1 15.2.2011 OHJEET TULONHANKKIMISKULUJEN LASKEMISEEN Oheinen lomake edesauttaa vähennysvaatimuksen esittämistä. Lisäksi täytetty lomake helpottaa selvityksen laatimista silloin, kun verohallinto pyytää selvitystä kuluista ja niiden perusteista. Huolellisesti veroilmoituksen täyttämisen yhteydessä täytetty lomake on tarvittaessa helppo toimittaa verohallintoon. Erilaiset selvitykset jonkin menon vähennyskelpoisuuden perusteista kannattaa arkistoida tämän lomakkeen ja menotositteiden kanssa. Perusteettomia vähennyksiä ei kannata tehdä, sillä mikäli vähennysvaatimus on täysin perusteeton, siitä voi seurata veronkorotus. Verohallinto on tiedottanut, että vuoden 2010 verotuksessa kiinnitetään erityistä huomiota ansiotuloista eli esim. palkkatuloista vähennettäviin tulonhankkimiskuluihin. Tällöin tutkitaan mm. sitä, ovatko vähennetyt kulut syntyneet tulonhankkimistarkoituksessa ja että kulut on vähennetty oikean suuruisina. Vaikka oheista selvitystä tai menon suorittamisen osoittavia tositteita ei lähtökohtaisesti tule liittää veroilmoitukseen, ne on säilytettävä 6 vuoden ajan. Vuoden 2010 tositteiden on löydyttävä vielä vuonna 2016. Kassakuitti on yleensä riittävä tosite, mikäli kuitista selviää ostettu tuote. Tositteiden yhteissumma merkitään lomakkeen ao. kohtaan. Tietoja ja tositteita voi säilyttää myös sähköisessä muodossa, kunhan ne ovat tarvittaessa paperille tulostettavissa. Verovelvollisen tulee verohallinnon pyytäessä toimittaa ne verotoimistoon paperilla. Vaikka tositteita ja selvityksiä ei enää liitetä veroilmoitukseen, tarvittavat verohallinnon liitelomakkeet on palautettava ilmoitusosan mukana verotoimistoon (esim. kotitalousvähennys nro 14 ja työasuntovähennys nro 19). Koko tämän lomakkeen voi jättää kuitenkin täyttämättä, jos tulonhankkimiskulujen määrä on enintään 620 /vuosi, kuitenkin enintään palkkatulon määrä. Esitäytetyn veroilmoituksen palautuspäivä on merkitty lomakkeeseen. Se on joko 4.4., 10.5. tai 17.5. Ilmoittaminen internetin kautta Jos veroilmoituksen palautuspäivä on 10.5 tai 17.5, voit ilmoittaa netin kautta (Veroilmoitus verkossa palvelun avulla) mm. seuraavat tiedot: Ansiotuloista tehtävät vähennykset: - kodin ja työpaikan väliset matkakulut - ay-jäsenmaksut ja työttömyyskassamaksut - pakolliset eläke- ja työttömyysvakuutusmaksut - tulonhankkimiskulut ansiotuloista - työasuntovähennyksen (lomakkeen 19 tiedot) - Ahvenanmaan vähennykset Pääomatuloista seuraavat tiedot: - vuokratulot ja -tappiot (lomakkeen 7 tiedot) - luovutusvoitot ja -tappiot (lomakkeen 9 ja 9A tiedot) Pääomatuloista tehtävät seuraavat vähennykset: - arvopapereiden hoito- ja säilyttämismenot - korot ja velat Verosta tehtävät vähennykset: - kotitalousvähennyksen (lomakkeen 14 tiedot) - maksetut elatusmaksut Muut tiedot: - alijäämähyvityksen tiedot - muutokset perhe- ja huoltosuhteissa - veronpalautuksen siirron puolisolle. Jos ilmoitat tietoja verkossa, älä ilmoita samoja tietoja enää lomakkeella. Jos ilmoitettavana on tietoja, joita ei voi lähettää netin kautta (esim. osinkotulot, ulkomaan tulot) niin silloin ne ilmoitetaan paperilomakkeella. Netin kautta annettavaan veroilmoitukseen ei voi liittää todistuksia, lausuntoja tai muita vastaavia. Jos näitä liitetään mukaan, ilmoita itse asia kokonaisuudessaan (esim. tulonhankkimiskulut) vain paperilomakkeella.
2 Lisätietoja: Tulonhankkimiskuluista ja muista verotukseen liittyvistä asioista saa lisätietoa vero.fi-sivuilta. Vähennyskelpoinen meno Menon vähentämisen edellytyksenä on, että meno kohdistuu tulonhankkimiseen ja että meno on ollut todellinen, ts. meno on tavalla tai toisella jouduttu suorittamaan sivulliselle. Menon vähennyskelpoisuutta rajoittaa lisäksi lain nimenomainen määräys, etteivät verovelvollisen ja hänen perheensä elantokustannukset ole vähennyskelpoisia. On muistettava, että veroviranomainen voi katsoa jonkun hankinnan olevan joko kokonaan tai tietyltä osalta elantokustannuksia. Verovelvollisen tulee varautua siihen, että hän pystyy selvittämään sen, että meno kohdistuu tulonhankkimiseen. Pääsääntö on se, että kuitteja ja selvitystä vähennysoikeuden perusteeksi ei liitetä veroilmoitukseen. Verovelvollisen tulee kuitenkin varautua siihen, että nämä dokumentit pystytään esittämään verohallinnolle tarvittaessa eli silloin, kun verohallinto pyytää selvityksiä vähennyksen määristä ja vähentämisen edellytyksistä. Mikäli selvitykset eivät ole riittäviä, lopputulos on se, että vähennystä ei myönnetä lainkaan tai se hyväksytään vain osittain. Verohallinto ei ole enää vahvistanut esim. puhelinkulujen osalta euromääräistä summaa. Mikäli puheluista tai muista kuluista ei ole yksityiskohtaista selvitystä, vähennyksen voi esittää arvion perusteella. Esitetty arvio tulee pystyä perustelemaan ja sen määrän tulee perustua todellisiin kuluihin. 1. Ammattikirjallisuus ja ammattilehdet Varsinainen ammattikirjallisuus voidaan esittää kokonaisuudessaan verotuksessa vähennykseksi. Erikoisteoksista esim. Nykysuomen sanakirja hyväksytään äidinkielen- ja kieltenopettajille, samoin kuin kielten opettajille sanakirjat. Samoin voi vieraskieliset opetuksessa tarvittavat kirjat esittää verotuksessa vähennettäväksi. Sen sijaan vakiintuneen verotuskäytännön mukaan tietosanakirjoja ei pidetä verotuksessa vähennyskelpoisina. Äidinkielen opettaja voi esittää vähennettäväksi kaunokirjallisuusostojaan rajoittuen kuitenkin yleensä niihin kirjoihin, joita käytetään kouluopetuksessa ja tällöin voi esittää esimiehen lausunnon asian todenperäisyydestä. Tässä kohdassa ei esitetä vähennyksenä sellaisia ammattilehtien menoja, jotka sisältyvät kohdan 4 c jäsenmaksuihin. Päivälehtien tilausmaksujen hyväksyminen verotuksessa vaatii erittäin hyvät perusteet. Vakiintuneen verotuskäytännön mukaan päivälehdet, aikakauslehdet ynnä muiden vastaavien lehtien hankintakustannukset ovat verotuksessa vähennyskelvottomia elantokustannuksia. Jos kielten opettajat esittävät ulkomaisten lehtien tilausmaksut verotuksessa, on varauduttava antamaan selvitys minkä ikäisiä oppilaita opettaa ja miksi tarvitsee ao. lehteä oppiaineensa opettamisessa. Oman aineen (tiede, taide ym.) erityisammattilehdistä myös selvitys, miksi tarvitsee ao. lehteä oppiaineensa opettamisessa. 2. Kulut omien työkalujen käytöstä: a) Laitteet ja havaintovälineet, niiden huolto ja korjaaminen sekä konttoritarvikkeet Jos laitteen hankintahinta tai verotuksessa hyväksytty osa laitteen hankintahinnasta on 1.000 euroa tai enemmän, niin hankintahinta tai hyväksytty osa siitä vähennetään 25 %:n suuruisin menojäännöspoistoin. Poistamattoman menojäännöksen ollessa alle 1.000 euroa menojäännös voidaan vähentää kertapoistona Verohallinnon yhtenäistämisohjeiden mukaan. Poiston laskemisesta seuraavat esimerkit: Esimerkki 1: Opettaja on ostanut tietokoneen vuonna 2010, jonka hankintahinta on 1.500 euroa. Työkäytön osuudeksi katsotaan 50 % eli 750 euroa. Tämän 750 euroa voi esittää vähennettäväksi kerralla vuonna 2010, koska verotuksessa hyväksytty vähennyskelpoinen osuus hankintahinnasta on alle 1.000 euroa. Voi myös esittää 750 euron vähentämistä vuosittaisin 25 %:n poistoin. Esimerkki 2: Opettaja on ostanut v. 2010 tietokoneen, jonka hankintahinta 800 euroa, josta työkäytön osuus 50% eli 400 euroa. Voi esittää 400 euron vähentämistä kerralla, koska se on alle 1.000 euroa tai vaihtoehtoisesti voi esittää vähentämistä 25 %:n poistoin. Esimerkki 3: Opettaja on ostanut vuonna 2007 tietokoneen, jonka hankintahinnasta 2.000 euroa on hyväksytty vähennyskelpoiseksi. Poistot menevät siis seuraavasti. Vuosi Poisto (25 %) Jäännösarvo 2007 500 1.500 2008 375 1.125 2009 281,25 843,75 2010 843,75 - Tässä tapauksessa vuoden 2010 veroilmoituksessa voi siis esittää vuoden 2010 jäännössumman 843,75
3 euroa poistettavaksi kokonaan. Poistolaskelma on syytä säilyttää. Vähennyskohteina tietotekniikan alueella voivat olla esim. cd-asemat, levyt, muistitikut ja tulostin. On varauduttava siihen, että niiden tarpeellisuus ja käyttö pystytään perustelemaan. Mahdolliseen selvityspyyntöön vastattaessa tulee kertoa, miten opettaja käyttää niitä opetuksessa ja/tai tuntiensa valmistelussa. Myös muiden teknisten laitteiden vähentämisessä noudatetaan em. Verohallinnon yhtenäistämisohjetta, jonka mukaan alle 1 000 euron hankinnat voidaan vähentää kertapoistona. Television (ja oheislaitteiden) hankintahinta on katsottu oikeuskäytännössä elantokustannukseksi ja siten vähennyskelvottomaksi. Musiikkia opettava opettaja voi esittää vähennettäväksi musiikki-instrumentin hankintahinnasta puolet ja siitä jälleen vuotuiset poistot 25 prosentin mukaan. Kaikessa edellä olevassa on tarkoin harkittava, mikä osa laitteen hinnasta voidaan katsoa kuuluvaksi koulutyöhön ja mikä osa kotikäytössä elantokustannuksiin. Kaikista näistä hankinnoista on aina pyydettäessä esitettävä tositteet. Laitteiden korjaus, varaosat ja huoltokulut voidaan vähentää kerralla tositteiden mukaisesti. Pienhankinnoista (kynät, paperit yms.) on vähennyksen määrä työkäyttöä vastaava osuus kertavähennyksenä. b) Puhelin- ja internetkulut Puhelinkuluja voi esittää vähennettäväksi selvityksen perusteella. Vähennys on perusteltava hyvin esim. muistiinpanojen avulla. Vähennysoikeus koskee kaikkia niitä opettajia/koulussa työskenteleviä, jotka joutuvat käyttämään puhelintaan työasioissa. Mikäli puheluista ei ole yksityiskohtaista selvitystä, vähennyksen voi esittää arvion perusteella. Esitetty arvio tulee pystyä perustelemaan ja sen määrän tulee perustua todellisiin kuluihin. Jos tietokoneen työkäytön osuudeksi on hyväksytty puolet, voi internetkuluista esittää myös 50 % vähennettäväksi. c) Suojavaatetus ja muu erikoisvarustus Verotuksessa hyväksytään tietyillä opettajaryhmillä vähennys suojavaatteista ja muista erikoisvarusteista. Tämä edellyttää sekä selvitystä kuluista että selostusta suojavaatteiden ja muiden erikoisvarusteiden tarpeellisuudesta. Vähennyksen voi saada esimerkiksi oppilastyöaineiden opettaja, joita ovat fysiikan, kemian, biologian, kuvaamataidon, kotitalouden, tekstiilityön tai teknisen työn opettaja. Vähennyksen saaminen edellyttää myös sitä, että opettaja on itse joutunut hankkimaan ja huoltamaan suojavaatetuksensa. d) Liikuntaa opettavien erikoisvarusteet Liikuntaa opettava opettaja voi saada vähennyksen suksien, luistimien ja muiden liikuntaan liittyvien erikoisvarusteiden hankkimisesta ja kunnossapidosta. Vähennys edellyttää sekä selvitystä kuluista että selostusta varusteiden tarpeellisuudesta. Lisäksi opettajan on täytynyt itse maksaa syntyneet kustannukset. 3. Työhuonevähennys Opettajana toimiminen oikeuttaa työhuonevähennykseen. Vähennys on 360 euroa/vuosi. Jos molemmat puolisot käyttävät osapäivätoimisesti tai pysyväisluonteisten sivutulojen hankkimiseksi työhuonetta, vähennyksen määränä voidaan pitää yhteensä 540 euroa. Näin esimerkiksi opettajapariskunta saa tehdä yhteensä 540 euron vähennyksen. Vähennys kattaa kaikki työhuoneen käytöstä ja ylläpidosta aiheutuneet kulut. 4. Muut kulut: a) Opintomatkat Tiedonhankkimistarkoituksessa suoritetusta opintomatkasta aiheutuneet menot ovat vähennyskelpoisia. Näyttövelvollisuus menojen vähennyskelpoisuudesta ja niiden määrästä on verovelvollisella. Vähennysvaatimuksen perusteeksi on varauduttava esitettämään matkaohjelma, selvitys menoista ja muu tarpeellinen selvitys matkasta. Myös tiedot muista matkalle osallistujista voivat vaikuttaa. Jos esimerkiksi ryhmämatka-
4 na järjestetyn opintomatkan osanottajia yhdistävä tekijä on selvästi muu kuin tiedonhankintaan liittyvä, viittaa se siihen, että kaikki matkasta aiheutuneet menot eivät ole vähennyskelpoisia. Jos koulutustilaisuuden järjestäjä on ulkomaalainen ja tilaisuuteen osallistujat ovat eri maista, tilaisuuden järjestämisellä ulkomailla ei ole merkitystä. Opintomatka voi olla tehty tiedonhankkimis- tai säilyttämismielessä vain silloin, kun matka on ollut tarpeellinen verovelvollisella jo olevan työn tai tehtävän hoidon kannalta. Matkan tulee olla omiaan säilyttämään tai täydentämään verovelvollisella jo olevaa ammattitaitoa. Edelleen ulkomailla tapahtuvan koulutuksen tarve on yleensä suurempaa alansa erityisasiantuntijalla kuin esimerkiksi juuri alalle tulleella vastikään perusopintonsa päättäneellä henkilöllä. Esimiehen suhtautumista opintomatkaan voidaan pitää yhtenä suuntaa antavana tekijänä matkan vähennyskelpoisuutta tutkittaessa. Matkaohjelman liittyminen verovelvollisen työhön on kuitenkin perusseikka, joka on keskeinen kaikkien opintomatkojen osalta. Tyypillisiä koulutus- ja kurssimatkoja ovat erilaiset kielikurssit sekä eri alojen koulutuspäivät. Kestoltaan kurssit voivat vaihdella muutamista päivistä kuukausiin. Jos kurssin järjestäjä on kotimainen, on syy kurssin pitoon ulkomailla selvitettävä. Kielikurssin osalta luonnollinen ja hyväksyttävä syy on kurssin järjestäminen maassa, jossa asianomaista kieltä puhutaan äidinkielenä. Muiden kurssien osalta samanlaisia syitä voivat olla esimerkiksi ulkomaisten luennoitsijoiden mukanaolo tai kurssiin liittyvä käytännön harjoittelu kurssipaikkakunnalla olevassa laitoksessa. Ainoastaan opetustaidon ylläpitämiseksi tarkoitetun täydennyskoulutuksen luonteinen koulutus on vähennyskelpoista. Peruskoulutuksesta aiheutuneet menot ovat elantokustannuksina vähennyskelvottomia. Erityisesti kielikurssien osalta sääntönä voitaneen pitää, että yleiskielen opinnot ovat yleensä peruskoulutusta, kun taas ammatin vaatiman, erityissanastoa sisältävän "ammattikielen" opiskelu on yleensä luonteeltaan täydennyskoulutusta. Verotuskäytännössä ongelmallisiksi ovat osoittautuneet matkat, joissa tutustumiskohteet ovat samalla suosittuja matkailukohteita, esim. Rooman historialliset nähtävyydet. Vaikka nähtävyyteen tutustuja on ammatiltaan historian opettaja, ei se tee vielä matkasta osaksikaan vähennyskelpoista opintomatkaa. Ollakseen vähennyskelpoinen tulee matkasta annetusta selvityksestä ilmetä, että kohteisiin tutustuminen on ollut olennaisesti tavallista matkailijan tarkastelutapaa syvällisempää. Osoituksena tarkastelutavan syvällisyydestä voi olla perusteellinen perehtyminen matkan kohteeseen esimerkiksi ulkopuolisten asiantuntijoiden pitämien luentojen muodossa. Samoin matkaan liittyvä raportointivelvollisuus voi olla merkkinä tutustumistavan syvällisyydestä. Vähennyskelpoisia menoja voivat olla vain matkasta aiheutuneet todelliset kustannukset. Kuluina voidaan esittää matka- ja majoituskulut. Verovelvollinen on saattanut valita matkustustavakseen seuramatkan reittilentoa halvempana vaihtoehtona. Tällöin ei seuramatkan varsinaista opinto-osuutta pidemmällä kestoajalla ole merkitystä matkustamiskustannuksia laskettaessa (KHO 17.11.82 taltio 5165). Matkakustannuksina voidaan ottaa huomioon myös oleskelusta aiheutuneet ylimääräiset elantokustannukset (ks. kohta 4d) kuten korkeammasta hintatasosta johtuvat ruokailukustannukset. Kurssi- ja osallistumismaksut paikan päällä järjestettäviin opintotilaisuuksiin tai pääsymaksut verovelvollisen toimialaan liittyville messuille tai näyttelyihin voidaan harkinnan mukaan pitää osittain tai kokonaan vähennyskelpoisena. Jos opintomatkaan liittyy vain vähäisessä määrin lomamatkan piirteitä, voidaan matkasta aiheutuneet kustannukset katsoa kokonaan vähennyskelpoisiksi. Siten esim. normaalin työpäivän ja työviikon mittaisen opiskelun jälkeen tapahtuva virkistäytyminen ei tee matkasta vielä osittainkaan lomamatkaa. Vastaavasti, jos lomamatkaan liitetään vähäinen määrä työhön liittyviä opintoja tai tutustumiskäyntejä, ei matkakustannus muutu osittainkaan vähennyskelpoiseksi. Vahva peruste opintomatkan puolesta on opettajan raportointivelvollisuus. b) Opetustaidon ylläpitämiseksi suoritetut kurssit, ks. myös kohta 4 d) Tähän kohtaan kuuluvat kurssimaksut, matka- ja majoituskulut. Mikäli maksu on huomattava, on syytä liittää tositteet mukaan, samoin oikeaksi todistettu jäljennös kurssin suorituksesta ja esimiehen lausunto vahvistamaan kurssin tarpeellisuus opettajan kohdalla. Myös korvaavan VESO-koulutuksen koulutuskulut ovat vähennyskelpoisia siltä osin kuin on itse ne suorittanut. Kaikissa tapauksissa ilmoitetaan vain kulut, jotka itse on maksanut ja joita työnantaja ei ole korvannut. Mikäli olet ollut oppilaiden kanssa ns. vaihto-ohjelmassa, ilmoita kustannukset, jotka olet itse maksanut, sekä esimiehen lausunto. Työnohjauksesta aiheutuneet menot voidaan esittää vähennettäviksi siltä osin, kuin ne ovat olleet tarpeellisia ammattitaidon säilyttämiseksi. Kulut eivät ole vähennyskelpoisia siltä osin, kuin ne ovat aiheutuneet henkilön oman terveyden hoidosta. Laadi ja talleta yksilöity selvitys ja esimiehen lausunto.
5 c) Jäsenmaksut Pedagogisten yhdistysten jäsenmaksut vähennetään tositteiden mukaisesti tulonhankkimisesta aiheutuneina kuluina kohdassa 3.4. OAJ:n jäsenmaksu vähennetään veroilmoituslomakkeen kohdassa 3.1 (työmarkkinajärj. jäsenmaksut). d) Muut tulonhankkimiskustannukset Verovelvolliselle on saattanut aiheutua vieraalla paikkakunnalla tai ulkomailla tehdystä tilapäisestä työstä sellaisia ylimääräisiä kustannuksia, joita työnantaja ei ole korvannut. Jos verovelvollinen selvittää, että hänellä on ollut tällaisesta matkasta ylimääräisiä kustannuksia (ylim. ruokailukustannuksia, yhteydenpito kotiin, vaatehuolto tai terveydenhuoltomenot), tulee kustannukset vähentää esitetyn selvityksen mukaisesti. Edellytyksenä on lisäksi, että työntekemispaikka on yli 15 km etäisyydellä varsinaisesta työpaikasta tai asunnosta, riippuen siitä, kummasta matka on tehty ja yli 5 km päässä sekä varsinaisesta työpaikasta että asunnosta. Jos verovelvollinen selvittää, että hänellä on ollut em. ylimääräisiä kustannuksia, mutta hän ei voi esittää selvitystä kustannusten määrästä, voidaan tällaisina menoina Verohallinnon yhtenäistämisohjeen mukaan vähentää tositteellisten majoitusmenojen lisäksi 24,00 euroa/matkavuorokausi ja ulkomailla vastaavasti ko. maan ulkomaanpäivärahan määrä. Vähennysoikeus ei edellytä yöpymistä. Vähennyksenä voidaan esittää em. 24,00 euroa/työpäivä, jos työmatka on kestänyt yli 10 tuntia. Vastaavasti, jos aikaa on kulunut yli 6 tuntia, mutta alle 10 tuntia, voidaan esittää vähennettäväksi 12,00. Ajan katsotaan alkavan silloin, kun lähtee kotoa ja päättyvän silloin, kun kotiin palataan. Jos verovelvollinen asuu ulkomailla kodinomaisissa olosuhteissa (esim. opettajien Fulbright-vaihto), lisääntyneet elantokulut voidaan muun selvityksen puuttuessa arvioida puoleen kyseisen maan päivärahan määrästä. Verohallinnon yhtenäistämisohjeiden mukaan jos todellisia kuluja ei kyetä selvittämään mutta kuitenkin osoitetaan, että lisääntyneitä elantokustannuksia on todennäköisesti aiheutunut, vähennyksen määrä arvioidaan. Osoituksena lisääntyneiden elantomenojen syntymisestä voidaan pitää verovelvollisen luotettavaa selvitystä siitä, mistä tai miten vähennysvaatimuksen perusteena olevat lisääntyneet elantomenot ovat syntyneet. On kuitenkin huomioitava, että verotuskäytännössä lisääntyneiden elantokustannusten vähennysvaatimuksiin suhtaudutaan kriittisesti (=pitää olla todellista näyttöä lisääntyneistä elantokustannuksista, esim. kuitit yms.). Matkakulut Asunnon ja työpaikan väliset matkakulut esitetään lomakkeessa omassa sarakkeessaan ja siirretään verolomakkeen kohtaan 3.5. Asunnon ja työpaikan välisenä matkavähennyksenä hyväksytään 600 omavastuun ylittävältä osalta enintään 7 000. Tämän maksimivähennyksen saa, kun matkakulut ovat yhteensä vähintään 7 600. Jos verovelvollinen on kulkenut työpäivän aikana eri työpisteiden välillä, vähennetään nämä matkakulut kohdassa 3.4 (tulonhankkimiskulut) eikä kohdassa 3.5. Jos eri työpisteiden välisiin matkoihin käytetään omaa autoa, vähennykseksi hyväksytään 0,24 euroa/km. Matkakulut mainitaan opettajalomakkeessa (kohta 4 d) ja siirretään verolomakkeen kohtaan 3.4. Alla on yleistä tietoa matkakuluista. Asunnon ja työpaikan väliset matkakustannukset: Asunnon ja työpaikan välisellä matkalla tarkoitetaan kodin ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa. Varsinainen työpaikka on paikka, jossa palkansaaja vakituisesti työskentelee. Jos palkansaajalla ei työn liikkuvuuden vuoksi ole paikkaa, jossa hän vakituisesti työskentelee, varsinaisena työpaikkana pidetään paikkaa, josta hän hakee työmääräykset, säilyttää työssä käyttämiään asusteita, työvälineitä tai työaineita, tai muuta työn tekemisen kannalta vastaavaa paikkaa. Asunnon ja työpaikan välisten matkojen matkakulut vähennetään halvimman käytettävissä olevan kulkuneuvon mukaan riippumatta siitä, mitä kulkuneuvoa verovelvollinen on käyttänyt matkaansa. Kulut vähennetään vain siltä osin kuin ne ylittävät 600 euron omavastuuosuuden. Vähennyksen enimmäismäärä on 7 000 euroa vuodessa.
6 Halvin kulkuneuvo. Halvimpana kulkuneuvona pidetään yleensä julkista kulkuneuvoa. Vähennys voidaan tehdä muun kuin julkisen kulkuneuvon kustannusten mukaan esimerkiksi seuraavissa tapauksissa: Julkista kulkuneuvoa ei ole lainkaan käytettävissä. Kävelymatka yhteen suuntaan (esim. asunnolta linja-autopysäkille) on vähintään 3 kilometriä. Odotusaika meno-paluumatkalla (esim. julkisen kulkuneuvon vaihto) on yhteensä vähintään 2 tuntia. Matka alkaa tai päättyy yöllä (klo 00.00 05.00). Omaa autoa ei voida pitää halvimpana kulkuneuvona sen perusteella, että verovelvollinen tarvitsee autoa työssään, kuljettaa lapsia päivähoitoon tai matka julkisilla kulkuneuvoilla kestäisi kauemmin kuin omalla autolla. Verohallinto antaa vuosittain matkakuluvähennyspäätöksen siitä, miten vähennys lasketaan, jos halvimpana kulkuneuvona pidetään muuta kuin julkista kulkuneuvoa. Vähennyksen määrä vuodelle 2010 on omalla auto 0,24 euroa kilometriltä. Työmatka Työmatkalla tarkoitetaan matkoja, joita verovelvollinen tilapäisesti tekee erityiselle työntekemispaikalle työtehtäviensä vuoksi. Erityisellä työntekemispaikalla tarkoitetaan työhön kuuluvien tehtävien tilapäistä suorituspaikkaa. Viikonloppumatkat Jos henkilöllä on varsinainen työpaikka ja asunto eri paikkakunnalla kuin hänellä on perheensä kanssa varsinainen koti, saa hän vähentää matkakulut kotona käynnistä vähentää pääsääntöisesti kerran viikossa halvimman kulkuneuvon taksan mukaan. Kaksikin matkaa viikossa on hyväksytty, jos on pystytty selvittämään, että matkat on tosiasiassa tehty. Käytännössä vähennys on myönnetty julkisella kulkuneuvolla syntyvien kustannusten perusteella. Matkoista syntyneet kustannukset rinnastetaan asunnon ja työpaikan välisiin matkoihin ja ilmoitetaan kohdassa 3.5. Työasuntovähennys Työasuntovähennys vähennetään ansiotuloista tulonhankkimiskuluna. Työasuntovähennyksen voi saada verovelvollinen, joka työskentelee kaukana kotoaan ja joka on tämän vuoksi vuokrannut käyttöönsä toisen asunnon (työasunnon) työpaikan sijaintialueelta. Vähennyksen saaminen edellyttää, että tietyt työpaikan ja asuntojen laatuun ja sijaintiin liittyvät edellytykset täyttyvät. Vähennyksen määrä on enintään 250 euroa kuukaudelta. Työasuntovähennyksen saamiseksi opettajalla tulee olla samanaikaisesti käytössään kaksi asuntoa: vakituinen asunto ja työasunto. Työasunto on henkilön toinen asunto, jonka hän on vuokrannut varsinaisen työpaikkansa sijainnin vuoksi. Työasuntovähennyksen voi saada vain vuokra-asunnosta. Henkilön tulee olla vuokrasuhteessa joko päävuokralainen tai alivuokralainen. Vuokrattuun asuntoon rinnastetaan työsuhdeasunto, joka on saatu luontoisetuna työnantajalta varsinaisen työpaikan sijainnin vuoksi. Työasuntovähennyksen edellytyksenä on, että verovelvollisen vakituinen asunto sijaitsee yli 100 kilometrin etäisyydellä sekä työasunnosta että varsinaisesta työpaikasta, jonka sijainnin vuoksi työasunto on hankittu. Etäisyys lasketaan lyhintä mahdollista reittiä yleisesti käytettävissä olevaa tietä pitkin. Työasuntovähennys myönnetään selvityksen perusteella. Selvitys tulee tehdä lomakkeella 19, joka on saatavissa osoitteesta www.vero.fi/lomakkeet ja verotoimistosta.