SAVUTON VERKOSTO TERVEYDENHUOLLON YHTEISTYÖMALLI

SAVUTON VERKOSTO TERVEYDENHUOLLON YHTEISTYÖMALLI Apteekkifarmasian erikoistumisopinnot proviisoreille, PD projektityö Terhi Hakuli proviisori

Julkaisua voi tilata osoitteesta: Terhi Hakuli Mannerheimintie 132 A 5 00270 HELSINKI Puh. (09) 241 8875 Sähköpostiosoite: terhi.hakuli@kolumbus.fi ISBN 951 781 165 5 ISSN 0789 4317 Kuopio 2001 Savon Kopiokeskus Oy

KUOPION YLIOPISTON KOULUTUS JA KEHITTÄMISKESKUS HAKULI TERHI: Savuton verkosto terveydenhuollon yhteistyömalli Apteekkifarmasian erikoistumisopinnot proviisoreille, PD Projektityö, 40 s., 17 liitettä (31 s.) ISBN 951 781 167 5 ISSN 0789 4317 Projektityön ohjaaja: FaT, lehtori Kirsi Pietilä, Helsingin yliopisto Kesäkuu 2001 Savuttomat verkostot ovat Folkhälsanin, Hengitysliitto Helin, Suomen Sydänliiton ja Suomen Syöpäyhdistyksen perustamia alueellisia yhteistyöverkkoja, jotka pyrkivät tukemaan ihmisten tupakoimattomuutta ja tupakoinnin lopettamista. Apteekit ovat mukana osana savutonta verkostoa. Vuonna 1998 EuroPharmForum ja WHO Euron Tobacco or Health yksiköt käynnistivät kansainvälisen yhteistyön lääkäri ja sairaanhoitajajärjestöjen kanssa tupakointikysymyksissä. Yhtenä kansainvälisen yhteistyön hankkeena päätettiin selvittää, millaista alueellista yhteistyötä eri terveydenhuoltotahojen välille voidaan rakentaa ja millaisia tuloksia yhteistyöllä voidaan saavuttaa. Suomessa tutkimushanke lähti käyntiin vuonna 1998, jolloin mukaan ilmoittautui kolme vapaaehtoista tutkimuspaikkakuntaa: Lohja, Nurmijärven Klaukkala ja Helsingin Kannelmäki. Projektityöni käsittelee Kannelmäen alueella tehtyä tutkimusta. Sen tarkoituksena oli käynnistää yhteistyö muun terveydenhuollon kanssa tupakoimattomuuden edistämiseksi ja aktivoida paikkakunnan savuttomuustyötä. Lähtötilannetta kartoitettiin postikyselynä ja yhteydenottoina paikallisiin terveydenhuollon tahoihin ja potilasyhdistyksiin. Kartoituksessa selvitettiin, millaista tupakoimattomuuden edistämistyötä paikkakunnalla oli siihen asti tehty. Kesäkuussa 1999 tehtiin tupakoinnista kirjallinen kyselytutkimus, jossa kartoitettiin tupakointistatusta, tupakoinnin lopettamiseen liittyviä asioita, paikkakunnan tarjoamia tukipalveluita ja apteekin roolia tupakoinnin lopettamisessa. Kyselylomake laadittiin yhdessä tutkimusryhmämme kanssa. Lomakkeita lähettiin 500 kpl satunnaisotoksen perusteella valituille yli 18 vuotiaille henkilöille. Vastausprosentti oli 49 % (n=246). Kannelmäkeläisistä miehistä tupakoi päivittäin 30 % ja naisista 21 %. Suurin osa kannelmäkeläisistä halusi lopettaa tupakoinnin, mutta he olivat epävarmoja siitä, kuinka he onnistuisivat yrityksessään. Vain neljäsosa oli valmis lopettamaan seuraavan vuoden aikana. Tupakoinnin lopettaminen on monivaiheinen prosessi, jossa tupakoitsijan katsotaan siirtyvän vaiheesta toiseen (harkintaa edeltävä vaihe, harkintavaihe, päätösvaihe, toimintavaihe ja ylläpitovaihe). Suurin osa päivittäin tupakoivista oli harkintaa edeltävässä vaiheessa, jolloin tupakoija ei vielä mieti lopettamista eikä hänellä ole vakavia lopettamisyrityksiä takanaan. Tässä vaiheessa tupakoijaa tulisi motivoida ajattelemaan tupakoinnin lopettamista. Vastaajat myös arvioivat minkälaista tupakointiin liittyvää tietoutta oli saatu paikkakunnan apteekista. Yli puolet vastaajista ei ollut saanut apteekista minkäänlaista tietoa. Jotta apteekkilaiset voisivat paremmin auttaa tupakoitsijaa lopettamaan, pyydettiin vastaajia arvioimaan, minkälaista tietoa he toivoisivat jatkossa saavansa apteekista. Tietoa tupakoinnin terveyshaitoista ja opastusta nikotiinikorvaushoitovalmisteiden käytöstä toivottiin eniten.

Myös kannustusta ja tukea apteekkihenkilökunnalta toivottiin enemmän. Kolmasosan mielestä tupakointiin liittyvät asiat eivät kuulu apteekille. Fogus group ryhmähaastattelussa muut terveydenhuollon ammattilaiset määrittelivät apteekin roolin selkeästi tupakoinnin vastustamistyössä. Neuvonta on tärkeätä varsinkin silloin, kun farmaseuttinen henkilökunta myy nikotiinikorvausvalmisteita Myyminen ei yksin riitä, pitää olla myös kannustava. Selkeät ohjeet ja oikea annostus. Haastattelussa nousi esille myös se, että terveydenhuollon ammattilaiset tarvitsevat motivaatiota tupakoinnin lopettamistyöhön. Miksi itse poltamme vaikka neuvomme potilaitamme tupakointiin liittyvissä asioissa. Mistä löytyy aika neuvontaan? Savuttoman verkoston luominen aloitettiin järjestämällä marraskuussa 1999 verkoston tukihenkilöille koulutustilaisuus, johon kutsuttiin mukaan terveydenhuoltoväki, koulut, paikalliset potilasyhdistykset, nuorisotyöntekijät ja paikallislehti. Koulutusiltapäivään osallistui neljän luennoitsijan lisäksi 12 osanottajaa. Joulukuussa 1999 lähetettiin kaikille verkoston jäsenille kirje, jossa kerrottiin savuttomuustyön aloittamisesta Kannelmäessä. Verkoston perustamiskokous pidettiin tammikuussa 2000. Apteekin lisäksi verkostossa ovat olleet mukana terveysaseman terveydenhoitaja, työterveyshoitaja, yksityisen hammaslääkäriaseman hammaslääkäri, koulun kuraattori ja potilasyhdistyksistä Sydänpiiri ja Hengitysyhdistys. Kokouksiin osallistuneiden henkilöiden määrä on jonkin verran vaihdellut ja poissaoloja on esiintynyt lupauksista huolimatta. Verkoston kokoukset on pidetty apteekissa päiväsaikaan. Vuoden 2000 toiminta aktiviteettina järjestettiin kaksi tupakkateemapäivää Kannelmäen kirjastossa. Kirjasto valittiin paikaksi, koska siellä liikkuu ihmisiä ja samalla on mahdollisuus antaa tupakkavalistusta. Havaintomateriaalin avulla pyrittiin osoittamaan konkreettisesti tupakoinnin haittoja. Lisäksi tupakka aiheisilla lehtikirjoituksilla on haluttu tuoda esille tupakka asiaa. Apteekin farmaseuttista henkilökuntaa on koulutettu nikotiinikorvaushoidoista ja apteekillemme on laadittu toiminta ohje nikotiinikorvaushoitovalmisteiden myymisestä asiakkaille. Projektityön päättymisestä huolimatta jatkamme Savuton verkosto toimintaa tupakoinnin vähentämiseksi. Vuonna 2001 kohdistamme toimenpiteet Kannelmäen kouluihin. Seurantakysely tehdään vuonna 2003, jolloin arvioidaan terveydenhuollon verkostoitumisen vaikutuksia. AVAINSANAT: apteekki, nikotiinikorvaushoito, nuuska, savuton verkosto, tupakoinnin lopettaminen

ESIPUHE Olen tehnyt apteekkifarmasian erikoistumisopintoihin liittyvän projektityön aiheesta Savuton verkosto terveydenhuollon yhteistyömalli, joka käsittelee Helsingin Kannelmäen alueella tehtyä savuttomuustyötä. Projektia on toteutettu yhdessä työryhmämme kanssa, johon kuuluivat apteekkari Eeva Teräsalmi, FaT, lehtori Kirsi Pietilä, proviisori Heli Rajamäki ja proviisori, PD Päivi Järvinen. Kiitos ryhmän jäsenille yhteistyöstä, joka mahdollisti projektin toteutuksen. Projektityötäni on ohjannut Kirsi Pietilä, häntä kiitän hyödyllisistä neuvoista ja ohjeista. Samoin suuri kiitos Lea Tuomaiselle Kuopion yliopiston koulutus ja kehittämiskeskukseen, sinun neuvosi ja kannustuksesi ovat olleet todella tärkeitä. Kiitos myös Suomen Apteekkariliitolle saamastani tuesta. Lisäksi haluan kiittää farmaseutti Senja Laaksoa, joka on auttanut minua tämän työn aikana. Helsingissä kesäkuussa 2001 Terhi Hakuli

SISÄLLYSLUETTELO ESIPUHE 1. JOHDANTO... 9 2. SUOMALAISTEN TUPAKOINTI JA NUUSKAN KÄYTTÖ... 9 2.1. Nikotiiniriippuvuus... 10 2.2 Tupakoinnin terveyshaitat... 12 3. TUPAKOINNIN VÄHENTÄMINEN SUOMESSA... 13 3.1 Aikuisten tupakoinnin lopettaminen... 13 3.2 Tupakoinnin aloittamisen ehkäisy... 14 3.3 Apteekkien savuttomuustyö... 15 4. TUPAKASTA VIEROITTAMISEN FARMAKOLOGISET HOITOKEINOT... 18 4.1 Nikotiinikorvaushoito... 18 4.2 Bupropioni vaihtoehto nikotiinikorvaushoidolle... 19 5. SAVUTON VERKOSTO YHTEISTYÖPROJEKTI TUPAKOINNIN LOPETTAMISEN EDISTÄMISEKSI APTEEKKIEN FARMASEUT TISEN HENKILÖSTÖN JA TERVEYDENHUOLLON AMMATTI LAISTEN VÄLILLÄ... 19 5.1 Projektityön taustaa ja tavoite... 19 5.2 Lähtötilanteen selvittäminen... 21 5.2.1 Mitä on tehty?... 21 5.2.2 Kirjallinen kysely... 22 5.2.2.1 Tupakointistatus... 23 5.2.2.2 Tupakoinnin lopettaminen... 24 5.2.2.3 Tupakoinnin lopettamisen vaiheet... 25 5.2.2.4 Apteekin rooli tupakoinnin lopettamisessa... 26 5.2.2.5 Tukipalvelut... 27

5.3 Koulutustilaisuus... 28 5.4 Kirje verkoston tukihenkilöille... 29 5.5 Verkoston kokoukset... 29 5.5.1 Verkoston perustamiskokous... 29 5.5.2 Verkoston kokous teemapäivän suunnittelemiseksi ja sovitut toimenpiteet... 30 5.5.3 Verkoston kokous syksyn 2000 ohjelman suunnittelemiseksi... 30 5.5.4 Verkoston kokous teemapäivän suunnittelemiseksi ja sovitut toimenpiteet... 31 5.6 Lehtikirjoitukset... 32 5.7 Muut toimenpiteet tupakoinnin vähentämiseksi... 32 5.7.1 FIP 1999... 32 5.7.2 Henkilökunnan koulutus... 33 5.7.3 Focus group...... 33 5.7.4 Asiakaspalvelutilaisuus... 34 5.7.5 Toimintaohje: Nikotiinikorvaushoitovalmisteiden myynti asiakkaalle... 35 6. YHTEENVETO... 36 KIRJALLISUUS LIITTEET

1. JOHDANTO 9 Tupakointi on tämän päivän suurin väestötason terveysongelma Suomessa ja muissa teollistuneissa maissa. Koko maailmassa tupakoinnin seurauksena kuolee vuosittain 4 miljoonaa ihmistä. Tupakan terveysvaikutukset ovat varsin mittavat, ja terveydenhuollossa toimivilla asiantuntijoilla on tärkeä asema tupakasta vieroittamisen onnistumisessa. Verkostoitumalla paikallisesti eri yhteistyötahojen kanssa tavoitetaan todennäköisesti enemmän potentiaalisia tupakoitsijoita, jotka ovat kiinnostuneita lopettamaan. Tämän projektityön tarkoituksena oli käynnistää apteekin ja muiden terveydenhuoltosektoreiden välinen yhteistyö tupakoinnin vähentämiseksi ja aktivoida terveydenhuoltohenkilöstöä tupakoinnin lopettamistyöhön. 2. SUOMALAISTEN TUPAKOINTI JA NUUSKAN KÄYTTÖ Suomalaisten tupakointi on vähentynyt pitkällä aikavälillä. 1950 luvulla miehistä tupakoi noin 75 % ja naisista 13 %. Kansanterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan vuonna 2000 aikuisista miehistä tupakoi päivittäin 27 % ja naisista 20 % (KTL: Lehdistötiedote 8.11.00). Useimmat päivittäin tupakoivista (58 %) haluaisivat lopettaa tupakoinnin, mutta vain 29 % arveli onnistuvansa, jos yrittäisi. Suurin osa (78 %) tupakoivista on huolissaan tupakoinnin aiheuttamista terveyshaitoista. Suomalaisten aikuisten tupakoitsijoiden osuudet ovat Euroopan pienimpiä, mutta Maailmanterveysjärjestön WHO:n tavoitetta, että vain joka viides aikuinen tupakoisi, ei ole vielä saavutettu (EuroPharm Forum 1998). Huolestuttavinta on, että Suomessa lapset ja nuoret polttavat enemmän ja aloittavat tupakoinnin aikaisemmin kuin useimmissa muissa Euroopan maissa (STM:n julkaisu 1997). Useimmissa maissa tupakointi on yleisempää alemmissa sosiaaliryhmissä ja vähiten koulutusta saaneiden keskuudessa (Nieminen 1999). Savuttoman tupakan käyttö on yleistynyt Suomessa kymmenen viime vuoden aikana nuuskan käytön suosion lisääntyessä nuorten keskuudessa (Merne ja Syrjänen 2000). Suosion lisääntymistä selittävät valmistajien mainonnalla luomat mielikuvat nuuskaamisen urheilullisuudesta ja miehekkyydestä. Urheilijat, etenkin jääkiekkoilijat käyttävät nuuskaa

10 keskimäärin yleisemmin kuin muu väestö rentouttamaan ja parantaman keskittymiskykyä (Vierola 1994). Nuuskaaminen ei kuitenkaan lisää suorituskykyä (Merne ja Syrjänen 2000). Sen sijaan nuuskan käyttö kaksinkertaistaa vammautumisriskin fyysisessä suorituksessa. Nuuskaamisen suosio johtuu osaksi myös tupakoinnin rajoittamisesta yleisillä paikoilla (mm. työpaikoilla ja ravintoloissa), joissa nuuskaa voidaan käyttää vähemmän näkyvänä nikotiinin lähteenä. Nuuskan käytössä on alueellisia eroja. Yleisintä se on Lapissa ja ruotsinkielisellä rannikkoseudulla (Merne ja Syrjänen 2000). 16 vuotiaista pojista noin 12 % käyttää nuuskaa päivittäin tai silloin tällöin, mutta tyttöjen keskuudessa nuuskan käyttö on harvinaista (Merne ja Syrjänen 2000). Nuuskaaminen mielletään virheellisesti turvallisemmaksi tupakan muodoksi, mutta nuorilla nuuskan käyttö voi johtaa usein tupakanpolttoon ja huumekokeiluihin. Nuuskaa on kahta laatua: kuivaa nenään laitettavaa, jota ei Suomessa juuri käytetä, ja kosteaa huulen ja ikenen väliin laitettavaa (Nuorisokasvatusliitto 1992). Nuuska valmistetaan jauhetuista tupakanlehdistä, vedestä, suolasta ja potaskasta. Makuaineiksi lisätään mausteita ja eteerisiä öljyjä. Nuuska sisältää yli 2500 aineosaa: syöpää aiheuttavia ominaisuuksia on 28:lla, joista tärkeimmät ovat nitrosamiinit (Merne ja Syrjänen 2000). Nuuskassa on nikotiinia jopa 20 kertaa enemmän kuin tupakassa (Nuorisokasvatusliitto 1992). Nuuska aiheuttaa monien raporttien mukaan nopeamman ja voimakkaamman riippuvuuden kuin tupakka (Ainamo ja Lahtinen 2000). 2.1 Nikotiiniriippuvuus Tupakansavu sisältää yli 4000 erilaista kemiallista yhdistettä, joista yli 40 on syöpää aiheuttavia aineita (Nieminen 1999). Näistä tunnetuimmat ovat häkä, terva ja nikotiini, joista viimeksi mainittu aiheuttaa fyysistä riippuvuutta tupakkaan. Nikotiiniriippuvuutta on verrattu huumeriippuvuuteen ja joissakin tapauksissa on havaittu, että heroiinista pääsee helpommin irti kuin tupakan nikotiinista. Tupakkaa kokeileva ei etukäteen tiedä, tuleeko hänelle voimakas riippuvuus vai voiko hän käyttää tupakkaa satunnaisesti. Riippuvuuteen kuuluu toleranssin kasvu: käyttäjä tarvitsee yhä suurempia annoksia. Nykykäsityksen mukaan nikotiiniriippuvuus kehittyy jo sadan poltetun savukkeen jälkeen. Monilla psykiatrisilla potilailla on voimakas nikotiiniriippuvuus. Ruotsalainen K O Fagerström on kehittänyt yksinkertaisen menetelmän, kysymyssarjan, jolla voidaan mitata tupakoitsijan

11 nikotiiniriippuvuuden voimakkuus (taulukko 1). Testin avulla määritellään nikotiinikorvaushoidon oikea vahvuus ja lopettajalle parhaiten sopiva nikotiinivalmiste. Kysymykset 1 ja 4 ovat nikotiiniriippuvuuden selvittämiseksi tärkeimmät. Myös nuuskaajien nikotiiniriippuvuus voidaan selvittää testin avulla (liite 1). Taulukko 1. Nikotiiniriippuvuutta mittaava Fagerströmin kysymyssarja (Pharmacia &Upjohn 2000). Elimistö reagoi vieroitusoireilla, jos se ei saa nikotiinia (Nieminen 1999). Vieroitusoireiden kesto ja määrä vaihtelevat. Tavallisimpia oireita ovat tupakanhimo, ärtyisyys, kärsimättömyys, keskittymisvaikeudet, ahdistuneisuus ja levottomuus. Yleisiä ovat myös unihäiriöt, päänsärky ja lisääntynyt ruokahalu. Yleensä vieroitusoireet ilmaantuvat jo ensimmäisen vuorokauden aikana tupakoinnin lopettamisesta, ovat huipussaan 1 3 vuorokautta lopettamisen jälkeen ja häviävät yleensä muutamassa viikossa. Tosin tupakanhimo saattaa kestää jopa yli puoli vuotta (Tuunainen ja Rimon 1999). Vieroitusoireita voidaan lievittää käyttämällä nikotiinikorvaushoitovalmisteita, jotka sopivat sekä tupakoinnin että nuuskan käytön lopettajille.

12 Fyysisen riippuvuuden lisäksi tupakointiin syntyy psyykkinen ja sosiaalinen riippuvuus (Nieminen 1999). Nikotiinilla on elimistössä monenlaisia suotuisia vaikutuksia: se piristää, parantaa keskittymiskykyä, rauhoittaa, rentouttaa ja tuottaa mielihyvää. Tupakoinnin avulla halutaan saavuttaa positiivisia ja hyviä tunteita tai lievittää ikäviä tuntemuksia. Sosiaalisella riippuvuudella on suuri merkitys tupakoinnin alkuvaiheessa, kokeilun alullepanijana. Tupakoinnin avulla vahvistetaan ihmisten välisiä suhteita; tupakoitsijat tuntevat keskinäistä yhteenkuuluvuutta. Tupakointi on myös tapa polttaa tietyissä tilanteissa esimerkiksi aamulla tai autossa. 2.2 Tupakoinnin terveyshaitat Tupakka lisää sairastavuutta ja kuolleisuutta (Nieminen 1999). Suomessa tupakointi aiheuttaa noin 5000 ennenaikaista kuolemaa vuosittain. Kansanterveydellisesti tärkeimmät tupakkasairausryhmät ovat sydän ja verisuoni, syöpä ja ahtauttavat keuhkosairaudet. Tupakointi on yksi tärkeimmistä sydän ja verisuonisairastavuuden riskitekijöistä. Se lisää sepelvaltimosairauden ja sydäninfarktin riskiä. Sepelvaltimotaudin riski lisääntyy päivittäin poltettujen savukkeiden lukumäärän kasvaessa. Yleisesti on tiedossa, että tupakoinnin seurauksena voi sairastua keuhkosyöpään. Tupakointiin liittyvien syöpäsairauksien kirjo on kuitenkin uskomattoman laaja. Myös mm. kurkunpään, suun, ruokatorven, mahalaukun, virtsarakon, kohdunkaulan, haiman ja maksan syöpäriski lisääntyy. Noin 20 % kaikista syöpäkuolemista ja keuhkosyövistä noin 90 % aiheutuu tupakasta. Tupakka vahingoittaa aina keuhkoja. Krooninen keuhkoputken tulehdus ja keuhkojen laajentuma ovat noin 90 prosenttisesti tupakoinnin aiheuttamia. Tupakointi yhdistetään moniin muihin sairauksiin: osteoporoosiin, katkokävelyyn ja impotenssiin (Nieminen 1999). Tupakoivilla naisilla vaihdevuodet alkavat aikaisemmin kuin tupakoimattomilla naisilla. Lisäksi tupakointi vanhentaa ihoa. Iho on harmaa ja ryppyinen. Tupakointi aiheuttaa myös keskenmenoja ja muita raskauteen liittyviä ongelmia. Tupakoinnin lopettaminen kannattaa aina. Osa lopettamisen suotuisista vaikutuksista näkyy ja tuntuu jo muutamassa päivässä. Esimerkiksi häkä poistuu elimistöstä vuorokaudessa. Sydäninfarktiriski pienenee suuresti jo muutamassa kuukaudessa; syöpäriskin pieneneminen vie kuitenkin useampia vuosia.

13 Nuuskan käytön vaikutukset terveyteen näkyvät eniten paikallisesti suussa, jossa nuuska aiheuttaa mm. ienvetäytymiä ja limakalvomuutoksia (Merne 2000). Limakalvo muuttuu ryppyiseksi, vaaleaksi ja sarveistuneeksi. Se saattaa myöhemmin myös värjäytyä ruskeaksi ja halkeilla. Lisäksi nuuskan käyttäjillä on todettu värjäymiä hampaissa ja hampaiden kulumista nuuskan sisältämien karkeiden hiukkasten vuoksi. Nuuskan vaikutus suusyövän vaaraan riippuu käytetyn nuuskan sisällöstä ja valmistustavasta pohjoismaiseen nuuskaan liittyvä suusyöpäriski on pieni. Nuuskan käyttäjillä kuolleisuus ja sairastuvuus sydän ja verisuonitauteihin lisääntyy verrattuna tupakoimattomiin (Bolinder 2000). 3. TUPAKOINNIN VÄHENTÄMINEN SUOMESSA 3.1 Aikuisten tupakoinnin lopettaminen Valtaosa tupakoitsijoista haluaa lopettaa tupakoinnin omin päin (Puska ym. 1998). Terveydelliset tekijät ovat tupakoinnin lopettamisyritysten tärkein peruste. Useimmat tupakoinnin lopettamista yrittävät eivät onnistu ensimmäisellä kerralla, vaan tekevät useita yrityksiä ennen onnistumista. Kaikista lopettamista yrittäneistä henkilöistä 25 % oli tehnyt yrityksen ainakin tammikuussa (=uudenvuoden lupaus). Kesää kohti tultaessa yritetään lopettaa tupakointia hieman useammin kuin kesällä tai syksyllä. Noin joka kolmanteen vakavaan lopettamisyritykseen liittyy nikotiinikorvaushoito. Aikuisten tupakoinnin vähentämistyössä kannattaakin pääpaino kohdistaa väestön spontaaniin lopettamiseen ja siinä onnistumisen edistämiseen. Suomessa tehdyssä tutkimuksessa spontaanin lopettamisen pysyvä onnistumistulos oli 7 %, ja amerikkalaisessa tutkimuksessa 4 11 %. Erilaisilla kampanjoilla, esimerkiksi Lopeta ja voita kilpailulla, voidaan lisätä spontaanin lopettamisen yleisyyttä. Kustannus hyötysuhteeltaan kilpailu on edullinen tapa vähentää tupakointia ja se voidaan toteuttaa laajassa mittakaavassa. Kilpailussa onnistuu yleensä 15 25 % lopettamaan tupakoinnin (Puska 2000). Hyvillä vieroituskursseilla voidaan päästä 30 40 prosentin pysyväistulokseen (Puska 1997). Lääkärit tapaavat päivittäin lukuisia potilaita, jotka kärsivät tupakoinnin aiheuttamista sairauksista ja vaivoista. Vain kolmannes tupakoitsijoista on saanut terveydenhoitotilanteessa

14 kehotuksen tupakoinnin lopettamiseen (Nieminen 1999). Kuitenkin terveydenhoidon ammattilaisten asiantuntemuksella ja auktoriteetilla on suuri merkitys asiallisen tiedon antajana ja tupakoinnin lopettamispäätökseen johtavana tekijänä. Pelkkä lääkärin kehotus saa noin 5 % potilaista lopettamaan tupakoinnin pysyvästi. Tulos moninkertaistuu, jos lääkäri antaa lisäksi terveysvalistusta, kertoo lopettamiskeinoista ja ohjaa tupakasta vieroitukseen. Tähän tarvitaan aikaa vain pari minuuttia potilasta kohden. Hyvä muistisääntö on kuuden K:n sääntö: 1) kysy, 2) kirjaa, 3) keskustele, 4) kehota lopettamaan, 5) kannusta ja 6) kontrolloi ( =seuraa). Lopettamiskehotuksen teho voimistuu, jos potilas tietää, että lääkäri kirjaa ja kontrolloi asioita ja ottaa ne esille seuraavalla käynnillä. Potilasta ei saa painostaa eikä syyllistää. Kirjallisen informaation jakaminen vastaanottotilanteessa suullisen tiedon lisäksi on osoittautunut hyödylliseksi (Tuunainen ja Rimon 1999). Terveydenhuoltohenkilökunta tulisi kouluttaa antamaan potilaalle yksinkertaisia neuvoja tupakoinnin lopettamisesta ja nikotiinikorvaushoidoista (Tuunainen ja Rimon 1999). Henkilökunnan omalla asenteella tupakoinnin ehkäisyyn ja tupakoimattomuuteen on myös merkitystä. Tupakoivan henkilökunnan uskottavuus ei ole paras mahdollinen, kun pitäisi neuvoa potilasta lopettamaan (Winell 2000). Farmaseuttisen henkilöstön asennetta tupakointiin ja tupakoinnin vähentämiseksi tehtävää työtä kohtaan selvitettiin huhtikuussa 2001 EuroPharm Forumin Pharmacists Against Smoking tutkimuksessa (Laitinen 2000). 3.2 Tupakoinnin aloittamisen ehkäisy Nuorten tupakointi on viime vuosina lisääntynyt ja aloitusikä laskenut (Suomen Syöpäyhdistys 1999). Suomalaiset nuoret aloittavat tupakoinnin 11 15 vuoden iässä, mutta tupakointikokeiluja esiintyy jo aikaisemmin (Kärkkäinen ym. 2000). Yläasteelle siirryttäessä nuorilla on suurin riski aloittaa tupakanpoltto. Tupakoinnin aloittaminen on sitä epätodennäköisempää, mitä myöhempään aloittamisen harkintavaihe siirtyy (STM:n julkaisu 1997). Lasten ja nuorten tupakointikokeilut ovat vaarallisia, sillä nikotiiniriippuvuus kehittyy yllättävän nopeasti. Myös nuorilla esiintyy vieroitusoireita, jos tupakointi lopetetaan. Tällä hetkellä 14 vuotiaista tytöistä 17 % ja pojista 12 % polttaa säännöllisesti (Suomen Syöpäyhdistys 1999). Iän lisääntyessä tupakoivien määrä myös kasvaa. 16 vuotiaista tytöistä polttaa 29 % ja pojista 36 %. Myös nuorissa vähemmän koulutetut tupakoivat enemmän; ammattikoulussa tupakoidaan useammin kuin lukiossa (Suomen Syöpäyhdistys 1999).

15 Tupakoinnin aloittamiseen vaikuttavat vanhempien suhtautuminen tupakointiin ja kavereiden esimerkki (STM:n julkaisu 1997). Nuoret uskovat, että tupakoinnilla päästään jäseneksi haluttuun kaveripiiriin. Tupakointi on nuorelle keino osoittaa aikuisuutta ja itsenäisyyttä. Tupakkatuotteiden näkyvä ja värikäs esittely myyntipisteissä, vaivaton saatavuus ja ostamisen helppous houkuttelevat lapsia ostamaan niitä. Tupakan myynti alle 18 vuotiaille on tavallista. Tupakkamainonta urheiluohjelmien yhteydessä lisää kiinnostusta tupakointikokeiluihin. Myös koulualueella tupakointi on yleistä siitä huolimatta, että laki kieltää sen. Nuoret tietävät hyvin tupakoinnin terveysvaarat, joten niihin vetoamalla ei voida vaikuttaa nuorten tupakointiin (STM:n julkaisu 1997). Terveydellisten riskitekijöiden sijasta on tärkeää tuoda esiin nuorille tärkeitä näkökohtia, kuten ihon vanheneminen, hampaiden ja suun hygienia ja sen merkitys seurustelussa, raskausmahdollisuudet ja potenssikysymykset. Viesti menee paremmin perille puhumalla nuorisolle heidän omaa kieltään tai kun nuori puhuu nuorelle. Kun nuorisolle suunnataan tupakanvastaista kampanjointia, kanavan tulisi olla moderni (STT 2000). Internet, tekstiviestit, nuortenlehdet ovat kanavia, joiden parissa nuori voi yksin ja rauhassa paneutua asiaan. Sanoman pitää olla suora, rankka ja helposti ymmärrettävä. 3.3 Apteekkien savuttomuustyö Koska apteekissa asioi paljon myös terveitä asiakkaita, tarjoaa apteekkiympäristö hyvät mahdollisuudet antaa neuvoja tupakoinnin terveyshaitoista ja tupakoinnin lopettamisesta (EuroPharm Forum 1998). Nikotiinikorvaushoitovalmisteiden ollessa myynnissä apteekissa, tulisi apteekkilaisen osallistua aktiivisesti tupakoitsijoiden kannustamiseen ja antaa tietoa tuotteen oikeasta käytöstä. Tehokkaimmaksi on osoittautunut lyhyt neuvonta 3 10 minuuttia (Anderson 1998). Tupakoinnin lopettamiseen liittyvien palveluiden tulisi olla apteekin jokapäiväistä työtä (EuroPharm Forum 1998). Tupakoinnin lopettaminen on dynaaminen prosessi (EuroPharm Forum 1998). Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että tupakoitsijat kulkevat erilaisten vaiheiden läpi lopettamisyrityksessään (kuva 1). Tupakoitsija käy tavallisesti tupakoinnin lopettamisprosessin läpi kolme neljä kertaa ennen kuin hän saavuttaa pitkäaikaisen

16 tupakoimattomuuden ja hänestä tulee entinen polttaja. Tupakointiin palaamista ei pitäisi nähdä epäonnistumisena, vaan mahdollisuutena parempiin tuloksiin seuraavalla kerralla. Apteekissa voidaan tarjota kuhunkin vaiheeseen sopivaa tukea ja neuvoa. tupakatta pysyminen Kuva 1. Tupakoinnin lopettamisen eri vaiheet (EuroPharm Forum 1998). Harkintaa edeltävässä vaiheessa tupakoija ei vielä mieti lopettamista (EuroPharm Forum 1998) (kuva 1). Tässä vaiheessa asiakkaita tulisi motivoida ajattelemaan tupakoinnin lopettamista: näyteikkunaan tupakasta kertova somistus, videon tai kirjojen lainaaminen asiakkaille tai pitämällä esillä tupakoinnin lopettamisesta kertovaa materiaalia. Häkämittaus on käytännöllisempi tapa osoittaa tupakoinnin terveysriskit. Harkintavaiheessa tupakoija siirtyy harkitsemaan vakavasti tupakoinnin lopettamista. Apteekin henkilökunnalla on monia mahdollisuuksia selvittää tupakoitsijalle tupakoinnin haitallisia vaikutuksia ja rohkaista lopettamaan. Esimerkiksi, kun tupakoitsija ostaa yskänlääkettä itsepintaiseen yskään tai lääkettä, jonka vaikutus voi muuttua tupakoitsijalla. Päätösvaihe alkaa, kun tupakoitsija päättää lopettaa. Tämä johtaa toimintavaiheeseen, jossa varsinainen vieroitus tapahtuu. Näissä vaiheissa apteekilla pitäisi olla valmiudet tarjota vieroitusapua joko yksilöllisesti tai ryhmässä. Ylläpitovaihe alkaa kuusi kuukautta sen jälkeen, kun tupakoija on lopettanut polttamisen. Tässä vaiheessa on suuri vaara sortua tupakointiin, joten apteekin tulee edelleen tukea asiakasta.

17 Sinclair ym. (1998) tutkivat kuinka apteekkilaisella tupakoinnin lopettamisprosessimallin tunteminen vaikuttaa tupakoinnin lopettamisesta annettavaan tietoon ja suhtautumiseen. Tutkimus osoitti vääräksi väitteen: paras tapa saada tupakoitsija lopettamaan on pelotella, kuinka tupakointi vahingoittaa terveyttä. Useimmat tupakoitsijat tarvitsevat useita lopettamisyrityksiä ennenkuin he onnistuvat. Apteekkihenkilökunnan mielestä on palkitsevaa keskustella asiakkaiden kanssa lopettamisesta, ja he luottivat omaan kykyynsä neuvoa tupakoitsijaa. Jos tupakoitsija on ajatellut lopettaa, apteekkihenkilökunnan neuvo todella rohkaisee yrittämään ja hyvin suunniteltu yritys johtaa parempaan menestykseen. Amerikkalaisessa Williams ym. (2000) tutkimuksessa havaittiin, että vain 7,5 % apteekkilaisista kysyy asiakkaalta rutiininomaisesti, polttaako ja käyttääkö hän tupakkatuotteita. Tupakoinnin lopettamiseen tähtäävässä toiminnassa suosituin toimenpide oli nikotiinikorvaushoitovalmisteiden käytön neuvonta. Toiseksi eniten annettiin informaatiota tupakoinnin lopettamisen hoitokeinoista. Tupakoinnin lopettamiseen johtavien aktiviteettien antamisessa koettiin tärkeimmiksi seuraavat neljä estettä: farmaseuttien henkilökohtaiset ominaisuudet, olosuhteet, asiakkaan ominaisuudet ja raha. Vaikka apteekkilaisella on hyvät edellytykset suorittaa tupakoinnin lopettamisinterventioita, he eivät osaa tunnistaa tupakoitsijoita ja toisaalta on esteitä, jotka häiritsevät interventioita. Farmaseuttien tulisikin rutiininomaisesti kysyä asiakkaan tupakointistatusta ja aina kun se on mahdollista rohkaista lopettamaan tupakointi. Apteekit ovat halukkaita kehittämään rooliaan terveydenedistäjinä (Panton ym. 1989). Farmaseuttien neuvontataitoja voidaan muuttaa koulutuksen ja tuen avulla. Annetut neuvot olivat käytännöllisempiä, enemmän informatiivisia ja vähemmän tuotteeseen liittyviä. Tupakoinnin lopettamisen lisäksi apteekkien terveydenedistämistoiminta painottuu painonhallintaan, liikunnan lisäämiseen, verenpainetaudin, astman ja diabeteksen hoidon tukemiseen (Suomen Apteekkariliitto 1998). Parhaimmillaan toiminta tapahtuu yhteistyössä muun terveydenhuollon kanssa. Useat EuroPharm Forumin projektit ovat antaneet monille Euroopan maille toimintamalleja terveydenedistämiseen.

18 4. TUPAKASTA VIEROITTAMISEN FARMAKOLOGISET HOITOKEINOT 4.1 Nikotiinikorvaushoito Tupakasta vieroituksen tehokkaimpana hoitomuotona pidetään nikotiinikorvaushoitoa, joka usean tutkimuksen mukaan yhdistettynä asiantuntijoiden antamaan tukeen ja neuvoihin lähes kaksinkertaistaa onnistumistuloksen (Silagy ym. 2000). Näistä valmisteista elimistö saa nikotiinia, joka lievittää vieroitusoireita ja tupakanhimoa, mutta niistä puuttuvat tupakan myrkylliset ja terveysvaaroja aiheuttavat aineosat (Nieminen 1999). Nikotiinikorvaushoitoa voidaan toteuttaa usealla eri valmistemuodolla ottaen huomioon yksilön tarpeet. Kaikki valmistemuodot (purukumi, laastari, nenäsumute, inhalaattori, tabletti) ovat tehokkaita (Silagy ym. 2000). Eri valmistemuotoja voidaan tarvittaessa yhdistää keskenään (Nieminen 1999). Erityisesti voimakkaasti nikotiiniriippuvaisilla laastarin ja purukumin yhdistelmäkäytöstä on saatu hyviä tuloksia (Puska ym. 1995). Nikotiinikorvaushoidon ongelmia ovat liian pieni annos, väärä käyttötapa ja liian lyhyt käyttöaika, jolloin tupakoinnin lopettamista seuraavat vieroitusoireet eivät poistu (Nieminen 1999). Olennaista on käyttää riittävän suurta annosta riittävän kauan, yleensä suositellaan 3 6 kuukauden käyttöä. Tällöin riski sortua tupakointiin pienenee. Esimerkiksi nikotiinipurukumia käytetään usein väärin pureskelemalla sitä kuin tavallista purukumia. Tällöin purukumista ei ole apua ja sivuvaikutukset lisääntyvät. Lisäksi tulisi muistaa, että tuotteiden teho voi heiketä, jos niitä käytetään yhdessä happamien nesteiden kuten kahvin tai colajuomien kanssa. Usein nikotiinikorvaushoito mielletään kalliiksi. Valmisteiden käyttö tulee yleensä halvemmaksi kuin aski tupakkaa päivässä. Nikotiinikorvaushoitovalmisteiden haitaksi on osoittautunut koukkuun jääminen etenkin purukumin käyttäjälle ja nenäsuihkeen käytön yhteydessä (Pietilä ja Puska 2000). Jopa 5 % nikotiinipurukumin käyttäjistä ja 15 20 % kaikista tupakoinnin lopettajista on arveltu käyttävän lääkitystä pidempään kuin vuoden. Pitkäaikainen korvaushoito on terveellisempi vaihtoehto kuin tupakoinnin jatkaminen, koska nikotiinivalmisteista puuttuvat muut tupakan haitalliset aineet. Lisäksi kaikista nikotiinivalmisteista vapautuu nikotiinia selvästi

19 vähemmän kuin savukkeista. Myös raskauden ja imetyksen aikana nikotiinikorvaushoito on parempi vaihtoehto kuin tupakoinnin jatkaminen. Nuorten kohdalla pätee sama sääntö. 4.2 Bupropioni vaihtoehto nikotiinikorvaushoidolle Tupakasta vieroitukseen on tulossa uusi lääke bupropioni, kauppanimeltään Zyban, joka on toistaiseksi saatavana Suomessa vain erityisluvalla (Langer 2000). Bupropioni kehitettiin alun perin masennuksen hoitoon, mutta sen tupakanhimoa poistava vaikutus huomattiin sattumalta. Sen vaikutus perustuu todennäköisesti siihen, että se lisää dopamiinin eritystä. Se jäljittelee nikotiinin vaikutusta ja lievittää siten tupakantuskaa. Bupropionin käyttäjistä noin promille saa kourituskohtauksia, muita mahdollisia haittavaikutuksia ovat nukahtamisvaikeudet, päänsärky ja suun kuivuminen. Verrattaessa bupropionin tehoa nikotiinilaastariin, todettiin, että bupropioniryhmässä oli vuoden kuluttua lopettaneita puolet enemmän kuin laastariryhmässä, joten se näyttäisi olevan tehokkaampi kuin nikotiinikorvaushoito (Jorenby ym. 1999). Bupropionin ja nikotiinilaastarin yhdistelmäkäyttö on myös mahdollista. 5. SAVUTON VERKOSTO YHTEISTYÖPROJEKTI TUPAKOINNIN LOPETTAMISEN EDISTÄMISEKSI APTEEKKIEN FARMASEUTTISEN HENKILÖSTÖN JA TERVEYDENHUOLLON AMMATTILAISTEN VÄLILLÄ 5.1 Projektityön taustaa ja tavoite Savuttomat verkostot ovat Folkhälsanin, Keuhkovammaliiton (nyk. Hengitysliiton), Suomen Sydäntautiliiton ja Suomen Syöpäyhdistyksen perustamia alueellisia yhteistyöverkkoja, jotka pyrkivät tukemaan ihmisten tupakoimattomuutta ja tupakoinnin lopettamista. Apteekit ovat osallistuneet Savuttoman verkoston toimintaan useilla paikkakunnilla jo vuodesta 1998 alkaen. Suomi liittyi vuonna 1995 WHO:n piirissä toimivien farmaseuttisten järjestöjen European Forum of Pharmaceutical Association (EuroPharm Forumin) jäseneksi. Näin Suomi

20 osallistuu myös WHO:n tukemiin projekteihin, joissa farmaseuttisen henkilöstön odotetaan ottavan aktiivisemman roolin tupakoinnin lopettamiseen tähtäävässä toiminnassa. Vuonna 1998 EuroPharmForum ja WHO Euron Tobacco or Health yksikkö käynnistivät kansainvälisen yhteistyön lääkäri ja sairaanhoitajajärjestöjen kanssa tupakointikysymyksissä. Yhtenä kansainvälisen yhteistyön hankkeena päätettiin selvittää, millaista alueellista yhteistyötä eri terveydenhuoltotahojen välille voidaan rakentaa ja millaisia tuloksia yhteistyöllä voidaan saavuttaa. Tutkimus toteutetaan Suomessa ja Isossa Britanniassa. Tutkimuksen tarkoituksena on arvioida apteekkien ja muiden terveydenhuoltosektoreiden välistä yhteistyötä tupakoinnin lopettamiseen tähtäävässä työssä. Tutkimus keskittyy toimintaprosessien kuvaamiseen ja eri terveydenhuollon tahojen verkostoitumisen vaikutuksien arviointiin. Tarkoituksena on myös selvittää, lisääkö yhteistyön aloittaminen väestön tietoisuutta tupakoinnin lopettamisen eduista ja mahdollisuuksista eri paikkakunnilla. Suomessa tutkimushanke lähti käyntiin vuonna 1998, jolloin mukaan ilmoittautui kolme vapaaehtoista tutkimuspaikkakuntaa: Lohja, Nurmijärven Klaukkala ja Helsingin Kannelmäki. Itse lähdin mukaan projektiin aiheen kiinnostavuuden vuoksi, vaikka kyseessä oli pitkäkestoinen noin kolmen vuoden projekti ja siihen liittyvä tutkimus. Lisäksi projektityön tekeminen yhdessä muiden kanssa tuntui mielenkiintoiselta. Savuton verkosto projektia on toteutettu yhteistyössä Helsingin PD opiskelijan, Kuopion ja Helsingin yliopiston sosiaalifarmasian laitosten ja Suomen Apteekkariliiton kanssa. Tutkimuksen vetäjänä on toiminut Eeva Teräsalmi Virkkalan Omena apteekista ja projektitöiden ohjaajana Kirsi Pietilä. Verkostolla on ollut useita palavereja projektin tiimoilta. Projektityöt muodostavat osan Heli Rajamäen väitöskirjasta. Projektityön tarkoituksena oli käynnistää yhteistyö muun terveydenhuollon kanssa tupakoimattomuuden edistämiseksi. Työssä haluttiin selvittää millaisia yhteistyömalleja on mahdollista löytää ja millaisia tuloksia yhteistyöllä voidaan saavuttaa. Projektityöni käsittelee Kannelmäen alueella tehtyä tutkimusta.

21 5.2 Lähtötilanteen selvittäminen Projektityön ensimmäisessä vaiheessa kartoitettiin lähtötilannetta yhteydenottoina paikallisiin potilasjärjestöihin ja terveydenhuollon tahoihin sekä postikyselynä (kuva 2). Kuva 2. Projektityön vaiheet ja aikataulu. 5.2.1 Mitä on tehty? Kannelmäessä ei ole aikaisemmin tehty mitään erityisiä toimenpiteitä tupakoimattomuuden edistämiseksi, vaan tupakoinnin vähentämistyö on ollut lähinnä yksilötasolla ohjausta ja neuvontaa. Erityisiä tupakkakampanjoita ei ole ollut eikä myöskään tupakasta vieroitusryhmiä. Apteekin tupakanvieroitustoimintaan on kuulunut ikkunasomistusta nikotiinikorvausvalmisteista, Lopeta ja voita kilpailukuponkeja on jaettu, samoin tupakkaesitteitä on ollut saatavilla. Teemapäivinä on järjestetty häkämittausta tai PEFpuhallusta. Muutama tupakka aiheinen lehtikirjoitus on ollut. Näiden lisäksi on pidetty esitelmä tupakasta ja sen haitoista Kannelmäen Leijonille ja yksi tupakasta vieroituskurssi vuonna 1996.

22 5.2.2 Kirjallinen kysely Kesäkuussa 1999 tehtiin tupakoinnista kirjallinen kyselytutkimus, jossa kartoitettiin tupakointistatusta, tupakoinnin lopettamiseen liittyviä asioita, paikkakunnan tarjoamia tukipalveluita ja apteekin roolia tupakoinnin lopettamisessa (kuva 2) (liite 2). Kyselylomake laadittiin yhdessä tutkimusryhmän kanssa, johon kuuluivat Päivi Järvinen (Lohja) Heli Rajamäki (Klaukkala) ja Terhi Hakuli (Kannelmäki). Lomakkeita lähettiin väestörekisterikeskuksen satunnaisotoksen perusteella valituille yli 18 vuotiaille henkilöille seuraavasti: Nurmijärven Klaukkalaan (n=500) (väestö n=9605) Kannelmäkeen (n=500) (väestö n=13828) ja Lohjalle (n=800) (väestö n= 23523). Alle 18 vuotiaat jätettiin pois tutkimuksesta (taulukko 2), koska tupakkatuotteiden myynti heille on kiellettyä. Otosta ei stratifioitu sukupuolen mukaan. Otoskoko vaihteli 3,4 5,2 % välillä (Klaukkala 5,2 %, Kannelmäki 3,6 % ja Lohja 3,4 %). Kuten taulukosta 2 nähdään, yli 65 vuotiaat olivat aliedustettuina.

23 Kyselylomakkeen mukana lähetettiin saatekirje, jossa kerrottiin kyselyn tarkoituksesta ja palautuskuori, jonka postimaksu oli maksettu. Kyselykaavake palautettiin Helsingin yliopistoon. Kirjeet koodattiin, jotta tiedettiin miltä paikkakunnalta vastaus tuli sekä uusintakyselyn takia, joka tehdään vuonna 2003, jolloin arvioidaan terveydenhuollon verkostoitumisen vaikutuksia (kuva 2). Kannelmäessä kyselyn saaneista kaikkiaan 246 (49 %) palautti lomakkeen (taulukko 3). Vastanneista miehiä oli 122 (50 %) ja naisia 124 (50 %). Vastanneiden sukupuolijakauma vastasi kannelmäkeläisten sukupuolijakaumaa. Vastausprosentti oli yllättävän hyvä, sillä kyselyssä ei käytetty houkuttimena palkintoja eikä uusintakyselyä tehty. Kuusi Kannelmäkeen lähetettyä kirjettä palautui takaisin virheellisen osoitteen, osoite muuttunut tai tuntemattoman syyn takia. Naisista kyselyyn jätti vastaamatta 102 ja miehistä 152 (taulukko 3). Vastanneiden taustatiedot on esitetty liitteessä 3. 5.2.2.1 Tupakointistatus Miehistä tupakoi päivittäin 30 % ja naisista 21 % (taulukko 4). Nämä luvut olivat hieman suurempia kuin Kansanterveyslaitoksen tekemässä tutkimuksessa vuonna 1999, jonka mukaan suomalaisista miehistä tupakoi päivittäin 27 % ja naisista 20 % (KTL: lehdistötiedote 7.10.1999). Satunnaisesti kannelmäkeläisistä naisista tupakoi 6 % ja miehistä 4 % (taulukko 4).

24 5.2.2.2 Tupakoinnin lopettaminen Vähintään yhden vakavan lopettamisyrityksen viimeisen 12 kuukauden aikana oli tehnyt miehistä 26 % ja naisista 27 %. Stressi ja alkoholi olivat merkittävimmät syyt aikaisempien lopetusyritysten epäonnistumiseen. Vastaajista 62 % ei ollut käyttänyt nikotiinikorvaushoitovalmisteita eikä muita apukeinoja lopettamisyrityksessään. Vastaajista useimmat (48 %) halusivat lopettaa tupakoinnin, mutta he olivat epävarmoja siitä, kuinka he onnistuisivat yrityksessään (taulukko 5). Vaikka suurin osa vastaajista mainitsi haluavansa lopettaa, kysymykseen milloin aiot lopettaa?, suurin osa valitsi en lopeta ja vain neljäsosa oli valmis lopettamaan seuraavien 12 kuukauden aikana (taulukko 5). Tärkeimmäksi tupakoinnin lopettamissyyksi mainittiin huoli omasta terveydentilasta (73 %). Nikotiiniriippuvuuden ja tupakointivuosien välillä havaittiin positiivinen korrelaatio. Mitä kauemmin oli polttanut, sitä nikotiiniriippuvaisempi oli.

25 5.2.2.3 Tupakoinnin lopettamisen vaiheet Päivittäin tupakoivat jaettiin kolmeen eri vaiheeseen (taulukko 6). Suurin osa (68%) päivittäin tupakoivista oli harkintaa edeltävässä vaiheessa. Lisäksi vastaajat, jotka olivat äskettäin lopettaneet tupakoinnin jaettiin toimintavaiheeseen ja ylläpitovaiheeseen. Suurin osa heistä (78 %) oli ylläpitovaiheessa (vähintään 6 kuukautta lakossa) ja 20 % toimintavaiheessa (vähintään 2 päivää polttamatta).

26 5.2.2.4 Apteekin rooli tupakoinnin lopettamisessa Eniten mainittu informaatiolähde, josta hankittaisiin tietoa tupakoinnin lopettamiseen liittyvissä kysymyksissä, oli kirjallisuus (taulukko 7). Vastaajat myös arvioivat minkälaista tupakointiin liittyvää tietoutta oli saatu paikkakunnan apteekista (taulukko 8). Yli puolet (56 %) vastaajista ei ollut saanut apteekista minkäänlaista tietoa.

27 Jotta apteekkilaiset voisivat paremmin auttaa tupakoitsijaa lopettamaan, pyydettiin vastaajia arvioimaan, minkälaista tietoa he toivoisivat jatkossa saavansa apteekista (taulukko 9). Tietoa tupakoinnin terveyshaitoista ja opastusta nikotiinikorvausvalmisteiden käytöstä toivottiin eniten. Myös kannustusta ja tukea apteekkihenkilökunnalta toivottiin enemmän. Noin kolmasosa vastaajista ajatteli, etteivät tupakointiin liittyvät asiat kuulu apteekille, vaan tupakoinnin vähentämistyö on koulujen ja joukkoviestintävälineiden tehtävä. Lähes kaikki vastaajat uskoivat tietävänsä tarpeeksi tupakoinnin terveyshaitoista. Tupakoinnin rajoittamisen hyväksyi 90 % vastaajista. 5.2.2.5 Tukipalvelut Eniten tietoa tupakoinnin haitallisista vaikutuksista terveyteen oli saatu lehdistä, koulusta ja työterveydenhuollosta (taulukko 10). Vastaajista 28 % ei ollut saanut minkäänlaista tietoa tupakoinnin terveyshaitoista paikkakunnalta. Apteekista tietoa oli saanut vain 8 %, joten apteekilla on paljon parannettavaa.

28 5.3 Koulutustilaisuus Seuraavaksi paikkakunnalla muodostettiin yhteistyöverkko apteekin, paikallisten terveydenedistämisjärjestöjen sekä perusterveydenhuollon kanssa ja sovittiin toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi (kuva 2). Savuttoman verkoston luominen aloitettiin järjestämällä marraskuussa 1999 Kannelmäen vanhusten palvelutalolla verkoston tukihenkilöille koulutustilaisuus Savuttomuuden edistäminen on yhteinen asiamme. Tilaisuus järjestettiin yhdessä Keuhkovammaliiton kanssa. Apteekista otettiin yhteyttä silloiseen Keuhkovammaliittoon Ulla Veteläsuohon, ensimmäisen kerran syyskuun alussa tilaisuuden suunnittelemiseksi. Monta asiaa olikin selvitettävä: tilakysymys, luennoitsijat ja luennoitsijapalkkio, tarjoilut, keitä kutsutaan mukaan, heidän osoitteensa, kutsukirjeen laatiminen (liite 4) ja postitus. Näiden asioiden suunnittelussa Ulla olikin suureksi avuksi. Kutsut koulutustilaisuuteen lähetettiin terveydenhuoltoväelle: terveysaseman ylihoitajalle, neuvolaan, astmayhdyshenkilölle, hammashoitolaan, yksityiselle lääkäriasemalle, hammaslääkäreille, paikallislehteen, kouluille, paikallisille potilasyhdistyksille, Etelä Kaarelan apteekin apteekkarille ja astmayhdyshenkilölle sekä nuorisotyöntekijöille (seurakuntaan ja Kanneltalolle). Samaa postituslistaa (liite 5) on käytetty myöhemminkin kirjeiden lähettämiseen. Tämä koulutustilaisuus oli ensimmäinen kerta, kun kokoonnuttiin porukalla yhteen, joten tällöin oli mahdollisuus tutustua toisiin verkoston tukihenkilöihin ja saada uusia ideoita savuttomuustyöhön. Tilaisuuteen osallistui neljän luennoitsijan lisäksi 12 osanottajaa (liite 6).

29 Mukana oli 2 apteekin edustajaa, 2 työterveyshoitajaa, terveysaseman hammashoitaja, paikallisista potilasyhdistyksistä 3 edustajaa, Kanneltalon nuoriso ohjaaja sekä terveysaseman ylilääkäri, ylihoitaja ja terveydenhoitaja. Koulujen edustajat, hammaslääkärit, paikallislehden toimittaja ja seurakunnan nuorisotyöntekijät puuttuivat tilaisuudesta. Koulutusiltapäivän aikana syöpätautien erikoislääkäri Hannu Wallinheimo kertoi tupakoinnin terveyshaitoista, tuotespesialisti Leif Fransman esitelmöi nikotiinikorvaushoitovalmisteiden oikeasta käytöstä ja Ulla Veteläsuo Keuhkovammaliitosta puhui Savuttoman verkoston toiminnasta. Itse kerroin Savuton verkosto tutkimuksesta. 5.4 Kirje verkoston tukihenkilöille Joulukuussa 1999 lähetettiin kaikille verkoston jäsenille kirje Savuton verkosto myös Kannelmäkeen, jossa kerrottiin savuttomuustyön aloittamisesta Kannelmäessä (liite 7). Tällä pyrittiin varmistamaan se, että myös ne, jotka eivät olleet mukana koulutustilaisuudessa, tietäisivät aloittamastani projektista. 5.5 Verkoston kokoukset 5.5.1 Verkoston perustamiskokous Verkoston perustamiskokous pidettiin tammikuussa 2000 (kuva 2). Kutsukirje kokoukseen oli lähetty kaikille verkoston tukihenkilöille. Kokouksen tarkoituksena oli miettiä yhdessä eri ammattiryhmien edustajien kanssa, minkälaisiin toimenpiteisiin Kannelmäen alueella ryhdytään savuttomuuden edistämiseksi. Kokoukseen osallistui kahdeksan henkilöä: 2 apteekista (projektityön tekijä + astmayhdyshenkilö), 2 paikallisista potilasyhdistyksistä, paikallislehden päätoimittaja, 2 terveysasemalta ja lääkäriaseman työterveyshoitaja. Kokouksen ilmapiiri oli hyvin pessimistinen. Ei tällä alueella kannata mitään tehdä, täällä juodaan viinaa, poltetaan tupakkaa ja käytetään huumeita, kommentoi eräs osallistuja. Toisaalta pelättiin, että tulee liikaa työtä. Kokouksessa päätettiin panostaa Lopeta ja voita kilpailuun, koska kilpailulla on voitu motivoida lopettamaan tupakointi, samoin tupakka aiheisiin kirjoitelmiin lehdissä. Lisäksi päätettiin järjestää kevään aikana Kannelmäen kirjastossa tupakkateemapäivä.

30 Kirjasto valittiin paikaksi, koska siellä liikkuu ihmisiä ja samalla on mahdollisuus antaa tupakkavalistusta. 5.5.2 Verkoston kokous teemapäivän suunnittelemiseksi ja sovitut toimenpiteet Kokoukseen osallistui seitsemän henkilöä: 2 apteekista (projektityön tekijä + astmayhdyshenkilö), 2 paikallisista potilasjärjestöistä, kirjaston edustaja, 1 terveysasemalta ja lääkäriaseman työterveyshoitaja. Tupakaton elämäntapa teemapäivä päätettiin järjestää Kannelmäen kirjastossa valtakunnallisella sydänviikolla 10.4.2000 kirjaston aukioloaikana klo 10 20. Näin tapahtuma tuki myös Lopeta ja voita kilpailua. Työvuorot jaettiin seuraavasti: 1014 apteekki, 14 16 potilasjärjestöt, 16 19 terveydenhoitajat. Teemapäivän ohjelmassa oli häkämittausta, tietoa Lopeta ja voita kilpailusta, tietoa sydänterveydestä. Kaikkien osallistuneiden kesken arvottiin palkintoja (Nicorette fleecejä, T paitoja, kirjoja, olkalaukku). Kirjasto laittoi tupakka aiheista kirjallisuutta esille ja nettipäätteille tupakkaaiheisen kotisivun. Tapahtumasta ilmoitettiin paikallislehdessä, Helsingin Sanomien minne mennä palstalla ja aamuradiossa. Lisäksi tapahtumaa mainostettiin apteekin ulkomainostelineessä, terveysaseman, lääkäriaseman ja kirjaston ilmoitustauluilla. Teemapäivän järjestäminen oli hyvin mielenkiintoinen kokemus. Kirjaston väki suhtautui tapahtumaan erittäin positiivisesti. Nuorisoa kiinnosti eniten häkämittaus. Kirjastossa kävi väkeä, mutta ihmiset eivät tulleet oma aloitteisesti kysymään, vaan itse piti olla aktiivinen ja mentävä asiakkaan luo tarjoamaan tietoa. Kilpailukupongin täytti vain noin 30 asiakasta, heistä kolme oli kiinnostunut tupakasta vieroitusryhmästä. 5.5.3 Verkoston kokous syksyn 2000 ohjelman suunnittelemiseksi Verkoston kolmas kokous pidettiin syyskuussa 2000 syksyn toimenpiteiden suunnittelemiseksi. Kutsu kokoukseen oli lähetetty kaikille verkoston tukihenkilöille. Mukana oli viisi henkilöä: 2 apteekista (projektityön tekijä + astmayhdyshenkilö), 1 terveysasemalta, terveysaseman hammashoitaja ja yksityisen hammaslääkäriaseman hammaslääkäri. Olin erittäin ilahtunut siitä, että hammashuollon väkeä oli tullut kokoukseen. Hammaslääkäri oli tuonut mukanaan nähtäväksi hammaslääkärilehden nuuskateemanumeron,

31 joka oli juuri ilmestynyt. Pyynnöstäni hän lupautui kirjoittamaan nuuskan vaikutuksista suuhun apteekin Oma plus lehteen, joka ilmestyi marraskuussa. Kokouksessa päätettiin uusia tupakkateemapäivä Kannelmäen kirjastossa marraskuussa, koska meillä on siihen valmis malli. Uusia ideoita ei keksitty. Jos kokoukseen olisi tullut reilusti väkeä, olisimme valinneet puheenjohtajan ja sihteerin verkostollemme. Kokouksen jälkeen Suomalais Venäläisen koulun kuraattori otti minuun yhteyttä ja ilmoitti olevansa kiinnostunut verkoston toiminnasta ja pahoitteli ettei päässyt tähän kokoukseen, mutta lupasi tulla mukaan seuraavaan kokoukseen. 5.5.4 Verkoston kokous teemapäivän suunnittelemiseksi ja sovitut toimenpiteet Verkoston neljäs kokous pidettiin marraskuussa 2000. Kokoukseen osallistui yhdeksän henkilöä: 2 apteekista, 2 paikallisista potilasjärjestöistä, kirjaston edustaja, hammashoitaja, hammaslääkäri, suuhygienistiopiskelija ja koulun kuraattori. Tupakatta maistuu elämä teemapäivä järjestettiin Kannelmäen kirjastossa 30.11.2000 klo 10 19. Työvuorot jaettiin apteekin, Sydänpiirin, hammaslääkärin, hammashoitajan, koulun kuraattorin ja Klaarin kesken. Teemapäivästä päätettiin ilmoittaa Kannelmäen kouluille (3 koulua) ja kutsua neljäsluokkalaiset (9 luokkaa) kirjastoon. Tapahtumaa mainostettiin paikallislehdissä, ilmaisjakelulehtien menopalstoilla ja verkoston eri pisteissä. Kirjaston veneeseen (5 6 metriä pitkä taso) rakennettiin näyttely, jossa oli tupakka aiheisia esitteitä mukaan otettavaksi, tupakka aiheista kirjallisuutta lainattavaksi, havaintomateriaalina: törkysuu ja tervapurkki sekä kuvia tupakan/nuuskan vaikutuksista suuhun. Lisäksi ohjelmassa oli häkämittausta koko päivän. Kirjaston monitoimitila oli varattu kouluja varten. Näytimme heille videon Tupakka ja urheilu. Sopivan videon löytäminen oli yllättävän hankalaa. Olimme laatineet muutaman kysymyksen tupakoinnista, joihin vastaukset löytyivät seinälle laitetuista julisteista. Oikeat vastaukset käytiin yhdessä läpi. Yllättävää kyllä, mutta noin 10 oppilasta ilmoitti, että oli kokeillut tupakkaa. Tämän jälkeen siirryttiin salin puolelle katsomaan näyttelyä. Jokaiselle koululle annettiin mukaan salkku, johon oli laitettu tupakkamateriaalia. Lisäksi koululaisille oli varattu tarroja, lukujärjestyksiä ym. materiaalia, jotka loppuivat kesken.

32 Teemapäivä onnistui hyvin. Palkitsevinta olikin koululaisille suunnattu osuus. Sekä oppilaat että opettajat olivat tyytyväisiä. Video oli menestys. Myöhemmin illalla jotkut oppilaat olivat tulleet uudestaan kirjastoon äidin/isän kanssa. Kirjastossa oli käynyt teemapäivänä normaalia torstaipäivää enemmän asiakkaita. Häkämittauksessa kävi illalla enemmän väkeä kuin aamupäivällä. 5.6 Lehtikirjoitukset Tupakka aiheisia lehtikirjoituksia on ollut Tanotorvessa, joka on paikallislehti ja apteekin Oma Plus asiakaslehdessä, joka jaetaan kotiin ilmaisjakeluna apteekin toiminta alueella. Lehtikirjoituksia on ollut vuoden aikana (1999 2000) kuusi kpl (liitteet 8 13). Lehtikirjoituksissa on kerrottu mm. Savuton verkosto tutkimuksesta, Kannelmäen Savuttoman verkoston perustamisesta ja nikotiinikorvaushoitovalmisteista. Asiakkaamme ovat huomanneet kirjoitukset lehdestä. Eräs asiakas oli tullut apteekkiin ja kysynyt apteekin tupakkaspesialistia. Hän oli päättänyt lopettaa tupakoinnin ja tuli ostamaan nikotiinikorvaushoitovalmisteita. Nikotiinikorvaushoitovalmisteiden hintavertailu tupakkaaskiin lisäsi korvausvalmisteiden kysyntää. 5.7 Muut toimenpiteet tupakoinnin vähentämiseksi 5.7.1 FIP 1999 Savuton verkosto projektiamme esiteltiin ensimmäistä kertaa farmasian maailmankongressissa (FIP) Barcelonassa syyskuussa 1999. Olimme mukana posterinäyttelyssä (liite 14). Posterissa kerrottiin tutkimuksen sen hetkisestä tilanteesta. Kirjallisesta kyselystä oli valittu kolme kysymystä, joiden tulokset laskettiin käsin aikapulan takia. Valitut kysymykset käsittelivät vastanneiden sen hetkistä tupakointistatusta ja paikkakunnan tarjoamia tukipalveluja liittyen tupakoinnin lopettamiseen. Lisäksi verkostojen tilannetta kuvailtiin lyhyesti.

33 5.7.2 Henkilökunnan koulutus Marraskuussa 1999 pidettiin apteekin farmaseuttiselle henkilökunnalle toimipaikkakoulutusta nikotiinin vaikutuksista, tupakan terveyshaitoista ja nikotiinikorvausvalmisteista (kuva 2). Henkilökuntaa informoitiin myös Savuton verkosto tutkimuksesta. Ennen koulutuspäivää jaettiin aiheeseen liittyviä kysymyksiä pohdittavaksi, jotta osallistujat olisivat perehtyneet aiheeseen etukäteen ja saaneet enemmän irti koulutuksesta (liite 15). Kysymykset oli muotoiltu Heli Rajamäen gradussaan käyttämästä kyselystä. Koulutuksen aikana oli mahdollisuus täydentää vastauksia ja lopuksi oikeat vastaukset käytiin yhdessä läpi. Vaikka kysymykset osoittautuivat vaikeiksi, suhtautui henkilökunta myönteisesti tämän tyyppiseen koulutukseen. Toisaalta ongelmaksi osoittautui se, ettei henkilökunta tiennyt mistä vastaukset kysymyksiin löytyisivät. 5.7.3 Focus group Heli Rajamäki teki focus group ryhmähaastatteluita terveydenhuollon ammattilaisille sekä Kannelmäessä että Nurmijärven Klaukkalassa joulukuussa 1999 (kuva 2). Kannelmäessä haastatteluun osallistui kaksi terveydenhoitajaa ja työterveyshoitaja. Haastattelu kesti tunnin ja se nauhoitettiin. Haastatteluissa tulivat esille seuraavat asiat: "Vuosi toisensa perään sitä toistaa itseänsä, eikä sillä näytä olevan vaikutusta. Ihmettelen miksi itse poltamme vaikka neuvomme potilaitamme tupakointiin liittyvissä asioissa. Meidän käyttäytymisemme on esimerkki nuorisolle. Terveydenhuollon ammattilaisilla täytyy olla motivaatiota työhön tupakoinnin lopettamiseksi. Jos he eivät usko omaan työhönsä, heidän on vaikeata motivoida ja tukea tupakoitsijoita. Vielä vaikeampaa on antaa tietoa jos ihmiset, jotka neuvovat tupakoitsijoita ja työskentelevät heidän kanssaan tupakoivat itse. "Kuinka ratkaista ongelmat?" "Uusia opetusmenetelmiä, ei pelkästään tavallista terveydenedistämisvalistusta"... "Ihmiset tietävät perusasiat."