MAAILMAN MARKKINAT 2013

MAAILMAN MARKKINAT 2013 Ulkoasiainministeriö Ministry for Foreign Affairs Helsinki 2013

MAAILMAN MARKKINAT 2013 Toimittanut: Anne Ahonen Toimitussihteeri: Helena Häkäri Painopaikka: Edita Prima Oy Kannen suunnittelu ja taitto: Mainostoimisto Hurraa Oy ISBN (painettu julkaisu): 978-952-281-138-7 ISBN (verkkojulkaisu): 978-952-281-139-4 Julkaisija: Ulkoasiainministeriö Ministry for Foreign Affairs Merikasarmi PL 176, 00023 Valtioneuvosto Finland formin.finland.fi Kirjoittajat vastaavat itse julkaistujen artikkeleiden sisällöstä. Artikkelit eivät välttämättä edusta ulkoasiainministeriön kantaa.

ESIPUHE Hyvä lukija, Kuluva vuosi on ollut ulkoasiainministeriön näkökulmasta työntäyteistä ja innostavaa aikaa Team Finland -toiminnan käynnistyessä toden teolla viime vuoden syksyllä. Ensimmäistä kertaa meillä on nyt Suomessa nimetty julkisten Team Finland -toimijoiden yhteyshenkilöitä niin maailmalla kuin Suomessa, joiden verkoston avulla kansainvälistyviä yrityksiä palvellaan tiiviissä yhteistyössä. Suomen ulkomaanedustoissa suurlähettiläät toimivat asemaidensa Team Finland -tiimien puheenjohtajina ja jokaisessa asemamaassa on myös koordinaattori, joka toimii ensimmäisenä kontaktipisteenä. Lisäksi on tehostettu paikallisten tiimien yhteistoimintaa ja suunnittelua eri tavoin. Kesäkuussa valtioneuvoston hyväksymä vuosittain päivitettävä ensimmäinen Team Finland-strategia antaa meille myös entistä paremmat mahdollisuudet kehittää yhteistä toimintaa eteenpäin. Suomen ulkomaan edustustojen yksi keskeinen tehtävä on välittää ajantasaista tietoa asemamaiden toimintaympäristöstä ja kehitystrendeistä. Käsillä oleva 29 eri maata kattava Maailman Markkinat -julkaisu sisältää kokonaisarvioita eri maiden yhteiskunnallisesta, taloudellisesta sekä sääntelyyn liittyvästä kehityksestä. Sääntely-ympäristöt poikkeavat varsin paljon toisistaan, ja yritysten onkin tärkeä pitää mielessä, että edustustoverkko ja Team Finland -toimijat maailmalla voivat monin tavoin auttaa ja antaa tietoa asemamaiden toimintaympäristöstä ympäri vuoden. Jotta ulkoasiainministeriö ja ulkomaanverkosto osana laajempaa Team Finland -verkostoa voisivat jatkossakin tehokkaasti vaikuttaa ulkoiseen toimintaympäristöön on ensiarvoisen tärkeää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa saada tietoja suomalaisyritysten kohtaamista kaupanesteistä ja maiden sääntelyyn liittyvistä tekijöistä, jotka vaikuttavat markkinoillepääsyyn. Tämä tieto on myös tärkeässä asemassa, kun muodostetaan Suomen kantoja EU:n vapaakauppaneuvotteluihin. Tänä kesänä käynnistyvät myös neuvottelut EU:n ja Yhdysvaltojen välillä kaupallis-taloudelliselta kannalta katsottuna merkittävästä transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuussopimuksesta, ja meneillään on yli kymmenen muuta neuvotteluprosessia kolmansien maiden kanssa. Helsingissä 24.6.2013 Matti Anttonen Osastopäällikkö Taloudellisten ulkosuhteiden osasto

SISÄLLYS Kauppapolitiikan ja taloussuhteiden näkymät Anne Ahonen...2 Vaikuttaminen EU-alueella yritysten toimintaympäristöön Antti Riivari...6 Muu Eurooppa Venäjä Kirsi Lipponen, Marjo Mäki-Leppilampi, Antti Nissinen, Jaakko Lehtovirta ja Petteri Kotilainen...8 Turkki Mika Mickelsson...17 Ukraina Jussi Soini...25 Pohjois-Amerikka Yhdysvallat Marja Kuosmanen ja Sannamaaria Vanamo...31 Kanada Petri Kruuti...39 Latinalainen Amerikka Brasilia Jari Luoto...47 Meksiko Nina Jaakkola ja Pekka Kaihilahti...56 Chile Ilkka Heiskanen ja Hanna Lepistö...63 Peru Juha Virtanen, Heidi Virta ja Maria Ruuskanen...70 Aasia ja Oseania Kiina Lars Backström, Juhani Joutsen, Erkki Seppänen ja Juho Simpura...76 Japani Jari Gustafsson ja Jukka Pajarinen...86 Etelä-Korea Kaisa Leidy...93 Intia Juha Pyykkö...99 Kazakstan Henna Kosonen...106 Vietnam Terhi Bunders...112 Thaimaa Antti Niemelä ja Lotta Kivinen...116 Myanmar Antti Niemelä ja Lotta Kivinen...121 Singapore Ari Heikkinen ja Sanni Sarelma...125 Indonesia Leena Viljanen...132 Australia Juha Parikka, Riku Laanti ja Tuomas Vepsa...138 Afrikka ja Persianlahden maat Algeria Hannele Voionmaa...145 Nigeria Lauri Voionmaa...150 Ghana Lauri Voionmaa...158 Kenia Tiia Haapaniemi...164 Tansania Kaisa Alapartanen...169 Sambia Ville Luukkanen...174 Etelä-Afrikka Eetu Kielo, Saija Korpinen ja Petra Yliportimo...181 Saudi-Arabia Jarno Syrjälä...188 Arabiemiraatit Ilkka-Pekka Similä...192

Kauppapolitiikan ja taloussuhteiden näkymät KAUPPAPOLITIIKAN JA TALOUSSUHTEIDEN NÄKYMÄT * Anne Ahonen Maailmankaupan arvioidaan kasvavan tänä vuonna noin kolme prosenttia. Kiinan kasvun uskotaan pehmentävän kasvun laskua maailmantaloudessa ja sen tuonnin tukevan myös elpymistä. Euroopan Unionin kysynnän lasku vaikuttaa monin tavoin maailmankauppavirtoihin ja heijastuu useisiin Aasian maihin. Tässä tilanteessa on mahdollista, että protektionistisia kauppaa rajoittavia toimia otetaan enenevässä määrin käyttöön, mikä edellyttää jatkuvaa monitorointia ja toimenpiteitä. Maailmantaloudessa kaupan kasvun ennustaminen on yhä haasteellisempaa ja heilahteluihin vaikuttavat, myös paikallisesti ja hetkittäin, myös erilaiset poliittiset ja muut jännitteet. Globaalit arvoketjut ja tuotannon ja tehtävien hajautuminen osaltaan myös saattavat tulevaisuudessa tuoda mukanaan haavoittuvuustekijöitä, mikäli jossain päin maailmaa tapahtuu merkittäviä tuotannollisia tai muita katkoksia esimerkiksi luonnonkatastrofien, tai konfliktien vuoksi. EU:n näkökulmasta Brasilia, Intia, Kiina ja Venäjä ovat jatkossakin tärkeässä asemassa EU:n kaupassa. EU:n viennillä näihin maihin on tärkeä rooli kaupan kasvattamisessa. On kuitenkin selvää, että kyseisten markkinoiden avaamiseen liittyy edelleenkin haasteita, mitä tulee markkinoiden avoimuuteen ja erilaisiin kaupanesteisin. 1 Koska useissa tapauksissa esteet ovat sellaisia, ettei monenkeskinen kaupparegime nykyisellään mahdollista niihin puuttumista, on niihin vaikuttaminen myös usein aikaa vievää ja monista tekijöistä kiinni. BRICS -maiden yhteistyö luo myös uusia kaupallistaloudellisia yhteistyökuvioita ja toimintatapoja, jotka heijastuvat myös muihin maihin Afrikassa ja Aasiassa. EU on edelleen maailman suurin kauppamahti maailmassa, mutta senkin asemassa on näkyvissä joitain muutoksia. Kilpailu maailman markkinoilla globaalien arvoketjujen niin kutsutusta hymyosiosta ja siinä pysymisestä on jatkossa entistä kovempaa myös EU:lle. EU on perinteisesti ollut Kiinan suurin kauppakumppani ja on nyt pudonnut kakkoseksi Yhdysvaltojen jälkeen johtuen viime vuonna EU:n tuonnin laskusta. 2 Kilpailun kiristyessä maailman markkinoilla myös Suomen yhdeksi keskeiseksi haasteeksi on todettu se, ettei talouden tuotantorakenne ole riittävän nopeasti huomioinut kansainvälisen kysynnän muutoksia, ja kun tuotantoketjut pilkkoutuvat, edellyttää tämä kehitys yrityksiltä uusiutumista ja oman paikkansa löytämistä näissä ketjuissa. 3 Suomen viennin arvo 56,8 miljardia euroa pysyi vuonna 2012 lähes samalla tasolla kuin vuonna 2011. Tuonnin arvo taas pieneni kaksi prosenttia ja jäi noin 59,2 miljardiin euroon. Suomen kauppataseeseen kertyi alijäämää 2,4 miljardia euroa, mikä on edelleen poikkeuksellisen suuri. Erilaisten tieteellisten kojeiden, mittareiden, öljytuotteiden (kasvuala) sekä sähkölaitteiden ja elintarvikkeiden vienti lisääntyi. Suomen vienti EU:n ulkopuolelle kasvoi neljä prosenttia, saman verran kuin vienti EU-maihin väheni. Kehityssuuntana näyttäisikin olevan EU:n osuuden pieneneminen (53,6 prosenttia). Suomen tärkeät kauppakumppanit Yhdysvallat, Venäjä ja Norja kasvattivat osuuttaan viennistä, kun vienti Ruotsiin, Saksaan ja Alankomaihin vastaavasti vähentyi. Suomen tuonti on kasvanut Kiinasta, Norjasta, Alankomaista ja Ruotsista Venäjän menettäessä tuontiosuuttaan. 4 Valtaosa Suomen palveluviennistä suuntautuu edelleen EU-maihin, EU:n ulkopuolisista maista Suomen tärkeimmät kauppakumppanit olivat viennissä Yhdysvallat, Intia, Kiina ja Venäjä, ja tuonnissa Yhdysvallat. Suomi vie pääasiallisesti tietotekniikkapalveluja ja tuonnissa merkittävä ryhmä on tutkimus- ja kehityspalvelut. On myös merkille pantavaa, että maailmantalouden nopeasti kasvava alue on Afrikka (9,3 prosenttia) ja toisena Aasia (3,8 prosenttia). Afrikan vienti kasvoi viime vuonna kuusi prosenttia ja tuonti 11,3 prosenttia. 5 Kysymys siitä miten kauppa Afrikan osalta maailmantaloudessa kehittyy jatkossa onkin mielenkiintoinen. 6 Kyseessä on valtava manner, jossa maiden kehitystasot ja liiketoimintaympäristöt vaihtelevat. Eri puolilta näyttääkin tulevan signaaleja siitä, että Afrikkaan panostetaan eri puolilla maailmaa, kun Latinalaisen Amerikan suuret maat vahvistavat siellä läsnäoloaan ja monet eurooppalaiset yritykset etsivät aktiivisesti mahdollisuuksia. Puhutaan myös, että jatkossa valmistavaa teollisuutta saattaa siirtyä enenevässä määrin Afrikkaan, mikä jää nähtäväksi. Myös suomalaiset *Anne Ahonen toimii johdon neuvonantajana ulkoasiainministeriön taloudellisten ulkosuhteiden osastolla. 2

Kauppapolitiikan ja taloussuhteiden näkymät ovat tehneet uusia toimintatapaan liittyvä avauksia esimerkiksi tänä vuonna Sambiassa, jossa yritykset kehittivät yhdessä paikallisten kumppanien kanssa ideoita tuotteiksi ja palveluiksi, joilla voitaisiin olla mukana ratkaisemassa paikallisia kehityshaasteita. Monet Afrikan maat kohtaavatkin jatkossa keskeisinä haasteina elinkeinorakenteensa monipuolistamisen luonnonvaroihin ja raaka-aineisiin perustuvassa taloudessa sekä miten synnyttää uusia työpaikkoja nuorelle väestölle ja vastata kaupungistumiskehityksen haasteisiin. Myös suomalaisilla yrityksillä voi olla jatkossa ratkaisuja tarjottavana, kun huomioidaan Afrikan kehityksen erilaiset muutosajurit ja paikalliset tarpeet riittävän ajoissa. Ajankohtaista kauppapolitiikassa Useanvälinen palvelukauppasopimus Tällä hetkellä ei näytä todennäköiseltä, että Maailman Kauppajärjestön WTO:n palvelukauppaneuvotteluissa edistyttäisiin. Sen sijaan tämän vuoden alussa käynnistyivät neuvottelut useanvälisestä palvelukauppasopimuksesta (Trade in Services Agreement), joka ei kuulu varsinaiseen WTO:n DDA-kierroksen mandaattiin. Neuvotteluissa mukana on tällä hetkellä 22 WTOjäsenmaata (Australia, Chile, Costa Rica, Etelä-Korea, EU, Hong Kong, Islanti, Israel, Japani, Kanada, Kolumbia, Meksiko, Norja, Pakistan, Panama, Paraguay, Peru, Sveitsi, Taiwan, Turkki, Uusi-Seelanti ja Yhdysvallat), joiden osuus on reilut 60 prosenttia maailman palvelukaupasta. Tavoitteena on neuvotella sopimus, joka vahvistaa palvelukaupan sääntöjä eri alueilla ja sisältää osapuolten WTO:ssa tekemiä sitoumuksia pidemmälle meneviä markkinoillepääsysitoumuksia WTO:n informaatioteknologiasopimus Vuonna 1996 solmitun Informaatioteknologiasopimuksen (ITA nollatullisopimus) jäseninä on tällä hetkellä 76 maata, jotka kattavat merkittävän osan sopimuksen tuotekatteen maailmankaupasta. Viime vuosina esimerkiksi Kiinan osuus alan kaupasta on kasvanut merkittävästi. Uudistettavan sopimuksen haasteena on saada myös uusia osapuolia mukaan, esimerkiksi Brasilia ei ole ITA-sopimuksen jäsen. Viime vuoden toukokuussa EU:n, Yhdysvaltojen ja Japanin johdolla aloitettiin epäviralliset konsultaatiot, joiden tavoitteena on informaatioteknologiasopimuksen tuotekatteen laajentaminen huomioiden teknologiakehityksen vaikutukset. Konsultaatioissa, joita käydään 22 osapuolen kesken, on pyritty muodostamaan yhteisymmärrystä tuotekatteen laajuudesta. Näyttäisikin siltä, että kriittisen massan vaatimus (90 prosenttia maailman kaupasta) voidaan saavuttaa. Koska kyseessä on ala, jossa on pitkiä arvoketjuja merkitsevät alhaisetkin yksittäiset tullit yhdessä monivaiheisen valmistuksen jälkeen merkittävän lisän lopputuotteen hintaan. Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuussopimus EU:n ja Yhdysvaltojen kauppa- ja investointikumppanuussopimusneuvottelut on tarkoitus aloittaa tämän vuoden kesällä. Sopimuksen toteutuminen merkitsisi mittavaa alueellista vapaa-kauppa-aluetta, joka kattaisi noin puolet maailman bruttokansatuotteesta. Sopimuksella pyritään poistamaan ja alentamaan tulleja sekä poistamaan ja vähentämään muita kauppaa hankaloittavia esteitä sekä vaikuttamaan tavaroiden, palvelujen ja julkisten hankintojen ohella maatalousja teollisuustuotteiden sääntelyyn. Suomen näkökulmasta keskeisiä kysymyksiä ovat muun muassa markkinoillepääsyn ja yritysten liiketoimintaedellytysten parantaminen palveluissa ja julkisissa hankinnoissa sekä tullimenettelyjen helpottaminen ja kaupan teknisten esteiden vähentäminen. Toteutuessaan neuvoteltavan sopimuksen taloudelliset vaikutukset olisivat merkittävät keskinäiselle kaupalle, ja loisivat yrityksille uusia liiketoimintamahdollisuuksia. EU-Kanada neuvottelut EU ja Kanada ovat käyneet vuodesta 2009 lähtien neuvotteluja talous- ja kauppasopimuksesta CETA:sta (Comprehensive Economic and Trade Agreement). Neuvottelut ovat parhaillaan loppusuoralla. CETA olisi laatuaan ensimmäinen EU:n teollistuneen maan kanssa neuvottelema talous- ja kauppasopimus. Sopimuksen toteutuminen on EU:lle erityisen merkittävää erityisesti siksi, että EU:n kannalta keskeiset kysymykset, kuten julkiset hankinnat, maantieteelliset merkinnät ja tekniset määräykset ovat Kanadassa pitkälti provinssien toimivallassa ja sopimuksella voitaisiin saada sitoumus myös niiltä panna täytäntöön tulevan sopimuksen määräykset omilla toimialueillaan. EU-Japani vapaakauppaneuvottelut Japani on aloittamassa vapaakauppaneuvottelut kaikkien keskeisten kauppakumppaniensa kanssa mukaan 3

Kauppapolitiikan ja taloussuhteiden näkymät lukien EU, jonka kanssa neuvottelut alkoivat tämän vuoden huhtikuussa. Tavoitteena on sopimus, joka kattaa tulleja sekä erilaisia tullien ulkopuolisia kaupanesteitä mukaan lukien lisensointi sekä erilaisten standardien molemminpuolinen hyväksyminen. Tarkoituksena on myös sopia investoinneista, julkisista hankinnoista ja kilpailupolitiikasta. Julkiset hankinnat ja GPA-sopimus Koska julkisten hankintojen osuus maailman kauppavirroista yltää vuosittain tuhanteen miljardiin euroon, olisi tärkeää, että julkiset hankinnat voitaisiin sisällyttää jatkossa kattavasti myös kansainvälisten sääntöjen piiriin. WTO:n julkisten hankintojen sopimus on kuitenkin edelleen suppean joukon keskinäinen sopimus, vaikkakin myönteisenä voidaan pitää sitä, että kiinnostus sopimukseen liittymiseen on viime vuosina lisääntynyt, ja uusia osapuolia on liittynyt mukaan (Taiwan, Armenia). Liittymisestä neuvottelevat muun muassa Kiina, Uusi-Seelanti ja Ukraina. Uudistetun GPA-sopimuksen (Government Procurement Agreement) odotetaan voimaantultuaan lisäävän kehitysmaiden kiinnostusta liittyä sopimuksen osapuoliksi. Venäjä haki toukokuussa 2013 tarkkailijaksi WTO:n GPA-komiteaan. EU pyrkii myös aktiivisesti sisällyttämään kaikkiin kahdenvälisiin kauppasopimuksiinsa julkisia hankintoja koskevat määräykset ja sitoumukset. Julkiset hankinnat ovat monen kauppakumppanin osalta alue, jossa voidaan avata eurooppalaisille toimijoille merkittäviä uusia markkinoita, sillä kansainvälisiä sitoumuksia on tehty tähän mennessä vähän. Komission tavoitteena on avata käymissään vapaakauppaneuvotteluissa julkisia hankintoja kansainväliselle kilpailulle muun muassa Intiassa ja ASEAN-maissa sekä parantaa nykyisiä kansainvälisiä sitoumuksia muun muassa Kanadassa, Japanissa ja Yhdysvalloissa. Esimerkiksi Perun, Kolumbian ja Keski-Amerikan maiden kanssa tehdyt EU:n sopimukset antavat eurooppalaisille toimijoille pääsyn maiden julkisten hankintojen markkinoille. Tuontisuojainstrumentit Viime aikoina näyttää kauppapoliittisten instrumenttien (polkumyynti-, tasoitustulli- ja yleinen suojatoimiinstrumentti) ja erityisesti suojatoimi-instrumentin käyttö globaalilla tasolla lisääntyneen. Suojatoimiinstrumentin käytön lisääntyminen on monin tavoin ongelmallista muun muassa siksi, että tutkintojen aloittamisiin liittyy ongelmia ja tutkintoja aloitetaan alhaisin kriteerein. EU on käyttänyt suojatoimi-instrumenttia vain harvoissa tapauksissa ja instrumenttien käyttö EU:ssa on pysynyt melko vakaana viime vuosina. Kiina on edelleen voimassa olevien toimien osalta suurin yksittäinen kohdemaa ja lähes 40 prosenttia aloitetuista tutkinnoista kohdistui vuonna 2012 Kiinasta peräisin oleviin tuotteisiin. Kiinasta peräisin olevia aurinkopaneeleja koskeva tutkinta on noussut erittäin suuren huomion ja myös poliittisen keskustelun kohteeksi monissa maissa. Kyseinen tutkinta on arvoltaan suurin koskaan aloitettu tutkinta. Vuonna 2011 Kiinasta tuotiin EU:hun aurinkopaneeleja ja niiden osia 21 miljardin euron arvosta. Kaupanestetyön rooli korostuu entisestään tulevaisuudessa Suomalaisyritysten kohtaamiin kaupanesteisiin puuttuminen on ulkoasiainministeriön yrityksille tarjoamien Team Finland -palveluiden yksi tärkeimpiä osaalueita, jonka parissa ministeriö ja koko edustusverkko toimivat aktiivisesti yhteistyössä. Kaupanestetyössä korostuu jatkuva yhteydenpito yrityksiin päin. Varhainen tiedon saanti esteistä on avain sille, että niitä voidaan ryhtyä raivaamaan eri keinoin. Ajantasainen tieto on myös tärkeää, kun valmistellaan Suomen kantoja erilaisiin neuvotteluprosesseihin, joilla esteisiin voidaan vaikuttaa pidemmällä tähtäimellä. Johtuen maailmankaupan epävarmuuksista on mahdollista, että protektionistiset toimet saattavat lisääntyä, vaikkakin esteitä koko ajan myös poistuu ja niihin voidaan vaikuttaa. Toisinaan jotkut maat kehittyessään huomaavat, että kauppakumppaneille haitalliset esteet niiden markkinoilla voivat olla sitä myös niille itselleen tietyllä aikavälillä, mikä voi laukaista halukkuuden poistaa niitä. Voidaan myös ajatella, että jatkossa maat, joiden toimintaympäristö on avoin, selkeisiin sääntöihin perustuva ja sellainen jossa on vähän kauppaa perusteetta haittaavia esteitä, voivat myös 4

Kauppapolitiikan ja taloussuhteiden näkymät saada itselleen hyötyjä. Singaporesta esimerkiksi on todettu, että se on champion aineettomien oikeuksien alalla ja siellä on piratismia huomattavasti vähemmän kuin monessa muussa Aasian maassa. Työsarkaa esteiden alalla kuitenkin riittää, mitä todistaa myös Suomessa tänä vuonna yhteistyössä useiden toimijoiden kanssa tehty ja julkaistu Kansainvälistymis- ja kaupanesteselvitys 2013, johon liittyvässä kyselyssä yritykset ilmoittivat yhteensä 1400 kaupan ja investointien estettä. Noin 30 prosenttia esteistä liittyy Venäjän kauppaan ja seuraavaksi eniten ongelmia tuli esiin EU:n sisämarkkinoilla. Noin 10 prosenttia esteistä liittyi Kiinan kauppaan. Niin Venäjä kuin Kiinan olivat myös aiemmin tehdyissä selvityksissä ne markkinat, joilla suomalaisyritykset kohtasivat eniten ongelmia. 7 Selvityksessä tuli myös esiin se, että monet born global -yritykset jotka tähtäävät grown globaleiksi ovat usein palvelualojen yrityksiä. Tästä näkökulmasta katsottuna korostuu palvelukaupan esteiden tunnistamisen tärkeys tulevaisuudessa. Nyt tehdyssä kyselyssä tulee esiin se, että palveluja tarjoavien yritysten ilmoittamien ongelmien osuus jopa kaksinkertaistui aikaisempaan verrattuna kahdeksasta 16 prosenttiin. 8 1 Report from the Commission to the European Council. Trade and Investment Barriers Report 2013, s. 3-4. 2 World Trade 2012, Prospects for 2013, Press/688, s.14. 3 Taloudellinen katsaus 8a/2013.Valtionvarainministeriön julkaisuja. Juvenes Print Suomen yliopistopaino OY, s. 36, 4 Tavaroiden ulkomaankaupan kuukausitilasto, joulukuu 2013, Tulli, Suomen virallinen tilasto, s. 1-2. 5 World Trade 2012, Prospects for 2013. Press/688, s.8-9 6 Kansainvälistymis- ja kaupanesteselvitys 2013. Toimittaneet Mikko Nieminen, Heli Siikaluoma, Akseli Koskela ja Leila Vilhunen. Jyväskylä, Kopijyvä Oy. Suomalaisia yrityksiä kiinnostaa Afrikassa vientimarkkinoista erityisesti Pohjois-Afrikka sekä yksittäisistä muista maista Etelä-Afrikka, Tansania, Egypti ja Tunisia. s.11. 7 ibid., s. 21. 8 ibid., s. 13 ja 28. 5

Vaikuttaminen EU-alueella yritysten toimintaympäristöön VAIKUTTAMINEN EU-ALUEELLA YRITYSTEN TOIMINTAYMPÄRISTÖÖN VIESTIT PERILLE JA RATKAISUJA ONGELMIIN * Antti Riivari EU-alue on Suomen ja suomalaisten yritysten laaja kotimarkkina, joka kuitenkin koostuu toisistaan poikkeavista kansallisista markkinoista. Euroopan Unioni on yksi markkina tullien ja kauppapolitiikan näkökulmasta, EU:n perussopimukset tähtäävät taloudellisten vapauksien turvaamiseen sisämarkkinoilla ja lisäksi vuosien varrella on luotu eri aloilla yhteistä sääntelyä koko EU:lle. Kansainvälisen kilpailukykymme peruselementtien, kuten hintakilpailukyvyn, verotuksen ja osaava työvoiman saatavuuden, lisäksi myös säädösympäristöllä on suuri merkitys. Sääntelyn on oltava järkevää hallinnollinen taakka on pidettävä kohtuullisena ja säädösten tulisi antaa tilaa innovaatioille. Säädösympäristön kehittäminen ei kuitenkaan ole kaikilta osin Suomen omissa käsissä ja pienen kansantalouden on muutoinkin katsottava omien rajojensa ulkopuolelle. Suomalaisten yritysten ja suomalaisen työn kilpailukyvyn kannalta onkin tärkeää, että EU:ssa on mahdollisimman suotuisa säädösympäristö erilaisen elinkeinotoiminnan harjoittamiselle Kaupan ja liiketoiminnan esteet sisämarkkinoilla kaupanesteselvityksen tulokset EU:n sisämarkkinoiden tavoitteena on luoda yrityksille ja kansalaisille toimintaympäristö, jossa nämä voisivat toimia kuten kotimaassaan. Tähän tavoitteeseen ei päästä koskaan täydellisesti, mutta pyrkimys tilanteen parantamiseen on tärkeää. Ongelmia syntyy olemassa olevan EU-lainsäädännön puutteellisesta soveltamisesta mutta myös siksi, että yhteiskunta ja markkinat synnyttävät tarpeita kehittää EU-lainsäädäntöä edelleen. Tämän vuoksi on tärkeää, että yritykset ja kansalaiset kertovat kohtaamistaan esteistä ja ongelmista. Ulkoasiainministeriö toteutti syksyllä 2012 yhdessä työja elinkeinoministeriön kanssa yrityksille suunnatun kansainvälistymistä ja kaupanesteitä käsittelevän selvityksen, jonka tulokset julkaistiin toukokuussa 2013. 1 Selvitys antoi hyödyllistä tietoa yrityksen kohtaamista kaupanesteistä ja muista kokemuksista sekä EU:n ulkopuolisilla markkinoilla että EU:n alueella. Konkreettisten eri jäsenvaltioissa havaittujen kaupanestetilanteiden lisäksi yrityksiltä saatiin arvioita EU-lainsäädännön toimivuudesta sekä Suomessa että muissa jäsenvaltioissa. Ongelmallisimpia markkinoita yritysten raportoinnin perusteella EU:ssa ovat Saksa, Ranska, Baltian maat, Ruotsi ja Puola. Tämä tosin selittyy pitkälti näiden maiden suurella osuudella Suomen viennissä. Ongelmallisia sektoreita näyttäisivät olevan julkiset hankinnat, tuotelainsäädäntö ja verotus. Kyselyn tulokset ovat tietenkin osin satunnaisia, mutta niistä saadaan tärkeitä vinkkejä siitä mikä toimii EU-alueella ja mikä ei. Konkreettisia kaupanestetilanteita tullaan selvittelemään edelleen ja muu informaatio on välitetty asianomaisille suomalaisille viranomaisille. Viimeksi mainittuja tietoja voidaan hyödyntää, kun EU-lainsäädäntöä ja sen soveltamista pohditaan EU-tasolla. Ongelmanratkaisu toisten jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa Sisämarkkinoiden arkeen kuuluu paljon tilanteita, joissa yritys tai kansalainen kohtaa muiden EU-maiden viranomaisia konkreettisissa lainsäädännön soveltamistilanteissa. Sovellettava lainsäädäntö voi olla puhtaasti kansallista tai EU-lainsäädäntöön perustuvaa. Molemmissa tilanteissa on kysymys sisämarkkinatilanteesta, jossa EU:n turvaamat toimintavapaudet voivat jäädä toteutumatta. EU:ssa on pyritty jo vuosien ajan kehittämään toimintamalleja näiden tilanteiden varalle. Viranomaisten hallinnollisella yhteistyöllä pyritään varmistamaan, että yhden jäsenvaltion viranomainen saa helposti tarvittavat tiedot arvioitavana tai valvottavana olevasta yrityksestä tai vaikkapa henkilön ammattipätevyydestä. Tämän hallinnollisen yhteistyön pohjaksi on luotu IMI-järjestelmä (Internal Market Information System), jonka avulla yhden jäsenvaltion viranomainen voi yksinkertaisesti saada vastauksen kysymykseensä toisen valtion viranomaiselta. Tietopyynnön avulla voidaan välttää turhia *Antti Riivari toimii hallitusneuvoksena työ- ja elinkeinoministeriössä työelämä- ja markkinaosastolla. 6

Vaikuttaminen EU-alueella yritysten toimintaympäristöön asiakirjapyyntöjä, mutta myös varmistua siitä, että toimijan taustat ovat kunnossa. Näin torjutaan siis myös harmaata taloutta ja kitketään epätervettä kilpailua. Jäsenvaltioiden yhteistyö toimii myös epäillyissä sisämarkkinasääntöjen rikkomuksissa. SOLVIT-menettelyssä yrityksen tai kansalaisen kotimaan viranomaiset voivat pyytää kohdemaan viranomaisia selvittämään EUlainsäädännön väärää soveltamista. SOLVIT:n kautta voidaan kysyä miksi esimerkiksi tuotetta ei hyväksytä vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen perusteella tai miksi työntekijältä peritään EU-lainsäädännön vastaisesti kaksinkertaisia sosiaaliturvamaksuja. Toisen maan viranomaisen on kerrottava määräajassa perusteensa toiminnalleen ja ehdotettava ratkaisua ongelmaan. Lopputuloksena voi olla ongelman ratkeaminen viranomaisen itseoikaisuna. SOLVIT-menettely ei kuitenkaan ole oikeudellinen valitusmenettely ja se soveltuu vain tilanteisiin, joissa kohdemaan viranomainen myöntää virheellisen soveltamisen. Jos ongelman ratkaisemiseen tarvitaan säädösmuutosta tai virhettä ei myönnetä, on oikeuksien hakemista jatkettava muilla tavoin. Kyseeseen voi tulla kansallisten valitusmenettelyiden käyttäminen tai valittaminen Euroopan komissiolle. Joissain tilanteissa asiaa voidaan jatkaa virallisemmin myös jäsenvaltioiden välillä. Suomalainen ministeri tai korkea virkamies voi ottaa asian esille kollegansa kanssa ja käyttää poliittista painostusta ongelman ratkaisemiseksi. EU-lainsäädäntöön ja sen soveltamiseen vaikuttaminen Edellä kuvatun kaupanesteselvityksen avulla saatiin myös arvioita olemassa olevan EU-lainsäädännön toiminnasta. Tämä on tärkeää taustatietoa niille viranomaisille, jotka osallistuvat erilaisiin EU-lainsäädännön toimeenpanoa käsitteleviin komiteoihin. Näissä komiteoissa ja komission kuulemisissa kartoitetaan ajoittain lainsäädännön muutostarpeita, joiden tulisi perustua viranomaistoiminnassa havaittuihin soveltamisongelmien lisäksi elinkeinoelämän havaintoihin lainsäädännön toimivuudesta. Näiden havaintojen välittäminen suomalaisten vastuuviranomaisten tietoon on erittäin toivottavaa. Yritysten toimintaympäristön kannalta on luonnollisesti tärkeää vaikuttaa myös valmisteilla olevaan EUlainsäädäntöön. Monilla EU-säädösaloitteilla on potentiaalisesti merkittäviä vaikutuksia elinkeinotoimintaan. Ajoissa esiin nostetuilla näkemyksillä voidaan vaikuttaa lainsäädännön tulevaan suuntaan. Tehokkaimmillaan vaikuttaminen onkin silloin kun kyetään vaikuttamaan komission sisäiseen valmisteluun. Tällöin vaaditaan hyvää ennakointia ja tietoa varhaisen valmisteluvaiheen vaihtoehdoista. Tässä suhteessa Suomella on parantamisen varaa. Uuden EU-lainsäädännön osalta Suomessa on käytössä laaja EU-jaostojärjestelmä, joissa periaatteessa kaikki EU-aloitteita koskevat Suomen kannat käsitellään. Jaostoissa on lähes poikkeuksetta laajat kokoonpanot, joihin kuuluu viranomaisten lisäksi myös tärkeimpien etujärjestöjen edustajat. Tämä koneisto on kotimainen väylä EU-vaikuttamiseen. Jaostojen ohella viranomaiset käyttävät EU-asioiden valmistelussa apunaan myös muita työryhmiä ja neuvottelukuntia. Tämän valmistelukoneiston kautta vaikuttamisella on kuitenkin rajoituksensa. Jaostojen toiminta keskittyy usein jo annettujen komission konsultaatioasiakirjojen ja ehdotusten käsittelyyn. Edellä kuvattu EU-asioiden valmistelujärjestelmä toimii vastuuviranomaisten esitysten ja valmistelun varassa. Keskeistä on viranomaisten käytössä oleva tieto yhtäältä EU:ssa tapahtuvasta valmistelusta ja toisaalta asioiden vaikutuksista suomalaisiin yrityksiin ja yhteiskuntaan laajemmin. Onnistunut vaikuttaminen vaatii molempien näkemysten yhdistymistä ja hyvää tiedonkulkua kaikilla tasoilla. Lopuksi Kaupanesteselvitysten tekeminen on hyvä tapa saada yritykset kertomaan kokemuksistaan viranomaisille. Samoin on tärkeää, että yritysten ääni kuuluu EU-jaostoissa. On kuitenkin selvää, että tehokas ongelmien ratkaisu ja EU-vaikuttaminen vaativat myös jatkuvaa yhteydenpitoa yrity sten ja viranomaisten välillä. Yksi Team Finland -konseptin tärkeitä tavoitteita on saada yhteistyö toimimaan arjessa lähes reaaliaikaisesti. Yritysten on hyvä muistaa, että kaikissa EU-asioissa ja lähes kaikissa toisten jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen soveltamista koskevissa tilanteissa valtiohallinnosta löytyy vastuutaho, joka tuntee asian. Viranomaisten on taas omalta osaltaan pidettävä mielessä tarve tuntea suomalaisten yritysten kokemukset ja erityisolosuhteen, kun EU-asioita valmistellaan. Tämä yhteistyö on pienelle kansainvälisestä vaihdannasta riippuvaiselle maalle elinehto. 1 Kansainvälistymis- ja kaupanesteselvitys, Team Finland, toimittaneet Mikko Nieminen, Heli Siikaluoma, Akseli Koskela ja Leila Vilhunen, Helsinki 2013. 7

Venäjä VENÄJÄ * Kirsi Lipponen, Marjo Mäki-Leppilampi, Antti Nissinen, Jaakko Lehtovirta, Petteri Kotilainen Maailmantalouden ja -kaupan kehityksen hidastuminen on vaikuttanut myös Venäjän talouskasvuun. Venäjän raaka-ainepainotteisen viennin kasvu on hiipunut ja yritysten investointiaktiivisuus vähentynyt. Vapaata tuotantokapasiteettia ja työvoimaa on rajoitetusti, joten kotimainen tuotanto kasvaa vain uusien investointien kautta. Talouskasvua ylläpitää edelleen keskiluokan vaurastuminen. Ostovoima kasvaa voimakkaimmin Venäjän suurkaupungeissa, joihin Moskovan ja Pietarin lisäksi kuuluu 13 muuta miljoonakaupunkia. Vaurastumisen myötä myös kulutuksen rakenne on muuttumassa, kun venäläiset kuluttajat vaativat laatua ja palveluja. Venäjän talous on suhteellisen avoin. Ulkomaankauppa kattaa jo puolet maan bruttokansantuotteesta. Venäjä liittyi vuonna 2012 Maailman kauppajärjestöön WTO:hon ja neuvottelee jäsenyydestä OECD:ssä. Hallitus on asettanut tavoitteekseen parantaa liiketoimintaympäristöä ja tukea kotimaisen teollisuuden vientiä. Liiketoiminnan suurimmat esteet ovat edelleen korruptio ja byrokratia, joiden haittoja pyritään eri toimenpiteillä torjumaan. Talouden ja ulkomaankaupan kehitys Talouskasvu hiipui muun maailman tahdissa Venäjän talous ehti jo elpyä vuoden 2008 kriisistä, mutta maailmantalouden kasvun hidastuminen ja erityisesti Euroopan talouden alamäki näkyvät nyt myös Venäjän talouskasvussa. Talouskasvun tavoitteeksi asetetusta 5-6 prosentin bruttokansantuotteen vuosikasvusta on jo jouduttu tulemaan alaspäin. Vuonna 2012 bruttokansantuotteen kasvu hidastui 3,4 prosenttiin, ja vuoden 2013 talouskasvuennuste on laskettu 2,4 prosenttiin. Venäjän talouskasvun tahtiin tulee jatkossakin vaikuttamaan maailmantalouden sekä energian ja öljyn hinnan kehitys. Venäjän oman kasvupotentiaalin rajoituksena on teollisuuden toimiminen jo nyt lähes täydellä kapasiteetilla. Investointeja kaivataan tuotannon nykyaikaistamiseen ja monipuolistamiseen kuten myös yleiseen infrastruktuuriin. Venäjän investointiaste on tällä hetkellä noin 20 prosenttia bruttokansantuotteesta, mutta tavoitteeksi on asetettu 27 prosenttia. Hallituksen tiukka raha- ja luottopolitiikka ei ole ollut omiaan lisäämään investointihalukkuutta. Talouskasvun esteenä on myös Venäjän demografinen kehitys, koska työssäkäyvä väestö vähenee ja eläkeläisten suhteellinen määrä kasvaa. Työssäkäyvän väestön määrän ennustetaan vähenevän vuosien 2013-2016 välisenä aikana miljoonalla henkilöllä vuosittain ja syntyvyyskertoimen olevan noin 1,6. Yksityinen kulutus edelleen talouskasvun perusta Venäjän talouskasvu pohjautuu yksityiseen kulutukseen, joka nousee Venäjän keskiluokan jatkaessa kasvuaan ja reaalipalkkojen noustessa. Keskiluokan osuuden arvioidaan olevan 25 prosenttia koko väestöstä. Reaalipalkat nousivat 8,4 prosenttia vuonna 2012, mutta vuoden 2013 nousun odotetaan jäävän 4,5 prosenttiin. Vaikka vuoden 2013 ensimmäisinä kuukausina palkat nousivat edelleen 5,2 prosenttia, nousu hidastunee jatkossa, koska julkisen sektorin työntekijöiden palkkoja ei ole tarkoitus nostaa vuoden 2013 toisella vuosipuoliskolla. Vähittäiskaupan odotetaan kasvavan 4,3 prosenttia vuonna 2013. Nopeimmin kasvaa kestokulutushyödykkeiden kysyntä: niiden osuus vähittäiskaupasta on noussut yli puoleen. Yhä suurempi osa kysynnän kasvusta rahoitetaan säästöillä ja lainoituksella. Kulutusluotot ovat kalleudestaan huolimatta kasvaneet vauhdilla viimeiset vuodet, mutta kasvuvauhti on hidastumassa. Rahoituksen saanti ja rahoitusmarkkinoiden toimivuuden parantaminen ovat talouskasvun edellytys. Inflaation odotetaan pysyvän alhaisella tasolla noin 5-6 prosentissa. Kulutuskysynnän maltillisen kasvun ja suhteellisen konservatiivisen rahapolitiikan uskotaan pitävän inflaation kurissa. * Ulkoasiainsihteeri Kirsi Lipponen, ministerineuvos ja Team Finland koordinaattori Marjo Mäki-Leppilampi ja lähetystöneuvos Antti Nissinen työskentelevät kauppa- ja talouspoliittisessa yksikössä, ministerineuvos Jaakko Lehtovirta poliittisessa yksikössä ja ministerineuvos Petteri Kotilainen kansalaispalveluyksikössä Suomen Moskovan suurlähetystössä. 8

Venäjä Palveluita ja viihdettä myös suoraan netistä Venäjä on kehittymässä voimakkaasti palveluyhteiskunnaksi. Palvelusektori kattaa jo 60 prosenttia maan bruttokansantuotteesta, ja kaupan ala työllistää enemmän väkeä kuin valmistava teollisuus. Palveluala kasvaa erityisesti suurkaupungeissa, joihin pystytetään jättikokoisia ostoskeskuksia, hypermarketteja ja ketjumyymälöitä ja joissa ravintola-, kahvila- ja pikaruokalaketjujen tarjonta on ylenpalttista. Megaluokan ostoskeskukset tarjoavat keskitetysti koko perheelle ostosten ja ruokailun lisäksi viihdettä ja kuntoilumahdollisuuksia elokuva- ja kuntokeskuksineen. Rahoitus-, internet- ja IT-palvelut kasvavat erityisen vauhdikkaasti. Internetin käyttäjien määrä on noussut jo yli 60 miljoonaan, ja kännykkätiheys ylittää Euroopan keskitason. Netissä käy päivittäin 43 prosenttia koko aikuisväestöstä. Netistä on tullut keskeinen paikka ostosten tekemiseen ja erilaisten palvelujen hankkimiseen sekä tiedon etsimiseen. Venäläisestä hakukonepalvelu Yandexista on tullut merkittävä tekijä Venäjän internethakumarkkinoilla, jossa sillä on 60 prosentin markkinaosuus. Myös telekommunikaatioala kehittyy nopeasti, ja uudet LTE-taajuudet ovat rakenteilla. Rahoitus- ja pankkisektori kasvaa erityisesti vähittäispuolella, mutta isot valtionpankit dominoivat markkinoilla, joten ulkomaisten pankkien markkinaosuus on jäänyt pieneksi. Venäjän WTO-jäsenyyden odotetaan tuovan lisäinvestointeja kasvavalle palvelusektorille, kun ulkomaisten sijoittajien rajoituksia asteittain vähennetään. Alueelliset erot ovat edelleen merkittävät Rikkaimpien alueiden kuten Moskovan ja öljyntuottaja-alueiden kansantuote henkeä kohti on kymmenen kertaa suurempi kuin syrjäisillä alueilla. Moskovalaisten palkat ovat 3 4 kertaa korkeammat kuin syrjäseuduilla. Venäjällä tulonjakoa ei tasata verotuksella, vaan kaikilta peritään palkasta 13 prosentin tulovero. Tästä seuraa, että tuloerot ovat nettotuloilla mitattuna vielä suuremmat. Köyhimpiä ovat Pohjois-Kaukasian ja Etelä-Venäjän alueet. Venäjällä on jo 15 miljoonakaupunkia. Suur-Moskovan alueella on reilut 20 miljoonaa asukasta. Kaupungin ja sitä ympäröivän alueen osuus Venäjän ostovoimasta on noin 25 prosenttia. Toiseksi suurimman kaupunkikeskuksen Pietarin ostovoima on viidennes Moskovan ostovoimasta. Kasvupaineiden takia Moskova leviää joka suuntaan ja sen ympärille nousee uusia lähialueita ja satelliittikaupunkeja. Lähialueet houkuttelevat investointeja, koska kustannustaso on Moskovaa alempi ja markkinoiden läheisyys alentaa logistiikkakustannuksia. Suur-Moskovan kehitys asettaa kuitenkin uusia haasteita alueen liikenne- ja muun infrastruktuurin kehittämiselle. Liikenneruuhkiin tukehtuva pääkaupunkiseutu joutuu seuraavina vuosina panostamaan merkittävästi infrastruktuurin kehittämiseen. Näyttävät megahankkeet valtion panostuksen kohteina Venäjän erityispiirre ovat erilaiset megahankkeet, joiden avulla taloutta kehitetään jatkossakin. Energiasektorilla valtio on panostanut mittaviin öljy- ja kaasuputkiprojekteihin. Valtio omistaa myös suurimmat kaasu- ja öljy-yhtiöt (Gazprom ja Rosneft), jotka investoivat valtion rahalla paitsi kotimaahan myös ulkomaille. Infrastruktuurin alalla valtio investoi merkittävästi rautatieyhteyksiin, erityisesti tulevien vuosien urheilun megaprojektien yhteydessä. Uusia pikajunayhteyksiä on suunnitteilla rakennettavaksi muun muassa Moskovan ja Jekaterinburgin välille sekä Moskovan ja Kazanin välille. Vuonna 2013 Kazanissa järjestetään universiadit, vuonna 2014 on Sotšin olympialaiset ja vuonna 2018 jalkapallon MM-kisat, jotka järjestetään 11 eri kaupungissa. Tapahtumat suuntaavat investointeja urheilu-, liikenne- ja matkailuinfrastruktuurin parantamiseen. Suurhankkeiden kääntöpuolena ovat niiden kalleus ja korruptioalttius. Ulkomaalaisten on vaikeaa päästä suoraan valtion toimittajaksi, mutta hankkeet tarjoavat silti liiketoimintamahdollisuuksia palvelu- ja rakennusalan alihankkijoille ja rakennuskoneiden valmistajille ja vuokraajille. Energiasektori edelleen viennin veturi Venäjä on maailman suurimpia raakaöljyn ja maakaasun tuottajia. Energiatuotteiden osuus Venäjän viennistä on yli 70 prosenttia. Huolimatta korkeasta öljyn hinnasta venäläiset öljy-yhtiöt eivät ole investoineet riittävästi tuotannon modernisointiin tai uuteen tuotantoon. Osasyynä tähän on valtion verotuspolitiikka kolme neljäsosaa operatiivisesta voitosta maksetaan erilaisina veroina valtiolle. Maakaasun tuotanto on viime vuosina kasvanut nopeammin kuin öljyn tuotanto, ja investoinnit uusiin kaasuputkiin ovat mahdollistaneet viennin kasvattamisen. Valtionyhtiö Gazprom toimittaa noin neljänneksen Euroopan käyttämästä maakaasusta. Jatkossa Gazpromia uhkaa kuitenkin markkinaosuuksien menettäminen, kun nesteytetyn kaasun tarjonta ja nopeasti kasvava liuskeöljyn ja -kaasun tuotanto kasvavat. Venäjä pyrkii myös näille aloille ja hakee uutta kasvua Aasian markkinoilta, mutta globaali kilpailu on kiristymässä. Lähi-idän 9

Venäjä tuotannon elpyminen ja Yhdysvaltojen oman energiatuotannon kasvattaminen tulevat lähivuosina vaikuttamaan markkinahintojen kehitykseen. Budjetti pysyy tasapainossa niin kauan kuin öljyn hinta on korkea Venäjän valtiontalous on vähäisen velanoton ansiosta vakavarainen, mutta tilanne on hauras talouden merkittävästä energiariippuvuudesta johtuen. Öljy- ja kaasutulojen osuus federaation budjettituloista on noin puolet. Samanaikaisesti budjettimenot ovat nopeasti lisääntyneet viime vuosien hyvin populistisen politiikan seurauksena. Vuosikymmenessä federaation budjettimenot ovat nelinkertaistuneet öljyn hinnannousun tahdissa. Hallituksen tavoitteena on pitää budjetti tasapainossa: budjetin menopuoli on sidottu öljyn hinnan kehitykseen. Seuraavina vuosina merkittäviä menolisäyksiä ei ole suunnitteilla muuten kuin puolustus- ja sosiaalimenojen osalta. Puolustusvoimien uudistusohjelma kasvattaa budjetin vuosimenoja kolmella prosenttiyksiköllä suhteessa bruttokansantuotteeseen. Sosiaalimenot kasvavat väestön vanhetessa ja työikäisten suhteellisen osuuden vähetessä. Sosiaalimenot kattavat jo nyt 10 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Raaka-ainetaloudesta innovaatiotalouteen? Venäjän pitkän aikavälin tavoitteena on siirtyminen raaka-ainetaloudesta monipuolisempaan talousrakenteeseen. Hallituksen innovaatiostrategialla pyritään modernisoimaan teollisuutta ja kasvattamaan korkean teknologian sektoria. Vuoteen 2020 mennessä tavoitellaan sekä tutkimus- ja kehitysmenojen että korkean teknologian tuotannon kaksinkertaistamista. Tavoitteena on myös kasvattaa korkean teknologian tuotteiden vientiä ja vahvistaa Venäjän koulutus- ja tutkimusasemaa kansainvälisesti. Modernisaatioohjelman painopisteet ovat viestintä- ja avaruusteknologia, ydinteknologia, lääketiede ja energiatehokkuutta parantavat teknologiat sekä strategisesti tärkeät informaatioteknologiat. Toistaiseksi suurimmat hankkeet ovat Moskovan piilaaksoksi kutsutun Skolkovon innovaatiokylän ja nanoteknologiasijoitusyhtiö Rusnanon perustaminen. Valtio on myös perustanut erillisen innovaatiosijoitusrahaston. Panostukset innovaatiopolitiikkaan ovat merkittävät. Toisaalta hallitus on myös saanut kritiikkiä siitä, että painopiste on ylhäältä alas -käskyketju, kun innovaatioyhteiskunnan kehityksen pitäisi olla alhaalta ylös -prosessi. Valtio ja valtionyhtiöt sekä -pankit ovat kaikissa kehityshankkeissa vahvasti mukana. Uusi talouspoliittinen Strategia-2020 Uuden kasvumallin tarvetta painotetaan myös Venäjän talousstrategiassa, joka hahmottelee maan talousja sosiaalipolitiikkaa kuluvalle vuosikymmenelle. Päätavoitteena on raaka-aineriippuvuuden vähentäminen sekä siirtyminen jälkiteolliseen, palveluihin ja innovaatioihin perustuvaan talousmalliin. Talouspolitiikassa pyritään luomaan kannustimia investoinneille ja rahapolitiikassa on tarkoitus hillitä inflaatiota säästämisen ja investointien tukemiseksi. Yhdeksi päätavoitteeksi on asetettu liiketoimintaympäristön parantaminen ja Venäjän investointikiinnostavuuden lisääminen kansainvälisesti. Presidentti Putin on asettanut presidenttikautensa yhdeksi päämääräksi nostaa Venäjän sijoitus Maailmanpankin Doing Business -vertailussa nykyiseltä 112. sijalta sijalle 20. Tämä vaatii byrokratian karsimista ja markkinainstituutioiden kehittämistä. Tarkoituksena on houkutella uusia investointeja ja myös uutta korkeasti koulutettua työvoimaa. Ulkomaankauppa selvästi ylijäämäistä Venäjän ulkomaankaupan kasvu on hidastunut: se kasvoi vuonna 2012 enää pari prosenttia edellisvuosien kasvun ollessa peräti 30 prosenttia. Ulkomaankaupan arvo on kuitenkin 10 vuodessa nelinkertaistunut ja kattaa jo puolet maan bruttokansantuotteesta. Tavaraviennin arvo vuonna 2012 oli 529 miljardia dollaria ja tuonnin arvo 335 miljardia dollaria eli kauppa oli Venäjälle selvästi ylijäämäistä. Seuraavina vuosina ulkomaankaupan kasvu hiljenee, kun öljyn hinta ei enää nouse. Myös tuonnin kasvun odotetaan hidastuvan. Tuonnin ennustetaan kuitenkin kasvavan vientiä nopeammin, mikä johtaa kaupan ylijäämän supistumiseen. Jos pääomatase samalla jatkuu negatiivisena, vaihtotase voi painua negatiiviseksi. Toistaiseksi tavarakaupan merkittävä ylijäämä kattaa sekä palvelukaupan että pääomataseen alijäämää. Viennissä raaka-aineiden osuus on pysynyt korkeana: viime vuosina niiden osuus on ylittänyt 70 prosenttia. Venäjä on paitsi maailman johtavia öljyn ja kaasun viejiä myös merkittävä metallien viejä. Tärkeimpiin metallituotteisiin kuuluvat teräs, alumiini ja kupari. Tuonnin rakenteessa koneet ja laitteet kattavat puolet. Teollisuuden investointien hiipuessa konetuonnin kasvu on viime vuosina hidastunut. Myös ajoneuvojen tuonti on vähentynyt, kun ulkomaiset autonvalmistajat ovat siirtäneet henkilöautojen kokoonpanoa Venäjän rajojen sisälle. Tämä prosessi jatkunee myös seuraavina vuosina huolimatta WTO-jäsenyydestä, koska henkilöautojen tuontitullit pysyvät vielä Venäjän 10

Suomen ja Ukrainan välinen kauppa Venäjä WTO:hon liittymisen jälkeenkin suhteellisen korkealla. näjä on myös allekirjoittanut uuden vapaakauppasopimuksen 7 IVY-maan kanssa. (Valko-Venäjä, Ukraina, Sen sijaan kulutustavaroiden tuonnin kasvu jatkuu. 2008 2012 Kazakstan, Kirgisia, Armenia, Moldova ja Tadžikistan). EU on Venäjän suurin kauppakumppani, Tuonti milj. Kiinan euroa Osuus kokonaisviennistä % osuus kasvamassa Vienti milj. euroa Venäjän palvelujen tuonti ja vienti kasvoivat vuonna 2012 reilun viidenneksen. Tavarakaupasta poiketen Venäjän palvelukauppa on sille alijäämäistä. Venäjän pal- Euroopan unioni on Venäjän suurin kauppakumppani: 1000 1,0 sen osuus Venäjän ulkomaankaupasta on noin puolet. veluviennin tärkeimmät ryhmät ovat kuljetuspalvelut, Venäjän 900 vienti EU-maihin on kasvanut ripeästi energiatuotteiden jotka muodostavat noin kolmanneksen palveluvien- 800 hintojen nousun seurauksena. Kauppa nistä. Asiantuntija- ja matkailupalvelut muodostavat 0,8 on EU:lle alijäämäistä. Vuonna 2012 EU:n vienti Venäjälle 700 oli 123 miljardia euroa ja tuonti 213 miljardia Suomalaiset olivat viime vuonna suurin IVY-maiden ul- kumpikin reilun viidenneksen Venäjän palveluviennistä. euroa. 600 Saksa on EU-maista suurin viejä Venäjälle noin kopuolinen matkailijaryhmä Venäjällä, ja venäläiset 0,6 olivat myös suurin yksittäinen matkailijaryhmä Suomessa. 12 prosentin osuudella. Toiseksi suurimmat ovat Ranska ja Italia. Suomen suhteellinen osuus on pienentynyt Venäläiset turistit tekivät Suomeen yli viisi miljoonaa 500 ja 400 oli vuonna 2012 alle kaksi prosenttia. Kiinan osuus matkaa vuonna 2012. Rajavartiolaitoksen tilastojen 0,4 Venäjän 300 ulkomaankaupasta on kasvanut ja ohittanut mukaan Suomen ja Venäjän välisiä rajanylityksiä oli viime vuonna yhteensä ennätykselliset 12 miljoonaa. Saksan. Venäjä tavoittelee öljyn ja kaasun viennin kasvattamista 200 Kiinaan, mutta hinnoittelusta on käyty pitkät 0,2 100ja tiukat neuvottelut. Kiinan kauppa on Venäjälle Suomen ja Venäjän välinen kauppa alijäämäistä. 0 0,0 2008 2009 2010 Venäjä on Suomen 2011 suurin kauppakumppani 2012 ja toiseksi IVY-maiden osuus Venäjän ulkomaankaupasta on noin suurin vientimarkkina Ruotsin jälkeen. Vuonna 2012 14 prosenttia. Venäjän kauppa tulliliiton jäsenmaiden kauppavaihto oli 16 miljardia euroa, josta viennin arvo kanssa Lähde: on kasvanut Tullihallitus muita IVY-maita nopeammin. Ve- oli 5,7 miljardia euroa ja tuonnin arvo 10,5 miljardia Suomen ja Venäjän välinen kauppa 2008 2012 Tuonti milj. euroa Osuus kokonaisviennistä % Vienti milj. euroa 12000 11000 10000 9000 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 2008 2009 2010 2011 2012 12 11 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0 Lähde: Tullihallitus Suomen ja Vietnamin välinen kauppa 11

Venäjä euroa. EU-alueen heikentyneen talouskehityksen takia Venäjän viennin suhteellinen tärkeys on noussut. Venäjän tavaravienti kasvoi vuonna 2012 noin seitsemän prosenttia samalla kun kokonaisvienti ei ole kasvanut. Tavaraviennissä Venäjän osuus on noin 10 prosenttia, palveluviennissä Venäjä on vielä tärkeämpi ja kattaa noin neljänneksen palvelujen viennistä. Venäjälle viedään pääosin erilaisia koneita ja laitteita, kemiallisia aineita, paperia ja elintarvikkeita. Kulutustuotteiden vienti kasvaa investointihyödykkeiden vientiä nopeammin. Vaikka monien koneiden ja laitteiden vienti on kasvanut hyvin viime vuosina, kokonaisvienti ei ole palannut vuoden 2008 tasolle. Jälleenvienti eli vienti Suomen kautta Venäjälle kattoi ennen kriisiä noin 30 prosenttia viennin arvosta, mutta kriisin jälkeen sen osuus on pysynyt 15 prosentin tasolla. Osasyynä tähän on Pietarin eteläpuolella sijaitseva uusi Ust-Lugan satama, jonka kautta yhä suurempi osuus EU-maiden vientitavaroista kulkee. Suomen viisuminanto Venäjällä kasvoi noin 10 prosenttia vuonna 2012, ja viisumipäätösten kokonaismäärä nousi 1,3 miljoonaan. Tänä vuonna määrän odotetaan nousevan 1,5 miljoonaan. Suurin viisumikeskus on Pietarissa, Moskova on toiseksi suurin. Viisumihakemuksen voi lisäksi jättää Murmanskissa, Petroskoissa, Jekaterinburgissa ja Kazanissa. Venäläiset sijoittavat enemmän ulkomaille kuin ulkomaalaiset Venäjälle Venäjälle suuntautuneet suorat ulkomaiset investoinnit kasvoivat 2000-luvun alkuvuosina voimakkaasti, mutta vähenivät vuonna 2009 noin puoleen edellisen vuoden huipusta. Tämän jälkeen investointien virta on kasvanut vain hieman. Samanaikaisesti venäläisten yritysten investoinnit ulkomaille ovat kasvaneet. Tästä seuraa, että ulkomaiset nettosijoitukset ovat olleet negatiivisia vuosina 2009 2012. Merkittävä osuus investointivirrasta ovat venäläisten konsernien sisäiset pääomasiirrot. Venäläisten konsernien offshore-rakenteen takia osa yhtiöiden investoinneista kiertää kolmansien maiden kautta kattaen arviolta puolet ulkomaisista investoinneista. Offshore-yhtiöiden järjestelyjä pyritään rajoittamaan valtion toimilla ja kansainvälisillä tietojenvaihtosopimuksilla. Venäläisten yhtiöiden investoinnit ulkomaille ovat kohdistuneet eniten kuljetusalalle, energiantuotantoon ja metalliteollisuuteen. Ulkomaiset pääomasijoitukset Venäjälle ovat taas suuntautuneet eniten kauppaan, rahoitusalalle ja valmistavaan teollisuuteen. Vuonna 2012 kaupan osuus kasvoi ja kattoi melkein kolmanneksen kaikista ulkomaisista sijoituksista. Myös rakennusalan osuus on kasvanut samalla kun valmistavan teollisuuden suhteellinen osuus on hieman laskenut. Suomalaisten yritysten suorat sijoitukset Venäjälle kasvoivat erityisesti vuosina 2004 2008, mutta vähenivät vuosina 2009 2012. Suomalaiset yritykset ovat tähän mennessä sijoittaneet Venäjälle yli kaksitoista miljardia euroa. Suomalaiset yritykset toimivat Venäjällä monilla toimialoilla, mutta suurin yksittäinen investointi on Fortumin mittava panostus sähkön ja lämmön tuotantoon. Lisäksi on investoitu merkittävästi metalliteollisuuteen, kemianteollisuuteen, rakennusteollisuuteen, logistiikkapalveluihin, sekä puunjalostusteollisuuteen. Viime vuosina investoinnit elintarviketeollisuuteen ja vähittäiskauppaan ovat lisääntyneet. Suomalaiset investoinnit ovat pääosin keskittyneet Luoteis-Venäjälle, Moskovan alueelle ja suotuisasta investointi-ilmapiiristään tunnetuille Kalugan alueelle ja Tatarstanin tasavaltaan. Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne Sisäpolitiikka ja yhteiskunnallinen kehitys Vladimir Putin palasi Venäjän presidentiksi toukokuussa 2012 toimittuaan välillä neljä vuotta maan pääministerinä. Entinen presidentti Dmitri Medvedev nimettiin pääministeriksi. Venäjän parlamentissa, duumassa, valtapuolue Yhtenäinen Venäjä voitti vaalit joulukuussa 2011, mutta menetti perustuslaillisen enemmistön. Duumassa jatkavat tutut neljä puoluetta eli Yhtenäinen Venäjä, Kommunistinen puolue, Oikeudenmukainen Venäjä ja Liberaalidemokraattinen puolue. Vaalivilppiepäilyt ja todetut väärinkäytökset johtivat ennennäkemättömiin protesteihin ja mielenosoituksiin, joihin osallistui kymmeniä tuhansia ihmisiä Moskovassa ja muuallakin Venäjällä. Tyytymättömyyttä ilmenee erityisesti Venäjän kaupunkilaisen keskiluokan parissa. Mielenosoitukset onnistuivat taivuttamaan presidentti Medvedevin toteuttamaan eräitä poliittisia uudistuksia. Keväällä 2012 helpotettiin puolueiden rekisteröintiä, ja rekisteröityjä puolueita on keväällä 2014 jo kuutisenkymmentä useimmat suurelle yleisölle täysin tuntemattomia. Myös aluejohtajien eli kuvernöörien vaalit palautettiin, tosin ehdokasasettelun tulee olla presidentin hyväksymä. Lakia kuvernöörivaaleista muutettiin jo keväällä 2014 niin, että alueet saavat halu- 12