Muistio Vitträskin ja Jorvaksen välisistä arvometsistä 9.9.2008 Mauno Särkkä Peruskarttalehdet 2032 08, 2032 09 Kirkkonummen kunnan alueella, Vitträsk-järven ja Jorvaksen välillä on säilynyt hämmästyttävän runsaasti luonnonarvoiltaan merkittäviä metsäkohteita. Alueelta löytyy luonnontilaisen kaltaisia runsaslahopuustoisia kangasmetsiä, vanhapuustoisia lehtoja, kalliomänniköitä ja myös edustavia, vesitaloudeltaan luonnontilaisen kaltaisia korpia. Tämän muistion liitteenä on kartta alueelta, johon on rajattu ja numeroitu arvokkaat luontokohteet. Rajattujen kohteiden pinta-alasta arviolta kaksi kolmasosaa täyttää Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSO:n uusitut, I-II arvoluokan luonnontieteelliset valintaperusteet. Alueella retkeiltiin 29.-30.4.2008 kahden päivän ajan 1. Kvarnträsketin eteläpuolinen kalliomännikkö ja korpi Kalliolla kasvaa hienoa, rakenteeltaan luonnontilaisen kaltaista vanhaa kalliomännikköä, jossa puusto on täysin erirakenteista ja kilpikaarnaista. Myös keloja esiintyy. Kalliolta avautuvat jylhät maisemat erityisesti länteen ja lounaaseen. on Jyrkän kallion alla on vesitaloudeltaan luonnontilaisen kaltainen ruohoinen korpi, jossa kasvaa nuorta ja varttunutta tervaleppää, nuorta koivua sekä jonkun verran nuorta kuusta. Myös järeitä tervaleppiä kasvaa yksittäin. 2. Lillkärsbergenin kalliomänniköt Alue koostuu kolmesta erittäin hienosta, luonnontilaisen kaltaisestaista kalliomänniköstä, joista laajimmassa ja keskimmäisessä on erityisen runsaasti kilpikaarnaisia aihkeja, lahovikaisia ja pystyyn kuolleita mäntyjä sekä keloja. Kahta eteläisintä kalliometsää erottaa toisistaan niiden välisen kangasmetsän avohakkuu. Eteläisimmän kohteen rajaukseen sisältyy myös hieman kuivahtanut, reunoilta raivattu räme, jossa kasvaa ohuehkoa mäntyä, kuusta ja koivua. 3. Hvittorpin leirikeskuksen viereinen metsä Kukkulan laella ja sen luoteisrinteellä kasvaa luonnontilaisen kaltaista, vanhaa kalliomännikköä, jossa on runsaasti pystyyn kuollutta puustoa. Mäen rinteillä kasvaa lehtopohjaista, erirakenteista kuusivaltaista metsää, jonka valtapuusto on varttunutta tai vanhaa, sen sijaan rantavyöhykkeen metsä on harvennettu tasarakenteiseksi. Mäen pohjoisrinteen kuusimetsässä on huomattavan paljon pystyyn kuolleita kuusia. Kohteen lounaisosan alavalla maalla kasvaa lehtopohjalla järeää ja paikoin erittäin järeää kuusivaltaista, aikoinaan harvennettua metsää. Osalla alueesta on myös lehtokorpea tai soistunutta lehtoa. Alueella on runsaasti saniaisia ja paikoin pähkinäpensasta. 1
Järeiden kuusten seassa kasvaa myös järeitä koivuja sekä runsaasti vanhoja haapoja. Metsässä lahoaa runsaasti eri-ikäisiä kuusi- ja koivumaapuita. Myös pystyyn kuolleita kuusia sekä koivupökkelöitä esiintyy. Järeiden haapojen runsauden perusteella kohde on potentiaalinen liito-oravan elinympäristö. 4. Sommarvikenin itäpuoliset metsät Kohde koostuu kahdesta erillisestä rakenteeltaan luonnonmukaisesta metsästä, joiden välissä on omakotitalotontti ja harvennettua kuusivaltaista metsää. Kohteista eteläisemmässä kasvaa luonnontilaisen kaltaista, kilpikaarnaista kalliomännikköä, jossa on runsaasti pystyyn kuolleita, keloutuvia mäntyjä. Pohjoisemmassa metsässä kasvaa tuoreen kankaan erirakenteista, varttunutta kuusivaltaista metsää, jossa kuusten seassa on myös järeitä koivuja ja mänty-ylispuita. Kohteen luoteisrinteessä lahoaa kohtalaisen runsaasti koivumaapuita ja pökkelöitä sekä kaksi järeää haapamaapuuta. Mäen laella kasvaa vanhaa, rakenteeltaan luonnontilaisen kaltaista kalliomännikköä. 5. Kvarnvikenin rantametsä ja puronvarsimetsät Vitträskin rantaan laskeutuu erittäin hieno, vanha lehtopohjainen kuusivaltainen metsä, jossa lahoaa kymmeniä, halkaisijaltaan 40-70 cm paksuja kuusimaapuita. Kuusten seassa kasvaa myös paikoitellen hyvin vanhoja, aikaisemman puustosukupolven aihkimäntyjä sekä vanhoja koivuja ja haapoja. Rinnemetsä sopisi hyvin liito-oravan elinympäristöksi. Aivan rannan tuntumasta tapaa myös tervaleppää ja Kvarnvikenin itäosassa myös runsaasti raitaa. Rantaviivan keskivaiheilla on pieni uimaranta. Vitträsk-järveen laskee kohteen itärajalla vuolaana erittäin edustava, uomaltaan luonnontilaisen kaltainen puro, jonka muodostamassa pienessä laaksossa kasvaa luonteeltaan huomattavan monipuolinen tuore lehtometsä. Vanhassa lehtometsässä valtapuuston muodostavat vanhat, erittäin järeät kuuset, joiden seassa kasvaa myös aikaisemman puustosukupolven jyhkeitä mäntyjä, järeitä koivuja, terva- ja harmaaleppiä, raitoja ja vaahteroita. Metsässä on runsaasti eriasteisesti lahonneita kaikkien edellä mainittujen puulajien maapuita. Kasvillisuudesta havaittiin ainakin valkovuokkoa ja taikinamarjaa. Kohteen eteläosan läpäisee itä-länsi-suuntainen tie, jonka varressa kasvaa runsaasti järeää raitaa. Kohteen eteläisimmässä osassa on aikoinaan ojitettu ja harvennushakattu vanhahkoa kuusta kasvava lehtokorpi, jossa puuston erirakenteisuus on kuitenkin säilynyt verrattain hyvin. Ojien varsilla kasvaa runsaasti saniaisia ja tervaleppää. Ojitetusta korvesta itää kohti laskee puro, jonka varressa kasvaa rakenteeltaan melko luonnonmukaista lehtopohjaista kuusivaltaista metsää. Kohteen etelä- ja pohjoisosan väliin jää mäki, jossa on aikoinaan toteutettu jonkunlainen väljennys- tai suojuspuuhakkuu. Suhteellisen tiheinä kasvavien kilpikaarnaisten ylispuumäntyjen ja vanhojen koivujen alla kasvaa nuorta kuusta ja koivua. 2
6. Tinaåkernin ja Masagårdin pellonreunametsät ja peltometsäsaarekkeet Kohde koostuu kolmesta erillisestä rakenteeltaan luonnonmukaisesta pellonreunametsästä. Kohteista läntisimmässä kasvaa lehtopohjalla valtapuustoltaan varttunutta, kuusikkoista ja melko tiheää erirakenteista metsää, jossa esiintyy myös haapaa. Kohde rajoittuu pohjoisessa tasarakenteiseksi harvennettuun kuusivaltaiseen metsään. Kohteista keskimmäinen on luonteeltaan edellistä avarampi ja puulajisuhteiltaan monipuolisempi, mutta erirakenteinen kuusivaltainen lehtometsä. Kuusten seassa kasvaa paikoitellen vanhoja ylispuumäntyjä, järeitä koivuja, varttuneita haapoja sekä yksittäisiä raitoja. Metsä soveltuisi hyvin liito-oravan elinympäristöksi. Metsässä lahoaa koivu- ja kuusimaapuita sekä yksittäisiä mäntykeloja. Kohde rajoittuu lännessä voimakkaasti harvennettuun kuusivaltaiseen metsään. Kohteista itäisin, Tinaåkernin pellon keskellä olevassa metsäsaarekkeessa kasvaa valtapuustoltaan varttunutta tuoretta, kuusivaltaista lehtometsää, jossa kuusten seassa kasvaa myös vanhahkoja mäntyjä. Saarekketta reunustavat runsaina eri-ikäiset haavat. Metsässä lahoaa siellä täällä lehtipuupökkelöitä ja maapuita. 7. Masagårdin peltoaukeiden eteläpuolinen metsä Kohteessa kasvaa harventamatonta, valtapuustoltaan keskimäärin varttunutta kuusivaltaista lehtometsää, jonka rakenne on luonnontilaisen kaltainen. Metsässä lahoaa kauttaaltaan kohtalaisen runsaasti kuusi- ja koivumaapuita. Kohteen länsiosassa lahopuustoa on erityisen runsaasti. Kohteen itäosassa puusto on nuorempaa ja tiheämpää ja itsestään harvenevien kuusten seassa kasvaa runsaana myös nuorta koivua sekä melko runsaasti hermaaleppää, haapaa ja raitaa. Kohteen etelä- ja länsiosan puusto on itäosaa vanhempaa. Kohteen eteläosassa on myös kostean lehdon piirteitä ja metsässä kasvaa rehevänä tuomea ja taikinamarjaa. 8. Nyrödjebergen mäntymetsä Kohteessaa kasvaa vanhaa erirakenteista kalliomännikköä ja mäntyvaltaista kangasmetsää, jossa on kohtalaisen runsaasti myös kilpikaarnaisia mäntyjä. Mäntyjen seassa kasvaa myös runsaasti nuorta kuusta. 9. Kärrasbackenin metsä-korpi-kompleksi Kohde on valtaosaltaan rakenteeltaan luonnontilaisen kaltaisten lehto- ja kangasmetsien ja korpien hieno, yhtenäinen kokonaisuus, jonka eteläisessä osassa on myös pienvesiarvoja. Kohde rajoittuu pohjoisessa sähkölinjaan ja idässä aikoinaan tehtyyn, taimettuneeseen avohakkuuseen. Kohteen pohjoisosan läpäisee itä-länsisuuntainen tie. 3
Kohteen pohjoisosassa kasvaa alarinteessä erirakenteista, valtapuustoltaan varttunutta lehtopohjaista ja melko tiheää kuusivaltaista metsää, jossa on seassa myös kohtalaisen runsaasti koivua, haapaa ja raitaa. Metsä vaihettuu ylempänä rinteessä erirakenteiseksi lahopuustoiseksi kangasmetsäksi, jossa kasvaa paikoitellen seassa myös mäntyä. Metsässä on kauttaaltaan runsaasti ohuita pystyyn kuolleita kuusia sekä useita järeitä kuusimaapuita ja harmaaleppä- ja koivupökkelöitä. Tien eteläpuolella metsä jatkuu samanluonteisena, kunnes se muuttuu mäen laella vanhahkoksi ja erirakenteiseksi mänty-kuusimetsäksi. Mäen laen itäpuolella kasvaa pienialaisesti myös nuorta mäntykasvatusmetsää. Mäen eteläpuolisessa rinteessä metsä muuttuu varsinaiseksi aarnioksi, sillä täysin erirakenteisessa vanhassa kuusivaltaisessa metsässä tapaa myös aikaisemman puustosukupolven kilpikaarnaisia mänty-ylispuita, erirakenteisena kasvavaa koivua ja hyvin runsaasti ja monipuolisesti havu- ja lehtilahopuuta. Laskeutuessaan alas rinnettä metsä muuttuu vesitaloudeltaan ja puustorakenteeltaan täysin luonnontilaiseksi kangaskorveksi, jossa lahoaa runsaasti kuusimaapuita, pystyyn kuolleita kuusia ja koivupökkelöitä. Mäen alaosassa kangaskorpi vaihettuu vielä monimuotoisemmaksi vetiseksi korpiyhdistelmäksi, jossa on pienialaisina myös nevaisia osia. Korvessa kasvaa eri-ikäisten kuusten seassa myös ohutta koivua sekä nuorta ja varttunutta tervaleppää. Kohteen eteläosa kuuluu peruskartan mukaan eri maanomistajalle kuin sen pohjoisosa. Tämä eteläinen metsä on kohteen pohjoisosaa käsitellympi, mutta silti puustorakenteeltaan virkistävän luonnonmukainen. Tässä mäntyvaltaisessa metsässä kasvaa järeiden mänty-ylispuiden alla nuorta ja varttunutta kuusta ja lahopuuta esiintyy harvakseltaan. Etelämmässä metsä muuttuu kuusivaltaiseksi ja metsän seassa on myös pieni ruohoinen ja vetinen korpipainanne. Painanteen eteläpuolelta alkaa järeähköä kuusta kasvava kangaskorpisoistuma, joka laskeutuu kohteen etelärajalla virtaavaan luonnontilaisen kaltaiseen noroon. Noron ympäristössä puusto on erirakenteista ja vanhahakoa. Noro on alajuoksullaan, kohteen rajalla suoristettu ojaksi. Kärrasbackenin ja Nyrödjebergenin kohteet erottaa toisistaan tasarakenteinen, varttunut mäntykasvatusmetsä. 10. Kärräsmossenin pohjoispuolinen metsäkokonaisuus Kohde on moni-ilmeinen lahopuustoisten lehtojen ja kangasmetsien, kalliomänniköiden ja korpien yhtenäinen kokonaisuus, jonka erottaa Kärrasbackenin hienosta metsäkohteesta Rävkärrin peltotilkku. Rävkärrin pellon itäpuolella kasvaa rakenteeltaan luonnonmukaista, lehtipuuvaltaista nuorta ja varttunutta lehtometsää, jossa on runsaasti haapaa koivua ja vaahteraa. Pellon yläpuolelle nousee vanha, kilpikaarnainen kalliomännikkö, jonka itäpuolisessa rinteessä ja sen alapuolella, ojan ympäristössä kasvaa varttunutta, erirakenteista kuusivaltaista tuoretta lehtoa, jossa kuusten seassa on huomattavan runsaasti järeitä haapoja, koivuja, harmaa- ja tervaleppiä sekä rinteessä myös useita aikaisemman puustosukupolven järeitä kilpikaarnamäntyjä. Järeitä kuusimaapuita ja lehtilahopuustoa esiintyy runsaasti. 4
Aikoinaan ojitetun ja turvekankaaksi muuttuneen Kärrasmossenin pohjoispuolisella mäellä kasvaa rakenteeltaan luonnonmukaisia kalliomänniköitä ja kuusivaltaisia, erirakenteisia vanhahkoja metsiä, joissa tapaa kauttaaltaan paikoitellen kuusilahopuuta sekä maapuina että kuolleina pystypuina. Mäen pohjoispuolella on hieno, vesitaloudeltaan luonnontilainen rehevä korpi, jossa kasvaa runsaasti mm. varttunutta tervaleppää. Kärrasmossenin itäpuolelta tapaa niin ikään hienoja, vanhoja kalliomänniköitä ja kuusivaltaisia metsiä sekä mäkien välisistä notkoista myös rehevämpiä lehtometsiä, joissa kasvaa mm. vaahteraa ja tammea. Kärrasmossenin koillispuolisen mäen pohjoispuolella on erityisen edustava, kostea ja puustoltaan kuusivaltainen lehto, jossa lahoaa erittäin runsaasti kuusi- ja lehtilahopuuta sekä pystyssä että maassa. Kostean lehdon lävitse virtaa luodetta kohti pieni puro. Kostean lehdon kaakkoispuolella kulkee kahden luonnontilaisen kaltaisen kalliometsän välistä polku kohti kaakkoa. Polun varressa on vesitaloudeltaan luonnontilaisen kaltainen korpi, jossa kasvaa runsaasti nuorta lehtipuustoa. Kirkkonummi-Masala- tielle laskevassa rinteessä kasvaa puulajisuhteiltaan monipuolista ja rakenteeltaan luonnontilaisen kaltaista lehtometsää, jossa kasvaa kuusten ja kilpikaarnaisten mänty-ylispuiden seassa myös haapaa, koivua, vaahteraa, harmaaleppää ja tammea. Kohteeseen sisältyy useita alueita, joilla kasvaa järeiden kuusten seassa myös järeitä haapoja. Siten osa alueesta on huomattavan otollista liitooravan elinympäristöä. 11. Masalan asuinalueen lähimetsä Kohteen pohjoisosassa kasvaa aikoinaan harvennettua, mutta osin erirakenteisuutensa säilyttänyttä varttunutta kuusimetsää, josta tapaa paikoitellen lahovikaisia kuusia sekä kuusi- ja koivumaapuita. Kuusivaltainen metsä vaihettuu kaakkoa kohti reheväksi nuoreksi lehdoksi, jossa kasvaa tiheänä tuomea ja taikinamarjaa sekä koivua, haapaa, raitaa ja yksittäisiä vaahteroita. Kohteen eteläkulman mäellä kasvaa kulunutta mäntyvaltaista, rakenteeltaan suhteellisen luonnonmukaista metsää, joka vaihettuu rinteillöä harvennetuksi kuusivaltaiseksi metsäksi, jossa lahoaa paikoitellen pystyyn kuolleita kuusia ja kuusimaapuita. Kahden mäen välissä on entisen pellon pohjalla nuori lehtometsää, jossa kasvaa haapaa, raitaa, koivua ja tuomea. Kohteen itäisimmässä ulokkeessa kasvaa kallioisella mäellä vanhoja mäntyjä ja rehevämmillä laikuilla runsaasti eri-ikäistä vaahteraa. 12. Gruvbölebergetin kalliometsät Kohde koostuu useammasta erillisestä rakenteeltaan luonnontilaisen kaltaisesta kalliomänniköstä, joita erottavat toisistaan avohakkuut tai nuoret ja varttuneet mäntykasvatusmetsät. Kalliometsistä läntisin rajoittuu suoraan Hemträsketin itäpuolella sijaitsevaan, arviolta 30 ha:n suuruiseen Kirkkonummen kunnan yleiskaavan suojeluvaraukseen. 5
Kohteista läntisimmässä kasvaa kallioiden välissä myös valtapuustoltaan varttunutta, erirakenteista ja paikoin tiheää kuusivaltaista metsää, jossa lahoaa rinteessä useita kuusimaapuita ja pystyyn kuolleita kuusia. Läheisen ojan varressa kasvaa myös haapaa, raitaa ja metsälehmusta. Kohteista itäisin koostuu kahdesta pienialaisesta kalliomänniköstä sekä niiden väliin jäävästä, vesitaloudeltaan luonnontilaisesta saraisesta rämeestä, jolla kasvaa koivua ja pystyyn kuolleita mäntyjä. Rämeen ja läntisen kalliomännikön välinen kapea alue on avohakattu. 13. Vasikkahaka Kohteessa kasvaa lehtopohjaista ja valtapuustoltaan varttunutta kuusivaltaista metsää, jonka puusto on erirakenteista ja jossa lahoaa harvakseltaan myös kuusimaapuita ja pystyyn kuolleita kuusia. Kohteen itäosassa, peruskarttaan merkityn pienen peltotilkun vieressä kasvaa entisellä pellolla varttunutta ja melko erirakenteista haapakoivu-metsää, jossa lahoaa kohtalaisen runsaast lehtilahopuuta. Puulajisuhteiden perusteella arvioituna metsä soveltuisi hyvin liito-oravan elinympäristöksi. 14. Jorvaksen asuinalueen lähimetsä Kohteessa kasvaa valtaosin kuusivaltaista lehtopohjaista metsää, joka on valtapuustoltaan varttunutta tai vanhahkoa. Puusto on erirakenteista ja kuusten seassa kasvaa runsaasti myös nuorta ja varttunutta haapaa ja raitaa sekä koivua. Metsässä tapaa myös vanhoja mänty-ylispuita ja siellä täällä pystyyn kuolleita kuusia, kuusimaapuita sekä lehtilahopuuta. Korkeammalla mäellä kasvaa mäntyvaltaista, rakenteeltaan suhteellisen luonnonmukaista metsää. 15. Vilhelmsberget ja sen luoteispuolinen metsä Kohde on moni-ilmeinen vanhojen lahopuustoisten kuusivaltaisten metsien, mäntyvaltaisten metsien ja korpien muodostama hieno, yhtenäinen kokonaisuus. Kohdetta pirstoo sen eteläosassa uusi omakotialue. Kohteen pohjoisosassa, Kärrasmossenia kohti virtaavan ojan pohjoispuolella kasvaa erirakenteista kuusivaltaista metsää, jonka luonne vaihtelee ojan reunan tiheästä ja nuorehkosta kuusimetsästä pohjoisempaan vanhaan kuusivaltaiseen metsään, jossa on myös tapaa myös kuusilahopuuta ja yksittäisiä vanhoja mäntyjä ja koivuja. Noustaessa ylemmäs rinteeseen, kohti pohjoista, löytyy metsästä myös hieno ja monipuolinen, vesitaloudeltaan luonnontilaisen kaltainen suomuodostelma. Sen eteläosa on ruohoinen korpi, jossa kasvaa nuorta kuusta ja tervaleppää, kun taas pohjoisessa kallion läheisyydessä suo muuttuu suopursua ja puolukkaa kasvavaksi vanhapuustoiseksi rämeeksi. Kohteen luoteisimmassa nurkassa on aikoinaan harvennushakattu ja ojittamaton korpi, jossa kasvaa osin erirakenteista kuusta ja nuorta koivua. Kohteen keskiosassa, Kärrasmossenille virtaavan ojan eteläpuolella kasvaa kuusivaltaista ja erirakenteista metsää, jossa on paikoitellen lahopuuta. Metsä vaihettuu etelää kohti mäntyvaltaiseksi metsäksi, jossa järeiden mänty-ylispuiden alla kasvaa kuusta suhteellisen erirakenteisena. Etelämpänä, Vilhelmsbergetin hienon 6
vanhan kalliometsän länsipuolella on edustava, vesitaloudeltaan luonnontilaisen kaltainen kangaskorpi, jonka kuusivaltainen, valtaosin vanha puusto on täysin erirakenteista. Kuusten seassa kasvaa myös järeitä, aikaisemman puustosukupolven mäntyjä. Kangaskorvessa on näkyvissä vanha, umpeutunut oja. Kohteen kaakkoisosassa kasvaa lehtopohjalla rakenteeltaan luonnontilaisen kaltaista vanhaa kuusivaltaista metsää, joka vaihettuu luontevasti mäntyvaltaiseksi metsäksi ja kalliomänniköksi. Notkon pohjalla kuusivaltainen metsä muuttu hienoksi lehtokorveksi, jossa kasvaa kuusten lisäksi myös tervaleppää ja yksittäisiä koivuja. Laajojen ja yhtenäisten kohteiden 15 ja 10 välissä kasvaa pohjoisempana nuorta mäntykasvatusmetsää sekä Kärrasmossenin ojitetuilla, nykyisillä turvekankailla nuoria ja varttuneita kuusi-koivu-mäntymetsiä sekä tasarakenteisia järeitä kuusi- ja mäntymetsiä. 7