R A K E N N U S H I S T O R I A S E L V I T Y S Ulla Pohjamo Ulla Pohjamo JYVÄSKYLÄN LYSEO JYVÄSKYLÄN LYSEO 2013 KESKI-SUOMEN MUSEO www.jyvaskyla.fi/keskisuomenmuseo
1 Ulla Pohjamo JYVÄSKYLÄN LYSEO Rakennushistoriaselvitys
2 Sisällysluettelo JYVÄSKYLÄN LYSEO 4 Suojelutilanne 5 Rakennushistoriaselvitys 6 Tutkimusmenetelmät ja lähteet 7 SUUNNITTELU JA TOTEUTUS 9 Lyseotalot osana suomalaisten koulurakennusten arkkitehtuurihistoriaa 9 Jyväskylän Lyseon varhaiset vaiheet 12 Jyväskylän lyseotalon rakennushanke 13 LYSEOTALON ARKKITEHTUURI 16 Rakennuksen vastaanotto 21 Lyseotalon huoneohjelma 23 Lyseotalon suunnittelijat Werner Polón, Sebastian Gripenberg ja Hjalmar Åberg 27 Kertaustyylit uusgotiikka ja uusrenessanssi 28 Biedermeier 28 Jugend 29 KORJAUS- JA MUUTOSHISTORIAA 31 Ennen vuoden 1958 peruskorjausta tehdyt kunnostustyöt 31 Laajennushanke ja peruskorjaus vuosina 1958 59 36 Peruskorjaus vuosina 1978 1979 40 Peruskorjauksen toteuttaminen 46 Jyväskylän Lyseon museo 48 Peruskorjauksen jälkeiset korjaustyöt 49 Piha ja istutukset 49 JYVÄSKYLÄN LYSEON JULKISIVUT 51 Lyseotalon julkisivujen säilyminen ja muutokset 51 Yliopistonkadun puoleinen julkisivu kaakko 53 Päätyjulkisivu vanha pääsisäänkäynti lounainen 54 Pihanpuoleinen julkisivu luode 54 Päätyjulkisivu liitos laajennusosaan koillinen 56 Vesikatto 58 Graafinen suunnittelu Jussi Jäppinen. Kannen kuva Jussi Jäppinen Tulostus Kopijyvä 2013
JYVÄSKYLÄN LYSEO 3 LYSEOTALON KULTTUURIHISTORIALLISESTI ARVOKKAAT SISÄTILAT 62 Alakäytävä 62 Eos päivänkoiton jumalatar Jyväskylän Lyseon tunnuskuvana 65 Opettajainhuone 66 Rehtorin kanslia 69 Kirjasto 71 Luokat esimerkkiluokka 202 75 Vanha porrashuone 77 Uusi porrashuone 80 Juhlasali 82 Rukousaula 86 Yläkäytävä 90 LYSEOTALON RAKENTEET 94 Julkisivut 94 Ikkunat 95 Perustus 96 Alapohjarakenteet 97 Lyseon museon tilat 97 Maanpaineseinät 99 Runko ja välipohjarakenteet 99 Ensimmäinen kerros 100 Toinen kerros 101 Kolmas kerros 102 Lämmitys ja ilmanvaihto 103 Kalorifeeri-järjestelmä 103 ARVOTTAMINEN 105 Jatkosuunnittelussa huomioonotettavat erityispiirteet ja arvot 105 Säilyneisyys ja suojelutavoitteet 108 Julkisivut 116 Sisätilat 116 PERUSTIEDOT 118 VIITTEET 123 LÄHTEET 126 LIITTEET 129 Julkisivukortit 129 Huonekortit 138 Irtaimistoinventointi 181
4 Jyväskylän Lyseo Jyväskylän Lyseon perustaminen vuonna 1858 liittyy kansalliseen heräämiseen ja suomalaisuuden ja suomenkielen aseman vahvistamiseen Suomessa. Vuonna 1858 toimintansa aloittanut Jyväskylän yläalkeiskoulu, vuodesta 1862 alkeisopisto ja vuodesta 1873 Jyväskylän Lyseo, oli Suomen ensimmäinen suomenkielinen oppikoulu, joka mahdollisti oppilaille tien yliopisto-opintoihin. Koulu toimi ensimmäiset vuosikymmenet vuokratiloissa, alun perin asuinkäyttöön rakennetuissa puutaloissa. Jyväskylän Lyseon uuden koulutalon suunnittelu käynnistyi Yleisten rakennusten ylihallituksessa vuonna 1898. Seuraavana vuonna Jyväskylän kaupunki luovutti valtiolle tontin koulua varten kaupunkikuvallisesti merkittävältä paikalta Asemakadun yläpäästä. Yleisten rakennusten ylihallituksen johtajan, suomenmielisen arkkitehti Sebastian Gripenbergin ja viraston ylimääräisen arkkitehdin Karl Werner Polónin laatimat rakennuspiirustukset valmistuivat huhtikuussa 1899. Rakennusurakoitsijana toimi urakkahuutokaupan voittanut rakennusmestari E.W. Linden. Koulun kiinteän sisutuksen ja uudet irtokalusteet suunnitteli Yleisten rakennusten ylihallituksessa vuosina 1891 1919 ylimääräisenä arkkitehtina työskennellyt arkkitehti Hjalmar Åberg. Valmistumisaikanaan Lyseo oli kaupunginkirkon, seminaarin tiilirakennusten ja pari vuotta aiemmin valmistuneen kunnallistalon rinnalla ainoita kookkaita kivirakennuksia 3 000 asukkaan puutalokaupungissa. Vuonna 1902 valmistunut Jyväskylän Lyseon koulutalo edustaa arkkitehtuuriltaan suunnitteluaikansa 1800-luvun lopun kertaustyylejä. Julkisivussa ja sisustuksessa on sekä uusrenessanssin että uusgotiikan piirteitä. Tilajäsentelyltään rakennus on vuosisadan lopun tyypillinen koulutalo. Koulun luokkahuoneet, opettajainhuone, kirjasto, juhlasali ja rukousaula sekä aputilat sijaitsevat kahdessa kerroksessa päätyikkunoiden valaiseman keskikäytävän molemmin puolin. Sisätiloissa on nähtävissä jugendin piirteitä niin kiinteässä sisustuksessa, koristemaalauksissa, lasimaalauksissa, paneloinneissa ja kirjaston kiinteissä hyllyrakenteissa, kuin edelleen säilyneissä alkuperäisissä irtokalusteissa. Oppilasmäärän kasvaessa ullakkotiloja on osittain muutettu opetustiloiksi vuonna 1924.
JYVÄSKYLÄN LYSEO 5 Jo varhain kouluun alettiin kerätä historiallista opetuskokoelmaa. Uudesta koulutalosta saatiin Lyseon arvokkaalle kirjastolle asianmukaiset tilat kirjahyllyineen, kaappeineen ja lainaustiskeineen. Jyväskylän Lyseon kirjasto on säilynyt kirjakokoelmineen alkuperäisessä asussaan. Koulurakennuksen kirjastoa kalusteineen ja kokoelmineen sekä kirjaston viereistä opettajanhuonetta ja rehtorin kansliaa alkuperäiskalusteineen voidaan pitää valtakunnallisesti merkittävinä interiööreinä. Vuonna 1979 Jyväskylän kaupunki perusti nykyään Keski-Suomen museoon kuuluvan Jyväskylän Lyseon museon. Koulutalon kellarissa sijaitsevaan museoon on tallennettu koulun vaiheisiin liittyvää aineistoa, kuten kalusteita, opetusvälineitä, oppikirjoja, valokuvia ja arkistoaineistoa Jyväskylän yläalkeiskoulun ajoilta lähtien. Vuosina 1957 1959 rakennetun, pitkään kaivatun Lyseon laajennuksen suunnitteli Rakennushallituksen arkkitehti Einari Wennervirta. Samassa yhteydessä Lyseon vanha osa peruskorjattiin modernisoivalla otteella. Seuraavassa peruskorjauksessa vuosina 1978 1979 pyrittiin palauttamaan rakennuksen sisustuksen historiallista ilmettä. Muun muassa edellisessä korjauksessa asennetut laakaovet korvattiin uusilla peiliovilla, ja peittoon maalatut koristemaalaukset maalattiin uudestaan. Lyseotalon kiinteä sisustus, kalusteet ja taideteokset muodostavat historiallisesti kerrostuneen kokonaisuuden. Osa ullakkoa on rakennettu ilmastointikonehuoneeksi vuosien 1978 1979 peruskorjauksessa. Syksyllä 1973 peruskoulu-uudistus muutti valtion ylläpitämän kahdeksanluokkaisen yksin pojille tarkoitetun oppikoulun kaupungin omistamaksi peruskoulun yläasteeksi ja kolmeluokkaiseksi lukioksi. Yläaste toimi vain muutaman vuoden, jonka jälkeen Lyseo jatkoi lukiona, johon oppilaiksi otettiin sekä tyttöjä että poikia. Viimeisin suuri muutos koulutalon historiassa tapahtui vuonna 2010, kun Jyväskylän lukiokoulutuksen järjestämisvastuu siirrettiin Jyväskylän koulutuskuntayhtymälle. Selvitysten jälkeen Jyväskylän lukioverkkoa päädyttiin uudistamaan siten, että Harjun ja Viitaniemen kampuksille muodostettiin uudet suurlukiot. Jyväskylän Lyseon lukion toiminta siirtyi pois vanhasta lyseotalosta vuoden 2013 lopussa. Suojelutilanne Jyväskylän Lyseon tontin asemakaava on vahvistettu 9.1.1970. Vanha koulurakennus ja sen laajennus sijaitsevat kaavamääräyksen mukaan opetustoimintaa
6 palvelevien rakennusten korttelialueella (YO4). Kummallakaan rakennuksella ei ole vanhentuneessa asemakaavassa suojelumerkintää. Keski-Suomen maakuntakaavassa (vahvistettu 14.4.2009) Jyväskylän Lyseo on merkitty maakunnallisesti arvokkaaksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Lyseon entisten oppilaiden yhdistys JyLy ry on 21.2.2013 tehnyt Jyväskylän Lyseon vanhasta päärakennuksesta suojeluesityksen Keski-Suomen ELY-keskukselle. Esitystä on täydennetty 20.3.2013. Suojeluesitys koskee Lyseon vanhaa päärakennusta sisätiloineen, pihapiireineen ja alkuperäisine käyttötarkoituksineen. Kohteen omistaa Jyväskylän koulutuskuntayhtymä, mutta se tulee siirtymään Jyväskylän kaupungin omistukseen lähitulevaisuudessa. Rakennushistoriaselvitys Keski-Suomen museo on laatinut rakennushistoriaselvityksen Jyväskylän Lyseon vanhasta päärakennuksesta. Selvityksen tilaaja on Jyväskylän Tilapalvelu. Rakennushistoriaselvitys on perusselvitys, joka tulee tehdä kulttuurihistoriallisesti merkittävistä rakennuksista ennen korjaus- ja muutostöiden suunnitteluvaihetta. Selvitys tarjoaa rakennuksen omistajille, käyttäjille ja suunnittelijoille tietoa rakennuksen ylläpitoa ja suojelua varten. Rakennushistoriaselvitys antaa tietoa rakennuksen historiasta, alkuperäisasusta, muutoksista, säilyneisyydestä ja käytöstä. Selvityksen lopussa on osuus, jossa arvioidaan rakennuksen kulttuurihistoriallisia arvoja. Tämä rakennushistoriaselvitys liittyy taustaselvityksenä Jyväskylän Lyseon rakennuksen peruskorjaushankkeeseen tilanteessa, jossa lukiokoulutus rakennuksessa oli päättymässä 31.12.2013. Peruskorjauksen ajankohdaksi arvioitiin vuonna 2013 vuosikymmen loppupuoli. Rakennushistoriaselvitys keskittyy rakennuksen julkisivun ja keskeisten sisätilojen dokumentointiin ja niiden säilyneisyyden ja muutosten kuvailuun. Selvityksessä on esitetty rakennuksen korjaus- ja muutoshistoria kronologisessa järjestyksessä tunnetuilta osin. Selvitys tehtiin elo-lokakuussa 2013. Selvityksen laati amanuenssi FT Ulla Pohjamo Keski-Suomen museossa. Tutkimuksen ohjaajina toimivat Keski-Suomen museon museonjohtaja Heli-Maija Voutilainen ja amanuenssi Saija Silén.
JYVÄSKYLÄN LYSEO 7 Tutkimusmenetelmät ja lähteet Inventointi Jyväskylän Lyseon vanha päärakennus on inventoitu ensimmäisen kerran vuonna 1983. Tämän rakennushistoriaselvityksen yhteydessä rakennuksen nykytila on inventoitu ja dokumentoitu valokuvaamalla. Inventoinnin tulokset esitetään julkisivu- ja huonekorteissa sekä kalustoluettelossa, joka on liitetty rakennushistoriaselvitykseen. Huonetiloihin viitataan Arkkitehdit.618 Oy:n Jouko Koskisen laatimissa lyseotalon nykytilaa kuvaavissa piirustuksissa käytetyllä numeroinnilla. Valokuvia ja inventointiaineistoa säilytetään Keski-Suomen museon rakennustutkimusarkistossa. Tässä raportissa käytetyt valokuvat ovat Keski-Suomen museon kokoelmista, ellei toisin mainita. Kirjallisuus ja painetut lähteet Tämä rakennushistoriaselvitys on laadittu käyttäen ohjeena Museoviraston opasta Talon tarinat rakennushistorian selvitysopas. Selvityksen tekemisessä on käytetty lähdeaineistona kirjallisuutta, joka on antanut tietoa 1800-luvun lopun koulurakentamisesta yleensä ja Jyväskylän Lyseon rakennuksen vaiheista erityisesti. Eeva-Maija Viljo on artikkelissaan Kaupungistuvan yhteiskunnan rakennustaide (1984) käsitellyt koulutalojen rakennustyypin kehitystä. Henrik Lilius on teoksessaan Suomalaisen koulutalon arkkitehtuurihistoriaa (1982) esitellyt oppikoulujen rakentamisen muutoksia 1900-luvun vaihteen molemmin puolin. Erkki Fredrikson on kirjassaan Lyseotalon vuosisata, Jyväskylän Lyseon päärakennuksen ja opinkäynnin vaiheita 1900-luvulla (2002) käsitellyt seikkaperäisesti koulun historiaa ja koulutalon vaiheita. Jyväskylän Lyseon toiminnasta ja oppilaista on yli sadan vuoden aikana julkaistu runsaasti teoksia. Päätös lukiokoulutuksen loppumisesta vanhassa lyseotalossa synnytti runsaasti lehtikirjoittelua erityisesti vuosina 2012 2013. Selvitykset Tuomo Jarva ja Janne Koskenkorva Vahanen Oy:stä laativat lyseotalon kuntoja rakenneselvityksen vuonna 2011. 1 Insinööritoimisto Mittatyö Jukka Holopainen Oy laati julkisivujen kuntokartoituksen vuonna 2001. 2 Rakennuksessa on myös tehty useita sisäilmatutkimuksia 2000-luvulla.
8 Arkistolähteet Lyseon alkuperäisiä piirustuksia säilytetään Kansallisarkistossa. Vuoden 1958 ja vuosien 1978 79 peruskorjauksiin liittyvät rakennuslupapiirustukset ovat säilyneet Jyväskylän kaupungin rakennusvalvonnan arkistossa. Jyväskylän kaupunginarkistosta löytyy työmaapäiväkirja rakennuksen vuoden 1958 peruskorjauksesta. 3 Myös vuosien 1978 79 peruskorjauksen suunnitteluun ja toteuttamiseen liittyviä asiakirjoja on säilynyt kaupunginarkistossa. Valokuvat Selvityksessä on hyödynnetty lyseotaloa esittäviä valokuvia 1910-luvulta nykypäivään saakka. Suuri osa valokuvista on peräisin Keski-Suomen museon valokuva-arkistosta ja Jyväskylän Lyseon entisten oppilaiden yhdistyksen arkistosta, joka on siirtynyt Keski-Suomen museon kuva-arkistoon. Valokuvia on käytetty dokumentoimaan rakennuksen varhaista asua ja vuosien 1958 ja 1978 79 peruskorjausten siihen tuomia muutoksia. Haastattelut Rakennushistoriaselvitystä varten on haastateltu Keski-Suomen museon intendentti Erkki Fredriksonia. Suullisia tietoja ovat antaneet arkkitehti Martti I. Jaatinen, maalarimestari Voitto Nurmela ja Usko Juvonen, jotka olivat mukana lyseotalon peruskorjauksessa vuosina 1978 79. Apuaan ovat antaneet myös Jyväskylän Lyseon henkilökunta ja Jyväskylän Lyseon entisten oppilaiden yhdistys Jyly ry.
SUUNNITTELU JA TOTEUTUS 9 SUUNNITTELU JA TOTEUTUS Lyseotalot osana suomalaisten koulurakennusten arkkitehtuurihistoriaa Asemapiirros vuodelta 1977 näyttää lyseotalon ja laajennusosan sijainnin Yliopistonkadun, Harjukadun ja Koulukadun välisessä korttelissa. Suomalainen yhteiskunta siirtyi yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti dynaamiseen vaihteeseen 1860-luvulla. Kansan sivistämispyrkimykset näkyivät uusien koulutalojen rakentamisena. Pojille tarkoitettujen oppikoulujen rinnalle alettiin rakentaa myös tyttökouluja. Suomalainen kansakoululaitos sai alkunsa vuonna 1866. Kouluhallitus, jonka hallintaan myös koulutalojen rakentaminen kuului, aloitti toimintansa kolme vuotta myöhemmin vuonna 1869. Alusta lähtien valtion oppikoulut suunniteltiin rakennushallituksessa kiinteässä yhteistyössä opetushallituksen kanssa. Oppikoululaitos järjestettiin uudelleen vuoden 1872 koulujärjestyksellä. Valtio otti tuolloin kustantaakseen koulutalojen rakentamisen, ja maassa alkoi ennennäkemättömän vilkas rakennustoiminta, joka jatkui aina 1910-luvulle saakka.
10 Uusien koulutalojen suunnitteluun vaikuttivat Euroopassa kehitetyt arkkitehtoniset ratkaisut. Tavoitteena oli erityisesti koulurakennusten hygienian parantaminen. Tarkoituksena oli rakentaa kouluja, joissa olisi terveelliset, valoisat ja ilmavat luokkahuoneet. Huoneohjelmaan kuului myös tilava juhlasali, opetusvälineiden säilytystilat, tarpeelliset ulkorakennukset ja vahtimestarin asunto. Rakennushallituksen arkkitehdit seurasivat alan kansainvälistä kehitystä ja saivat vaikutteita erityisesti Pohjoismaiden ja Saksan uudesta koulurakentamisesta. Varhaiset 1870-luvulla suunnitellut oppikoulutalot edustivat tyyliltään uusklassismia tai uusrenessanssia. Ne olivat kolmikerroksisia rakennuksia, joihin yleensä liittyi pihaseinän keskeltä ulkoneva kaksikerroksinen salirakennus. Julkisivujen jäsentely perustui rakennuksen keskiviivalla sijaitsevaan pääsisäänkäyntiin ja sivurisaliitteihin päätykolmioineen. 4 Seuraava vaihe koulutalojen arkkitehtuurissa kehittyi 1880-luvulla. Vuonna 1885 rakennushallituksen pääjohtaja Sebastian Gripenberg laati yhdessä Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen kanssa huonetilaohjelman suomenkielisiä oppikouluja Lyseotalo sijoittui Asemakadun päähän ja muodosti näyttävän kadunpäätteen matalassa puutalovaltaisessa kaupungissa.
SUUNNITTELU JA TOTEUTUS 11 varten. Uudet koulutalot muodostuivat varsin kookkaiksi. Luokkahuoneita oli noin kymmenen, joista osa oli erikoisluokkia kielten, laulun, piirustuksen ja luonnontieteiden opetusta varten. Huonetilaohjelmaan kuuluivat myös opettajainhuone, kirjasto, kokoelmahuone, rehtorin kanslia sekä mahdollisesti erilliset voimistelu- ja juhlasalit. Kellariin sijoitettiin vahtimestarin asunto, polttopuuvarastot sekä lämmitys- ja ilmastointilaitteet. Luokkahuoneita oli kahta eri kokoa. Toiset oli suunniteltu 30 ja toiset 40 oppilasta varten. Luokkien koko vaihteli yleensä pituudeltaan 7-10 metrin ja leveydeltään noin 7 metrin välillä. Luokat olivat hyvin korkeita, yleensä noin 4,5 m. Lämmitykseen ja ilmanvaihtoon alettiin soveltaa alan uusia keksintöjä. Lämmitys hoidettiin kaakeliuuneilla ja llmanvaihtoon käytettiin insinööri G.E. Berggrenin edelleen kehittelemää kalorifeerijärjestelmää. Järjestelmässä raikas ilma otettiin kellarista, jossa se lämmitettiin ja johdettiin ilmasäiliöihin ja edelleen kanavia pitkin luokkiin. Pilaantunut ilma johdettiin luokista yleensä vetoputkien kautta ullakolle. Kanavia tehtiin sekä muuraamalla, lautarakenteisina että metalliputkista. 5 Koulutaloja rakennettiin ympäri maata, ja kustannukset nousivat. Niinpä 1890-luvulla päätettiin karsia koulujen huonetilaohjelmaa ja pienentää tiloja. Yleinen tapa säästää tilaa, oli poistaa sisäänkäynti rakennuksen keskiviivalta ja siirtää ulko-ovet talon päätyihin. Samoin yläkertaan vievät portaat sijoitettiin rakennuksen päätyyn. Erillisistä naulakkotiloista luovuttiin ja vaatteita säilytettiin käytävillä. Suuri muutos oli voimistelu- ja juhlasalien yhdistäminen ja sijoittaminen rakennuksen toiseen kerrokseen. 6 Jyväskylän Lyseo seuraa pääpiirteissään 1880- ja 1890-luvuille tyypillistä tilaratkaisua, jossa koulutalo on kaksikerroksinen suorakulmainen rakennusmassa ja pääfasadin keskellä on suuri risaliitti. Toisessa kerroksessa risaliitin kohdalla sijaitsee yhdistetty voimistelu- ja juhlasali. Luokat on järjestetty keskikäytävän molemmin puolin. Pääovi ja portaikko sijaitsevat rakennuksen toisessa päädyssä. Tyylillisesti koulutaloja hallitsi 1890-luvun lopulle saakka uusrenessanssi, jonka jälkeen uusgotiikka ja muut kertaustyylit tulivat hallitseviksi. Tässä suhteessa Jyväskylän Lyseon julkisivut ovat aikakaudelle tyypilliset, sillä niissä on havaittavissa sekä uusgotiikan, että renessanssiarkkitehtuurin piirteitä. Uusgoottilaisia koulutaloja suunniteltiin aina 1910-luvulle saakka. Samoihin aikoihin uusrenessanssi teki paluun, mutta siihen alkoi se-
12 koittua jugendin piirteitä. Pohjakaavoissa tuli Jyväskylän Lyseossa sovelletun käytävämallin rinnalle käyttöön keskeishalliin perustuva tilaratkaisu. 7 Puutalovaltaisissa pikkukaupungeissa kookkaat kivirakenteiset lyseotalot olivat vaikuttava kaupunkikuvallinen elementti. Yleensä koulutalot sijoittuivat sinne, mistä kaupunki päätyi luovuttamaan niille tontin. Näin tapahtui myös Jyväskylässä, jossa lyseotalo nousi hiekkakentälle kaupungin puutalokortteleiden ja Harjun puistoalueen välille. 8 Jyväskylässä Lyseon sijainti Asemakadun päätteenä muodostui kaupunkikuvallisesti merkittäväksi pikkukaupungin puutalojen korvautuessa kerrostaloilla 1950-luvulta lähtien. Jyväskylän Lyseon varhaiset vaiheet Jyväskylän Lyseon edeltäjä oli vuonna 1858 toimintansa aloittanut Jyväskylän yläalkeiskoulu. Kunnia aloitteesta koulun perustamiseksi on annettu piirilääkäri Wolmar Schildtille, joka ajoi väsymättä uusien oppilaitosten perustamista Jyväskylään. Ajatuksena oli alusta alkaen perustaa koulu, jossa opetus annettaisiin suomenkielellä. Opetuskielen valinta ei ollut itsestäänselvyys, vaan siitä taitettiin peistä lehtien palstoilla toistakymmentä vuotta. Uuden koulun tehtäväksi tuli kouluttaa suomenkielisiä virkamiehiä lähinnä sivistyneistön pojista. Jyväskylä kuului tuolloin Porvoon hiippakuntaan, joten Porvoon kimnaasilla oli oma vaikutuksensa Jyväskylän Lyseon syntyyn. Lyseon ensimmäinen rehtori Gottlieb Leopold Pesonius oli Porvoon kimnaasin opettajia. Koulun suomenmieliset opettajat edistivät suomenkielistä tiedettä ja kulttuuria sekä työssä että vapaa-aikanaan. Lyseon opettajakunnasta versoi aikakauslehtiä, kansanvalistusta, kustannustoimintaa ja kuoro- sekä musiikkiharrastuksia. 9 Koulun ensimmäiset vuosikymmenet kuluivat vuokratiloissa. Ensimmäinen rakennus, jonka koulu sai käyttöönsä, oli kultaseppä G. Weckmanin pieni puutalo kaupungin keskustassa Kauppakadun varrella. Oppilaiden ja luokkien määrän kasvaessa tilat kävivät pian ahtaiksi. Jo vuonna 1860 koulu muutti torin laidalla sijainneeseen apteekkari Magnus Enckellin taloon. Kaksi vuotta myöhemmin vuonna 1862 koulun nimi muuttui Jyväskylän Alkeisopistoksi. Vain kolme vuotta myöhemmin keväällä 1865 valmistuivat koulun ensim-
SUUNNITTELU JA TOTEUTUS 13 Jyväskylän Ylä-alkeiskoulu aloitti toimintansa syksyllä 1858 Rönnebergin talossa Kauppakadun ja Vaasankadun kulmauksessa. Jo vuonna 1860 koulu muutti isompiin tiloihin torin laidalla sijainneeseen apteekkari Enckellin taloon. Vuodesta 1882 uuden koulutalon valmistumiseen saakka Lyseo toimi Jyväskylän seminaarilta vapautuneissa puurakennuksissa Kauppakadun ja Cygnaeuksenkadun kulmassa. mäiset ylioppilaat. Nimensä Jyväskylän Lyseo sai vuonna 1873, kun koulusta muodostettiin yliopistoon johtava seitsenluokkainen oppikoulu. Jyväskylän lyseo oli klassillinen lyseo, jossa opetuksessa latinan ja kreikankielen opinnoilla oli merkittävä sija. Pian kouluun kuitenkin perustettiin myös reaaliosasto, jossa keskityttiin muun muassa kieliin, luonnontieteisiin ja piirustukseen Uusi muutto koululle tuli eteen vuonna 1882, kun koulu siirtyi Jyväskylän kansakoulunopettajaseminaarilta vapautuneisiin tiloihin kauppakadun ja Cygnaeuksenkadun kulmaan. Jyväskylän Lyseo teki ensimmäiset vuosikymmenet haastavaa opetus- ja kulttuurityötä suhteellisen vaatimattomissa oloissa mutta menestyksekkäästi. Oppilasmäärien jatkuva kasvu ja opetustiloille asetetut uudet vaatimukset tekivät vanhat tilat riittämättömiksi. 10 Jyväskylän Lyseotalon rakennushanke 1800-luvun viimeisellä vuosikymmenellä Suomeen rakennettiin runsaasti uusia koulutaloja. Myös Jyväskylässä haaveiltiin uudesta ajanmukaisesta lyseorakennuksesta. Rehtori Verner Donatus Peltonen kuvaili vuoden 1902 vuosikertomuksessa lyseotalon rakennushanketta seuraavasti.
14 Kun marraskuussa 1897 Jyväskylässä vietettiin rautatien avaajaisjuhlaa, kääntyi Jyväskylän lyseon silloinen rehtori, tohtori O.A. Forsström juhlassa saapuvilla olleen senaattori G.Z. Yrjö-Koskisen puoleen, joka silloin oli senaatin Kirkollisasiain-toimituskunnan päällikkönä, huomauttaen, että maan vanhin suomenkielinen lyseo oli uuden kodin tarpeessa. Siinä oli tämän rakennushankkeen ensimmäinen alku. Seuraavana päivänä menivät molemmat mainitut herrat kaupungille katselemaan paikkaa tulevalle lyseorakennukselle. 11 Rakennushanke eteni myötätuulessa, ja jo 22.2.1898 Yleisten Rakennusten Ylihallitus sai käskyn laatia piirustukset ja kustannusarvion Jyväskylän lyseon uutta rakennusta varten. Rakennuksen suunnittelivat arkkitehti Karl Werner Polón ja ylitirehtööri Sebastian Gripenberg. Piirustukset hyväksyttiin Senaatin Talousosastossa toukokuussa 1900. Kun tieto rakennushankkeen etenemisestä saatiin Jyväskylään, teki kaupunginvaltuusto 16.1.1899 päätöksen luovuttaa lyseotalolle tontti Asemakadun yläpäästä Hevostorin ja Harjun tuntumasta. Myös hankkeen rahoitus järjestyi ripeästi. Kuten Jyväskylän Lyseon vuosikertomuksessa vuodelta 1899 todetaan: Huomauttaa sopinee tässä myös siitä koulumme piirissä yleistä iloa herättäneestä seikasta, että korkeimmassa paikassa vihdoin on myönnetty rahasumma 255 tuh.mk., uuden talon rakentamista varten Jyväskylän Lyseolle. On siis syytä toivoa, että parin vuoden päästä lyseomme saa työskennellä uusissa, valoisissa ja muuten ajanmukaisissa suojissa, jommoisia tämä maan ensimmäinen suomenkielinen lyseo kyllä jo kauvan on kaivannut. 12 Lyseotalon urakkahuutokauppa pidettiin heinäkuussa 1900. Huutokaupan voitti rakennusmestari E.W. Linden tarjouksellaan 212 000 markkaa. Talvikaudella 1900 1901 valmistui rakennuksen graniittilohkareista muurattu perusta välimuureineen ja pilareineen. Kellarin sekä rakennuksen läpi pitkittäin kulkevien käytävien katot muurattiin niin sanotulla ratakiskoholvauksella. Muuraustyö ja puisten välipohjien rakentaminen kesti toukokuun puolivälistä syyskuun lopulle. Syksyllä 1901 rakennusta suojasi jo peltikatto. Loppuvuodesta rakennusta alettiin kuivattaa siirrettävien kamiinoiden avulla. Sitä ennen seiniä oli kuivattu aikakauden keinoihin kuuluneella jäädytysmenetelmällä. Rakennus rapattiin ja maalattiin kesällä 1902. Maalausurakan sai suoritettavakseen maalari J. Matilainen Tampereelta. Huoneiden kiinteän sisutuksen valmistivat jyväskyläläinen Kumpunen & kumppa-
SUUNNITTELU JA TOTEUTUS 15 nien puusepänliike ja Vaasan puunjalostustehdas, joka toimitti ja asensi myös lattiat ja paneelikatot, juhlasalin rintapaneelit sekä ovet ja ikkunat. Rakennuksen lämmitys hoidettiin neljälläkymmenelläkahdella puulämmitteisellä uunilla. Opettajainhuoneessa, rehtorin kansliassa, rukousaulassa ja juhlasalissa uunit olivat kaakeliuuneja, luokissa peltikuorisia pönttöuuneja. Polttopuut voitiin nostaa kellarista kerrosten käytäville käsikäyttöisellä hissillä. Kellariin asennettiin ilmanvaihtoa varten kaksi Högforsin tehtaan valmistamaa kalorifeeriuunia, joiden oli tarkoitus myös lämmittää rakennusta lauhempina aikoina. Rakennukseen asennettiin vesijohto, josta saatiin vettä käytävien juomahanoihin ja rehtorin kanslian takana sijainneeseen vesikäymälään ja lavuaariin. Sähkövaloa uuteen rakennukseen jouduttiin vielä odottamaan, sillä Jyväskylän sähkölaitos aloitti toimintansa vuonna 1902. Lyseon ladattavilla akuilla toiminut soittokellojärjestelmä oli kuitenkin uutuus Jyväskylässä. 13
16 LYSEOTALON ARKKITEHTUURI Jyväskylän Lyseon rakennus edustaa tyypillistä aikansa oppikoulurakennusta. Lyseotalojen piirteet olivat muotoutuneet 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. Koulutalojen rakentamista ohjasi Rakennushallituksen kehittämä yhtenäinen arkkitehtoninen perusmalli. Vuosisadan loppua kohden koulurakennuksia varten kehitettiin säästöratkaisu, jossa sisäänkäynnit ja portaikko sijoitettiin rakennuksen päätyihin, ja yhdistetty juhla- ja voimistelusali sai tilan rakennuksen toisesta kerroksesta. Jyväskylän Lyseo perustuu tilaohjelmaan, jossa on kaksi varsinaista kerrosta, ja joissa luokkahuoneet on sijoitettu keskikäytävän molemmin puolin. Käytävien molemmissa päissä on ikkunat, joista saadaan luonnonvaloa. Yhdistetty juhla- ja liikuntasali on yläkerroksessa julkisivun puolella. Salia vastapäätä sijaitseva rukousaula on yhdistetty käytävään kaariaukoilla. Jyväskylän Lyseon alkuperäinen julkisivupiirustus esittää Yliopistonkadun puoleista kaakkoisjulkisivua. Piirustuksesta käy ilmi, että ensimmäisen kerroksen luokkien ikkunoiden päälle ei ole toteutettu suunniteltuja koristesyvennyksiä. Kansallisarkisto.
SUUNNITTELU JA TOTEUTUS 17 Jyväskylän Lyseon alkuperäinen julkisivupiirustus esittää lounaista julkisivua, jonka keskelle on sijoitettu rakennuksen pääsisäänkäynti. Katolle on piirretty kolme ullakkoikkunaa, jotka on sittemmin poistettu. Kansallisarkisto. Arkkitehti Gustaf Nyströmin vuonna 1894 Helsinkiin suunnittelema yksityinen Brobergin oppikoulu Läroverket för gossar och flickor, nousi esikuvaksi useille myöhemmille koulurakennuksille. Eeva-Maija Viljo on huomauttanut, että Jyväskylän lyseossa on toteutettu samankaltainen ratkaisu, jossa toisen kerroksen käytävän molemmin puolin on sijoitettu juhlasali ja rukousaula. 14 Jyväskylän lyseon rehtorina vuosina 1900 1905 toimineen Verner Donatus Peltosen mukaan Jyväskylän lyseotalossa nämä tilaratkaisut olivat Sebastian Gripenbergin käsialaa. 15 Suomen oppikoulujen arkkitehtuuri pysyi pitkään konservatiivisena soveltaen lähinnä uusrenessanssin ja uusgotiikan tyylipiirteitä. Mutta 1900-luvun alussa siinä alkoi jo näkyä uusien tyylien kansallisromantiikan ja jugendin vaikutusta. On mahdollista, että Jyväskylän Lyseon lähinnä uusgotiikkaan ja uusrenessanssiin viittaavat ornamentit ovat peräisin arkkitehti Werner Polónin kynästä. Erkki Fredrikson on huomauttanut Jyväskylän lyseotalon koristeai-
18 heiden lähisukulaisuudesta vuonna 1901 valmistuneen arkkitehti Jac. Ahrenbergin suunnitteleman Sortavalan Lyseon uusgoottilaisten julkisivujen kanssa. 16 Koulutalojen julkisivussa juhlasalia ja sen ikkunoita korostettiin yleensä koristeaiheilla. Sortavalan Lyseossa julkisivun ornamentit on toteutettu puhtaaksimuuratulla punatiilellä. Jyväskylän lyseotalon rapatut julkisivut on koristeltu muuratuilla ja rapatuilla sekä kipsistä valetuilla koriste-elementeillä. Lyseotalon pääjulkisivu avautuu Yliopistonkadun puolelle. Asemakadun päähän sijoittunut koulutalo muodostaa näyttävän päätteen katunäkymälle. Lyseon rakennus on kookas, tiilestä muurattu, symmetrisesti jäsennelty, kuutiomainen rakennusmassa. Rakennuksessa on kaksi varsinaista kerrosta, kellarikerros ja pihan puolelle avautuva ullakkokerros. Julkisivut on jäsennelty uusgotiikan ja renessanssin koristeaiheilla. Julkisivut on rapattu karhealla roiskerappauksella, koriste-elementtien ja ikkunasyvennysten kohdalla rappaus on hierretty sileäksi. Julkisivun koriste-elementit ovat kipsiä, joka on kiinnitetty julkisivuun. Osa koristeista, kuten kreneloitu kattolista ja kulmien pinaakkelit eli pienet torni- Jyväskylän Lyseon alkuperäinen julkisivupiirustus esittää pihanpuoleista luoteisjulkisivua. Piirustuksesta käy ilmi, että päätyihin suunniteltuja valeikkunoita ei toteutettu. Kansallisarkisto.
SUUNNITTELU JA TOTEUTUS 19 Jyväskylän Lyseon alkuperäisiin piirustuksiin kuuluvassa leikkauksessa näkyvät kellarin alle rakennetut kalorifeeri-lämmitysjärjestelmän ilmanvaihtotunnelit. Toisessa kerroksessa on näkyvissä opettajainuoneen edessä ollut pylväiden ja kaariaukon reunustama syvennys, joka on sittemmin muurattu umpeen. Kansallisarkisto. maiset ulokkeet on muurattu ja rapattu. Sokkelien alaosat on verhottu lohkopintaisilla graniittilaatoilla ja yläosa nupukkihakatuilla kivillä. Kivien väliset saumat on peitetty kapealla makkarasaumalaastilla. Yliopistonkadun puoleista pääjulkisivua on kevennetty vetämällä luokkatiloja sisältävät siipiosat hieman sisään katulinjasta. Julkisivun keskiosa muodostuu voimakkaasta keskirisaliitista, joka työntyy ulospäin kahdessa tasossa. Keskirisaliittia hallitsevat viisi ikkuna-akselia ja voimakkaat kerros- ja kattolistat. Keskirisaliittiin sijoittuvat yläkertaan juhlasali ja alakertaan kirjasto, opettajainhuone ja rehtorin kanslia. Toiseen kerrokseen sijoittuvan juhlasalin korkeita terävähuippuisia kaksoiskaari-ikkunoita on korostettu muuta rakennusta runsaammilla koristeaiheilla. Keskirisaliitin kulmia on korostettu kuusikulmaisilla pinaakkeleilla, joiden huiput on hammastettu. Myös rakennuksen päädyissä on kipsi- ja rappauskoristeita. Pääsisäänkäynti sijoittuu rakennuksen lounaispäätyyn kuusikulmaiseen erkkeriin. Toisessa päädyssä on ollut vaatimattomampi ulko-ovi. Pihan puolella julkisivu on yksinkertaisemmin koristeltu.
20 Alkuperäisissä laveeratuissa julkisivupiirustuksissa rapattujen seinäpintojen väri on vaaleankeltainen, koristelistat ovat valkoisia ja katonrajassa kulkevan koristelistan kasviaihetta on korostettu taivaansinisellä värillä. Peltikatto on punainen ja ikkunanpuitteet on väritetty jollakin tummalla mahdollisesti punaisella sävyllä. Pääovi on piirustuksissa nykyisenkaltainen puurakenteinen paneeliovi, jossa on koristeelliset helat. Lyseotalon alkuperäiset ikkunat ovat suurimmaksi osaksi säilyneet paikoillaan. Malleiltaan vaihtelevat ikkunat 1800-luvun lopulle tyypillisine puitejakoineen ovat rakennuksen oleellinen ominaispiirre. Ruutujen lukumäärä yhdessä ikkunassa vaihtelee neljästä kahteenkymmeneenyhteen. Erilaisia ikkunamalleja rakennuksessa on kuusitoista. Eri aikoina tehdyistä korjauksista ja kunnostustöistä huolimatta ikkunat ovat säilyneet varsin hyvin. Ikkunoissa ovat edelleen paikoillaan alkuperäiset saranat, kulmaraudat, sormihaat, pitkäsulkijat ja muut kiinnipitolaitteet. Varhaiseen toteutumattomaan laajennushankkeeseen liittyneissä arkkitehti Robert Tikkasen laatimissa piirustuksissa rakennusta olisi laajennettu Koulukadun puolelle lisäosalla, jonka tyyli mukaili päärakennusta. Kansallisarkisto.