ELINTARVIKEVALVONNAN AUDITOINTIRAPORTTI

1 Itä-Suomi Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualue ELINTARVIKEVALVONNAN AUDITOINTIRAPORTTI ISAVI/765/05.14.08/2011 Auditoitu viranomainen Ylä-Savon SOTE kuntayhtymä Osoite Riistakatu 19, PL 4, 74101 Iisalmi Auditoinnilla läsnä olleet auditoitavan viranomaisen edustajat Auditoiva aluehallintovirasto Auditoijat Auditointikäynnillä läsnä olleet muut viranomaisten edustajat Ympäristöjohtaja Martti Veteli Ympäristöterveydenhuollon päällikkö Jyrki Juntunen Ympäristöterveystarkastajat Aili Heikkinen, Paula Veteli, Lassi Huttunen ja Mikko Piippo Itä-Suomen aluehallintovirasto Ympäristöterveydenhuollon ylitarkastaja Anneli Liljeroos ja läänineläinlääkäri Riitta Mustonen 13.9.2011 Läänineläinlääkäri Riitta Mustonen 24.3.2011 ja 4.5.2011 Läänineläinlääkärit Ritva Tynkkynen ja Riitta Mustonen 5.5.2011 Auditointipäivämäärät Pienteurastamoiden tarkastus 24.3 ja 4.5.2011 Maitoalan laitoksen auditointi 5.5.2011 Elintarvikevalvonnan auditointi 13.9.2011 Kunnallisen elintarvikevalvonnan auditointi perustuu elintarvikelain 31 :ssä aluehallintoviranomaisille asetettuun kunnallisen elintarvikevalvonnan ohjaus- ja arviointivelvoitteeseen ja sitä toteutetaan Eviran ja aluehallintovirastojen välisten tulossopimusten mukaisesti. Auditoinnin tarkoituksena on varmistaa, että kunnallinen elintarvikevalvonta täyttää viralliselle valvonnalle asetetut vaatimukset ja ohjata kuntia. 1 Auditoinnin sisältö Elintarvikevalvonnan auditointi suoritettiin 13.9.2011 Eviran ja aluehallintoviraston tulostavoitteiden ja Eviran ohjeistuksen mukaisesti käyden läpi kaikki aihealueet. Auditointi suoritettiin tarkastelemalla asiakirjoja ja haastattelemalla valvontaa suorittavia viranhaltijoita. Arviointi suoritettiin seuraavien asiakirjojen osalta: - Elintarvikevalvontasuunnitelmat vuosilta 2010 ja 2011 - Valvonta- ja näytteenottosuunnitelmat vuosilta 2010 ja 2011 - Delegointipäätökset - Valvontakohteiden riskinarviointiperusteet

2 - Elintarvikevalvonnan maksutaksa ja sitä koskeva päätös - Vuoden 2010 elintarvikevalvonnan toteutumaraportti (elintarvikelaki 23/2006 48 ja VN:n asetus 665/2006 8) ja sitä koskeva päätös - VASU -raportti 2010 - Ruokamyrkytysten selvitysraportit vuosilta 2008 2010 - Kunnan omat toimenpide- ja menettelyohjeet - Valmiussuunnitelma ympäristöterveyden erityistilanteita ja poikkeusoloja varten. Erityisesti tarkasteltiin vuoden 2011 elintarvikevalvonnan auditointien painopistealueita, joita ovat: - valvontakirjanpito - viranomaisvalvonnan näytteenotto ja tutkimukset. Elintarvikevalvonnan auditointiin liittyen tehtiin laitosvalvonnan auditointi alueella toimivaan maitoalan laitokseen 5.5.2011 ja tarkastukset kahteen pienteurastamoon 24.3.2011 ja 4.5.2011. Arvioinnit suoritettiin seuraavien ennakkoaineistona saatujen asiakirjojen osalta: - tarkastuskäyntien kohteena olevia laitoksia koskevat valvojan laatimat tarkastuskertomukset vuosilta 2009, 2010 ja 2011 - tarkastuskäynnin kohteena olevien laitosten hyväksymisasiakirjat - tarkastuskäynnin kohteena olevien laitosten omavalvontasuunnitelmat Erityisesti tarkasteltiin vuoden 2011 laitosvalvonnan auditoinnin painopistealueita, joita ovat: - toimijan omavalvontanäytteitä ja tutkimuksia koskevan valvonnan arviointi - toimijan HACCP järjestelmää koskevan valvonnan arviointi - pakkausmerkintöjen selvyyteen ja elintarvikkeen nimeen liittyvien vaatimusten valvonnan arviointi. Aluehallintoviraston laatimat maitoalan laitoksen auditointiraportti ja pienteurastamoiden tarkastuskertomukset ovat tämän raportin liitteenä. 2 Haastattelun ja asiakirjojen tarkastelun yhteydessä tehdyt havainnot 2.1 Valvonnan työvälineet Ylä-Savon SOTE kuntayhtymään kuuluu Iisalmi, Vieremä, Kiuruvesi ja Sonkajärvi. Valvontayksiköllä on käytettävissään elintarvikevalvonnan toimitilat Iisalmessa, jossa on kolme elintarvikevalvontaa suorittavaa ympäristöterveystarkastajaa ja Kiuruvedellä, jossa toimii yksi elintarvikevalvontaa suorittava ympäristöterveystarkastaja. Yhteiset palaverit järjestetään Iisalmessa. Elintarvikevalvontaa suorittavat eläinlääkärit ja ympäristöterveystarkastajat. Laitosten hygieniaa valvoo ympäristöterveydenhuollon päällikkö. Tehtäväjaolla on varmistettu valvonnan yhdenmukaisuus ja henkilöstöllä on tuntuma, että valvontaan luotetaan. Valvontayksikön laatujärjestelmä on vuodelta 2004. Laatujärjestelmän päivitys on työn alla eikä laatujärjestelmä ole vielä aktiivisesti kaikkien käytössä. Valvonnassa hyödynnetään Ytervapohjaisia asiakirjoja ja Eviran valvontaohjeita ja lomakkeita. Valmisteilla on myös koko Soten yhteinen IMS järjestelmä (Intelligent Management System), jota tullaan soveltamaan myös eläinlääkintään ja elintarvikevalvontaan. Kaikilla valvojilla on käytössään Tarkastaja ohjelma, johon tallennetaan kohteeseen liittyvät asiakirjat, muistiot ja myös tärkeimmät puhelut. Etnisten toimijoiden ohjeistus on huomioitu kääntämällä ohjeita ja tarkastuskertomukset mm. englanniksi ja tarvittaessa myös muille kielille. Toimijoiden koulutukseen on panostettu.

3 Yhteinen laatujärjestelmä takaa tasapuolisen valvonnan koko yhteistoiminta-alueella, minkä vuoksi laatujärjestelmä tulisi päivittää ja ottaa aktiiviseen käyttöön. 2.2 Valmius- ja varosuunnitelmat Valvontayksiköllä on ympäristöterveydenhuollon erityistilanteiden valmiussuunnitelma, joka sisältää myös elintarvikkeisiin liittyvät erityistilanteet ja ruokamyrkytysepäilyt ja selvitykset. Ruokamyrkytysselvitystyöryhmän yhteystiedot ja lainsäädäntö on päivitetty, mutta työryhmän varahenkilöitä ei ole nimetty. Ruokamyrkytysten selvityksiin on panostettu ja työnjako on selkeä. Ruokamyrkytysten selvitystyöryhmään tulee nimetä varahenkilöt. 2.3 Valvonnan suunnitelmallisuus Koko elintarvikevalvontaa suorittava henkilöstö on osallistunut elintarvikevalvontasuunnitelman laatimiseen. Suunnitelman esittelee ympäristölautakunnalle ympäristöjohtaja. Vuoden 2011 valvontasuunnitelma on hyväksytty ympäristölautakunnassa 14.12.2010, 117. Valvontasuunnitelma on tehty ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmamallin mukaisesti. Suunnitelma ei kuitenkaan sisällä kaikkia EVO:n osioita. Muun muassa tarkastusten sisältöä ei ole kuvattu, tarkastuksiin käytettävä aika puuttuu eikä hallinnollisista pakkokeinoista ja rangaistusseuraamuksista ole mainintaa. Laadullisena tavoitteena kerrottiin olevan ruokamyrkytysten ennalta ehkäisy, ruokamyrkytys epäilyjen tehokas hoitaminen sekä toimijoille ajankohtaisista asioista (esim. Eviran ohjeet) tiedottaminen. Suunnitelma ei sisällä erityisiä painopisteitä, mutta valvonnassa pyritään ottamaan huomioon soveltuvin osin EVO:n painopisteet. Valvontasuunnitelmassa tulisi huomioida kaikki EVO:n osa-alueet esim. viittaamalla EVO:on, jos niitä ei haluta kirjoittaa auki valvontasuunnitelmaan. Kohdevalvonta: Elintarvikevalvontasuunnitelma sisältää laitosten lukumäärän ja valvontakertojen määrän lukuun ottamatta maitoalan laitoksia, jotka sisältyvät muihin valmistuslaitoksiin. Pienteurastamoiden valvontasuunnitelma sisältää vain lihantarkastuksen edellyttämät valvontakerrat.

4 Pienteurastamoiden hygieniavalvonnasta ei ole mainintaa suunnitelmassa. 2.4 Valvontakohdetiedot Kaikki valvontakohteet löytyvät Tarkastaja-ohjelmasta ja KUTI1 on käytössä. Tiedot uusista laitoksista saadaan terveystarkastajien, rakennusvalvonnan, suunnittelukonsulttien tai muiden toimijoiden kautta. Jokainen huolehtii omien kohteidensa tietojen ajantasaisuudesta. Kohdetiedot sisältävät hyväksymisasiakirjojen lisäksi omavalvontasuunnitelmat, tarkastuspöytäkirjat, muistiot ja tärkeimmät puhelutiedot. Saapuneet asiakirjat käsitellään Dynasty -asiakirjahallintajärjestelmässä ja tallennetaan sähköiseen järjestelmään. Sähköisen kohdetiedoston lisäksi on käytettävissä paperiarkisto ja paperiversiot päätöksistä. Koko valvontahenkilöstöllä on mahdollisuus tutustua tarpeellisiin asiakirjoihin. Elintarvikehuoneistojen hyväksymishakemukset käsitellään nopeasti eikä määräaikojen kanssa ei ole ollut ongelmia. Kohdevalvonta: Maitoalan laitoksen uudelleenhyväksymispäätöksen on tehnyt Ylä-Savon terveydenhuollon kuntayhtymän ympäristölautakunta 4.6.2009, 53. Hyväksymishetkellä laitos ei täyttänyt rakenteellisesti ja toiminnallisesti eikä omavalvonnan osalta lainsäädännön vaatimuksia. Laitokselle ei ole myöskään annettu ehtoja hyväksymispäätöksessä. Valvontakohteena olevan maitoalan laitoksen toiminnassa on hyväksymisen jälkeen tapahtunut useita toiminnallisia muutoksia, joista ei ole ilmoitettu valvontaviranomaiselle. Tarkastushetkellä tiedot eivät olleet ajan tasalla mm. vastuuhenkilöiden ja laitteiden osalta. Eviran maitoalan laitosten rekisteri vastasi hyväksymispäätöksen tietoja. Maidonkuljetuskalustoa ei ole hyväksytty. Toisen pienteurastamon uudelleenhyväksyminen on tehty 22.1.2009, 13 ja toisen 12.3.2009, 32. Pienteurastamoiden omavalvonta ja infrastruktuuri eivät vastanneet lainsäädännön vaatimuksia, mutta hyväksymistä ei tehty ehdollisena. Toisen pienteurastamon toiminta ei vastannut Eviran laitosrekisterin tietoja. Jos laitos ei täytä lainsäädännön vaatimuksia hyväksyminen tulee tehdä ehdollisena. Hyväksymishetkellä laitosten toiminta, infrastruktuuri tai omavalvonta ei täyttänyt lainsäädännön vaatimuksia. Maitolaitoksen maidonkuljetuskalustoa ei ole hyväksytty.

5 2.5 Elintarvikehuoneistojen omavalvonta ELTU-tietojen mukaan vuonna 2010 vielä suuri osa valvontakohteiden valvontasuunnitelmista oli hyväksymättä. Valvojat kertoivat lopettaneensa jossain vaiheessa hyväksymispäätösten tekemisen, koska oli tiedossa, että lainsäädäntö tulisi tältä osin muuttumaan. Valvojat pitivät omavalvontasuunnitelmien tasoa yleisesti ottaen hyvänä. Niiden laatimisessa on käytetty usein joko viranomaisten tai ulkopuolisten tahojen asiantuntemusta. Valvontayksikön internetsivuilla on tarjolla omavalvontasuunnitelmapohjia erityyppisille kohteille. Osa kohteista (esim. kebabravintolat) on ottanut mallin sellaisenaan käyttöön, kun taas toiset ovat rakentaneet omavalvontasuunnitelmansa kokonaan itse. Kohteet eivät toimita päivityksiään erikseen valvojille. Omavalvontasuunnitelmat käydään valvonnan yhteydessä vuosittain läpi. Osa valvojista tekee kohteessa hyväksymismerkinnän päivityksille, osa taas merkitsee tietojärjestelmään oleellisimmat muutokset. Osassa kohteista omavalvontasuunnitelma on pelkästään sähköisessä muodossa. Tätä ei ole koettu ongelmalliseksi. Toimija päivittää omavalvontasuunnitelmat pääsääntöisesti kerran vuodessa ja lähettää ne sähköpostilla tiedoksi valvojalle. Päivitysten hyväksyminen tehdään joko sähköpostilla ilmoittamalla tai kirjaamalla asia seuraavaan tarkastuspöytäkirjaan. Omavalvonta tarkastetaan vuosittain ABCD lomakkeiden avulla joko osittain tai kokonaan. Omavalvontasuunnitelman laatimisesta on olemassa vieraskieliset ohjeet mm. englanniksi, kiinaksi ja venäjäksi. Kohdevalvonta: Maitoalan laitoksen omavalvontasuunnitelma oli hyväksytty uudelleenhyväksymisen yhteydessä. Hyväksymisen yhteydessä ei ole annettu ehtoja vaikka suunnitelma ei ole täyttänyt lainsäädännön vaatimuksia. Suunnitelmaan ei ole tehty muutoksia hyväksymisen jälkeen paitsi tarkastuksen yhteydessä esiteltiin tietokoneella olevaan suunnitelmaan tehtyjä muutoksia. Viranomainen tutustui muutoksiin ensimmäistä kertaa. Suunnitelma on kopio toisen laitoksen suunnitelmasta eikä vastaa kaikilta osin kohdelaitoksen toimintaa ja on joiltakin osin erittäin vajavainen eikä näin ollen täytä lainsäädännön vaatimuksia. Esitetty valvontakohteen ABCD arviointi vuodelta 2010 ei vastannut laitoksen omavalvontasuunnitelmaa eikä omavalvonnan toteutusta. Erityisesti HACCP osio oli arvioitu asteikolla A-B vaikka oikea arviointi olisi ollut C- D. Käytössä olevasta vanhasta lomakeversiosta puuttuu tärkeitä maitoalan laitoksen omavalvontaan kuuluvia ja tarkastettavia osioita. Pienteurastamoiden omavalvontasuunnitelmat on hyväksytty uudelleenhyväksymisen yhteydessä. Toisen pienteurastamon suunnitelma oli päivitetty, mutta päivityksen hyväksymisestä ei ollut tietoa. Toisen pienteurastamon suunnitelma oli päivitetty niin äskettäin, että valvoja ei ollut vielä ehtinyt tutustua päivitettyyn versioon. Pienteurastamon omavalvonta oli arvioitu ABCD lomakkeen avulla ja arviointitulos oli A-B. Toisen pienteurastamon omavalvontasuunnitelmasta puuttui lakisääteisiä osioita eikä omavalvontasuunnitelma

6 vastannut toimintaa ja laitos ei ollut toteuttanut omavalvontasuunnitelmaansa. Toisen pienteurastamon tukijärjestelmässä oli paljon puutteita eikä HACCP järjestelmän arviointi vastannut toteutusta. Hyväksymisen yhteydessä puutteellinen omavalvontasuunnitelma voidaan hyväksyä ehdollisesti. Asiakirjat ja dokumentit tulisi olla saatavilla myös paperiversioina. Laitosten omavalvontasuunnitelmat eivät vastanneet hyväksymishetkellä lainsäädännön vaatimuksia. 2.6 Tarkastussuunnitelma ja riskitekijöiden arviointi Valvonnassa pyritään noudattamaan Eviran ohjeellisia tarkastuskertoja ja aikoja. Riskinarviointi on tehty Tervekuu ohjelman riskinarviointimenetelmällä (Yterva pohjainen). Kohdekohtainen täytetty riskinarviointilomake annetaan tiedoksi myös toimijalle. Valvontaa ei kuitenkaan ole voitu suorittaa riskinarvioinnin ja EVO:n suositusten mukaisesti resurssivajeesta johtuen. Jokaisella tarkastajalla on henkilökohtainen omien kohteiden tarkastussuunnitelma, joita ei ole aikataulutettu, koska aikataulut eivät kuitenkaan pitäisi. Aikataulutetun tarkastussuunnitelman puuttumisesta on huomautettu myös vuoden 2007 auditointiraportissa. Pääsääntöisesti tarkastussuunnitelma on toimintavuosikohtainen. Tarkastuksiin käytettyä aikaa ei ole mainittu. Yleensä tarkastuksiin kerrottiin käytettävän kaksi tuntia. Eri tarkastuskerroilla tarkastetaan eri asioita niin, että kaikki osa-alueet tulee käytyä vuoden aikana läpi. Erityisiä tarkastuslomakkeita ei käytetä. Tehdyt tarkastukset ja näytteenotot merkitään henkilökohtaisiin tarkastussuunnitelmiin tai tarkastusten suorittamista seurataan kalenterin avulla, johon tarkastukset merkitään. Kaikilla on mahdollista nähdä toistensa tarkastussuunnitelmat. Laitosten valvonnasta vastaa terveysvalvonnan johtaja. Laitosten valvonnasta ei ole aikataulutettua ja tarkastussuunnitelmaa, vaan tarkastuksia tehdään spontaanisti muiden tehtävien lomassa. Laitoksia pyritään valvomaan pääsääntöisesti neljä kertaa vuodessa ja tarkastuksiin käytetään keskimäärin kaksi tuntia, mikä ei vastaa EVOn eri kohdetyyppien suositeltua tarkastusaikaa. Joidenkin laitosten kohdalla riskinarvioinnin ja EVO:n mukaisia tarkastuskertoja on tarveharkintaan perustuen joko lisätty tai vähennetty. Jos tarkastuksia on vähennetty, Tarkastaja-ohjelmasta löytyy perustelut asialle. Tarkastussuunnitelmien tulisi olla aikataulutettu tarkastusten seurannan helpottamiseksi. Kohdevalvonta: Maitoalan laitoksen riskinarviointipisteet olivat 71 ja tarkastuskerroiksi oli määritelty 4 vaikka kyseinen pistemäärä olisi edellyttänyt 5 tarkastusta. Suoritetun tarkastuksen ja kohteen

7 rakenteellisten seikkojen, omavalvonnan tason ja aiempien valvontatulosten perusteella kohteen riskipisteiden tulisi olla suurempia ja tarkastusten määrää tulisi lisätä. Maitolaitoksen tarkastukseen käytetään 2 tuntia vaikka EVO:n ohjeellinen tarkastuksiin käytettävä aika on 3 tuntia. Pienteurastamoissa valvoja on paikalla jokaisena teurastuskertana, mutta hygieniaa kerrottiin valvottavan erikseen 1-4 kertaa vuodessa. Riskinarvioinnin mukaan pienteurastamot tulisi tarkastaa 4 kertaa vuodessa. Laitosten tarkastustiheys ei vastaa riskinarviointia. 2.7 Viranomaisvalvonnan näytteenotto- ja tutkimussuunnitelma Näytteenotto- ja tutkimussuunnitelma perustuu vakiintuneeseen käytäntöön, jossa hygieniatasoa seurataan mm. suurtalouksista otettavilla salaattinäytteillä ja myymälöistä otettavilla jauhelihanäytteillä. Vaikka suunnitelmassa on huomioitu mikrobikriteeriasetus, siinä ei kuitenkaan ole huomioitu osanäytteiden ottoa. Näytteenotto- ja tutkimussuunnitelma on kohdetyyppikohtainen. Valvontasuunnitelmassa on huomioitu myös laitoskohtainen näytteenotto- ja tutkimussuunnitelma, mutta se ei sisällä kaikkia lakisääteisiä viranomaisnäytteenottoon kuuluvia tutkimuksia (mm. mikrobilääkejäämät). Suunnitelma sisältää vain mikrobiologisia tutkimuksia ja mm. kemiallisia tutkimuksia pidettiin liian kalliina. Kuitenkin vuonna 2010 tutkittiin mm. kalojen elohopeapitoisuuksia. Tehty näytteenotto merkitään henkilökohtaiseen tarkastussuunnitelmaan. Tutkimustulokset on Tarkastaja-ohjelmassa linkitetty laboratorion tietokantaan ja tallennetaan myös paperiversiona. Huonot tulokset saatetaan kohteen tiedoksi ja korjaavien toimenpiteiden jälkeen tehdään lisänäytteenotto. Näytteenottoon ja tutkimukseen budjetoitu määräraha (13 000 euroa) on riittänyt. Suunnitelmassa olisi huomioitava erityisesti valvontatarve ja historia. Lakisääteisten näytteiden ohella suunnitelman tulisi perustua tarveharkintaan ja sen tulisi olla kohdekohtainen. Asiasta on huomautettu myös vuoden 2007 auditointiraportissa. Näytemäärät ja käytössä oleva budjetti olisi myös hyvä kuvata. Tuotenäytteet tulisi eritellä tarkemmin tuotelajikohtaisesti. Myös muita kuin mikrobiologisia ominaisuuksia kuten allergeeneja tulisi tutkia. Näytteenotto- ja tutkimussuunnitelma ei sisällä kaikkia lakisääteisiä viranomaistutkimuksia erityisesti laitosten osalta eikä vastaa mikrobikriteeriasetuksen osanäytevaatimusta. Valvoja ottaa omavalvontaan kuuluvia näytteitä.

8 Kohdevalvonta: Puhtausnäytteitä otetaan laitoksista kaksi kertaa vuodessa. Tutkimuksista puuttuu Listeria - tutkimus. Pintapuhtausnäytteiden tutkimiseen käytetty luminometrimenetelmä ei kuulu hyväksyttyjen vertailumenetelmien joukkoon. Pintapuhtausnäytteitä ei ole otettu vuonna 2010. Maitolaitoksen näytteenotto- ja tutkimussuunnitelma ei sisällä kaikkia lakisääteisiä viranomaisnäytteenottoon kuuluvia tutkimuksia kuten mm. maidon mikrobilääkejäämätutkimuksia ja raakamaidon kokonaispesäkemäärityksiä. Suunnitelmassa ei ole myöskään ole huomioitu mikrobikriteeriasetusta. Toisen pienteurastamon omavalvontasuunnitelmassa kerrotaan, että valvoja ottaa osan laitoksen omavalvontanäytteistä ja näytteenotto- ja tutkimussuunnitelmasta puuttuu viranomaisnäytteiden otto-ohjelma. Toisen pienteurastamon viranomaisnäytteitä on otettu mm. salmonellan varalta, mutta näytteenottotiheys ei vastaa vaatimuksia. Valvoja ottaa tuotenäytteitä satunnaisista tuotteista tarkastusten yhteydessä. Tutkimukset maksaa toimija. Laitos itse ottaa salmonellanäytteitä myös kuumennetuista tuotteista. Laitoksia koskeva viranomaisen näytteenotto- ja tutkimussuunnitelma ei vastannut lainsäädännön eikä mikrobikriteeriasetuksen vaatimuksia eikä viranomaisnäytteitä ei ole otettu lainsäädännön edellyttämiä määriä. Viranomainen ottaa myös osan laitosten omavalvontaan kuuluvista näytteistä, jotka toimija maksaa. 2.8 Valvonnan toteuttaminen Vuonna 2010 tarkastussuunnitelman toteutumisaste oli Vasu-raportin mukaan 59 % ja tarkastusten kattavuus oli 74 %. Valvojan mukaan valvontayksikössä ei kuitenkaan ole resurssivajausta vaan priorisointiongelma (hallinnolliset tehtävät vastaan elintarvikevalvonta). Vuonna 2010 suunnitelman ulkopuolisia tarkastuksia on tehty 14 kpl ja näytteitä on otettu 30 kpl ja tutkimuksia suoritettu 125 kpl. Ns. laajempi vuositarkastus, jossa tarkastetaan myös omavalvonta tai suurtalouksien vuositarkastus, sovitaan etukäteen, muuten tarkastukset pyritään tekemään ennalta ilmoittamatta. Jonkin verran on myös valvojakohtaisia eroja. Lisäksi tehdään suunnitelman ulkopuolisia tarkastuksia esim. asiakasvalitusten johdosta tai uusien toimijoiden aloitustarkastuksia.

9 Kohdevalvonta: Maitoalan laitoksiin tehtiin vuonna 2010 yhteensä 8 tarkastusta suunnitellun 10 tarkastuksen sijaan. Toiseen pienteurastamoon on tehty uudelleenhyväksymistarkastus vuonna 2009. Vuonna 2010 valvontaa on suoritettu kaksi kertaa, joista toisen yhteydessä on arvioitu omavalvontajärjestelmä ja otettu kerran pintapuhtausnäytteitä. Vuonna 2011 on auditointikäynnin lisäksi tehty yksi yhdistetty tarkastus ja näytteenottokäynti. Toiseen pienteurastamoon on tehty vuonna 2009 uudelleenhyväksymistarkastuksen lisäksi yksi tarkastus ja yksi pakkausmerkintäprojektiin liittyvä tarkastus, vuonna 2010 on tehty yksi tarkastus ja vuonna 2011 toistaiseksi yksi auditointiin liittyvä tarkastus ja yksi omavalvontajärjestelmän arviointikäynti. Laitosten valvonta ei vastaa EVOn ja Eviran ohjeistusta. 2.9 Valvontakirjanpito Tarkastuksesta tehdään aina tarkastuksen jälkeen kirjallinen tarkastuskertomus, jonka sisältö on ohjeistettu laatujärjestelmässä. Joissain tapauksissa (esim. selvitykset) samaan tarkastuskertomukseen sisällytetään useammalla tarkastuskäynnillä tehdyt havainnot. Tarkastuskertomukseen kirjataan tarkastuspäivämäärä, asia, tarkastushuomiot, sovelletut oikeusohjeet, kuuleminen ja tarkastuksesta perittävä maksu. Jos korjaustoimille annetaan määräaika, kohteeseen tehdään uusintatarkastus. Puutteiden korjaamisesta neuvotellaan toimijan kanssa ja annetaan tarvittavia ohjeita. Neuvotteluista on tehty muistioita. Tarkastuspöytäkirja lähetetään tiedoksi toimijalle ja tallennetaan Tarkastaja ohjelmaan. Kohdevalvonta (mukaan lukien käynneillä seuratuista laitostarkastuksista laaditut kertomukset): Maitoalan laitos Maitolaitoksen valvojan tarkastuspöytäkirja ei sisältänyt selkeitä määräyksiä terveysvaaraa aiheuttavien epäkohtien poistamisesta eikä kehotusta laitoksessa tapahtuneiden toiminnallisten muutosten esittämisestä valvontaviranomaiselle. Myöskään omavalvontasuunnitelman korjaamiselle säädösten mukaiseksi ei annettu määräaikaa eikä korjattua ja päivitettyä omavalvontasuunnitelmaa pyydetty esitettäväksi kirjallisesti hyväksymistä varten. Vaikka

10 laitoksessa oli runsaasti terveysvaaraa aiheuttavia rakenteellisia epäkohtia, ei niiden korjaamiselle annettu määräaikaa. Tarkastuskertomuksen sovelletuista oikeusohjeista puuttui viittaus EU:n hygieniasäädöksiin ja mikrobikriteeriasetukseen sekä Eviran ohjeeseen maitoalan laitoksen omavalvonnasta ja näytteenotosta. Toimijan omat suunnitelmat (mahdolliset uudet toimitilat) vaikuttivat valvojan esittämiin tarkastuksessa havaittujen epäkohtien korjausvaatimuksiin. Maitoalan laitoksesta on laadittu erillinen auditointiraportti, joka on tämän raportin liitteenä. Pienteurastamot Valvojan laatimissa pienteurastamoiden tarkastuspöytäkirjoissa on kerrottu tarkastuksessa läsnäolijat, mutta ei syytä tarkastuksiin. Tarkastuspöytäkirjoissa kerrottiin laitosten toiminnasta, huomioitiin omavalvonnan puutteet, todettiin tuotteiden ja pintojen tutkimustulokset sekä huomioitiin rakenteelliset puutteet ja kirjattiin havainnot auditoinnin painopisteistä. Tarkastuspöytäkirjoista puuttuu sovellettu lainsäädäntö. Toimijan kuuleminen oli huomioitu molemmissa tarkastuspöytäkirjoissa, mutta toisessa se oli otsikoitu valitusosoitus. Toisen laitoksen tarkastuksesta perittiin valvontamaksu, joka perustui 25.3.2011, 61 yhtymähallituksen tekemään päätökseen ja maksun suuruus ilmoitettiin tarkastuspöytäkirjassa. Toisen laitoksen valvontamaksusta ei ollut mainintaa tarkastuspöytäkirjassa. Katso kohta 2.13. Pienteurastamoiden tarkastuspöytäkirjoista ei selkeästi ilmene mihin toimenpiteisiin laitoksen tulee ryhtyä ja onko kyseessä huomautus, kehotus vai määräys. Vaikka molemmissa laitoksissa oli runsaasti terveysvaaraa aiheuttavia toiminnallisia ja rakenteellisia epäkohtia kuten esim. omavalvontasuunnitelman puutteet, puutteelliset merkinnät, vioittuneet tiivisteet, ruosteiset kalusteet ja ovet, puutteelliset ja likaiset lattiakaivot, maalin irtoaminen, kuluneet pinnat ja siivouksen laiminlyönti, ei niiden korjaamiseksi säädösten mukaiseksi annettu pääsääntöisesti määräyksiä määräaikoineen. Joidenkin rakenteellisten epäkohtien kuten tiivisteiden ja lattiakaivon korjaamiselle annettiin toisessa laitoksessa määräaika. Myöskään toisessa laitoksessa tapahtuvien hyväksymispäätöksestä puuttuvien toimintojen osalta ei toimijalta edellytetty toimenpiteitä. Valvojan tarkastuspöytäkirjat ja auditoijan laatimat pienteurastamoiden tarkastuskertomukset ovat tämän raportin liitteenä. Toimijan omat suunnitelmat eivät saa vaikuttaa liikaa valvojan näkemyksiin ja toimintaan, jolloin voi olla vaarana, että valvonta ei ole puolueetonta eikä vastaa viranomaiselle asetettuja velvoitteita ja vaatimuksia. Tarvittavia elintarvikelain mukaisia hallinnollisia pakkokeinoja ei ole käytetty laitoksissa terveysvaaran poistamiseksi. 2.10 Hallinnolliset pakkokeinot ja niiden delegoinnit, rangaistusseuraamukset Kuntayhtymän toimintasäännössä elintarvikelain mukaisia pakkokeinoja ei ole delegoitu lainkaan viranhaltijoille. Luottamusmiehet ovat halunneet pitää ne lautakunnalla. Valvojat kuitenkin katsoivat itsellään olevan valmiuden pakkokeinojen käyttöön, koska he

11 tuntevat lainsäädännön ja ovat myös käyneet koulutuksessa. Asiakasläheisellä neuvonnalla ja toimijoita kouluttamalla on vältytty pakkokeinojen käyttämisestä. Henkilöstön mielestä avoin keskusteleva kommunikointi sekä asiakkaiden, muiden viranomaisten että median kanssa edistävät parhaiten valvonnan vaikuttavuutta. Pakkokeinoilla uhkaaminen on myös katsottu tehokkaaksi valvontakeinoksi. Silloin, kun pakkokeinoja on jouduttu käyttämään, kohteeseen on tehty uusintatarkastus heti määräajan umpeuduttua. Edellisen tai kuluvan vuoden aikana pakkokeinoja ei ole käytetty. Asiaa perusteltiin mm. suhteellisuusperiaatteella ja sillä, että asiakkaisiin halutaan säilyttää luottamukselliset välit. Mikäli esimerkiksi toimija on poistanut epäkurantit tuotteet myynnistä heti tarkastushetkellä, ei ole nähty tarpeelliseksi antaa erikseen kirjallista määräystä. Pakkokeinojen sijaan toimijoiden koulutukseen ja ohjaukseen on panostettu. Pakkokeinoja olisi hyvä delegoida viranhaltijoille lain sallimissa rajoissa pakkokeinomenettelyn nopeuttamiseksi ja keventämiseksi. Kohdevalvonta: Esitettyjen tarkastuskertomusten ja auditoinnin yhteydessä tehtyjen huomioiden perusteella laitoksille olisi tullut antaa määräyksiä sekä rakenteellisten puutteiden että omavalvontasuunnitelman korjaamisesta lainsäädännön vaatimusten mukaiseksi. Tarkastuskertomusten perusteella laitoksissa on annettu useampi huomautus samasta epäkohdasta ryhtymättä silti hallinnollisiin pakkokeinoihin. Tarvittavia elintarvikelain mukaisia hallinnollisia pakkokeinoja ei ole käytetty laitoksissa terveysvaaran poistamiseksi. 2.11 Terveysvaaratilanteet Valvontayksikköön on nimetty ruokamyrkytysten selvitystyöryhmä, jossa kunkin jäsenen tehtävät ja vastuualueet on nimetty selvästi. Ryhmän jäsenille ei ole erikseen nimetty varahenkilöitä. Esille tulleet ruokamyrkytysepäilytapaukset on hoidettu hyvin ja perusteellisesti. Edellisen ja kuluvan vuoden aikana varsinaisia ruokamyrkytyksiä on ollut vain muutama. Epäilyjä on ollut paljon enemmän, mutta useimmissa tapauksissa taustalla on ollut vatsatautiepidemia. Myös ruokamyrkytystapausten ennaltaehkäisyn eteen oli nähty erityistä vaivaa: Valvontayksikössä on valmistettu erillinen ohje paikallisen perinneruoan mykyrokan valmistajille. Muiden erityistilanteiden varalta valvontasuunnitelmassa on viitattu valmiussuunnitelmaan. Sitä

12 oli päivitetty yhteystietojen osalta aivan äskettäin (12.9). Elintarvikkeiden kemiallisten vaarojen (esim. gluteenittomat tuotteet) osalta valvojat katsoivat, että Eviran takaisinveto-ohjeet riittävät. Yleensä takaisinvedot suoritetaan yhdessä toimijan kanssa. Sähköposti postitusryhmiä oli laadittu eri toimialoille tiedon saannin nopeuttamiseksi, mutta se oli tuhoutunut koneen vaihdon yhteydessä. Valvontayksikkö laatinut ruokamyrkytysten ennalta ehkäisemiseksi erillisen ohjeen paikallisen perinneruoan mykyrokan valmistamisesta. Toimijoiden sähköpostiosoitteisto olisi hyvä saada koottua uudelleen. 2.12 Viestintä ja tiedotus Kunnan viestintäsuunnitelmasta ei ollut tietoa, mutta SOTE kuntayhtymässä on erillinen viestintäsihteeri, minkä ansiosta viestintä on yleisesti ottaen kehittynyt ja Internet-sivuja käytetään aktiivisesti viestintään. Erityistilanteissa päävastuu viestinnästä on ympäristöterveydenhuollon päälliköllä. Valvontayksikkö on tehnyt paljon työtä vieraskielisten toimijoiden ohjeistamiseksi heidän omalla äidinkielellään kääntämällä omavalvonta- ja hygieniaohjeita mm. kiinaksi ja englanniksi. Myös tarkastuskertomukset on tehty etnisille toimijoille suomen ja englannin kielillä. Valvontayksiköllä on hyvät, toimivat suhteet paikalliseen mediaan. Tiedottaminen on joskus aiemmin ollut vielä aktiivisempaa mutta resurssipula on sittemmin jonkin verran rajoittanut sitä. Vuonna 2006 uuden elintarvikelain voimaan tullessa järjestettiin neljä tiedotustilaisuutta eri puolilla valvontayksikön toimialuetta. Pysyvänä toimintamuotona ovat sekä toimijoille (suurtaloudet) että opiskelijoille järjestettävät koulutustilaisuudet. Myös tarkastuskäyntien yhteydessä panostetaan toimijoiden ohjaukseen ja neuvontaan. Sisäisiä palavereja pidetään noin kerran kuussa. Viestintä on monipuolista ja monikielistä ja suhteet mediaan hyvät. Toimijoiden koulutusta on järjestetty aktiivisesti.

13 2.13 Valvonnasta perittävät maksut Maksutaksa on uudistettu ja hyväksytty lautakunnan päätöksellä 16.8.2011, 147 ja siinä on huomioitu myös 1.9 voimaan tullut elintarvikelain muutos. Valvontamaksut perustuvat tuntitaksaan (50 euroa/tunti). Taksa on rakennettu pitkälti Kuntaliiton mallin mukaan. Taksasta on tiedotettu toimijoille. Asiakaspalautteen tai toiminnan muutoksen vuoksi tehdystä tarkastuksesta ei peritä maksua. Ainoastaan valvontasuunnitelman mukaisista tarkastuksista peritään maksu. Perityt maksut voidaan käyttää mm. sijaisten palkkaamiseen. 2.14 Voimavarat ja henkilöstön osaamisen varmistaminen Valvontasuunnitelman mukaan elintarvikevalvontaan on kokonaisuudessaan käytettävissä 2,9 htv, josta suunnitelmalliseen valvontaan käytetään 2,3 htv. Riskinarviointiin pohjautuva tarve olisi kaikkiaan 3,4 htv:tä, joten voimavaroissa on puolen henkilötyövuoden vajaus. Resurssivajetta ei ole tuotu lautakunnan tietoon. Kaikilla viranhaltijoilla on tehtävissä tarvittava pätevyys. Yksi ympäristöterveystarkastajista oli saanut jatko-opintonsa juuri päätökseen ja suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon. Viranhaltijat ovat yleensä päässeet kaikkiin niihin koulutuksiin, joista ovat olleet kiinnostuneita. Erityistä tarveharkintaa tai osaamiskartoitusta ei ole tehty. Koulutuksiin osallistumisia on käsitelty valvontayksikön sisäisissä kokouksissa ja koulutuksessa käyneet viranhaltijat ovat velvollisia välittämään oppimiansa asioita myös muulle valvontayksikön henkilöstölle. Viranhaltijat ovat velvollisia välittämään oppimiaan asioita myös muulle valvontayksikön henkilökunnalle. Voimavarojen puute tulisi saattaa lautakunnan tietoon, joka vastaa elintarvikevalvonnan riittävistä resursseista. 2.15 Valvontasuunnitelman seuranta, toteutumisen arviointi ja raportointi Toteutuneesta valvonnasta raportoidaan lautakunnalle kuukausittain ja vuosittain laaditaan raportti valvonnan toteutumisesta. Valvontayksikkö on toimittanut edellisen vuoden ELTU-lomakkeet sekä ns. VASU-raportin pyydetyssä määräajassa aluehallintovirastoon. Näitä dokumentteja on kierrätetty myös lautakunnan kokouksessa. Lisäksi elintarvikevalvonnasta on raportoitu toimintakertomuksessa. Vuoden 2010 raportin sisältö ei vastannut vuoden 2010 suunnitelmassa esitettyä ja on enemmän numeraalista suoriteraportointia eikä avaudu riittävästi

14 johtopäätösten tekemiseksi elintarvikevalvonnan toteutumisesta. Raportissa elintarvikevalvonnan osuus on kuitattu muutamalla lauseella eikä numeraalinen suoritteiden esittäminen anna oikeaa kuvaa valvonnan tehokkuudesta tai vaikuttavuudesta. Raportissa on kerrottu vain kaikkien erilaisten suoritteiden (tarkastukset, näytteenotot jne.) kokonaismäärä eikä tuotu lainkaan esille toteutuneiden suoritteiden suhdetta tarpeeseen. Näin ollen toimintakertomus ei asiasisällöltään vastaa elintarvikelainsäädännössä (valvontasuunnitelmaasetus) seurantaraportoinnille asetettuja vaatimuksia. Ympäristöjohtajan mukaan lautakunta ei halua nippelitietoa vaan haluaa seurata vain lukujen kehittymistä vuoden aikana. Ympäristöjohtajan mukaan lautakunta saa käyttöönsä myös Excel-muotoisen taulukon, jossa myös valvonnan tarveluvut ovat näkyvissä ja pysyy siten ajan tasalla suunnitelman toteutumisen seurannassa. Raportin tulisi sisältää enemmän sanallista lukujen avaamista ja selvitys suunnitelman toteutumatta jäämiselle. Myös graafinen esitys avaisi lukuja paremmin kuin peräkkäin luetteleminen. Jos suunnitelman toteutumatta jäämisen syy on puutteellisissa resursseissa, se tulisi selvästi ilmetä raportista, koska lautakunta on vastuussa riittävien resurssien järjestämisestä. Toteumaraportti ei täytä valvontasuunnitelma-asetuksen sisällöllisiä vaatimuksia. 3 Tarkastusten yhteydessä tehdyt havainnot kohdekohtaisesti jaoteltuina Maitoalan laitos Auditoijat ovat tehneet maitoalan laitoksesta erillisen auditointiraportin 3.8.2011. Valvoja on tehnyt maitolaitoksen tarkastuspöytäkirjan 6.5.2011. Maitoalan laitoksen auditointiraportti ja tarkastuspöytäkirja ovat tämän raportin liitteenä. Pienteurastamot Auditoijat ovat tehneet pienteurastamoista erilliset tarkastuskertomukset 24.3.2011 ja 4.5.2011. Valvoja on tehnyt pienteurastamoiden tarkastuspöytäkirjat 24.3 ja 4.5.2011. Pienteurastamoiden tarkastuskertomukset ja tarkastuspöytäkirja ovat tämän auditointiraportin liitteenä. Maitolaitokset on syytä eritellä elintarvikevalvontasuunnitelmassa laitostyypeittäin muiden laitosten tapaan. Hyväksymisen yhteydessä puutteellinen omavalvontasuunnitelma voidaan hyväksyä ehdollisesti. Laitoksen omavalvontasuunnitelma ja omavalvonnan seurannasta syntyvät asiakirjat on oltava henkilökunnan käytettävissä. Sivutuotteeksi luokiteltava hera tulisi käsitellä sivutuoteasetuksen 1069/2009 14. artiklan kohdan l) mukaisesti. Laitosten tuotenäytteet tulisi eritellä tarkemmin tuotekohtaisesti.

15 Uudelleenhyväksymispäätöksistä puuttuvat toiminnot tulee hyväksyä. Toimijan tulee vastata omavalvontasuunnitelmaan sisältyvien näytteiden ottamisesta. Omavalvonnan tulisi vastata toimintaa ja toimijan on noudatettava omavalvontasuunnitelmaansa. Toimijalle tulisi antaa selkeitä kehotuksia ja hallinnolliset pakkokeinot tulisi ottaa käyttöön useamman kehotuksen jälkeen. Toimijan omat suunnitelmat eivät saa vaikuttaa liikaa valvojan näkemyksiin ja toimintaan, jolloin voi olla vaarana, että valvonta ei ole puolueetonta eikä vastaa viranomaiselle asetettuja velvoitteita ja vaatimuksia. Hyväksymishetkellä laitosten infrastruktuuri, toiminta ja omavalvonta eivät täyttäneet lainsäädännön vaatimuksia - uudelleenhyväksymispäätökset eivät vastanneet laitosten toimintaa ja maidonkuljetuskaluston hyväksyntä puuttuu. Valvontaviranomaisen näytteenotto- ja tutkimussuunnitelma ei täytä lainsäädännön vaatimuksia. Valvontaviranomaisen laitosten omavalvonnan valvonta on puutteellista - laitosten näytteenotto- ja tutkimussuunnitelmat eivät vastanneet mikrobikriteeriasetuksen vaatimuksia eikä Eviran asetuksen soveltamisohjetta - laitosten HACCP- järjestelmät eivät riittävässä määrin takaa vaarojen hallintaa - valvoja ottaa omavalvontaan kuuluvia näytteitä. Valvontaviranomainen ei ole ryhtynyt tarvittaviin hallinnollisiin pakkokeinoihin eikä huomioinut elintarvikelain rangaistussäädöksiä (omavalvontavelvoitteen rikkominen) - laitosten terveysvaaraa aiheuttavia rakenteellisten epäkohtien korjaamisesta ei ole annettu määräyksiä määräaikoineen - toimimattoman omavalvonnan kuntoon saattamiseksi ei ole käytetty hallinnollisia pakkokeinoja. 4 Yhteenveto Valvontayksikköön oli tehty edellinen elintarvikevalvonnan vaatimustenmukaisuuden arviointi vuonna 2007 silloisen lääninhallituksen toimesta. Vuoden 2007 arviointiraportissa oli huomautettu osittain samoista asioista kuin tässä auditointiraportissa kuten näytteenotto- ja tutkimussuunnitelman kohdekohtaisesta laatimisesta, aikataulutetun tarkastussuunnitelman puuttumisesta ja henkilöstöresurssivajeesta. Huolimatta resurssivajauksesta, joka valvontayksikön mukaan on enemmänkin priorisointiongelma, elintarvikevalvontasuunnitelma on toteutunut 59 %:sti. Toteumaraportissa elintarvikevalvonnan osuus on kuitattu muutamalla lauseella eikä numeraalinen suoritteiden esittäminen anna oikeaa kuvaa valvonnan tehokkuudesta tai vaikuttavuudesta. Voimavarojen puute tulisi saattaa lautakunnan tietoon ja toteumaraportin tulisi sisältää enemmän sanallista lukujen avaamista ja selvityksen miksi suunnitelma ei ole toteutunut. Valvontasuunnitelmassa ei ole huomioitu kaikkia EVO:n osioita. Laadullisena tavoitteena on

16 ruokamyrkytysten ennalta ehkäisy, ruokamyrkytys epäilyjen tehokas hoitaminen sekä toimijoille ajankohtaisista asioista tiedottaminen, mitkä asiat todettiin hyvin hoidetuksi. Internet-sivuja käytetään aktiivisesti viestintään ja toimijoiden ohjaukseen. Sivuilta on mm. tulostettavissa omavalvontasuunnitelmapohjia erityyppisille kohteille. Lisäksi omavalvontasuunnitelman laatimisesta on olemassa vieraskieliset ohjeistukset mm. englanniksi, kiinaksi ja venäjäksi. Laatujärjestelmä tulisi kuitenkin päivittää ja ottaa aktiiviseen käyttöön. Yhteinen kaikkien käytössä oleva laatujärjestelmä takaa tasapuolisen valvonnan koko yhteistoiminta-alueella. Pakkokeinojen sijaan toimijoiden koulutukseen ja ohjaukseen on panostettu. Pysyvänä toimintamuotona ovat sekä toimijoille (suurtaloudet) että opiskelijoille järjestettävät koulutustilaisuudet. Asiakkaisiin halutaan säilyttää luottamukselliset välit ja valvontaa suoritetaan pääsääntöisesti toimijaa ohjaamalla, neuvomalla ja antamalla tarvittaessa korjauskehotuksia, joskus useitakin. Laitosten ohjaus ja neuvonta eivät kuitenkaan ole riittävän tehokas toimenpide silloin, kun toiminnassa on vuosia jatkunut piittaamattomuus lainsäädännön vaatimuksista. Toimijan jatkuvat omavalvonnan laiminlyönnit saattavat vaarantaa elintarviketurvallisuuden ellei niihin puututa ajoissa. Myös valvojien lakisääteisten valvontatehtävien kuten viranomaisnäytteenoton ja -valvonnan tai tarvittavien pakkokeinojen käytön puute vaarantavat elintarviketurvallisuutta. Ylä-Savon elintarvikevalvonnan auditoinnin ja siihen liittyvien kohdekäyntien yhteydessä todettiin, että erityisesti laitosten omavalvonnan valvonnassa ei ole riittävästi huomioitu lainsäädännön vaatimuksia. Toimijoiden omavalvonnan puutteellisen näytteenoton ja erityisesti HACCP järjestelmän puutteiden vuoksi viranomainen ei aina ole voinut varmistua elintarvikkeiden turvallisuudesta. 5 Päivämäärä 20.1.2012 Pääauditoijan allekirjoitus Aluehallintovirasto lähettää tämän auditointiraportin tiedoksi osoitteeseen: Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Kirjaamo, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki