VUONNA 2009 TUTKITTUJEN TAMPEREEN JÄRVIEN VEDENLAATU

KOKEMÄENJOEN VESISTÖN Marika Paakkinen 16.11.2009 Kirje nro 746 1 Tampereen kaupunki/ Ympäristövalvonta PL 487 33101 Tampere VUONNA 2009 TUTKITTUJEN TAMPEREEN JÄRVIEN VEDENLAATU 1. JOHDANTO Tampereen järvien vedenlaatua tutkittiin vuonna 2009 talvella ja kesällä Tampereen kaupungin toimeksiannosta. Näytteet otettiin talvella maaliskuussa ja kesällä elokuussa. Tutkimustulokset on esitetty liitteessä 1. 2. SÄÄ- JA VESIOLOT Järvet jäätyivät vuonna 2008 normaalia myöhemmin lauhan syyssään takia. Pienempiin järviin jääpeite muodostui joulukuun puolivälissä. Isot vesistöt eivät jäätyneet tässä vaiheessa tai sulivat uudelleen. Jääpeite muodostui kuitenkin kuun lopulla. Sade tuli joulukuussa pääosin vetenä. Valumat pysyivät sateiden takia suurina. Joulukuun lopulla oli pakkaskausi, joka jäädytti suuremmatkin selkävedet. Tammikuun puolivälissä sää lauhtui ja vettä sateli sulattaen vähäistä lumipeitettä. Valumat ojiin lisääntyivät selvästi varsinkin vesistöalueen eteläosissa. Helmikuussa saatiin lumipeite. Talvi jatkui normaalina koko kuukauden. Maaliskuu oli myös normaali talvikuukausi. Lämpimiä jaksoja ei ollut ja lumipeite säilyi kuun lopulle. Sää lämpeni huhtikuun puolivälissä. Lumet sulivat nopeasti ja joet virtasivat vuolaana. Jäät lähtivät huhtikuun lopulla. Toukokuu oli aurinkoinen ja varsin vähäsateinen. Valumat hiipuivat siten varsin nopeasti eikä kevättulvia ollut. Toukokuun lopulla oli muutama hellepäivä. Sen jälkeen sää viileni ja matalapaine toi runsaita sateita kesäkuun alussa. Myös tuuli oli voimakas. Kesäkuu oli säätyypiltään epävakaa. Sateet olivat melko runsaita ja virtaamat pysyivät ojissa kohtalaisina. Paikoin esiintyi sinilevää jo kesäkuussa, etenkin Vanajan reitin alaosalla, Pyhäjärvessä. Heinäkuun alussa oli viikon hellejakso, jolloin pintavedet lämpenivät voimakkaasti. Sadanta oli normaalia luokkaa ja paikalliset kuurot lisäsivät ajoin virtaamaa selvästi. Elokuussa sää jatkui epävakaisena, mutta hellepäiviä ei juuri ollut. Leväkukinnat pysyivät vähäisinä keskikesällä, mutta elokuun puolella sinilevä runsastui paikoin selvästi. Osoite Postiosoite Puhelin Sähköposti Hatanpäänkatu 3 B PL 265 (03) 2461 111 etunimi.sukunimi@kvvy.fi 33900 Tampere 33101 Tampere Telekopio www-sivut (03) 2461 200 http://www.kvvy.fi

2 Sadanta väheni syyskuussa ja ojat kuivuivat lähes täysin sään ollessa poikkeuksellisen lämpimän. Aivan kuun lopulla satoi hieman ja samalla sää viileni tuntuvasti. Lokakuun alussa oli jo yöpakkasia ja sateet oivat vähäisiä. Virtaamat olivat edelleen normaalin alapuolella. Pintavedet viilenivät nopeasti ja lämpötilat olivat järvivesissä selvästi alle normaalin. mm 180 160 140 120 100 80 60 40 20 2008 2009 1971-2000 Tampere, Pirkkala 0 Tammi Helmi M aalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka M arras Joulu Kuva 1. Sademäärä Tampereella kuukausittain vuosina 2008 ja 2009 sekä vuosien 1971-2000 pitkänajan keskiarvona. 3. VEDENLAATU 3.1 AHVENISJÄRVI Ahvenisjärvi on pienikokoinen, mutta suhteellisen syvä järvi. Valuma-alue on voimakkaasti luonnontilasta muuttunut. Valuma-alueelta tulevien hulevesien vaikutus näkyy luonnontasosta kohonneena sähkönjohtavuutena. Peruslaadultaan vesi on lievästi ruskeaa ja melko vähähumuksista. Vuonna 2009 humusleima vaihteli kohtalaisesta vahvaan. Happamuustaso oli sekä talvella että kesällä normaalilla tasolla, ja puskurikyky happamoitumista vastaan oli erittäin hyvä. Kesällä pintaveden ph oli kohonnut lievästi emäksiseksi levien perustuotannon seurauksena. Happitilanne oli heikentynyt voimakkaasti talvella ja se oli kokonaisuutena välttävä. Pintavedessä happea todettiin 2,5 mg/l. Syvemmissä vesikerroksissa ei todettu happea lainkaan. Myöhemmin talvella happitilanne on voinut heiketä jopa huonoksi. Sisäinen kuormitus oli käynnistynyt hapettomien olosuhteiden takia, ja etenkin fosforipitoisuus oli kohonnut pohjan lähellä erittäin korkeaksi. Myös kokonaistyppi-, rauta- ja mangaanipitoisuudet olivat kohonneet. Happitilanne on ollut säännöllisesti talvisin välttävä tai jopa huono. Sisäinen kuormitus on etenkin fosforin osalta erittäin voimakasta. Kesällä vesimassa oli kerrostunut lämpötilan mukaan jyrkästi. Alusvesi oli viileää ja viittasi kevättäyskierron jääneen lyhyeksi ja epätäydelliseksi. Happitilanne oli kokonaisuutena kesälläkin vain välttävällä tasolla, sillä vesi oli jo neljän metrin syvyydeltä lähtien hapetonta. Vastaavaa on todettu myös muina kesinä. Pintavedessä happipitoisuus oli luonnollisesti hyvä. Sisäinen kuormitus oli kesällä samaa tasoa kuin talvella. Fosforipitoisuus oli kohonnut pohjan lähellä lähes 19-kertaiseksi pintaveteen nähden. Ravinnetaso oli pintavedessä talvella reheville ja kesällä lievästi reheville vesille ominainen. Fosforipitoisuus vaihteli 23-43 µg/l ja typpipitoisuus 510-1030 µg/l. Levää todettiin klorofyllipitoisuuden perusteella jopa erittäin reheville vesille ominaisesti. Yleensä Ahvenisjärven rehevyystaso indikoi kesäisin rehevyyttä ja talvisin rehevyystaso kohoaa jopa erittäin reheville vesille ominaiseksi sisäisen kuormituk-

KOKEMÄENJOEN VESISTÖN- 3 sen takia. Hygieeninen vedenlaatu oli talvella moitteeton. Kesällä hygieeninen laatu oli heikentynyt välttäväksi, sillä vedessä todettiin lämpökestoisia koliformisia bakteereja 150 kpl/dl. Ahvenisjärven vedenlaatu oli vuonna 2009 välttävä erittäin voimakkaiden happitalouden häiriöiden ja luonnontasosta voimakkaasti kohonneen rehevyystason takia. Kesällä myös hygieeninen laatu oli välttävää tasoa. 3.2 ALASJÄRVI (ALASENJÄRVI) Alasjärvi on perustyypiltään lievästi ruskeavetinen. Humusleima vaihtelee valumien mukaan. Vuonna 2009 humusleima oli vahva. Happamuustaso oli talvella lievästi hapan, mutta järvivesien normaalilla tasolla. Kesällä levien perustuotanto oli kohottanut veden ph:n lievästi emäksiseksi. Puskurikyky happamoitumista vastaan oli erittäin hyvä. Veden sähkönjohtavuus ja kloridipitoisuus olivat selvästi luonnontasosta kohonneet. Happitilanne oli talvella välttävällä tasolla. Pintavedessä todettiin selvää happivajetta, sillä hapen kyllästysaste oli 45 %. Viiden metrin syvyydeltä lähtien vesimassa oli täysin hapeton. Kesällä pintaveden happitilanne oli hyvä, mutta talven tavoin vesimassa oli hapeton viiden metrin syvyydestä lähtien. Hapettomuuden takia rauta- ja mangaanipitoisuudet olivat kohonneet voimakkaasti pintaveteen nähden sekä talvella että kesällä. Pohjan läheisissä vesikerroksissa todettiin näytteenoton yhteydessä selvä tai lievä rikkivedyn haju. Sisäinen kuormitus oli voimakasta etenkin kesällä, jolloin fosforipitoisuus kohosi pohjan lähellä yli 20-kertaiseksi pintaveteen nähden. Happitalouden ongelmat ovat Alasjärvessä hyvin tavanomaisia ja happitilanne on vaihdellut tyydyttävästä jopa huonoon. Talvisin hapen kuluminen on jään alla voimakasta ja ajoittain vesimassa on muodostunut kokonaan vähähappiseksi. Pintaveden ravinnepitoisuudet olivat sekä talvella että kesällä lievästi reheville vesille ominaiset. Fosforipitoisuus vaihteli 20-25 µg/l ja typpipitoisuus 630-970 µg/l. Levää todettiin klorofyllipitoisuuden perusteella lievästi reheville vesille ominaisesti. Järvessä on todettu aiemmin limalevää. Syksyllä 2009 Alasjärvessä todettiin erittäin runsas sinileväkukinta (Aphanizomenon sp.). Ravinnepitoisuudet vaihtelevat Alasjärvessä varsin voimakkaasti. Fosforipitoisuudet ovat olleet alimmillaan lähes karujen vesien tasoa, ja enimmillään ne ovat kohonneet lähelle erittäin rehevien vesien raja-arvoa (50 µg/l). Alasjärven vedenlaatu oli vuonna 2009 kokonaisuutena tyydyttävällä tasolla. Vedenlaatua heikentävät voimakkaat happitalouden häiriöt sekä luonnontasosta kohonnut rehevyystaso. Vedenlaatu on vaihdellut eri tutkimusajankohtina voimakkaasti ollen ajoittain lähellä hyvää laatuluokkaa ja ajoittain vain välttävällä tasolla. 3.3 HALIMASJÄRVI Halimasjärven vesi on erittäin ruskeaa ja runsashumuksista. Etenkin talvella 2009 vesi oli voimakkaasti ruskistunut. Veden happamuustaso laski alle 6,0, jota voidaan pitää esimerkiksi rapujen kannalta kriittisenä rajana. Kesällä veden ph oli kohonnut ollen vain lievästi hapan ja järvivesien normaalilla tasolla. Puskurikyky happamoitumista vastaan oli sekä talvella että kesällä vain välttävä, joten valuma-alueelta tulevien vesien happamuustaso ja valumien runsaus määrittelee Halimasjärven happamuustason. Pintaveden sähkönjohtavuus oli happamille suovesille tyypillisesti varsin alhainen. Valuma-alueella sijaitsevien asutusalueilta järveen mahdollisesti kohdistuvien hulevesien vaikutuksia ei ollut veden sähkönjohtavuudessa todettavissa. Happitilanne oli talvella tyydyttävä tai jopa välttävä. Pintavedessäkin happivaje oli selvä, sillä hapen kyllästysaste oli 55 %. Syvimmät vesikerrokset olivat täysin hapettomat. Sisäinen kuormitus oli hapettomuuden takia erittäin voimakasta. Fosforipitoisuus vaihteli syvimmissä vesikerroksissa 530-830 µg/l ja typpipitoisuus 3700-4870 µg/l. Myös rauta- ja mangaanipitoisuudet olivat kohonneet voimakkaasti. Kesällä Halimasjärvessä todettiin erittäin jyrkkä lämpötilakerrosteisuus. Alusvesi oli erittäin viileää, mikä

4 viittasi kevättäyskierron jääneen epätäydelliseksi. Myös alusveden pintaveteen nähden kohonnut sähkönjohtavuus tuki tätä käsitystä. Halimasjärvi onkin sijainniltaan suojainen, joten tuulet eivät pääse sekoittamaan vesimassaa tehokkaasti. Tilanne oli heikentynyt vielä talvesta ollen kesällä välttävällä tasolla. Vesimassa oli jo 5 metrin syvyydeltä saakka hapetonta. Sisäinen kuormitus oli kesällä vieläkin voimakkaampaa kuin talvella. Pintaveden fosfori- ja typpipitoisuuden perusteella Halimasjärvi voidaan luokitella lievästi reheväksi. Myös levää todettiin klorofyllipitoisuuden perusteella lievästi reheville vesille ominaisesti. Hygieeninen vedenlaatu oli erinomainen. Halimasjärven vedenlaatu oli vuonna 2009 välttävä. Vedenlaatua heikentävät alusvedessä todetut happitalouden ongelmat, lievästi luonnontasosta kohonnut rehevyystaso, runsashumuksisuus ja veden hapahko luonne. 3.4 IIDESJÄRVI Iidesjärvi on perustyypiltään matala ja voimakkaasti rehevöitynyt järvi. Humusleima vaihtelee kemiallisen hapenkulutuksen perusteella heikosta vahvaan. Vedenlaatu vaihteleekin Iidesjärvessä eri vuodenaikoina varsin voimakkaasti veden nopean vaihtuvuuden seurauksena. Vedessä todettiin lievä ruskea värisävy. Talvella veden ph oli lähellä neutraalia, ja kesällä levien perustuotanto kohotti veden ph:n voimakkaan emäksiseksi. Puskurikyky happamoitumista vastaan oli erittäin hyvä. Veden sähkönjohtavuus oli luonnontasoon nähden yli kaksinkertainen valuma-aluetekijöistä johtuen. Myös kloridipitoisuus oli luonnontasoa suurempi. Valuma-alueelta kohdistuu Iidesjärveen kuormitusta mm. asutusalueiden hulevesistä ja pelloilta tulevasta hajakuormituksesta. Talvi oli järvien happitalouden kannalta helppo myöhäisen jäätymisen seurauksena. Happitilanne oli kuitenkin heikentynyt varsin heikoksi ollen välttävän ja huonon laatuluokan rajalla. Pintavedessä happea todettiin vain 2,7 mg/l ja pohjan lähellä 0,27 mg/l. Edellistalveen verrattuna happitilanne oli siten selvästi heikompi. Hapen kuluminen on ollut talvisin jään alla säännöllisesti voimakasta, ja järvessä on todettu voimakkaita happitalouden häiriöitä. Kesäisin happitilanne ei muodostu ongelmalliseksi järven mataluuden ja veden nopean vaihtuvuuden takia. Kesällä 2009 vesimassassa ei todettu merkittävää lämpötilakerrosteisuutta ja happitilanne oli siten hyvä pinnasta pohjaan. Pintavedessä todettiin selvää hapen ylikyllästystä levien perustuotannon takia. Iidesjärven rehevyystaso oli talvella melko alhainen. Fosforipitoisuus oli pintavedessä 23 µg/l ollen siten vain lievästi rehevien vesien tasoa. Kesällä fosforipitoisuus oli kohonnut yli kuusinkertaiseksi talveen verrattuna. Fosforipitoisuus (140 µg/l) oli kesällä ylireheville vesille ominainen. Myös levää todettiin klorofyllipitoisuuden perusteella ylireheville vesille ominaisesti. Klorofyllipitoisuus oli peräti 85 µg/l. Leväkukinnan seurauksena vesi oli voimakkaan sameaa. Iidesjärvessä on todettu aiemmin sinileväkukintoja. Kesällä 2009 järvestä ei otettu levähaittanäytettä. Hygieeninen vedenlaatu oli sekä talvella että kesällä erinomainen. Vedenlaadultaan Iidesjärvi oli vuonna 2009 välttävässä laatuluokassa. Vedenlaatua heikentävät erittäin voimakas rehevyys ja talvella todettu happitalouden häiriö. Iidesjärven virkistyskäyttöarvoa heikentävät lisäksi runsas vesikasvillisuus ja järven mataluus. 3.5 ISO VIROLAINEN (VIROLAINEN) Ison Virolaisen vesi on peruslaadultaan lievästi sameaa ja ruskeasävytteistä sekä melko runsashumuksista. Humusleima oli vuonna 2008 kemiallisen hapenkulutuksen perusteella vahva. Happamuustaso oli normaali ja puskurikyky happamoitumista vastaan oli tyydyttävä. Sähkönjohtavuus oli alhainen, mikä kertoo valuma-alueen olevan pääosin luonnontilainen.

KOKEMÄENJOEN VESISTÖN- 5 Happitilanne oli talvella vain tyydyttävä, sillä koko vesimassassa todettiin selvä happivaje. Hapen kyllästysaste oli pintavedessäkin vain 47 % ja pohjan lähellä todettiin happikato. Kesällä happitilanne oli selvästi heikompi ja sitä voitiin pitää jopa välttävänä. Vesimassassa todettiin erittäin jyrkkä lämpötilakerrosteisuus. Pohjan läheinen vesikerros oli erittäin viileää, mikä viittaa kevättäyskierron jääneen epätäydelliseksi. Pintavedessä sekä happipitoisuus että hapen kyllästysaste olivat hyvät, mutta jo 5 metrin syvyydellä happi oli kulunut vähiin. 10 metrin syvyydeltä lähtien happi oli kulunut kokonaan loppuun. Happikato ei rajoittunut siten vain syvimpään vesikerrokseen. Sisäinen kuormitus oli käynnistynyt ja näkyi kohonneina ravinnepitoisuuksina sekä korkeina rauta- ja mangaanipitoisuuksina. Talvella sisäinen kuormitus jäi selvästi vähäisemmäksi. Ravinnetaso vaihteli karujen ja lievästi rehevien vesien luokissa. Fosforipitoisuudet vaihtelivat 12-13 µg/l ja typpipitoisuudet 650-750 µg/l. Levää todettiin klorofyllipitoisuuden perusteella vain vähän. Levän määrä oli karuille vesille ominainen. Hygieeninen vedenlaatu oli erinomainen sekä talvella että kesällä. Kesällä vedessä todettiin kuitenkin pieni määrä lämpökestoisia koliformisia bakteereja. Vedenlaatu oli vuonna 2009 hyvän ja tyydyttävän luokan rajalla. Vedenlaatua heikentävät melko runsas humuksen määrä, lievästi luonnontasosta kohonnut ravinnetaso sekä kerrosteisuuskausien lopulla todetut happitalouden häiriöt. 3.6 KALLIOJÄRVI (SORILANJOKI) Kalliojärven vesi on peruslaadultaan kirkasta, lähes väritöntä ja vähähumuksista. Vesi on kuitenkin melko hapanta, mikä heikentää veden soveltuvuutta ravuille ja kalastolle. Kalliojärveä ei voida kuitenkaan luokitella happamoituneeksi. Veden ph vaihteli eri syvyyksillä talvella 5,9-6,2 ja kesällä 5,9-6,3. Alhaisimmillaan veden ph laski siten tason 6,0 alapuolelle, jota pidetään rapujen kannalta kriittisenä rajaarvona. Puskurikyky happamoitumista vastaan oli heikko. Ravinnetaso on karuille vesille ominainen, sillä fosforipitoisuus pysyy reilusti alle 12 µg/l. Vuonna 2009 fosforipitoisuus oli pintavedessä vain 8 µg/l ja typpipitoisuus 240-310 µg/l. Myös levää todettiin klorofyllipitoisuuden perusteella varsin vähän. Klorofyllipitoisuuskin oli karuille vesille ominainen. Hygieeninen vedenlaatu oli moitteeton. Kalliojärven happitilanne oli talvella kokonaisuutena tyydyttävä, sillä vaikka happivaje oli varsin selvä koko vesipatsaassa. Pintavedessäkin happivaje oli tuntuva, sillä hapen kyllästysaste oli 60 %. Happipitoisuutta voitiin pitää kuitenkin melko hyvänä. Pohjan lähellä todettiin happikato, joka rajoittui kuitenkin syvimpään vesikerrokseen. Kesälläkin pohjan lähellä todettiin happikato ja happitilanne oli kokonaisuutena tyydyttävä. Kesällä vesimassa oli kerrostunut lämpötilan mukaan erittäin jyrkästi ja alusvesi oli viileää, mikä kertoi kevättäyskierron jääneen lyhyeksi ja epätäydelliseksi. Kalliojärven vedenlaatu oli vuonna 2009 hyvä, sillä vesi oli kirkasta, lähes väritöntä ja vähäravinteista. Lievä happitalouden häiriö rajoittui syvimpään vesikerrokseen, eikä se merkittävästi heikentänyt virkistyskäyttöä. 3.7 KALLIOJÄRVI (PALOVESI) Kalliojärven vesi on peruslaadultaan ruskeaa ja runsashumuksista. Vuonna 2009 humusleima oli kemiallisen hapenkulutuksen perusteella vahva. Talvella vesi oli varsin hapanta, ja kesälläkin veden ph jäi alhaiseksi. Veden ph vaihteli 5,2-6,0. Veden ph oli laskenut siten alle 6,0, jota voidaan pitää esimerkiksi rapujen kannalta kriittisenä rajana. Puskurikyky happamoitumista vastaan oli heikko. Sähkönjohtavuus oli suovesille tyypillisesti alhainen.

6 Ravinnetaso oli sekä talvella että kesällä karujen vesien tasoa. Fosforipitoisuudet vaihtelivat pintavedessä 7-10 µg/l ja typpipitoisuudet 350-440 µg/l. Levää todettiin klorofyllipitoisuuden perusteella lievästi reheville vesille ominaisesti. Hygieeninen vedenlaatu oli sekä talvella että kesällä erinomainen. Kalliojärven happitilanne oli talvella tyydyttävää, sillä happi oli kulunut vähiin pohjan läheisestä vesikerroksesta. Pintavedessä happipitoisuus oli melko hyvä, mutta kyllästysaste oli laskenut 62 %. Humuksen runsas määrä voimistaa hapen kulumista. Sisäinen kuormitus oli käynnistynyt, mutta se oli varsin vähäistä. Kesällä vesimassassa todettiin jyrkkä lämpötilakerrosteisuus. Alusvesi oli viileää, mikä viittasi kesäkerrosteisuuden aikaiseen muodostumiseen. Happitilanne oli havaintoajankohtana silti hyvä, mutta happivaje oli pintavettä lukuun ottamatta koko vesimassassa tuntuva. Kalliojärven vedenlaatu oli vuonna 2009 tyydyttävällä tasolla. Vedenlaatua heikentävät voimakas happamuus, runsashumuksisuus ja veden ruskea värisävy. Lisäksi talvella todettiin lievä happitalouden häiriö. 3.8 KAUKAJÄRVI Kaukajärven vesi on peruslaadultaan kirkasta, väritöntä ja vähähumuksista. Veden hitaasta vaihtuvuudesta johtuen vedenlaatukin vaihtelee vuodenajoittain ja eri vuosien kesken vain vähän. Kaukajärven pintavesi oli vuonna 2009 sekä talvella että kesällä väritöntä ja erittäin vähähumuksista. Humusleima oli kemiallisen hapenkulutuksen perusteella erittäin vähäinen. Vesi oli lisäksi pinnasta pohjaan kirkasta. Happamuustaso oli normaali. Puskurikyky happamoitumista vastaan oli erinomaisen hyvä. Ravinnetaso oli vuonna 2009 erittäin alhainen. Fosforipitoisuus vaihteli pintavedessä 9-10 µg/l ja typpipitoisuus 290-340 µg/l. Myös levän määrä oli klorofyllipitoisuuden perusteella alhainen. Kaukajärvi voitiin luokitella edelliskesän tavoin sekä fosforipitoisuuden että klorofyllipitoisuuden perusteella karuksi. Kesäisin veden fosforipitoisuudet ovat kohonneet aiemmin lievästi reheville vesille ominaisiksi, mutta viime vuosina pitoisuudet ovat pysyneet kesäisinkin karuille vesille ominaisena. Järven pitkästä viipymästä johtuen Kaukajärvi kestää vain heikosti siihen kohdistuvaa kuormitusta ja siksi kuormitus tulisikin pyrkiä minimoimaan. Suhteellisen pienikin kuormitus voi heikentää järven kuntoa merkittävästi ja aiheuttaa mm. leväkukintoja. Hygieeninen vedenlaatu oli erinomainen. Happitilanne oli talvella kokonaisuutena erittäin hyvä. Hapen kuluminen oli pohjan lähelläkin suhteellisen vähäistä alhaisen rehevyystason ja heikon humusleiman ansiosta. Kesällä todettiin erittäin jyrkkä lämpötilakerrosteisuus. Pohjan läheinen vesikerros oli viileää, mikä viittasi kevättäyskierron jääneen lyhyeksi. Happitilanne oli siitä huolimatta erittäin hyvä, sillä pohjan läheisenkin veden happipitoisuus oli 3,1 mg/l. Karusta luonteesta johtuen Kaukajärvessä ei ole todettu kovin voimakkaita happitalouden häiriöitä. Kaukajärven vedenlaatu oli vuonna 2009 erinomainen. Vesi oli kirkasta, väritöntä ja vähähumuksista. 3.9 KOUKKUJÄRVI Koukkujärven vesi on peruslaadultaan erittäin ruskeaa ja runsashumuksista. Vuonna 2009 humusleima oli kemiallisen hapenkulutuksen perusteella voimakas. Talvella vesi oli varsin hapanta, mutta kesällä veden happamuustaso kohosi pintavedessä levien perustuotannon ansiosta lähelle neutraalia. Pohjan lähellä vesi pysyi kesälläkin varsin happamena. Talvella veden ph oli laskenut alle 6,0, jota voidaan pitää esimerkiksi rapujen kannalta kriittisenä rajana. Puskurikyky happamoitumista vastaan on välttävä. Sähkönjohtavuus oli suovesille tyypillisesti alhainen. Ravinnetaso oli sekä talvella että kesällä lievästi rehevien vesien tasoa. Fosforipitoisuudet vaihtelivat pintavedessä 18-23 µg/l ja typpipitoisuudet 890-1060 µg/l. Levää todettiin klorofyllipitoisuuden perusteella erittäin reheville vesille ominaisesti. Klorofyllipitoisuutta on voinut kohottaa limalevien esiintymi-

KOKEMÄENJOEN VESISTÖN- 7 nen. Limalevät viihtyvät erityisen hyvin runsashumuksisissa ja ruskeavetisissä järvissä. Limalevillä on myös mahdollisuus säädellä esiintymissyvyyttään valon määrän ja ravinnemäärän mukaan. Hygieeninen vedenlaatu oli sekä talvella että kesällä erinomainen. Koukkujärven happitilanne oli talvella tyydyttävää tai jopa välttävää tasoa, sillä happivaje oli voimakas koko vesimassassa. Pintavedessä hapen kyllästysaste oli 56 % ja pohjan lähellä todettiin happikato. Merkittävää sisäistä kuormitusta ei vielä todettu, joskin rauta- ja mangaanipitoisuudet olivat selvästi kohonneet pintaveteen verrattuna. Kesällä todettiin loiva lämpötilakerrosteisuus järven mataluudesta huolimatta. Kokonaisuutena happitilanne oli heikentynyt tyydyttäväksi, sillä pohjan läheltä happi oli kulunut vähiin. Kerrosteisuus ei kuitenkaan ole kesäisin vakaa, vaan tuulet pääsevät ajoittain sekoittamaan vesimassan. Koukkujärven vedenlaatu oli vuonna 2009 tyydyttävällä tai jopa välttävällä tasolla. Vedenlaatua heikentävät luonnontasosta kohonnut rehevyystaso, voimakas humusleima ja talvella todettu voimakas happitalouden häiriö. Järven pienuus ja mataluus heikentävät lisäksi järven virkistyskäyttöarvoa. 3.10 KURJENJÄRVI Kurjenjärven vesi on peruslaadultaan lievästi ruskeaa ja melko vähähumuksista. Humusleima oli vuonna 2009 kemiallisen hapenkulutuksen perusteella kohtalainen. Talvella vesi oli kirkasta, ja kesälläkin vain lievästi sameaa. Happamuustaso oli normaali, ja puskurikyky happamoitumista vastaan oli tyydyttävä, joten happamoitumisen vaaraa ei ole. Sähkönjohtavuus oli järvivesille normaalilla tasolla. Ravinnetaso oli sekä talvella että kesällä luonnontilaisille järvivesille ominainen. Fosforipitoisuus vaihteli pintavedessä 8-11 µg/l ja typpipitoisuus 410-560 µg/l. Fosforipitoisuus pysyi siten karujen vesien rajaarvon (12 µg/l) alapuolella. Levää todettiin melko vähän. Levän määrä ylitti kuitenkin klorofyllipitoisuuden perusteella lievästi rehevien vesien raja-arvon (3 µg/l). Hygieeninen vedenlaatu oli erinomainen sekä talvella että kesällä. Kurjenjärven happitilanne oli talvella hyvä. Happipitoisuus oli pintavedessä normaali. Muissa syvyyksissä todettiin selvää happivajetta. Happipitoisuus oli kuitenkin pohjan lähelläkin vielä lähes 2 mg/l. Kesällä happitilanne oli heikompi kuin talvella, sillä pohjan lähellä todettiin happikato. Kokonaisuutena happitilannetta voitiin pitää kesällä tyydyttävänä. Sisäinen kuormitus oli käynnistynyt, sillä pohjan lähellä todettiin selvästi pintavettä suuremmat rauta- ja mangaanipitoisuudet. Ravinnekuormitus jäi kuitenkin vielä varsin vähäiseksi. Kurjenjärven vedenlaatu oli vuonna 2009 erinomainen, sillä vesi oli melko kirkasta, vähähumuksista ja vähäravinteista. Kesällä todettu lievä happitalouden häiriö rajoittui syvimpään vesikerrokseen, eikä se merkittävästi heikentänyt virkistyskäyttöä. 3.11 LAHDESJÄRVI Lahdesjärven vesi on peruslaadultaan kirkasta, väritöntä ja melko vähähumuksista. Humusleima oli vuonna 2009 kemiallisen hapenkulutuksen perusteella kohtalainen. Happamuustaso oli normaali, ja puskurikyky happamoitumista vastaan oli tyydyttävä, joten happamoitumisen vaaraa ei ole. Sähkönjohtavuus oli järvivesille normaalilla tasolla. Ravinnetaso oli sekä talvella että kesällä luonnontilaisille järvivesille ominainen. Fosforipitoisuus vaihteli pintavedessä 7-10 µg/l ja typpipitoisuus 320-350 µg/l. Fosforipitoisuus pysyi siten karujen vesien rajaarvon (12 µg/l) alapuolella. Levää todettiin varsin vähän. Levän määrä ylitti kuitenkin klorofyllipitoisuuden perusteella lievästi rehevien vesien raja-arvon (3 µg/l). Hygieeninen vedenlaatu oli erinomainen, vaikka kesällä vedessä todettiin pieni määrä lämpökestoisia koliformisia bakteereja.

8 Lahdesjärven happitilanne oli sekä talvella että kesällä erinomainen. Hapen kuluminen on hidasta talvella jään alla alhaisen rehevyystason sekä vähäisen humusleiman ansiosta. Kesäisin vesimassa ei kerrostu lämpötilan mukaan järven mataluuden takia, joten koko vesimassa saa happitäydennystä ilmakehästä. Lahdesjärven vedenlaatu oli vuonna 2009 erinomainen, sillä vesi oli väritöntä, melko vähähumuksista ja vähäravinteista, eikä happitalouden ongelmia esiintynyt. 3.12 LIKOLAMMI Likolammi on pienikokoinen lampi, jonka valuma-alue on voimakkaasti luonnontilasta muuttunut. Vesi oli vuonna 2009 melko ruskeaa ja runsashumuksista. Humusleimaa voitiin luonnehtia vahvaksi. Vuoteen 2007 verrattuna humusleima oli voimistunut. Happamuustaso oli normaalilla tasolla ja puskurikyky happamoitumista vastaan oli erittäin hyvä. Sähköjohtavuus oli järvivesille normaalilla tasolla. Happitilanne oli heikentynyt aiempaan tapaan talvella välttäväksi. Pintavedessä hapen kyllästysaste oli vain 15 % ja 3 metrin syvyydellä 3 %. Pohjan lähellä vesi oli täysin hapetonta. Sisäinen kuormitus oli käynnistynyt, mutta kovin voimakasta se ei ollut. Kesällä vesimassassa todettiin jyrkkä lämpötilakerrosteisuus. Pohjan läheinen vesikerros oli aiempien kesien tavoin viileää, mikä viittasi kevättäyskierron jääneen epätäydelliseksi. Päällysvedessä happitilanne oli hyvä. Vesi oli muodostunut vähähappiseksi jo 3 metrin syvyydellä ja pohjan lähellä todettiin happikato. Sisäinen kuormitus oli kesällä voimakkaampaa kuin talvella. Ravinnetaso oli vuonna 2009 talvella lievästi reheville vesille ominainen. Kesällä ylittyi rehevien vesien raja-arvo (30 µg/l). Pohjan lähellä ravinnepitoisuudet olivat suuremmat sisäisen kuormituksen seurauksena. Levää todettiin klorofyllipitoisuuden perusteella erittäin runsaasti. Lammessa on todettu aiemmin sinilevää. Likolammia on kunnostettu talvella 2002, jolloin ravinnetasoa pyrittiin alentamaan kemiallisen saostuksen avulla. Vesi olikin kunnostustoimenpiteiden jälkeen kirkasta ja vähäravinteista, mutta tilanne on sittemmin heikentynyt kunnostusta edeltävälle tasolle. Kunnostustoimenpiteiden vaikutukset jäivät siten valitettavan lyhytaikaisiksi. Yksi merkittävä ongelma on säännöllisesti esiintyvät happitalouden häiriöt, joiden takia sisäinen kuormitus on erittäin voimakasta. Likolammin vedenlaatu oli vuonna 2009 tyydyttävän ja välttävän laatuluokan rajalla. Vedenlaatu on vaihdellut Likolammissa voimakkaasti. Parhaimmillaan vedenlaatu on ollut kunnostustoimenpiteiden ansiosta jopa hyvällä tasolla. Heikoimmillaan vedenlaatu on ollut viime vuosinakin vain välttävä, sillä happitalouden häiriöt ovat edelleen voimakkaita ja rehevyystaso on luonnontasosta selvästi kohonnut. 3.13 LÖYTÄNÄNJÄRVI Löytänänjärven vesi on perustyypiltään lievästi ruskeaa ja melko runsashumuksista. Humusleima vaihteli vuonna 2009 kemiallisen hapenkulutuksen perusteella kohtalaisesta vahvaan. Happamuustaso oli normaalilla tasolla ja puskurikyky happamoitumista vastaan oli tyydyttävä. Sähkönjohtavuus oli valumaalueen peltovaltaisuudesta huolimatta luonnontilaisille järville ominainen. Valuma-alueen peltovaltaisuus näkyi ravinnetasossa, joka oli lievästi luonnontasosta kohonnut. Fosforipitoisuus vaihteli pintavedessä 22-27 µg/l ja typpipitoisuus 550-830 µg/l. Fosforipitoisuuden perusteella Löytänänjärvi voitiin luokitella lievästi reheväksi. Vuoteen 2006 verrattuna rehevyystaso oli siten alhaisempi. Levää todettiin klorofyllipitoisuuden perusteella reheville vesille ominaisesti, joskin rehevien vesien raja-arvo (10 µg/l) ylittyi vain hiukan. Hygieeninen vedenlaatu oli erinomainen sekä talvella että kesällä. Löytänänjärvi happitilanne oli kokonaisuutena sekä talvella että kesällä tyydyttävällä tasolla. Talvella happi oli kulunut vähiin pohjan läheisestä vesikerroksesta. Kesällä pohjan lähellä todettiin happikato.

KOKEMÄENJOEN VESISTÖN- 9 Sisäinen kuormitus oli kesällä selvästi voimakkaampaa kuin talvella. Fosforipitoisuus kohosi kesällä pohjan lähellä yli 10-kertaiseksi pintaveteen nähden. Löytänänjärven vedenlaatu oli vuonna 2009 hyvä. Vedenlaatua heikentävät todetut happitalouden häiriöt ja lievästi luonnontasosta kohonnut rehevyystaso. 3.14 PAALIJÄRVI Paalijärven vesi on peruslaadultaan kirkasta, lähes väritöntä ja vähähumuksista. Yläpuolisten järvien tavoin vesi on kuitenkin varsin hapanta, mikä heikentää veden soveltuvuutta ravuille ja kalastolle. Happamuustaso ei laske yhtä alhaiseksi kuin yläpuolisissa järvissä, eikä Paalijärveä voida luokitella happamoituneeksi. Paalijärveä kalkittiin 1980-luvun alussa veden happamuuden vähentämiseksi. Talvisin happamuustaso laskee edelleen voimakkaasti. Kesäisin happamuustaso pysyy hiukan korkeampana. Kesällä 2009 veden happamuustaso oli pintavedessä järvivesien normaalilla tasolla, mutta syvemmissä vesikerroksissa veden ph oli laskenut jopa alle tason 6,0. Puskurikyky happamoitumista vastaan oli heikko. Ravinnetaso on karuille vesille ominainen, sillä fosforipitoisuus pysyy reilusti alle 12 µg/l. Kesällä 2009 fosforipitoisuus oli pintavedessä vain 6 µg/l ja typpipitoisuus 290 µg/l. Myös levää todettiin klorofyllipitoisuuden perusteella varsin vähän, joskin lievästi rehevien vesien raja-arvo (3,0 µg/l) ylittyi. Ravinnetasossa ei ole tapahtunut pitkällä aikavälillä muutosta. Järveen ei näyttäisi siten kohdistuvan merkittävää kuormitusta rannoilla sijaitsevilta loma-asunnoilta. Paalijärvessä todettiin selvä lämpötilakerrosteisuus kesällä 2009. Happitilanne oli silti erittäin hyvä, sillä pohjan lähelläkin happipitoisuus oli 3,3 mg/l. Päällysvedessä happipitoisuus oli normaalilla tasolla. Kesäisin happitilanne onkin ollut poikkeuksetta hyvä usein varsin jyrkästä lämpötilakerrosteisuudesta huolimatta. Talvisin hapen kuluminen on ollut alusvedessä melko voimakasta ja happitilanne on ollut kokonaisuutena vain tyydyttävällä tasolla. Aivan loppuun happi ei ole kuitenkaan kulunut syvimmästäkään vesikerroksesta. Päällysveden happipitoisuus on ollut talvisin jääpeitteen alla hyvä. Paalijärven vedenlaatu oli tavanomaista virkistyskäyttöä ajatellen kesällä 2009 erinomaisella tasolla. Vesi on kirkasta, lähes väritöntä ja vähäravinteista. Kaiken kaikkiaan Paalijärven vedenlaatu on kuitenkin lähempänä hyvää laatuluokkaa, sillä talvisin veden happamuustaso laskee edelleen melko happamaksi. Lisäksi talvisin alusvedessä on todettu selvää happivajetta. Etenkin kalataloutta ajatellen alhainen happamuustaso aiheuttaa ongelmia. 3.15 PELTOLAMMI Peltolammi on perustyypiltään lievästi ruskeavetinen, melko runsasravinteinen järvi. Humusleima vaihteli vuonna 2009 kohtalaisesta vahvaan. Humusleiman on todettu vaihtelevan voimakkaasti valumaalueelta tulevien huuhtoumien mukaan. Happamuustaso oli normaali. Puskurikyky happamoitumista vastaan on erittäin hyvä, mikä vähentää happamuustason vaihteluita. Talvi 2009 oli edellistalvien tavoin järvien happitalouden kannalta helppo, ja happitilanne olikin erittäin hyvä. Alusvedessä todettiin maaliskuussa kuitenkin selvää happivajetta. Kesällä vesimassassa todettiin loiva lämpötilakerrosteisuus, ja hapen kuluminen oli pohjan lähellä varsin voimakasta. Kokonaisuutena happitilanne oli kuitenkin vielä hyvä. Happitilanne oli parempi kuin edelliskesänä, jolloin happi kului pohjan läheltä vähiin. Peltolammi on melko matala järvi, ja veden vaihtuvuus on nopeaa, mikä helpottaa happitilannetta. Ravinnetaso oli sekä talvella että kesällä lievästi reheville vesille ominainen. Kesällä veden fosforipitoisuus kohosi kuitenkin lähelle rehevien vesien raja-arvoa (30 µg/l). Levämäärä indikoi klorofyllipitoisuuden perusteella niin ikään lievää rehevyyttä. Olosuhteet eivät olleet kesällä levätuotannolle erityisen

10 otolliset. Peltolammissa todettiin silti heinäkuussa runsas sinileväkukinta. Elokuun puolella sinileväkukinta oli hävinnyt, ja valtalajiksi olivat vaihtuneet limalevät, piilevät ja kultalevät. Peltolammissa on todettu aiemminkin limalevää. Hygieeninen laatu oli erinomainen, vaikka vedessä todettiin pieni määrä lämpökestoisia koliformisia bakteereja sekä talvella että kesällä. Vedenlaadultaan Peltolammi oli vuonna 2009 hyvät ja tyydyttävän laatuluokan rajalla. Vedenlaatua heikentävät luonnontasosta lievästi kohonnut rehevyystaso sekä kesällä todettu sinileväkukinta ja limalevän esiintyminen. 3.16 PIKKU-NIIHAMA (NIIHAMANJÄRVI) Pikku-Niihaman vesi on peruslaadultaan erittäin ruskeaa ja runsashumuksista. Humusleima vaihtelee valumien mukaan. Vuonna 2009 humusleima oli kemiallisen hapenkulutuksen perusteella voimakas. Happamuustaso oli laskenut talvella varsin alhaiseksi, vaikka puskurikyky happamoitumista vastaan oli hyvä. Talvella veden ph oli 6,1, joka oli esimerkiksi rapujen kannalta hyvin lähellä kriittistä raja-arvoa (ph 6,0). Kesällä veden happamuustaso oli kohonnut selvästi ollen lievästi emäksinen levien perustuotannon ansiosta. Veden sähkönjohtavuus oli järville normaalilla tasolla. Talvella 2009 Pikku-Niihamassa todettiin talven 2007 tavoin happikato. Vesimassa oli 1 metrin syvyydellä täysin hapeton. Sisäinen ravinnekuormitus ei ollut silti kovin voimakasta, sillä esimerkiksi fosforipitoisuus oli 43 µg/l ja typpipitoisuus 1900 µg/l. Kesäisin Pikku-Niihamassa ei esiinny happitalouden ongelmia mataluuden vuoksi. Kesällä 2009 happitilanne oli metrin syvyydellä erinomaisen hyvä. Talvella Pikku-Niihaman fosforipitoisuus oli reheville vesille ominainen. Kesällä fosforipitoisuus oli kohonnut erittäin reheville vesille ominaiseksi. Pikku-Niihamassa todettiin erittäin runsas leväkukinta. Levää oli klorofyllipitoisuuden perusteella ylireheville vesille ominaisesti. Levälajistoa ei kesällä 2009 tutkittu, mutta aiemmin Pikku-Niihamassa on todettu sinilevää. Talvella hygieeninen vedenlaatu oli moitteeton. Kesällä vedessä todettiin pieni määrä lämpökestoisia koliformisia bakteereja, mutta hygieenistä laatua voitiin silti pitää erinomaisena. Pikku-Niihaman vedenlaatu oli vuonna 2009 huono. Vedenlaatua heikentävät talvella todettu happikato sekä kesäajan erittäin korkea rehevyystaso ja erittäin runsas leväkukinta. 3.17 PIKKU VIROLAINEN Pikku Virolaisen vesi on peruslaadultaan lievästi sameaa, ruskeasävytteistä ja melko runsashumuksista. Humusleima vaihteli vuonna 2009 kemiallisen hapenkulutuksen perusteella vahvasta voimakkaaseen. Talvella veden happamuustaso oli hapahko, mutta kesällä veden ph oli kohonnut normaalille tasolle. Puskurikyky happamoitumista vastaan oli tyydyttävä, joten merkittävää happamoitumisen vaaraa ei ole. Sähkönjohtavuus oli alhainen, mikä kertoo valuma-alueen olevan pääosin luonnontilainen. Happitilanne oli talvella välttävä tai jopa huono, sillä pintaveden hapen kyllästysaste oli vain 11 % ja pohjan lähellä todettiin happikato. Sisäinen kuormitus ei ollut merkittävää, sillä ravinnepitoisuudet olivat kohonneet pohjan lähellä vain lievästi. Rauta- ja mangaanipitoisuudet olivat kohonneet voimakkaammin. Mataluudesta huolimatta vesimassassa todettiin kesällä lämpötilakerrosteisuus. Happitilanne oli tyydyttävä. Pohjan lähellä happi oli kulunut loppuun, mutta pintavedessä happipitoisuus oli luonnollisesti hyvä. Kesällä ravinnepitoisuudet kohosivat pohjan lähellä enemmän kuin talvella sisäisen kuormituksen ja myös aineiden sedimentaation seurauksena. Pikku Virolaisen ravinnetaso oli talvella lievästi reheville vesille ominainen. Kesällä fosforipitoisuus kohosi reheville vesille ominaiseksi, ja levää todettiin peräti erittäin reheville vesille ominaisesti. Suuri klorofyllipitoisuus saattoi selittyä limalevän esiintymisellä. Tietoa levälajistosta ei ole kuitenkaan käytettävissä. Fosforipitoisuus vaihteli vuonna 2009 15-39 µg/l ja typpipitoisuus 820-910 µg/l. Rehevyystaso

KOKEMÄENJOEN VESISTÖN- 11 oli siten selvästi kahta edellistä tutkimusajankohtaa suurempi. Hygieeninen vedenlaatu oli sekä talvella että kesällä erinomainen. Vedenlaatu oli vuonna 2009 välttävä. Vedenlaatua heikentävät todetut voimakkaat happitalouden häiriöt, runsashumuksisuus sekä luonnontasosta kohonnut rehevyystaso. 3.18 SUOLIJÄRVI Suolijärven vesi on peruslaadultaan melko kirkasta, lähes väritöntä ja melko vähähumuksista. Humusleima oli kemiallisen hapenkulutuksen perusteella kohtalainen. Happamuustaso oli normaalilla tasolla. Vedessä todettiin puskurikykyä happamoitumista vastaan runsaasti, joten happamoitumisen vaaraa ei ole. Sähkönjohtavuus oli pintavedessä järvivesille normaalilla tasolla. Pohjan lähellä todettiin sen sijaan kohonnut sähkönjohtavuus sekä talvella että kesällä. Myös kloridipitoisuus oli hiukan luonnontasoa suurempi. Ravinnetaso oli sekä talvella että kesällä luonnontilaisille järville ominainen. Fosforipitoisuus vaihteli pintavedessä 8-10 µg/l ja typpipitoisuus 350-510 µg/l. Pitoisuudet suurenivat syvemmälle siirryttäessä aineiden sedimentaation ja kesällä myös sisäisen kuormituksen seurauksena. Suolijärven ravinnetaso on talvisin yleensä karu, mutta on kohonnut melko säännöllisesti kesäisin lievästi reheväksi. Tilanne oli siten kesällä 2009 pintavedessä tavanomaista parempi. Levää todettiin klorofyllipitoisuuden perusteella lievästi reheville vesille ominaisesti. Hygieeninen vedenlaatu oli sekä talvella että kesällä erinomainen, vaikka vedessä todettiin kesällä pieni määrä lämpökestoisia koliformisia bakteereja. Happitilanne oli talvella melko hyvä, vaikka selvää happivajetta todettiinkin koko vesimassassa. Kesällä vesimassa oli kerrostunut jyrkästi lämpötilan mukaan. Alusvesi oli varsin viileää, mikä viittasi kevättäyskierron jääneen lyhyeksi. Pintavedessä happipitoisuus oli hyvä, mutta jo 5 metrin syvyydeltä lähtien vesimassa oli vähähappista tai hapetonta. Happitilanne oli siten kokonaisuutena vain välttävää tasoa. Hapettomuuden seurauksena sedimentistä oli vapautunut rautaa ja mangaania. Myös ravinnepitoisuudet olivat kohonneet selvästi pintaveteen verrattuna. Fosforipitoisuus oli pohjan lähellä 3-kertainen ja typpipitoisuus lähes 4-kertainen pintaveteen nähden. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta happitilanne on ollut tutkittuina ajankohtina Suolijärvessä hyvä, joten kesä 2009 oli poikkeuksellisen heikko. Suojaisesta sijainnista johtuen kevät- ja syystäyskierrot voivat jäädä lyhyeksi, eikä vesimassa ehdi hapettua kunnolla, mikä altistaa Suolijärven happitalouden ongelmille. Kokonaisuutena Suolijärven vedenlaatu oli vuonna 2009 hyvä, sillä vesi oli lähes väritöntä, vähähumuksista ja vähäravinteista. Vedenlaatua heikensi kuitenkin kesällä todettu varsin voimakas happitalouden häiriö, minkä vuoksi Suolijärvi olisi voitu luokitella myös tyydyttäväksi. 3.19 SÄRKIJÄRVI Särkijärven vesi on peruslaadultaan kirkasta, väritöntä ja vähähumuksista. Humusleima vaihteli vuonna 2009 kemiallisen hapenkulutuksen perusteella heikosta kohtalaiseen. Happamuustaso oli sekä pintavedessä että alusvedessä normaalilla tasolla. Vedessä todettiin puskurikykyä happamoitumista vastaan tyydyttävästi, joten happamoitumisen vaaraa ei ole. Sähkönjohtavuus oli järvivesille normaalilla tasolla. Ravinnetaso oli vuonna 2009 sekä talvella että kesällä luonnontilaisille järvivesille ominainen. Fosforipitoisuus vaihteli pintavedessä 5-6 µg/l ja typpipitoisuus 290-330 µg/l. Levää todettiin klorofyllipitoisuuden perusteella erittäin vähän. Särkijärvi voitiin luokitella sekä fosforipitoisuuden että klorofyllipitoisuuden perusteella karuksi. Fosforipitoisuudet ovat pysyneet muinakin vuosina sekä talvella että kesällä karuille vesille ominaisena. Hygieeninen laatu oli erinomainen. Alhaisen rehevyystason ja heikon humusleiman ansiosta hapen kuluminen on Särkijärvessä hidasta. Happitilanne olikin talvella erittäin hyvä. Kesällä vesimassa oli kerrostunut lämpötilan mukaan melko

12 jyrkästi, ja alusvesi oli melko viileää. Särkijärvi oli siten todennäköisesti kerrostunut aikaisin keväällä. Happitilanne oli silti kesälläkin hyvä, vaikka alusvedessä happivaje oli selvä. Kokonaisuutena Särkijärven vedenlaatu oli vuonna 2008 erinomainen, sillä vesi oli väritöntä, vähähumuksista ja vähäravinteista. 3.20 TESOMAJÄRVI Tesomajärven vesi on melko väritöntä ja vähähumuksista. Kemiallisen hapenkulutuksen perusteella humusleima oli vuonna 2008 kohtalainen. Veden happamuustaso oli normaali, ja puskurikyky happamoitumista vastaan oli erinomaisen hyvä. Veden sähkönjohtavuus oli normaalilla tasolla, eikä valumaalueelta tulevien hulevesien vaikutuksia ollut siten nähtävissä. Ravinnetaso oli sekä talvella että kesällä lievästi rehevien vesien tasoa. Edellistalveen verrattuna fosforipitoisuus oli talvella selvästi suurempi, vaikka maaliskuu ei ollut erityisen runsasvalumainen. Fosforipitoisuus oli kesällä pintavedessä 14 µg/l ja typpipitoisuus 500 µg/l. Pohjan lähellä ravinnepitoisuudet olivat kesällä selvästi korkeammat sedimentaation ja sisäisen kuormituksen seurauksena. Levää todettiin vain vähän. Klorofyllipitoisuuden perusteella levämäärä oli karuille vesille ominainen. Sääolosuhteet eivät olleet levätuotannolle erityisen otolliset. Hygieeninen vedenlaatu oli talvella erinomainen. Kesälläkin sitä voitiin pitää hyvänä, vaikka vedessä todettiin pieni määrä lämpökestoisia koliformisia bakteereja. Happitilanne oli kokonaisuutena tyydyttävä. Talvella happivaje oli pohjan lähellä tuntuva, ja myös pintavedessä todettiin happivajetta. Hapen kyllästysaste oli pintavedessä vain 63 %. Kesällä pohjan läheisessä vesikerroksessa todettiin happikato. Kesällä sisäinen kuormitus oli selvästi todettavissa. Esimerkiksi fosforipitoisuus kohosi pohjan lähellä viisinkertaiseksi pintaveteen nähden. Myös rautaa ja mangaania todettiin runsaasti. Tesomajärvi oli vuonna 2009 vedenlaadultaan hyvä. Vesi on melko väritöntä ja vähähumuksista. Lisäksi rehevyystaso on vain lievästi luonnontasosta kohonnut. Vedenlaatua heikentää sekä talvella että kesällä todetut happitalouden häiriöt. Tavanomaiseen virkistyskäyttöön pohjan lähellä todettu happivaje vaikuttaa vain vähän. 3.21 TOHLOPPI Tohlopin vesi on peruslaadultaan väritöntä ja vähähumuksista. Veden happamuustaso oli vuonna 2009 sekä talvella että kesällä normaali, ja puskurikyky happamoitumista vastaan oli erinomaisen hyvä. Veden sähkönjohtavuus oli normaalilla tasolla, eikä valuma-alueelta tulevien hulevesien vaikutuksia ollut siten nähtävissä. Ravinnetaso on karuille vesille ominainen. Fosforipitoisuus oli vuonna 2009 pintavedessä 9-12 µg/l ja typpipitoisuus 370-440 µg/l. Fosforipitoisuuden perusteella Tesomajärvi voitiin luokitella karuksi sekä talvella että kesällä. Typpipitoisuus oli luonnontilaisille järvivesille ominainen. Levää todettiin erittäin vähän. Klorofyllipitoisuudenkin perusteella Tohloppi voitiin luokitella karuksi. Hygieeninen vedenlaatu oli erinomainen. Kesällä vedessä todettiin pieni määrä lämpökestoisia koliformisia bakteereja. Alhaisen rehevyystason ja humuksen vähyyden ansiosta hapen kuluminen on talvella hidasta. Happitilanne olikin talvella erinomainen pinnasta pohjaan. Kesällä vesimassa oli kerrostunut lämpötilan mukaan melko jyrkästi, ja pohjan lähellä todettiin selvää happivajetta. Kokonaisuutena happitilannetta voitiin pitää kuitenkin kesälläkin hyvänä. Tohlopin vedenlaatu oli vuonna 2009 erinomainen, sillä vesi oli kirkasta, vähähumuksista ja vähäravinteista, eikä happitalouden ongelmia esiintynyt.

KOKEMÄENJOEN VESISTÖN- 13 3.22 TORITUNJÄRVI Toritunjärvi on perustyypiltään ruskeavetinen ja melko runsashumuksinen. Happamuustaso oli talvella 2009 lievästi hapan, mutta järvivesien normaalilla tasolla. Puskurikyky happamoitumista vastaan oli erittäin hyvä. Veden sähkönjohtavuus oli selvästi luonnontasosta kohonnut. Happitilanne oli talvella välttävällä tasolla, sillä koko vesimassassa todettiin voimakas happivaje. Pintavedessä hapen kyllästysaste oli 27 % ja pohjan lähellä 10 %. Kesäisin Toritunjärvessä ei todennäköisesti todeta merkittäviä happitalouden ongelmia järven mataluuden ansiosta. Pintaveden ravinnepitoisuudet olivat lievästi reheville vesille ominaiset. Fosforipitoisuus oli 20 µg/l ja typpipitoisuus 1190 µg/l. Typen pitoisuus oli siten kohonnut luonnontasosta voimakkaammin. Hygieeninen laatu oli erinomainen, vaikka vedessä todettiin pieni määrä lämpökestoisia koliformisia bakteereja. Toritunjärven vedenlaatu oli talvella 2009 tyydyttävällä tasolla. Vedenlaatua heikentävät voimakas happitalouden häiriö sekä luonnontasoa suurempi rehevyystaso. Järven mataluus ja pieni koko rajoittavat myös järven virkistyskäyttöarvoa. 3.23 TUHKURINJÄRVI Tuhkurinjärvi on peruslaadultaan kirkas, mutta erittäin ruskeavetinen humusjärvi. Talvella 2009 humusleima oli kemiallisen hapenkulutuksen perusteella voimakas. Happamuustaso oli laskenut talvella alhaiseksi, sillä veden ph oli vain 5,7. Veden ph oli laskenut siten alle 6,0, jota pidetään esimerkiksi rapujen kannalta kriittisenä raja-arvona. Veden sähkönjohtavuus oli happamille suovesille ominaisesti melko alhainen. Voimakkaan humusleiman vuoksi hapen kuluminen on Tuhkurinjärvessä nopeaa. Happivaje olikin talvella 2009 voimakas koko vesimassassa. Pintavedessä hapen kyllästysaste oli 40 % ja pohjan lähellä vain 13 %. Kokonaisuutena happitilanne oli tyydyttävän ja välttävän rajalla. Kesäisin Tuhkurinjärvessä ei todennäköisesti esiinny happitalouden ongelmia järven mataluuden vuoksi. Pintaveden fosforipitoisuus oli talvella 2009 29 µg/l ja typpipitoisuus 880 µg/l. Molemmat pitoisuudet ylittivät luonnontason lievästi. Fosforipitoisuus oli kohonnut kuitenkin lähelle rehevien vesien raja-arvoa (30 µg/l), ja onkin todennäköistä, että fosforipitoisuus on kesäisin reheville vesille ominainen. Tuhkurinjärven vedenlaatu oli talvella 2009 tyydyttävä. Vedenlaatua heikentävät veden hapahko luonne, runsashumuksisuus sekä luonnontasosta kohonnut rehevyystaso. Myös happitaloudessa todettiin ongelmia. 3.24 UKAANJÄRVI Ukaanjärven vesi on peruslaadultaan ruskeaa ja runsashumuksista. Valuma-alueella sijaitsevien suoalueiden vaikutuksesta humusleima oli kesällä 2009 kemiallisen hapenkulutuksen perusteella vahva. Veden happamuustaso oli pintavedessä normaalilla tasolla levien perustuotannon ansiosta. Alusvedessä happamuustaso oli hiukan happaman puolella. Kovin alhaiseksi veden ph ei ollut laskenut. Puskurikyky happamoitumista vastaan oli tyydyttävällä tasolla, joten merkittävää happamoitumisriskiä ei näiden tulosten valossa voida nähdä. Ravinnetaso oli pintavedessä lievästi luonnontasosta kohonnut. Fosforipitoisuus oli 21 µg/l ja typpipitoisuus 560 µg/l. Fosforipitoisuuden perusteella Ukaanjärvi voitiin luokitella lievästi reheväksi. Lähivaluma-alueella sijaitsevan maatalouden vaikutus oli siten tuloksissa nähtävissä. Myös levän määrä indikoi klorofyllipitoisuuden perusteella lievää rehevyyttä. Hygieeninen vedenlaatu oli moitteeton.

14 Vesimassassa todettiin kesällä 2009 erittäin jyrkkä lämpötilakerrosteisuus. Pohjan läheinen vesi oli erittäin viileä, mikä viittasi kevättäyskierron jääneen epätäydelliseksi. Vesimassa oli muodostunut jo 5 metrin syvyydeltä lähtien hapettomaksi. Kokonaisuutena happitilanne oli välttävällä tasolla. Pohjan läheisessä vesikerroksessa todettiin merkkejä sisäisestä kuormituksesta, sillä veden rauta-, mangaani- ja ravinnepitoisuudet olivat kohonneet. Pohjan läheisen vesikerros oli lisäksi erittäin sameaa. Talvisin happitalouden ongelmia ei ole todettu. Ukaanjärven vedenlaatu oli kesällä 2009 tyydyttävä. Vedenlaatua heikentävät luonnontasosta lievästi kohonnut ravinnetaso, runsashumuksisuus sekä todettu voimakas happitalouden häiriö. 3.25 VAAKKOLAMMI Vaakkolammen vesi on peruslaadultaan sameaa, lievästi ruskeaa ja melko vähähumuksista. Humusleima vaihteli vuonna 2009 heikosta kohtalaiseen. Valuma-alueelta tulevien hulevesien sekä aikaisemman jätevesikuormituksen seurauksena veden sähkönjohtavuus on luonnontasosta kohonnut. Veden happamuustaso on normaali, ja puskurikyky happamoitumista vastaan on erinomaisen hyvä. Veden ph oli kesällä 2009 selvästi emäksinen levien perustuotannon seurauksena. Happitilanne oli heikentynyt talvella voimakkaasti ollen tyydyttävän ja välttävän laatuluokan rajalla. Pintavedessä hapen kyllästysaste oli 47 %, ja pohjan lähellä vesi oli lähes hapetonta. Vesi oli pohjan lähellä erittäin sameaa sisäisen kuormituksen takia. Sisäinen kuormitus oli kohottanut erittäin voimakkaasti veden rauta- ja mangaanipitoisuuksia, ja myös typpipitoisuus oli selvästi kohonnut pintaveteen verrattuna. Fosforipitoisuus oli tilanteeseen nähden sen sijaan edellisvuoden tavoin epätavallisen pieni. Happitilanne on heikentynyt melko säännöllisesti talvisin välttäväksi tai jopa huonoksi. Kesällä vesimassassa todettiin vain loiva lämpötilakerrosteisuus. Happivaje oli silti pohjan lähellä selvä, mutta kokonaisuutena happitilanne oli hyvä. Kesäisin lämpötilakerrosteisuus ei muodostu erityisen vakaaksi lammen mataluuden ansiosta, mikä helpottaa kesäajan happitaloutta. Fosforipitoisuudet vaihtelivat vuonna 2009 pintavedessä 13-25 µg/l ja typpipitoisuudet 460-700 µg/l. Ravinnetaso oli siten lievästi rehevien vesien luokassa sekä talvella että kesällä. Levää todettiin klorofyllipitoisuuden perusteella myös lievästi reheville vesille ominaisesti. Edellisvuoteen verrattuna rehevyystaso oli hiukan alhaisempi. Hygieeninen vedenlaatu oli sekä talvella että kesällä erinomainen. Vaakkolammen vedenlaatu oli vuonna 2009 tyydyttävä. Vedenlaatua heikensivät talvinen happitalouden häiriö ja luonnontasosta lievästi kohonnut rehevyystaso. 3.26 VAAVUNJÄRVI Vaavunjärven vesi on yläpuolisen Paalijärven tavoin peruslaadultaan kirkasta, lähes väritöntä ja vähähumuksista. Vaavunjärven happamuustaso on aavistuksen korkeampi kuin Paalijärven. Vaavunjärven happamuustasoa voitiin pitää kesällä 2009 jopa normaalina, vaikka se lievästi happaman puolella olikin. Puskurikyky happamoitumista vastaan oli vain välttävällä tasolla. Ravinnetaso on erittäin alhainen. Fosforipitoisuus oli kesällä 2009 pintavedessä 6 µg/l ja typpipitoisuus 330 µg/l. Fosforipitoisuuden perusteella Vaavunjärvi voidaan luokitella karuksi. Klorofyllipitoisuus oli lievästi reheville vesille ominainen. Levän määrää voitiin pitää silti melko vähäisenä. Ravinnetasossa ei ole tapahtunut pitkällä aikavälillä muutosta. Järveen ei näyttäisi siten kohdistuvan merkittävää kuormitusta valuma-alueelta. Vaavunjärvessä todettiin selvä lämpötilakerrosteisuus kesällä 2009. Päällysvedessä happipitoisuus oli normaalilla tasolla, mutta pohjan läheisissä vesikerroksissa todettiin happikato. Kokonaisuutena happitilanne oli tyydyttävällä tai jopa välttävällä tasolla. Pohjan lähellä todettiin merkkejä sisäisestä kuormituksesta, sillä rauta-, mangaani ja ravinnepitoisuudet olivat kohonneet.

KOKEMÄENJOEN VESISTÖN- 15 Vaavunjärven vedenlaatu oli kesällä 2009 hyvä. Vesi on kirkasta, lähes väritöntä ja melko vähähumuksista. Erinomaisesta laatuluokasta Vaavunjärven heikentävät veden hapahko luonne sekä todettu happikato. 3.27 VELAATANJÄRVI Velaatanjärvi on lievästi ruskeavetinen ja melko runsashumuksinen. Kemiallisen hapenkulutuksen perusteella humusleima oli kesällä 2009 vahva. Humuleima vaihtelee kuitenkin valumien mukaan. Esimerkiksi kesällä 2006 se oli vain kohtalainen. Happamuustaso oli normaalilla tasolla. Pintavedessä levien perustuotanto oli nostanut veden ph:n lievästi emäksisen puolelle. Puskurikyky happamoitumista vastaan oli tyydyttävä, joten happamoitumisen vaaraa ei ole. Sähkönjohtavuus oli alhainen. Ravinnetaso oli kohonnut kesällä 2009 pintavedessä lievästi luonnontasosta. Fosforipitoisuus oli 19 µg/l ja typpipitoisuus 530 µg/l. Harppauskerroksen alapuolella todettiin fosforiminimi. Pienimmilläänkin fosforipitoisuus oli lievästi reheville vesille ominainen. Talvisin Velaatanjärven fosforipitoisuudet ovat olleet karuille vesille ominaisia, mutta kesäisin ne kohoavat lievästi rehevien vesien raja-arvon (12 µg/l) yläpuolelle. Levän määrä indikoi fosforipitoisuuden tavoin lievää rehevyyttä. Sääolosuhteet eivät olleet kesällä 2009 levätuotannolle erityisen otolliset, ja ajoittain Velaatanjärvessä onkin todettu selvästi enemmän levää. Velaatanjärvessä todettiin kesällä 2009 jyrkkä lämpötilakerrosteisuus, mutta happitilanne oli silti vielä kokonaisuutena hyvällä tasolla. Pintavedessä happipitoisuus oli normaalilla tasolla ja alusvedessä todettiin selvää happivajetta, mutta happipitoisuus oli pohjan lähelläkin vielä 2,7 mg/l. Pohjan läheisen vesikerroksen korkeat rauta- ja mangaanipitoisuudet viittasivat sedimentin olevan osin hapeton, vaikka syvimmässä vesikerroksessa happea vielä todettiinkin. Pohjan läheinen vesikerros on muodostunut melko säännöllisesti vähähappiseksi kerrosteisuuskausien lopulla. Vedenlaatu oli Velaatanjärvessä kesällä 2009 hyvä. Vedenlaatua heikentää lievästi luonnontasosta kohonnut rehevyystaso. Myös happitaloudessa on todettu ajoittain lieviä häiriöitä. 3.28 VUOREKSENLAMPI Vuoreksenlammen vesi on peruslaadultaan väritöntä ja vähähumuksista. Veden happamuustaso oli vuonna 2009 sekä talvella että kesällä normaali, ja puskurikyky happamoitumista vastaan oli erittäin hyvä. Happamoitumisen vaaraa ei siten ole. Veden sähkönjohtavuus oli järvivesien normaalilla tasolla. Ravinnetaso oli sekä fosforin että typen osalta alhainen. Fosforipitoisuus vaihteli vuonna 2009 pintavedessä 5-7 µg/l ja typpipitoisuus 260-400 µg/l. Fosforipitoisuuden perusteella Vuoreksenlampi voitiin luokitella karuksi. Myös typpipitoisuus oli luonnontilaisille järvivesille ominainen. Levää todettiin erittäin vähän. Klorofyllipitoisuuden perusteella levämäärä oli ravinnepitoisuuksien tavoin karuille vesille ominainen. Hygieeninen vedenlaatu oli erinomainen sekä talvella että kesällä. Alhaisen rehevyystason ja humuksen vähyyden ansiosta hapen kuluminen on hidasta. Happitilanne oli talvella erittäin hyvä. Pohjan lähelläkin todettiin happea 2,8 mg/l. Kesällä vesimassassa todettiin erittäin jyrkkä lämpötilakerrosteisuus, mikä viittasi kevättäyskierron jääneen epätäydelliseksi. Pohjan läheinen vesikerros ei ollut siten hapettunut täysin kierron aikana. Alusvedessä todettiinkin selvää happivajetta, sillä pohjan läheinen vesikerros oli lähes hapeton. Kokonaisuutena happitilanne oli tyydyttävä. Vuoreksenlammen vedenlaatu oli vuonna 2009 erinomainen, sillä vesi oli väritöntä, vähähumuksista ja vähäravinteista. Lievä happitalouden häiriö rajoittui syvimpään vesikerrokseen, eikä se merkittävästi heikentänyt virkistyskäyttöä.

16 3.29 VÄHÄJÄRVI Vähäjärven vesi on peruslaadultaan melko kirkasta ja vähäravinteista. Veden väriluku vaihteli vuonna 2009 valumien mukaan lievästi ruskeasta ruskeaan ja humusleima kohtalaisesta vahvaan. Veden happamuustaso oli sekä talvella että kesällä normaali, ja puskurikyky happamoitumista vastaan oli tyydyttävä. Happamoitumisen vaaraa ei siten ole. Veden sähkönjohtavuus oli järvivesien normaalilla tasolla. Ravinnetaso oli sekä fosforin että typen osalta alhainen. Fosforipitoisuus vaihteli vuonna 2009 pintavedessä 7-10 µg/l ja typpipitoisuus 420-570 µg/l. Fosforipitoisuuden perusteella Vähäjärvi voitiin luokitella karuksi. Myös typpipitoisuus oli luonnontilaisille järvivesille ominainen. Levää todettiin lievästi reheville vesille ominaisesti. Hygieeninen vedenlaatu oli erinomainen sekä talvella että kesällä. Talvella hapen kuluminen oli koko vesimassassa varsin voimakasta, sillä humuksen hajoaminen kuluttaa happea. Kokonaisuutena happitilannetta voitiin pitää vielä tyydyttävänä, mutta se oli heikentynyt lähelle välttävää tasoa. Pintavedessäkin happivaje oli tuntuva, sillä hapen kyllästysaste oli 56 %. Pohjan läheltä happi oli kulunut vähiin. Kesällä vesimassassa todettiin lämpötilakerrosteisuus järven mataluudesta huolimatta. Pintavedessä happitilanne oli normaali, mutta pohjan läheltä happi oli kulunut talven tavoin vähiin. Vaikka pohjan läheinen vesikerros ei ollut kerrosteisuuskausien lopulla aivan hapeton, sedimentti oli muodostunut osittain hapettomaksi, sillä pohjan läheisessä vesikerroksessa oli merkkejä sisäisen kuormituksen käynnistymisestä. Selvimmin vaikutukset näkyivät mangaani- ja rautapitoisuuksissa. Kesällä vesi oli myös voimakkaan sameaa. Vähäjärven vedenlaatu oli vuonna 2009 hyvä, sillä vesi oli melko kirkasta ja vähäravinteista. Vedenlaatua heikensivät kuitenkin todetut happitalouden häiriöt. KOKEMÄENJOEN VESISTÖN Toiminnanjohtaja Limnologi Reijo Oravainen Limnologi Marika Paakkinen Liitteet: Vedenlaatutulokset Järvien laatuluokat vuonna 2009

KOKEMÄENJOEN VESISTÖN Liite 2 JÄRVIEN LAATULUOKAT VUONNA 2009 Järvi Ahvenisjärvi Alasjärvi (Alasenjärvi) Halimasjärvi Iidesjärvi Iso Virolainen (Virolainen) Kalliojärvi (Palovesi) Kalliojärvi (Sorilanjoki) Kaukajärvi Koukkujärvi Kurjenjärvi Lahdesjärvi Likolammi Löytänänjärvi Niihamanjärvi (Pikku-Niihama) Paalijärvi Peltolammi Pikku Virolainen Suolijärvi Särkijärvi Tesomajärvi Tohloppi Toritunjärvi Tuhkurinjärvi Ukaanjärvi Vaakkolammi Vaavunjärvi Velaatanjärvi Vuoreksenlampi Vähäjärvi Laatuluokka välttävä tyydyttävä välttävä välttävä hyvä/tyydyttävä tyydyttävä hyvä erinomainen tyydyttävä/välttävä erinomainen erinomainen tyydyttävä/välttävä hyvä huono erinomainen/hyvä hyvä/tyydyttävä välttävä hyvä/tyydyttävä erinomainen hyvä erinomainen tyydyttävä tyydyttävä tyydyttävä tyydyttävä hyvä hyvä erinomainen hyvä