PIPSA SALKOSALO 20.8.2015
HYVINVOINTIVASTUU JA SOTE-UUDISTUS 2000-luvun hyvinvointibuumi, mutta terveyserot kasvaneet Sote-uudistuksen nostaminen valtakunnan 1. hankkeeksi Kunnat uudessa tilanteessa: Miten kunnissa pystytään vastamaan hyvinvointivastuuseen, jos sote-palvelut siirtyvät alueellisille toimijoille ja kuntien päätösvaltaa niiden tuottamiseen ja järjestämiseen tullaan rajoittamaan?
MITEN SOTE-UUDISTUS TULEE VAIKUTTAMAAN TOTUTTUUN KUNNAN ROOLIIN HYVINVOINNIN EDISTÄMISESSÄ? Lähdin tutkimaan aihetta tapaustutkimuksen keinoin. Kohteeksi valitsin Ruoveden. Tavoitteenani Ruoveden tapauksessa oli kartoittaa niitä keinoja, joilla Ruovedellä vastataan hyvinvointivastuuseen muuttuneessa ja taloudellisesti haastavassa tilanteessa, ja kuinka kunnan rooli on muuttunut hyvinvointijohtamisessa.
JULKISHALLINNON UUDISTUKSET KUNNAN ROOLIN MUUTTUMISEN TAUSTALLA Sote-uudistus yksi osa vallan uusjakoa, jossa vastuu hyvinvoinnista jaetaan uudelleen valtion, kuntien ja kansalaisyhteiskunnan kesken Taustalla viime vuosikymmenien julkishallinnon uudistukset: weberiläisestä byrokratia Hyvinvointivaltio, kunta palveluiden tuottaja NPM Hyvinvointikunnat, vahva palvelukunnan rooli Governance Vastuu hyvinvoinnista jakautuu verkostoille, kansalaisyhteiskunnan ja yksilön roolit korostuvat
6 laajaa haastattelua, joissa haastattelin hyvinvointijohtamisen näkökulmasta aktiivisia toimijoita. Haastateltavista 4/6 työskentelivät Ruoveden kunnan viranhaltijoina, 3/6 toimii tai on toiminut aktiivisesti kuntapolitiikassa ja 4/6 toimii järjestöaktiiveina
HYVINVOINNIN EDISTÄMINEN ON KUNNAN PÄÄTEHTÄVÄ Hyvinvointi on kokonaisvaltainen asia, kyllähän se liittyy kaikkeen, kuten ihmisten toimeentuloon, ihmissuhteisiin ja tietysti terveyteen. Ja jos ajatellaan kuntalaisia, niin näkyyhän se joka sektorilla, mitä meillä täällä on. Joka sektorilla tulee huomioida se hyvinvointinäkökulma. Se ole mikään semmoinen erillinen osa vaan sen pitäis tulla esiin luontevasti joka toiminnassa. Se ei ole ainoastaan siellä sote-puolella, vaan esimerkiksi ihan teknisessä, sivistyksessä, hallinnon sektorilla.
RUOVESI - HYVINVOINTIKUNTA
Hyvinvointihan on elinolojen ja mahdollisuuksien luomista kuntalaisille. Se kunnan rooli on mahdollistava. Että luodaan asuinalueita, ja just tota viihtyvyyttä ja turvallisuutta. Juuri näillä voidaan vaikuttaa siihen hyvinvointiin. Luodaan niitä edellytyksiä hyvinvoinnille ja aktiiviselle elämälle ja sosiaaliselle elämälle.
Taloudellisen liikkumavaran kaventuessa ja ennaltaehkäisevien palvelujen merkityksen kasvaessa korostuu myös kunnan rooli verkostojen koordinaattorina ennaltaehkäisy on vaikeaa yksin Kunnan tulee tehdä yhä enemmän yhteistyötä järjestöjen kanssa, koska: Niillä on merkittävä pahoinvointia ennaltaehkäisevä ja yhteisöllisyyttä lisäävä vaikutus Ne paikkaavat kunnan jättämää aukkoa palvelutoiminnassa (esim. harrastukset) Kunta voisi tukea järjestöjä yhteistyön lisääjänä ja koordinoimalla verkostojen toimintaa. Ruovedellä yhteistyö henkilöityy kunnan virkamiehiin "Täällä virkamiehet tuntee ihmiset. Itse tuntee ja tietää kaikki, ja on helppo ottaa puhelin käteen ja kysyä kaikkea. Asioiden hoito on helpompaa kun tietää kasvot. Asioiden takana on kuitenkin aina ihminen. Kun vähän tuntee ihmisiä niin se auttaa paljon. Se verkostoituminen siinäkin: yhdessä tehdään asioita."
JOHTOPÄÄTÖKSET Sote-uudistus tulee mitä luultavammin vaikuttamaan voimakkaasti kuntien rooliin tulevaisuudessa Vastuu hyvinvoinnista vaikuttaa siirtyvän sote-palveluiden osalta takaisin tiukempaan valtionohjaukseen. Palaavatko kunnat vain palveluiden tuottajiksi? Toisaalta ennaltaehkäisevissä palveluissa hyvinvointivastuu tulee siirtymään yhä enemmän kansalaisyhteiskunnan ja yksilöiden vastuulle verkostokunnan rooli korostuu Mitä jää jäljelle perinteisestä vahvasta palvelukunnan roolista jos kunnilta poistetaan vastuu sote-palveluista?
"Mutta ei mulla mitään tyhjentävää vastausta tähän hyvinvointiin oo. Pitää muistaa itse kukin pitää se mielessä. Se on niitä pieniä tekoja, naapurin auttamista ja muuta pientä " Tutkielma luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa: https://tampub.uta.fi/handle/10024/97426