella lisäruokinnalla jopa 30 kg lisää vieroituspainoa 17

Rehuenergian jakautuminen emoilla Emon kasvu 5 % Tiineys 10 % Maidontuotanto 15 % Emon ylläpitotarve 70 % Emolehmän ylläpitotarpeeseen ja rehukulutukseen vaikuttaa Emolehmän energiantarve on riippuvainen sen koosta, W 0,75 Elopaino, kg W 0,75 Enemmän energiaa tarvitsee Samalla energiamäärällä pystytään ylläpitämään, kpl 500 105,7 100 % 100 600 121,2 + 13 % 87 700 136,1 + 22 % 78 800 150,4 + 29 % 70 900 164,3 + 36 % 64 18

Tuotantovaihe vaikuttaa syöntiin Maidontuotanto ka. 2,5 % elopainosta Ylläpitokausi ka. 1,6-1,4 % elopainosta Tiineyden viimeiset kuukaudet syönti laskee ka. 1,2 % elopainosta Syönti, kg ka/päivä 30 25 20 15 10 Maaliskuu: Poikiminen, Imetyskausi alkaa 5 0 Huhtikuu Toukokuu: Laidunkausi alkaa Kesäkuun alku Kesäkuun loppu Heinäkuu alku Heinäkuun loppu Elokuu Syyskuu: Vieroitus, Imetyskausi loppuu Lokakuu: Ylläpitokausi alkaa Marraskuu Joulukuu Tammikuu Helmikuu: Tiineyden viimeinen kuukausi Emo, 600 kg Emo, 700 kg Emo, 800 kg Emo, 900 kg Emon ikä, tuotantopotentiaali ja rotu Täysikasvuiset emot (4-5 v.) pystyvät syömään ~20 % enemmän kuin nuoremmat eläimet Mitä enemmän emo tuottaa maitoa sitä suurempi myös ylläpitotarve Jokainen + 2,5 kg maitoa/pv lisää ylläpitotarvetta +17% Paljon lihasmassa tuottavat ranskalaiset rodut (limousin ja blondi) karkearehun syöntikyky voi olla 10 % pienempi, mutta rehunhyväksikäyttö hyvä Oletetaan suuremman lihasmassan lisäävän ylläpitotarvetta +10% Keskikokoiset rodut (angus ja hereford) menestyvät hyvin karkearehulla Tuotantopotentiaali määrittää rehustuksen ja energiantarpeen myös ylläpitoruokinnassa Ylläpitoenergiantarve voi vaihdella 25 % riippumatta emon painosta 19

Syöntikyky 1 Karkearehun D-arvo 620-630 g/kg ka 18 Ylläpitokausi 16 14 Syönti, kg ka/pv 12 10 8 6 keskiarvoeläin ab ch hf li si 4 2 0 600 700 800 900 Emon elopaino, kg Ylläpito Ranska emo 700 kg: ch 13,5 kg ka/pv, li 11,2 kg ka/pv Syöntikyky 2 Karkearehun D-arvo 660-670 g/kg ka 30 Imetyskausi 25 Syönti kg ka/pv 20 15 10 keskiarvoeläin ab ch hf li si 5 0 600 700 800 900 Emon elopaino, kg Maidontuotanto Ranska emo 700 kg: ch 15,2 kg ka/pv, li 13,5 kg ka/pv 20

Syöntikyky on yhteydessä kykyyn säilyttää hedelmällisyys 350 Emon tuotannollinen tehokkuus 300 250 200 150 100 50 0 3000 3500 4000 4500 5000 5500 6000 6500 7000 Emon kokonaissyönti, kg ka/vuosi angus hereford charolais limousin simmental ab x hf si x Jenkins, 2002 Emon oikea koko ja tuotantopotentiaali on riippuvainen tilan tuotantoolosuhteista : peltopinta-ala, peltojen kunto, rehujen tuotantopotentiaali, käytetyt laitumet = kokonaisuus pitää tietää ja hahmottaa Kuntoluokka vaikuttaa emolehmän ylläpitotarpeeseen Ylläpitotarve, MJ/pv 120 100 MJ/pv 80 60 40 20 Kuntoluokka 1 Kuntoluokka 2 Kuntoluokka 3 - Kuntoluokka 3 Kuntoluokka 4 Kuntoluokka 5 0 500 600 700 800 900 Elopaino, kg Jokainen + 100 kg emon painoa lisää rehun tarvetta n. 3,5 kg esikuivattua säilörehua päivässä 21

Täysikasvuiset emot ja rasva Emolehmä, joka pystyy keräämään rasvavarastoja rajallisena ajanjaksona (laidunkausi) ja säilyttämään hedelmällisyytensä rajallisella rehustuksella on tehokas Edullisin kuntoluokka muodostuu laidunkaudella Rasvakudoksen ylläpito vaatii vähemmän energiaa kuin lihaskudoksen täysikasvuisella emolla 1 kg lihasta tarvitsee ylläpitoon 9,3 kertaa enemmän energiaa kuin 1 kg rasvaa 1 kg rasvaa saadaan 5 x enemmän energiaa kuin 1 kg lihasta Emolehmä, jolla on suhteessa enemmän lihasmassaa ja vähemmän rasvaa tarvitsee enemmän rehunenergiaa elopainon säilyttämiseen Emolehmän rasva ylläpitää hedelmällisyyttä Kl Kehon rasva % 1 7,5 2 15,1 3 22,6 4 26,4 5 33,9 NRC, 2000 1) Poikimaväli kasvaa yli 395 päivän emon kuntoluokan laskiessa alle 2 2) Ensimmäinen kiima poikimisen jälkeen Kokeessa olleet emot yli kolme kertaa poikineita, ei poikimavaikeuksia Kuntoluokka 2-2,50 Päiviä poikimisesta 58 56 Kiima esiintyi 47 % 89 % Diskin ym. 2001 22

Yhteenvetona: Emolehmän koko eli elopaino on merkittävin tekijä rehun kulutuksen kannalta Emolehmän tuotannollinen tehokkuus on riippuvainen tilan olosuhteista = tuotantoon käytetyn pellon kasvukunto ja laatu avainasemassa Syyspoikivuus haaste vai mahdollisuus? InnoNauta Tiedotus-hankeen tulosseminaari Oulu 24.2.2011 Maiju Pesonen 23

Syyspoikivuus Suurin osa emolehmistä poikii keväällä Irlanti 80 % Pohjois-Amerikka 75 % Ruotsi 95 % Meillä noin 90 % emoista poikii keväällä Syyspoikivat emot mahdollistaisivat liharotuisten teuraiden tasaisemman markkinoille tulon Kevätvasikat teuraskypsiä pääsääntöisesti seuraavana syksynä Syysvasikat teuraskypsiä seuraavana keväänä tai kesänä Syyspoikivuus etuja emolehmät ja siitossonni Siitossonnin tehokas hyödyntäminen, jos kaksi erillistä poikima-aikaa Kiimojen ja astutusten helpompi valvonta Emoilla voi olla korkeampi tiinehtymis-%, koska valvonta tehokkaampaa ruokinta tasaisempaa Emot ovat poikiessaan pääsääntöisesti hyvässä kunnossa laidunkauden jälkeen Vähemmän poikimavaikeuksia, koska vasikoiden syntymäpaino voi olla pienempi Emojen maidontuotanto voi pysyä tasalaatuisella rehulla korkeammalla tasolla kauemmin Ei kärpästen levittämiä tauteja 24

Syyspoikivuus etuja vasikat Vasikka ryhmät voivat olla tasaisempia, koska lisäruokinta aloitettava aikaisin ja kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus lisäruokintaan Vasikoiden vieroitus helpompaa, koska Ruokintaa ei tarvitse muuttaa. Tottuneet väkirehuihin ja säilörehuun. Tottuneet ihmisiin. Valvonta, liikkuminen on pihatossa yleensä päivittäistä. Ympäristön muutos pienempi. Eläimet helppo siirtää seuraavaan karsinaan. Mm. uudistushiehoiksi kasvatettavat eläimet voidaan sijoittaa laitumelle kasvamaan Ei heikkoja vasikoiden kasvuja huonoista laidunolosuhteista johtuen Ei laitumesta johtuvaa sisäloispainetta Ei kärpästen levittämiä tauteja Syyspoikivuus tuotannolliset edut Pienempi vasikkakuolleisuus Yleensä ei rajuja yöpakkasia poikima-aikaan Korkeampi hinta myydyistä pihvivasikoista ja poistolehmistä Pienempi laidunalan tarve Mahdollisuus sijoittaa korkeatuottoisia eläimiä, heikompi tuottoisille laidunalueille tuotantotulosten kärsimättä Myöhään sukukypsyyden saavuttavien rotujen hiehot voidaan poi ittaa ensimmäisen kerran noin 30-32 kuukauden iässä (Coutard ym. 2010) 25

Syyspoikivuus - haaste Ei hyödynnetä märehtijän luonnollista vuosikiertoa Pitkä sisäruokintakausi Tarvitaan paljon hyvälaatuista karkearehua Tarvitaan paljon kuivikkeita Emojen suurempi ravintoaineiden tarve sisäruokintakaudelle Rehujen tasalaatuisuuden vaatimus kasvaa Suurempi ruokintakustannus (20-30 %), jos joudutaan käyttämään (osto)täydennysrehuja (viljaa, valkuaisrehuja) Vasikat voivat tarvita enemmän lisäruokintaa (Ruotsi: syysvasikat 240 kg viljaa vs. kevätvasikat 70 kg viljaa) Vasikoiden kasvu tapahtuu kylmimpänä vuoden aikana, kasvu voi vaatia enemmän energiaa kuin kesällä kasvavien vasikoiden kasvu Nuorien eläinten hoito ja valvonta vaatii enemmän aikaa kuin pelkkien tiineiden emojen tarkkailu Suurempi työmenekki Astutus / siemennys tapahtuu kylmimpään ja pimeimpään vuodenaikaan Syyspoikivuus haaste rakenteet Pihaton rakenteet Makuuparret (varsinkin vasikat makaavat, miten sattuu ) Vasikkapiilot (mitoitus usein pienemmille vasikoille. Ruotsi: leveys 0,5-0,7 m, sisäänkulun korkeus vähintään 0,7 m) Vasikat vaativat tilaa tuotantorakennuksissa ja kuivitetun, hygieenisen oman vasikkapiilon koko talvikaudeksi Vasikkapiilon helppohoitoisuus! Syysvasikat liikkuvat enemmän pihatossa kuin kevätvasikat (ka. 500 askelta enemmän päivää kohden) Loukkaantumisriski astutustilanteessa on suurentunut Ei makuuparsia ja astutusta Astutus mieluiten kuivitetussa karsinassa Suurempi tilavaatimus eläimille Hierarkia korostuu emojen ollessa maidontuotannossa sisällä Emon hyvä/korkea asema vaikuttaa vasikan asemaan, kun vasikka on alle kolmen metrin etäisyydellä emosta 26

Vuodenaika ei ole ongelma, jos kuntoluokasta pidetään ruokinnalla huolta 4 Kuntoluokka (asteikko 1-5) 3,5 3 2,5 2 Poikiminen Astutus Vieroitus 6 viikkoa ennen poikimista Poikiminen Kevätpoikivan emon kuntoluokka Syyspoikivan emon kuntoluokka Kivennäisruokinta erityistarkkailuun, jos syyspoikivat emot apilapitoisilla laitumilla Poikima- j a laidunhalvausriski suurentunut Lisäksi mm. jodin imeytyminen heikentynyt Hedelmällisyys ja tuotanto Yli neljävuotiaiden emojen vasikkasaanto on suurempi kuin tätä nuorempien emolehmien Ikä vaikuttaa emolehmän hedelmällisyyteen kuntoluokasta riippumatta Emolehmien hedelmällisyydessä tapahtuu selvä heikkeneminen 9 10 vuoden iässä, myös vasikoiden syntymäpainot ovat matalampia iäkkäämmillä emolehmillä Follikkeleiden lukumäärän on osoitettu vähenevän jo seitsemän vuoden ikäisillä emolehmillä (Cusham ym. 2010) Siitossonnien aktiivisuus heikkenee päivän lyhetessä 27

Jos tiineyttäminen koetaan haasteelliseksi syyspoikivissa ryhmissä Kannattaa kiinnittää huomioita: Emojen ruokinta ja kuntoluokan säilyttäminen sisäruokintakaudella Emojen ikä ja paras mahdollinen hedelmällisyys (alle 9 vuotta) Siitossonni työkunto, aktiivisuus ja olosuhteet! Sonnit, kuten lehmätkin, inhoavat LIUKASTUMISTA! Tai vaihtoehtoisesti siirtyä käyttämään alkionsiirtoa ja/tai keinosiemennystä syyspoikivalle ryhmälle Kysymyksiä? www.mtt.fi/ruukki KIITOS! 28