sosiaalialan riippumaton ammattilehti www.sosiaalitieto.fi 9 2009 Luottamushenkilö Sirkku Ingervo Liisa Kallio: Yhteisöstä uuteen arkeen Jussi Simpura: GLOB-OHOH! Yllättikö globalisaatio sosiaalialan? Nuoruus on uusi mahdollisuus l Oma ura Rekry-palsta: Muuttaisitko Multialle tai kelpaisiko Keuruu? Kiroilua asiakkaan kuullen VERKKOLINKKI Oikeuttaako lama sosiaalialan lomautukset? www.sosiaalitieto.fi Aikuissosiaalityöhön tarvitaan aikaa Asiakkaat mukaan sosiaaliseen raportointiin Vanhukset barrikadeilla Pohjois-Irlannissa osataanko siihen tarttua sosiaalityössä?
Huoltaja-säätiö Huoltaja-säätiö on sosiaalihuollon vaikuttaja. Säätiö toimii pitkäjänteisesti kunnallisen sosiaalipolitiikan kehittämiseksi. Tavoitteena on vahvistaa sosiaalialan ammattilaisten sekä päättäjien osaamis- ja tietopohjaa. isännistön puheenjohtaja Maija Perho varapuheenjohtaja Vuokko Niiranen Hallitus Alpo Komminaho, puheenjohtaja Päivi Ahonen, varapuheenjohtaja Marja Heikkilä Heikki Hiilamo Harri Jokiranta toiminnanjohtaja Ulla Salonen-Soulié puh. (09) 771 2186 ulla.salonen-soulie@huoltaja-saatio.fi Julkaisija Huoltaja-säätiö. Sosiaalitieto on sosiaalialan riippumaton ammattilehti. Perustettu 1912, 97. vuosikerta. Ilmestyy vuonna 2009 12 kertaa, joista yksi on kaksoisnumero. Toinen linja 14, 00530 Helsinki puhelinvaihde 09 771 2510 faksi 09 771 2209 sähköposti: toimisto@sosiaalitieto.fi vastaava päätoimittaja Ulla Salonen-Soulié puh. (09) 771 2186 toimitussihteeri Erja Saarinen puh. (09) 771 2188 erja.saarinen@sosiaalitieto.fi toimitussihteeri Lea Suoninen-Erhiö puh. (09) 771 2189 lea.suoninen-erhio@sosiaalitieto.fi Toimitusneuvosto 2009 2010 Inkeri Aalto, Petri Kinnunen, Leena Kivimäki, Marjut Lindberg, Päivi Nurmi, Ari Suominen π π 3 pääkirjoitus Yhdessä yli sektorirajojen Sirkkaliisa Virtanen 4 7 ajankohtaiset sosiaalipolitiikka, lastensuojelu luottamushenkilö vastaa uutisia lyhyesti 8 15 kärkiteema Nuoria otetaan yhä enemmän huostaan. Onko heille tarjolla vääränlaisia palveluita? Lapsen ääni -hankkeessa kunnat rakentavat nuorille uudenlaista palvelua, jossa tukea saa tiiviisti yhdestä paikasta. Myös lastensuojelupalvelut Visio Oy tarjoaa nuorille tiivistä avohuollon tukea. Nuorten Akatemian tukiparitoiminta antaa apua ennen kuin ongelmat kärjistyvät. 9 09 16 18 näkökulma kolumni lukijalta pinnan alta 19 tuomisia ja viemisiä Ikääntyminen yhdistää Euroopan reuna-alueita Arja Jämsén 20 21 sosiaalityö Tietoa todellisuudesta Tarya Thomasén, Anna-Kaisa Tukiala 22 23 sosiaalityö Aikuissosiaalityön sisältö kirkastui Akseli-hankkeessa Minna Tarvainen 24 25 oma ura 26 menetelmät Yhteisön arjesta uusi suunta elämälle Anita Mäntynen Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten eikä kuvien säilytyksestä eikä palauttamisesta. Taitto Workshop Pälviä Oy Kannen kuva Panu Pälviä Ilmoitukset, tilaukset ja osoitteenmuutokset Anne-Mari Salminen puh. (09) 771 2510 faksi (09) 771 2209 toimisto@sosiaalitieto.fi Tilaushinnat 2009 58 euroa/12 kk 53 euroa kestotilaus/12 kk 29 euroa opiskelija- ja eläkeläistilaus/12 kk Irtonumerot 5,50 euroa/kappale yli 10 kappaleen tilauksista alennus 25 % myytävänä toimituksessa Erja Saarinen Nuoruus on uusi mahdollisuus tartutaanko siihen sosiaalityössä? Hanna Grönlund Tukiaikuinen tsemppaa nuorta eteenpäin Minna Tarvainen Viimeinen yritys ennen huostaanottoa Mediakortti osoitteessa www.sosiaalitieto.fi/ilmoitukset Kirjapaino Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 1798-3703 Tiia Hämälä, Johanna Kilpeläinen, Sanna Paukku ja Tiia Smolander Elämässä voi olla kiinni monella tavalla kuva: istockphoto 2 sosiaalitieto 9/09
phurnide ta vaure bare komuja. KEnTEngo SAAKEngo TrAAdIboSKIIro LAPSIASIAVALTUUTETTU Suomen Lasten Parlamentti Yhdistys Ry Sirkkaliisa Virtanen Lasten ja nuorten apulaispormestari 2007 2008, Tampere Huoltaja-säätiön isännistön jäsen Yhden lautakunnan harteille koottu kokonaisuus pistää päättäjän aidosti miettimään asioiden tärkeysjärjestystä. Pääkirjoitus 15. syyskuuta 2009 Yhdessä yli sektorirajojen Tampereen kaupunki teki ehkä kunnallishallinnon historian suurimman remontin vuoden 2007 alusta. Palvelujen tuottaminen ja poliittinen päätöksenteko erotettiin ja palvelut järjestettiin elinkaarimallin mukaisesti kuuden lautakunnan vastattavaksi. Virkamiesjohtajista siirryttiin valtuuston keskuudestaan valitsemiin kokopäivätoimisiin poliittisiin johtajiin, pormestareihin. Johdin ensimmäiset kaksi vuotta apulaispormestarina lasten ja nuorten palvelujen lautakuntaa. Se vastaa muiden muassa varhaiskasvatuksesta, äitiys- ja lastenneuvolatoiminnasta, esi- ja perusopetuksesta, nuorisopalveluista, lastensuojelusta ja perhetyöstä sekä lasten ja nuorten mielenterveyspalveluista. Uudistuksen yksi keskeinen tavoite on madaltaa eri hallinnonalojen rajat niin, että sektoriajattelusta päästään kokonaisvaltaisempaan ja asiakaslähtöisempään palveluun. Yhden lautakunnan harteille koottu kokonaisuus pistää päättäjän aidosti miettimään asioiden tärkeysjärjestystä. Se tekee päätöksenteosta vaikeampaa. Lautakunnan hyväksyttävänä olevista palvelusopimuksista vaaleilla valitut valtuutetut näkevät pelkistettyä budjettia selvemmin ja konkreettisemmin mistä päättävät. Valtaosa sopimuksista tehdään edelleen kaupungin oman tuotannon kanssa. Vaikka läpinäkyvyys on lisääntynyt budjetoinnissa, laatumittareiden kehittäminen on edelleen puolitiessään. Päätöksenteon ja poliittisen vastuun selkiyttäminen on oikeansuuntainen pyrkimys. Samoin on elinkaarimalliin perustuva palvelujen tuottaminen. Vaikka ison organisaation kääntyminen uuteen asentoon viekin aikansa, uudistus on jo madaltanut eri hallinnonalojen raja-aitoja ja vienyt organisaatiolähtöistä toimintaa asiakkaan tarpeita paremmin ja kokonaisvaltaisemmin huomioivaksi. Lasten, lapsiperheiden ja nuorten palveluissa työskentelevien eri alojen ammattilaisten yhteistyön tiivistyminen on erityisen tärkeää juuri nyt, kun monilla perheillä on taloushuolia. Kaikkien erityisosaaminen tarvitaan yhteiseen käyttöön syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Yhteistyökyky ja -tahto ovat nyt kovassa testissä niin Tampereella kuin muuallakin nuorisotyöttömyyden kasvaessa nopeasti. Pirkanmaalla alle 25-vuotiaiden työttömyys on jo synkkää todellisuutta: työttömien nuorten määrä on kasvanut jopa 60 prosenttia. Yhteistyöhön tarvitaan valtion ja kaupungin lisäksi kaikkien muidenkin tahojen toimia, jotta viime laman virheet voitaisiin välttää. Saumaton yhteistyö edellyttää sitä, että tietää, mitä vieressä työskentelevä ammattilainen osaa ja luottaa hänen ammattitaitoonsa. Se edellyttää myös vastuurajojen rakentavaa määrittämistä. Byrokratia ei saa tulla esteeksi silloin, kun tavoite on yhteinen. seuraavassa numerossa 10/09 Kärki Sosiaalialan etiikka Miten palvelusetelilaki vaikuttaa kunnan vastuuseen järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja? Lapsen oikeuksien sopimus työväline eikä julistus tiesitkö, että LapsiLLa on omat oikeudet? ihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle iästä riippumatta. yk:n Lapsen oikeuksien yleissopimus on tehty turvaamaan Lapsen erityisiä tarpeita ja etua. Lapsen oikeuksien yleissopimus hyväksyttiin Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksessa vuonna 1989. Kaikki maailman maat kahta lukuun ottamatta ovat sopimuksen osapuolia. Suomi liittyi sopimukseen 1991. Sopimus velvoittaa Suomessa erityisesti valtiota ja kuntia. Lisäksi se velvoittaa lasten vanhempia ja muita aikuisia. BARNOMBUDSMANNEN kaikki Lapset ovat tasa-arvoisia Kentosko horttibongo sömsiba sas dikne tšihǩeske aro YK:sko baro tšetiba bereh 1989. Saare bolibosko themme elles dui hin liine dielos aro sömsiba. Finnosko them sankudiilo aro sömsiba bereh 1991. Sömsiba uuhľavela aro Finnosko them koni buutide them ta phuuja, bi douva uuhľavela nii kentengo dihtetgo, ahte Mánáin leat iežaset vuoigatvuođat? olmmošvuoigatvuođat gullet juohkehažžii agis fuolakeahttá. on:a Máná vuoigatvuođaid oppalašsoahpamuš lea ráhkaduvvon dáhkidit Máná earenoamáš dárbbuid ja ovdduid. soahpamuš guoská Buohkaid vuollel 18-jahkásaččaid. DžaaniDalko tu at kenten hin pengo iego horttibi? komunisko horttibi hunjuvena sakko komuniske aro sakko oldra. Yk:sko kentosko horttibongo sömsiba hin tšerde te siilavel kentengo froo hlaagako hyövibi ta naaliba. Máná vuoigatvuođaid oppalašsoahpamuš dohkkehuvvui Ovttastuvvan Našuvnnaid dievasčoahkkimis jagi 1989. Buot riikkat máilmmis, earret guokte, leat dohkkehan soahpamuša. Suopma ratifiserii soahpamuša 1991. Soahpamuš geatnegahttá Suomas earenoamážit stáhta ja gielddaid. Dasa lassin dat geatnegahttá mánáid váhnemiid ja eará rávesolbmuid. MÁNÁIDÁITTARDEADDJI LAPSIASIAVALTUUTETTU Buot Mánát leat dásseárvosaččat Saare kenti hin it veerakiire Sosiaalitieto10/09 postitetaan lukijoille 13. lokakuuta 2009. Siihen aiottujen työpaikka- ja koulutusilmoitusten on oltava toimituksessa viimeistään 5.10.2009. Ilmoitukset voi laittaa myös verkkosivuille www.sosiaalitieto.fi sosiaalitieto 9/09 3
ajankohtaiset kuva: Annuska Dal Mason LASTENSUOJELU Joensuussa lastensuojelun työntekijät ovat uppoutuneet Kuurupiilo-projektissa omaan nuoruuteensa ja pukeneet nuoruuden tuntemuksensa valokuviksi. Näin on etsitty uusia keinoja lähestyä asiakkaina olevia lapsia ja nuoria. Lastensuojelun työntekijöiden nuoruudestaan koostamat kuvat kuvastavat hämmennystä, iloa, pelkoa, ahdistusta, vapautumista kaikkia nuoruuteen kuuluvia tunteita. Omaa nuoruutta alettiin työstää viime helmikuussa lastensuojelutyöntekijöiden ja sosiaalialan ammattikorkeakouluopiskelijoiden yhteisellä työpajalla valokuvataiteilija Annuska Dal Mason ja Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusohjelman lehtorin Riitta Dal Mason johdolla. Työpaja alkoi muisteluharjoitteilla. Ne nostivat esiin koskettavia ja henkilökohtaisia aiheita omasta nuoruudesta. Niitä työstettiin valokuvien kautta eteenpäin. Erilaisia nuoruuden tunteita käsittelevistä kuvasarjoista koottiin Kuurupiilonäyttely, joka oli kesäkuussa esillä Joensuussa Taidekeskus Ahjossa. Kuurupiilo-yhteisötaideprojektissa etsittiin lastensuojelutyön tekijöille uusia työvälineitä kommunikointiin lasten ja nuorten kanssa. Joskus on helpompi puhua tunteistaan kuvan välityksellä. Omien tunteiden ja muistojen herättely auttaa työntekijää samaistumaan samaa tunnetilaa läpikäyviin asiakkaisiin. Teija Nuutinen Sosiokulttuurista työtä käsitteleviä kirjoituksia Sosiaalitiedon artikkelipankissa www.sosiaalitieto.fi > Artikkelipankki > Menetelmät Napakymppi vai hajuton ja mauton? Hyvä nimi, selkeä, suora ja rehti. Ei mikään tessu, tossu tai tassu. Muun muassa tällaista palautetta on tullut Sosiaalitieto-nimestä. Sosiaaliturva-lehdestä tuli Sosiaalitieto viime toukokuussa. Joidenkin mielestä vanha nimi oli parempi: Mielestäni Sosiaaliturva oli haastava, hyvä nimi. Korosti turvaa, jonka järjestämiseen yhteiskunnalla pitäisi olla velvollisuus. Nimenmuutosta koskevaan nettikyselyyn vastanneista lähes 40 prosenttia piti lehden uutta nimeä onnistuneena ja sosiaalista esillä pitävänä. Toisaalta sama osuus vastaajista piti uutta nimeä hajuttomana entinen nimi otti heistä selkeämmin kantaa. Vastaajista kukaan ei ollut sitä mieltä, että sosiaali-sana olisi aikansa eläneenä pitänyt jättää pois lehden nimestä. www.sosiaalitieto.fi > Pikakyselyiden tulokset SOSIAALIPOLITIIKKA Islanti katsoo talousromahduksen jälkeen taas muihin Pohjoismaihin eikä enää Yhdysvaltoihin. Islannin tilannetta käsiteltiin Eurooppalaisen sosiaalipalvelukonferenssin pohjoismaisessa seminaarissa. Prahassa kesäkuussa järjestetty 17. eurooppalainen sosiaalipalvelukonferenssi alkoi pohjoismaisella seminaarilla, jonka teemana olivat globalisaation sosioekonomiset vaikutukset. Mukana olivat kaikki Pohjoismaat Norjaa lukuun ottamatta. Islanti on hurja esimerkki siitä, mitä riskejä lyhytnäköinen voitontavoittelu voi globaalissa maailmassa sisältää. Islannin sosiaaliministeriön hyvinvointiosaston johtaja Thor Thorarinsson kertoi maasta, jossa yksilöllisyys ja ahneus kukoistivat, kunnes suuret pankit romahtivat muutamassa päivässä. Pankit veivät mukanaan niin paljon muutakin, että tuloksena oli kansallinen trauma: ylpeys katosi, ihmiset menettivät eläkesäästönsä, talonsa ja autonsa. Maalla oli strategiat maanjäristysten, muttei yhteiskunnallisten järistysten varalta. Nyt Islanti suuntaa katseen Yhdysvaltain sijasta pohjoismaisiin naapureihin: hyvinvointijärjestelmää ja valtion roolia halutaan vahvistaa vapaiden markkinoiden kustannuksella. Vanha totuus, että hyvinvointivaltiota tarvitaan eniten juuri silloin, kun siihen on vähiten varaa, on Islannissa nyt karua todellisuutta. Islantilaisten arvot ovat kokeneet täyskäännöksen yksilöllisyydestä yhteisöllisyyden suuntaan. Toivoa sopii, että muut Pohjoismaat muistavat yhteisölliset arvonsa ilman vastaavaa sokkihoitoa. Seminaarissa lähestyttiin globalisaatiota rakenteellisena ongelmana hyvinvointivaltiolle, jonka sopeutumiskyvyn on pistänyt testiin viimeistään maailmanlaajuinen finanssikriisi. Pohjoismaiset tutkijat muistuttivat kuitenkin, että kriiseistä on selvitty ennenkin; nyt tarvitaan ennen muuta kykyä ajatella yhteiskunnan yhteistä etua. Tanskassa ja Ruotsissa universalistinen hyvinvointivaltio on nauttinut erityisen laajaa luottamusta. Sen perustana on ollut ajatus siitä, että kaikki kansalaiset ovat samassa veneessä ja siksi on ollut tärkeää löytää yhteisiä ja yleisesti hyväksyttyjä vastauksia niiden ratkaisemiseksi. Kun kaikki hyötyvät hyvinvointivaltiosta, kaikki ovat myös valmiita maksamaan siitä. Kun sosiaalipoliittinen keskustelu alkaa keskittyä siihen, kuinka me voimme ratkaista toisten ongelmia, on jo siirrytty universalismista residualismin suuntaan. Ilmiö on näkyvissä kaikissa Pohjoismaissa: Tanskan eläkejärjestelmä ei ole enää yleiskattava, ja terveydenhuollossa yksityiset vakuutukset ovat yhä tärkeämpiä. Ruotsissa koulu-uudistus on merkinnyt yksityiskoulujen suosion kasvua. Kaikissa Pohjoismaissa hyvinvointipalvelujen valintavallankumous murentaa universalistista perustaa. Voiko pohjoismainen hyvinvointivaltio enää vastata yksilöllisten sosiaalipalvelujen kysyntään ja missä kulkee se raja, johon asti yksilöllisiin tarpeisiin on vastattava? Entä haluavatko ihmiset todellakin ennen kaikkea valinnanvapautta? Elina Palola 4 sosiaalitieto 9/09
Luottamushenkilö vastaa napsittua Palstalla haastatellaan lautakuntien jäseniä sekä luottamushenkilöitä Tapio Kuure uusissa sosiaalipalveluita tuottavissa organisaatioissa. Aikalainen 7/2009 Lapsen palvelujen takaaminen ei aina onnistu, vaikka lapsi olisi päässyt jo sisälle systeemiin ja olisi noteerattu lastensuojelun asiakkaana. Palveluja ei yksinkertaisesti ole tarjolla. Joudutaanko Helsingissä ensi vuonna karsimaan sosiaalipalveluita tiukan talouden vuoksi? Ensi vuoden sosiaalitoimen raamibudjetti on pienempi kuin viime vuoden toteutunut budjetti. Tarpeet eivät kuitenkaan ole vähentyneet. Toivon tilanteen parantuvan budjettineuvotteluissa syksyn aikana. Työttömyys on varmasti vielä pari vuotta suuri uhka sekä inhimillisesti että taloudellisesti. Helsingin talous on kuitenkin aika vahva. Velkaa kannattaa ottaa investointeja varten, ja kunnolliset peruspalvelut on hoidettava. Kunnon peruspalvelut ovat paras poliisi. Lama-aikana peruspalvelujen merkitys vielä korostuu. Veroprosentin nostoa on syytä harkita myös Helsingissä. Eniten se hyödyttäisi kuitenkin siinä vaiheessa, kun taloudellinen nousu on taas alkamassa. Yhtenä säästökeinona on raskaiden laitospalvelujen osittainen purkaminen. Asiakkaille on tarjottava heidän tarpeisiinsa paremmin sopivia kevyempiä palvelumuotoja. Osa tarvitsee silti laitoshoitoa. Ketään ei saa jättää heitteille edes lyhyeksi aikaa. Palvelurakenteen muutokset ovat haaste ja mahdollisuus. Myös toimintatapoja voidaan parantaa: on puhuttu esimerkiksi tilojen yhteiskäytöstä ja hallinnon järkeistämisestä. Mistä et tinkisi? Ennaltaehkäisystä, lapsiperheiden ja nuorten varhaisesta tuesta ei kannata tinkiä. Hölmöläisten peiton jatkaminen tulee kalliiksi. Mielenterveys ei ole vain psykiatreista kiinni, vaan vaikkapa päiväkotien Sirkku Ingervo (vihr.), kahden lapsen äiti, on kolmatta kautta Helsingin kaupunginvaltuutettu. Sosiaalilautakunnassa hän on toista kautta varsinaisena Katariina Soanjärvi Nuorisotutkimus 1/2009 jäsenenä Mutta onko ja nyt edeltävän lautakunnan sukupolven puheenjohtajana. asettama Aiemmilla valtuustokausilla tavoite nuoren itsensä kannalta hyvä tavoite? hän on toiminut mm. sosiaalilautakunnan alaisten jaostojen puheenjohtajana Tavoitteleeko ohjauksen kohde, nuori, samaa ja varapuheenjohtajana. asiaa kuin häntä ohjaava aikuinen? Luulenpa, Koulutukseltaan että ristiriita on välillä Ingervo melkoinen. on kasvatustieteiden maisteri, erityisopettaja, luokanopettaja, opinto-ohjaaja, sosiaalityöntekijä ja nuoriso-ohjaaja. Hän työskentelee opinto-ohjaajana peruskoulussa. Aiemmin hän on työskennellyt luokanopettajana ja erityisopettajana Helsingissä sekä jengityöntekijänä Marja Pentikäinen Viesti Helsingin Diakonissalaitoksesta 2/2009 On tärkeää, että opetamme maahanmuuttajille asioita Espoon sosiaalivirastossa. suomalaisuudesta, mutta meidän on myös erittäin tärkeää oppia heiltä. Tätä ei ole ymmärretty. Pitkään ajateltiin, että me vain annamme. ryhmäkoosta. Vanhusten kunnosta huolehtiminen on myös Jussi kannattavaa Simpura ennaltaehkäisyä. Hallintokuntien Janus 1/2009 yhteispinnat olisi resursoitava paremmin, Uuden jotta sosiaalisen pallottelu kysymyksen, rajapinnoilla globaalisosiaalisen kysymyksen, sosiaalinen aspekti koskee loppuisi. Samoista lapsista tai vanhuksista on usein kyse, vaikka yhdessä toimimisen edellytyksiä, esteitä ja hallintokunta vaihtelisi sosiaali-, terveys-, liikunta-, mahdollisuuksia. Eräs tämän kirjoituksen alkuhahmotelmia kommentoinut asiantuntija tiivisti kiinteistö- ja opetusviraston välillä. kommenttinsa näin: Sosiaalisuus on keskeinen Miten ihmisyhteisöjä saat tietoa kuntalaisten kehittävä ja ylläpitävä voima. elinoloista Tätä voimaa ja sosiaalisista voisi pitää ongelmista? jopa evoluutiovoimana, Kuntalaiset sillä siitä ja voi sosiaalialan riippua ihmislajin ihmiset kyky ottavat selviytyä suoraan yhteyttä. yhteisistä Seuraan haasteista. tietysti Sosiaaliset myös lehtiä. siteet, Ajoittain sosiaaliset suhteet, esityslistan tai verkostot, yhteydessä luottamus on myös ja normit, tietois- lautakunnakuja pitävät ja tilastoja tätä sosiaalisektorin ihmisten maailmaa osa-alueilta. pystyssä. Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman valmistelun Janne Juvakka yhteydessä saimme koko lautakunta arvokasta Promo, tietoa huhtikuu lasten 2/2009 ja nuorten elinoloista ja palveluverkon Voisiko olla ongelmakohdista. niin, että toiset ihmiset ovat kaikkein tärkeimpiä terveyden ja hyvinvoinnin Helsingin turvaamisessa? sosiaalilautakunta Tutkimusnäyttöäkin alkaa olla löytyy poikkeus. siitä, että Muissa arjen kunnissa yhteisöillä sosiaalilautakunnan ja yhteisöllisyyden kokemuksilla on jopa elintavoista riippumaton yhdistämistä terveyslautakuntaan on pidetty myönteinen vaikutus terveyteen ja hyvinvointiin. järkevänä. Miksi ei Helsingissä? Uskon, Veera että Luoma-aho sosiaali- ja terveystoimi yhdistyvät vielä Helsingissäkin. Ylioppilaslehti Kannatan 9/2009sitä asiakkaiden edun takia. Työn Valtuustostrategian velvollisuudesta mukaan on siirrytty asiasta työn tehdään mielekkyyteen. tämän vuoden Palkan sijaan loppuun tärkeintä mennessä. on työn Sitten selvitys on päätösten merkitys ja aika. tarkoitus sekä se, ettei työ tuhoa En maapalloa usko, että entisestään. yhdistyminen Joidenkin tapahtuu mielestä välttämättä vielä muuttunut tällä valtuustokaudella. asenne työhön Jos saattaa ja kun kuulostaa päivähoito siirtyy laiskalta ajallaan opetustoimeen, itsekkäältä. Minusta sosiaali- se kuulostaa ja terveystoimen itse asiassa yhdistyminen aika aikuiselta. tulee ajankohtaiseksi. Tällainen ratkaisu kannattaisi tehdä valtuustokauden vaihtuessa. Sosiaali- ja terveystoimen yhteistyö olisi varmasti helpompaa yhteisellä hallintomallilla. Paniikkiratkaisuihin ei ole kuitenkaan syytä. Henkilöstölle ei kannata laittaa isoja, nopeita organisaatiouudistuksia ilman huolellista suunnittelua. Siis yhteistyössä ja ajan kanssa. Monen kunnan sosiaalitoimessa sovelletaan tilaaja-tuottajamallia. Jättääkö Helsinki tämän villityksen väliin? Tilaaja-tuottajamallista on aivan liian vähän kokemuksia ja tutkimusta, jotta sitä voisi suositella Helsinkiin. Voihan olla, että siitä ei olekaan toivottuja etuja. Uskoisin, että Helsingin malli on parempi kuin tilaaja-tuottajamalli. Toki kehitettävää ja parannettavaa meilläkin on. Helsingin sosiaaliviraston palvelustrategian lähtökohtana on monituottajamalli. Sosiaalivirasto vahvistaa voimakkaasti tilaajaprofiiliaan, mutta ei siirry sisäiseen tilaaja-tuottajamalliin. Helsingin sosiaalijohtajan kalustehankinnat ovat pyörineet keväästä lähtien otsikoissa. Onko julkisuus ollut mielestäsi kohdallaan? On tärkeää, että verorahojen käyttö on avointa ja järkevää. Epäselvät ja epäluottamusta herättävät asiat on selvitettävä tarkkaan. Johtopäätökset tehdään riittävien selvitysten, mutta ei lehtijuttujen, perusteella. Pidän tärkeänä, että kalustejupakka ei vie liikaa huomiota perustehtävän kustannuksella. Tällä hetkellä toivon palstatilaa lasten- ja nuorten hyvinvointisuunnitelman toteuttamiselle. sosiaalitieto 9/09 5
Kirjoita tutkimusta varten sosiaalityön eettisistä ristiriidoista! Taantuma tuo sosiaalityön käytäntöön jännitteitä, joita työntekijät joutuvat ratkomaan asiakastyössä. Siinä kohdataan päivittäin tilanteita, joissa ihmisten tarpeet ja käytettävissä olevat voimavarat ovat kaukana toisistaan. Tässä välissä sosiaalityöntekijä on neuvottelija, joka sovittaa yhteen resursseja ja tarpeita. Eettiset arvovalinnat ovat työssä jatkuvasti läsnä. Sosiaali- ja terveysalan työhyvinvointiselvitykset antavat kuvan henkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti rasittavasta työstä. On jopa puhuttu depressioammatista. Sosiaalityöntekijöiden saatavuus, vaihtuvuus ja uran vaihto on nähty lähinnä koulutuksen mitoituskysymyksenä, ei niinkään sosiaalityön tehtävän, käytännön ja eettisten haasteiden suunnasta. Tutkimusta sosiaalityön arjen eettisistä ongelmista on vähän. Toivonkin nyt saavani tutkimusta varten aineistoa työn eettisistä jännitteistä ja ratkaisuista sekä niihin liittyvistä pohdinnoista, keskusteluista ja valinnoista. Voit esimerkiksi kuvata tiiviisti konkreettisen tilanteen, jossa sosiaalityöntekijänä olet joutunut tai tiimisi on joutunut ratkaisemaan sosiaalityön tehtävän, arvojen ja käytännön välisiä eettisiä ongelmia. Olennaista on kuvata, mihin tilanteet ovat liittyneet. Ne voivat olla esimerkiksi lainsäädännön tulkintaongelmia yksittäistapauksessa, johtamiseen, työn organisointiin ja yhteistyöhön, kunnan ohjeisiin ja taloustilanteeseen ja omiin arvoihin liittyviä ristiriitoja. Kerro, miten eettisesti haastavat tilanteet on ratkaistu ja millaisia ajatuksia ja tunteita niiden käsittely on herättänyt itsessäsi ja työryhmässäsi ja työn johtamisessa. Liitä taustatiedoksi koulutuksesi, työkokemuksesi pituus sekä kunnan koko ja tiedot sosiaalityön resursseista. Annan mielelläni lisätietoa, puhelin 020 6107087. Tekstit toivon sähköisesti 22.11.2009 mennessä osoitteeseen riitta.haverinen@thl.fi. Riitta Haverinen, johtava asiantuntija, dosentti, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 6 sosiaalitieto 9/09
UUTISIA LYHYESTI Huolenpitoa ihmisistä, työllisyydestä ja palveluista vaikeassa taloustilanteessa. Näillä sanoilla otsikoi valtioneuvoston viestintäyksikkö tiedotteensa hallituksen vuoden 2010 budjettiesityksestä. Nuorisotyöttömyyden lieventämiseksi ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi lisäpanostus nuoriin ja vastavalmistuneisiin on 50 miljoonaa euroa. Panostus etsivään nuorisotyöhön miltei kaksinkertaistetaan, 4,65 miljoonaan euroon. Työmarkkinatuella ja peruspäivärahalla oleville ryhdytään maksamaan liki 100 euron suuruista aktiivirahaa. Kuntouttavasta työtoiminnasta tulee pakollista myös yli 25-vuotiaille. Tätä varten kunnat saavat 2,1 miljoonaa euroa lisärahaa. Budjettiesitys verkossa: www.vn.fi > Hallituksen toiminta > Valtion talousarvio Suomen Mielenterveysseura irtisanoo 12 kriisityöntekijää. Irtisanomiset tulevat voimaan vuodenvaihteessa SOS-auton lopettaessa toimintansa. Raha-automaattiyhdistyksen tuki SOS-autolle päättyy vuoden vaihteessa. Toisen puolen kuluista on maksanut Helsingin kaupunki. SOS-auto on toiminut Helsingin psykososiaalisen tuen ympäri vuorokauden päivystävänä ensihälytysyksikkönä tarjoten kriisiapua perheille ja työyhteisöille. Viime vuonna autoon otettiin yhteyttä 7 500 kertaa. Kolme yleisintä syytä auton kutsumiseen olivat itsemurha, läheisen kuolema ja psyykkinen sairaus. A-klinikkasäätiön Hietalinna-yhteisön toiminta on loppunut Helsingin Mechelininkadulla ja jatkuu nyt Järvenpään sosiaalisairaalassa. Hietalinnayhteisö on nuorille päihteiden ja huumeiden käyttäjille tarkoitetun lääkkeettömän, terapeuttisen yhteisöhoidon uranuurtaja. Viisi vanhan Hietalinna-yhteisön työntekijää jatkaa sosiaalisairaalan Hietalinna-yhteisössä. Ikääntyneille tarvitaan matalan kynnyksen neuvontapalvelukeskuksia, katsoo sosiaali- ja terveysministeriön Ikäneuvo-työryhmä. Se luovutti elokuussa ehdotuksensa peruspalveluministeri Paula Risikolle ikäihmisten ehkäisevän sosiaali- ja terveydenhuollon parantamiseksi. Työryhmä ehdottaa, että ikääntyneiden neuvontapalvelujen rahoitusta vahvistetaan, jotta palveluita saadaan koko maahan. Palvelujen maksuttomuus ehdotetaan turvattavaksi. Työryhmä ehdottaa myös, että hyvinvointia edistävät kotikäynnit otettaisiin käyttöön kaikissa kunnissa ensisijaisesti säännöllisten palvelujen ulkopuolella oleville 70 85-vuotiaille. Neuvonta- ja palveluverkosto ikääntyneiden hyvinvoinnin ja terveyden edistäjänä. Sosiaali- ja terveysministeriö, Selvityksiä 2009:24 www.stm.fi > Julkaisut Sijoitettujen lasten määrä väheni Vantaalla. Kaupunki uudisti viime vuonna sekä avohuollon että sijaishuollon toimintatapoja asiakasohjauksen, asiantuntijaryhmien, perhetyön sekä perhehoidon kehittämisen avulla. Nyt uuden lastensuojelulain voimaantulon jälkeen tehty lastensuojelun kuuden suurimman kaupungin kustannusvertailu osoittaa, että Vantaa oli viime vuonna kaupungeista ainoa, jossa sijoitettujen lasten määrä väheni edellisvuodesta. Kuusikkokuntia ovat Espoo, Helsinki, Oulu, Tampere, Turku ja Vantaa. Kuusikkokuntien vuoden 2008 lastensuojelua koskeva raportti www.kuusikkokunnat.fi > Verrattavat palvelut ja raportit > Lastensuojelu Helsingin itäisen sosiaaliaseman Vuosaaren toimipisteessä tehdään työtä monikulttuuristen perheiden kanssa. Työssä on huomioitu myös muualta Suomeen muuttaneet miehet. Touko kesäkuussa miehet osallistuivat videotyöpajaan, jonka pääkaupunkiseudulla toimiva avoin yhteisötelevisio M2HZ järjesti touko-kesäkuussa. Pajan elokuvat kuvaavat monikulttuuristen perheiden isien ja poikien yhteistä aikaa omassa elinympäristössään Vuosaaressa. Miesten töistä koottu video on nähtävissä M2HZ:n verkkosivuilla: www.m2hz.net > Kaupunkireportterit: Virkistävä Vuosaari THL julkaisee Rakenteet, avuttomuus ja lainsäädäntö Sosiaali- ja terveydenhuollon ulkopuoliset tekijät -työryhmä, Raportti II Monipuolisen asiantuntijaryhmän raportissa tarkastellaan avuttoman henkilön toimintamahdollisuuksiin vaikuttavia rakenteellisia kysymyksiä. Punaisena lankana ovat väestömuutosten ja teknologian kehityksen kautta syntyvät, palveluympäristöön kohdistuvat muutokset. 2009, 186 sivua, 25, tilausnumero RAP 014/2009 Ehkäisevä mielenterveystyö kunnissa Aineistoa suunnittelun tueksi Julkaisu tarjoaa käytännönläheistä tietoa ehkäisevän mielenterveystyön strategian laatimisen, toteuttamisen ja arvioinnin tueksi. Se on tarkoitettu kuntapäättäjille sekä muille ehkäisevän työn suunnitteluun osallistuville. 2009, 23 sivua, 14, tilausnumero KID006 Marjatta Bardy (toim.) Lastensuojelun ytimissä Kirjassa kuvataan lastensuojelua yhteiskunnallisena tehtävänä, käytännön toimintana ja inhimillisinä kokemuksina. Artikkeleissa tarkastellaan mm. lastensuojelun filosofiaa ja käytäntöjä, lapsen osallisuutta ja ikäsensitiivistä lastensuojelua sekä hoitavaa ja kuntouttavaa lastensuojelua. Artikkeleiden lomassa kulkee tarinoita lastensuojelun sosiaalityöstä. 2009, 270 sivua, 32, tilausnumero TEE005 TERVEYDEN JA HYVINVOINNIN LAITOS Julkaisujen tilaukset www.thl.fi/kirjakauppa Asiakaspalvelusta puhelimitse 020 610 7190 (klo 9 12) sosiaalitieto 9/09 7
kärki Erja Saarinen Nuoria on yhä enemmän lastensuojelun asiakkaina ja heitä myös otetaan aiempaa useammin huostaan. Onko nuorille tarjolla liian vähän vai vääränlaisia palveluita? Nuoruus on uusi mahdollisuus tartutaanko siihen sosiaalityössä? kuva: Silja Vornanen kuva: Erja Saarinen Nuorten kanssa työskenneltäessä olennaista on lastensuojelun yhteistyö muiden toimijoiden kanssa. Riitta Vornanen 8 sosiaalitieto 9/09 Toki voi käydä niinkin, että resurssit vähenevät entisestään ja palvelut liukuvat kauas ison kunnan reuna-alueiksi jäävistä entisistä pienistä kunnista. Alpo Heikkinen kuva: Panu Pälviä
Harva nuori tulee autetuksi sillä, että hän pui asioitaan toimistopöydän ääressä ammattilaisen kanssa irrallaan elinpiiristään: koulusta, kavereista ja kodista. Pahimmillaan nuoret käyvät samantapaisia keskusteluja vuorotellen lastensuojelun sosiaalityöntekijän, koulukuraattorin ja psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Motivaatio hakea apua romahtaa, kun asiakaskäyntejä on moneen paikkaan. Nuorten itsensä mielestä palveluiden olisi tärkeä sopia heidän elämänrytmiinsä eikä toimistotyön rytmiin. He toivovat työntekijöiltä enemmän aikaa kuin heille nyt annetaan. He pitävät yhdessä toimimisesta ammattilaisten ja muiden nuorten kanssa. Tällöin työ ei kietoudu ongelmien ympärille vaan he saavat pikku hiljaa avata maailmaansa tekemisen touhussa. Nuorten toiveet eivät vielä kovin hyvin näy palvelujärjestelmässä. Yhä enemmän ongelmia? Nuorten syrjäytymisriskeistä ja pahoinvoinnin lisääntymisestä on lukuisia tutkimuksia. Joissain tutkimuksissa riskiryhmiin lasketaan jopa 30 prosenttia nuorista. Toiset tutkimukset osoittavat, että suurimmalla osalla nuorista menee hyvin ja vain pienellä ryhmällä on ongelmia, mutta ne ovatkin sitten vakavia. On myös väitetty, että ongelmia havaitaan ja diagnosoidaan entistä tarkemmin ja siksi niitä näyttää olevan enemmän. Tarvitaan enemmän tietoa siitä, miten interventiot vaikuttavat ja mitkä tekijät auttavat nuorta selviytymään. Pitkään nuorten kanssa sosiaalityötä tehnyt, kehittänyt ja tutkinut Alpo Heikkinen pitää selvänä, että psyykkisen toimintakyvyn ja mielenterveyden ongelmat ovat nuorilla lisääntyneet. Ne näkyvät kouluvaikeuksina ja käytöshäiriöinä ja ovat lisänneet lastensuojelun ja psykiatrisen hoidon tarvetta. Heikkinen on perustanut Helsingissä nuorille vertaisryhmiä ja tehnyt niiden käytöstä ammatillisen lisensiaattityön. Se, että nuoria otetaan nopeaan tahtiin huostaan ilman useita avohuollon tukitoimia, johtuu Heikkisen mukaan paljolti siitä, ettei kouluissa ole voimavaroja puuttua ajoissa nuorten ongelmiin. Hoidonsaanti viivästyy ja ongelmat ovat jo vakavia, kun nuoret tulevat lastensuojelun asiakkaiksi. Silloin ei enää selvitä avohuollon turvin. Ongelmat eivät kriisiydy vain murrosiän takia vaan ne ovat olleet nähtävissä jo aiemmin. Joka tuutista toitotetaan varhaisen puuttumisen ideologiaa. Se on turhaa, jos ei ole henkilöstöä auttamaan lapsia varhain. Työryhmä esittää: Kuntiin nuorten ohjaus- ja palveluverkosto Nuorisolakiin esitetään muutoksia nuorten julkisten palveluiden parantamiseksi ja varhaisen puuttumisen lisäämiseksi. Opetusministeriön työryhmän mielestä nuorisolaissa tulisi säätää nykyistä tarkemmin paikallistason monialaisesta viranomaisyhteistyöstä. Kuntiin tulisi koota nuorten ohjaus- ja palveluverkosto, joka koostuisi opetus-, sosiaali-, terveys- ja nuorisotoimen sekä työ-, poliisi- ja puolustushallinnon edustajista. Se voisi olla myös useamman kunnan yhteinen. Verkosto sovittaisi yhteen nuorten palveluita. Se ei käsittelisi yksittäisen nuoren asioita. Työryhmän mielestä laissa tulisi myös säätää etsivästä nuorisotyöstä. Työryhmä luovutti lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman toteuttamiseen liittyvän esityksensä kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallinille elokuussa. Moniammatillisen viranomaisyhteistyön ja etsivän nuorisotyön lakisääteistäminen. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2009:22. www.minedu.fi > Julkaisut Nuoruus on uusi mahdollisuus Lastensuojelua on viime vuosina kehitetty voimakkaasti ja sehän koskee myös nuoria. Ma. professori Riitta Vornanen Kuopion yliopistosta näkee kuitenkin puutteita nuorisosiaalityössä ja sen tutkimuksessa: Nuorisososiaalityötä pitäisi tarkastella kokonaisuutena. Sitä tehdään paitsi kuntien lastensuojelussa myös vaikkapa kouluissa ja sairaaloissa. Entä miten lastensuojelutyötä pitäisi eriyttää ikäryhmittäin? Esimerkiksi vauvatyötä on kehitetty. Koko sosiaalityössä on meneillään paljon aikuissosiaalityön kehittämishankkeita. Nuoruudesta puhutaan toisena mahdollisuutena, mutta Vornanen epäilee, tunnistetaanko tämä mahdollisuus ammattityössä ja missä vaiheessa. Tunnistetaanko nuoruuden kehitys- ja siirtymävaiheet, joissa tarvitaan erityistä tukea? Nuorisotutkimusta tehdään paljon eri tieteen aloilla, mutta sosiaalityön tutkimuksessa nuoret ovat vaarassa jäädä väliinputoajiksi. Sijaishuollossa, kuten koulukodeissa, olevia nuoria on tutkittu, mutta ei juuri avohuoltoa ja koulun sosiaalityötä. Lisää tutkimusta tarvittaisiin siirtymävaiheista vaikkapa ala-asteelta yläasteelle, riippuvuusongelmista, kuten peli- ja päihderiippuvuuksista ja taloudellisista ongelmista ja velkaantumisesta. Pirstaleisia palveluita Nuorten palvelut vaihtelevat valtavasti kunnittain. Joistain kunnista puuttuu nuorisotyö. Psykiatrian avopalveluiden saatavuudessa on suuria eroja. Koulukuraattorin vastuulla saattaa olla satoja oppilaita. Perhetyötä ei aina ole nuorille lastensuojelun asiakkaille. Pohjois-Suomessa matkat palveluihin ovat niin pitkiä, ettei palve- luita käytännössä ole nuorille olemassa. Heille on tärkeää, että palvelut ovat lähellä. Palvelujärjestelmä on usein niin sekava, ettei ammattilainenkaan löydä puhelinluettelosta nuorille tarkoitettuja palveluita. Miten nuori sitten löytäisi, Vornanen kysyy. Nuorten tarpeet tulevat nykyisissä palveluissa huonosti arvioiduiksi ja heidän ongelmansa jäävät jotenkin epämääräisinä lillumaan ja pahenemaan. Siinäkin on vaihtelua, minkä ikäiset katsotaan nuoriksi ja palveluihin oikeutetuiksi. Nuorisolain mukaan nuoria ovat alle 29-vuotiaat. Miten nuoruus mielletään sosiaalityössä? Missä kulkee raja nuoriso- ja aikuissosiaalityön välillä? Tunnistetaanko aikuissosiaalityössä nuoruuden erityiskysymyksiä, Vornanen miettii. Heikkinen on huomannut, että keskikokoiset kunnat panostavat lukiolaisiin ja ammattiopiskelijoihin, jotta he eivät jäisi ulos työmarkkinoilta. Suuremmissa kaupungeissa satsataan nuorempiin. Olisiko yksi syy se, että koulutragediat tapahtuivat keskikokoisissa kunnissa? Viime vuosikymmenen ja jo 1980-luvun lopun projektikehittämisen kulta-aikana nuorten syrjäytymistä ehkäistiin lukuisissa projekteissa. Tämä tuotti uusia työmalleja, mutta niitä ei kunnissa yleensä otettu vakituiseen käyttöön. Palvelurakenteet eivät muuttuneet. Projektirahalla saatiin väliaikaisesti jotain lisää peruspalveluiden kylkeen, Heikkinen sanoo. Toki on hyviäkin esimerkkejä: Helsingissä on kehitetty ja vakiinnutettu pysyviksi palveluiksi eri hallintokuntien yhteinen yksilöllistä tukea nuorille tarjoava Luotsi-toiminta ja sosiaaliviraston nopean puuttumisen perhetyö. Myös Espoo ja Vantaa ovat vahvistaneet nuor- sosiaalitieto 9/09 9
Hanna Grönlund Iso merkitys on yhdelläkin toimivalla työntekijäsuhteella, jossa nuoreen saadaan hyvä kontakti. ten perheissä tehtävää perhetyötä. Järjestöpuolelta Heikkinen ottaa erinomaisena esimerkkinä Icehearts-toiminnan, jossa tuetaan vuosien ajan vaikeassa asemassa olevia lapsia ja nuoria joukkueurheilun kautta. Kehittämistä lastensuojelun johdolla Heikkisestä ei ole järkevää vaatia lisäresursseja nykyisiin palveluihin ja kasvattaa yksittäisten palveluiden määrää. Nyt tarvitaan uudenlaisia palveluita, joissa yhdistyy eri toimijoiden, kuten lastensuojelun, koulujen ja psykiatrisen avohoidon, osaaminen. Lastensuojelulla on vahvin lainsäädäntö. Se toimii yhteiskuntapolitiikan välineenä ja ottaa vastuuta rakenteen uudistamisesta. Kehittämistoimet kirjataan kuntien lastensuojelun suunnitelmiin. Muutama vuosi sitten päättyneen lastensuojelun kehittämisohjelman selvityksissä todetaan, että lastensuojelun avohuoltoon kaivataan muun muassa keinoja auttaa nuoria intensiivisesti kriiseissä. Apua pitää saada yhdestä paikasta ja aikaa nuorelle pitää olla paljon. Intensiivimenetelmiä käytetään muun muassa Itävallassa ja muissa Pohjoismaissa ja niiden vaikuttavuus on myös osoitettu. Tällaista menetelmää kokeillaan nyt Etelä-Suomen Lapsen ääni -hankkeessa, joka on Kansallisen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelman Kasteen yksi hanke. Heikkinen toimii siinä nuorten intensiivimenetelmän tutkijana. Hankkeessa tehdään Helsingissä asiakastyötä kahden nelihenkisen moniammatillisen tiimin voimin. Siihen kuuluvat lastensuojelun sosiaalityöntekijä, nuorisotyöntekijä, psykiatrinen sairaanhoitaja ja sosiaaliohjaaja. Työmuodossa yhdistyvät eri ammattialojen tieto sekä toiminnalliset ja terapeuttiset menetelmät. Yksilötyön lisäksi perustetaan nuorten vertaisryhmiä. Palvelu on tarkoitettu 12 14-vuotiaille lastensuojelun asiakkaille. Heitä on Helsingissä noin tuhat. Työssä tarvittavasta tiedosta vasta puolet tulee oman ammatin koulutuksesta. Toinen puoli syntyy siitä, että eri alojen ammattilaisten tieto ja kokemus yhdistetään. Kun eri alojen asiantuntijoita yhdistää yhteinen työmenetelmä, ammattikuntien rajat sulavat pois ja syntyy uutta, Heikkinen uskoo. Lapsen ääni -hankkeessa nuorten palveluja ja intensiivimenetelmiä kehitetään myös Espoossa, Hyvinkäällä, Lohjalla, Vantaalla ja Pirkanmaalla. Heikkisestä on hyvä, että mallia testataan väestöltään ja palvelurakenteeltaan erilaisissa kunnissa. Ei tehdä yhdessä kunnassa valmista mallia ja sitten ihmetellä, miksi se ei toimikaan muualla. Yrityksiltä uudenlaisia avopalveluita Myös yritykset tarjoavat nuorten avopalvelupalettiin yhä enemmän vaihtoehtoja. Heikkinen pitää niitä hyvänä lisänä. Hänestä palvelujärjestelmä ei kuitenkaan voi perustua kilpailutettujen yksityisten palveluiden käyttöön. Kaikkiin palvelutarpeisiin ei välttämättä voida ostaa jotain palvelua. Täytyy analysoida, millainen ongelma on, mitkä rakenteelliset tekijät vaikuttavat siihen, miten pitkään tukea tarvitaan ja miten tuentarpeeseen pitää vastata. Vasta tämän jälkeen voidaan arvioida, kuka ongelmaan pystyy vastaamaan. Jos köyhän lähiön koulussa näkyvät jatkuvasti tietyntyyppiset sosiaaliset ongelmat, asiaa ei ratkaise se, että yritys käy auttamassa joitain oppilaita. Heikkistä huolestuttaa se, ettei yksityisten palveluiden pysyvyyttä voida turvata, koska yritykseltä voi murentua taloudellinen pohja. Julkiset palvelut eivät häviä apua tarvitsevan viereltä. On kummallista, etteivät kunnat kehittele uusia menetelmiä niin kuin yritykset. Eikö kunta tarjoa työntekijöille mahdollisuuksia kehittää työtä ja maksa heille kunnon palkkaa? Miksi se on valmis maksamaan palveluiden hinnan ja voittomarginaalin yrityksille, Heikkinen miettii. Myös laitoksia tarvitaan Vaikka nuorille kaivataan uusia avotyön menetelmiä, Heikkinen muistuttaa, että laitoksiakin tarvitaan: Etenkin murrosikäisillä pojilla pystytään usein kodin ulkopuolella pysäyttämään käsistä riistäytynyt tilanne koululintsauksineen ja päihdeongelmineen, varsinkin, jos laitoksessa on oma koulu. Ehdoton laitoskritiikki särähtää korvaan! Jos kotona vanhemmat eivät pysty pyörittämään arkea, avohuolto ei riitä. Silloin se on vain tekohengitystä ja eettisesti väärin. Nuorille tarvitaan uudenlaista apua, mutta Riitta Vornanen varottaa kaatamasta kohtuuttomia vaatimuksia kunnan sosiaalityöntekijöiden niskaan: he eivät nykyisillä työmäärillä pysty erikoistumaan nuorten asioihin kovin syvällisesti eivätkä antamaan nuorille tarpeeksi aikaa. Toisaalta pitää miettiä, tehdäänkö työtä yhden nuoren vai ryhmän kanssa. Myös yhteisösosiaalityölle olisi käyttöä. Laitoksissa on mahdollisuus intensiiviseen työskentelyyn oman työntekijän kanssa. Tärkeintä on kuitenkin se, miten kohtaamishetkellä työskennellään nuoren kanssa, kuinka paljon nuori voi vaikuttaa asiakassuunnitelmaan ja palveluihinsa. Iso merkitys on yhdelläkin toimivalla työntekijäsuhteella, jossa nuoreen syntyy hyvä kontakti. Tietoa nuorista ja nuoria koskevasta tutkimuksesta Nuorisoasiain neuvottelukunta Opetusministeriön sivuilla vuosittain tehtävät nuorisobarometrit sekä tietoa nuorten elinoloista www.minedu.fi > Nuoriso > Nuorisoasiain neuvottelukunta Nuorisotiedon talo Linkkikirjasto nuoria ja nuorisotutkimusta koskevaan tietoon. www.alli.fi > Kirjasto- ja tietopalvelut Nuorisotutkimusseura Seura edistää monitieteistä nuorisotutkimusta, julkaisee Nuorisotutkimus-lehteä ja julkaisusarjaa nuorisotutkimuksesta ja harjoittaa tutkimustoimintaa Nuorisotutkimusverkoston kautta. www.nuorisotutkimusseura.fi Valtakunnallinen sosiaalityön yliopistoverkosto Sosnet Tietoa nuorisososiaalityön erikoistumiskoulutuksesta sekä lapsi- nuorisososiaalityötä koskevasta tutkimuksesta. www.sosnet.fi > Lapsi- ja nuorisososiaalityö Kaikki linkit löydät Sosiaalitiedon verkkosivuilta www.sosiaalitieto.fi > Lehti Kirjallisuutta Alpo Heikkinen: Nuoret lastensuojelun avohuollossa palvelujen ja menetelmien tarkastelu. Sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalialan kehittämishankkeen lastensuojelun kehittämisohjelman raportti. Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Selvityksiä 2007:1. www.hel.fi/sosv > Julkaisut > Selvityksiä Minna Autio, Kirsi Eräranta & Sami Myllyniemi (toim.): Polarisoituva nuoruus? Nuorten elinolot vuosikirja 2008. Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 84. 10 sosiaalitieto 9/09
kärki Hanna Grönlund Imatralainen Sanna Mattila löysi oman polkunsa tukiaikuisen avulla. Tukiaikuinen tsemppaa nuorta eteenpäin kuva: Anu Siisiäinen Kiinnostaisiko tukea yläkoulua päättävää nuorta jatko-opiskelusuunnitelmissa? Haluaisitko etsiä mielekästä harrastusta ja kesätöitä yhdessä yhdeksäs- tai kymmenesluokkalaisen kanssa? Olisiko sinusta apua nuorelle, joka tarvitsee aikuisen tukea elämänsä nivelvaiheessa? Imatralainen nuoriso-ohjaaja Anu Siisiäinen vastasi jo pari vuotta sitten kyllä näihin kysymyksiin. Hän lähti mukaan Nuorten Akatemian tukiparitoimintaan. Nyt menossa on jo kolmas tuettava nuori eikä Siisiäisen innostukselle näy loppua: Hieno mahdollisuus ja palaute on ollut tosi positiivista. Nyt Siisiäinen myös työskentelee nuorten koulunkäyntiä tukevassa hankkeessa ja iloitsee siitä, että voi toimia tukiaikuisena osana työtään. Hitsin hyvä asia Jatko-opiskelu on nuorelle iso asia. Jos hän samalla painiskelee muiden elämänmuutosten kanssa, on aikuisen tuki tervetullutta. Tukiparitoiminnan onnistumista helpottaa se, ettei kyse ole viranomaisavusta. Kyse ei ole kuulumisten vaihdosta vain tavan vuoksi, vaan tukiaikuista kiinnostaa oikeasti, mitä nuorelle kuuluu. Hänelle nuori on jotain erityistä, Siisiäinen painottaa. Hänestä on hyvä, että nuori voi kohdata kasvukipujaan tutun ja turvallisen aikuisen kanssa. Samaa mieltä on Sanna Mattila, 17. Hän on Siisiäisen tukinuori viime lukuvuodelta. Se oli hirmu mukava vuosi ja auttoi minua monessa asiassa. Anu ei tuominnut ideoitani, se keskittyi minuun ja asioihini ja potki eteenpäin silloin, kun vastaan tuli stoppi. Hitsin hyvä asia. tukiparitoiminta Yksilöllistä tukea peruskoulua päättäville nuorille esimerkiksi oppimisvaikeudet, alisuoriutuminen ja sosiaaliset ongelmat ovat perusteita toiminnan tarpeellisuudelle. Nuorten Akatemia tukee tukipareja 200 eurolla: avustusta voi hakea välipaloihin, bussi- ja pääsylippuihin tms. Tukiaikuiseksi voivat ryhtyä Nuorten Akatemian kahden päivän Mahis-koulutuksen käyneet ohjaajat ja koulun henkilökuntaan kuuluvat. Hakuaika on marraskuun loppuun asti. Mukaan mahtuu 30 tukiparia. Nuorten Akatemia on valtakunnallinen järjestö, joka tukee nuorten omaa toimintaa ja siinä oppimista. Toimintaa tukee RAY. www.nuortenakatemia.fi > Ohjaajalle > Tukiparitoiminta Tavoitteet täyttyivät Jos Anu ei olisi ollut tukemassa, osa tavoitteista olisi jäänyt toteutumatta. Jään helposti paikalleni junnaamaan, Mattila kertoo. Se oli parasta, kun tajusi, että nyt on päästy tavoitteisiin, ollaan onnistuttu. Yleensä me palkittiin itsemme jotenkin sen jälkeen. Sitten oli helpompi jatkaa taas seuraavaan tavoitteeseen. Päätavoitteena oli jatko-opiskelupaikka ja opintojen aloittaminen syksyllä 2008. Numeroita piti saada nostettua päästötodistusta varten. Oli pakko tarttua koulukirjoihin. Ei voinut vain laittaa kirjaa tyynyn alle ja toivoa, että osaisi asiat aamulla herätessä, Mattila kertaa tukiparivuotta. Sen opin, etteivät asiat tapahdu itsestään heti, kun tahdon niin. Jatko-opiskelun lisäksi tavoitteena oli löytää kesätyöpaikka ja mieleinen harrastus. Naiset kävivät yhdessä pelaamassa sulkapalloa ja kävelemässä. Mattilan vanha ratsastusharrastus herätettiin henkiin. Yhdessä tekeminen on huomattavasti tuloksellisempaa kuin pöydän ääressä istuminen ja keskusteleminen, Siisiäinen kiteyttää. Nuorten Akatemian tarjoama taloudellinen tuki saa kiitokset tavoitteiden täyttymisen mahdollistajana: Se on ensiarvoisen tärkeää, vaikkei tuki olekaan suuria summia. Sen avulla voidaan tehdä jotain ekstraa oppilaitoksien tutustumiskäyntien lisäksi. Ja ennen kaikkea, sillä voidaan tehdä juuri sitä, mistä nuori on kiinnostunut, Siisiäinen sanoo. Yhteys ei katkea Siisiäisen yhteydenpito tukinuortensa kanssa on jatkunut, vaikka tukiparitoiminta on heidän osaltaan loppunut. Soitellaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Nuoret tietävät, että olen puhelimen päässä tavoitettavissa. Mattilan tukiparitoiminnan aikana aloittamat opinnot ovat keskeytyneet, mutta Siisiäinen on auttanut häntä taas eteenpäin: Me on Anun kanssa käyty yhdessä työkkärissä ja Kelassa. Anu on auttanut saamaan työharjoittelupaikan Harjulan hevostallilta, Mattila kertoo. Vaikka hevoset ovat olleet Mattilan intohimo jo lapsesta, hänelle on vasta nyt kirkastunut, että hevosista voisi tulla myös ammatti. Hänen tavoitteenaan on aloittaa opinnot Harjun hevosopistolla. sosiaalitieto 9/09 11
kärki Minna Tarvainen Viimeinen yritys ennen huostaanottoa Lastensuojelun avo- ja jälkihuoltopalveluja tuottava Elämänhallintapalvelut Visio Oy kutsutaan apuun, kun nuoren huostaanotto uhkaa. Kahdeksasluokkalainen potee pahaa kouluallergiaa. Pulpetti jää tyhjäksi tämän tästä, ja koulu tekee useita lastensuojeluilmoituksia nuoren lintsauksesta. Lastensuojelussa kokeillaan kaikkea mahdollista, mutta nuori ei vain viihdy koulussa. Naapurin täti ja satunnainen ohikulkijakin tarttuvat puhelimeen. He ilmoittavat nuoren kuljeskelusta tai päihteidenkäytöstä poliisille. Jollei muutosta saada aikaan pian, edessä on huostaanotto. Sosiaalityöntekijä päättää kokeilla vielä jotakin avohuollon keinoa, ja puhelin soi Visio Oy:ssä. Tilanne on yritykselle tuttu ja siellä tiedetään, ettei odotteluun ole aikaa. Voimme aloittaa työn perheen kanssa heti. Meille ei ole jonoa, kuten vaikkapa kunnan perhetyöhön saattaa olla, toiminnanohjaaja Tomi Kaikkonen lupaa. Työn alkuunpääsyä saattaa helpottaa myös se, että asiakkaat mieltävät Vision työntekijät monesti toisin kuin kunnan lastensuojelun henkilöstön. Sosiaalitoimi, lastensuojelu ja viranomaiset voivat herättää vanhemmissa pitkän lastensuojeluasiakkuuden jälkeen kielteisiä mielikuvia. Yrityksellä ei ole samoja rasitteita. Sellainen tuntuma minulle on tullut tavatessani asiakkaita, Kaikkonen sanoo. Työntekijät eivät myöskään ole naapurustossa tuttuja eivätkä kaarra pihaan viraston autolla. Lenkkarit jalkaan tai studiolle Toiminnanohjaaja muodostaa lastensuojeluun perehtyneen liikunnanohjaajan kanssa Visiossa työparin. Mutta mihin sitä liikuntaa tarvitaan? Liikunnanohjaajan mukana olo keventää tunnelmaa ja alentaa kynnystä ottaa vastaan palveluita. Monet vanhemmat sanovat, että hyvä kun tulitte. Liikunta tekeekin lapsellemme hyvää, liikunnanohjaaja Jarno Tuomisalo selittää. Kukapa isä tai äiti voisikaan kieltää, että tietokoneella roikkuvan nuoren on terveellistä juosta vaihteeksi jalkapallon perässä tai luistella raikkaassa ulkoilmassa? Liikunta ei silti ole osana työprosessia ainoastaan vanhempien mieliksi. Se antaa nuorelle onnistumisen elämyksiä. Eikä se aina ole lenkkarit jalkaan ja lenkille -meininkiä. Tarkoituksena on löytää nuorelle mielekäs harrastus. Toiminta voi olla melkein mitä tahansa: jalkapalloa, koripalloa, jääkiekkomatseissa käyntiä tai muuta nuorta kiinnostavaa. Säännöllisesti käydään maailmanmainetta niittäneen metalliyhtye Nightwishin studiolla, missä nuoret äänittävät säveltämäänsä musiikkia yhdessä yhtyeen tuottajan, Tero Kinnusen kanssa. Kokemukset aikuisten kanssa puuhailusta voivat olla nuoren elämässä ensimmäisiä, sillä asiakasperheiden vanhemmilla on harvoin aikaa tai voimia harrastaa lastensa kanssa. Ja jos hyvin käy, aikuiset lähtevät mukaan harrastamaan. Tapaamisia lähes päivittäin Yhdessä tekeminen antaa perheelle mahdollisuuden tutustua työntekijöihin luontevasti. Sen avulla saamme kontaktin perheeseen ja nuoreen. Vaikuttaminenhan perustuu kontaktiin, siksi suhteen on oltava kunnossa, Kaikkonen huomauttaa. Työskentely on varsinkin alussa tiivistä. Työntekijät tapaavat perhettä ensimmäiset kolme kuukautta tiheästi, neljä, jopa viisi kertaa viikossa. Ja asiakkaaksi tulee aina koko perhe: vanhemmat ja nuoren mahdolliset sisarukset, oli heitä sitten yksi tai viisi. Usein nuori oirehtii asiakkuuden alussa rajusti, mutta pelkästään lasta muuttamalla ei saada aikaan muutosta. Muutoksen on tapahduttava koko perheessä ja nuoren ympäristössä, toimitusjohtaja Tero Viljamaa muistuttaa. Siksi työntekijät eivät juuri pyydä asiakkaita toimistokäynneille. He tapaavat nuoren koulussa, kotona, yksin ja perheen kanssa, pelikentällä ja asiakasnuorille järjestetyllä retkellä ryhmässä. Havainnoimme häntä eri ympäristöissä, ja samalla kuva nuoresta laajenee. Jos koulussa on ajateltu, että nuori ei pysty noudattamaan ohjeita, hän voi käyttäytyä aivan toisin pelin tiimellyksessä tai ryhmässä, Kaikkonen on huomannut. Terapia sisältyy perhetyöhön Asiakkaat kaihtavat usein terapeuttisia istuntoja. Moni hyvä keskustelu nuoren kanssa alkaakin pyörää korjatessa tai automatkalla urheilukentälle. Toiminta helpottaa puhumista. Ja juttu jatkuu luontevasti senkin jälkeen, kun toiminta loppuu, Tuomisalo kertoo. Varsinaiselle terapiallekin on todettu olevan tarvetta, joten se on integroitu palveluihin. Tiheiden perhetapaamisten tuloksena pinnan alta paljastuu joskus vakavia, mutta vaiettuja ongelmia. Tällainen tabu voi olla esimerkiksi avioero, kuolemantapaus tai vanhemman oma lapsuudentrauma, joka heijastuu nuoren oirehtimisena. Aina siitä ei saada otetta edes toiminnanohjaajan ja liikunnanohjaajan tapaamisissa, ja tilanne junnaa. Näitä tilanteita varten Visio on kehittänyt oman hoidollisen työn mallinsa. 12 sosiaalitieto 9/09
Vision yhteyshenkilöt Tero Viljamaa Toimitusjohtaja gsm 044 092 9111 tero.viljamaa@visionet.fi Jari Räty Henkilöstöjohtaja gsm 044 092 9118 jari.raty@visionet.fi Juha Anttonen Kehitysjohtaja gsm 044 092 9112 juha.anttonen@visionet.fi Sinun kannattaa tietää, mitä haluat todennäköisesti tulet saamaan sen! Elämänhallintapalvelut Visio Oy Vesijärvenkatu 20 C 46, 15140 Lahti Kauppakaari 15 A, 04200 Kerava Kasarmikatu 4, 13100 Hämeenlinna www.visionet.fi visio@visionet.fi Y-tunnus 2008181-3 Elämänhallintapalvelut Visio Vision työntekijät tapaavat perheitä tiiviisti ja luovat toiminnan avulla kontaktin nuoreen ja perheeseen. Vaikuttaminenhan perustuu kontaktiin, siksi suhteen on oltava kunnossa, sanovat Tomi Kaikkonen (vas.), Tero Viljamaa ja Jarno Tuomisalo. kuva: Minna Tarvainen Elämänhallintapalvelu Visio Oy Tero Viljamaan ja Juha Anttosen vuonna 2006 perustama lastensuojelun avopalveluita, jälkihuoltoa, konsultaatiota ja koulutusta tuottava yritys. Palvelut tähtäävät huostaanottojen välttämiseen ja vähentämiseen. Palvelun tilaa aina kunnan sosiaalitoimi. Vuonna 2006 työntekijöitä oli kaksi, Viljamaa ja Anttonen, vuonna 2008 työntekijöitä oli 25. Joukossa on sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, liikunnanohjaajia, tarvittaessa käytössä on perheterapeutteja. Toimipisteitä neljällä paikkakunnalla: Keravalla, Lahdessa, Hämeenlinnassa ja Tampereella. Vuonna 2008 palveluita käytti 29 kuntaa. www.visionet.fi Yrityksellä on käytössään perheterapiaan perehtyneitä psykoterapeutteja. Heidän työnsä integroidaan perhetyöhön siten, että terapeutti ja Vision toiminnanohjaaja tapaavat perhettä yhdessä. Tarkoitus ei ole aloittaa pitkää terapiaa, jollei sellaiseen ilmene tarvetta. Kaksikko voi käydä perheen kotona vaikkapa viisi kertaa. Sen jälkeen meillä kaikilla on lupa puhua asiasta. Se on avattu, Kaikkonen selittää. Kuntien kanssa yhdessä Vision työntekijöiden työ niveltyy kuntien lastensuojeluun. Aloituspalaverissa perhe, sosiaalitoimen edustajat ja Vision työpari sopivat yhdessä tavoitteet. Melko usein käy kuitenkin niin, että tavoitteita tarkennetaan nopeastikin aloittamisen jälkeen. Kun opimme tuntemaan perheen, nousee esiin asioita, joita ei aiemmin tiedetty, Viljamaa toteaa. Visiolaiset työskentelevät perheiden kanssa yleensä vuoden. Sen aikana pidetään seurantapalavereita, ja työntekijät raportoivat kunnan sosiaalityöntekijälle säännöllisesti. Seurantaan on tulossa myös uusi työkalu. Vuoden loppuun mennessä saamme valmiiksi Tekes-projektina valmistelemamme toiminnanohjausjärjestelmän. Sen avulla sosiaalityöntekijä voi kirjautua järjestelmäämme omalta työpäätteeltään ja saada lähes reaaliaikaista tietoa työskentelystä asiakasperheessään, henkilöstöpäällikkö Juha Anttonen kertoo. Hämeenlinnassa Visio on kokeillut uudenlaista kuntayhteistyötä. Siinä Vision työntekijä tulee kunnan perhetyöntekijän työpariksi. Yhteistyössä molempien vahvuudet saadaan käyttöön. Sekä julkisella että yksityisellä puolella pitäisi oppia katsomaan sektorirajojen ylitse. Emme pyri syrjäyttämään kunnan työntekijöiden ammattitaitoa, Tero Viljamaa vakuuttaa. Hänen mielestään kumppanuus antaa parhaat eväät yrityksen ja kunnan yhteistyölle. Periaatteinamme ovat luottamus ja avoimuus, ja kumppanuudessa ne toteutuvat parhaiten. Silloin osapuolet neuvottelevat toiminnasta tasavertaisesti yhdessä. Oman haasteensa kumppanuudelle asettaa palveluiden kilpailutus, joka ei sekään ole este avoimelle, palveluita kehittävälle vuoropuhelulle, hän muotoilee. Huostaanotto voi olla onnistumista Mitä kunnat sitten saavat rahalla? Viime vuoden tilastojen mukaan 85 prosentissa Vision asiakasperheistä vältettiin niitä uhannut huostaanotto. Mutta huostaanottokaan ei visiolaisten mielestä merkitse sitä, että työ olisi epäonnistunut. Jälkikäteen katsottuna tekemämme työ on silloin ollut huostaanoton valmistelua perheen ja lapsen kanssa. Sekin voi olla onnistumista. Lähtötilanne sijoitukselle on erilainen, kun vanhemmat ymmärtävät, että he eivät kykene vastaamaan lapsen hyvinvoinnista. Silloin he antavat lapselle luvan olla sijoitettuna. Lapsen on helpompi olla sijoituspaikassa, kun hän näkee vierailuilla tasapainoiset vanhemmat verrattuna siihen, että hän tapaisi ahdistuneet vanhemmat, Kaikkonen sanoo. Jarno Tuomisalo toivoisi, että tulevaisuudessa he pääsisivät mukaan työhön jo ennen kuin huostaanotto huohottaa niskassa. Miksi aina odottaa huostaanoton uhkaan saakka? Voisimmepa joskus toimia ennen kuin asiat ovat aivan sen viimeisen oljenkorren varassa. sosiaalitieto 9/09 13
kärki Tiia Hämälä, Johanna Kilpeläinen, Sanna Paukku, Tiia Smolander Elämässä voi olla kiinni monella tavalla Ei nuori välttämättä tunne olevansa syrjäytynyt, vaikka hänellä ei ole työ- tai opiskelupaikkaa. Elämä voi olla muuten kunnossa ympärillä perhe, ystävät ja harrastukset. Koulukiusaamista ja päihteitä Petri, 23, näyttää onnelliselta. Ulkonäön perusteella on mahdoton sanoa, onko hän syrjäytynyt vai ei. Onnellisuuden syy selviää pian: Petri on rakastunut ja haaveet perheen perustamisesta ovat pinnalla. Vuokrakämpässä on elämää. Hän ei ole yksinäinen. Petri syntyi pienituloiseen maalaisperheeseen. 11-vuotiaana tuli muutto maalaiskoulusta 600 oppilaan kaupunkikouluun. Siellä hän joutui kiusatuksi ja pahoinpitelyjä oli jopa päivittäin. Alkoholinkäyttö tuli kuvioihin yläasteella. Hän alkoi myös välittää savukkeita, viinaa ja lopulta kannabista. Helppo raha oli suuri houkutus. Myyminen toi rahaa kannabiksen kokeiluun ja muutaman viikon päästä Petrillä oli jo kovat aineet käytössä. Petri selviytyi yläasteelta ja pääsi ammattikouluun. Hän aikoi metsuriksi. Samoihin aikoihin hän muutti pois kotoa, koska ei tullut toimeen alkoholisti-isänsä kanssa. Amfetamiinin käyttö jatkui ammattikouluaikoina. Runsaista poissaoloista huolimatta hän valmistui kolmessa vuodessa metsuriksi. Ennen armeijaa Petri onnistui vieroittautumaan amfetamiinista. Kaveripiiri vaihtui. Armeijan jälkeen hän lähti kouluttautumaan uuteen ammattiin. Hän halusi kalliorakentajaksi ja sitä kautta panostajaksi. Petri pääsi töihin heti valmistumisen jälkeen. Panostajan kelpoisuus vaati kuitenkin kahden vuoden työkokemuksen. Petri ei ennättänyt sitä hankkia, vaan hänet irtisanottiin. Irtisanomisen jälkeen Petri on tehnyt vähäisiä pätkätöitä. Työvoimatoimisto on siirtänyt hänet työvoiman palvelukeskukseen, joka on hänestä täysin väärä paikka; henkilökemiat eivät toimi sosiaalityöntekijän kanssa. En oo saanu uutta sossua vaikka oon pyytäny sata kertaa, Petri kertoo. Hän kituutteli jopa neljä kuukautta ilman rahaa, koska ei suostunut asioimaan palvelukeskuksessa. Lopulta oli kuitenkin pakko nöyrtyä. Ei ollu rahaa ja kämppäki lähti alta. Ruokaa hän hankki muun muassa varastamalla. Nyt asiat ovat vähän paremmin. Petri ei opiskele eikä käy töissä, mutta hänellä on tyttöystävä, kavereita ja sen verran rahaa, että tulee toimeen. Tulevaisuudentoiveistaan Petri kertoo hymyillen: Ois ihan siistii, jos ois punainen tupa ja perunamaa. Pitäis vain saada vakituinen työ, jotta vois saada luottotiedot takaisin. Yksi vaihtoehto olis lähteä vielä kouluttautumaan. Kaikesta huolimatta Petri ei tekisi mitään toisin: Mie en haluu muuttaa mitään koska mie oon sentään jokaisesta asiasta oppinu jotain. Entä onko Petri mielestään syrjäytynyt? No jollain tavoin ehkä kyllä. Tiettyjen asioiden noudattaminen on hankalaa. Esimerkiksi tää virastoissa sotiminen tai vastaava. Jotenkin siinä se asenne muuttuu, ku kuvitellaan sosiaalipummiks. kuva: istockphoto 14 sosiaalitieto 9/09
Asunnottomuutta, työttömyyttä, päihdeongelmia, tukia luukulta ja nippu mielenterveysongelmia. Näinhän tilastot kuvailevat nuorten syrjäytymistä. Tiedetään myös, että pahoinvointi perheessä ja elämänhallinnan järkkyminen syystä tai toisesta lisäävät riskiä syrjäytyä. Erityisessä vaarassa suistua raiteilta ovat maahanmuuttajanuoret. Tilastot eivät kuitenkaan kerro, miten nuoret itse kokevat syrjäytymisen. Pelkkä sanakin on monelle nuorelle vieras. Yhteiskunta odottaa nuorilta paljon: Olisi oltava aktiivinen opiskelija, innokas työnhakija, harrastettava monipuolisesti ja vielä vietettävä aikaa ystävien kanssa. Jos et ole kaikkea tätä, olet epäonnistunut. Lyömmekö leiman otsaan, vaikka nuori itse ei tunne olevansa ulkopuolinen? Aina yksin Kysyimme nuorilta, millainen on heidän mielestään syrjäytynyt nuori ja mikä aiheuttaa syrjäytymistä. Lähestyimme nuoria heidän omilla keskustelufoorumeillaan internetissä. Kyselyyn vastasi 13 nuorta, joiden keski-ikä oli 16 vuotta. Lähes kaikkien vastanneiden mielestä syrjäytynyt tarkoittaa lähinnä yksinäistä ihmistä: Syrjäytynyt on yksin, joko omasta halustaan, tai sitten siksi, että kukaan ei halua ottaa mukaan. Syrjäytynyt nuori on usein erillään muiden ryhmästä ja vetäytynyt omiin oloihinsa. Lisäksi syrjäytynyt ei puhu muille juurikaan ja on hyvin surumielisen oloinen, jopa masentunut. Ihmisten on vaikea puhua minulle Syrjäytyminen tarkoittaa jonkun ihmisen jäämistä jonkun ryhmän ulkopuolelle ja henkilön sisäänpäin kääntymistä sekä sosiaalista heikkenemistä. Se on paljo yksin, ei välttämättä oo yhtään kaveria tai sit on pari ja ne on sit sellasia et seura kelpaa jos muita ei oo. Se kenet syrjäytetään voi olla liian erilainen, ujo tai muuten vaa "ei joukkoon sopiva" muitten mielestä. Toisten nuorten mielestä taas juoppo ja laitapuolen kulkija edustavat syrjäytynyttä. Syrjäytynyt tarkoittaa yleensä aikuisesta puhuttaessa spurgua/pummia/juoppoa/narkkaria/laitapuolenkulkijaa. En ole kuullut sanaa käytettävän nuorista puhuttaessa joten tarkoittaako se kiusattua vai päihdeongelmaista? Hylkiö, outcast, muiden silmissä arvoton. Kaikkien halveksuma, ei näe muuta kuin yhden pakotien pois tilastaan, epäröi pitkään käyttääkö sitä pakotietä. Kiusaaminen syrjäyttää Nuoret ajattelevat, että syrjäyttäviä tekijöitä ovat kiusaaminen, kaveriporukka, ongelmat perheessä ja oma halu vetäytyä yksinäisyyteen. Joko ei ite haluu olla kavereiden kanssa esim koulun jälkeen tai viikonloppuna, jää tietosesti ulkopuolelle tai sit kaverit ei haluu pyytää sitä mihinkään. Juuri kiusaamisen seurauksena, jos ihminen syrjäytetään muiden joukosta vaikkapa erilaisuuden vuoksi. Joukkoon on vaikea päästä takaisin, koska syrjäytyneelle jää pelko ihmisiin. Syrjäytymiseen vaikuttavat mm. perheongelmat, kiusaaminen, erilaiset kriisit ja vaikeudet koulussa. Tiina on 21-vuotias nelilapsisen perheen kuopus. Hän asuu palvelutalossa. Syntymästään CP-vammainen Tiina lähti 16-vuotiaana opiskelemaan. Opiskeluaikana hän asui koulussa ja kävi kotona lomalla joka toinen viikonloppu. Aikuistuessaan Tiina koki vammansa rajoittavan vanhempiensa ja sisarustensa elämää ja muutti siksi palvelutaloon. Muutettuaan uuteen kotiinsa hän aloitti opinnot aikuislukiossa, josta sai viime keväänä päättötodistuksen. Seuraavaksi Tiinalla on mielessä kasvatustieteiden opinnot avoimessa yliopistossa. Hänen tavoitteenaan on vammasta huolimatta elää tavallista elämää, kuten muutkin ihmiset. Opiskelu ja poikaystävän löytäminen ovat Tiinan unelmia. Tiinan mielestä vammainen ihminen on vaarassa syrjäytyä, jos hän alkaa vältellä muita tai jos häntä aletaan vältellä. Syrjäytyminen on helpompaa, jos ihmisellä on vamma tai hän poikkeaa joukosta. Silloin ihmisen pitäisi itsekin olla aktiivinen ja aloitteellinen. Toisaalta sosiaalisia suhteita voi olla vaikea luoda, jos on erilainen. Tiina on huomannut, että ihmisten on vaikea keksiä hänelle sanottavaa. Taustalla voi olla pelkoa siitä, että tulee loukattua erilaista ihmistä. Tiina on esimerkiksi huomannut, että ihmiset eivät puhu hänen kuullensa urheilusta, koska hän ei itse pysty urheilemaan. Tiinan mielestä syrjäytymistä voi estää vaikkapa menemällä rohkeasti juttelemaan, kun huomaa, että joku on yksinäinen tai erilaisuutensa vuoksi syrjässä. Välillä tuntuu kuin muilla ei olisi mitään sanottavaa erilaisille ihmisille. Jutella voi mistä vain, kunhan ei teeskentele. Jos huomaa, ettei toinen osaa lähestyä, voi myös itse tehdä aloitteen. Yksinäisyys ja syrjäytyminen kulkevat usein käsi kädessä mutta yksinäisyys voi olla myös oma valinta. Tiina sanoo, että kaikki eivät kaipaakaan seuraa. Itse hän tykkää olla ihmisten seurassa, vaikka sitten hiljaa. Yhteiskunta voisi estää nuorten yksinäisyyttä ja syrjäytymistä järjestämällä nuorille avoimia kokoontumistiloja: Tarvittaisiin tiloja, joissa vammaiset, erilaiset ja tavalliset nuoret voisivat kohdata toisiaan. Sekaryhmissä nuoret oppisivat, että erilaiset ovat ihan samanlaisia kuin muutkin. Koulukiusaaminen ja muu kiusaaminen pääasiassa aiheuttavat ihmisissä syrjäytymistä. Myös elämässä tapahtuneet odottamattomat muutokset voivat ajaa ihmisen syrjäytymiseen muista. On erilainen kuin muut, ujous voi olla osasyynä. Juttukokonaisuus syntyi osana Saimaan ammattikorkeakoulun sosionomi-opiskelijoiden Marginalisaatio-kurssia. Sen tavoitteena oli vahvistaa sosionomien osaamista osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, lisätä välineitä tuottaa tietoa yhteiskunnasta ja antaa ääni niille, joiden ääni ei muuten kuulu. Kurssin vetivät lehtori Sanna-Leena Mikkonen ja yliopettaja Tuija Nummela. Kurssilla toimittaja Tiina Suomalainen opetti lehtikirjoittamista ja opiskelijat tekivät ryhmissä lehtijuttuja eri aiheista. sosiaalitieto 9/09 15
näkökulma Kolumni Matti Virtanen on lastensuojelu ammattilainen, joka työskentelee johtajana Perhehoito- Kumppanit Suomessa Oy:ssä. Yhdessä kehittäen vai erikseen kilpaillen? Lasten sijaishuollosta käytävässä keskustelussa on erilaisia vastakkainasetteluja. Sijoitetuista lapsista noin 70 prosenttia asuu lastensuojelulaitoksissa. Vaikka perhehoitoon vuosittain sijoitettavien uusien lasten määrä ei ole juuri muuttunut, laitoshoidon raju kasvu on aiheuttanut sen, että perhehoidon suhteellinen osuus on pienentynyt jo useiden vuosien ajan. Vaikka perhehoidossa on paljon kehitettävää niin määrällisesti kuin laadullisesti, se ei tapahdu asettamalla hyvä perhehoito ja paha laitoshoito vastakkain. Parhaiten se onnistuu yhdessä laitoshoidon kehittämisen kanssa. 1980-luvun loppupuolella alkoi lastensuojelun kunnallisten laitospaikkojen vähentäminen. Painopistettä siirrettiin avohuoltoon. Tuolloin laitoshoidon laadullinen kehittäminen vaarannettiin vakavasti avohuollon kustannuksella. Sijaishuollon tarve ei kuitenkaan hävinnyt. Tätä nykyä lähes jokaisen kunnan toimintasuunnitelmissa ja strategioissa kaavaillaan taas lastensuojelun painopisteen siirtämistä sijaishuollosta avohuoltoon. Tavoitteissa ei ole mitään vikaa. Parhaiten se kuitenkin onnistuu koko lastensuojelua kehittämällä. Viime vuosina kunnat ovat ulkoistaneet sosiaali- ja terveyspalveluita yksityisille palveluntuottajille. Mikään uusi ilmiö se ei kuitenkaan ole. Lastensuojelulaitoksista selkeä enemmistö on jo vuosikymmeniä ollut yksityisten yritysten ylläpitämiä. Myös perhehoidossa on toiminut pitkään ammatillisia perhekoteja, jotka ovat yritysmuotoisia. Ammatillisten Perhekotien Liitossa on jäsenenä peräti 94 perhekotia. Julkisen ja yksityisen palvelun vastakkainasettelu ei ole tuottanut mitään hyvää lasten sijaishuollossa. Palveluntuottajan taustaorganisaatio, julkinen tai yksityinen, ei tee palvelusta automaattisesti hyvää tai huonoa. Tällä hetkellä kunnissa suunnitellaan monenlaisia lapsia ja nuoria koskettavia taloudellisia ratkaisuja. Kuntien viranomaiset ja luottamushenkilöt joutuvat pohtimaan kovia päätöksiä. Jatkuva uhkakuvien maalailu ei kuitenkaan ole perusteltua. 2000-luvun alkupuoli elettiin voimakkaan taloudellisen noususuhdanteen aikaa, silti lasten huostaanottojen määrä kasvoi. Vaikka taloudellinen tilanne on hankala, siinä saattaa olla myös mahdollisuus uudenlaisiin toimintatapoihin, jotka jopa parantavat lastensuojelun asiakkaiden palveluja. Väite, että kalliilla saa aina hyvää ja edullinen on väistämättä huonoa, ei pidä paikkaansa. LUKIJALTA Tietotekniikkaa sosiaalialalle ketä kiinnostaa? Onko tietotekniikan hyödyntäminen oleellinen osa tulevaisuuden sosiaalipalveluja? Emme kai ole vanhanaikaisia, sulje silmiä todellisuudelta tai koe tekevämme työtä vain ihmisten kanssa? Toimintaympäristö, asiakkaiden tarpeet ja toiveet, kiristyvä talous ja uhkaava työvoimapula herättävät viimeistään, mutta asiaan kannattaisi jo varautua. Tulossa on suuria muutoksia ja alan ammattilaisten pitää olla eturivin toimijoita. Sosiaalialan tietoteknologian kehittäminen kiinnostaa hyvin pientä joukkoa ammattilaisista. Työntekijöitä tarvitaan kehittämiseen, mutta moni alueellinenkin hanke on joutunut toteamaan, ettei kenelläkään ole aikaa edes puolen päivän työpajaan. Nyt on pakko löytää aikaa ja miettiä, miten sosiaalipalvelut ja tekniikka liittyvät toisiinsa. Pelkästään uusilla ohjelmistoilla emme muuta tai paranna mitään. Toimintaprosessien ja ohjelmistojen on kuljettava käsi kädessä. Ohjelmistojen kehittäjille on esitettävä, mitä työssä ja asiakkaan palvelussa tarvitaan. Nykyisiäkin ohjelmistoja hyödynnetään vaillinaisesti eivätkä työntekijät osaa käyttää niitä. Asia on otettava vakavasti nyt! Toinen käytännön ongelma ovat puuttuvat laitteet jokaisella toimistopöydällä kököttää ainakin yksi tietokone, miksei siis päiväkodeissa ja kotipalvelussa ole niitä riittävästi. Kehittäjänä en kehtaa väittää, että säästöjä saadaan välittömästi. Meidän pitää tarkastella uudelleen toimintatapoja, prosesseja, työnjakoa ja tehtäväkuvia. Toisaalta, kauanko meillä on varaa pitää maisterit kopiokoneella kopioimassa asiakirjoja ja lähettämässä niitä eteenpäin, kirjata käsin asiakastiedot uuteen ohjelmaan tai soitella lastensuojeluasiakkaan tietoja hänen entisistä kotikunnistaan? Yhä useampi asiakas saa palveluja monilta toimijoilta. Olisi kohtuullista, että asiakastiedot ovat ajan tasalla ja oikeina asiakkaan luokse menevän ammattilaisen käytössä. Asiakkaat alkavat vaatia sähköisiä palveluja voidakseen tehdä hakemuksensa missä ja mil- 16 sosiaalitieto 9/09
loin vain. Jopa sähköinen asiointi hakemuksesta päätökseen lienee todellisuutta vuoden tai kahden sisällä. Sosiaalipalveluissa tähän ei ole edes perusvalmiuksia. Eikö tämä jo ole alalle myös imagokysymys? Jos alan osaajat eivät terästäydy, saamme jälleen sitä, mitä muut luulevat meidän tarvitsevan. Terveydenhuolto ja sähköisen potilaskertomuksen kehittäminen ovat saaneet runsaasti rahaa ja tukea, mutta myös tekijöitä on ollut. Kaikkea terveydenhuollon saamaa huomiota kuten syytöksiä miljoonien tuhlaamisesta emme kaipaa, mutta paneutumista ja resursseja tarvitsemme. Lama tuli pahaan aikaan: loppuvatko rahat juuri sosiaalihuollon kohdalla? Sosiaalihuollon tietoteknologiaa on kehitetty tuloksellisesti suhteellisen pienellä rahalla vuodesta 2005 Tikesos-hankkeessa. Nyt tullaan vaiheeseen, jossa aktiivisuutta ja resursseja tarvitaan kaikilta toimijoilta enemmän, jotta suunnitelmat muuttuvat käytännöksi. Tähän mennessä rahoitusta yhteisiin alueellisiin hankkeisiin on yleensä ollut vaikea löytää. Pari tuhatta euroa on ollut sosiaalitoimelle liikaa. Valtakunnallisesti suunnitellaan yhteisiä ohjausmalleja sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinnolle. Niiden toteutuminen on sosiaalihuollolle tärkeää ja tapahtuu kerrankin oikeaan aikaan. Kuntien ja yksityisten toimijoiden selviytyminen tässä huolestuttaa: miten organisoidutaan toteuttamaan yhteistä muutosta ja ilmaistaan yhteinen tahto? Mitä ilmeisimmin sosiaalihuollon asiakastiedolle on tulossa kansallinen, keskitetty arkisto, jonka avulla ajantasainen tieto on toimijoiden käytettävissä. Se vain ei riitä. Asiakastietojärjestelmien uuden sukupolven synnyttäminen on suurin ja kallein ponnistus ja se meidän on toteutettava yhdessä tekniikan osaajien kanssa. Heli Sahala, projektipäällikkö, Sosiaalialan tietoteknologiahanke Tikesos, Suomen Kuntaliitto www.tikesos.fi Hyvinvointibarometreista kunnallisen hyvinvointijohtamisen työvälineitä? Kunnallisten ja seutukunnallisten hyvinvointibarometrien tekeminen yleistyi vuosituhannen alussa. Taustana tälle oli jo edellisellä vuosikymmenellä tapahtunut siirtyminen tiukasta valtionohjauksesta kuntavetoiseen hyvinvointipolitiikkaan. Sen tueksi tarvittiin tietoa kuntalaisten hyvinvoinnista. Yhdeksi tavaksi hankkia tätä tietoa nopeasti, edullisesti ja vaivattomasti nähtiin barometrityyppiset selvitykset. Laatiessamme vuonna 2005 Kemi-Tornion seutukunnan hyvinvointibarometriä löysimme pelkällä internethaulla 69 erilaisiin kuntalais- ja asiantuntijakyselyihin perustuvaa Kemi-Tornion seutukunnan hyvinvointibarometriä vastaavaa hyvinvointiselvitystä. Pohjois-Lapin seutukunnan hyvinvointibarometriä vuonna 2007 laatiessamme saimme internethaun tulokseksi peräti 88 Pohjois-Lapin seutukunnan hyvinvointibarometrille rinnakkaista selvitystä. Barometrejä näytetään tehtävän hyvin eri tavoin, eikä niiden tekemistä koordinoi kukaan. Barometrien ja selvitysten laatimisessa pitäisi pohtia nykyistä tarkemmin sitä, miten niitä käytetään ja tulisi käyttää (seutu)kuntien hyvinvointijohtamisen välineenä. Tietoa paikallisista oloista tarvitaan esimerkiksi kunnissa ja seutukunnissa laadittavien hyvinvointistrategioiden ja -ohjelmien pohjaksi sekä niiden toteutumisen seurantaan ja arviointiin. Hyvinvointia kuvaavan tiedon olemassaolo ei automaattisesti tarkoita sitä, että tieto on sitä tarvitsevien käytettävissä. Tämä edellyttää tiedon olemista sellaisessa muodossa ja paikassa, että sitä tarvitsevat voivat sitä käyttää. Tiedon tuottamisen pitäisi olla myös sellaisten tahojen vastuulla, joilta tieto on helposti saatavissa. Hyvinvointibarometrien laatimiseksi kerättävän tiedon on oltava relevanttia. Sen tulee olla sisällöltään riittävän monipuolista, kuvata (seutu)kuntalaisten hyvinvointia monista eri näkökulmista, olla nopeasti ja helposti muokattavaa ja siirrettävää ja vastata niihin tietovajeisiin, joita on muussa (seutu)kuntalaisten hyvinvointia kuvaamaan kerätyssä tiedossa. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää tietojen keruun ja hyödyntämisen rationalisointia niin, että (seutu)kunnissa ja valtakunnallisesti kerättävät tiedot täydentävät toisiaan, eivätkä sisällä toisilleen päällekkäistä informaatiota. Tiedon tuottamisessa on aika selkeyttää sosiaali- ja terveyspalveluita käyttävien kansalaisten ja palveluita tuottavien, kehittävien ja/tai valvovien yritysten, kolmannen sektorin toimijoiden, kuntien, oppilaitosten, maakuntien liittojen, lääninhallitusten, ministeriöiden ja laitosten (Kela, THL jne.) välistä työnjakoa. Samalla on syytä harkita valtakunnallisen hyvinvointibarometripankin perustamista. Erkki Saari, lehtori, Laurea-ammattikorkeakoulu Leena Viinamäki, yliopettaja, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu Sosiaalityö syrjässä juuri, kun sitä eniten tarvittaisiin Marja-Liisa Grönvall, sosiaalijohtaja, Kotka Sosiaali- ja terveyspalveluita on katsottava kokonaisuutena, myös valtion toiminnassa. Kiitokset erinomaisesta Sosiaalitieto-lehdestä. Lehti on ollut aina laadukas ja ajassa kiinni ja aikaa edelläkin, mutta numero 8/2009 oli poikkeuksellisen puhutteleva, etenkin sosiaalihuollon asemaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella käsittelevä Laina ja palaute -juttu. Saamieni viestien puheluiden, kirjeiden, sähköpostien ja keskusteluiden perusteella sosiaalityö on jäämässä ja jäänytkin jalkoihin, vaikka juuri nyt sen tarve kasvaa vauhdilla. Ne, jotka sitä eniten tarvitsevat, eivät osaa, kykene tai uskalla tuoda esille arkikielisesti niitä asioita, joiden yhteinen nimittäjä on sosiaalityön tarve ja sen puute. Vaikka sosiaalityön käsite on pääosalle ihmisistä vieras, tarpeensa he tunnistavat. Marja-Liisa Grönvall toteaa Sosiaalitiedossa 8/2009 viiltävän hyvin: helposti unohtuu, että asiakas tai potilas on ihminen, jossa on muitakin ulottuvuuksia kuin sairaus ja vamma. Tämä näkyy vanhustenhuollossa. Siinäpä se. Jukka Salminen, toiminnanjohtaja, Eläkeliitto ry sosiaalitieto 9/09 17
pinnan alta Palstalla pannaan mutkat suoriksi ja paljastetaan olennainen. Mitä tapahtuu todella? Globaalisosiaalinen kysymys koskee koko maailman kykyä ponnistella yhdessä yhteisten ongelmien torjumiseksi ja niiden seurausten lievittämiseksi ja tasoittamiseksi. Jussi Simpura, tutkimusprofessori, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen strategia- ja kehittämisyksikkö GLOB-OHOH! yllättikö globalisaatio sosiaalialan? Talouskriisi ja sikainfluenssa ovat tuoreimmat esimerkit globalisaatioilmiöistä, jotka leviävät nopeasti yli koko maailman ja koskettavat kaikkia kaikkialla. Niillä on aina myös sosiaaliset ulottuvuutensa ainakin kahdessa suhteessa. Ensinnäkin globalisaatioilmiöt koskettavat kaikkia, mutta eivät kaikkia samalla tavalla. Syntyy tulonjaon epätasaisuuden kaltainen tilanne, jossa mietitään, miten suurta epätasaisuutta voidaan pitää siedettävänä ja millä toimilla talouskriisin, sikainfluenssan tai jopa ilmastonmuutoksen epätasaiseen kohtaantoon voitaisiin puuttua. Toiseksi globalisaatioilmiöt vaativat kaikkien ihmisten yhteisiä ponnistuksia. Globaalisosiaalinen kysymys koskee koko maailman kykyä ponnistella yhdessä yhteisten ongelmien torjumiseksi ja niiden seurausten lievittämiseksi ja tasoittamiseksi. Näissä ponnistuksissa on kysymys siitä, miten hyvin sosiaaliset siteet kestävät, mitä sosiaaliset suhteet sietävät ja miten sosiaaliset verkostot venyvät. Huolenpito sosiaalisesta sfääristä on välttämätöntä valmistautumista alati globaalisempiin ja yhteisempiin haasteisiin. Yksi globalisaatioilmiöiden piirteistä näyttää olevan suuren ja pienen mittakaavan ilmiöiden samanaikaisuus. Ilmiöt eivät etene globaalitasolta esimerkiksi paikalliselle tasolle välitason rakenteiden, kuten kansallisvaltion, suodattamina, vaan ne kohdataan jokseenkin samanaikaisesti kaikilla tasoilla. Silloin ratkaisujakin etsitään aina samanaikaisesti kaikilla tasoilla. Paikallistasolla ei voi eikä tarvitse odottaa, mitä valtiollisella tasolla tehdään, eikä globaalitasolla voi luottaa siihen, että ratkaisut lopulta syntyvät paikallistasolla. Tällä havainnolla on merkitystä sosiaalialalle, joka on perinteisesti nähnyt itsensä pienten ihmisten paikallisten huolten asiantuntijana. Nyt nuo huolet ovat aiempaa välittömämmin yhteydessä koko maailmaan, ja niiden paikallisessa ratkaisemisessa joudutaan varautumaan globaaliilmiöiden tuottamiin heilahteluihin. Onko tämä kaikki tullut jotenkin yllätyksenä sosiaalialalle? Kyllä ja ei. Yllätyksenä on ehkä tullut juuri se, että globaaliilmiöt ovat kohdanneet sosiaalialan työkentän niin välittömästi, ilman perinteisten valtiollisten, alueellisten tai jopa kunnallisten instituutioiden tarjoamaa puskurointia. Nyt sosiaaliala katsoo globaali-ilmiöitä silmästä silmään, vailla suodatusta, heijastuksia ja varjostusta. Yllättymiseltä välttymistä on tukenut yksi sosiaalialan erityispiirteistä. Samalla kun sosiaaliala on ollut pienen ja paikallisen asiantuntija, se on mieluusti korostanut myös taitojaan ihmisten elämän kokonaisuuden ymmärtäjänä. Tällaisessa kokonaisuusajattelussa on globaali-ilmiöihin varautumisellakin automaattisesti sijansa. Tätä kirjoittaessani olen juuri palannut kesälomalta. Sen tarkoituksena on tarjota työtä tekevälle mahdollisuus uudistaa voimavarojaan. Monet lomatyön sankarit kertovat jaksaneensa lukea ja kirjoittaa, oppia ja opiskella. Itse käytin suuren osan lomastani ikääntyvän väestön päätehtävään, pienimuotoisen kiinteistövarallisuuden amatöörimäiseen ehostamiseen, ja sain siitä paljon tyydytystä. Lomalukemisenani oli vain yksi kirja, Werner Heinzin teos "Der grosse Umbruch" (Suuri murros, DIU, Berliini 2008) kaupunkien toimista globalisaation edessä. Tämä epätodennäköinen kesäluettava tuli tietooni, kun Helsingin kaupungin Kvartti-lehti 2/2009 julkaisi Magnus Gräsbeckin kirjasta laatiman esittelyn. Kirjan lukeminen vakuuttaa, että globalisaatio ei todellakaan tullut yllätyksenä, eivätkä sen sosiaaliset ulottuvuudet ole missään päässeet unohtumaan. Päärooliin Heinzin teoksessa nousevat globaaliilmiöiden epätasaiset vaikutukset niin eri paikkakunnilla ja alueilla kuin eri sosiaaliryhmissäkin sekä kaupunkien ja muiden paikallisten toimijoiden epätasaisesti kaventuvat mahdollisuudet reagoida muutoksiin. Uusi eriarvoistuminen, kaupallisten intressien nousu, kunnallisen itsehallinnon kohtalo ja Euroopan erityisongelmat kuten maahanmuutto ja väestön ikääntyminen suorastaan vyöryvät lukijan tietoisuuteen. Ja tämä kaikki on kaikille tuttua jo parinkymmenen vuoden ajalta. Ehkä meillä Suomessakin tarvittaisiin tämän kirjan kaltainen monien mielestä varmasti vanhanaikaiselta tuntuva kokonaisparaati globalisaatiosta ja paikallistasosta? Ja ehkä sellainen voitaisiin laatia niin, että sosiaalialan erityinen osaaminen ihmisten elämänkokonaisuuksien ymmärtäjänä olisi vahvasti esillä mutta niin, että ihminen ja insinöörikin voisi tekstin käsittää ilman diskurssianalyysin peruskurssia. www.tietokeskus.fi > Kvartti-lehti 18 sosiaalitieto 9/09
tuomisia ja viemisiä Ikääntyminen yhdistää Euroopan reuna-alueita Maaseudun ikäihmisten arki Euroopan reunamailla on karua ja yllättävän samanlaista: nuoret muuttavat pois, ja palvelut uhkaavat karata keskuksiin. Kuitenkin suuri osa ikäihmisistä haluaisi elää kotikonnuillaan. Miten tämä onnistuu? Maaseudun ikäihmisten arkea pohtivat yhteisessä EU-hankkeessa Grönlanti, Pohjois-Irlanti, Ruotsi, Skotlanti ja Suomesta Pielisen Karjala. Skotit pohtivat paikan merkitystä ikäihmiselle. Onko sillä merkitystä, että ikkunasta aukeaa aamulla vanha tuttu maisema? Ja miten sieltä kotoa pääsee liikkumaan keskustaan? Liikkuvatko ikäihmiset vai palvelut? Välimatkat vaihtelevat: Grönlannissa matka seuraavaan kylään saattaa kestää viikon hyvällä kelillä. Ikäihmisten kotona asumisen tukemisessa on kyse myös maaseudun elinvoimaisuudesta. Samalla kun ikäihmiset saavat nykyistä paremmin apua ja tukea, koko kylä voi saada piristysruiskeen. Ikäihmiset ja heidän asuinyhteisönsä virittävät uutta toimintaa, yhteistyötä ja palveluita. Skotlannissa luotetaan vapaaehtoistyöhön Skotlannin maaseudulla järjestetään ruokapalvelua, lounaskerhoja ja pyöritetään ystäväpiirejä osin vapaaehtoistyöllä, osin palkatun henkilökunnan avulla. Vireyttä kyläyhteisöihin tuovat osuuskuntien ja sosiaalisten yritysten uudet toiminnot ja vertaistuki. Maaseutua elvytetään myös innostamalla nuoria perheitä hankkimaan sieltä kakkosasuntoja. Vapaaehtoistyön aikapankin jäsenet osallistuvat yhteisön elämään tekemällä taitojensa ja aikavarojensa mukaista vapaaehtoistyötä. Yksi tunti vapaaehtoistyötä tuottaa yhden pisteen. Kertyneet pisteet voi vaihtaa tarvitsemaansa työhön tai tehtävään. Tunnin tapiseerauksella voi ansaita vaikkapa jooga-tunnin. Ansaitsemansa tunnit voi myös lahjoittaa esimerkiksi apua tarvitsevalle omaiselleen. Vapaaehtoistyön keskus haastattelee ja rekrytoi vapaaehtoiset. Se hoitaa käytännön järjestelyt, vakuutukset ja kirjanpidon. Skotlannin aikapankissa on noin 500 jäsentä. Tällä tavalla voi auttaa toista, saada itse apua ja mielekästä tekemistä, tutustua ihmisiin ja oppia uusia asioita. Sopisiko aikapankki Suomeen? Meillä törmätään helposti verotuksen, sosiaaliturvan ja vapaaehtoistyön yhteensovituksen ongelmiin. Belfastin vanhukset mielenosoitusmarssilla Pohjois-Irlannissa käydään kovaa kampanjointia ikäihmisten hyvinvoinnin puolesta. Viime joulukuussa järjestettiin mielenosoitus, jossa vaadittiin ikäihmisille parempia elämisen ehtoja. Huolenaiheena olivat kohonneet elinkustannukset. Monet vanhukset joutuivat talvella valitsemaan syömisen ja lämmityksen välillä, molempiin kun eivät rahat riittäneet. Ratkaisuiksi Pohjois-Irlannissa toivotaan sosiaalisia yrityksiä ja lisää pyörillä kulkevia palveluita. Paljon uskotaan myös ikäihmisten omaan aktiivisuuteen, niin vapaaehtoistyöntekijöinä kuin sosiaalisten yritysten toimijoinakin. Puolentoista miljoonan asukkaan Pohjois- Irlannissa toimii yli 1 200 ikäihmisten ryhmää. Ne tuovat ikäihmisten ääntä kuuluviin, vaikuttavat politiikkaan ja suunnittelevat ja arvioivat palveluita. He saavat järjestöiltään tukea ja koulutusta muun muassa siitä, miten ikäihmisten ääni ja viesti saadaan perille. Neuvontaa annetaan tiedotteen kirjoittamisesta banderollien tekemiseen. Viime vuoden lopulla Dame Joan Harbison, 75, nimitettiin Pohjois-Irlannin ensimmäiseksi vanhusvaltuutetuksi. Nimitys on osa Pohjois-Irlannin hallituksen ikäpolitiikkaa. Dame Joanin tehtävänä ei ole pelkästään tuoda esille ikäihmisten ongelmia ja vaikeuksia, vaan hän toimii myös hallituksen neuvonantajana ja tekee lakija kehittämisesityksiä. Hän on koulutukseltaan opettaja ja ollut ikänsä kiinnostunut ihmisoikeuskysymyksistä. Pohjoisirlantilaiseen ikäpolitiikkaan on saatu mukaan myös prinssi Charles. Hän perusti 50-vuotispäivänsä kunniaksi Prime-säätiön, joka tukee yli 50-vuotiaita työllistymään uudelleen. Erityisesti heitä kannustetaan yrittäjyyteen. kuva: Arja Jämsén kuva: Marja-Liisa Komulaisen kuva-arkisto Varo vanhuksia Eurooppa ikääntyy! Skotlannissa muistetaan myös vanhusten voimavarat ja hyödynnetään niitä vapaaehtoistyön aikapankissa. Pohjois-Irlannin ensimmäinen vanhusvaltuutettu Dame Joan Harbison on ikäihmisten aktiivinen puolestapuhuja. Lisätietoja: Skotlannin aikapankki www.vds.org.uk Older People for Older People -hanke www.o4os.eu Kirjoittaja : Arja Jämsén Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Arja Jämsén osallistuu Older People for Older People -hankkeeseen, jota rahoittaa EU:n Pohjoisen Periferian rahasto. Suomen osahanketta hallinnoi Pielisen Karjalan kehityskeskus Pikes Oy. Muut osallistujat ovat Skotlanti, Pohjois-Irlanti, Ruotsi ja Grönlanti. Suomesta Kainuun maakunta -kuntayhtymä osallistuu hankkeeseen tarkkailijana. sosiaalitieto 9/09 19
sosiaalityö Anna-Kaisa Tukiala & Tarya Thomasén Tietoa todellisuudesta Sosiaalityötä tehdään tavallisesti yksilökeskeisesti. Työntekijä istuu työhuoneessaan asiakkaan kanssa punaisten valojen takana. Myös johtaminen painottuu esimies-työntekijäakselille kahdenkeskiseen kommunikointiin ja konsultointiin. Työntekijä hakee esimieheltään tukea ja varmistusta asiakastapauksiinsa ja päätöksentekoonsa. Tavoitetaanko näin moniulotteinen todellisuus? Yksilökeskeistä orientaatiota perustellaan sillä, että näin pyritään suojaamaan ja turvaamaan asiakkaan oikeudenmukainen kohtelu. Mutta pystytäänkö näin toimien valvomaan työntekijän vallankäyttöä, Anna-Kaisa Tukiala miettii. Vallan käsite askarruttaa minua. Vallankäyttö on jokapäiväistä, olennainen osa sosiaalityötä, eikä sinällään kielteistä. Valtaa täytyy olla. Sitä on kaikkialla missä on yhteisöllistä toimintaa. Valta on vaikuttamista. Sosiaalityössä työskentelytapamme vaikuttaa ihmisen elämään ja kokemuksiin. Tämä asettaa eettisiä haasteita: tiedostammeko ja tuommeko työssämme esiin arvojamme, uskomuksiamme ja ihmiskäsitystämme? Uskallammeko tuoda näitä esiin? Tarya Thomasén on samoilla linjoilla: sosiaalityössä on tärkeää miettiä omaa ihmiskäsitystä, arvoja ja uskomuksia, sillä ne voivat määrittää sitä, millaisia palveluja ihmiset saavat tai eivät saa. Millaisena palvelunkäyttäjän perusolemus nähdään? Mitkä tekijät määräävät hänen toimintaansa? Millaisia tulkintoja tästä teemme? Ihmisen perusolemuksen kysymys ei ole vain psykologinen, vaan pikemminkin filosofinen ja kuva: Leena Tammelin elämänkatsomuksellinen ja siten sosiaalinen, Thomasén tähdentää. Kirjoituksessa tutkijasosiaalityöntekijä Anna- Kaisa Tukiala (vas.) ja sosiaalityöntekijä Tarya Thomasén keskustelevat sosiaalialan johtamisen ja kehittämisen haasteista käytännön työn näkökulmasta. Thomasén työskentelee Helsingin Eteläisellä sosiaaliasemalla, Tukiala Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskuksessa Sosiaalinen raportointi -hankkeessa. Parityöskentely tuo läpinäkyvyyttä Yksilötyö ei varmista sitä, että asiakasta kohdeltaisiin oikeudenmukaisesti. Tästä syystä meidän toimistossamme aikuisten sosiaalityössä työskennellään yleensä työpareittain. Tämä tuo myös läpinäkyvyyttä valtaan ja sen käyttöön, Thomasén korostaa. Parityöskentelyssä on myös helpompaa kohdata rohkeasti sekä haasteelliset että helpot asiat. Parityö takaa asiakkaalle laadukkaampaa palvelua, kun näkökulmia on enemmän kuin yksi. Työskennellessäni yksin sorrun usein nopeisiin ongelmanratkaisuihin ja toimenpidekeskeinen työote nostaa päätään. Nykyään en edes halua työskennellä yksin. Parityö on myös tukenut uusien käytäntöjen ja menetelmien kokeilemista ja kehittämistä. Reaaliaikainen reflektointi on vahvistunut ja asiakastilanteissa voi reagoida aiempaa tietoisemmin. Toisaalta reflektointi on siirtynyt suoraan asiakastilanteissa yhdessä asiakkaiden kanssa tapahtuvaksi. Tällöin asiakkaan tilannetta ei tarvitse viedä erillisiin asiakastapauskokouksiin tai esimiehen konsultaatioon. Paljon puhutaan siitä, että asiakkaat ovat oman elämänsä asiantuntijoita. Mikseivät he siinä tapauksessa ole mukana niissä kokouksissa, joissa heidän asiaansa käsitellään, Thomasén miettii. Itse en pidä asiakas-sanan käytöstä lainkaan. Mielestäni on kuvaavampaa puhua palvelun käyttäjistä. Asiakas-sana on iskostunut sosiaalityöhön sitä on vaikea olla käyttämättä. Ei kuitenkaan ole yhdentekevää, millaista kieltä käytämme. Kieli ei ainoastaan kuvaa todellisuutta, vaan se myös luo sitä, Tukiala jatkaa. Parityöstä tiimityöhön Jos johtaminen on yksilökeskeistä ja tapauskohtaista, minkälaisia uskomuksia, ihmiskäsitystä ja arvoja se voisi sisältää, Thomasén miettii. Tällainen johtaminen ei tue uudenlaisia työtapoja eikä haasta kollektiiviseen tiedonmuodostukseen. Vaarana on, että silloin myös palvelunkäyttäjän perusolemus nähdään yksioikoisesti ja ongelmakeskeisesti. Jos miellettäisiin, että hiihto on ainoa olympialaji, myös valmennus tähtäisi tämän lajin erityisosaamiseen. Olympialaisissa on kuitenkin myös muita lajeja, joissa tarvitaan toisenlaista osaamista ja valmennusmetodeja. Voiko vastaavasti monia totuuksia sisällään pitävää, postmodernia maailmaa ja postmoderneja organisaatioita johtaa yhden suuren Totuuden modernistisilla valmennusmetodeilla, Thomasén kysyy. Meillä on työyksikössä alettu korostaa yhä enemmän moniammatillisten tiimien vastuuta ja myös sitä, että sosiaalityöntekijä johtaa asiakastyön prosesseja eikä esimiestä tarvita joka tilanteeseen varmistajaksi. Näin hänellä jää enemmän aikaa itse johtamiseen ja pidemmän aikavälin kehittämis- ja strategiatyön luotsaamiseen. Kehityskeskustelut käydään ryhmässä. Sosiaalityön jäsentäminen parityöstä tiimityöhön -malliksi on itselläni vahvistanut sitä ajatusta, että 20 sosiaalitieto 9/09