PALLAS-
Pallas-Ounastunturin kansallispuisto Pallas-Ounastunturin kansallispuist tarkoituksena säilyttää oloissamme ainutlaatuisen vaihtelevaa tunturi-, metsä- ja suolutoa. Lisätietoja antavat: Opastuskeskus, 99330 PALLASTUNTURI, puh. (9696) 2451 Lunsuojelu vartijat, 99400 ENONTEKIÖ, puh. (9696) 510 11 Pinta-ala 500 km 2. Perustettu v 1938 maamme ensimmäis ten puistojen joukossa. Sijaitsee Entekiön, Kittilän ja Mui kuntien alueella. Pallasjärvi, 99300 MUONIO, puh. (9696) 7327 Metsäntutkimuslaitos, Pohjois-Suomen hoitoalue, PL 1230, 96101 ROVANIEMI, puh. (960) 318 206 Korkeimmat kerot: Taivaskero 807 m, Pallaksen Pyhäkero 770 m, Laukukero 763 m, Outtakka 723 m. Pulmuset saapuvat n. 10. 4. Koivu puhkeaa lehteen 13. l6. 6. Keskiyön aurinko (Muiossa) n. 25. 5. 20. 7. Ruska parhaimmillaan 6 lo. 9. Pysyvä lumipeite n 15. 10. Kaamos (Muiossa) n. 3. 12 3. 1. Metsäntutkimuslaitos tekstit ja kansi: Hilkka Heinen Ulkoilukartat 1:50 000 Hetta-Outtakka ja vat alueen. Pallas-Olos katta piirrokset: Tuula Vuorinen Oy Länsi-Suomi, Rauma 1988
Geologia Pallas-Ounastunturin selänne Peräpohjolan ja Metsä- Lapin rajoilla Suomen havumetsävyöhykkeen kor kein tunturiryhmä. Sen pyöreälakiset kerot kohoavat yli 700 metriä merenpinnan yläpuolelle. Kilometrien korkuinen Svekokarelidien vuoristo, jka jäänteitä tunturit, syntyi 1 800 milj. vuotta sitten. Se madaltui 800 milj. vuodessa lähelle nykyisiä mittasuh teitaan. Tuolloin maapalloa asuttivat vain alkeelliset eliöt. Viimeinen jääkausi, joka päättyi 10 000 vuotta sitten, kulutti kallioperää muutamia metrejä ja antoi tuntureille niiden nykyiset muodot. Ounaksen alue loivapiirteistä tunturiylänköä tunturisoineen ja -järvi neen. Pallakselle tyypillisiä jyrkät itärinteet, jylhät kurut ja huippujen kivilouhikot. Tunturiketju jatkuu edelleen Ylläkselle ja matalampana aina Aavasaksalle saakka. Lapin liuskealueeseen kuuluvan tunturij luteenomaisia kivilajeja kvartsiitit ja amfibolii tit. Jääkauden aikana syntynyt lähes yhtenäinen mo reenikerros peittää maankamaraa. Dyynit, tievat ja sulamisvesiuomat myös jääkauden aikaisia muo dostumia.
Kasvillisuus kasvuolot Paljakalla Harjanteilla, joilta lumen notkelmiin, tumista. mutta ta, koilla kasveilta kesän oma vaaditaan Notkelmissa oloja. kasvukausi suojaavan suurta sopeu mm. uuva talvella suojais jää lyhyeksi. esim. lajistsa, aloilla. pienilläkin lakaisee sammalien lisäksi Rupijäkälien ja kestää näitä na vaihtelevat talvinen tuuli Näillä pai lumijäkkärä ja vain parin sentin korkuinen vaivaispaju. Ohutlumisilla tunturikankailla kasvaa variksenmar jaa, paksulumisilla mustikkaa. Sielikön ja kurjenkaner van seurana mutta oloissa. sa rin kasvaa yksivuotiset tunturivihvilää ja lapinkuusiota, kasvit eivät menesty näin ankaris Rehevämpää kalkkipitoisella kasvillisuutta alueella, siellä Ounastuntu viihtyy jopa lapin vuokko. Paljakkapur varrelta voi löytää milajisia niitty laikkuja, korkeita saramättäikköjä ja Alempana purotkoissa sekä pohjansinivalvattia ja via tiheitä pajukoita. paksusammalkuusikoita punaknanmarjaa kasva kotkansiipilehtoja. Tunturikoivikko vumetsän ja muodostaa kapean kaistaleen ha paljakan välille. Metsät vanhoja, pääosin yli 200-vuotiaita. Puist eteläpäässä kuusta eniten, pohjoisosaan sen levinneisyys ei ulotu.
Valoisat kangasmetsät toa. Niissä aluskasvillisuus ole juuri lainkaan ja puusto männiköitä dunnus puist muuttanut porjäkäliköt parasta retkeilymaas matalaa, pensaikkoa ei harvaa. pohjoisimmissa Jäkälätyypin osissa. niiden kasvillisuutta; Lai valkoiset korvautuneet porolle kelpaamatto milla tinajäkäliköillä. Puist suot aapasoita, joissa vettä patoavat jänteet ja vetiset rimmet vuorottelevat. Vähäravintei silla soilla kasvaa ravinteisimmilla.alueen järvet vaivaiskoivua, joitakin tupien, esim. reittien ja hillaa, läätettä. pääosin lunva kulttuurinsuosijoita ja niittyjen hiirenvirna, ja karuja. Vaikka puist kasvillisuus raista, suokukkaa lettorikkoa lettopajua, ilmaantunut seutuville. Tällaisia kullero ja kellosinilatva.
Hetta-Pallas kesäreitti
Eläimistö Paljakalla nisäkkäitä vain niukasti, paitsi runsaina sopulivuosina. Myös kärppä ja lumikko tulevat silloin tunturiin. Ahma puolestaan liikkuu siellä missä porot kin. Talvella avotunturista ei kiirunan. Riekko Muuttolinnuista asustaa tapaa muita kuin lintuja alempana tunturikoivikossa. ensimmäisenä saapuu pulmunen, puist tunnuslintu. Toukokuussa tulevat keräkurmit ja varsin sa yleinen runsaslukuisimpia kapustarinta. Niittykirvinen tunturikankaiden lintuja, tunturi kiuru puolestaan erittäin uhanalainen. Tunturikihu ja piekana paljakan Alhaalla metsissä peippo ja käpytikka. peippo vat saalistajia. eteläisiä asustaa Laulurastas, lajeja, kuten leppälintu ja järri yleisiä. Hiiripöllö ja kanahaukka saalista metsämailla ja kotkakin hakeutuu sinne pesimään. Talvisin hiljaista metsää elävöittävät kuukkelit, lapin Soilla ja rannoilla elelee kahlaajia, esim. ja pikkukuovi, sekä eri sorsalajeja. Puist Puroissa kalastelevat kielletty. koskikaran. van kevään Teeren ja hua, varsilta soidintanssit mets voi löytää alka merkki. Metsissä ja täislajisto. purojen soilla vipeltää runsas ilvestä ja sutta tavataan hirvi myyrä ja pääs yleinen. Kar toisinaan. haukea, ahventa alueella, mutta matkailijalta siikaa. tämä ilo Sääsket, mäkärät, paarmat ja polttiaiset alaisia ja harjusta ja taimenta. Kalasääski ja saukko selle kesäkulkijalle Suurista nisäkkäistä elää järvissä linnut. säilyvien muuttaa pesimäseudulleen aina Eteläiseltä Jäämereltä saakka. tiaiset ja jo maaliskuussa pesintänsä aloittavat käpy Sulana suokukko Lapintiira tuttuja. Puistossa selkärangattomia. myös jokai uhan Pohjanpimentohämähäkille ja pohjankuusijäärälle lahneet ja sienettyneet sät tarjoavat sopivan elinympäristön. met
Porhoito Matkailu nuori ja kasvava tullähde Lapissa. Porhoitoa sen sijaan harjoitettu jo 1600-luvulta lähtien. Puisto jakautuu Näkkälän, Kyrön ja Mui paliskuntien kesken. Sekä vanhat luppometsät että avoimet tunturimaat tärkeitä ravintokohteita porolle eri vuodenaikoina. Matkailijan varottava häiritsemästä poroja var sinkin keväällä, kun naaraat kantavia. Toinen arka vaihe juhannuksen tienoilla, kun porot kerä tään aitauksiin vasojen merkitsemiseksi. Varomat kulkija saattaa silloin säikyttää tokan hajalleen. Jos joudut tokan tielle, väistä sitä rauhallisesti tai istuudu maahan ja anna porojen kulkea ohi. Muista sulkea poroaidan veräjät. Porhoito, metsästys, kalastus ja niittytalous vanhastaan kuuluneet osana pohjoiseen luto. Niiden aikaansaamat luntyypit sekä rakennukset ja rakenteet myös puist suojelukohteita.
Puist palvelut Suurimmassa osassa puistoa nuoti teko ja telttai lu sallittua vain merkityillä paikoilla reittien varsilla. Tarkemmat ohjeet löytyvät järjestyssäännöstä. Puistossa useita autiotupia sekä kolme varaus tupaa. Tupien varustukseen kuuluvat puukamina tai Pallastunturin opastuskeskuksessa kävijä saa tietoa puistosta, retkeilyreiteistä ja lutopoluista. Pallaksen hotellilta lähtee merkityt reitit Hettaan, Rauhalaan, Jerismajalle ja Toras-Sieppiin, josta edelleen Otokselle. takka, kaasuliesi sekä keittoastioita. Varaustuvissa lisäksi vuoteet vuodevaatteineen, autiotuvissa vain lavitsat. Tupavaraukset hoidetaan Pallaksen opastus keskuksesta. Lisäksi lyhyempiä poikittaisreittejä. Talvella reitte Puistoa huoltaa ja hoitaa Metsäntutkimuslaitos. jä ei pidetä säännöllisesti auki, mutta puistohenkilö kunta ja poromiehet kulkevat puistossa moottorikel koilla ja helpottavat siten hiihtäjän liikkumista. Pyhä ker palvelutuvalta saa puistotietoutta matkailukau tena. Pallaksen opastuskeskukseen voi jättää tiedot luto havainnoista sekä reiteillä ilmenneistä puutteista. Suurien ryhmien liikkumisesta puist alueella pyyde tään ilmoittamaan opastuskeskukseen, jotta ruuh kaantumista tuvilla voidaan välttää.
KANSALLISPUISTOJEN TARKOITUKSENA lun suojelu ja säilyttäminen koskemattomana tulevil lekin polville. Virkistyskäytön lisäksi puistot palvelevat tutkimusta ja opetusta. KANSALLISPUISTOSSA SINUN ON LUPA kulkea vapaasti jalkaisin ja hiihtäen leiriytyä ja tehdä tuli merkityille paikoille poimia marjoja ja sieniä MUTTA KIELLETTYÄ ON lun roskaaminen eläinten häiritseminen, kasvien ja kivien ottaminen metsästys ja kalastus, paitsi osassa Pallasjärveä koirien ja kissojen pitäminen vapaana rakennusten ja rakenteiden vahingoittaminen liikkuminen moottoriajeuvoilla maastossa leiriytyminen ja tulenteko muualla kuin niille varatuilla paikoilla Paikallisia asukkaita varten erityissäännöksiä kalastuk sesta, metsästyksestä ja porhoidosta.
Metsäntutkimuslaitos 1988