1 JYVÄSKYLÄN VALTUUSTORYHMÄ 11.8.2013 Kannanotto Jyväskylän kaupungin palvelulinjauksiin 2013 2016 Yleistä Palvelulinjausten valmistelutapa on ollut hyvä ja demokraattinen. Kaupungin työntekijöillä, työyhteisöillä ja kuntalaisilla on ollut mahdollisuus ottaa kantaa ja vaikuttaa linjauksiin. Tällaista valmistelutapaa on syytä edelleen kehittää ja laajentaa niin palvelujen järjestämiseen kuin myös kuntarakenteisiin liittyvissä kysymyksissä. Eräissä kohdin linjausten muotoilut ovat vielä kovin ympäripyöreitä niin, että saman lauseen voi ymmärtää hyvin eri tavoin. Palvelujen "kehittäminen", "lähi- ja monipalvelupisteet" sekä maksujen "kokonaisvaltainen tarkastelu" ovat esimerkkejä vaikeaselkoisista muotoiluista, joita palvelulinjauksissa tulisi välttää. 1. Palvelulinjausten lähtökohdat Suuri puute palvelulinjauksissa on, että ne eivät sisällä koko kaupunkikonsernia. Linjauksista puuttuvat kaupungin liikelaitokset ja osakeyhtiöt, joiden toiminnoilla on kuitenkin selkeä yhteys muiden palvelujen toimintaan. Myös keskushallinnon osuus puuttuu, vaikka hallinto vaikuttaa kiinteästi muihin palveluihin. Valtion toimenpiteiden merkitys kuntatalouteen asiakirjassa sivuutetaan tyystin. SKP:n valtuustoryhmän mielestä kaupungin talouden tasapainottamista ei pidä pyrkiä tekemään palveluja yksityistämällä ja kaupungin omaa organisaatiota karsimalla. Yksityistäminen lisää merkittävästi kaupungin menoja ja tulee pidemmän päälle erittäin kalliiksi. Yksityistäminen lisää myös eriarvoisuutta kaupunkilaisten kesken. Yksityistämisen vaikutuksista on saatu riittävästi kielteisiä esimerkkejä kansainvälisesti, kansallisesti ja paikallisesti. Moni kunta on palauttamassa yksityistämiään palveluja takaisin omaksi toiminnaksi. Mielestämme Jyväskylän on tuotettava peruspalvelut pääsääntöisesti itse. Yksityiset palvelut voivat täydentää kaupungin omia palveluja. Niiden tulisi olla mahdollisimman suuressa määrin paikallisia pienyrittäjiä. Palveluista vähintään 80 % on tuotettava kaupungin omana toimintana. Kaupungin toiminnan laajentamista esimerkiksi rakentamisessa ja jätehuollossa on syytä ryhtyä selvittämään.
2 1.1. Palveluihin vaikuttavat muutokset Asiakirjassa todetaan palvelutarpeen kasvu erityisesti lasten sekä yli 65-vuotiaiden kohdalla. Lisäksi arvioidaan, että palvelutarpeiden lisääntymisestä huolimatta henkilöstömäärän kasvu tasaantuu (s. 3). Taulukossa 2. (s. 18) ennakoidaan, että henkilöstömäärä kasvaa vuodesta 2013 vuoteen 2015 vain 10 hengellä. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että palvelujen lisätarpeisiin vastattaisiin etupäässä palveluja yksityistämällä. Tällaista linjausta henkilöstömäärän osalta SKP ei hyväksy. Hallintoa tulee tarkastella kriittisesti, mutta tulee myös määritellä konkreettisesti, mikä kaikki on hallintoa. Esimerkiksi osaava talous- ja suunnitteluhenkilöstö on peruspalveluja tuottaville työntekijöille välttämätön tuki. Esimiestyölle on varmistettava riittävät resurssit. 2. Palvelulinjaukset 2.1. Palvelujen järjestäminen ja tuottaminen Kohdassa 1. todetaan, että lakisääteiset palvelut mitoitetaan kaupungin taloudellisten voimavarojen mukaan. Mielestämme kaupungin tulee toteuttaa lakisääteiset palvelut kaikissa oloissa. Kohdassa 4. luetellaan, mitä kaikkea järjestetään lähipalveluna. Lähipalvelu tulisi määritellä tarkemmin. Esimerkiksi EU:n suosituksen mukaan lähipalvelu taajamissa merkitsee kävelyetäisyyttä. Päiväkoti, peruskoulu, terveysasema, neuvola, kirjasto, joukkoliikenne ja virkistysalue ovat mielestämme tällaisia palveluja. Maininta alueellisesta lähi- ja monipalvelupisteestä kaipaa myös tarkempaa määrittelyä. Kohdassa 6. Palvelujen järjestämisessä hyödynnetään markkinoita, ja soveltuvuus arvioidaan aina palvelukohtaisesti, tulee tarkentaa, mikä taho tekee tuon arvioinnin. Markkinoita tulisi systemaattisesti arvioida, jotta tiedettäisiin, voiko niitä hyödyntää siten, että kaupungille on niistä etua. Kohdassa 7. puhutaan toimivista palvelumarkkinoista ja yksittäisen toimijan hallitsevan markkina-aseman synnyn estämisestä. Kuitenkin markkinoilla tapahtuu kapitalismin lainalaisuuksien mukaisesti kaiken aikaa keskittymistä. Palveluiden yksityistäminen ei suinkaan automaattisesti tue paikallista yritystoimintaa, vaan kilpailutuksissa vahvoilla ovat isot ja jopa ylikansalliset yritykset. Kohdassa 8. esitys siitä, että palvelusopimusten valmistelusta ja täytäntöönpanosta syntyvät kustannukset huomioidaan kustannusvertailussa, on hyvä lähtökohta. Tähän tulisi lisätä myös valvonnasta aiheutuvat kustannukset. SKP:n valtuustoryhmän mielestä palvelujen yksityistäminen johtaa krooniseen valvontaongelmaan ja turhan byrokratian lisääntymiseen. Kaupungin omien palvelujen etuja ovat joustavuus ja oman organisaation synergiaedut, kunhan omassa palvelutuotannossa ei sorruta osaoptimointiin. Luotettavan kustannusvertailun tekeminen kaupungin oman tuotannon ja yksityisen välillä on erittäin haasteellista eikä vähiten siksi, että yksityinen palveluntuottaja ei avaa omia
3 liikesalaisuuksiaan. Kun vertailuja lähdetään tekemään, kunnan palvelut on ensin tuotteistettava. Vertailuja tehtäessä tulisi myös aina verrata samoja asioita palveluissa. Vertailua vaikeuttaa myös kunnan toimintayksikön ja yksityisen yrityksen lähtökohtaiset erot toimintaprosessissa: kunnan toimintayksikön tehtävänä on tuottaa suoritteita, kun taas yksityisen yrityksen tehtävänä on viime kädessä tulojen ja ylijäämän hankkiminen. Kustannusvertailu tulee tehdä aina kunnan lähtökohdista ja ehdottomasti pidemmällä aikavälillä. Kohdassa 9. esitetystä kuviosta puuttuu kokonaan palvelujen käyttäjä, kuntalainen. 2.2. Muut palvelujen kehittämisperiaatteet Kohdassa 10. luetellut periaatteet (palvelun käyttäjien osallisuuden vahvistaminen, ennaltaehkäisy, varhainen tuki sekä eri toimijoiden yhdessä työskentely) ovat toteutuessaan todella hyviä asioita. Palvelulinjaukset sisältävät kuitenkin toisaalla kohtia (esim. kohta 1. ja kohta 49.), jotka ovat ristiriidassa näiden kannatettavien periaatteiden kanssa. Yksityisten palveluiden intresseissä eivät lähtökohtaisesti ole ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen. Yksityisten palveluiden käyttäjä on ensisijaisesti kuluttaja eikä niinkään kansalainen, jolla on perustuslaillinen oikeus palveluihin. Kohdassa 11. mainittu sähköisen asioinnin kehittäminen on osassa palveluja paikallaan, mutta on tärkeää muistaa, että palveluja ja inhimillistä kanssakäymistä ja vuorovaikutusta ei pidä liikaa ulkoistaa koneille ja laitteille. Tärkeää on myös pitää mielessä ne kaupunkilaiset, jotka eivät syystä tai toisesta voi asioida palveluissa sähköisesti. Kohdassa 14. puututaan tärkeään asiaan: osaoptimointiin. Erilaisten muutosten vaikutusta kokonaisuuteen tarkastellaan valitettavan harvoin. Kukin hallintokunta tai yksikkö ohjataan säästöpaineissa varjelemaan vain omaa toimintaansa ja omaa budjettiaan. Uuden sukupolven organisaation myötä kokonaisuuksien hallinnasta piti tulla osa arkipäivää, mutta toisin on käynyt. Edelleen hallintokunnat laskuttavat toinen toisiaan pysyäkseen tulostavoitteissaan. Paljon työtä ja aikaa kuluu toimintaan, joka ei sinänsä lisää kaupungin tuloja tai vähennä kokonaismenoja. Esimerkiksi aloite aktiivipassista merkitsisi toteutuessaan sitä, että eri hallintokunnissa otettaisiin laajasti vastuu ihmisten hyvinvoinnista ja sen kustannuksista. Aloitteen tyrmääminen kulttuuri- ja liikuntalautakunnassa kertoo juuri osaoptimoinnista, kun esitetään, että sosiaalipalvelujen tulisi korvata kulttuuri- ja liikuntapalveluille tulonmenetykset, joita vähävaraisen kaupunkilaisen uimassa tai teatterissa käymisestä alennetuin hinnoin kaupungille aiheutuisi. 3. Palvelukokonaisuuksien palvelulinjaukset 3.1. Kaupunkirakennepalvelut Kohdan 17. esitystä kilpailutuksiin perustuvien palveluostojen lisäämisestä ei perustella mitenkään. Ilmeisesti oletuksena on, että kilpailutus aina laskisi kustannuksia. Myös kohdan 18. esitys siitä, että palvelutoiminta avataan kilpailulle, mikäli ulkoistamisella saavutetaan kustannussäästöjä, on hyvin hutera muotoilu.
4 Esitämme kohtien 17. ja 18. poistamista. Kaupunkirakennepalveluissa oman toiminnan osuus, mm. alueiden rakentamisessa ja kunnossapidossa, tulee nostaa 80 prosenttiin. Lisäksi on ryhdyttävä selvittämään oman rakennustoiminnan laajentamista. 3.2. Kulttuuri ja liikuntapalvelut Nykytilan kuvauksessa mainitun Tikkakosken uimahallin tulee mielestämme olla avoinna jatkossakin. Kohdassa 20. kirjastoverkon kehittämisessä maininta lähi- ja monipalvelupisteistä tulee määritellä tarkemmin. Kohdan 24. tekstiä on lievennetty aiemmasta, jossa lyhyesti todettiin, että tilamaksuja ja taksoja nostetaan. Hämäräksi jää, mitä muutosta uudella muotoilulla haetaan. Mielestämme tilamaksuja ja taksoja ei pidä korottaa, koska ne vähentävät etenkin vähävaraisten kaupunkilaisten mahdollisuuksia palvelujen käyttöön. 3.3. Kasvun ja oppimisen palvelut Kohdassa 27. todetaan 400 uuden päiväkotipaikan tarve sekä perusopetusikäisten lasten määrän kasvu tuhannella vuoteen 2020 mennessä. Miten näin huikeaan palvelutarpeen kasvuun aiotaan vastata, jos kaupungin oma henkilöstömäärä - aiemmin todetun mukaisesti ei tule juuri kasvamaan? Opetustointa ei kaiketi olla yksityistämässä, ja varhaiskasvatuksen tarpeeseenkin todetaan vastattavan sekä kunnallista että yksityistä palvelutoimintaa lisäämällä. Kohtaan 31 lisäysesitys: Lasten päivähoitopalveluissa oman toiminnan osuus on 80 %. Kohdassa 32. mainitusta aamu ja iltapäivätoiminnan palvelutuotannon järjestämismallista tehtävästä selvityksestä haluamme lisätietoa; mistä siinä on kyse ja mikä sen tavoite on? 3.4. Sosiaali- ja terveyspalvelut Kohdassa 34. mainittu runsaasti hoitoa ja tukea tarvitsevien sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteisten asiakkaiden kanssa tehtävä moniammatillinen yhteistyö varmasti lisäisi vaikuttavuutta ja vähentäisi kustannuksiakin pitkässä juoksussa. Mutta siihen ei tarvita erillistä palvelulinjaa. Moniammatillisen, alueellisen yhteistyön tulee kuulua kaikkien ammattilaisten työotteeseen normaalissa arkityössä. Näin voidaan jo varhaisessa vaiheessa puuttua asioihin ja ehkäistä ongelmien kasautumista. Kohdassa 35. mainittu ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen vaativat toteutuakseen riittävää ja koulutettua kaupungin omaa henkilöstöä. Kohdassa 37. esitetään myös avoterveydenhuollon palveluverkon keskittämistä Kyllön pääterveysasemalle. Tässä unohdetaan tyystin, että alueellisen terveysaseman käyttäjistä
5 isolla osalla tulee olemaan suuria ongelmia kulkea keskitettyjen palvelujen piiriin. Tämän seurauksena moni hakeutuu hoitoon niin myöhään, että kustannukset ovat moninkertaiset siihen nähden, että varhaisessa vaiheessa olisi päästy hoidon piiriin. Tässäkin kohdassa tarvitaan enemmän tietoa siitä, mitä terveydenhoidon palveluja alueellisissa lähi- ja monipalvelupisteissä olisi. SKP:n valtuustoryhmä ei kannata palvelujen keskittämistä. Kohdassa 38. todetaan sosiaalipalveluissa jo tehty toimipisteiden keskittäminen. Se on aiheuttanut palveluntarvitsijoille ongelmia ja tuottanut lisäkustannuksia. Palvelu keskitetyssä toimipisteessä on ajoittain todella ruuhkaista. Kohdassa 39. esitettyä yhden terveysaseman ulkoistamista emme hyväksy. Lääkäripula on ratkaistava työskentelyolosuhteita ja työn johtamista parantamalla. Terveyskeskusmaksuista on luovuttava. Kohta 40. Muutosesitys: Lastensuojelussa oman toiminnan osuutta lisätään 80 prosenttiin valtuustokauden aikana. Kohta 43. Lisäysesitys: Lastensuojelussa ennalta ehkäisyä ja avohuollon tukitoimia lisätään. Sosiaalityöntekijöiden määrää lisätään valtuustokauden aikana niin, että yhdellä työntekijällä on korkeintaan 30 lasta samanaikaisesti tuen piirissä. Lotilan avotyöyksikön toiminta vakinaistetaan. Kohdassa 44. esitetään, että ostopalveluilla ja palveluseteleillä täydennetään omaa palvelutuotantoa. Oman palvelun tulee kuitenkin voida olla vaihtoehtona valittavissa. Mikäli palveluntarvitsija joutuu pakosti ottamaan palvelusetelin, esim. hammashoidossa, hän joutuu maksamaan palvelusta enemmän kuin julkisella puolella. Kuitenkin toimeentulotuessa hänelle hyväksytään vain julkisen puolen kustannusta vastaavat kulut menoina. Palvelusetelit lisäävät vain hyvätuloisten valinnanvapautta. 3.5. Vanhus- ja vammaispalvelut Kohdassa 49. esitetään, että vähäisen ja tilapäisen kotiavun tarpeessa olevat ohjataan yksityisille palveluntuottajille. Silloin köyhä palveluntarvitsija jää ilman apua, ja varhaisen avun ja tuen periaate ei toteudu. Jos hän yrittää saada yksityisen maksuun toimeentulotukea, niin silloin ajaudutaan osaoptimointiin. Kohdassa 51. esitetty henkilökohtainen budjetti on myös esitys, jonka käyttöönottoa emme nykyisen tiedon valossa kannata. Siitä ollaan monissa maissa luopumassa epäkohtien vuoksi. Kohdan 52. esitystä, jonka mukaan kotona asumisen ja ympärivuorokautisissa palveluissa lisätarve katettaisiin kokonaan palvelusetelillä, emme hyväksy. Oman toiminnan osuuden tulee olla vähintään 80 %. Kohta 54. Lisäys: Oman toiminnan osuutta lisätään 80 prosenttiin valtuustokauden aikana. On huomionarvoista, että lastensuojelussa ja vammaispalveluissa oman toiminnan lisääminen on nähty kannattavaksi. Näissä palveluissa yksityistämisestä on saatu kokemuksia, jotka pitäisi huomioida tarkasti myös muiden palvelujen kohdalla.
6 3.6. Muut palvelut Työllisyyspalveluiden määrärahasta tulee mielestämme käyttää omaan toimintaan 80 %, ja määrärahaa tulee muutoinkin nostaa. Tulkkaus- ja käännöspalveluissa oman toiminnan osuus tulee nostaa 80 prosenttiin valtuustokauden aikana. Palveluja ei pidä yhtiöittää, jotta jatkossakin palveluita voidaan käsitellä demokraattisesti. 4. Palvelulinjausten toteutumisen vastuut ja seuranta Palvelulinjausten toteutumisen seurannassa tarvitaan muutakin kuin talouden näkökulmaa. Asiakaspalautteen systemaattinen kehittäminen kaikissa palveluissa on olennaisen tärkeää. Palvelujen käyttäjiä tulee rohkaista, ja heidät tulee ottaa mukaan palvelujen kehittämiseen. Liite 1. Palveluverkkojen perusteet Palveluverkkojen perusteet luetellaan liitteessä. Perusopetuksen kohdalla mainitaan mm., kuinka pienten koulujen kriteerit on hyväksytty. Mielestämme niistä tulee myös pitää kiinni. Hurttian koulun kohdalla kriteerejä ei ole noudatettu. Terveyspalveluissa esitetty kiertävä terveyskioski on näennäispalvelu, jonka toimivuuteen emme usko.