Katri Manninen LÖYDÄ ITSESI 1. Viikko / 2.6.2012 1 (6) LÖYDÄ ITSESI 1. VIIKKO: SINÄ OLET HYVÄ, EHJÄ JA RAKASTETTAVA MITÄ HALUAT LUODA? Tämän kurssin innoittajana on seuraava Newtonin sitaatti: En tiedä miten maailma minut näkee, mutta näen itseni poikana, joka on leikkinyt rannalla, ilahduttaen itseäni silloin tällöin löytämällä tavallista sileämmän kiven tai sievemmän simpukankuoren, kun samaan aikaan suuri totuuden valtameri oli tutkimattomana edessäni. Tämän kurssin lopullisena tarkoituksena on työntää sinut valtamereen: viettämään aikaa tuntemattomassa, jossa ihmeet syntyvät. IHMEET Kutsumme ihmeeksi asiaa, jonka syntymistä emme pitäneet mahdollisena. Kun nainen, jolle lääkärit ovat sanoneet ettei hän voi tulla raskaaksi, tulee raskaaksi, sanomme että se on ihme, vaikka oikeasti lääkärit ovat vain olleet väärässä. Minusta tuntuu mahdottomalta käsittää, miten mikroskooppisen pieni munasolu ja mikroskooppisen pieni siittiösolu voivat muodostaa yhden solun, josta kasvaa kokonainen ihminen. Mistä sikiön sydän tietää alkaa sykkiä? Miten muka pelkkä sähköimpulssi voi luoda mielessäni ajatuksia, jotka päätyvät toisten ihmisten päähän mielikuviksi ja ajatuksiksi esimerkiksi tuottamani äänen, kirjoittamieni mustien venkoruiden tai jopa ajatuksistani tehtyjen liikkuvien kuvien eli elokuvien tai televisiosarjojen kautta? Vaikka älyllisesti ymmärrän, että tähän kaikkeen on varmasti tieteellinen selitys ja että tiedämme jo paljon yksityiskohtia, jotka selittävät miten eri vaiheet em. prosesseissa toimivat, edelleen ajatus siitä, että niin voi tapahtua räjäyttää tajuntani ja täyttää minut valtavalla kiitollisuudella. Eikö olekin hienoa elää näin ihmeellisessä maailmassa? Eikö olekin hienoa olla ihme? Eikö olekin hienoa että meillä on ihmeellinen mieli, joka voi miettiä sitä, miten ihmeellistä tämä kaikki on?
Katri Manninen LÖYDÄ ITSESI 1. Viikko / 2.6.2012 2 (6) TUNTEMATON Ihmeet syntyvät tuntemattomassa. Siitä huolimatta monet meistä ilmoittavat inhoavansa sitä, etteivät tiedä mitä tulee tapahtumaan. Jos ollaan tarkkoja, et tiedä koskaan varmuudella mitä tulee tapahtumaan. Et edes tiedä mikä seuraava ajatuksesi on. Olet elänyt koko elämäsi suuressa tuntemattomassa pussi päässäsi hokien "mä tiedän mitä tulee tapahtumaan, mä tiedän mitä tulee tapahtumaan." Katso taaksepäin elämääsi. Kuinka usein et oikeasti tiennyt miten asiat tulevat menemään. Kuinka usein mieleesi on juolahtanut ajatus tai ratkaisu, jota et hetkeä aiemmin tiennyt edes mahdolliseksi? Pelkäämme tuntematonta, koska oletamme, että eteen voi tulla tilanne, josta selviämiseen meillä ei ole resursseja. Mutta onko elämääsi oikeasti tullut vielä yhtään tilannetta, josta et olisi selvinnyt hengissä? Ei ole, muuten et lukisi tätä. Muistele jotain ikävää tilannetta, jonka tapahtumista et osannut odottaa lainkaan etukäteen. Ehkä löysit itsesi hajonneen auton kanssa tienposkesta ilman rahaa ja kännykkää? Tai rahattomana unohdettuasi lompakkosi kotiin. Tai työttömänä ilman mitään varoitusta. Tai eronneena. Tai raiskauksen uhrina. Tai leskenä. Tai lapsesi menettäneenä. Selvisit kaikista näistä tilanteista tavalla tai toisella sisäisten resurssiesi ja ympärilläsi olevien tukijoukkojen avulla. Totta, joskus selviäminen tuntui mahdottomalta -- ihmeeltä. Joku toinen olisi ehkä selvinnyt tilanteesta tylikkäämmin ja nopeammin. Mutta missä on se Universaali Standardikirja, jossa määritellään miten hienosti eri tilanteista pitää selvitä -- ja miten paljon pisteitä saat eri selviytymiskeinoista? Ainoa oikea tapa selvitä jostain tilanteesta on se, joka mieleesi juolahtaa sillä hetkellä: pyytää tai vastaanottaa apua, purra hampaat yhteen ja kestää pahimman läpi, miettiä aktiivisesti eri keinoja. Meillä jokaisella on käytössämme ääretön luovuus ja viisaus, joka voi ohjata vaikeimpienkin karikkojen toiselle puolelle jollain lailla hengissä. MITÄ SINÄ HALUAT TEHDÄ KUOLEMAA ODOTELLESSA? Samaan aikaan on totta, että jonain päivänä eteesi tulee jotain, mistä et selviä: syöpä, sydänkohtaus, aivoverenvuoto, onnettomuus, tappava tauti tai epätoivoinen ajatus, jonka otat niin tosissasi, että tapat itsesi. Tämä on luonnon laki: kaikki mikä on syntynyt, joutuu kuolemaan jonain päivänä.
Katri Manninen LÖYDÄ ITSESI 1. Viikko / 2.6.2012 3 (6) Sinä et voi koskaan tietää varmasti, milloin tulet kuolemaan. Et edes silloin kun suunnittelet itsemurhaa. Juuri kun olet vetämässä liipaisimesta mieleesi saattaa juolahtaa uusi ajatus, joka saa sinut näkemään kaiken uudessa valossa ja perumaan päätöksesi. Emme tiedä koska kuolemme -- tiedämme vain, että meillä on rajoitettu aika elämää jäljellä. Jollain sitä voi olla 80 vuotta jäljellä, jollain toisella enää 8 minuuttia. Miten sinä haluat käyttää jäljellä olevan aikasi maan päällä? Kuoleman pelkäämiseen ja mahdollisten vastoinkäymisten ennakointiin, joista valtaosa ei koskaan tapahdu? Varsinkin kun ne vastoinkäymiset jotka tapahtuvat voivat olla jotain, mitä et ole tullut edes ajatelleeksi? Vai sellaisten asioiden tekemiseen, jotka ovat sinusta hauskoja, kiinnostavia, innostavia tai tärkeitä -- uusien asioiden luomiseen, elämästä nauttimiseen, muiden ihmisten auttamiseen, maailman muuttamiseen? TEET AINA NIIN KUIN PARHAAKSI NÄET Kun ajattelen vuosia 2005-2011, joiden pääanti minulle oli kehittää itseäni, näen etten ollut edes rannalla, vaan rannan parkkipaikalla pyörimässä napani ympäri kuin häntäänsä jahtaava koira. Nykyään kun kuulen jonkun sanovan "haluan kehittää itseäni", ensimmäiseksi tulee mieleen: Kehittää itseäsi mitä tarkoitusta varten? Joskus tuntuu, että kehitämme itseämme koska oletamme, että on tärkeää tai hyvä kehittää itseään. Tai että "kuuluu" kehittää itseään. Mutta kun olit pieni lapsi, jolle aikuiset eivät olleet vielä opettaneet suoraan tai välillisesti mitä kuuluu ajatella, sinä et halunnut kehittää itseäsi. Sinä halusit oppia seisomaan, että pääsisit katsomaan (ja ottamaan) mitä pöydällä on. Kävelemään, että pääsisit nopeammin toiseen huoneeseen. Puhumaan, että voisit kertoa mitä mielessäsi liikkui. Pyöräilemään, koska se oli kivaa ja jotta voisit ajaa kauemmas. Uimaan, koska halusit kokeilla miltä tuntuu uida. Ihan pienenä lapsena et tehnyt mitään ollaksesi parempi ihminen ja kelvataksesi muille -- kunnes jossain vaiheessa kasvattajasi saivat sinut uskomaan, että se on tärkeää. "Ole kunnolla tai äiti suuttuu." "Mä en tykkää susta kun sä olet tuollainen." "Jos et tee mitä minä sanon, et pääse kivaan paikkaan." "Jos et tee mitä minä sanon, otan lempiasiasi sinulta pois." "Pitää olla kiltisti tai muuten joulupukki ei tuo lahjoja." Mutta me kasvattajat unohdamme tuolloin tärkeän pointin. Lapset eivät tee mitään pahuuttaan. He toimivat vastoin mieltymyksiämme ymmärtämättömyyttään ja osaamattomuuttaan.
Katri Manninen LÖYDÄ ITSESI 1. Viikko / 2.6.2012 4 (6) Kuinka usein me kasvattajat (kyllä, minä mukaanlukien) syyllistymme siihen, että ajatuksissamme tai tunnekuohun vallassa hermostumme lapseen, joka uuteen tilanteen joutuessaan ei osaa käyttäytyä? Tai joka oman tunnekuohunsa vallassa unohtaa miten tietyssä tilanteessa kannattaisi toimia? Kuinka usein me aikuiset syytämme itseämme siitä, ettemme ole osanneet toimia uudessa tilanteessa parhaalla mahdollisella tavalla? Tai tunnekuohun vallassa unohdamme miten meidän olisi kannattanut toimia? Jokaisen ajatuksemme ja sitä kautta tunteemme ja toimintamme takana on olettamus, että juuri tällä hetkellä tämä on paras tai ainakin vähiten huono ratkaisu. Voi olla että sekuntia myöhemmin saamme tietää tai tajuamme jotain, mikä osoittaa arviomme vääräksi -- mutta historian ratkaisuja on täysin tarpeetonta arvioida nykytiedon valossa. Olisit toiminut toisin jos olisit tiennyt paremmin -- et tiennyt, siksi toimit niin kuin toimit. SINÄ OLET HYVÄ, EHJÄ JA RAKASTETTAVA Kehitämme itseämme, koska oletamme että on olemassa jokin tietty taso, jonka saavutettuamme olemme ehjempiä, parempia, rakastettavampia ja onnellisempia. Tässä olettamuksessa on AINA sisäänrakennettu vasta-ajatus: minä olen rikkinäinen, viallinen, eirakastettava ja onneton. Jos joku on jo täysin ehjä, hyvä, rakastettava ja onnellinen, hän ei voi muuttua enää sen ehjemmäksi, paremmaksi, rakastettavammaksi tai onnellisemmaksi. Jos joku ei osaa puhua kiinaa, onko hänessä sinun mielestäsi ihmisenä jotain vikaa? Jos koko elämänsä Yhdysvalloissa asunut tulee ensimmäistä kertaa suomalaiseen kauppaan ja jättää hedelmät punnitsematta, koska Jenkeissä ne punnitaan kassalla, onko hän sinusta ihmisenä jotenkin viallinen? Jos joku on kovassa kuumeessa ja flunssassa, pitäisikö hänen sinun mielestään kyetä juoksemaan yhtä lujaa kuin niiden, jotka ovat terveitä. Ei tietenkään! Ja silti oletamme itseltämme ja muilta, että meidän pitäisi osata ja tietää asioita, joita emme vielä osaa tai tiedä ja pystyä tekemään asioita, joihin emme hetkellisesti pysty alentuneen fyysisen tai henkisen kapasiteetin takia. Syytämme itseämme jälkeenpäin tekemistämme valinnoista, vaikka valintaa tehdessämme tiesimme vähemmän kuin nyt. Syytämme itseämme tökeröstä käytöksestä uudessa tilanteessa vaikka käytöksemme on palvellut meitä "aiemmassa elämässä". Syytämme itseämme siitä, ettemme toimineet tunnekuohun vallassa fiksummin, vaikka
Katri Manninen LÖYDÄ ITSESI 1. Viikko / 2.6.2012 5 (6) aivojemme älykkäin osa on "kytketty pois päältä". Kun katsomme vastasyntynyttä, emme ajattele, että lapsi olisi ihmisenä paha, huono tai rikki. Näemme vastasyntyneet sinä ihmeenä, joka hän on. Me olemme edelleen se hyvä, ehjä ja rakastettava ihminen, joka olimme syntyessämme. Vuosien varrella olemme oppineet kaikenlaista kokemuksen, tutkimisen, ymmärryksen ja opiskelun kautta. Osa saamistamme opeista voi olla sellaisia, etteivät ne tue elämäämme parhaalla mahdollisella. Osa voi olla suoranaisia väärinkäsityksiä. Mutta kaiken minkä olemme oppineet, voimme myös korvata uudella, paremmalla tiedolla tai taidolla. SINÄ ET OLE AJATUKSESI, TUNTEESI TAI TOIMINTASI Yksi isoimmista väärinkäsityksistämme on se, että olemme ajatuksemme, tunteemme ja toimintamme. Jos laulat laulun, oletko sinä se laulu? Et ole, laulu syntyy kauttasi, mutta kun se on päättynyt, sitä ei ole enää olemassa. Sen jälkeen kun ajatuksesi, tunteesi tai toimintasi on ohi, se on lakannut olemasta. Sinä olet yhä olemassa. Kuvittelemme usein että ajatuksemme tai tunteemme ovat ikään kuin pysyviä esineitä, jotka ovat jossain varastossa odottamassa, että en tuodaan taas mieleemme. Ei pidä paikkaansa! Jokainen ajatuksesi ja tunteesi on uusi ajatus tai tunne -- uusi sähköimpulssi ja uusi fysiologinen reaktio, vaikka se kuinka näyttäisi samalta kuin joskus aiemmin ajattelemasi ajatus tai kokemasi tunne. Muistosi ovat (huonoja) ajatuskopioita muistiisi tallentuneista muistikuvista -- eivät konkreettinen valokuva tai videopätkä, joka haetaan varastosta. Muistamisen jälkeen vanhan muistikuvan palasista uusiksi rakennettu muisto korvaa vanhan muiston. Jos voisimme tuoda aikakoneella vauvaminäsi, lapsiminäsi, teiniminäsi ja pari vuotta nykyistä nuoremman minäsi nykyminäsi eteen, huomaisit heidän olevan monessa suhteessa erilaisia - - mutta kuitenkin jossain määrin hyvin samanlaisia. Se jokin sama -- muuttumaton ja pysyvä osa meissä -- on se, kuka me oikeasti olemme. Ja se osa meissä on hyvä, ehjä ja rakastettava. Kaikki muu on muuttuvaa ja vaihtuvaa eikä siihen samaistumisessa ole mitään järkeä, koska hetken päästä ajatuksemme, tunteemme ja tapamme toimia voi olla täysin toinen.
Katri Manninen LÖYDÄ ITSESI 1. Viikko / 2.6.2012 6 (6) VANHAN ON VÄISTYTTÄVÄ UUDEN TIELTÄ Kuvittele kasvimaa täynnä polven korkuisia rikkaruohoja. Miten uusi kasvi voisi itää rikkaruohojen keskellä? Ei mitenkään. Uuden luominen vaatii tilaa ja energiaa. Siksi tämä kurssi sisältää kaksi eri elementtiä: 1. Ajan, energian ja tilan vapauttamisen mielestämme näyttämällä mitä kaikkea ei voi kontrolloida ja mitä kaikkea ei tarvitse korjata. 2. Uusien ajatussiemenien kylvämisen ja ideoiden idättämisen kysymällä kysymyksiä kuten "Mitä haluat luoda". Keskiviikon webinaareissa vapautamme aikaa, energiaa ja tilaa tutustumalla siihen, miten inhimillinen kokemus syntyy. Maanantaina ilmestyvissä videoissa kannustan sinua miettimään mitä haluat luoda. Lauantain ryhmäpuheluissa voimme käydä läpi viikon aikana syntyneitä ahaa-elämyksiä, kokemuksia ja mieleen nousseita kysymyksiä.