Seksuaalikasvatus tutuksi varhaiskasvattajille koulutusrungon avulla Innovaatioprojektiraportti

Seksuaalikasvatus tutuksi varhaiskasvattajille koulutusrungon avulla Innovaatioprojektiraportti Leni Koskelainen-Ylärakkola 1305460 Sonja Lehtinen 1400679 Maija Liikanen 1205549 Eeva-Leena Peura 1201120 Metropolia Ammattikorkeakoulu Tukholmankatu 10 Kätilö (AMK), Sairaanhoitaja (AMK) Innovaatioprojekti XX00AB51-3006 Projektiraportti 12.12.2014 Ohjaaja Liisa Rytkönen-Kontturi

Sisällys 1 Johdanto 4 2 Seksuaalikasvatus tutuksi varhaiskasvattajille koulutusrungon avulla innovaatioprojekti 5 2.1 Innovaatioprojektin tausta ja tavoitteet 5 2.2 Käytännön toteutus 6 2.3 Innovaatioprojektissa käytetyt työmenetelmät 7 2.3.1 Riskien hallinta 8 2.3.2 Osallistaminen työmenetelmänä 9 2.3.3 Varhaiskasvattajien osallistaminen osana koulutusrungon suunnittelua 9 2.3.4 Tiedonhaku 10 3 Seksuaalikasvatuksen lähtökohdat varhaiskasvatuksessa 11 3.1 Ohjeistukset ja säädökset 11 3.1.1 Seksuaalioikeudet ja ihmisoikeudet 11 3.1.2 Edistä, ehkäise, vaikuta 11 3.1.3 Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa 12 3.1.4 Varhaiskasvatuksen linjaukset 13 3.2 Seksuaalisuus 14 3.3 Seksuaalikasvatus 15 3.4 Seksuaalikasvattajan oma seksuaalisuus 17 3.5 0-6-vuotiaiden seksuaalikasvatus 18 3.5.1 Lapsen psykoseksuaalinen kehitys 21 3.5.2 Seksuaalikasvatuksen vähimmäissisältö 0-4 ja 4-6 vuotiaille 22 3.5.3 Seksuaalikasvatusohjelma varhaiskasvatuksessa 23 3.6 Varhaiskasvatuksessa käytettävät menetelmät seksuaalikasvatuksessa 25 3.6.1 Arjessa opettaminen 25 3.6.2 Varhainen vuorovaikutus 26 3.6.3 PLISSIT -malli 27 3.6.4 Seksuaalisuudenportaat 28 3.6.5 Lumme -malli 29 3.6.6 Mitä ihmettä? Seksuaalikasvatusta 3-9-vuotiaille kirjanen 30 3.6.7 Kirjallisuus ja sadutus 31 3.6.8 Sanottaminen ja leikin kautta oppiminen 32

3.7 Yhteistyö vanhempien kanssa seksuaalikasvatuksessa 33 3.8 Varhaiskasvattajien tarpeet seksuaalikasvatuksessa 34 3.8.1 Opettajakoulutuksen kehittäminen standardit 35 3.8.2 Osallistavan keskustelun yhteenveto 36 3.9 Yhteistyötahot/lisäkoulutukset 37 4 Seksuaalikasvatuksen koulutusrunko varhaiskasvattajille 37 5 Pohdinta 38 Lähteet Liitteet Liite 1 Kutsukirje Liite 2 Taulukko kysymyksistä ja vastauksista Liite 3 Seksuaalikasvatustaulukko WHO:n mukaan Liite 4 Koulutusrunko seksuaalikasvatuksesta varhaiskasvattajille 40 44 44 45 47 52

1 Johdanto Tämä innovaatioprojektityö on osa innovaatio-opintojaksoa ja Metropolia ammattikorkeakoulun hybridikampus -hanketta. Innovaatioprojektin tarkoituksena on kehittää käytännöllisiä ja luovia ratkaisuja, toimintatapoja tai palveluja, joilla pyritään vastaamaan yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin (Pirilä - Roivas - Vehkaperä 2013.). Tämän innovaatioprojektityön aihe on syntynyt työelämän kautta esiin tulleesta haasteesta, varhaiskasvatuksen seksuaalikasvatuksen puutteesta. Valmiin innovaatioprojektityön tavoitteena on palvella ja tukea varhaiskasvattajien seksuaalikasvatuksen edistämisessä. Innovaatioprojektimme tarpeellisuutta puoltavat myös viralliset seksuaalikasvatuksen tavoitteet. Edistä, ehkäise, vaikuta - seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelman 2014-2020 tavoitteena on edistää muun muassa lasten ja varhaiskasvatuksen seksuaaliterveyden edistämistä. Seksuaalikasvatuksesta on olemassa myös WHO:n seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa ja niiden toteuttamisohjeet, jotka ohjeistavat lasten seksuaalikasvatusta. WHO:n mukaan modernissa yhteiskunnassa epävirallinen seksuaalikasvatus ei ole riittävä. (Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa. 2010: 21.) Työ toteutettiin projektina, jonka tuloksena syntyi työvälineeksi koulutusrunko varhaiskasvattajien seksuaalikasvatus tiedon lisäämiseksi. Lapsen eri elämänvaiheissa tapahtuvaa kasvatuksellista vuorovaikutusta kutsutaan varhaiskasvatukseksi. Varhaiskasvatus on yhteiskunnan valvoma ja järjestämä ja siihen kuuluu perusopetuksen lisäksi ennen oppivelvollisuuden alkamista tarjottava esiopetus. Varhaiskasvatusta toteutetaan läheisessä yhteistyössä lasten vanhempien, sosiaali-, terveys- ja opetustoimen, järjestöjen, yhteisöjen ja seurakunnan varhaiskasvatustoiminnan kanssa. (Valtioneuvoston periaatepäätös varhaiskasvatuksen valtakunnallisista linjauksista 2002: 9.) Tässä työssä varhaiskasvatuksella ja varhaiskasvattajilla tarkoitamme kasvatuksen virallisia tahoja. Kasvatuksellisen vuorovaikutuksen tavoitteena on edistää lapsen tervettä kasvua, kehitystä ja oppimista. Vastuu lapsen kasvatuksesta on ensisijaisesti lapsen vanhemmilla. Näin ollen yhteiskunnan tarjoamien varhaiskasvatuspalveluiden on tarkoitus tukea lapsen kotikasvatusta. Yhteiskunta pyrkii tarjoamaan lapsen omaehtoisen leikin siivittämänä suunnitelmallista ja tavoitteellista vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa, joka koostuu

hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudesta. (Valtioneuvoston periaatepäätös varhaiskasvatuksen valtakunnallisista linjauksista 2002: 9.) Koulutusrunko on koottu laajojen tiedonhaku tulosten ja osallistavan keskustelun pohjalta. Koulutusrunko sisältää keskeiset asiat seksuaalikasvatuksesta ja sen ohjeistuksista ja säädöksistä. Koulutusrunkoa pystyy hyödyntämään erilaisten koulutusten pitäjänä. Koulutusta voisi tarjota esimerkiksi Metropolia ammattikorkeakoulun kautta. 2 Seksuaalikasvatus tutuksi varhaiskasvattajille koulutusrungon avulla innovaatioprojekti 2.1 Innovaatioprojektin tausta ja tavoitteet Idea innovaatioprojektimme aiheesta syntyi Edistä, ehkäise, vaikuta - seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelman 2014-2020 julkaisutilaisuudessa. Toimintaohjelma on jatkoa sosiaali- ja terveysministeriön vuoden 2007-2011 julkaisulle. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Seksuaali- ja lisääntymisterveys yksikkö (SELI) on päivittänyt toimintaohjelman. Toimintaohjelma on suunnattu kaikille ikäryhmille sisältäen suositukset lapsille ja nuorille sekä varhaiskasvatuksen ammattihenkilöiden osaamisen kehittämiselle ja tukemiselle. (Klemetti - Raussi-Lehto. 2014: 3.) Julkaisutilaisuuden ainoa varhaiskasvatuksen edustaja toi esille näkemyksensä varhaiskasvattajien puutteellisista tiedoista seksuaalikasvatuksesta sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelmista. Innovaatioprojektimme tavoitteena on kehittää työväline, jonka avulla voidaan tuoda seksuaalikasvatusta tutuksi varhaiskasvattajille. Työvälineeksi kokoamme rungon seksuaalikasvatuksen keskeisistä kokonaisuuksista varhaiskasvattajille. Työvälineen on tarkoitus toimia pohjana erilaisissa koulutustilaisuuksissa, joita järjestetään varhaiskasvattajille. Työvälinettä kehittäessä otamme huomioon koulutuksien kohderyhmän. Tavoitteenamme on, että valmis työväline on helposti sovellettavissa erilaisiin koulutuksiin ja kannustaa lukijaa jakamaan tietoa seksuaalikasvatuksesta. Työ toteutetaan Metropolia ammattikorkeakoulun terveyspalveluyksikön innovaatioopintojakson projektina. Projekti on osa laajempaa hybridikampus -hanketta, jonka ta-

voite on osallistaa ja tiedottaa Myllypuron alueen toimijoita tulevasta hybridikampuksesta ja sen tuomista mahdollisuuksista. Innovaatioprojektia ohjaa lehtori Liisa Rytkönen-Kontturi ja hybridikampus -hankkeen yhteyshenkilönä toimii Päivi Keränen. 2.2 Käytännön toteutus Myllypuroon on suunnitteilla Metropolia ammattikorkeakoulun toimipisteitä yhdistävä kampus. Käyttäjälähtöisen hybridikampus -hankkeen tavoitteena on osallistaa alueen asukkaat ja palveluntarjoajat. (Metropolia. 2014.) Innovaatioprojektin aloitusinfo järjestettiin 10.11.2014 Tukholmankadun kampuksella. Aloitusinfossa esitettiin idea innovaatioprojektin aiheesta ja projektin työstäminen aloitettiin samana päivänä. Suunnitelma palautettiin ohjaavalle lehtorille Liisa Rytkönen- Kontturille 11.11.2014. Projektin työstämistä jatkettiin projektisuunnitelman pohjalta. Projektin työstäminen tapahtui viikoilla 46-50. Projektityöryhmä on pyrkinyt aktiivisesti saamaan palautetta projektiin liittyen. Innovaatioprojektissa oli tarkoitus osallistaa Myllypuron alueen Hybridikampus projektiin liittyvien ennalta hankittujen yhteistyötahojen varhaiskasvattaja ja heidän näkemyksiään 0-6-vuotiaiden seksuaalikasvatuksesta. Osallistaminen oli tarkoitus toteuttaa hybridi-kampuspäivänä 21.11.2014 Myllypurossa. Pyyntö kutsua varhaiskasvattajia Hybridi-kampuspäivään lähetettiin hankkeen yhteyshenkilölle 10.11.2014, jonka oli tarkoitus kutsua osallistettavat varhaiskasvattajat. Yhteyshenkilö neuvoi kuitenkin työryhmää itse lähettämään kutsut varhaiskasvattajille. Kutsut (Liite 1.) lähetettiin 12.11.2014 sähköpostilla ennalta hankituille yhteistyötahoille. Projektiryhmä osallistui perjantaina 21.11.2014 Metropolia ammattikorkeakoulun järjestämään Myllypuron hybridikampus päivään. Päivän tarkoituksena oli esitellä opiskelijoiden innovaatioprojekteja alueen asukkaille ja yrittäjille sekä muille opiskelijoille. Esiteltävät innovaatioprojektit liittyivät kaikki jollain tapaa alueelle tulevaan Metropolia ammatti-korkeakoulun Myllypuron hybridikampukseen. Osalla opiskelijoista, kuten meidän projektiryhmällä, oli tarkoituksena osallistaa Myllypuron alueen työntekijöitä innovaatioprojektissa.

Teimme Myllypuron asukastalo Myllärin saliin projektiryhmällemme pienen toimipisteen, johon olimme keränneet seksuaalikasvatukseen liittyvää materiaalia. Olimme koonneet valmiiksi kysymyksiä varhaiskasvattajille, joiden avulla varhaiskasvattajien kanssa olisi helppo keskustella asiasta. (Liite 2) Odotimme paikalle Myllypuron alueen varhaiskasvattajia, joita olimme ennalta kutsuneet tapahtumaan. Keskustelun oli tarkoitus olla niin sanotusti neuvoa antavaa keskustelua. Tavoitteenamme oli saada keskusteltua noin 4-5 varhaiskasvattajan kanssa. Valitettavasti asukastalo Myllärin saliin ei kuitenkaan ilmaantunut yhtään varhaiskasvattajaa. Näin ollen emme saaneet osallistettua Myllypuron alueen varhaiskasvattajia koulutusrungon suunnitteluun. Tämän vuoksi työryhmä toteutti varasuunnitelman varhaiskasvattajien osallistamisen suhteen keskustelemalla lähipiirin varhaiskasvattajien kanssa. Innovaatioprojekti esitettiin 4.12.2014 Tukholmankadun kampuksella. Projektin esittely toteutettiin esittelypisteenä ala-aulassa. Esittelypisteellä esitettiin valmista koulutusrunkoa ja tuotiin esille projektin lähtökohtia ja tavoitteita. Projektiraportti palautetaan 12.12.2014. 2.3 Innovaatioprojektissa käytetyt työmenetelmät Innovaatioprojektin työmenetelminä käytettiin riskien hallinnan arviointia, osallistavaa menetelmää, sekä teoreettinen viitekehys koottiin kuvailevalla kirjallisuuskatsauksella. Työmenetelmien avulla saatujen tietojen pohjalta koottiin seksuaalikasvatus tutuksi varhaiskasvattajille- koulutusrunko.

2.3.1 Riskien hallinta Sisäiset Ulkoiset Positiiviset Vahvuudet - olemassa olevat standardit ja ohjeistukset - tekijöiden mielenkiinto aihetta kohtaan - monta tekijää, monta mielipidettä Mahdollisuudet - varhaiskasvattajien tiedon lisääminen - yhtenäinen työväline - työvälineen monikäyttöisyys - mahdollisuus hyödyntää laajaalaisesti - selkeä ja helppo käyttöinen työväline Negatiiviset Heikkoudet - tiukka aikataulu - monta tekijää, monta mielipidettä - tiedon haku ja rajaus Uhat - kehitetty työväline ei tavoita käyttäjiä - työväline jää käyttämättä - kohderyhmän osallistavuus epäonnistuu Kuvio 1. SWOT-analyysi Innovaatioprojektin sisäisiä vahvuuksia on jo olemassa olevat standardit ja ohjeistukset, joiden pohjalta työ tehdään. Tekijöiden mielenkiinto aihetta kohtaan parantaa projektin onnistuvuutta. Sisäisenä vahvuutena sekä heikkoutena voi nähdä sen, että projektia tekee neljä henkilöä. Useampi tekijä mahdollistaa eri näkökulmien ja mielipiteiden esiin-tuomisen, mutta saattaa aiheuttaa myös erimielisyyksiä. Sisäisenä heikkoutena on myös toteutusaikataulu, johon lisähaastetta tuo aikataulujen yhteensovittaminen sekä projektin tiukka aikataulu. Tiedon haun oikeanlainen toteuttaminen ja tiedon rajaaminen luovat oman haasteensa työlle. Ulkoisena mahdollisuutena on varhaiskasvattajien tiedon lisääminen seksuaalikasvatuksesta. Tuotoksena syntyvän työvälineen monikäyttöisyys on mahdollisuus hyödyntää työvälinettä laaja-alaisesti erilaisissa koulutustilanteissa. Selkeä ja helppo käyttöinen työväline mahdollistaa laajan ja monipuolisen käytön. Standardeihin ja ohjeistuksiin pohjautuva yhtenäinen työväline mahdollistaa selkeät ja yhtenäiset käytännöt. Ulkoisena uhkana on, että työväline ei tavoita käyttäjiä ja jää näin ollen käyttämättä. Kohde-

ryhmän osallistavuus epäonnistuu, mikäli varhaiskasvattajia ei osallistu hybridikampuspäivään. Mikäli hybridikampus-päivään ei saavu kutsuttuja varhaiskasvattajia, olemme suoraan yhteydessä päiväkotien varhaiskasvattajiin. 2.3.2 Osallistaminen työmenetelmänä Osallistavan suunnittelun tarkoituksena on ottaa kehittämistoimintaan mukaan asianosaisia. Osallistava toiminta tarjoaa mahdollisuuden asianosaisille osallistua kehittämistoimintaan ja osallistuminen taas on mahdollisuuden hyödyntämistä. Barkin ja Hartwickin kolmitasoisen jaottelun mukaan tässä projektissa osallistavuus on ensimmäisellä tasolla eli työ suunnitellaan käyttäjille. Käyttäjät osallistuvat projektiin ainoastaan lisätietoa tuovina osapuolina, eivätkä toimi tasa-arvoisesti projektiryhmän jäseninä. Osallistaminen voidaan Ivesin ja Olsonin mukaan jaotella kuusiportaiseen asteikkoon, jossa ensimmäinen kuvaa ei osallisuutta ja kuudes vahvan vaikutusmallin osallistuminen. Loput neljä vaihetta ovat tältä väliltä. Asiakkaita, kumppaneita ja käyttäjiä voidaan esimerkiksi osallistaa projektin eri vaiheissa tai koko projektin ajan. Tässä projektissa Ivesin ja Olsonin määritelmän mukaan on käytetty ensimmäistä sekä osittain myös toista porrasta. (Ylitalo-Kallio. 2012:2-4.) Projektin sidosryhmien osallisuus hankkeeseen hankkeen alusta-alkaen, sitouttaa osallistujat paremmin projektiin. Kun projektin sidosryhmät saadaan sitoutettua projektiin jo alusta alkaen, on yleensä projektin onnistuvuus myös parempi. (Silfvenberg. Ideasta projektiksi:1-3) Keskustelun muoto voi olla niin sanottu porinaryhmä, jonka tarkoitus on herättää keskustelua. Projektissamme tarkoitus oli käydä niin sanottua neuvoa antavaa keskustelua eli herättää keskustelua ja ajatuksia seksuaalikasvatuksesta varhaiskasvatuksessa. Tarkoituksena oli myös saada varhaiskasvattajilta epäkohtia tai muita asioita ja huomioi-ta tueksi meille koulutusrungon koontia varten ja näin ollen koulutusrunko pystyttiin kehittelemään varhaiskasvattajien tarpeista lähtien. Keskustelun muoto voi myös olla haastattelutyyppinen, jolloin ryhmän koko eikä jälkipuinti ole keskeisiä. (Kansan sivistys-työn liitto KSL ry. 2005:9-10) 2.3.3 Varhaiskasvattajien osallistaminen osana koulutusrungon suunnittelua Koulutusrungon suunnitteluun halusimme osallistaa varhaiskasvattajia, koska projektiryhmämme kehittelemää koulutusrunkoa käytettäisiin nimenomaa varhaiskasvattajien

kouluttamiseen. Varhaiskasvattajat osallistuvat projektiin ainoastaan lisätietoa tuovina osapuolina, eivätkä toimi tasa-arvoisesti projektiryhmän jäseninä eli Barkin ja Hartwickin mukaan ensimmäisellä tasolla (Ylitalo-Kallio. 2012:2-4). Tämän vuoksi emme erittele varhaiskasvattajien ikää, oppilaitosta tai muuta Osallistimme projektiryhmän lähipiiriä eli keskustelimme lähipiirin varhaiskasvattajien kanssa. Projektiryhmän lähipiiristä löytyi varhaiskasvattajia, jotka työskentelivät päiväkodeissa ja lastensuojelussa lasten parissa. Saimme yhteensä 6 mielipidevastausta liittyen seksuaalikasvatukseen varhaiskasvatuksessa. Vastaukset varmistivat työmme suuntaa ja toimivat lisämotivaationa koulutusrunkoa suunniteltaessa. Vastaajat olivat erittäin kiinnostuneita aiheesta ja osallistuivat mielellään projektiin vastaamalla kysymyksiin. Tuloksista on koottu yhteenveto taulukon muodossa (Liite 2) ja vastauksia hieman eritelty myöhemmin tekstissä. 2.3.4 Tiedonhaku Näyttöön perustuvaa tietoa aiheesta haettiin internetin tiedonhakupalveluista sekä kirjallisuudesta. Hakusanat olivat varhaiskasvatus, seksuaalisuus, seksuaalikasvatus, seksuaalikasvatuksen toimintamallit, varhaiskasvatussuunnitelma. Hakusanoja käytettiin erikseen ja eritavoilla yhdistellen sekä englannin kielellä. Tiedonhaku pohjautuu kuvailevaan kirjallisuuskatsaukseen. Kirjallisuuskatsauksista yleisimmin käytetty perustyyppi on kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Se on yleiskatsaus ilman tarkkoja tai tiukkoja sääntöjä. Katsauksessa käytettävät aineistot ovat laajoja eikä aineiston valintaa rajaa tiukat ja tarkat säännöt, näin tutkittava ilmiö pystytään kuvaamaan laaja-alaisesti. (Salminen 2011.) Kuvailevan kirjallisuuskatsauksen voi tehdä kahdella eritavalla, narratiivisena tai integroivana kirjallisuuskatsauksella. Narratiivinen kirjallisuuskatsaus on kevyin kirjallisuuskatsauksen muoto. Narratiivisella katsauksella pystytään antamaan laaja kuva käsiteltävästä aiheesta ja sen kehityskulusta. Jos halutaan kuvata tutkittavaa ilmiötä laajasti ja monipuolisesti, käytetään integroivaa kirjallisuuskatsausta. Integroivan kirjallisuuskatsauksen avulla pystyy tuottamaan uutta tietoa jo tutkitusta aiheesta. (Salminen 2011.)

3 Seksuaalikasvatuksen lähtökohdat varhaiskasvatuksessa 3.1 Ohjeistukset ja säädökset Seksuaaliterveyden parantamisen näkökulmasta lapset ja nuoret ovat ratkaisevassa asemassa. Näin ollen on tärkeää, että lapset ja nuoret saavat seksuaalisuuden riskeistä ja seksuaalisuudesta rikkautena oppiakseen suhtautumaan seksuaalisuuteen positiivisella vastuullisella tavalla. (Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa. 2010: 3.) Moni virallinen asiakirja puoltaa seksuaalikasvatuksen tärkeyttä osana lapsen varhaiskasvatusta. 3.1.1 Seksuaalioikeudet ja ihmisoikeudet Yhdistyneet kansakunnat (YK) on laatinut sopimuksen lasten oikeuksista yhtiökokouksessaan vuonna 1989. Suomessa sopimus on astunut voimaan vuonna 1991. Tämä ihmisoikeussopimus on erittäin laaja, ja sisältää taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet, kansalaispoliittiset oikeudet ja tiedottamisvelvollisuuden. Sopimus sisältää artiklat liittyen lapsen suojeluun seksuaaliselta hyväksikäytöltä sekä lapsikaupalta. Suomi on ratifoinut kyseisen sopimuksen vuonna 2012. (Unicef. Ihmisoikeudet. Lapsen oikeuksien sopimus, 4.) Seksuaalioikeuksia ovat määritelleet erilaiset ulkomaiset yhdistykset kuten kansainvälinen perhesuunnittelujärjestö (IPPF 1995), seksologian maailmanjärjestö (WAS 1999) sekä maailman terveysjärjestö WHO (2002). WHO:n seksuaalioikeudet ovat ihmisoikeuksia, jotka on tunnustettu ja vahvistettu kansainvälisessä lainsäädännössä. Seksuaalioikeudet ovat ihmisoikeuksia, jotka kuuluvat yhtä lailla kaiken ikäisille ihmisille. Varhaiskasvatuksessa tulee huomioida muun muassa seuraavat seksuaalioikeuksien kohdat. Jokaisella on oikeus hakea, vastaanottaa ja levittää seksuaalisuuteen liittyviä tietoja. Jokaisella on oikeus seksuaaliopetukseen ja valistukseen sekä kehon koskemattomuuden kunnioitukseen. (Väestöliitto. Seksuaalioikeudet.) 3.1.2 Edistä, ehkäise, vaikuta Sosiaali- ja terveys ministeriö STM on julkaissut keväällä 2014 Edistä, ehkäise, vaikuta Seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelman vuosille 2014-2020. Toimintaoh-

jelma on jatkoa vuonna 2007 julkaistulle ensimmäiselle seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelmalle. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) seksuaali- ja lisääntymisterveyden yksikkö (SELI) sai tehtäväkseen päivittää toimintaohjelman. Toimintaohjelma kokoaa tavoitteita seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämiseksi Suomessa ja esittää toimenpide-ehdotuksia tavoitteiden saavuttamiseksi. (Klemetti - Raussi-Lehto 2014: 10.) Toimintaohjelma ottaa myös kantaa seksuaali- ja lisäätymisterveyden opetukseen, ohjaukseen sekä neuvontaan. Ohjelma antaa opetuksen osalta tavoitteeksi seksuaalikasvatuksen sisältämisen kasvatus- ja opetustoimintaan varhaiskasvatuksessa. (Klemetti - Raussi-Lehto 2014: 39-41.) Toimintaohjelman mukaan lapset ja nuoret saavat tietoa seksuaalisuudesta epävirallisista sekä virallisista lähteistä. Vanhemmat ovat epävirallinen lähde, kun taas varhaiskasvatus ja koulut ovat virallisia lähteitä. Varhaiskasvatuksessa annettavan seksuaalivalistuksen tulisi olla lapsen oikeuksia ja moninaisuutta kunnioittavaa. Toimintaohjelma viittaa myös WHO:n seksuaalikasvatuksen standardeihin Euroopassa määritellessään varhaiskasvatuksen seksuaalikasvatuksen sisältöä. Toimintaohjelman mukaan seksuaalikasvatuksen tavoitteena alle kouluikäiselle on luoda hyvää pohjaa itsetunnolle ja ihmissuhteille sekä toisten kunnioittamiselle. (Klemetti - Raussi-Lehto 2014: 46.) Tasa-arvoinen ja kaikkien saatavilla oleva seksuaalikasvatus varhaiskasvatuksessa sekä henkilökohtaisen koskemattomuuden, yksityiselämän suojaamisen ja itsemäärämisoikeuden opettaminen lapsille ovat edistä, ehkäise ja vaikuta toimintaohjelman seksuaalikasvatuksen tavoitteita lapsille ja nuorille. Toimenpiteeksi on ehdotettu, että varhaiskasvatuksessa työskentelevien ammattihenkilöiden olisi otettava lapsen seksuaalisen kehityksen tukeminen ja hyvinvoinnin huomioiminen yhdeksi osaksi suunniteltaessa opetuksen ja kasvatuksen tavoitteita. (Klemetti - Raussi-Lehto 2014: 54.) 3.1.3 Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa Maailman terveysjärjestö WHO on julkaissut vuonna 2010 Standards for Sexuality Education in Europe A framework for policy makers, educational and health authorities and specialists. Julkaisu on käännetty suomenkielelle Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa Suuntaviivat poliittisille päättäjille, opetus- ja terveydenhoitoalan viran-

omaisille ja asiantuntijoille. WHO:n julkaisu lähestyy seksuaalisuutta kokonaisvaltaisesta näkökulmasta. Julkaisun tarkoituksena on edistää kokonaisvaltaista seksuaalikasvatusta lapsille ja nuorille sekä asettaa kansalliset suuntaviivat ja vähimmäisvaatimukset Eu-roopan alueen seksuaalikasvatukselle. Kokonaisvaltaisessa lähestymistavassa nähdään seksuaalisuus voimavarana, joka auttaa lapsia ja nuoria kehittämään keskeisiä taitoja, joiden turvin he voivat päättää itse seksuaalisuudestaan ja suhteistaan eri kehitysvaiheissaan. (Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa. 2010: 3.) Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa -julkaisu jakautuu kahteen osioon. Ensimmäisessä osassa käsitellään seksuaalikasvatuksen taustalla vaikuttavia ajattelumalleja, perusteluita, määritelmiä ja periaatteita. Ensimmäisessä osassa perustellaan miksi kokonaisvaltainen seksuaalikasvatus on lapsille ja nuorille erityisen tärkeää. Toisessa osassa esitetään taulukkona se, mitä seksuaalikasvatuksen aiheita on käsiteltävä kussakin iässä. (Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa. 2010: 4.) Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa antaa selkeät ohjeet, mitä lapsen ja nuoren tulisi eri kehitysvaiheessa tiedostaa ja ymmärtää. Julkaisussa lapset ja nuoret kohderyhmänä jaetaan viiteen eri ikäryhmään. Varhaiskasvatus käsittää ensimmäisen ja toisen ikäryhmän. Ensimmäinen ikäryhmä käsittää 0-3-vuotiaat ja toinen 4-6-vuotiaat. (Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa. 2010: 25.) 3.1.4 Varhaiskasvatuksen linjaukset Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on julkaissut Helsingissä vuonna 2002 Valtionevuoston periaatepäätöksen varhaiskasvatuksen valtakunnallisista linjauksista. Valtioneuvoston periaatepäätöksen tavoitteena on palvelujärjestelmän kehittäminen niin, että se olisi sekä lapsi- että perhelähtöistä. Tavoitteena on myös käyttää julkaisua mallina, jotta kunnat laatisivat vastaavanlaisia varhaiskasvatus linjauksia. STM:n julkaisu varhaiskasvatuksen valtakunnalliset linjaukset sisältää erilaisia parannusehdotuksia liittyen lainsäädännön uudistamiseen, valtakunnallisen ohjauksen kehittämiseen, henkilökunnan ammattitaidon ylläpitämiseen ja vahvistamiseen sekä varhaiskasvatuksen seurannan ja arvioinnin kehittämiseen. (Valtioneuvoston periaatepäätös varhaiskasvatuksen valtakunnallisista linjauksista. 2002: 3.)

Valtioneuvoston periaatepäätöksen myötä päivähoitoa koskeva lainsäädäntö uudistettiin. Uudistuksessa tehtiin säännös valtakunnallisesta varhaiskasvatussuunnitelmasta (vasu). Paikalliset kuntien laatimat varhaiskasvatussuunnitelmat pohjautuvat tähän valtakunnalliseen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteena on ohjata sisällöllisesti varhaiskasvatuksen kehitystä sekä edistää varhaiskasvatuksen laadunhallintaa Suomessa. Linjauksissa määritettiin myös Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakesin tehtäväksi laatia valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma. Laatiessaan valtakunnallista varhaiskasvatussuunnitelmaa Stakes teki yhteistyötä sosiaali- ja terveysministeriön, opetusministeriön ja opetushallituksen sekä Suomen Kuntaliiton ja muiden asiantuntijatahojen kanssa. (Valtioneuvoston periaatepäätös varhaiskasvatuksen valtakunnallisista linjauksista. 2002: 19-21.) Stakes on julkaissut varhaiskasvatussuunnitelman perusteet -oppaan ensimmäisen painoksen vuonna 2003. Oppaassa selvitetään varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, määritellään käsitettä varhaiskasvatus, annetaan linjauksia varhaiskasvatuksen toteuttamiseen, kerrotaan vanhempien osallisuudesta lasten varhaiskasvatuksessa, käydään läpi varhaiskasvatuksen erityisestä tuesta, tuodaan esille kieli- ja kulttuurinäkökohtia sekä pureudutaan kuntatason varhaiskasvatussuunnitelmaan. Stakesin opas ei tuo esiin seksuaalikasvatukseen liittyviä asioita varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen toteuttamisen tavoitteena pidetään kuitenkin hyvinvoivaa lasta. Varhaiskasvatussuunnitelmassa pyritään hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuuteen. Varhaiskasvatussuunnitelman mukaan varhaiskasvatuksessa toteutetaan sisällöllisiä orientaatioita lapselle ominaisin tavoin: leikkien, liikkuen, taiteellisuuden kokien, ilmaisutaitoja hyväksikäyttäen sekä tutkien. Sisällölliset orientaatiot ovat matemaattinen-, luonnontieteellinen-, historiallis-yhteiskunnallinen-, esteettinen-, eettinen- sekä uskonnolliskatsomuksellinen orientaatio. Mikään edellä mainituista orientaatioista ei sisällä seksuaalikasvatusta. (Valtioneuvoston periaatepäätös varhaiskasvatuksen valtakunnallisista linjauksista. 2002: 6.) 3.2 Seksuaalisuus Seksuaalisuus on aina läsnä ihmisessä. Se on osa ihmisyyttä ja saattaa muuttua elämän aikana. Seksuaalisuus alkaa samalla kun elämä alkaa ja loppuu kun elämä loppuu.

Seksuaalisuus on ihmisen ominaisuus, kokemuksellinen asia, seksuaalisuus on se, mitä me olemme (THL). Seksuaalisuutta ei voi määritellä toisen puolesta, ainoastaan ihminen itse voi määritellä seksuaalisuutensa. Seksuaalisuus kuuluu kaikille, niin terveille kuin sairaillekin, nuorille ja vanhoille ja se on paljon muuta, kuin seksi ja yhdyntä. Seksuaalisuuden kehittymiseen vaikuttavat perimä, ympäristö sekä kulttuuri. Ihmisen seksuaalinen identiteetti ja minäkuva alkavat muokkautumaan ihmisen syntyessä ja pohja rakentuu lapsuuden ja nuoruuden aikana. Seksuaalisuus kehittyy ja muuttuu koko ajan elämän edetessä, eikä tule täysin valmiiksi missään vaiheessa. (Bildjuschkin - Ruuhilahti 2010: 13; Bildjuschkin - Ruuhilahti 2012: 7-8. THL. 2014. Seksuaalisuus.) Seksuaalisuudelle on olemassa monia määritelmiä. Maailman terveysjärjestön (WHO) määritelmä seksuaalisuudesta: "Seksuaalisuus on keskeinen osa ihmisyyttä kaikissa elämän vaiheissa ja se käsittää sukupuolen, sukupuoli-identiteetin ja sukupuoliroolit, seksuaalisen suuntautumisen, erotiikan, mielihyvän, seksuaaliset suhteet ja lisääntymisen. Seksuaalisia kokemuksia ja seksuaalisuuden ilmenemismuotoja ovat ajatukset, fantasia, halut, uskomukset, asenteet, käyttäytyminen, seksuaalisuuden harjoittaminen, roolit ja suhteet. Vaikka seksuaalisuus voi pitää sisällään kaikki nämä ulottuvuudet, ihminen ei aina koe tai ilmennä niitä kaikkia. Biologiset, psykologiset, sosiaaliset, taloudelliset, poliittiset, eettiset, lailliset, historialliset, uskonnolliset ja hengelliset tekijät vaikuttavat vuorovaikutuksessa seksuaalisuuteen". (Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa: 16; THL. 2014. Seksuaalisuus; WHO Defining sexual health.) 3.3 Seksuaalikasvatus WHO:n mukaan seksuaalikasvatuksen tarkoitus on seksuaalisuuden kognitiivisten, emotionaalisten, sosiaalisten, vuorovaikutteisten ja fyysisten näkökohtien oppiminen (Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa 2010: 19.). Seksuaalikasvatus alkaa ihmisen synnyttyä ja jatkuu läpi elämän. Seksuaalikasvatuksen tarkoituksena on tukea ja suojella lapsen ja nuoren seksuaalista kehitystä sekä luoda pohjaa hyvälle itsetunnolle, ihmissuhteille ja toisten ihmisten kunnioittamiselle. (Kelemetti - Raussi-Lehto 2014: 46; Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa 2010: 19.) Seksuaalikasvatuksen avulla ihminen kerää tietoja ja taitoja, joiden pohjalta hän voi tehdä seksuaalista hyvinvointiaan koskevia päätöksiä. (THL 2014. Tiedä ja toimi.)

Seksuaalikasvatuksen on tarkoitus kehittää ymmärrystä omasta kehosta ja itsemääräämisoikeudesta (Kelemetti - Raussi-Lehto 2014: 46). WHO:n seksuaalikasvatuksen standardien mukaan seksuaalikasvatuksen tulisi olla ikään nähden sopivaa, siinä otetaan huomioon kehitystaso ja käsityskyky ja se olisi muokattavissa kulttuurin, sosiaalisten tekijöiden ja sukupuolen mukaan (Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa 2010: 28). Seksuaalikasvatuksen yhteydessä annettavan tiedon tulisi olla puolueetonta ja tieteellisesti tutkittua ja se tulisi esittää niin, että sukupuolen ja seksuaalisuuden moni-naisuus näkyy. (THL 2014. Tiedä ja toimi) WHO:n seksuaalikasvatuksen standardeissa 0-3-vuotiaiden seksuaalikasvatus perustuu löytämiseen ja tutkimiseen. 0-1-vuotias vauva kokee asioita aistiensa kautta, koskettamalla, kuuntelemalla, näkemällä, maistelemalla ja haistelemalla. Varhaisenvuorovaikutuksen avulla kehittyy luottamus muihin ihmisiin. 2-3-vuotiaiden taaperoiden seksuaalikasvatuksen ydin on uteliaisuus sekä oman kehon tutkiminen. He tulevat tietoisiksi itsestään ja omasta kehostaan ja heille kehittyy identiteetti, kun he oppivat näyttävänsä erilaiselta kuin muut lapset ja aikuiset. Seksuaalikasvatuksessa huomioidaan uteliaisuus kehoa, sukupuolirooleja ja sukupuolia kohtaan. 4-6-vuotias lapsi oppii säännöt. Tällöin tulee myös ystävyyssuhteiden muodostaminen alkaa. Seksuaalikasvatuksessa tulisikin hyödyntää ryhmässä olemista sekä leikkiä. Tämän ikäiset tietävät olevansa tyttöjä tai poikia, seksuaalikasvatuksessa tulisikin pohtia sukupuolirooleja ja puhua tykkäämisestä. (Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa 2010: 25.) WHO:n seksuaalikasvatuksen standardit suosittavat, että seksuaalikasvatusta lähestytään kattavalla näkökulmalla. Kattavalla seksuaalikasvatuksella pyritään muun muassa edistämään seksuaalisuuden, eri elämäntyylien, asenteiden ja arvojen suvaitsevaista, avointa ja kunnioittavaa suhtautumista. Tarkoituksena on seksuaalisen moninaisuuden ja sukupuolten erojen kunnioittaminen sekä sukupuoli-identiteetin ja sukupuoliroolien tiedostaminen. Seksuaalikasvatuksen avulla lapset voivat kehittyä seksuaalisina olentoina ilmaisemaan tunteitaan ja tarpeitaan sekä muodostaa omat sukupuoliroolinsa ja seksuaali-identiteettinsä. (Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa 2010: 28.) Seksuaalikasvatusta voi antaa joko virallisesti tai epävirallisesti. Ammattilaisen toimesta toteutettu seksuaalikasvatus on virallista. Huoltajien toteuttama seksuaalikasvatus on epävirallista. Nämä kaksi muotoa täydentävät ja tukevat toisiaan ja niiden yhteistyö on tärkeää. (THL 2014. Tiedä ja toimi; THL Seksuaalikasvatus)

Seksuaalikasvatusta voi antaa kolmella eri tavalla. Seksuaalivalistus on yksisuuntaista tiedottamista, jota annetaan suuremmalle ryhmälle kerrallaan ja yksi teema kerrallaan. Seksuaaliopetusta annetaan yleisimmin pienemmälle joukolle, se on dialogista ja tapahtuu esimerkiksi koululuokassa. Seksuaaliohjausta voi antaa joko ryhmässä tai yksilölle. Ohjaus on useimmiten toiminnallista ja dialogista. Seksuaalineuvontaa voi antaa seksuaalineuvojakoulutuksen saanut ammattihenkilö. (THL 2014. Tiedä ja toimi; THL. Seksuaalikasvatus.) 3.4 Seksuaalikasvattajan oma seksuaalisuus Bildjusckinin ja Ruuhilahden mukaan seksuaalisuuden puheeksi ottamisen edellytys on oman seksuaalisuuden läpikäyminen. Oman seksuaalisuuden läpikäymiseen kuuluu omien ajatusten, kokemusten, viitekehyksien, historian, tunteiden, ilojen ja surujen käsittely. (Bildjuschkin - Ruuhilahti 2010: 24.) Ennen kuin voi alkaa puhua seksuaalisuudesta muiden kanssa, on todella tärkeää, että on kohdannut oman seksuaalisuutensa ja siihen liittyvät kysymykset. Tämä auttaa ymmärtämään omaa seksuaalihistoriaa, asenteita sekä muita omaa elämää ohjaavia tekijöitä. Puhuttaessa seksuaalisuudesta työntekijän roolissa, on omia kokemuksia sekä mielipiteitä opittava säätelemään tai jopa sulkemaan pois. (Väestöliitto. Työntekijän oma seksuaalisuus.) Seksuaalikasvattajan tärkein työkalu on hänen oma persoonansa. Se kuinka seksuaalikasvatusta antava puhuu, mistä hän puhuu, kuinka hän korostaa puhettaan eleillä ja ilmeillä, kertoo hänen omista asenteistaan ja ajatuksistaan. Nämä mielipiteet ja tiedot välittyvät siis puheiden ja eleiden välityksellä, rivien välistä, kasvatettaville. Tämän vuoksi ennen kuin puhuu muille seksuaalisuudesta ja siihen liittyvistä asioista, tulisi pohtia omaa minuutta, seksuaalisuutta, sukupuolisuutta sekä mitä ajatuksia parisuhde kaikkine yksityiskohtineen herättää. Seksuaalikasvattajalla tulisi olla selvillä mikä omasta mielestä on oikein ja mikä epänormaalia tai väärää. Seksuaalikasvattajan on hyvä pohtia myös, millaisia asioita tulisi nostaa esille tärkeinä, mistä asioista puhuu ja mitä tahtoo seksuaalisuudesta opettaa sekä millaisilla motiiveilla sen tekee. (Bildjuschkin - Ruuhilahti 2008: 28.) Itselle vieraiden tai jopa epämiellyttävien asioiden parissa on helpompi työskennellä ammatillisesti, jos tuntee ilmiöt ja niiden taustat. Tällöin omat käsitykset eivät vaikuta

negatiivisesti työhön. Oman seksuaalihistorian läpi käymiseen on hyvä käyttää apuna jotain toimintamallia, kuten seksuaalisuuden portaat, jotta voi pohtia ja käydä läpi omaa polkuaan seksuaalisessa kasvussa ja seksuaalihistoriassa. (Väestöliitto. Työntekijän oma seksuaalisuus.) Ammatillista työskentelyä saattaa hankaloittaa läpikäymättömät traumat seksuaalisuudessa. Se saattaa johtaa asiakkaan asioiden muuttumisen henkilökohtaisiksi, jolloin asiakkaan auttaminen hankaloituu. (Väestöliitto. Työntekijän oma seksuaalisuus.) Lasten kanssa työskennellessä ja lapsen seksuaalisuuden kehitystä tukiessa on ymmärrettävä myös lapsen kehityskaari. Seksuaalikasvattajan on tunnettava ja ymmärrettävä lapsen kehityskausi, jotta hän voi puhua ja kertoa seksuaalisuudesta. (Seksuaaliterveysasema 2013. Lasten seksuaaliterveys.) 3.5 0-6-vuotiaiden seksuaalikasvatus Lapsen seksuaalikasvatus on lapsen kasvattamista ihmiseksi, ohjaamista saattaen kohti nuoruutta ja aikuisuutta. Seksuaalikasvatuksella vahvistetaan lapsen omanarvon tuntoa ja lisätään itsetuntemusta. (Bildjuschkin - Ruuhilahti 2012: 5-6.) Lapsen seksuaalinen kehitys liittyy tiiviisti lapsen muuhun kehitykseen ja kehitystehtäviin ja sen kehittyminen jatkuu läpi elämän. (Bildjuschkin Laaksonen 2013; Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa 2010: 3-22.) Lapsen seksuaalikasvatuksen tavoitteena on, että lapsi ymmärtää seksuaalisuuden kuuluvan ihmisen elämään. Lapsen olisi hyvä ymmärtää, että hän on tärkeä ja riittävä omana itsenään. Lapsen pitäessä itseään arvokkaana ja tuntiessaan itseään, hänellä on mahdollisuus kasvaa positiiviseen seksuaalisuuteen turvallisesti. (Bildjuschkin - Ruuhi-lahti 2012: 5-6.) Tavoitteena on myös, että lapsi saa sanoja asioista puhumiseen ja luot-taa, että hän voi seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa puhua ja kysellä. (THL 2014. Raskaus ja pikkulapsi vaihe.) Seksuaalisuuden ollessa osa ihmisyyttä, seksuaalikasvatuksen tulisi alkaa jo syntymästä. Vauvan seksuaalisuus alkaa rakentua sen mukaan, mitä hän tuntee, aistii ja kokee. Pienen lapsen seksuaalisen kehitystä tuetaan kannustamalla vanhempia pohtimaan perheen arvoja ja ihmissuhteita myös seksuaalisuuden tuen ja suojaamisen alueilla. (THL 2014. Raskaus ja pikkulapsi vaihe.) Ensimmäiset kokemukset, jotka vaikuttavat

seksuaaliseen kasvuun henkisesti, biologisesti ja sosiaalisesti koetaan jo lapsena. Tärkeitä kysymyksiä tässä ovat: onko minun perustarpeisiini vastattu, saanko fyysistä läheisyyttä ja turvaa, onko minun tunteeni otettu huomioon ja hyväksytty, millaiset ihmis- ja vuorovaikutussuhteet ympärilleni on luotu sekä, olenko minä kokenut oloni hyväksi omassa kehossani ja onko kehoani arvostettu. (Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa 2010: 23.) Alle kouluikäisten seksuaalikasvatuksen tulee siis luoda pohjaa hyvälle itsetunnolle ja ihmissuhteille, sekä toisten ihmisten kunnioittamiselle (Klemetti - Raussi-Lehto 2014: 46). Avoin ja myönteinen suhtautuminen lapsen seksuaalisuuteen vaikuttavat positiivisesti lapsen minäkuvan, identiteetin ja itsetunnon rakentumiseen. Lapsi etsii jo omaa tyyliään olla tyttö tai poika. Lapsen tulisi oppia kehon osat ja tietää niille nimet, joita hän voi käyttää. (THL 2014. Esiopetus.) Lasten tulee saada tietoa seksuaalisuuden rikkaudesta ja riskeistä oppiakseen suhtautumaan seksuaalisuuteen positiivisella ja vastuullisella tavalla. Näin he voivat toimia vastuullisesti itseään ja muita ihmisiä kohtaan seksuaalisuuden osa-alueella. (Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa 2010: 3-22.) Seksuaalikasvatuksen tulee kehittää ymmärrystä omasta kehosta ja itsemääräämisoikeudesta (Klemetti - Raussi-Lehto 2014: 46). Tunne- ja turvataitojen opettelu on myös osa lapsen seksuaalikasvatusta. Lasta tuetaan tuomaan tunteitaan esille hyväksyttävällä tavalla, sekä korostetaan niiden olevan oikeita ja sallittuja. Lasten kanssa opetellaan yhdessä sosiaalisia sääntöjä, mikä on sallittua ja mikä ei, sekä antamalla lapselle palautetta toimimisestaan. Lasta ohjataan myös toisen henkilön tunteiden arviointiin. Tärkeä osa-alue on myös oman koskemattomuuden ja omien rajojen turvaamisen opettelu. (THL 2014. Esiopetus.) Seksuaalikasvatusta tulee antaa ikään nähden sopivalla tavalla, eli kehitysvaiheeseen sopivalla tavalla ja oikea-aikaisesti (Bildjuschkin Laaksonen 2013). Tässä tulee huomioida lapsen oma yksilöllinen kehitystaso ja vastata juuri kyseisen lapsen tarpeeseen (Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa 2010: 12). Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi, sitä että lapselle tulee vastata yksinkertaisesti juuri siihen, mitä hän on kysynyt (Bildjuschkin - Ruuhilahti 2012: 84). Kysymyksiin tulee vastata niin, että lapsen varttuessa samaa tietoa voidaan täydentää aiemmin kerrottua kumoamatta. (THL 2014. Raskaus ja pikkulapsi vaihe.) Lapsen seksuaalisuus poikkeaa aikuisen seksuaalisuudesta, joten kasvattajan on muistettava tarkastella lasten seksuaalista käyttäytymis-

tä eri näkökulmasta kuin omaansa (Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa 2010: 3-22). Seksuaalikasvatuksen tärkeänä edellytyksenä on se, että lapset tuntevat olonsa turvalliseksi. Heidän yksityisyyttään ja rajojaan tulee kunnioittaa, eikä henkilökohtaisista kokemuksista tule ryhmässä keskustella, jotta ei luoda turvattomuuden tunnetta. (Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa 2010: 30.) Lasten ollessa uteliaita ja halukkaita oppimaan, he oppivat koko ajan, vaikka kukaan ei heitä varsinaisesti opettaisikaan. Katseet, ilmeet, vastaamattomuus, kieltämiset ja puheenaiheen vaihtamiset kertovat heille jopa enemmän kuin vastaukset ja puhe yleensä. (Bildjuschkin - Ruuhilahti 2012: 84.) Lasten kokemukset ja mielikuvat ovat ratkaisevassa asemassa seksuaaliterveyden parantamisen näkökulmasta (Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa 2010: 3-22). Lapset ja ihmiset yleensä luovat kokemuksiensa pohjalta mielikuvan siitä, millainen seksuaalinen käyttäytyminen on sopivaa, millaisia seurauksia ja reaktioita on odotettavissa, sekä millaisia reaktioita käytöksen pitäisi herättää. Yhdenvertaisuuden ja moninaisuuden kunnioittaminen opitaan myös jo varhaisissa vaiheissa. Lapset oppivat aikuisten puheista ja tilanteiden tunnelmista, kuinka eri ihmisiin suhtaudutaan. (THL 2014. Esiopetus.) Lapsen seksuaalikasvatuksen päätehtävä ei ole valmistaa lasta aikuiseen seksiin, siksi siinä ei juurikaan puhuta seksistä. Jos lapsi kuitenkin kysyy yhdynnöistä, sukupuolielimistä tai seksistä, tulee hänelle vastata juuri siihen, mitä hän kysyy. Ei enempää, eikä vähempää. (Bildjuschkin - Ruuhilahti 2012: 5-6.) WHO:n mukaan seksuaalikasvatuksessa pitää huomioida lasten osallistaminen, sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus, toiminnan jatkuvuus, tilanne lähtöisyys ja inter-aktiivisuus sekä yhteistyö vanhempien ja yhteisöjen kanssa. Vanhempien osuus seksuaalikasvatuksessa on sitä suurempi, mitä nuoremmasta lapsesta on kyse. (Klemetti - Raussi-Lehto 2014: 46.) Lapsen huoltajat viestivät lapselle syntymästä lähtien kehoon ja läheisyyteen liittyviä viestejä, nämä ovat ensimmäisiä seksuaalisuuteen liittyviä kokemuksia lapselle (Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa 2010: 11). Lapsen seksuaalisuus on siis läheisyyttä, ihailua, kosketusta, hellyyden tarvetta ja ihmissuhde taitojen opettelua, kehoon ja kehollisuuteen tutustumista, omanarvon tun-

netta, tunteiden ja tuntemusten kokemista, oppimista ja opettelua, rakastamista ja ihastumista. Eli aikuisen tulee muistaa lasten seksuaalikasvatuksessa, tukea positiivista minäkuvaa, opettaa sopivuus sääntöjä, tarjota ikätasoista tietoa, kuvata asteittaista kypsymistä jo-kaisella elämän alueella, tarjota turvakasvatusta ja pärjäämistaitoja, tukea tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta, sekä muistaa että seksi on vain aikuisten juttu. (Cacciatore 2008: 32-35.) Seksuaalikasvattajan kasvatustyö ei saa perustua myöskään oletukseen toisen ihmisen sukupuolesta tai seksuaalisuudesta (Klemetti - Raussi-Lehto 2014: 46). 3.5.1 Lapsen psykoseksuaalinen kehitys Alle 2 vuotiaat havaitsevat aistiensa kautta. He kokevat Itsensä hyväksi hyvän kosketuksen kautta, ja luovat pohjan terveelle sosiaaliselle sekä emotinaaliselle kehitykselleen. Seksuaalisuus on jo vauvasta asti sisään rakennettua. Vauva iässä seksuaalisuus on läheisyyden ja kiintymisen kaipuuta, turvallisten tunteiden tarvetta ja kykyä nautintoon. Pieni lapsi tutkii ympäristöään ja itseään. Hän löytää ensin kädet ja suun, sitten jalat, nenän ja korvat ja viimeiseksi sukupuolielimensä. Sukupuolielimien koskettelu on tässä iässä vielä pikemminkin sattumaa, eikä tarkoituksellista. Noin 1,5 vuotiaat alkavat pikku hiljaa kiinnostua ja tutustua myös toisten kehoihin ja koskettelemaan niitä. (Bildjuschkin Laaksonen 2013; Cacciatore 2008: 119, 123; Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa 2010: 25.) 2-3 vuotiaat tulevat tietoiseksi itsestään ja kehostaan. Tämän ikäiset huomaavat, että on tyttöjä ja poikia. Kehollisuus kiinnostaa yleisesti. Sukuelinten tarkoituksellinen koskettelu eli varhaislapsuuden masturbaatio alkaa, kun lapset huomaavat sen tuntuvan hyvälle ja tuovan mielihyvää. Cacciatore kutsuu tätä unnuttamiseksi. Fyysisen kosketuksen tarve on lapselle edelleen suuri. Lapset alkavat oppia, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Noin kolmen vuoden iässä lapset alkavat huomata, että aikuiset ovat seksuaalisuuteen liittyen vaiteliaita ja siksi alkavat kokeilla rajoja esim. riisuuntumalla varoittamatta tai käyttämällä seksuaaliväritteistä sanastoa. Hassuttelu ja vitsailu seksuaalisuuteen liittyen tulevat ajankohtaiseksi. Lapset oppivat asioista paljon kyselemällä. Kolme vuotiaana lapset voivat alkaa myös kokea rakastuvansa omiin vanhempiinsa ja haaveilevansa menevänsä heidän kanssaan naimisiin. (Bildjuschkin Laaksonen 2013; Cacciatore 2008: 123-125, 140; Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa 2010: 23, 25.)

4-6 vuotiaat oppivat sosiaalisia sääntöjä. He huomaavat paheksunnan ja näin häpeän tunne voi kehittyä. Seksuaaliset leikit, piirustukset ja puheet ovat ajankohtaisia, kuten isä ja äiti tai lääkärileikit. Toimiessa tutustutaan kehoon ja haetaan rajoja. Alkuun seksuaalisetleikit ovat yleensä avoimia ja pikkuhiljaa niitä aletaan salaamaan. Lapset kiinnostuvat lisääntymisestä ja sukupuolirooleista. He tuntevat rakastumista, ystävyyttä ja tykkää-mistä, sekä alkavat muodostaa ystävyyssuhteita. Noin kuusi vuotiaat alkavat kääntymään seksuaalisten kysymystensä kanssa ikätovereidensa puoleen. Myös ulkoisten viestimien antama tieto kiinnostaa lapsia. Lapset voivat alkaa ujostella kehoaan ja asettamaan rajoja. (Bildjuschkin Laaksonen 2013; Cacciatore 2008: 124-126; Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa 2010: 24-25.) 3.5.2 Seksuaalikasvatuksen vähimmäissisältö 0-4 ja 4-6 vuotiaille WHO:n seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa määrittelevät suositeltavat seksuaalikasvatuksen sisällöt eri ikävaiheissa (Liite 3). Ne määrittelevät myös vähimmäissisällöt ikäryhmittäin. (Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa 2010: 33-54.) Seksuaalikasvatusta edellytetään antamaan tieto-, taito- ja asennekasvatuksena. Tiedot on tarkoitus esittää kasvatettaville faktatietoina tasapainoisella, kattavalla ja ikään nähden sopivalla tavalla. Taidot ovat taitoja, jotka lapsen tulisi osata oppimisen jälkeen. Ja asenteet eli mielipiteet ja arvot ovat aiheeseen liittyviä käyttäytymistämme ohjaavia perusperiaatteita, joiden toivottuun suuntaan kehittymiseen lapsi tarvitsee tukea ja esimerkkiä. Ikäryhmät ovat suuntaa-antavia, joten lapsia kasvatettaessa on otettava huomioon lasten yksilölliset erot. (Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa 2010: 33-35.) Osa seksuaalikasvatuksen sisällöistä toistuu ikäryhmissä useampaan kertaan. Toistolla pyritään ennakoimaan seuraavaa tai myöhempää kehitysvaihetta, jotta lapsilla olisi paremmat valmiudet käsitellä niitä. Samalla tulee huomioitua myös käsityskyvyn erot, jotka kasvavat iän varttuessa. Lasten kanssa tulee käsitellä kutakin asiaa aina ikään ja kehitystasoon nähden sopivalla tavalla, tämä taas luo pohjaa edistyneemmälle tasolle. (Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa 2010: 33-36).

Nollasta neljään vuotiaiden seksuaalikasvatuksen vähimmäissisältöön kuuluu ruumiinosien ja kehojen sekä sukupuolten erojen opettelu, hygieniasta huolehtiminen sekä kehon tuottaman mielihyvän tiedostaminen. Lapsille kerrotaan rakkaudesta, syntymästä ja vauvoista, sekä erilaisista perheistä ja ihmissuhteista. Lapsia tuetaan myönteiseen kehonkuvaan ja minäkuvaan, sekä ilmaisemaan tarpeitaan, toiveitaan ja tunteitaan. Lapsille kerrotaan myönteisistä ja kielteisistä tunteista sekä rakkauden eri tyypeistä. Lapsille puhutaan hellyydestä ja fyysisestä läheisyydestä rakkauden osoituksena. Heitä tuetaan puhumaan (epä)miellyttävistä ruumiillisista tuntemuksista ja omista rajoista sekä noudattamaan kolmivaiheista menetelmää. Lapsia opetetaan myös kunnioittamaan toisia ja erilaisuutta. Heille kerrotaan myös oikeudesta saada aikuisilta turvaa ja suojelua sekä kysyä kysymyksiä ja tutkiskella omaa sukupuoli-identiteettiään. (Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa 2010: 38-40). Neljästä kuuteen vuotiaiden seksuaalikasvatuksen vähimmäissisältöön kuuluu myös ruumiinosista, tehtävistä, hygieniasta ja sukupuolieroista puhuminen. Lasten kanssa käydään läpi myös omaan kehoon tutustuminen ja kehon mielihyvän tuottaminen. Lapsille puhutaan myös elämästä ja ihmisen lisääntymiseen liittyvistä perusasioista. Lisäksi heille puhutaan lisääntymiseen liittyvistä myyteistä kuten esim. haikaroista sekä kulttuuri- ja ikäeroista seksuaalisuuteen liittyen. Lapsia tuetaan puhumaan seksuaalisista asioista. Heitä tuetaan myös kehittämään myönteinen kehonkuva ja minäkuva, sekä lisäksi myönteinen sukupuoli-identiteetti. Lapsia muistutetaan hyvistä ja huonoista ruumiillisista kokemuksista sekä noudattamaan kolmivaiheista menetelmää. Heille puhutaan hyväksikäytöstä ja omista oikeuksistaan. Heitä autetaan kunnioittamaan erilaisuutta ja yhden-vertaisuutta sekä toimimaan toisten ihmisten kanssa sopivalla tavalla ja näin luomaan ja ylläpitämään ihmissuhteita. Tunteiden osa-alueella käsiteellään kateutta, vihaa, aggressioita ja pettymyksiä sekä ystävyyttä ja rakkautta, sekä tunteista samaa sukupuolta olevaa kohtaan. Lapsia tuetaan ilmaisemaan omia toiveitaan, tarpeitaan ja tunteitaan asiallisesti, sekä erityisesti käsittelemään pettymyksiä. (Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa 2010: 41-42.) 3.5.3 Seksuaalikasvatusohjelma varhaiskasvatuksessa WHO:n seksuaalikasvatuksen standardien mukaan seksuaalikasvatuksen perus edellytyksenä on, että sille varataan oma paikka ja että sitä käsitellään yksityiskohtaisesti opetusohjelmassa (Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa 2010: 30). Seksuaali-

ja lisääntymisterveyden toimintaohjelman 2014-2020 yhtenä tavoitteena on sisällyttää seksuaalikasvatus varhaiskasvatuksen kasvatus- ja opetustoimintaan. Toimintaohjelmassa ohjeistetaan, että seksuaalikasvatuksen tulee näkyä varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmassa omana kokonaisuutena seksuaalikasvatus sanaa käyttäen. Lapsen seksuaalisen kehityksen tukeminen ja seksuaalinen hyvinvointi tulisi siis kirjata yhdeksi opetuksen ja kasvatuksen tavoitteeksi (Klemetti - Raussi-Lehto 2014: 41, 54, 182) Seksuaalikasvatuksen aikataulujen, sisältöjen ja suunnittelun sekä toteutuksen tulisi pohjautua WHO:N standardeihin (Klemetti - Raussi-Lehto 2014: 46). Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa toteuttamisohjeet kuvaavat seksuaalikasvatusohjelmien luomis- ja uudistamisprosessia. Ohjeiden tarkoitus on tukea seksuaalikasvatuksen käynnistys- ja kehittämisprosessia (Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa - toteuttamisohjeet 2014: 6). Seksuaalikasvatuksen opetusohjelmaa tehdessä tulee määrittää mm. seksuaalikasvatuksen oppimistavoitteet, ikäryhmä ja tasolle sopiva lähestymistapa. Seksuaalikasvatuksen opettaja on valittava erikseen sekä seksuaalikasvatukseen käytettävä aika suunnitella. Lisäksi tulee valmistautua haasteisiin ja mahdollisuuksiin, ohjelman arviointiin ja opetusmateriaalien kehittämiseen. (Seksuaalikasvtauksen standardit Euroopassa - toteuttamisohjeet 2014: 10-20.) Seksuaalikasvatusta suunniteltaessa on otettava huomioon myös kaikki yhteistyökumppanit, jotka osallistuvat lapsen seksuaalikasvatukseen. Näin yhteistyökumppanit voidaan ottaa mukaan seksuaalikasvatus toimenpiteiden kehittämiseen ja toteuttamiseen. (Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa 2010: 29.) Eri ammattiryhmien ja toimialojen tehdessä yhteistyötä saadaan seksuaalikasvatukseen ja sitä tarjoaville palveluille yhtenäiset tavoitteet, jotka tukevat toisiaan (Klemetti - Raussi-Lehto 2014: 42). Lasten seksuaalikasvatusta edistää opetusympäristö. Opetusympäristö käsittää perusasioita koskevan opetuksen antamisen ja oppimateriaalin, jossa huomioidaan erityistarpeet ja kysymykset. Lapsille tulisi myös tarjota tilaa ja oppimismahdollisuuksia, jotta he voivat hankkia kokemuksia turvallisesti ja stimuloivassa ympäristössä. (Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa 2010: 34.)