Kaakkois-Suomen ELY-keskus 30.03.2015 PL 1041 45101 Kouvola Etelä-Karjalan Luonnonsuojelupiiri ry. Saimaan luonnonsuojelukeskus Katariinantori 6 53900 Lappeenranta Lausunto vesienhoitosuunnitelmasta vuosiksi 2016-2021 Suomen luonnonsuojeluliiton Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry. on perehtynyt vesienhoitosuunnitelmaksi laadittuun ehdotukseen (Vesien tila hyväksi yhdessä-julkaisu liitteineen). Ehdotus on varsin perusteellinen ja kattava esitys pinta- ja pohjavesien tilasta ja vesienhoidon tarpeista Kaakkois-Suomessa. Seuraavassa esitämme yleisiä huomioita ja kannanottoja eräisiin keskeisinä pitämiimme seikkoihin vesien tyypittelyssä, luokittelussa ja vesienhoidon toimenpiteissä. Johdanto, ilmastomuutos ja nykytilatarkastelu Johdannossa (Ihaksi ym. 2015) sivulla 7 on käytetty useassa kohdassa käsitettä vesistö, joka on laajempi hydrologinen käsite kuin vesienhoidon tila-arvioinnin ja luokittelun yksikkönä käytetty vesimuodostuma. Vesimuodostuma on laajalle yleisölle varmaankin vieraampi käsite, mutta koska sitä käytetään lainsäädännössä ja tässäkin johdannossa ja tekstissä laajemminkin, olisi syytä käyttää sitä tai harhattomammin jotakin yleistajuista sanaa vesien/pintaveden vesistö-sanan sijasta. Esimerkiksi toteamus jokainen vesistö on ensin tyypitelty on virheellinen, koska vesistöissä luokittelu ei ole ulottunut likikään kaikkiin sen erillisiin joki- tai järvimuodostumiin. Ilmastomuutos on tärkeä ja vesienhoidon kannalta keskeinen tekijä, jonka huomiointi on hyvä parannus edelliseen vesienhoitosuunnitelmaan verrattuna. Sivun 25 vaikutuksiin (voimistuva ravinnekuormitus ja rehevöityminen) olisi kuitenkin lisättävä laajasti vesiemme tilaan vaikuttava humuksen, liuenneen orgaanisen aineksen lisääntyvä huuhtoutuminen. Viime aikainen tutkimus (esim. yhteenvetona Sarkkola & Nieminen 2014, Vesitalous 6/2014) korostaa ilmastomuutoksen roolia liuenneiden humusaineiden kuormituksen kasvussa. Äärevöityvät sadanta- ja valuntahuiput sekä mm. roudattoman ajan pituus lisää myös kiintoaineena huuhtouvan humusaineksen määrää ja asettaa uudenlaisia vaatimuksia metsätalouden ja turpeenkaivun vesiensuojelulle. Jos humusainesta huuhtoutuu muuttuvassa ilmastossa vesistöihin entistä enemmän, kasvaa myös eloperäiseen ainekseen sitoutuvien metallien, erityisesti elohopean, raudan ja alumiinin huuhtoutuminen. Elohopea mainitaan ongelmana kemiallisen tilan yhteydessä, mutta alumiinin ja raudan osalta ei ole mitään toteamuksia. Tämä on tiettävästi yleinen puute kaikilla vesienhoitoalueilla. Kuitenkin erityisesti joko luontaisesti happamien tai mm. turvetuotannon kemikalisoinnilla happamoituneiden valumavesien lisääntyvään humuskuormaan liittyy myös riski
lisääntyvän alumiinihuuhtouman toksisuusvaikutuksille. Samoin lisääntyvän humushuuhtouman myötä kasvava rautakuormitus lisää riskejä liettymishaitoille, rauta-humussakan epäsuorille haittavaikutuksille (esim. lohikalat, mädin kuoritumisen epäonnistuminen pinnoille kertyvän Fesakan takia) sekä järvisyvänteissä fosforin sisäisen kuormituksen kasvulle (katso jäljempänä metsäja turvetalouden toimenpiteet). Näillä perusteilla niin liuenneen kuin partikkelimuotoisen humusaineksen lisääntyvän huuhtoutumisen riskit tulee mainita ilmastomuutoksen yhteydessä. Veden ruskeneminen on myös kansalaisten laajasti raportoima järvien tilamuutosta koskeva asia, joka tulisi huomioida myös vesien tyypittelyssä, kuten jäljempänä esitämme. Nykytilatarkastelussa on luvussa 1.6.5 turpeenkaivun osalta outoa se, että siinä esitellään kuinka VAPOn strategian mukaan turpeenkaivun kuormituksen osuus olisi 1-2% kokonaiskuormituksesta. Tämä tiedetään perusteettomaksi ja harhaanjohtavaksi viherpesuksi, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Kyseinen mainoslause tulee poistaa tai sitten tasapuolisuuden nimissä lisätä Suomen luonnonsuojeluliiton paljastamat huijaukset VAPOn kuormitustarkasteluissa (linkki tietoaineistoon saatavissa kauttamme). Luvussa 1.6.6 on tärkeä vesien kunnostukseen ja vesirakentamisen haittojen lieventämiseen liittyvä katsaus. Olisi tärkeää jo tässä yhteydessä todeta, että erityisesti virtavesissä vaelluskalakantojen suojelutavoitteiden toteuttaminen kunnostustoimenpiteillä ja kalateillä voi olla hukkaan heitettyä rahaa jos samalla maa-, metsä- ja turvetalouden kuormitus liettää ja rehevöittää kutupohjia ja heikentää muutoin pohjan ja veden laatua. Luvussa 1.6.7 on teollisuuden muutoksiin ja biojalostamoiden vesistövaikutuksiin liittyen todettu, että vesistökuormitus ei merkittävästi muutu nykyisestä. Tämä viittaa pistekuormitukseen. Olisi elinkaarivaikutusten ja avoimuuden nimissä kuitenkin hyvä lisätä, että biojalostamoiden raakaaineen tuotannon vesistövaikutukset voivat tulla vastaan epäsuorasti raaka-aineen (hakkuutähteen yms.) korjuualueiden vesimuodostumien kasvavassa kuormituksessa, ellei tehosteta metsätalouden vesiensuojelua entisestään (huomioiden myös edellä esitetyt ilmastomuutosvaikutukset). Hajakuormituksen osalta rakentamisen (erityisesti rantarakentamisen) ja hulevesien merkityksestä ei ole esitetty arvioita, eikä myöskään toimenpiteitä. Tältä osin tietämyskin on toki vähäinen, vaikka paikallisesti vaikutukset voivat olla kohtuullisen merkittäviäkin. Asia kannattaa sopivassa kohdassa mainita. Pintavesien tyypittely ja luokittelu Tyypittelyssä olisi huomioitava erityisesti veden värin käyttöön liittyvät ongelmat. Veden mitattuihin väriarvoihin ihmistoiminta, erityisesti turvemaiden ojitukset, vaikuttavat suuresti. Siten luontaisen tyypin arviointi on vaikeaa. Kansalaispalautteen perusteella ilmeisesti edellisellä suunnittelukierroksella muutettiin mm. Pien-Saimaan (Maavesi) tyypittelyä. Nykyisessä tyypittelyssä tulisi huomioida viimeaikainen tutkimustieto mm. Hiitolanjoen vesistöalueen latvaalueiden tyypittelyssä. Väriarvojen seurantamittaus on useilla kohteilla (esim. Torsa, Loituma, Änikkä) vajavainen, ajoittuen ajankohtiin, jolloin laajat ojitukset ovat mitä ilmeisimmin jo lisänneet 2
humushuuhtoumia voimakkaasti. Ehdotamme tyypin korjaamista vähähumuksiseen järvityyppiin niissä järvissä, joista on aihetta epäillä värimittausten edustavuutta luonnontilaisuuden suhteen. Luvussa 3.2.1 sivulla 49 ensimmäisen kappaleen viimeinen lause jää kesken. Luokittelussa tulisi luvussa 3.2 avoimuuden nimissä tuoda esille jonkinlainen yhteenveto luokitteluaineiston laadusta. Sivun 49 lopussa todetaan vain, että joidenkin vesistöjen luokittelutieto on edelleen arvioon perustuva. Huomautus tässäkin vesistö-käsitteen väärästä käytöstä. Esimerkiksi tieto siitä kuinka suuri osa luokituksista perustui suppeaan, laajaan tai pääasiassa asiantuntija-arviointiin vedenlaadun perusteella, olisi hyvä tuoda esille. Nyt tieto on vain vesimuodostumatietojärjestelmän kautta yksittäin haettavissa. Hiitolanjoen vesistöalueen luokittelutulosten esittelyssä (sivu 50 alk.) on huomioitava edellä esittämämme kommentti tyypittelystä. Todennäköisesti luontaisesti vähähumuksiseen tyyppiin kuuluvien järvien tyypin korjaus voi muuttaa luokitteluakin. Sivulla 51 on Läntisen Pien-Saimaan osalta todettu, kuinka rehevöitymistä ilmentävät leväkukinnat ja happiongelmat. On syytä lisätä, että myös voimakas ruovikoituminen ja rantojen umpeenkasvu ilmentävät rehevöittävää ja liettävää kuormitusta. Sivun 53 toteamus Mustajoen ja Soskuanjoen taimenkunnostuksista on syytä päivittää toteamuksella luontaisen lisääntymisen havainnoista. Todettakoon tässä yhteydessä, että Nuijamaantien laajentamishankkeen hulevesi- ym. vaikutukset on YVA-selvityksessä sivuutettu ylimalkaisilla arviolta ei vaikutuksia toteamuksilla. Asia on nostettava tarkempaan tarkasteluun, kuten muutkin vastaavat rakentamis- ja kaavoitustoimintaan liittyvät hankkeet. Luvussa 3.2.2 pintavesien kemiallisesta tilasta varmaankin tulee päivitettyä tietoa laajemman elohopeakartoituksen kautta. Alustavien tietojemme mukaan entistä suurempi joukko metsätalous- ja turvetuotantovaikutteisia järviä on ahvenen elohopeanormin osalta hyvää heikommassa tilassa. Sivulla 59 on esitetty taustasyiksi ilmalaskeuma ja mainittu metsätalous metyylielohopean muodostumisen edistäjänä. On syytä tarkentaa, että Hg-huuhtoutuminen on osoitettu kytkeytyvän kiinteästi liuenneen orgaanisen aineksen (humuksen) huuhtoutumiseen ja että ennen ojituksia suot ovat toimineet elohopean nieluina. Ojitus on lisännyt humusaineiden ja myös Hg-huuhtoutumista ja siten muuttanut ojitetut turvemaat nielusta Hg-lähteeksi. Metsätalouden eroosiota ja humuskuormaa lisäävien toimenpiteiden rinnalla on mainittava turvetuotanto potentiaalisena Hg-kuorman lähteenä. Sivulla 60 esitettyyn taulukkoon hyvää huonommassa kemiallisessa tilassa olevista vesimuodostumista on sulkeisiin lisätty elohopea kalassa kaukokulkeumana useimpiin järvikohteisiin. Tämä on harhaanjohtavaa edellä esitetty maankäytön huuhtoumalisäys huomioiden. Sulkeisiin on syytä lisätä kaukokulkeuma ja maankäyttö. Myöhemmin sivulla 75 kemialliselle tilalle asetetut tavoitteet ovat perin vaatimattomat, sisältäen vain seurantaa. Mielestämme tavoitteeksi tulisi ottaa kalojen elohopean laatunormit ylittävien vesimuodostumien määrän systemaattinen pienentäminen, mikä edellyttää metsätalouden ja turvetuotannon humuskuormituksen (liuenneet ja partikkelimaiset humusaineet) vähentämistoimenpiteiden tehostamista (metsätaloudessa tulvasäätely, pintavalutus, kosteikot ja turpeenkaivussa Hg-riskin huomionti luvituksessa). 3
Pintavesien hydrologis-morfologinen tila luvussa 3.2.3 on keskittynyt voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien nimeämiseen eikä hymo-paineista ole muutoin todettu mitään. On huomattava, että hydrologis-morfologiset muutokset ovat heikentäneet merkittävästi etenkin lukuisten virtavesien tilaa Kaakkois-Suomessa.Tämä tieto varmaankin sisältyy kuvaan 20, jossa on paljon virtavesiuomastoja melko suuren tai suuren hymo-muutoksen kohteina ja joitakin jopa erittäin suuren muutoksen kohteina. Tätä tietoa olisi syytä avata esimerkiksi taulukkona. Vesienhoitosuunnitelmassa olisi ko. luvussa syytä nostaa esille tarkemmin morfologisista muutoksista koski- ja uomaperkaukset ym. habitaattien rakennetta yksipuolistaneet ja luonnontilaa heikentäneet toimenpiteet, kuten myöhemmin sivulla 122. Samoin pohjanlaatua heikentää useissa virtavesissä kiintoaineskuormituksen ja eroosioainesta lisäävän maankäytön aiheuttama liettyminen, joka uhkaa viedä pohjaa myös toteutetuilta virtavesikunnostuksilta. Samoin intensiivinen ojitus ja turpeenkaivu on monin paikoin voimakkaasti vähentänyt valumaalueen soiden ja kosteikkojen vesivarastoja ja niiden puskuroivaa roolia ali- ja ylivirtaamavaihtelujen aiheuttamia haittavaikutuksia vastaan. Pintavesien tilan seuranta Valtion säästöpolitiikka uhkaa heikentää vesien tilan seurannan laatua. Kaakkois-Suomi on runsasvesistöinen alue, jolla sijaitsee paljon karuja ja mm. ilmastomuutokselle ja hajakuormitukselle herkkiä vesimuodostumia. Suuresta osasta pienempiä vesimuodostumia ei ole tietoa tilan arvioimiseksi, eikä suuremmissakaan vesimuodostumissa ole riittävää tietoa biologisten laatutekijöiden tilasta. Biologista seurantaa on pyrittävä lisäämään kustannustehokkaasti ja vaadittava niistä myös esim. YVA-arviointien yhteydessä ja tarkkailuissa entistä kattavampia kartoituksia ja velvoitetarkkailua. Pintavesien tilaa heikentävä toiminta ja esitetyt toimenpiteet YHDYSKUNNAT Tehostetun typen poiston vaatimusta on luvussa 4.1 esitetty alueille joilla typpi on rehevöitymistä rajoittava tekijä. Ravinnerajoittuneisuuden arviointi perustuu pääasiassa kasviplanktotutkimuksiin, mm. ravinnelisäystesteihin. Vesikasvillisuuden tuotanto voi kuitenkin olla myös typpirajoitteista. Uudempi tutkimus osoittaa, että fosforin ja typen yhteisrajoitteisuus on kaikissa vesiekosysteemeissä paljon luultua yleisempää (mm. Elser ym. 2007: Ecology Letters 10,1135-1142; Moss ym. 2013: Hydrobiologia 710,3-21). Lisäksi typen ja fosforin pitoisuuksien yhtäaikainen nousu aiheuttaa perustuotannossa usein synergistisiä vaikutuksia eli tuotanto kasvaa enemmän kuin pelkkä ravinteiden summavaikutus antaa olettaa. Etenkin juuriston kautta ravinteita pohjasta ottavien vesikasvien (esimerkiksi ilmaversoisista järviruoko ja uposkasveista vidat) on havaittu runsastuvan selvästi typpilisäyksen seurauksena (Rickey & Anderson 2004: Journal of Applied Ecology 41,888-896; McCreary ym. 1991: Aquatic Plant Control Research Program). Ruovikoituminen on ollut esimerkiksi Pien-Saimaalla leväkukintojakin rajumpi ekosysteemimuutos. Siten typen tehostettu poisto tulisi ottaa tavoitteeksi laajemmin ja asettaa se vähintäänkin suositukseksi puhdistamojen saneerauksen yhteydessä. Lappeenrannan teknillisen yliopiston kehittämillä uusilla puhdistusmenetelmillä voidaan merkittävästi lisätä typen poistumaa. 4
HAJA-ASUTUS Sivulla 95 on hyvin korostettu karujen vesialueiden herkkyyttä ja lisääntyvän rantarakentamisen ja ympärivuotiseen käyttöön otettavan mökkikannan riskejä. Ympäristöministeri Sanni Grahn- Laasosen lanseeraama tuore lisälykkäys jätevesiasetuksen toimeenpanolle ja asetuksen tiimoilta käytävä populistinen vaalipuhe vie pohjaa pois haja-asutuksen jätevesikuormituksen hallitulta vähentämiseltä. Ohjauskeinona tulisi yhdyskuntien ja haja-asutuksen toimenpiteissä mainita myös kaavoitus. Kunnat lisäävät jatkuvasti rantarakentamista, jolloin kaavoissa tulisi asettaa tiukat määräykset suojavyöhykkeille. Vesiensuojelun tarpeet on korostetusti tuotava mukaan rantaosayleiskaavoituksessa ja ranta-asemakaavoissa. Asemakaavoja laadittaessa tulisi omarantaisia tontteja välttää sekä vesiensuojelun näkökulmasta että maankäyttö- ja rakennuslain korostamien luonnon monimuotoisuuden ja virkistyskäyttötarpeiden mukaisesti. Omarantaisiksi kaavoitettavilla tonteillakin pitää kaavamääräyksellä ohjata jättämään rannat puustoisina säilytettäviksi viheralueiksi, jotka toimivat vesiensuojelullisina suojavyöhykkeinä. Maakuntakaavassa ja yleispiirteisessä yleiskaavassa rantojen käsittely on koskenut kulloisiakin strategisia tavoitteita ja merkittävimpiä yleisiä suojelu- ja virkistyskäyttötavoitteita. Jatkossa olisi korostettava rantojen merkitystä vesiensuojelun suojavyöhykkeinä ja puskureina ilmastomuutoksen mukanaan tuomille ääreville sadanta- ja kuormitushuipuille. Vesiensuojelun ja luonnon monimuotoisuuden kannalta mm. Etelä-Karjalan vaihemaakuntakaavoituksessa ja Lappeenrannan asemakaavasuunnittelussa pinnalla pidetty pohjoinen saaristokaupunki on esimerkki vesien- ja luonnonsuojelullisesti kestämättömästä rantojen käytön suunnittelusta. MAATALOUS Pääpaino tulisi olla toimivien kosteikkojen sekä riittävän laajojen suojavyöhykkeiden ja muun ympärivuotisen kasvipeitteisyyden toteutuksessa. Esitetyissä toimenpiteissä ei ole mukana maatalouden kuivatusuomien luonnonmukaista hoitoa ja kunnostamista, vaikka esimerkiksi ympäristökorvausjärjestelmän ympäristösopimuksen erityistuen mukaisten tulvatasanteiden rakentaminen ja ojaston palauttaminen suoraviivaisen perkauksen sijasta luonnonmukaista mutkittelevaa uomaa muistuttavaksi on tunnetusti hyvä keino tulva-aikaisen kuormituksen leikkaamiseksi. Esitetyissä toimenpiteissä ei myöskään näy hyvän maan rakenteen ja kasvukunnon edistämistä. Hyvällä neuvonnalla maaperän kunnon huolehtiminen parantaisi kuormituksen hallinnan ohella myös puskurikykyä mm. ilmastomuutoksen äärioloja vastaan. Lisäksi massiivisemman kosteikkorakentamisen rinnalla tulisi edistää pohjapatoketjujen perustamista ja hoitoa kevyempänä ja useammanlaisiin kohteisiin soveltuvana menetelmänä. Samoin rakennettujen kosteikkojen ohella (sivu 102) olisi edistettävä maatalousympäristöissä luontaisia ekosysteemien rajapintojen itsepuhdistusprosesseja, kuten luontaisten kausikosteikkojen (tulvametsät, rantapensaikot ja niityt) käyttöä. Vaikutuksiin ja toimenpiteisiin tulisi lisätä myös torjunta-aineiden käytön ja kuormituksen hallinta, kuten pohjavesien osalta on esitetty. 5
METSÄTALOUS Viime vuosina yleisesti havaittu ilmiö karujen kirkavetisten järviemme ruskenemisesta korostaa tarvetta tarkastella metsien ja soiden maankäyttöä entistä kriittisemmin, erityisesti liuenneen orgaanisen aineksen osalta. Korostamme, että suunnitelmassa luvussa 4.3.2 esitetyt perustoimenpiteet ovat vesiensuojelullisesti muuttuvassa ilmastossa riittämättömiä. Tavoitteeksi on vesien ekologisen ja kemiallisen (elohopea) tilan suojelemiseksi ja parantamiseksi otettava täydentävien toimenpiteiden laajamittainen käyttö. Vähänkin kaltevammilla rinteillä suojakaistan puusto olisi uudistushakkuussa jätettävä pääsääntöisesti korjaamatta (nyt sivulla 102: arvopuusto ja hakkuutähde voidaan poistaa ). Leveyden oltava herkkien vesien rinnemetsissä vähintään 20-30 metriä ja vaihtelun vähintään 50 metriä. Sivulla 109 esitetyt vähimmäisleveydet ja vaihtelu (5 ja 20-30 m) ovat nykyisten kesähakkuiden ja raskaan korjuu- ja kuljetuskaluston aikakaudella riittämättömiä. Leveämpien suojakaistojen lisäksi rinnemetsien käsittelyssä on noudatettava erityistä varovaisuutta. Rantametsissä ei ole suotavaa tehdä laajoja avohakkuita, vaan puun korjuussa tulisi käyttää valumia vähemmän aiheuttavia poiminta-ja pienaukkohakkuita. Vesiensuojelun kannalta täydentäviin toimenpiteisiin olisi tärkeää lisätä uuden metsälain mukainen mahdollisuus siirtyä vähitellen jatkuvan puupeitteen säilyttävään erirakenteisen metsän kasvatukseen vesistöjen äärellä. Tämä vähentäisi todennäköisesti vesistökuormitusta merkittävästi. Humuskuormituksen vähentämiseksi suometsien kunnostusojituksien sijaan tulee pohjavesipinnan hallintaan käyttää puuston luontaista haihduntaa, silloin kun alueen puuston määrä on riittävä (METLAn uusimmay tutkimustulokset). Vanhojen ojitusten tullessa päätehakkuuvaiheeseen, on esimerkiksi Kuolimon alueella tapana pistää samalla ojat kuntoon. Tämän ei metsäammattilainen sano olevan oikeastaan kunnostusojitusta, koska metsänkasvullista ojien perkaustarvetta ei ole. Vanhojen turvemaiden ojitusmetsiköiden päätehakkuun yhteydessä tehtäviin ojituksiin pitääkin kiinnittää erityistä huomiota ja tiukentaa vesiensuojeluvaatimuksia, koska niiden kuormitusvaikutuksissa yhdistyvät ojituksen, avohakkuun ja raskaan kuljetuskaluston ym. toimenpiteiden maaperää rikkova vaikutus. Toimenpiteiden yhteenvedossa (s. 111) on hyvin huomioitu humuskuormitus ja mainittu myös elohopea. Tätä kohtaa olisi syytä tarkentaa, esim.: Toimenpiteissä tulisi pyrkiä liuenneiden orgaanisten aineiden huuhtoutumisen ja siihen liittyvän elohopean kuormitusriskien pienentämiseen. Viime aikainen tutkimus osoittaa ilmastomuutoksen ja voimaperäisen, metsämaan pintaa rikkovan metsien käsittelyn (mm. kesähakkuut, ojitusmätästys, kunnostusojitus) lisänneen humuskuormitusta. TURVETUOTANTO Kaikki luvussa 4.4 esitetyt menetelmät ovat osoittautuneet toimivuudeltaan vaihteleviksi ja hyvin usein pikemminkin kuormitushaittoja lisääviksi kuin vähentäviksi. Huomio tässä on liiaksi kiintoaineessa ja fosforissa, typen ja liukoisen orgaanisen aineksen (humus) sekä kemikaloinnin haittoihin (metalli-humussakka, Fe, Al, happamuus sekä Hg) laajempi huomio. Erityisesti humuskuorma olisi tässä aukaistava kriittiseen tarkasteluun. Tuotantoalueelta vesistöön huuhtoutuvasta orgaanisesta,happea kuluttavasta aineksesta liuenneiden humusaineiden osuus on kertaluokkia suurempi kuin kiintoaineena huuhtoutuvan aineksen. Pelkästään liuenneen 6
humuksen kuormitus voi muuttaa merkittävästi järviekosysteemiä ja heikentää sen happitasapainoa. Lisäksi kun suuri osa tuotantoalueelta partikkelimuodossa vesistöön huuhtoutuvasta orgaanisesta aineksesta on kevyttä pienen tilavuuspainonsa johdosta, kulkeutuu se pitkään ja helposti uomastoissa ja vastaanottavan järvialtaan vesikerroksissa sekä erodoituu pohjalle laskeuduttuaankin herkästi löyhän pohja-aineksen pinnalta takaisin vesikerroksiin. Se myös hajoaa herkästi biologis-kemiallisesti, lisäten siten edelleen liuenneen humuksen pitoisuutta ja ekosysteemivaikutuksia. Humuksen kuormituksen vähentäminen on nykymenetelmin vaikeaa ja esimerkiksi saostavien kemikaalien käytön lisääminen (sivun 119 esityksen mukaisesti) lisää muita vesistöhaittoja. Eniten kemikalisoinnissa käytetty rauta saostuu happamissa oloissa humusaineiden kanssa ja lisää kiintoainekuormaa sekä pohjan pintojen liettymistä ja mm. taimenen mädin kuolevuutta. VAPOn omissakin tarkkailuissa on todettu rautasakan vesistövaikutukset. Kemikalisointi lisää myös valunnan happamuutta, jolloin soilta runsaana huuhtoutuvan alumiinin olomuoto muuttuu liukoiseksi ja eliöille myrkyllisemmäksi. Lappeenrannassa 31.3.2015 Juha Juuti puheenjohtaja Timo Tikka sihteeri Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry. 7