Monenkeskinen yhteistyö

Monenkeskinen yhteistyö Suomelle keskeisimpiä monenkeskisen yhteistyön toteuttajia ovat YK-järjestöt ja kansainväliset kehitys- ja ympäristörahoituslaitokset. Kehitysrahoituslaitoksista tärkeimmällä sijalla ovat Maailmanpankkiryhmä ja alueelliset kehitysrahoituslaitokset. YK:n operatiivisista järjestöistä Suomi rahoittaa monivuotisin, sitomattomin rahoitusosuuksin YK:n kehitysohjelmaa (UNDP), lastenrahastoa (Unicef), väestörahastoa (UNFPA) ja elintarvikeohjelmaa (WFP). YK-järjestelmä ja kehitysrahoituslaitokset ovat merkittäviä toimijoita vuosituhattavoitteiden toteuttamisessa ja edistyksen seurannassa. Monenkeskisessä yhteistyössä Suomi panostaa monenkeskisen järjestelmän vahvistamiseen ja kehityspoliittisten tavoitteiden edistämiseen. Suomi pyrkii vahvistamaan monenkeskistä järjestelmää muun muassa turvaamalla järjestöille ennustettavan ja pitkäjänteisen perusrahoituksen edistämällä Suomen erityisaloitteita tukemalla järjestöjen uudistuksia osallistumalla aktiivisesti kansainvälisiin neuvotteluihin ja kumppanuushankkeisiin osallistumalla muihin prosesseihin, jotka tukevat monenkeskisen järjestelmän kehittymistä, esimerkiksi Helsinki-prosessiin. Järjestelmän vahvistamiseen tähtää myös viranomaisten välinen yhteistyö, jota ulkoasianministeriö on edelleen jatkanut ja laajentanut. Tästä esimerkkejä ovat ulkoasiainministeriön, valtiovarainministeriön ja Suomen Pankin yhteistyö Maailmanpankki- ja kehityskomitea-asioiden käsittelyssä, MDG-yhteistyöryhmä ja YK:n huippukokouksen valmistelu- ja kuulemisryhmät, humanitaarisen avun koordinaatioryhmä, ihmisoikeusneuvottelukunta, kestävän kehityksen verkosto, vesi- saniteetti- ja asuinyhdyskuntaverkosto sekä kauppa- ja kehitysryhmä. Monenkeskisellä yhteistyöllä etsitään vaikuttavuutta yhteistyömaissa Osallistumalla YK-järjestöjen ja kehitysrahoituslaitosten johtokuntiin Suomi pyrkii vaikuttamaan mahdollisimman tehokkaasti kehitysmaiden ja niiden asukkaiden tilanteeseen Suomen kehityspoliittisten linjausten ja kehityspoliittisen ohjelman mukaisesti. Suomi osallistuu aktiivisesti johtokuntien työhön. On myös tärkeää, että Suomen kehitysmaaedustustot osallistuvat avunantajien koordinaatioon ja vaikuttavat tätä kautta monenkeskiseen toimintaan sen valmisteluvaiheessa. YK-järjestöillä ja kehitysrahoituslaitoksilla on sekä maatasolla että maailmanlaajuisessa seurannassaan paljon sellaisia voimavaroja ja osaamista, joita kahdenvälisiltä avunantajilta puuttuu. Näin monenkeskisellä toiminnalla tavoitetaan myös niitä maita, joissa Suomella ei ole kahdenvälistä toimintaa. 84 MONENKESKINEN YHTEISTYÖ

Helsinki-prosessi huipentui Helsinki-konferenssiin Helsinki-prosessin tavoitteina ovat olleet globalisaation hallinnan edellytysten parantaminen, globalisaation hyötyjen tasapuolisempi ulottaminen kaikille ja sen kielteisten vaikutusten lieventäminen. Helsinki-prosessin työryhmät korkean tason Helsinki-ryhmä ja kolme teemaryhmää saivat työnsä päätökseen vuonna 2005. Kesäkuun lopulla julkaistussa loppuraportissaan Helsinki-ryhmä esittää eri toimijoiden vuoropuheluun ja yhteistyöhön perustuvaa toimintamallia, jonka avulla pystytään tuottamaan uskottavia ja toimivia ratkaisuja globaaliongelmiin. Ryhmä esittää myös viittä aihepiiriä, joita kansainvälisen yhteisön tulisi kiireellisesti käsitellä monitoimijayhteistyötä hyödyntäen. Aihepiirit ovat: köyhyys ja kehitys, rauha ja turvallisuus, hallinto, ihmisoikeudet ja ympäristö. Teemaryhmien työssä korostuivat toimijoiden erilaiset, mutta toisiaan täydentävät roolit. Ryhmät keskittyivät ensisijaisesti syrjäytyneiden ja heikoimmassa asemassa olevien ihmisryhmi- en ongelmiin ja pyrkimyksiin heidän valtaistamisekseen. Helsinki-prosessin ensimmäinen vaihe huipentui syyskuussa 2005 Helsinki-konferenssiin, jonka otsikkona oli Mobilizing Political Will. Kokous keräsi yli 600 eri toimijoiden edustajaa yli 70 maasta käsittelemään prosessin aikana syntyneitä ehdotuksia. Kokouksen aikana sekä Helsinki-ryhmä että osallistujat ilmaisivat tukensa monitoimijayhteistyön kehittämiselle ja prosessin jatkolle. Poliittista painoarvoa Helsinki-prosessille tuo yhdentoista ystävämaan ryhmä, johon kuuluvat Algeria, Brasilia, Egypti, Espanja, Etelä-Afrikka, Iso-Britannia, Kanada, Malesia, Meksiko, Thaimaa ja Unkari. Nämä maat ovat arvioineet Helsinki-ryhmän ja työryhmien tekemiä ehdotuksia ja valinneet niiden joukosta yhdeksän aihepiiriä, joita ne ryhtyvät yhteistoimin edistämään niin sanottujen tiekarttojen muodossa. Ulkoministeri Erkki Tuomioja ja Tansanian varaulkoministeri Abdulkader Shareef Helsinki-konferenssissa. Kuva: Rauno Heinonen. MONENKESKINEN YHTEISTYÖ 85

YK-järjestelmä Tavoitteena monenkeskisen järjestelmän vahvistaminen Huippukokouksesta vahva pohja työlle kohti yhteisiä tavoitteita YK:n huippukokouksessa New Yorkissa 14. 16.9.2005 yksimielisesti hyväksytty loppuasiakirja on osa vuosituhatjulistuksen toimeenpanoa. Asiakirja perustuu YK:n pääsihteerin visioon turvallisuuden, kehityksen ja ihmisoikeuksien kolmiyhteydestä. Se antaa vahvan mandaatin jatkaa vuosituhatjulistuksessa ja kansainvälisissä kokouksissa (erityisesti Monterreyn kehitysrahoituskokous ja Johannesburgin kestävän kehityksen konferenssi) yhteisesti hyväksyttyjen tavoitteiden ja YK:n uudistuksen eteenpäinviemistä. Vaikeista loppuasiakirjaneuvotteluista huolimatta lopputulosta voi pitää kohtuullisena niin kehitys- kuin kehittyneidenkin maiden näkökulmasta. Kokouksen suurimpia saavutuksia oli päätös perustaa rauhanrakentamiskomissio. Sen yksityiskohdista neuvotteleminen jätettiin 60. yleiskokoukselle. Uusi elin luo ensimmäistä kertaa YK-järjestelmässä selkeän linkin kriisinhallinnan ja kehityskysymysten välille. Ihmisoikeusneuvoston perustaminen ja voimavarojen lisääminen YK:n ihmisoikeustoimintaan on niin ikään merkittävä saavutus. Suojeluvastuu ja voimankäyttö ovat mukana loppuasiakirjassa. Suojeluvastuun käsitteen konkretisointi jätettiin yleiskokouksen vastuulle, samoin kokonaisvaltaista terrorismin vastaista yleissopimusta koskevien neuvottelujen saattaminen loppuun. Asiakirjan selkein puute on, että siitä jätettiin pois aseidenriisuntaa ja joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskevat päätökset. Loppuasiakirjan kehitysosuutta voi pitää melko hyvänä, vaikka vuosituhattavoitteiden saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä vaa- tiikin merkittäviä lisäponnisteluja. Myönteistä on sitoutuminen Monterreyn kehitysrahoituskokouksen päätösten toimeenpanoon. Loppuasiakirja velvoittaa niin kehittyneet kuin kehitysmaatkin panostamaan entistä tehokkaammin vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen. Siinä sitoudutaan kasvattamaan kehitysrahoitusta ja tehostamaan kehitysavun tuloksellisuuden seurantaa. Kehitysmaat sitoutuvat laatimaan vuoteen 2006 mennessä kansalliset köyhyyden vähentämisohjelmat (PRS) kehitystavoitteiden saavuttamiseksi. Afrikan tarpeet on myös huomioitu erikseen. Kaupan ja kehityksen osuus loppuasiakirjassa on vaatimaton. Politiikan johdonmukaisuuden vahvempi korostaminen varsinkin kaupan ja kehityksen näkökulmasta olisi Suomen mielestä ollut toivottavaa. Ympäristökysymyksistä erityisesti ilmastonmuutoksen aiheuttamat haasteet tunnustettiin, mutta asiasta ei saatu loppuasiakirjaan erillistä lukua. EU olisi toivonut myös viittausta YK:n ympäristöjärjestön perustamiseen. Suomen kannalta tärkeä neuvottelusaavutus oli oikeudenmukaisen globalisaation ja ihmisarvoisen työn huomioiminen. Tasa-arvokysymykset tulevat loppuasiakirjassa esiin läpileikkaavana teemana. Myös siirtolaisuuskysymykset on huomioitu erikseen. Suomi olisi toivonut vahvempia muotoiluja seksuaali- ja lisääntymisterveydestä ja hiv/aidsin määrittelyä myös laajemmaksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi. Loppuasiakirjassa aihetta käsitellään puhtaasti terveydellisenä kysymyksenä. Tietoyhteiskuntahuippukokouksen toinen vaihe Tunisissa YK:n tietoyhteiskuntahuippukokouksen (WSIS) toinen vaihe pidettiin Tunisissa marraskuussa 2005. Kokouksen aiheeksi oli alun perin tarkoitettu Genevessä kokouksen ensimmäisessä vaiheessa hyväksytyn toimintasuunnitelman toteutus ja seuranta. Kokous sai kuitenkin käsiteltäväkseen myös asiat, joista Genevessä ei päästy yksimielisyyteen: 86 MONENKESKINEN YHTEISTYÖ YK-JÄRJESTELMÄ

YK:ta uudistetaan ja myös YK:n päämaja New Yorkissa on joutumassa remonttiin muutaman vuoden sisällä. Kuva: Petri Krook. MONENKESKINEN YHTEISTYÖ YK-JÄRJESTELMÄ 87

Kehitysmaiden lapsille tarkoitettu halpa ja kestävä kannettava tietokone esittelyssä Tunisin huippukokouksen messuilla. Kuva: Marja-Leena Kultanen. rahoitusjärjestelyt ja Internetin hallinnon. Ensin mainittu oli asiallisesti sovittu jo valmistelukokouksessa helmikuussa, mutta erimielisyydet jälkimmäisestä tulevat jatkumaan vielä kauan Tunisin jälkeenkin. Suomen painopisteinä Tunisin huippukokouksen valmisteluissa ja itse huippukokouksessa olivat muun muassa tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen kaikessa kehitystyössä sitä koskevan uuden linjauksen mukaisesti, kumppanuushankkeiden edistäminen sekä pyrkimys varmistaa, että Tunisin tulokset tukevat vuosituhattavoitteiden toteutumista. Yhdessä muiden EU-maiden kanssa Suomi toimi kokouksen valmistelussa sananvapauden ja aitojen monitoimijaperiaatteiden huomioonottamisen puolesta. Tietoyhteiskuntahuippukokouksen toimeenpanossa ja seurannassa on Suomen mielestä varmistettava myös kansalaisyhteiskunnan ja elinkeinoelämän rooli ja vaikutus. Laajaa keskustelua globalisaation sosiaalisesta ulottuvuudesta Suomi ja Tansania esittivät syksyllä 2004 YK:n yleiskokoukselle päätöslauselman ILOn maailmankomission raportista, jonka myötä globalisaation sosiaalinen ulottuvuus saatiin mukaan laajaan YK-keskusteluun. Syyskuun 2005 YK:n huippukokouksen loppuasiakirja tunnusti oikeudenmukaisen globalisaation merkityksen. Säällisen työn pitäisi muodostua keskeiseksi tavoitteeksi myös kehitystavoitteiden saavuttamisessa. YK:n talous- ja sosiaalineuvosto (ECO- SOC) on päättänyt käsitellä työllisyyttä korkean tason osiossa kesällä 2006. Kansainvälinen työjärjestö on jatkanut maailmankomission suositusten toimeenpanoa omassa työohjelmassaan varsinkin kasvun, sijoitusten ja työllisyyden yhteyksien lisäämiseksi. ILOn suunnitelmissa on laaja globa- 88 MONENKESKINEN YHTEISTYÖ YK-JÄRJESTELMÄ

Tasavallan presidentti Tarja Halonen puhuu YK:n huippukokouksessa syyskuussa 2005. Kuva: Petri Krook. lisaatiokokous vuonna 2007, jonka Suomen valmisteluun ulkoasiainministeriö osallistuu työministeriön kanssa. Euroopan unionissa globalisaatiosta on tullut talous- ja sosiaalipolitiikan aihe, jota eri viranomaiset käsittelevät. Globalisaation sosiaalinen ulottuvuus on määritelty kehityspolitiikan johdonmukaisuuden edistämisen kannalta yhdeksi läpileikkaavaksi kysymykseksi. Suomi pyrkii vaikuttamaan aiheen käsittelyyn muun muassa Maailmanpankissa ja OECD:ssä. Valtioneuvosto antoi toukokuussa eduskunnalle globalisaatioselvityksen, jonka laadinnan ulkoasiainministeriö koordinoi. Kehityspoliittisia tavoitteita edistetään YK:n kehityssektorilla YK:n kehitysohjelman (UNDP) ja väestörahaston (UNFPA) toimintasuunnitelmat kattavat vuodet 2004 2007. Vastaavasti lastenrahaston (Unicef) nelivuotinen strategia käsittää vuodet 2002 2005. Järjestöjen tavoitteet ja rahanjakoperiaatteet, joiden mukaan eniten saavat vähiten kehittyneet maat ja Afrikka, vastaavat hyvin pitkälle Suomen ja muiden Pohjoismaiden näkemyksiä. Tähän on vaikuttanut Pohjoismaiden aktiivinen poliittinen ja rahallinen panostus. Suomi pysyy MONENKESKINEN YHTEISTYÖ YK-JÄRJESTELMÄ 89

mukana pohjoismaisessa ryhmässä, vaikka on muita selkeästi pienempi avunantaja. YK:n kehitysohjelma UNDP:lle on hyväksytty seuraavat painopisteet: a) vuosituhattavoitteiden saavuttaminen ja köyhyyden vähentäminen, b) hyvä hallinto, c) ympäristön ja energian kestävä käyttö, d) konfliktien ehkäisy ja niiden jälkihoito sekä e) taistelu hiv/ aidsia vastaan. Tietoteknologia palvelee kaikkia painopistealueita, ja sukupuolten välinen tasa-arvo on osa kaikkea toimintaa. Tasa-arvoasiassa johtokunta on vaatinut UNDP:ltä selkeitä toimintaohjeita koko järjestölle. Väestörahasto UNFPAn toimintasuunnitelma sisältää seuraavat avainalueet: a) lisääntymisterveys ja taistelu hiv/aidsia vastaan, b) väestö ja kehitys sekä c) sukupuolten välinen tasa-arvo ja naisten asema. Lastenrahasto Unicefin keskipitkän strategian tavoitteet ovat: a) tyttöjen koulutus, b) rokottaminen lisätoimenpiteineen, c) pikkulasten kehitys, d) taistelu hiv/aidsia vastaan ja e) lastensuojelu. YK:n järjestöt toimivat aktiivisesti vuosituhattavoitteiden edistämiseksi ja ovat sisällyttäneet niiden saavuttamisen omiin tavoitteisiinsa. UNDP vastaa koko YK-järjestelmässä vuosituhattavoitteiden tunnetuksi tekemisestä, edistämisestä ja niiden saavuttamismahdollisuuksien analysoinnista. Neljän operatiivisen järjestön (UNDP, UNFPA, Unicef ja WFP) johtajat muodostavat YK:n kehitysryhmän (UNDG) työvaliokunnan. Kehitysryhmä, jonka vetäjä on UNDP:n pääjohtaja, toimii moottorina YKjärjestelmän sisäisessä yhdenmukaistamis- ja yksinkertaistamistyössä. Kehitysyhteistyön yhdenmukaistamisen tärkeimpiin välineisiin kuuluu maakohtainen UNDAF-toimintasuunnitelma. Suunnitelma laaditaan läheisessä yhteistyössä asianomaisen maan hallituksen kanssa, ja se perustuu maan köyhyyden vähentämisohjelmaan tai hallituksen muuhun talouspoliittiseen suunnitelmaan. Yhteistyö muiden avunantajien kanssa on myös läheistä. Suomi on toiminut aktiivisesti YK:n operatiivisen järjestelmän johdonmukaisuuden ja tuloksellisuuden parantamiseksi. Erityisesti Suomi on painottanut johdonmukaisuutta maatason toiminnassa. Operatiivisissa järjestöissä yhteistyön harmonisointi on edennyt hyvin. Kap Verden yhdistetty maaohjelma on tästä tuorein esimerkki: neljän erillisen maaohjelman sijaan järjestöt ovat laatineet yhden yhteisen. Järjestöt teettävät paljon hyödyllisiä raportteja ja selvityksiä toiminnastaan. Vastaavasti myös avunantajat tekevät ja teettävät monenvälisestä toiminnastaan arviointeja. Suomi osallistui vuonna 2005 valmistuneeseen Saksan vetämään WFP:n kehitystoimintojen evaluointiin, joka koski Suomen kumppanimaista Etiopiaa, Mosambikia ja Nepalia. Myös vuonna 2005 valmistunut Suomen terveysalan kehitysyhteistyön arviointi kattoi muun muassa Suomen yhteistyön WHO:n, UNAIDSin, Unicefin ja UNFPAn kanssa. Arvioinnin pääpainotus oli Suomen kahdenvälisessä yhteistyössä. Suomi on päättänyt osallistua samanmielisten maiden niin kutsuttuun MOPAN-verkostoon, jonka puitteissa arvioidaan monenkeskisten järjestöjen kumppanuuskäyttäytymistä kentällä. Vuonna 2005 arvioitiin Maailmanpankin, UNAIDSin ja UNFPAn toimintaa kymmenessä maassa. Selvitys julkistetaan vuoden 2006 alussa, ja siitä saatavia tietoja hyödynnetään johtokuntatyössä ja vuoropuhelussa järjestöjen kanssa. 90 MONENKESKINEN YHTEISTYÖ YK-JÄRJESTELMÄ

YK:n operatiiviset ohjelmat ja rahastot YK:n kehitysohjelma UNDP Tehtävä: edistää kestävää inhimillistä kehitystä Painotukset: vuosituhattavoitteiden saavuttaminen ja köyhyyden vähentäminen Toimintaa yli 170 maassa, kenttätoimistoja yli 130, vastaa YK:n paikalliskoordinaattorijärjestelmästä Pääjohtaja Kemal Dervis (Turkki), päämaja New Yorkissa Yleisavustukset 2004: 842 miljoonaa dollaria (varsinainen UNDP) Suomen yleisavustus 2005: 14,8 miljoonaa euroa YK:n väestörahasto UNFPA Tehtävä: tukea jäsenmaiden hallituksia väestöpolitiikan ja lisääntymisterveyden alalla Painotukset: lisääntymisterveys ja lisääntymisoikeudet, sukupuolten tasa-arvo ja hiv/aidsin vastustaminen Toimintaa yli 160 maassa, kenttätoimistoja 66 Pääjohtaja Thoraya Obaid (Saudi-Arabia), päämaja New Yorkissa Yleisavustukset 2004: 331 miljoonaa dollaria Suomen yleisavustus 2005: 14,15 miljoonaa euroa. Humanitaarista apua Suomi antoi 1,5 miljoonaa euroa. Poikavauva punnittavana neuvolassa Shakawen kaupungissa Botswanassa. Kuva: Rauli Virtanen. MONENKESKINEN YHTEISTYÖ YK-JÄRJESTELMÄ 91

YK:n lastenrahasto Unicef Tehtävä: edistää lasten oikeuksien ja perustarpeiden toteutumista Toimintaa 158 maassa, maatoimistoja 158 Kansallisia komiteoita 37 Pääjohtaja Ann Veneman (Yhdysvallat), päämaja New Yorkissa Yleisavustukset 2005: 782 miljoonaa dollaria vuonna 2004 Suomen yleisavustus 2005: 13,65 miljoonaa euroa. Humanitaarista apua Suomi antoi 4,5 miljoonaa euroa. Maailman elintarvikeohjelma WFP Tehtävä: vastaa YK:n elintarvikeavusta hätätilanteissa ja kehitysohjelmissa Painotukset: hätäapu kriiseissä ja luonnononnettomuuksissa, erityisesti heikoimmassa asemassa olevien ryhmien ravinnonsaannin turvaaminen. Kehitysohjelmien painotus on kouluruokailuohjelmassa sekä ruokaa työstä -ohjelmassa Toimintaa 80 maassa, 60 kenttätoimistoa Pääjohtaja James T. Morris (Yhdysvallat), päämaja Roomassa Rahoitus perustuu vapaaehtoissuorituksiin: vuonna 2005 käteis- ja ruokatavaralahjoitukset yhteensä yli 2,2 miljardia dollaria Suomen rahoitus 2005: yleisavustus 6 miljoonaa euroa, humanitaarista apua 10,6 miljoonaa euroa. Yleisavusta 22 prosenttia kohdistettiin suomalaisiin elintarvikkeisiin (rypsiöljyyn ja kauramaitojauheeseen) ja niiden kuljetuskuluihin. YK:n hiv/aids-ohjelma UNAIDS Tehtävä: hiv-tartuntojen ja aidsin vastainen toiminta Toimintaa noin 150 maassa Pääjohtaja: Peter Piot (Belgia), päämaja Genevessä Tukijajärjestöt: WHO, UNDP, Unicef, Unesco, UNFPA, UNDCP, ILO ja Maailmanpankki Vuonna 2004 UNAIDSin jäsenvaltiot rahoittivat sen toimintaa 150 miljoonalla dollarilla. Suomen rahoitus vuodelle 2005 oli yhteensä seitsemän miljoonaa euroa, josta Suomi rahoitti UNAIDSin Global Coalition on Women and AIDS -ohjelmaa miljoonalla eurolla. 92 MONENKESKINEN YHTEISTYÖ YK-JÄRJESTELMÄ

YK:n erityisjärjestöt YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO Tehtävä: auttaa rakentamaan maailmaa, jossa elintarviketurva on taattu nykyisille ja tuleville sukupolville Painotukset: maatalouden ja elintarvikkeiden tuotannon edistäminen, maaseutuväestön köyhyyden vähentäminen ja elinehtojen parantaminen sekä ympäristönhoito kestävän kehityksen ehdoin Jäsenmaita 187 ja EY, toimipisteitä 78 maassa Pääjohtaja: Jacques Diouf (Senegal), päämaja Roomassa Suomen tuki 2005: maa- ja metsätalousministeriön maksama jäsenmaksu runsaat 1,6 miljoonaa euroa (915 000 euroa ja 888 000 dollaria) ja ulkoasianministeriön rahoittama humanitaarinen apu 3 miljoonaa euroa sekä tuki FAOn hankkeisiin yhteensä 770 000 euroa. Kansainvälinen työjärjestö ILO Tehtävä: edistää perusoikeuksia ja parantaa työoloja, elinoloja, sosiaaliturvaa ja työllistymismahdollisuuksia Painotukset: kehitysyhteistyössä erityisesti lapsityövoiman pahimpien muotojen poistaminen, nuorisotyöllisyyden ja työturvallisuuden edistäminen Toimii kaikissa maanosissa kolmikantaperiaatteella (hallitukset, työnantajat ja työntekijät), kenttätoimistoja 40 Pääjohtaja Juan Somavia (Chile), päämaja Genevessä Rahoitus: kaksivuotisbudjetti (2004 2005) noin 529,5 miljoonaa dollaria Suomen tuki 2005: työministeriön maksama jäsenmaksu 1,22 miljoonaa euroa Maailman terveysjärjestö WHO Tehtävä: turvata paras mahdollinen terveys kaikille ihmisille Jäsenvaltioita: 192 Pääjohtaja: Lee Jong-Wook (Etelä-Korea), päämaja Genevessä Rahoitus: kaksivuotisbudjetti (2002 2003) 843 miljoonaa dollaria Suomen tuki 2005: sosiaali- ja terveysministeriön maksama jäsenmaksu noin 2 miljoonaa euroa. Kehitysyhteistyövaroista myönnettiin 1,7 miljoonaa euroa WHO:n kehitysohjelmiin. MONENKESKINEN YHTEISTYÖ YK-JÄRJESTELMÄ 93

Kansainväliset kehitysrahoituslaitokset Suomi osallistuu kehitysrahoituslaitosten rahoitukseen monivuotisin sitoumuksin. Keskeiset kehitysrahoituslaitokset ovat Maailmanpankkiryhmään kuuluva Kansainvälinen kehitysjärjestö (IDA), Afrikan kehityspankki ja -rahasto (AfDB ja AfDF), Aasian kehityspankki ja -rahasto (AsDB ja AsDF), Latinalaisen Amerikan kehityspankki (IDB) ja siihen kuuluva pehmeäehtoisia lainoja myöntävä rahasto (FSO), Kansainvälinen maatalouden kehittämisrahasto (IFAD) ja Pohjoismainen kehitysrahasto (NDF). Rahoitusosuus pääomasta määrää Suomen äänivallan päätöksenteossa. Todellisen vaikuttamisen painoarvo, varsinkin äänestysryhmän kautta toimittaessa, on kuitenkin paljon muodollista äänivaltaa suurempi. Kehitysrahastojen maksuosuudet perustuvat kunkin lisärahoituksen yhteydessä sovittuun taakanjakoon rahoittajamaiden kesken. Viimeksi päättyneissä lisärahoitusneuvotteluissa (AfDF, AsDF, IDA) Suomen taakanjakoosuus pysyi samalla tasolla kuin edellisissä lisärahoituksissa. Kehityspoliittisen ohjelman mukaan lisärahoituksiin osallistumisen lähtökohtana on, että Suomen osuudet pidetään vähintään entisellä tasolla ja lisääntyvien määrärahojen ensisijainen kanavointikohde on Kansainvälinen kehitysjärjestö (IDA). Suomi on antanut tukensa G8-maiden aloitteesta vireillä olevalle IDAn ja AfDF:n velkojen anteeksiannolle HIPC-maille. Tämä edellyttää tulevina vuosina kehitysrahoituslaitoksille osoitettavien määrärahojen ja sitoumusvaltuuksien kasvattamista niin, että Suomi voi sitoutua yhteisesti sovittaviin tavoitteisiin sille lankeavan velvoitteen mukaisesti. Temaattinen yhteistyö vahvistaa koko monenkeskistä järjestelmää Suomi on toteuttanut monenkeskisen järjestelmän vahvistamiseen tähtäävää, kumppanuuteen perustuvaa yhteistyötä kehitysrahoituslaitosten kanssa kohdistamalla toimintaa laitosten strategisten tavoitteiden ja hallituksen kehityspoliittisen ohjelman liitoskohtiin. Suomi on solminut sellaisia kahdenvälisiä monivuotisia kumppanuuksia rahoituslaitosten kanssa, jotka pohjautuvat Suomen erityisosaamiseen ja mahdollisuuksiin tuottaa lisäarvoa. Maailmanpankin kanssa toiminta on keskittynyt sosiaaliseen kehitykseen, ympäristöön ja tutkimusyhteistyöhön. Alueellisten kehitysrahoituslaitosten kanssa kumppanuudet ovat painottuneet laitoskohtaisesti sovittujen aiheiden ympärille, joita ovat muun muassa ympäristö, sosiaalinen kehitys, hyvä hallinto, tietoteknologia ja uusiutuvat energialähteet. Kehityspoliittisia tavoitteita edistetään kehitysrahoituslaitoksissa Kaikki Suomen keskeiset yhteistyökumppanit ovat sitoutuneet YK:n vuosituhatjulistuksen arvoihin ja tukevat vuosituhattavoitteiden saavuttamista rahoituksen, teknisen avun, politiikkatason yhteistyön ja tutkimuksen keinoin. Lisäksi yksi Maailmanpankin ja Afrikan kehityspankin tärkeimpiä kehitystavoitteita tällä hetkellä on yhteistyömaiden velan saattaminen kestävälle tasolle. Suomi vaikuttaa rahoituslaitosten politiikan muotoiluun ja toimintaan osallistumalla laitosten strategiseen päätöksentekoon sekä kahdenvälisten kumppanuuksien ja yhteisrahoitushankkeiden kautta. Rahoituslaitoskohtaiselle yhteistyölle määriteltiin vuonna 2005 painopisteet, tavoitteet ja vaikuttamiskanavat kehityspoliittisen ohjelman mukaisesti laadituissa järjestölinjauksissa. Politiikkaohjauksen ja vaikuttamisen pääkanavat ovat kehitysrahastojen toimintapo- 94 MONENKESKINEN YHTEISTYÖ KANSAINVÄLISET KEHITYSRAHOITUSLAITOKSET

Kehitysmaiden velkakysymys Kehitysmaiden velkaongelman ratkaiseminen on osa laajempaa kehitysrahoituksesta käytävää keskustelua. Kehityspoliittisessa ohjelmassa Suomi sitoutuu tukemaan kehitysmaiden velanhoito-ohjelmien tehokasta toimeenpanoa kiinnittäen erityistä huomiota siihen, että kehitysmaiden saama apu ja velka ovat niiden kannalta kestävällä pohjalla. Suomi pitää kehitysmaiden velkahelpotusten laajentamista tehokkaana keinona lisätä maiden köyhyyden vähentämiseen käytettävissä olevia voimavaroja. Suomi osallistuu velkahelpotusohjelmiin Raskaasti velkaantuneiden köyhien maiden auttamiseksi tarkoitetusta HIPC-ohjelmasta saadut kokemukset osoittavat velkahelpotusten vähentävän köyhyyttä. HIPC-ohjelman katsotaan tehostaneen velkahelpotuksia saaneiden maiden julkisen taloushallinnon uudistuksia ja siten edistäneen kansallisten köyhyyden vähentämisohjelmien toimeenpanoa. Velkahelpotusrahoitusta pidetään myös vakaana, hyvin ennustettavana ja omistajuutta vahvistavana kehitysrahoituskeinona. Velkahelpotuksen tuloksellisuus edellyttää kuitenkin, että sen rahoitus on ennustettavaa ja lisäys kehitysmaalle myönnettävään ulkoiseen rahoitukseen. Suomi on osallistunut aktiivisesti HIPC-velka-aloitteen rahoitukseen ja toimeenpanon seurantaan siitä asti, kun aloite käynnistyi vuonna 1996. Vuonna 2005 Suomi myönsi yhteensä Sambia hyväksyttiin vuonna 2005 HIPC-velkahelpotusohjelmaan. Kuvassa sambialainen kahvin laaduntarkkailija työssään. Kuva: Marja-Leena Kultanen. MONENKESKINEN YHTEISTYÖ KANSAINVÄLISET KEHITYSRAHOITUSLAITOKSET 95

viisi miljoonaa euroa Maailmanpankin hallinnoimaan HIPC Trust Fund -rahastoon ja on sitoutunut myöntämään vastaavan summan myös vuonna 2006. Suomen kokonaisrahoitus HIPCohjelmaan sen käynnistymisestä vuoden 2005 loppuun nousee 44,5 miljoonaan euroon. Suomen rahoitusosuus noudattaa Suomen IDArahoitusosuutta eli on noin 0,6 prosenttia kokonaisrahoitustarpeesta. Suomi on myöntänyt rahoitusta pääsääntöisesti korvamerkitsemättömänä, jotta turvataan riittävä liikkumavara Trust Fund -varojen kohdentamisessa. Suomi osallistuu HIPC-aloitteen rahoitukseen myös Euroopan kehitysrahaston (EKR) kautta. Suomen rahoitusosuus kehitysrahastossa on 1,48 prosenttia, ja se maksetaan yleisavustusrahasta. Aloite HIPC-maiden velkojen mitätöimiseksi Vuonna 2005 velkakysymyksessä otettiin merkittävä edistysaskel, kun G8-ryhmä teki ehdotuksen antaa anteeksi 38 HIPC-maan kaikki velat Kansainväliselle kehitysjärjestölle (IDA), Afrikan kehitysrahastolle (AfDf) ja Kansainväliselle valuuttarahastolle (IMF) maiden saavuttaessa HIPC-ohjelman päätepisteen. G8-ryhmän velkaehdotus täydentää siten HIPC-ohjelmaa. Ehdotus sai laajan poliittisen hyväksynnän Maailmanpankin ja valuuttarahaston vuosikokouksessa syyskuussa 2005. Sen lähtökohtana on, että avunantajamaat korvaavat anteeksiannettavat velat täysimääräisinä IDAlle ja AfDF:lle niiden rahoituspohjan turvaamiseksi myös pitkällä aikavälillä. Ehdotuksen mukaan velat IMF:lle annettaisiin täysimääräisesti anteeksi päätepisteen saavuttaville maille, mutta rahoitus katettaisiin IMF:n omista varoista. Suomi on tukenut G8-ryhmän päätösehdotuksen toteutusta niin, että lähtökohtana on velkojen anteeksiannosta aiheutuvien kustannusten korvaaminen täysimääräisenä Maailmanpankin IDAlle ja Afrikan kehitysrahastolle. Korvauksiin käytettävän rahoituksen ei tulisi vähentää muuta julkista kehitysrahoitusta. Suomen mukaan avunantajien osallistuessa kustannusten korvaamiseen on noudatettava oikeudenmukaisen taakanjaon periaatetta. Suomen näkemyksen mukaan G8-ehdotuksen painottamat hyvä hallinto, vastuullisuus ja läpinäkyvyys ovat kriittisiä tekijöitä velkahelpotuksista saatavien hyötyjen toteutumiseksi kehitysmaissa. Velkojen anteeksiantoa koskevan päätöksen käytännön toimeenpanoon liittyy edelleen useita avoimia kysymyksiä, joiden käsittelyyn Suomi osallistuu Maailmanpankin ja Afrikan kehityspankin johtokunnissa. Velkakestävyyden turvaaminen pitkällä aikavälillä Suomi on osallistunut aktiivisesti kehitysmaiden pitkän aikavälin velkakestävyyttä koskevaan keskusteluun Bretton Woods -instituutioissa. Ne ovat laatineet ehdotuksen uudeksi viitekehykseksi matalan tulotason maiden velkakestävyyden arviointiin. Lähtökohtana on pyrkimys turvata rahoitus vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi vaarantamatta maiden pitkän aikavälin velkakestävyyttä. Suomi pitää tärkeänä keskustelun ulottamista HIPC:n jälkeiseen aikaan ja kehitysmaiden velkakestävyyttä kuvaavien indikaattoreiden arvioimista niin, että maiden erityisolosuhteet otetaan huomioon. 96 MONENKESKINEN YHTEISTYÖ KANSAINVÄLISET KEHITYSRAHOITUSLAITOKSET

litiikasta ja rahoituksesta päättävät lisärahoitusneuvottelut, johtokuntatyöskentely ja vuosikokoukset. Järjestölinjausten pohjalta asetettujen sisältötavoitteiden mukaisesti Suomi painottaa: maakohtaiseen lähestymistapaan sitoutumista allokaatio- ja seurantajärjestelmineen velkakestävyyden ja oikeudenmukaisen tulonjaon turvaamista rahoitusinstrumenttien kehittämistä vastaamaan muuttuneita tarpeita harmonisoinnin ja monenkeskisten toimijoiden koordinaation ja johdonmukaisuuden turvaamista maatason yhteistyön tiivistämistä kaikkien avunantajien kesken hallinnon kehittämistä erityisesti tuloksiin perustuvan toimintakulttuurin mukaisesti. Läpileikkaavia teemoja ovat kestävä kehitys, sukupuolten välinen ja sosiaalinen tasaarvo, ihmisoikeudet ja hyvä hallinto. Vuonna 2005 päättyivät Afrikan ja Aasian kehitysrahastojen sekä Kansainvälisen kehitysjärjestön lisärahoitusneuvottelut (AfDF-X, AsDF-IX ja IDA-14). Niiden loppuasiakirjoissa huomioidaan kaikki Suomen painottamat, edellä mainituista tavoitteista johdetut periaatteet. Tavoitteet heijastuvat niin ikään rahoituslaitosten strategioissa ja toimintasuunnitelmissa. Uudet rahoituslähteet Yksi tämän hetken kiinnostavimmista kansainvälisen kehitysrahoituskeskustelun aiheista ovat uudet, innovatiiviset rahoituslähteet. Suomi on keskustellut asiasta aktiivisesti sekä kansallisilla että kansainvälisillä foorumeilla. Keskustelua on käyty erityisesti Iso- Britannian ehdotuksesta luoda uusi kansainvälinen rahoitusjärjestelmä (IFF) sekä erilaisista kansainvälisistä veroista, kuten valuutanvaihtovero ja lentomatkustajavero. Laajan kansainvälisen yhteisymmärryksen saavuttaminen on osoittautunut vaikeaksi. Laajinta tukea on saanut ehdotus käynnistää kokeiluluontoisesti uusi kansainvälinen rahoitusjärjestelmä, jolla rahoitettaisiin rokotusohjelmia. Useat maat ovat myös tukeneet ehdotusta luoda järjestelmä lentomatkustajamaksun keräämiseksi. Suomen näkemys on, että kokemusten kartuttamiseksi on perusteltua käynnistää kokeiluluontoisesti kansainvälinen rahoitusjärjestelmä rokotusohjelmia varten. Suomi on valmis harkitsemaan osallistumista. Tämä edellyttää kuitenkin, että kokeilu ei automaattisesti johda laajan, kohdentamattoman rahoitusjärjestelmän luomiseen ja että kokeilun rahoittamiseen voi osallistua myös julkisin kehitysyhteistyövaroin. Suomi on korostanut, että julkisen budjetin kautta kanavoitava kehitysapu on tehokkain keino kehitysrahoituksen lisäämiseksi. Maailmanpankkiryhmä Maailmanpankkiryhmä muodostuu viidestä järjestöstä: Kansainvälinen jälleenrakennusja kehittämispankki (IBRD), Kansainvälinen kehitysjärjestö (IDA), Kansainvälinen rahoitusyhtiö (IFC), Monenkeskinen investointitakuulaitos (MIGA) ja Sijoituksia koskeva riitaisuuksien kansainvälinen ratkaisukeskus (ICSID). Maailmanpankki tarjoaa lahja-apua, lainoja ja teknistä apua kehittyville maille. Sen pyrkimyksenä on köyhyyden vähentäminen ja kestävän kehityksen aikaansaaminen maailmassa. Suomen osuus Kansainvälisen kehitysjärjestö IDAn 14. lisärahoituksesta on yhteensä noin 100 miljoonaa euroa vuosille 2006 2011. Suomen ja Maailmanpankin kahdenvälinen yhteistyö toteutuu kumppanuusohjelmissa. Vuonna 2005 Suomi tuki pankin ympäristöllisesti ja sosiaalisesti kestävän kehityksen rahastoa (TFESSD) 1,5 miljoonalla eurolla. Maailmanpankin koulutustoiminnasta vastaavan Maailmanpankki-instituutin (WBI) koulutusohjelmia Suomi on rahoitta- MONENKESKINEN YHTEISTYÖ KANSAINVÄLISET KEHITYSRAHOITUSLAITOKSET 97

nut jo vuodesta 1999 alkaen. Vuonna 2005 solmittiin sopimus kolmannen vaiheen rahoituksesta, jonka aikana Suomi tukee instituutin kahta koulutusohjelmaa: sosiaalisten turvaverkkojen rakentamisohjelmaa ja vesiohjelmaa. Kolmannen vaiheen rahoitus on miljoona euroa, ja samanaikaisesti on sovittu jatkettavaksi toista vaihetta viemällä loppuun Governance and Parliaments -ohjelman tuki. Pankin tutkimusosaston kanssa Suomi on solminut vuonna 2003 kolmivuotisen sopimuksen, joka koskee Knowledge for Change -ohjelman rahoittamista ja on suuruudeltaan 1,9 miljoonaa euroa. Ohjelman jatkotuesta neuvotellaan. Maailmanpankin kanssa on myös solmittu sopimus asiantuntijarahastosta, jonka kautta rekrytoidaan Suomesta asiantuntijoita pankin tehtäviin. Lisäksi Suomi on rahoittanut Maailmanpankin Parlamentaarikot kentällä -ohjelmaa 450 000 eurolla ja tukee IFC:n teknisen avun konsulttirahastoa. Suomi isännöi ja osittain rahoitti Parliamentary Network on World Bankin vuosikokouksen Helsingissä lokakuussa 2005. Maailmanpankin uusi pääjohtaja Paul Wolfowitz osallistui kokoukseen. Alueelliset kehitysrahoituslaitokset Aasian kehityspankkiryhmä Aasian kehityspankkiryhmän muodostavat Aasian kehityspankki (AsDB), pehmeäehtoisia lainoja myöntävä Aasian kehitysrahasto (AsDF), teknisen avun erityisrahasto (TASF) sekä yksittäisten jäsenmaiden kanssa perustetut erillisrahastot. Jäsenmaita on yhteensä 64, joista 46 on alueellista ja 18 alueen ulkopuolista, mukaan lukien Suomi. Vuonna 1966 perustetun pankkiryhmän päämaja sijaitsee Manilassa Filippiineillä. Aasian kehityspankin tavoitteet ovat köyhiä hyödyttävä, kestävä talouskasvu, sosiaalinen kehitys ja hyvä hallinto. Toiminta suunnitellaan maittain, omistajuuden ja kansallisten kehityssuunnitelmien pohjalta. Vuonna 2004 sovitun Aasian kehitysrahaston kahdeksannen lisärahoituksen loppuasiakirjan mukaisesti pankki uudistaa toimintaansa sen tuloksellisuuden varmistamiseksi. Suomen osuus lisärahoituksesta vuonna 2005 oli 3,45 miljoonaa euroa. Alkuvuonna 2005 toiminta keskittyi tsunamin seurauksena tarvittavan jälleenrakennuksen suunnitteluun. Pankki perusti nopeasti 600 miljoonan dollarin suuruisen rahaston (Asian Tsunami Fund). Siitä rahoitetaan Indonesian, Malediivien, Sri Lankan ja Thaimaan hallitusten kanssa sovittuja jälleenrakennusohjelmia. Marraskuussa pankki perusti Pakistanin maanjäristyksen seurauksena rahaston (Pakistan Earthquake Fund), josta rahoitetaan kiireellisiä jälleenrakennustoimia. Helmikuussa virkaan astunut uusi pääjohtaja, Haruhiko Kuroda, on asettanut tavoitteekseen kehittää pankin lainainstrumentteja ja toimintamenetelmiä niin, että ne vastaisivat paremmin erityisesti Aasian keskitulotason maiden muuttuneisiin haasteisiin ja tarpeisiin. Olennaista on edistää alueellista yhteistyötä ja yhdentymistä. Suomen vuonna 1999 pankkiin perustaman erillisrahaston rahoitusta on jatkettu 3,7 miljoonalla eurolla vuosille 2004 2006. Alun perin Keski-Aasian maiden ympäristöalan kehittämiseksi perustetun rahaston toiminta kattaa tällä kolmivuotiskaudella kaikki Aasian köyhimmät maat, ja varoja voi käyttää myös uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen. Afrikan kehityspankkiryhmä Afrikan kehityspankkiryhmän muodostavat Afrikan kehityspankki (AfDB), Afrikan kehitysrahasto (AfDF) ja Nigerian erityisrahasto (NTF). Pankkiryhmällä on 53 alueellista ja 24 ei-alueellista jäsenmaata, mukaan lukien Suomi. Vuonna 1964 perustetun pankin 98 MONENKESKINEN YHTEISTYÖ KANSAINVÄLISET KEHITYSRAHOITUSLAITOKSET

Aasian kehityspankki haluaa edistää köyhiä hyödyttävää kestävää talouskasvua. Kuva Malesian pääkaupungista Kuala Lumpurista / Matti Nummelin. päämaja on Norsunluurannikon Abidjanissa, mutta maan epävakaan tilanteen takia päämaja on tilapäisesti siirretty Tunisiin. Pankkiryhmä tarjoaa Afrikan maille lainoja, lahjarahoitusta ja teknistä apua julkisen ja yksityisen sektorin kehityshankkeisiin ja -ohjelmiin. Se edistää sijoituksia, auttaa tekemään kehityssuunnitelmia, tukee alueellista yhteistyötä ja antaa humanitaarista apua. Pankki tukee toiminnassaan Afrikan maiden köyhyyden vähentämisohjelmia ja maiden omaa kehitystahtoa ja omistajuutta. Sen tehtävänä on myös tukea Afrikan kumppanuusohjelma NEPADia. AfDBn uusi pääjohtaja, ruandalainen Donald Kaberuka, aloitti viisivuotiskautensa syyskuussa. Afrikan kehitysrahaston kymmenennestä lisärahoituksesta päätettiin joulukuussa 2004. Lisärahoituksen kokonaissumma on noin 4,4 miljardia euroa, josta Suomen osuus on noin MONENKESKINEN YHTEISTYÖ KANSAINVÄLISET KEHITYSRAHOITUSLAITOKSET 99

Afrikan kehityspankkiryhmä tukee Afrikan maiden köyhyyden vähentämisohjelmia. Mbaen torin tarjontaa Tansaniassa. Kuva: Erja-Outi Heino. 60 miljoonaa euroa. Suomella on pankin kanssa kumppanuussopimus, jonka mukaista toimintaa Suomi rahoitti 350 000 eurolla vuonna 2005. Latinalaisen Amerikan kehityspankkiryhmä Latinalaisen Amerikan kehityspankkiryhmän muodostavat Latinalaisen Amerikan kehityspankki (IDB), Latinalaisen Amerikan sijoitusyhtiö (IIC) ja Monenkeskinen investointirahasto (MIF). Pankkiryhmä rahoittaa taloudellista, sosiaalista ja instituutioiden kehitystä Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla. Vuonna 1959 perustetun pankkiryhmän päämaja sijaitsee Washingtonissa Yhdysvalloissa. Siihen kuuluu 47 jäsenmaata, joista 26 on alueellisia ja 21 alueen ulkopuolisia, mukaan lukien Suomi (ei kuitenkaan investointirahaston jäsenmaana). IDB:n uusi pääjohtaja, kolumbialainen Luis Alberto Moreno, aloitti viisivuotiskautensa syyskuussa. Suomella on pankin kanssa kumppanuussopimus, jonka mukaista toimintaa Suomi rahoitti 350 000 eurolla vuonna 2005. Painopisteenä siinä olivat sosiaalinen kehitys, erityisesti vammaisten aseman parantaminen, hyvä hallinto, ympäristönsuojelu, metsäala, energia 100 MONENKESKINEN YHTEISTYÖ KANSAINVÄLISET KEHITYSRAHOITUSLAITOKSET

Suomella on Latinalaisen Amerikan kehityspankin kanssa kumppanuussopimus, jonka kautta tuetaan mm. tieto- ja viestintäteknologian kehittämistä. Kuva: Matti Nummelin. sekä tieto- ja viestintäteknologia. Latinalaisen Amerikan sijoitusyhtiön osuuspääomaa Suomi maksoi 400 000 euroa vuonna 2005. Muut Suomen tukemat rahastot Pohjoismainen kehitysrahasto Pohjoismainen kehitysrahasto (NDF) edistää kehitysmaiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä myöntämällä pehmeäehtoisia kehitysluottoja. Rahastosta annetaan pitkäaikaista rahoitusta taloudellisten ja sosiaalisten perusrakenteiden sekä tuotannon kehittämiseen. Se voi rahoittaa myös yksityisen sektorin hankkeita. Rahasto tukee vain yhteisrahoitushankkeita, joissa joku toinen rahoittaja on johtavassa asemassa. Pohjoismaiden kehitysyhteistyöministerit päättivät syyskuussa 2005, että NDF:lle ei osoiteta lisää pääomarahoitusta ja rahaston toiminta ajetaan alas lähivuosina. Kansainvälinen maatalouden kehittämisrahasto Kansainvälinen maatalouden kehittämisrahasto (IFAD) on YK:n erityisjärjestö maaseudun kehittämiseksi. Rahaston toiminta tähtää MONENKESKINEN YHTEISTYÖ KANSAINVÄLISET KEHITYSRAHOITUSLAITOKSET 101

ruoan tuotannon edistämiseen ja maaseudun köyhyyden vähentämiseen erityisesti vähiten kehittyneissä maissa. Rahasto myöntää lainojensa yhteydessä myös pienluottoja, tukee maaseudun yhteistoimintaa sekä edistää näihin soveltuvan tietotaidon levittämistä. Vuonna 2005 alkoivat IFADin seitsemännet lisärahoitusneuvottelut, joissa pyritään lisäämään maaseudulle suuntautuvaa apua. Suomi maksoi edellisen rahoituskierroksen osuutenaan 1,5 miljoonaa euroa vuonna 2005. Suomi on solminut rahaston kanssa kumppanuussopimuksen, jolla tuetaan rahaston toimintaa Suomen määrittelemillä erityisalueilla. Suomen rahoitus vuonna 2005 oli 350 000 euroa. Kansainvälinen ympäristörahoitus Kansainvälinen ympäristö- ja kehitysyhteistyö Suomi osallistui vuonna 2005 aktiivisesti YK:n kestävän kehityksen toimikunnan (CSD) työhön, jolla pyritään parantamaan erityisesti kehitysmaiden olosuhteita. Käynnissä olevan kaksivuotiskauden aiheita ovat energia, teollinen kehitys ja ilmanlaatu. Lisäksi Suomi jatkoi tukeaan kehitysmaiden osallistumiselle ympäristösopimusten toimeenpanoon, joista merkittävimpiä ovat ilmastosopimus (UNFCCC), biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus (UNCBD) sekä aavikoitumissopimus (UNC- CD). Ilmastonmuutos pahentaa kehitysmaiden ongelmia, ja yksi Suomen ympäristöalan kehitysyhteistyön painopisteistä onkin tukea kehitysmaita ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja sopeutumisessa sen vaikutuksiin. YK:n metsäfoorumin (UNFF) työhön liittyen Suomi tukee myös kansallisten metsäohjelmien laatimista yhteistyössä YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) ja Maailmanpankin kanssa sekä korostaa ohjelmien merkitystä köyhyyden vähentämisessä. Tärkein monenkeskinen ympäristörahoituskanava on Maailmanlaajuinen ympäristörahasto (GEF). Vuodesta 1991 lähtien rahasto on osallistunut yli 1 300 hankkeen rahoitukseen yli 140 maassa. Suomi on tukenut ympäristörahastoa vuodesta 1994 lähtien noin 70 miljoonalla dollarilla. Vuonna 2005 ulkoasiainministeriö toimi aktiivisesti rahaston toiminnan kehittämiseksi sekä johtokunnassa että kesäkuussa käynnistyneissä neljänsissä lisärahoitusneuvotteluissa. YK-järjestelmässä ympäristöön liittyvän kestävän kehityksen kannalta olennaista on ympäristöohjelman (UNEP) toiminta. Vuonna 2005 sen työssä olivat esillä köyhyys ja ympäristö sekä tasa-arvokysymys. Suomi on edistänyt kehityspoliittisia tavoitteitaan tukemalla ohjelmaa taloudellisesti ja osallistumalla aktiivisesti hallintoneuvoston toimintaan. YK:n asuinyhdyskuntaohjelma (UN-HA- BITAT) on yksi tärkeistä kehityspolitiikan toteuttamisen monenkeskisistä foorumeista. Kontrolloimaton ja nopea kaupungistuminen aiheuttaa suuria ongelmia ihmisille ja kuormittaa ympäristöä erityisesti kehitysmaissa. Suomi on tukenut taloudellisesti Habitatia ja osallistunut sen toimintaan pyrkien edistämään kestävää kaupungistumista ja parantamaan slummien asukkaiden elinolosuhteita. Tavoitteena vahvistaa globaalia kestävän kehityksen hallintoa Globaalin kestävän kehityksen hallinnon vahvistaminen oli Suomen toiminnan painopisteitä myös vuonna 2005. Kansainvälistä kestävän kehityksen hallintoa ja ympäristöhallinnon vahvistamista käsitellyt kansainvälinen seminaari järjestettiin Espoon Hanasaaressa maaliskuussa 2005. Seminaarissa todettiin, että kestävä kehitys on jäänyt vähäiselle huomiolle kansallisten hallitusten ohjelmissa ja erityisesti kehitysmaiden köyhyyden vähentämisohjelmissa. Ympäristön kestävä kehitys loisi osaltaan edellytyksiä 102 MONENKESKINEN YHTEISTYÖ KANSAINVÄLINEN YMPÄRISTÖRAHOITUS

Suomen ympäristöalan kehitysyhteistyö auttaa kehitysmaita hillitsemään ilmastonmuutosta ja sopeutumaan sen vaikutuksiin. Kuvassa libanonilainen hedelmänviljelijä. Kuva: Matti Nummelin. köyhyyden ja nälänhädän poistamiselle, metsäkadon vähentämiselle ja maaperän köyhtymisen estämiselle. Suomi on toiminut vahvan YK:n ympäristöjärjestön perustamisen puolesta. Suomen ja EU:n tavoitteena YK:n syksyn 2005 huippukokouksessa oli, että tuloksena olisi prosessi, joka johtaisi neuvotteluihin YK:n ympäristöjärjestön perustamisesta ympäristöohjelma UNEPin pohjalta. Kokouksen lop- MONENKESKINEN YHTEISTYÖ KANSAINVÄLINEN YMPÄRISTÖRAHOITUS 103

puasiakirjassa päästiin ympäristöhallinnon osalta yhteisymmärrykseen siitä, että YK:n ympäristöön liittyvää toimintaa on tarvetta vahvistaa ja siihen liittyen olisi tutkittava mahdollisuuksia nykyistä yhtenäisemmälle institutionaaliselle rakenteelle. Keskustelu ympäristöhallinnon vahvistamisesta jatkuu YK:n yleiskokouksessa loppuasiakirjan pohjalta. Johdonmukaisuutta ympäristörahoitukseen Ministeriöt valmistelevat ympäristön kestävää kehitystä tukevaa kansainvälistä toimintaa yhteistyössä Suomen kestävän kehityksen toimikunnassa. Ulkoasiainministeriö on mukana vahvistamassa valtionhallinnon ympäristö- ja kestävän kehityksen politiikkoja, kuten kansallista ilmasto- ja energiastrategiaa. Ministeriö toimii myös muissa valmisteluryhmissä ja on siten aktiivisesti tukenut muiden hallinnonalojen osallistumista kestävän kehityksen edistämiseen kansainvälisesti. Kehitysmaakysymykset on sisällytetty ympäristöministeriön tulostavoitteisiin, ja ympäristöhallinnon asiantuntijat ovat avustaneet kahdenvälisessä kehitysyhteistyössä. Loppuvuodesta 2005 ulkoasiainministeriö, ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö valmistelivat yhteistyössä kansainvälisten ympäristö- ja metsäkysymysten hoitoa tulevalla EU-puheenjohtajuuskaudella. OECD:n kestävän kehityksen työssä Suomi on vaikuttanut kestävän kehityksen asiantuntijaryhmän ohjelmaan vuosille 2005 2006. Osallistumalla kansainväliseen ympäristörahoitukseen ja kumppanuushankkeisiin Suomi edistää sekä kehitys- että ympäristöpoliittisia tavoitteita. Ulkoasiain- ja ympäristöministeriön yhteistyönä valmistui kesällä 2005 selvitys ympäristösopimusten kehitysmaiden tukea koskevista velvoitteista. Ulkoasiainministeriö tuki Joensuun yliopiston ja YK:n ympäristöohjelman (UNEP) vuonna 2005 jatkunutta yhteistyötä kansainvälisen ympäristöoikeuden ja diplomatian saralla. Suomi on aktiivisesti ajanut aloitetta ympäristötuotteiden ja -palveluiden kaupan esteiden vähentämiseksi. Uusiutuvien energialähteiden käyttöä Suomi on edistänyt käytännössä ulkoasiainministeriön, ympäristöministeriön, yritysten ja yliopistojen yhteistyöllä Keski-Amerikan energiakumppanuusohjelmassa. EU:ssa köyhyyden vähentäminen on sisällytetty unionin energia-aloitteeseen, joka edistää energia- ja kehitysalojen yhteistyötä. Ulkoasiainministeriö osallistuu myös Suomen koeohjelmaan Kioton pöytäkirjan mekanismien toteuttamiseksi. Jatkossa se hallinnoi puhtaan kehityksen mekanismin hankkeita, joiden tavoitteena on vähentää päästöjä ja edistää sijoituksia ja puhtaan teknologian siirtoa kehitysmaihin. 104 MONENKESKINEN YHTEISTYÖ KANSAINVÄLINEN YMPÄRISTÖRAHOITUS

EU:n kehityspolitiikka ja kehitysyhteistyö Kehitysyhteistyö on merkittävä osa Euroopan unionin ulkoista toimintaa. EY ja EU:n jäsenvaltiot rahoittavat yli puolet maailman kehitysavusta ja ovat yhdessä maailman suurin kehitysavun antaja. EU:n kehitysyhteistyö kuuluu jaetun toimivallan aloihin, eli sekä yhteisöllä että sen jäsenvaltioilla on oma kehitysyhteistyönsä. Euroopan komissio hallinnoi yhteisön kehitysyhteistyötä, ja Suomen kehitysavusta noin viidesosa menee tähän tarkoitukseen. Suomen yleinen EU-politiikka antaa lähtökohdat myös Suomen vaikuttamiselle EU:n kehitysyhteistyössä ja -politiikassa. Kehityspolitiikkaa ja muitakin eri aloja koskevassa päätöksenteossa on unionissa monta eri tasoa, ja vaikuttamista tapahtuu niillä kaikilla sekä verkostoitumalla muiden toimijoiden kanssa. Vaikuttaminen keskitetään strategisesti tärkeisiin neuvoston käsiteltävinä oleviin asioihin. Edustustoilla on huomattava rooli kenttätason vaikuttamisessa. Puitteet Suomen toiminnalle EU:ssa luo kehityspoliittinen ohjelma. Suomen tavoitteena on parantaa yhteisöavun laatua, tehostaa sen perillemenoa ja varmistaa avun suuntaaminen köyhyyden vähentämiseen ja ensisijaisesti vähiten kehittyneille ja köyhimmille maille. Suomi on pyrkinyt aktiivisesti edistämään yhteisöavun ja jäsenvaltioiden kahdenvälisen avun harmonisointia ja täydentävyyttä. Suomi on painottanut sitä, että unionin on tuotava kehityspolitiikkaa esiin osana ulkosuhteitaan ja sitouduttava kehitystavoitteiden johdonmukaiseen edistämiseen kaikilla politiikan lohkoilla. Suomi on lisäksi korostanut, että EU:n pitää myös omalla toiminnallaan vahvistaa kansainvälisen yhteisön sisäistä johdonmukaisuutta. EU:n apuohjelma Mosambikissa. Kuva: Matti Remes. EU hyväksyi uuden kehityspoliittisen julkilausuman marraskuussa 2005. Julkilausuma määrittelee unionin kehityspoliittisen strategian, jolla on myös kiinteä yhteys kehitysrahoitukseen ja sen menetelmiin. Toisin kuin vuonna 2000 annettu, vain EY:n toimintaa koskeva julkilausuma, uusi julkilausuma jakaantuu kahteen eri osaan. Ensimmäinen osa koskee EU:n kehityspolitiikkaa ja perustuu jäsenmaiden ja komission jo tekemiin kansainvälisiin sitoumuksiin, erityisesti vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen. Toinen osa koskee yhteisön avun toimeenpanoa ja painopisteitä. Suomi on kannattanut sekä EU:ta että yhteisön apua koskevien osioiden sisällyttämistä julkilausumaan. Julkilausuman valmistelussa Suomi korosti keskittymistä köyhyyden vähentämiseen, kehityspolitiikan johdonmukaisuutta ja avun tuloksellisuutta. Vuonna 2005 Euroopan komissio julkaisi tiedonannossaan toimintaohjelman vuosille EU:N KEHITYSPOLITIIKKA JA KEHITYSYHTEISTYÖ 105

2007 2011 hiv/aidsin, malarian ja tuberkuloosin torjumiseksi. Yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvosto (YAUN) hyväksyi tiedonannon päätelmät toukokuussa. Kyseessä on EU:n ensimmäinen yhteinen toimintaohjelma köyhyyteen liittyvien tautien torjumiseksi. Suunnitelman mukaan EU kohdentaa rahoitusta ja toimii sekä maittain että maailmanlaajuisesti ja korostaa maiden omistajuutta ja vuoropuhelun lisäämistä. Tärkeää on yhteistyö muiden avunantajien, kansalaisyhteiskunnan, julkisen ja yksityisen sektorin kanssa. Toimintaohjelman valmistelussa Suomi painotti ennaltaehkäisyä ja perusterveydenhuollon tukemista lääkepolitiikan rinnalla. Suomi korosti, että naisten oikeuksille YK:n syyskuun huippukokoukseen valmistautuminen ohjasi pitkälle kehityskysymysten käsittelyä ja painopisteitä vuonna 2005. Toukokuussa EU:n yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvosto hyväksyi päätelmät, jotka loivat pohjan EU:n esiintymiselle huippukokouksessa. Päätelmät sisälsivät seuraavia sitoumuksia: Kehitysrahoitusmäärärahojen kasvattaminen EU asetti uuden yhteisen määrärahatavoitteen, jonka mukaan julkinen kehitysapu nostetaan 0,56 prosenttiin EU-bruttokansantulosta vuoteen 2010 mennessä. Tavoitteen mukaisesti vanhat EU:n jäsenmaat sitoutuivat nostamaan julkisen kehitysapunsa 0,51 prosenttiin ja uudet jäsenmaat 0,17 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Vastaavasti vanhat jäsenvaltiot sitoutuivat 0,7 prosentin saavuttamiseen vuoteen 2015 mennessä ja uudet jäsenvaltiot 0,33 prosentin. Lisäksi EU sitoutui kohdentamaan uudesta kehitysavustaan ainakin puolet Afrikalle. Johdonmukaisuus Vuosituhattavoitteiden saavuttaminen vaatii kehityspolitiikan johdonmukaista edistämistä kaikessa toiminnassa. Neuvosto hyväksyi kattavan ohjelman johdonja Kairon toimintaohjelman mukaisille seksuaali- ja lisääntymisterveydelle sekä -oikeuksille annetaan asianmukainen painoarvo. EU:n yhteistyö Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden (AKT-maat) kanssa perustuu vuonna 2000 allekirjoitettuun Cotonoun sopimukseen. AKT-yhteistyö on perinteisesti ollut tärkeä osa yhteisön kehityspolitiikkaa, mutta Cotonoun kumppanuussopimuksen myötä siitä on tullut osa laajempaa poliittista ja taloudellista kanssakäymistä. Cotonoun sopimus on sekä kehityspoliittinen väline että osa EU:n ulkosuhteita. Cotonoun sopimus on solmittu 20 vuodeksi siten, että sitä tarkistetaan sen 95 artiklan mukaisesti viiden vuoden välein. Ensim- EU:n painotukset YK:n huippukokouksessa mukaisuudesta 12 alueella, jotka ovat: kehitys ja kauppa, ympäristö, turvallisuus, maatalous, kalastus, sosiaalinen globalisaatio ja työllisyys, siirtolaisuus, tutkimus, tietoyhteiskunta, liikenne, energia ja ilmastonmuutos. Päätelmät velvoittavat kaikkia jäsenmaita ja komissiota kehittämään johdonmukaisuustyötä. Osana kehityspoliittisen johdonmukaisuuden seurantaa komissio julkaisee aiheesta raportin vuonna 2007. Erityisesti kauppaan ja kehitykseen liittyen unioni sitoutui myös varmistamaan, että Maailman kauppajärjestön (WTO) Dohan neuvottelukierroksen tulokset ovat kehitysystävällisiä, kestäviä ja kunnianhimoisia. Avun tuloksellisuus Avun määrän kasvattamisen lisäksi tarvitaan myös entistä laadukkaampaa ja tuloksellisempaa apua, mikä vaatii avunantajien yhteistyötä ja toimien yhdenmukaistamista. EU sitoutui vuoden 2005 aikana OECD:n korkean tason kokouksessa sovittuun Pariisin julistukseen ja vaikutti kokouksen onnistumiseen. Kokouksessa hyväksyttyjen seurantamittareiden lisäksi unioni sitoutui osin jopa kunnianhimoisempiin tavoitteisiin. EU:n oman harmonisointisuunnitelman periaatteet 106 EU:N KEHITYSPOLITIIKKA JA KEHITYSYHTEISTYÖ