Kuopion pienvesien hoito- ja kunnostusohjelma

Kuopion pienvesien hoito- ja kunnostusohjelma

Kuopion kaupunki Tavoite- ja kehittämissuunnitelmat TA 27:4 ISSN 78-32 Kuopion pienvesien hoito- ja kunnostusohjelma

Sisällysluettelo 1. Johdanto 2. Kuormituslähteet 7 3. Pienvesien herkkyys ulkoiselle kuormitukselle 8 4. Kunnostusmenetelmistä 9 4.1. Ulkoisen kuormituksen vähentäminen 9 4.2. Vesistössä tehtävät toimenpiteet 9 4.3. Kuopiossa käytettyjä menetelmiä 1. Lampikohtainen tarkastelu 12.1. Iso-Valkeinen 12.2. Kivilampi 13.3. Kolmisoppi 1.4. Kuvelampi 16.. Leväsenlampi 18.6. Litmanen 2.7. Maljalampi 21.8. Mustinlampi 22.9. Neulalampi 24.1. Petosenlampi 2.11. Pikku-Petonen 27.12. Pieni-Valkeinen 28.13. Pitkälampi 28.14 Rahusenlampi.1. Riihilampi 1.16. Ritosenlampi 2.17. Saarijärvi.18. Sammakkolampi.19. Valkeinen 6 6. Yhteenveto 9 Liite 1. Toimenpideohjelma lle 27-212 Kansi: Tehokalastusta Petosenlammella (kuva: Eeva Kauppinen) 4

1. Johdanto Vesialueet ovat olennainen osa Kuopion kaupunkia, sillä vesi muodostaa noin kolmanneksen kaupungin -alasta. Alueelle tyypillisiä ovat Kallaveden kaltaiset suuret järvialtaat, joiden osuus vesialasta on noin 9 %. Tämän lisäksi Kuopiossa on lukuisa joukko pienempiä järviä ja lampia, joista Pitkälahden ja Sorsasalon väliselle keskeiselle kaupunkialueellekin sijoittuu kolmisenkymmentä. Maisemallisen merkityksen lisäksi pienvesillä on merkitystä myös uinti-, kalastus- ja veneilypaikkoina. Suuri osa pienvesistä on luontaisesti reheviä. Jätevesien johtaminen, ympäristön rakentaminen ja kuivatusvesien tuomat ravinteet ovat kiihdyttäneet keskeisen kaupunkialueen pienvesien rehevöitymistä aiheuttaen haittaa niiden käytölle. Kaupunki omistaa suurimman osan pienvesistä. Osa on kuitenkin osakaskuntien omistuksessa, mikä vaikuttaa myös kunnostushankkeiden toteuttamiseen. Parinkymmenen keskeisellä kaupunkialueella sijaitsevan pienveden tilaa on tarkkailtu säännöllisesti 198-luvun alkupuolelta lähtien. Joidenkin vesialueiden laatua on selvitetty aikaisemminkin. Seuranta on käsittänyt lähinnä fysikaalis-kemiallisten muuttujien, erityisesti ravinteiden ja happipitoisuuden tutkimisen. Huonokuntoisimmissa lammissa veden laatua on seurattu sekä kesällä että talvella. Osasta lampia näytteet on otettu vain talvella ja hyväkuntoisimmista vain joka toinen. Seurannassa ovat olleet mukana Iso-Valkeinen (itä- ja länsiosa), Keskustan Valkeinen, Kivilampi, Kolmisoppi, Kuvelampi (pohjois- ja eteläosa), Leväsenlampi, Litmasenlampi, Maljalampi, Matkusjärvet (ylempi ja alempi), Mustinlampi, Neulalampi, Petosenlampi, Pitkälampi, Rahusenlampi, Riihilampi, Ritosenlampi, Saarijärvi (pohjois- ja eteläosa), Sammakkolampi, Valkealampi (pohjois- ja eteläosa) ja Vuorilampi. Hoito-ohjelmassa mukana olevat pienvedet on esitetty kuvassa 1. Lampien kunnostustarve todettiin 197-luvun lopussa ja ensimmäiset hapetuskokeilut tehtiin198-luvun alussa. Lampien kunnostus oli ensimmäisen kerran virallisesti esillä kaupungin hallinnossa vuonna 1982. Kaupunginhallitus teki tuolloin teknisen lautakunnan esityksestä päätöksen Leväsenlammen, Välilahden, Saarijärven, Kellolahden ja Maljalammen kunnostuksesta yhteistyössä Kuopion vesi- ja ympäristöpiirin kanssa. Vesi- ja ympäristöpiirin kunnostusohjelmaan saatiin kuitenkin vain Litmasenlampi, jonka ruoppaus toteutettiin talvella 1987-1988. Uudelleen asia oli esillä kaupunginhallituksessa vuonna 198, nyt kalatalouslautakunnan esityksestä. Kiireellisimpinä kunnostuskohteina pidettiin tuolloin Keskustan Valkeista ja Sammakkolampea, joiden veden laatu oli lautakunnan mielestä kaikkein heikoin. Syksyllä 1986 laadittiin kaupungin teknisen viraston ja ympäristönsuojelutoimiston yhteistyönä kartoitus lampien tilasta sekä kunnostusohjelma. Tähän selvitykseen on koottu kuluneen parinkymmenen vuoden aikana kertynyt lampien tilaa ja kunnostusta koskeva aineisto. Lisäksi on tarkasteltu Suomessa yleisimmin käytettyjä vesistöjen kunnostusmenetelmiä ja niiden sopivuutta Kuopion pienvesien kunnostukseen. Työhön sisältyy myös toimenpide-ehdotuksia seurannan ja kunnostuksen kehittämiseksi. Toimenpideohjelmassa painottuvat ne kohteet, joilla on suurin merkitys kaupunkilaisten kannalta. Taustalla on myös EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi, joka edellyttää vesialueiden saattamista hyvään ekologiseen tilaan vuoteen 21 mennessä. Selvitys on tehty EU-rahoitteisen Lakepromo-hankkeen osana. Kuva: Eila Pulkkinen

Pieni-Valkeinen Iso-Valkeinen, itäosa Iso-Valkeinen, länsiosa Rahusenlampi Ritosenlampi Saarijärvi Pitkälampi Sammakkolampi Maljalampi Mustinlampi Valkeinen Kolmisoppi Neulalampi Kivilampi Leväsenlampi Pieni Petonen Petosenlampi Kuvelampi pohjoinen Kuvelampi eteläinen Riihilampi Litmasenlampi Kuva 1. Pienvesien sijainti.

2. Kuormituslähteet Pienvesien tilaa heikentävät sekä niihin ulkopuolelta tulevat ravinteet että huonon happitilanteen seurauksena sta vapautuvat ravinteet (ns. sisäinen kuormitus). Tällä hetkellä yhteenkään keskeisen kaupunkialueen pieneen järveen tai lampeen ei johdeta jätevesiä. Sadevesiviemäreitä sen sijaan on suurimmassa osassa. Sadevesiviemäreiden kautta lampiin johdetaan sade- ja kuivatusvesiä (ns. hulevedet), joilla on useimmassa tapauksessa vaikutusta pienvesien tilaan. Hulevesien mukana vesiin joutuu kiintoainetta, ravinteita ja erilaisia epäpuhtauksia. Monet epäpuhtaudet ja suurin osa fosforista ovat sitoutuneena kiintoaineeseen. Kuormituksen suuruuteen vaikuttavat monet erilaiset tekijät. Olennaisimpia ovat valuma-alueella tapahtuva rakentaminen ja läpäisemättömien pintojen osuus. Huuhtoutuvan aineksen määrä on suurimmillaan rakentamisvaiheessa, minkä jälkeen se yleensä pienenee huomattavasti. Teiden, pysäköintialueiden ja muiden läpäisemättömien pintojen suuri määrä puolestaan kasvattaa virtaamahuippuja ja sitä kautta lisää huuhtoutumisen määrää. Eniten epäpuhtauksia huuhtoutuu teollisuus-, liikenne- ja kerrostaloalueilta, missä on paljon vettä läpäisemättömiä pintoja. Valuma-alueelta tulevan ulkoisen kuormituksen suuruus on arvioitu kullekin lammelle (taulukko 1) käyttäen na seuraavia kirjallisuustietoihin utuvia eri maankäyttömuotojen ominaiskuormituksia: Alue Fosfori kg/ha/v Kiintoaine kg/ha/v Metsät,1 3,1 Puistot,6 3,1 Pientaloalue,24 96,6 Kerrostaloalue,38 214, Liikennealue,41 37 Palvelut/hallinto,41 37 Teollisuusalueet,86 79 Ryhmäpuutarha,3 96,6 Sadevesiviemäreiden lisäksi pienvesiin johdetaan jätevesipumppaamoiden ylivuotoputkia, jotka ylivuodon sattuessa voivat aiheuttaa ravinnekuormitusta. Yksi kuutiometri puhdistamatonta jätevettä sisältää 8 grammaa fosforia, g typpeä ja 3 g kiintoainetta. Ylivuodot ovat poikkeustilanteita, jotka yleensä johtuvat sähkökatkoksesta tai laiteviasta. Ylivuotoja on pyritty estämään kehittämällä pumppaamojen toimintavarmuutta ja erityisesti kaukovalvontajärjestelmää, jonka ansiosta laiteviat ja toimintahäiriöt pystytään Taulukko 1. Pienvesiin kohdistuva ulkoinen kuormitus kg/v. Fosfori kg/v Kiintoaine kg/v Iso-Valkeinen (itä) 17,4 9184 Iso-Valkeinen (länsi) 23,6 4924 Kivilampi 9, 314 Kolmisoppi 38,3 848 Kuvelampi (etelä) 2,8 713 Kuvelampi (pohjoinen) 28,8 4618 Leväsenlampi 41,3 1629 Litmanen 3,8 1472 Maljalampi 1,3 821 Mustinlampi 26,2 16396 Neulalampi 3,3 17419 Petosenlampi, 3128 Pieni-Valkeinen 3,9 26 Pitkälampi,3 2917 Rahusenlampi 9,6 41 Ritosenlampi 6,3 236 Saarijärvi 13,8 128 Sammakkolampi 1,6 68 Keskustan Valkeinen 17,9 7933 Yhteensä 486,2 193763 havaitsemaan nopeasti. Ylivuotojen määrä on pienentynyt 199-luvun kymmenestä viime en 3-4: ään vuodessa. Muutamalle pumppaamolle on rakennettu ylivuotoaltaita, joiden avulla selvitetään ylivuotojärjestelmien kustannuksia ja hyötyjä. Pienvesiin joutuu ravinteita myös ilman kautta tulevan laskeuman mukana. Pienvesiin kohdistuva kuorma ei ole tiedossa, mutta Vuoksen vesistöalueella laskeuman osuudeksi on arvioitu 16 % fosforikuormituksesta ja 29 % typpikuormituksesta. Oman lisänsä tuo myös runsas koirien ulkoilutus rannoilla ja jäällä. Arvioiden mukaan noin 8 % hulevesien fosforikuormasta on peräisin koirien ulosteista. Huomattava osa pienvesiin kohdistuvasta kuormituksesta on tällä hetkellä sedimenteistä peräisin olevaa sisäistä kuormitusta, joka käynnistyy hapen loppuessa n läheisistä vesikerroksista. Ravinnetaselaskelmien mukaan sisäisen kuormituksen osuus on Petosenlammella, keskustan Valkeisella ja Sammakkolammella noin 9 %. 7

3. Pienvesien herkkyys ulkoiselle kuormitukselle Ulkoisen kuormituksen aiheuttamaa rehevöitymisriskiä nykytilanteessa on arvioitu ns. Vollenweiderin mallin perusteella (kuva 2). Malli on alun perin kehitelty kirkkaille alppijärville. Se sisältää ulkoiselle kuormitukselle kaksi erilaista sietorajaa. Ylemmän kriittisen rajan ylittyessä on ulkoisesta kuormituksesta aiheutuva rehevöitymisriski erittäin todennäköinen ja kunnostustoimet tulisi kohdistaa sen vähentämiseen. Kuormituksen jäädessä alle alemman sietorajan ovat rehevöitymishaitat epätodennäköisiä. Välialueella rehevöitymishaittojen todennäköisyys kasvaa kuormituksen lisääntyessä. Vollenweiderin mallin mukaan ulkoinen kuormitus on selvästi liian suurta Kivilammessa, Mustinlammessa ja Litmasessa. Alemman sietorajan laskelmien mukainen kuormitus alittaa Iso- Valkeisessa, Leväsellä ja Kolmisopessa. Käytännön kokemuksen ja seurantatulosten valossa Vollenweiderin mallin antamat tulokset ovat lähinnä suuntaaantavia. Lc g m -2 a -1 P 1, 1, Kriittiset kuormitukset Vollenweiderin (197) mukaan Rehevät järvet Mustinlampi Kivilampi Litmanen Kuvelampi, Pohjoinen L()=.3 Rahusenlampi Kuvelampi, Etelä Maljalampi Neulalampi Petosenlampi L() =.1 Saarijärvi Sammakkolampi Pitkälampi Valkeinen Leväsenlampi L() =.1 Kolmisoppi Iso-Valkeinen, Itä,1 Iso-Valkeinen, Länsi Ulk. kuorm. kriittinen raja Nykytilanne Taulukko 2. Yhteenveto pienvesien herkkyydestä ulkoiselle kuormitukselle Vollenweiderin mallin ja nettosedimentaatiotarkastelun lta. Sietoherkkyyttä voidaan arvioida myös ns. nettosedimentaatiomallin avulla, jossa tarkastellaan järveen tilavuusyksikköä kohti tulevan fosforin määrää. Malli on tehty suurille suomalaisille järville eikä sovi kovin hyvin Kuopion pienvesien kaltaisille vesistöille. Nettosedimentaatiotarkastelun perusteella ulkoinen kuormitus ylittää sietorajan Litmasessa, Mustinlammessa, Kivilammessa, Neulalammessa, Kuvelammen pohjoisosassa, Maljalammessa ja Rahusenlammessa. Pintakuorma (Vollenweiderin malli) Netto sedimentaatio Iso-Valkeinen, Itä Hyvä Hyvä Iso-Valkeinen, Länsi Hyvä Hyvä Kivilampi Huono Huono Kolmisoppi Hyvä Hyvä Kuvelampi, Etelä Tyydyttävä - Kuvelampi, Pohjoinen Tyydyttävä Huono Leväsenlampi Hyvä Hyvä Litmanen Huono Huono Maljalampi Tyydyttävä Huono Mustinlampi Huono Huono Neulalampi Tyydyttävä Huono Petosenlampi Tyydyttävä Hyvä Pitkälampi Tyydyttävä Hyvä Rahusenlampi Tyydyttävä Huono Saarijärvi Tyydyttävä Hyvä Sammakkolampi Tyydyttävä Hyvä Valkeinen Tyydyttävä Hyvä Karut järvet,,1 1 1 1 1 Q/A (Hydraulinen kuorma) Kuva 2. Pienvesien sietoherkkyys ulkoiselle kuormitukselle Vollenweiderin mallin mukaan tarkasteltuna. Kuopion luonnostaan reheville vesille on käytettävä katkoviivalla esitettyä alempaa sietorajaa. Lähes kaikki Kuopion keskeisen kaupunkialueen pienvedet ovat jo nykyisellään reheviä tai erittäin reheviä ja kärsivät ainakin ajoittain alusveden hapen puutteesta. Kaikki lisäkuormitus aiheuttaa vähintäänkin vesialueen nuhjaantumista ja on estettävä aina kun se on mahdollista 8

4. Kunnostusmenetelmistä 4.1. miten kalastamalla toteutettava ravintoketjukunnostus, fosforin saostaminen kemiallisesti ja erilaiset ruoppaukset. Hapetuksella ja ilmastuksella pyritään saamaan hapen puutteesta kärsivä vesimassa hapelliseksi ja sitä kautta estämään ravinteiden liukeneminen sta. Ulkoisen kuormituksen vähentäminen Vesistössä tehtävät kunnostustoimet kannattaa aloittaa vasta siinä vaiheessa, kun ulkoinen kuormitus on saatu sellaiselle tasolle, jonka järvi tai lampi kestää rehevöitymättä. Rakennetulla kaupunkialueella tämä tarkoittaa lähinnä hulevesien ja jäteveden pumppaamojen ylivuotojen aiheuttaman kuormituksen ehkäisemistä ja minimoimista. Hulevesien määrää voidaan pienentää erilaisilla imeytys- ja viivytysratkaisuilla. Ravinteiden ja epäpuhtauksien poistamisessa käyttökelpoisia ovat mm. erilaiset kosteikot. Pumppaamojen ylivuodot pienvesiin voidaan estää pumppaamojen huoltoa ja valvontaa kehittämällä sekä suoja-altaiden ja -säiliöiden avulla. 4.2. Ravintoketjukunnostuksessa veden laatua pyritään parantamaan poistamalla yleensä hyvin särkikalavaltaista kalastoa tehokalastuksella tai estämään järven tilan heikkenemistä hoitokalastuksella. Fosforin saostuksessa sidotaan vedessä olevaa liukoista, kasveille käyttökelpoista fosforia kemikaalien avulla sedimenttiin. Ruoppauksella poistetaan maaainesta veden alta. Tavoitteena on useimmiten järven käyttökelpoisuuden parantaminen lisäämällä vesisyvyyttä ja -tilavuutta. Lisäksi vesistöjä voidaan kunnostaa mm. poistamalla huonokuntoista alusvettä tai vesikasveja, järven veden korkeutta nostamalla ja sedimenttiä peittämällä tai pöyhimällä. Myös pienten järvien kuivattamista kokonaan on kokeiltu. Yhteenveto eri menetelmien soveltuvuudesta ja kustannuksista on taulukossa 3. Vesistössä tehtävät toimenpiteet Kuva: Eila Pulkkinen Vesistössä tehtävistä kunnostustoimista yleisimpiä ovat veden hapettaminen tai ilmastaminen, useim- Savolanniemen kosteikko.

4.3. Kuopiossa käytettyjä menetelmiä Hulevesien aiheuttamaa kuormitusta on uusilla alueilla pyritty estämään jo maankäytön suunnittelun yhteydessä. Paljon liikenne- ja pysäköintialueita tai muuta läpäisemätöntä a sisältäviltä hankkeilta on rakennusluvan yhteydessä edellytetty erillinen hulevesien hallintasuunnitelma. Muutoinkin hulevesien hallintatoimet kuuluvat tällä hetkellä osana uusien alueiden suunnitteluun ja toteutukseen. Ongelmallisempia ovat vanhat alueet, joilla hulevesien hallintaa rajoittaa tilan puute. Kosteikkoja on rakennettu Saaristokaupungin alueelle sekä Kivilampeen ja Neulalampeen laskeviin ojiin. Lampien hapetus aloitettiin Kuopiossa 198-luvun alussa, jolloin tehtiin ensimmäiset hapetuskokeilut Leväsenlammessa ja Keskustan Valkeisessa. Sammakkolammen hapetus aloitettiin 198-luvun puolivälissä, jolloin myös Levästä alettiin hapettaa säännöllisesti. Pitkälammen hapetus aloitettiin vuonna 199. Keskustan Valkeisessa hapetusta on tehty säännöllisesti vuodesta 1997 lähtien ja Petosenlammen ilmastus aloitettiin kesällä 2. Aluksi käytössä oli Mixox-tyyppisiä ilmastimia, jotka eivät kuitenkaan sopineet Kuopion reheviin pienvesiin, vaan ne vaihdettiin Neutrox-tyyppisiin hapettimiin. Neutrox-hapettimien ongelmana on ollut, että ne rikkovat lämpötilakerrostuneisuuden, mistä syystä niitä ei ole voitu käyttää kesällä. Uusin laitetyyppi, kerrostuneisuutta rikkomaton Visiox-ilmastin, on käytössä Petosenlammella, Keskustan Valkeisella ja Leväsellä. Kivilampeen asennettiin syksyllä 26 Waterix-ilmastin, jonka käytöstä ei toistaiseksi ole kokemuksia. Hapetuksesta ja ilmastuksesta saadut kokemukset ovat osoittaneet, että viime in saakka käytettävissä olleilla laitteilla pienvesille on pystytty antamaan eräänlaista tekohengitystä, joka on turvannut kalakannan ja muun eliöstön säilymisen talven yli ja estänyt sisäisen kuormituksen olennaisen lisääntymisen. Tällä hetkellä on jo käytettävissä hapetinlaitetyyppi, jolla todennäköisesti saadaan parempia tuloksia. Särkikalojen tehopyyntiä on kokeiltu Sammakkolammessa ja Petosenlammessa. Kalastuksen vaikutukset ovat toimenpiteen jälkeen näkyneet selvästi sekä Sammakkolammessa että Petosenlammessa. Sammakkolammessa on lisäksi käytetty kemikaaleja fosforin saostukseen sekä kokeiltu huonokuntoisen alusveden poisjohtamista. Vuonna 2 tehdyn kemikaloinnin tulokset jäivät varsin vähäisiksi liian pienen kemikaaliannostuksen ja talvisen happikadon seurauksena. Kesällä 26 toistetun kemikaloinnin pitempiaikaiset vaikutukset eivät vielä ole tiedossa, mutta välittömästi kemikaalin lisäyksen jälkeen tilanne oli erinomainen. Alusveden poisjohtamisen merkitys Sammakkolammen tilaan lienee varsin vähäinen. Erilaisia ruoppauksia on tehty Kolmisoppi-Kivilampi -lampiketjun kunnostuksen yhteydessä na 23 27. Ruoppausten tavoitteet olivat enemmänkin maisemakuvallisia ja esteettisiä, veden laatuun niillä ei ollut olennaista vaikutusta. Visiox-ilmastin Petosenlammella. Kuva: Petteri Kontila 1

Kuva: Eila Pulkkinen Kuva: Erkki Saarijärvi Sammakkolammen kemikalointi kesällä 26. Leväsenlammen ruoppaus talvella 24. Taulukko 3. Eri menetelmien soveltuvuus ja kustannukset. Menetelmä Soveltuvuus Vaikutukset Kustannukset Käyttökulut Kosteikot, laskeutusaltaat - vaativat tilaa, soveltuvat huonosti vanhoille alueille - poistavat kiintoainetta ja fosforia (2-6 %) - 1 3 e - kemiallinen saostus noin e/v Pumppaamoiden ylivuotoaltaat - vaativat tilaa, soveltuvat huonosti rakennetuille alueille - pienen tilavuuden vuoksi vaikutus ei kovin suuri - yli 1 e Pumppaamoiden ylivuotosäiliöt - sopivat altaita paremmin rakennetuille alueille, rajallinen tilavuus ongelmana - pienen tilavuuden vuoksi vaikutus ei kovin suuri - 1 17 e Hapetus/ilmastus - ulkoinen kuormitus kuriin - ravinnetaso < 1 ug P/l - estää kalakuolemat - alusveden hapellisuus estää fosforin liukenemista ja vähentää leväkukintoja - vaikutukset hitaita - laitehankinta 3 18 e - sähköistys ja asennus e - keskimäärin 4 2 e/ha - 3 3 3 8 e/v Ravintoketjukunnostus (tehokalastus) - ulkoinen kuormitus kuriin - runsas särkikalavaltainen kalasto - eläinplankton pienikokoista - vähentää sisäistä kuormitusta - vähentää leväkukintoja - yleensä toistettava - noin 1 e/ha (Petonen 26) - keskimäärin 2 2 e/ha - jatkossa hoitokalastustarvetta Fosforin saostus kemiallisesti - ulkoinen kuormitus kuriin - viipymä > 1 - väri < 1 - sitoo fosforin lle - vähentää rehevöitymistä - vaikutukset nopeita, käsittelytulos epävarma - 2 2 e/ha (Sammakkolampi 26) Ruoppaus - matala vesisyvyys - lisää vesisyvyyttä - vähentää kasvillisuutta - pienet hankkeet: 1 2 e/ha - isot > 1 m3: 7 e/ha Vesikasvien poisto - niitto ei sovi uposlehtisille eikä vesisammalille - parantaa virkistyskäyttöä - ei paranna veden laatua - toistettava 3-4 kesänä - niitto: 3 4 e/ha 11

. Lampikohtainen tarkastelu.1. Iso-Valkeinen.1.1. Yleiskuvaus Iso-Valkeinen sijaitsee Kuopionniemen pohjoisosassa siten, että moottoritie jakaa sen kahteen osaan. Itäistä ja läntistä osaa yhdistää vain noin neljä metriä leveä ja puoli metriä syvä moottoritien ali kulkeva tunneli, jonka kautta vesi vaihtuu hitaasti. Lammen puoliskoja voidaankin tarkastella omina kokonaisuuksinaan. Yleistiedot: Itäosa Länsiosa Pinnan taso 89,1 m 89,1 m Suurin syvyys 12 m 13 m Keskisyvyys 4,9 m 6 m Tilavuus 64 m 3 1 44 m 3 Pinta-ala 13 ha 24 ha Lähivaluma-alue 4 ha 133 ha Kaukovaluma-alue 218 ha 173 ha Itäosan lähivaluma-alue on rakennetumpaa kuin läntisen osan valuma-alue, jossa on runsaasti lähes luonnontilaista metsää. Itäisessä puoliskossa on suosittu uimaranta, urheilukalastusalue ja motelli. Länsiosan rannalla on joitakin kesämökkejä, seurakunnan leirikeskus ja ryhmäpuutarha-alue. Tiealueelta tulevia vesiä ohjautuu kumpaankin lammen puoliskoon. Iso- Valkeisen itäosaan purkautuu yksi sadevesiviemäri, joka kokoaa vesiä Kettulanlahden omakotialueelta. Länsiosassa on kaksi sadevesiviemäriä sekä jäteveden pumppaamon ylivuotoputki, jossa on ollut satunnaisia ylivuotoja 199-luvun loppupuolella. happi mg/l 12 11 1 9 8 7 6 4 3 2 1 86 88 9 92 94 96 98 1 3 Kuva 3. Iso-Valkeisen itäosan happipitoisuus talvella. fosfori ug/l 2 31 1 14 13 12 11 1 9 8 7 6 4 3 2 1 8 88 9 92 9 97 99 1 3 Kuva 4. Iso-Valkeisen itäosan fosforipitoisuus kesällä..1.2. Veden laadun kehitys Itäosan veden laatu on heikentynyt 198-luvun puolivälin tilanteeseen verrattuna (kuvat 3 4). Alusveden happitilanne on huono talvella ja kesäisin happi loppuu yleensä kokonaan nläheisistä vesikerroksista. Kesäiset päällysveden fosforipitoisuudet ovat vielä pysyneet karujen vesien tasolla, sisäinen kuormitus on kuitenkin ajoittain nostanut voimakkaasti alusveden fosforipitoisuuksia. Levämääriä kuvaavat klorofylli-a -pitoisuudet ovat olleet lievästi rehevän tai rehevän veden luokkaa. Myös länsiosan veden laatu on heikentynyt (kuvat 6). Alusveden happitilanne on talvella heikko ja kesällä happi loppuu kokonaan n läheisistä vesikerroksista. Pintaveden fosforipitoisuudet ja klorofylli-a määrät ovat kesällä olleet lievää rehevyyttä osoittavia. Alusveden fosforipitoisuudet ovat olleet ajoittain melko korkeita. happi mg/l 13 12 11 1 9 8 7 6 4 3 2 1 86 87 88 89 9 91 92 93 94 9 96 97 98 2 3 4 Kuva. Iso-Valkeisen länsiosan happipitoisuus talvella. 12

fosfori ug/l 26 24 22 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 8 86 87 88 89 9 91 92 94 9 96 97 98 99 1 2 3 4 Kuva 6. Iso-Valkeisen länsiosan fosforipitoisuus kesällä..1.3 Kunnostustoimet Ulkoinen kuormitus ei Vollenweiderin mallin mukaan ole Iso-Valkeisessa sellaisella tasolla, joka edellyttää toimenpiteitä (kuva 2). Seurantatulosten mukaan lammen tila heikkenee pikku hiljaa, mikä näkyy mm. alusveden hapettomuutena ja sisäisen kuormituksen käynnistymisenä. Iso-Valkeiseen joutuvaa ulkoista kuormitusta ei saa lisätä nykyisestään, mikä on otettava huomioon mm. suunniteltaessa valuma-alueelle uusia toimintoja. Tämän hetkisten toimintojen aiheuttamaa kuormitusta tulee pienentää niiltä osin kuin se on mahdollista. Erityistä huomiota tulee kiinnittää teollisuus- ja liikennealueilta tuleviin hulevesiin. Länsiosassa sijaitsevan jätevesipumppaamon ylivuodot tulee estää. Alusveden happitilanne on lammen molemmissa puoliskoissa kerrostuneisuusaikoina niin heikko, että se käynnistää sisäisen kuormituksen. Lammessa tehtävät kunnostustoimet tuleekin kohdistaa happitilanteen parantamiseen. Hapetusta tai ilmastusta tarvitaan ympäri vuoden, minkä vuoksi lampeen sopii vain sellainen laite, jota voidaan käyttää sekä kesällä että talvella. Iso-Valkeisen ulkoinen kuormitus on melko alhainen ja veden viipymä melko pitkä, mistä syystä myös fosforin kemiallinen saostus sopii lampeen. Vesimassan keskimääräiset fosforipitoisuudet ovat kuitenkin edelleenkin niin alhaiset, ettei kemikalointi ole järkevää. Toimenpide-ehdotukset (itä- ja länsiosa): Ongelma Ratkaisu Vaikuttavuus Kiireellisyys Ulkoinen kuormitus * Hulevesien hallinta * Nykyisen hulevesikuormituksen vähentäminen * Ylivuotojen estäminen Sisäinen kuormitus * Alusveden hapetus Tutkimustarpeet * Sedimenttiselvitys * Veden laadun seuranta Vaikuttavuus ja kiireellisyys: = vaikuttava/kiireellinen ja = vähän vaikuttava/ ei kovin kiireellinen..2. Kivilampi.2.1. Yleiskuvaus Kivilampi on viimeinen viiden lammen ketjusta, joka alkaa Vuorilammesta. Kivilammen veden on likimain Kallaveden tasossa, johon se on yhteydessä kaksihaaraisen kapean salmen välityksellä. Yleistiedot: Pinnan taso 81, m Suurin syvyys 8, m Keskisyvyys 2,6 m Tilavuus 29 m 3 Pinta-ala 7,9 ha Lähivaluma-alue 17 ha Kaukovaluma-alue 694 ha Noin puolet Kivilammen lähivaluma-alueesta on erilaisia viher- ja virkistysalueita. Lampi rajoittuu Rauhalahden leirintäalueeseen, jolla on uimapaikka lammen rannalla. Yleisen virkistyskäytön kannalta Kivilammen merkitys on melko vähäinen, mutta leirintäalueen kannalta suuri, sillä lammen rannalle ollaan suunnittelemassa lisää erilaisia matkailuun liittyviä toimintoja. Kivilampeen purkautuu hulevesiä neljän sadevesiviemärin kautta. Leirintäalueella olevan jätevesipumppaamon ylivuotoputki on ohjattu ojaan, joka purkaa vetensä Kivilampeen. Leirintäalueen kautta purkautuvat hulevedet käsitellään kahdessa kosteikossa, joista toinen on ojan purkupaikan yhteydessä ja toinen hieman ylempänä. 13

Kivilammessa on tehty jonkin verran ruoppauksia na 24 2. Lampiketjuhankkeen yhteydessä poistettiin massoja lammen länsipäästä sekä avattiin eteläistä lasku-uomaa. Ilmastus Kivilammessa aloitettiin vuoden 26 lopulla. aloitettiin ilmastus syksyllä 26. Ilmastuksen vaikutuksia tulee seurata ja ryhtyä tarvittaessa muihin toimenpiteisiin. Kemikalointi ei Kivilampeen sovi liian lyhyen viipymän ja suurehkon ulkoisen kuormituksen vuoksi. Tehokalastuksen tarve tulee selvittää koekalastuksen avulla..2.2. Veden laadun kehitys Kivilammen veden laatu ei ole olennaisesti muuttunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Alusveden happitilanne on ollut huono sekä kesällä että talvella (kuva 7). Kesäiset päällysveden fosforipitoisuudet ovat olleet lievästi rehevien vesien luokkaa (kuva 8). Hapen puute on käynnistänyt sisäisen kuormituksen, minkä seurauksena alusveden fosforipitoisuudet ovat olleet ajoittain varsin korkeita. Levämääriä kuvaavat klorofylli-a pitoisuudet ovat olleet lievästi rehevien vesien tasolla. happi mg/l 11 1 9 8 7 6 4 3 2 Kivilammen ongelmana on täyskiertojen vaillinaisuus tai jopa puuttuminen kokonaan. Myös alusveden typpipitoisuudet ovat olleet poikkeuksellisen korkeita. 1 86 87 88 89 9 91 92 93 94 9 96 97 98 99 1 2 4.2.3. Kunnostustoimet Kuva 7. Kivilammen happipitoisuus talvella. Kivilammen ulkoinen kuorma ylittää Vollenweiderin mallin mukaisen ylemmän sietorajan (kuva 2), minkä mukaan kunnostustoimet tulisi kohdistaa ensisijaisesti ulkoisen kuormituksen pienentämiseen. Laskelma ei ota huomioon leirintäalueelle jo rakennettujen kosteikkojen vaikutusta. Kivilammen tila on myös suuresti riippuvainen siitä, miten yläpuolella sijaitsevan Leväsenlammen tila kehittyy. Kivilampeen joutuvaa ulkoista kuormitusta ei saa lisätä, mikä on otettava huomioon kaikissa valuma-alueella toteutettavissa hankkeissa. Tämän hetkisten toimintojen kuormitusta tulee pienentää niiltä osin kuin se on mahdollista. Alusveden huonon happitilanteen korjaamiseksi ja sisäisen kuormituksen vähentämiseksi lammessa fosfori ug/l 24 22 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 87 88 89 9 91 93 94 9 96 97 98 99 1 2 4 Kuva 8. Kivilammen fosforipitoisuus kesällä. Toimenpide-ehdotukset: Ongelma Ratkaisu Vaikuttavuus Kiireellisyys Ulkoinen kuormitus * Hulevesien hallinta * Nykyisen hulevesikuormituksen vähentäminen * Ylivuotojen estäminen Sisäinen kuormitus * Alusveden hapetus Tutkimustarpeet * Kalastoselvitys * Veden laadun seuranta * Sedimenttiselvitys Vaikuttavuus ja kiireellisyys: = vaikuttava/kiireellinen ja = vähän vaikuttava/ ei kovin kiireellinen. 14

.3. Kolmisoppi.3.1. Yleiskuvaus Kolmisoppi on toisena viiden lammen ketjussa, joka alkaa Vuorilammesta ja päättyy Kivilammen kautta Kallaveteen. Kolmisoppi kuuluu Natura 2 -verkostoon. Lammen luoteisosa kuuluu Kolmisoppi- Neulamäki -luonnonsuojelualueeseen, muu vesialue on säilytettävä vesilain nojalla. Pohjois-koillisranta puolestaan kuuluu maa-aineslain nojalla säilytettäviin alueisiin. Yleistiedot: Pinnan taso 92,4 m Suurin syvyys 22 m Keskisyvyys 6 m Tilavuus 1 71 4 m 3 Pinta-ala 28,3 ha Lähivaluma-alue 22 ha Kaukovaluma-alue 27 ha Suurin osa lammen valuma-alueesta on rakentamatonta virkistysaluetta. Lammen länsirannalla on ryhmäpuutarha-alue, jolta tuleva kuormitus on selvitettävä erikseen. Lisäksi Kolmisoppeen joutuu jonkin verran tiealueilta ja liiketonteilta tulevia valumavesiä. Marketalueen hulevedet on ohjattu lammen ohi. Lammen kaakkoisrannalla on muutamia kesäasuntoja. Kolmisopen itäpuolisilla alueilla rakennettiin runsaasti 199-luvun lopulla ja 2-luvun alussa, mikä aiheutti kiintoaineen ja ravinteiden huuhtoutumista lampeen. Lampiketjuhankkeen yhteydessä lammen eteläpäästä ruopattiin turvepatjoja. happi mg/l 1 9 8 7 6 4 3 2 1 Kolmisoppeen tällä hetkellä tuleva ulkoinen kuormitus on Vollenweiderin mallin mukaan (kuva 2) tasolla, jolloin se ei vielä olennaisesti vaikuta lammen tilaan. Lammen ohi johdetut marketalueen hulevedet eivät ole enää laskelmassa mukana. Lampeen joutuvaa ulkoista kuormitusta ei kuitenkaan saa enää lisätä, mikä on otettava huomioon kaikissa valuma- 1 2 4 6 Pinta Välivesi (1 m) Pohja (2 m) Kuva 9. Kolmisopen eri syvyyksien happipitoisuudet kesällä happi mg/l 12 11 1 9 8 7 6 4 3 2 1 86 87 88 89 9 91 93 9 96 97 98 99 1 2 3 4 Kuva 1. Kolmisopen happipitoisuus talvella. 11.3.2. Veden laadun kehitys 4 Kolmisopen veden laatu on selvästi heikentynyt kymmenen viimeisen vuoden aikana. Alusvesi on talvella hapeton, minkä seurauksena fosforia on alkanut liueta sta (kuvat 9 11). Kesätilannetta on seurattu säännöllisesti vasta muutamia a. Tulosten perusteella näyttää siltä, että kesän happitilanne on viime na parantunut (kuva 9). Kesäiset veden fosforipitoisuudet ovat edelleenkin karujen vesien luokkaa. Levämääriä kuvaavat klorofylli-a pitoisuudet ovat lievästi rehevöityneiden vesien tasolla. Lammella on ajoittain ollut myös sinilevää fosfori ug/l 4 3 3 2 2 1 1 86 87 88 89 9 91 93 9 96 97 98 99 1 2 3 4.3.3. Kunnostustoimet Kuva 11. Kolmisopen fosforipitoisuus talvella. alueella tehtävissä toimenpiteissä. Ryhmäpuutarha aiheuttaa ttain arviolta noin 17 kilon fosforikuorman, missä ei ole mukana jätevesien aiheuttamaa kuormitusta. Ryhmäpuutarhan mahdolliset ravinnelähteet tulee selvittää ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin. 1

Alusveden säilyminen hapellisena, niin että sisäinen kuormitus pystytään estämään, on tärkein tavoite Kolmisopessa. Erityisen tärkeää olisi happitilanteen parantaminen kesällä, jolloin hapettoman vesimassan osuus on suuri. Kolmisopessa on myös ilmeisesti varsin voimakas särkikalakanta, johon voitaisiin vaikuttaa tehokalastuksella. Natura-kohteisiin kuuluvan Kolmisopen veden laadun parantamisesta on pidettävä huolta, mutta varsinaiset kunnostustoimet eivät ole kiireellisiä. Toimenpide-ehdotukset: Ongelma Ratkaisu Vaikuttavuus Kiireellisyys Ulkoinen kuormitus Sisäinen kuormitus Tutkimustarpeet * Hulevesien hallinta * Nykyisen hulevesikuormituksen vähentäminen * Alusveden hapetus * Tehokalastus * Ryhmäpuutarhaa koskeva selvitys * Kalastoselvitys * Veden laadun seuranta Vaikuttavuus ja kiireellisyys: = vaikuttava/kiireellinen ja = vähän vaikuttava/ ei kovin kiireellinen..4. Kuvelampi.4.1. Yleiskuvaus Kuvelampi on nykyisin kaksiosainen lampi, jonka vanha -tie jakaa kahteen osaan. Pohjoisen ja eteläisen osan yhdistää tierumpu, jonka kautta pohjoisosan vedet virtaavat eteläosaan ja edelleen Pitkälahteen. Lampien yhteys toisiinsa on melko heikko, joten niitä voi tarkastella erillisinä vesialueina. Kuvelampea on täytetty useita kertoja Pitkälahden tiejärjestelyjen yhteydessä. Kuvelammen kunnostuksesta on laadittu erillinen raportti Järvipooli-hankkeen harjoitustyönä (1..26). Yleistiedot: Pohjoisosa Eteläosa Pinnan taso 86, m 86,3 m Suurin syvyys 6 m 4, m Keskisyvyys 2,7 m 1,8 m Tilavuus 12 m 3 126 m 3 Pinta-ala 4,3 ha 7,2 ha Lähivaluma-alue 26 ha 48 ha Kaukovaluma-alue 3 8 ha Kuvelammen pohjoisosan valuma-alueesta suurin osa on lähes luonnontilaista metsää. Lisäksi lampeen ohjautuvat tiealueen kuivatusvedet. Itärannalla on muutamia omakotitaloja, jotka on viemäröity. Pohjoisosalla ei ole merkitystä yleisen virkistyskäytön kannalta. Eteläosan valuma-alueella on jonkin verran viemäröityä omakotiasutusta ja muutama kerrostalo. Lampeen ohjautuu hulevesiä myös liikenne-, viher- ja teollisuusalueelta. Lammen kaakkoisosaan laskevaan ojaan kootaan kuivatusvesiä useista sadevesiviemäreistä. Pohjoisrannalla on kaksi pientä sadevesiviemäriä. Asukkaille tehdyn kyselyn mukaan Kuvelammen eteläosaa käytetään kasteluvetenä sekä uimiseen ja kalastukseen. Yleinen virkistyskäyttömerkitys on vähäinen. Kasvillisuus, kalasto ja sedimentti Kuvelammen pohjoisosan kasvillisuudessa ovat vallitsevia erilaiset uposkasvit. Pohjoisosassa kasvava kolmihedevesirikko (Elatine triandra) on Kuopion alueella melko harvinainen ja kuuluu ns. silmälläpidettäviin kasvilajeihin. Eteläosassa on melko runsaasti sekä ilmaversoisia että uposkasveja. Ilmaversoiset kasvit ovat yleisimpiä koillis- ja etelärannan matalissa pohjukoissa. Käytettävissä olevien tietojen mukaan Kuvelammen kalakanta on särki- ja ahvenvaltaista. Kooltaan kalat ovat pieniä. Koekalastus tulisi uusia tarkemman kuvan saamiseksi. Pohjoisosan sedimentin fosforista noin 7 % on sellaisessa muodossa, joka liukenee helposti, jos n lähellä ei ole happea. Eteläosassa vastaava arvo on noin 4 %. Hajoavan orgaanisen aineksen määrää kuvaava BOD7-pitoisuus sen sijaan on eteläosassa hyvin korkea, kuusinkertainen pohjoisosaan verrattuna. 16

.4.2. Veden laadun kehitys Kuvelammen pohjoisosa on kärsinyt nläheisen vesimassan hapettomuudesta sekä kesällä että talvella (kuvat 12-13). Kesällä alusveden happi kuluu loppuun lähes joka. Happikato oli pahimmillaan 199-luvun alkupuoliskolla, jolloin lammen rannalla tehtiin täyttöjä ja ruoppauksia. Hapen loppuminen n läheltä näkyy kohonneina fosforipitoisuuksina. Kesäaikaisten päällysveden fosforipitoisuuksien perusteella Kuvelammen pohjoisosa on luokiteltavissa lievästi rehevöityneeksi. Lievää rehevyyttä osoittavat myös levämäärää kuvaavat klorofyllia pitoisuudet. Tiealueelta tulevat hulevedet näkyvät kohonneena sähkönjohtavuutena. Kuvelammen eteläosa on veden laadultaan pohjoisosaa heikompi (kuvat 14 1). Alusvedestä happi loppuu sekä kesällä että talvella. Joinakin na koko vesimassa on ollut lähes tulkoon hapeton. Huonon happitilanteen seurauksena fosfori liukenee sta nostaen fosforipitoisuuksia. Kesäaikaisen päällysveden fosforipitoisuuden perusteella Kuvelammen eteläosa on luokiteltavissa reheväksi ja happi mg/l 11 1 9 8 7 6 4 3 2 1 87 88 89 9 91 92 93 94 9 96 97 98 99 1 2 3 4 - Kuvelammen pohjoisosaa ruopattiin syksyllä 1992 ajoittain erittäin reheväksi. Rehevyyttä osoittavat myös levämäärää kuvaavat klorofylli-a pitoisuudet. Tiealueelta tulevat vedet näkyvät kohonneena sähkönjohtavuutena. happi mg/l Kuva 14. Kuvelammen eteläosan happipitoisuus talvella. fosfori ug/l 6 4 3 2 1 87 88 89 9 91 92 93 94 9 96 97 98 99 1 2 3 4 34-8 36 28 26 24 22 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 86 87 88 89 9 91 92 93 94 9 96 97 98 99 1 2 3 4 Kuva 1. Kuvelammen eteläosan fosforipitoisuus kesällä. Kuva 12. Kuvelammen pohjoisosan happipitoisuus talvella..4.3 Kunnostustoimet 22 2 18 16 14 33 Tavoitteet Järvipooli-hankkeeseen liittyvää kunnostussuunnitelmaa tehtäessä asukkaat asettivat Kuvelammen kunnostukselle seuraavia tavoitteita: fosfori ug/l 12 1 8 6 4 - virkistyskäyttöarvon parantaminen erityisesti uimapaikkana - kalaston parantaminen - ranta-alueiden siistiminen (kasvillisuus) maisemallisen arvon lisäämiseksi 2 86 87 88 89 9 91 93 94 9 96 97 98 99 1 2 3 4 Kunnostusmahdollisuudet Kuva 13. Kuvelammen pohjoisosan fosforipitoisuus kesällä Pohjoisosaan tulevasta fosforista noin viidesosan ja eteläosaan tulevasta noin kolmasosan on arvioitu 17

olevan peräisin lammen ulkopuolelta. Vollenweiderin mallin mukaan (kuva 2) ulkoinen kuormitus on kummassakin osassa tasolla, joka voi aiheuttaa rehevöitymistä. Kuvelampeen joutuvaa ulkoista kuormitusta ei saa lisätä, mikä on otettava huomioon kaikissa valuma-alueella toteutettavissa hankkeissa. Tämän hetkisten toimintojen kuormitusta tulee pienentää niiltä osin kuin se on mahdollista. Pohjoisosan fosforikuormituksesta suurin osa on peräisin lähes luonnontilaiselta metsäalueelta eikä sen pienentämiseen ole juurikaan mahdollisuuksia. Eteläosan suurin ulkopuolinen fosforilähde on pohjoisosasta tuleva puro, jonka pitoisuuksia voidaan pienentää huolehtimalla pohjoisosan veden laadusta. Rakennetuilta alueilta tulevaa kuormitusta on mahdollista pienentää kokoamalla hulevedet lammen kaakkoisosaan, johon voidaan rakentaa kosteikko tai vastaava. Suurin osa lammessa kiertävästä fosforista on hapettomien olojen sedimentistä vapauttamaa. Kunnostustoimet tulisikin ensisijaisesti suunnata veden happitilanteen parantamiseen. Näin erityisesti eteläosassa, jossa happi loppuu ajoittain kokonaan. Ennen hapetuksen aloittamista on selvitettävä hapenkulumisnopeus ja todellinen hapetettava tilavuus. Sisäiseen kuormitukseen voidaan puuttua myös tehokalastuksella, mikä kuitenkin edellyttää kalaston tarkempaa selvittämistä. Maisemallisten haittojen poistamiseksi lammen eteläosan rantoja on siistittävä. Kaakkoisosan irtonaiset turvemättäät, jotka asukkaiden mukaan aiheuttavat myös hajuhaittoja, tulee poistaa. Toimenpide-ehdotukset/pohjoisosa Ongelma Ratkaisu Vaikuttavuus Kiireellisyys Ulkoinen kuormitus * Hulevesien hallinta Sisäinen kuormitus * Alusveden hapetus Tutkimustarpeet * Sedimenttiselvitys * Kalastoselvitys * Veden laadun seuranta Vaikuttavuus ja kiireellisyys: = vaikuttava/kiireellinen ja = vähän vaikuttava/ ei kovin kiireellinen. Toimenpide-ehdotukset/eteläosa Ongelma Ratkaisu Vaikuttavuus Kiireellisyys Ulkoinen kuormitus Sisäinen kuormitus Maisemahaitat * Hulevesien hallinta * Nykyisen hulevesikuormituksen vähentäminen * Alusveden hapetus * Tehokalastus * Rantojen siistiminen * Turvelauttojen poistaminen Tutkimustarpeet * Veden laadun seuranta Vaikuttavuus ja kiireellisyys: = vaikuttava/kiireellinen ja = vähän vaikuttava/ ei kovin kiireellinen... Leväsenlampi..1. Yleiskuvaus Leväsenlampi on toiseksi viimeinen eli neljäs viiden lammen ketjussa, joka alkaa Vuorilammesta. Leväsestä vedet laskevat edelleen Kivilampeen ja Kallaveteen. Lammessa on kaksi erillistä syvännettä, jotka matalampi kannas erottaa toisistaan. Kaukovalumaalueen vedet tulevat pohjoisosaan, josta myös laskuojana toimiva Myllypuro alkaa. Yleistiedot: Pinnan taso 9,8 m Suurin syvyys 8 m (pohjoisosa) 4 m (eteläosa) Keskisyvyys 2,3 m Tilavuus 63 9 m 3 Pinta-ala 24,8 ha Lähivaluma-alue 11 ha Kaukovaluma-alue 19 ha 18

Leväsenlammen lähivaluma-alueesta noin kolmannes on erilaisia virkistysalueita, minkä lisäksi valumaalueella on melko runsaasti asutusta ja liikennealueita. Leväsenlampeen laskee kuusi sadevesiviemäriä sekä Leväsentien ja moottoritien kuivatusvedet noin kilometrin matkalta. Etelärannalla on jätevedenpumppaamo, jonka ylivuodot johdetaan lampeen. Leväseen on johdettu 197-luvulle saakka puhdistamattomia jätevesiä sekä ympäröivästä asutuksesta että Leväsen vanhainkodilta. Leväsenlammen pohjoissyvännettä on hapetettu parinkymmenen vuoden ajan. Kaakkoispäässä tehtiin ruoppauksia na 24 2. Särkikalojen paunettipyyntiä kokeiltiin kaksi kertaa, mutta saalis jäi varsin vähäiseksi Leväsenlammella veneillään ja hieman kalastetaankin. Rannalla on pienimuotoisia uimapaikkoja ja lammen kiertävä puistokäytävä. Kalasto, kasvillisuus ja sedimentti sena. Kesäisten päällysveden fosfori- ja klorofylli-a pitoisuuksien perusteella Leväsenlampi on luokiteltavissa lievästi rehevöityneeksi. Lammen suolapitoisuus on poikkeuksellisen korkea, mikä johtunee tiealueilta tulevista valumavesistä. happi mg/l 1 9 8 7 6 4 3 2 1 8 82 84 8 86 87 88 89 9 91 92 93 94 9 96 97 98 99 1 2 3 4 Kuva 16. Leväsenlammen pohjoisosan happipitoisuus talvella. Leväsellä on runsaasti särkikaloja, mutta kannat eivät ole liian tiheitä. Kasvillisuuskartoituksessa lammesta löydettiin yhteensä 78 putkilokasvilajia, joista viisi on Kuopion alueella harvinaista tai uhanalaista (varstasara, nevaimarre, rantayrtti, haarapalpakko ja punakoiso). Pohjasedimentin tilaa tutkittiin viimeksi vuonna 1998, jolloin sen todettiin edelleen sisältävän varsin runsaasti hajotessaan happea kuluttavaa ainesta. Myös sedimentin fosforipitoisuus oli korkea. Samana vuonna tehdyn fosforitaseselvityksen mukaan sisäinen kuormitus muodostaa noin 7 % lammessa kiertävästä kokonaisfosforista. fosfori ug/l 1 14 13 12 11 1 9 8 7 6 4 3 2 1 19 2 79 82 8 86 87 88 89 9 91 92 93 94 9 96 97 98 99 1 2 3 4..2. Veden laadun kehitys Kuva 17. Leväsenlammen pohjoisosan fosforipitoisuus kesällä. Leväsenlammen veden laatua on seurattu 196-luvulta saakka, jolloin siellä jo oli alusveden hapettomuutta ja korkeita ravinnepitoisuuksia. Ennen hapetuksen aloittamista lammessa oli ajoittain talvella happikatoja ja kalakuolemia. Leväsenlammen pohjoissyvännettä on hapetettu parinkymmenen vuoden ajan. Hapetuksen avulla on pystytty estämään lammen tilan heikkeneminen ja kalakuolemat, mutta olennaista tilanteen parantumista ei ole tapahtunut. ug/l 4 4 3 3 2 2 fosfori klorofylli-a Lammen pohjoissyvänteen ja eteläsyvänteen veden laatu poikkeaa jonkin verran toisistaan. Pohjoisosan tila on hapetuksesta huolimatta ollut hieman eteläosaa huonompi. Hapetuksen seurauksena ei pohjoisosassakaan ole ollut happikatoja (kuvat 17 19), mutta kesällä hapettimen ollessa suljettuna alusvesi on yleensä ollut lähes hapetonta. Hapen loppuminen on näkynyt alusveden fosforipitoisuuksien kohoami- 1 1 89 9 91 92 93 94 9 96 98 99 1 2 3 4 Kuva 18. Leväsenlammen veden fosfori- ja klorofyllia pitoisuus kesällä. 19

..3. Kunnostustoimet Leväsenlampeen tuleva ulkoinen kuormitus on tällä hetkellä sillä tasolla, ettei sen pienentäminen ole ensisijainen asia lampea kunnostettaessa (kuva 2). Lisäkuormitusta lampi ei kuitenkaan kestä, mikä tulee ottaa huomioon kaikissa valuma-alueella tapahtuvissa toiminnoissa. Liikennealueet ovat Leväsenlammella huomattava fosforin lähde, mikä näkyy myös kohonneina suolapitoisuuksina. Liikennealueilta tulevien hulevesien hallintaan tulisi Leväsellä kiinnittää erityistä huomiota. Myös jätevedenpumppaamon toiminta pitää varmistaa, niin ettei sieltä pääse lampeen ylivuotoja. Leväsenlammen pohjoissyvännettä on hapetettu parikymmentä vuotta. Leväsellä on ollut käytössä Neutrox-tyyppinen hapetin, joka on toiminut vain talvella. Lammen happipitoisuus on pysynyt sillä tasolla, että kalat eivät ole kuolleet ja sisäinen kuormituskin on pysynyt kohtuullisena. Happipitoisuudet ovat kuitenkin jääneet talvellakin liian alhaisiksi ja kesällä happi on yleensä kulunut loppuun alusvedestä. Hapettimen on todettu olevan alitehoinen ja sen alueellisen kattavuuden puutteellinen. Arvion mukaan laite on pystynyt ilmastamaan vain noin viidenneksen lammen tilavuudesta. Vanhan laitteen huonon tehon vuoksi Leväseen asennettiin vuoden 27 alussa tehokkaampi Visiox-hapetin. Alusveden hapettomuuden aiheuttama sisäinen kuormitus on Leväsen suurin ongelma, joka korjaantunee hapetuksen tehostuessa. Lammessa on myös runsaasti pienikokoisia särkikaloja, joita poistamalla voidaan osaltaan vaikuttaa veden laatuun. Ennen tehokalastusta lammessa tulee tehdä koekalastus. Toimenpide-ehdotukset: Ongelma Ratkaisu Vaikuttavuus Kiireellisyys Ulkoinen kuormitus Sisäinen kuormitus Tutkimustarpeet * Hulevesien hallinta * Nykyisen kuormituksen vähentäminen * Pumppaamon ylivuotojen estäminen * Eteläsyvänteen hapetus * Tehokalastus * Kalastoselvitys * Sedimenttiselvitys * Veden laadun seuranta Vaikuttavuus ja kiireellisyys: = vaikuttava/kiireellinen ja = vähän vaikuttava/ ei kovin kiireellinen..6. Litmanen.6.1. Yleiskuvaus Litmasenlampea ruopattiin ja sen länsi- ja etelärantoja muotoiltiin vuonna 1986. Ruoppaussyvyys jäi kuitenkin liian pieneksi, minkä seurauksena lampeen on tullut runsaasti vesikasvillisuutta ja se on pikku hiljaa kasvamassa uudelleen umpeen. Yleistiedot: Pinnan taso 8,9 m Suurin syvyys noin 1, m Keskisyvyys 1,2 m Tilavuus 4 m 3 Pinta-ala 4,4ha Lähivaluma-alue 96 ha Litmasen valuma-alueesta kolme neljäsosaa on rakennettu. Lammen luoteisosaan laskevaan ojaan johdetaan hulevesiä kuuden sadevesiviemärin kautta. Myös pohjoispuolen urheilukentän kuivatusvedet johdetaan Litmaseen yhdessä itäpuolisen asuinalueen hulevesien kanssa. Lampeen purkautuvat myös kahden jätevesipumppaamon ylivuodot, jotka tosin ovat olleet hyvin satunnaisia. Litmasenlammen rannalla kulkee puistokäytäväverkosto ja itäreunalla on pienehkö urheilualue. Itse lammella ei ole merkitystä yleisen virkistyskäytön kannalta..6.2. Veden laadun kehitys Litmasen ongelmana on talvinen hapen loppuminen ja sen seurauksena tapahtuva fosforin liukeneminen sta (kuvat 19 2). Ajoittain happi loppuu lammesta lähes kokonaan aiheuttaen kalakuolemia. Kesällä tuuli yleensä sekoittaa matalan lammen vettä niin paljon, että alusvesikin pysyy hapellisena. Kesäisten fosfori- ja klorofylli-a pitoisuuksien perusteella Litmanen on erittäin rehevä. 2

happi mg/l 12 11 1 9 8 7 6 4 3 27 2 22 2 17 1 12 1 fosfori ug/l happi fosfori happi mg/l 14 13 12 11 1 9 8 7 6 98 7 6 6 4 4 3 3 2 fosfori ug/l happi fosfori 3 2 1 88 89 9 92 93 94 96 97 98 99 1 2 3 4 6 7 2 4 3 2 1 91 92 93 94 9 96 97 98 99 1 2 3 4 6 2 1 1 Kuva 19. Litmasenlammen happi- ja fosforipitoisuudet talvella (1 m)..6.3. Kunnostustoimet Litmasenlammen ulkoinen kuormitus on niin suurta, että ensisijaiset kunnostustoimet tulee suunnata sen rajoittamiseen (kuva 2). Suurin osa lampeen johdettavista hulevesistä kootaan lammen luoteispäähän laskevaan ojaan, jonka muotoilu enemmän epäpuhtauksia pidättäväksi tulee selvittää. Samoin tulee selvittää, mitä mahdollisuuksia on pienentää pohjoispuolelta tulevaa hulevesikuormitusta. Kaikki valumaalueelle tulevat uudet toiminnot on toteutettava siten, ettei niistä pääse lisäkuormitusta lampeen. Myös pumppaamojen ylivuodot tulee estää. Kuva 2. Litmasenlammen happi- ja fosforipitoisuudet kesällä (1 m). Ulkoisen kuormituksen pienentämisen lisäksi Litmasen tilan olennainen parantaminen edellyttäisi melko suuria ruoppauksia, joilla lammen vesisyvyyttä ja -tilavuutta voitaisiin lisätä. Vesisyvyyttä tulisi saada vähintään metri lisää, jolloin vesikasvillisuus ei enää menestyisi. Ruoppaus on kuitenkin kustannuksiltaan niin kallis toimenpide, ettei se vähäisen virkistyskäytön huomioon ottaen ole perusteltu. Talvisia happiongelmia on mahdollista pienentää ilmastuksella, jonka vaikutukset kuitenkin todennäköisesti jäisivät varsin vähäisiksi. Vesikasvillisuuden poistamisella avovesialueita pystyttäisiin lisäämään. Tulokset jäisivät kuitenkin varsin lyhytaikaisiksi, sillä matalassa vedessä kasvit kasvavat hyvin nopeasti uudelleen. Toimenpide-ehdotukset: Ongelma Ratkaisu Vaikuttavuus Kiireellisyys Ulkoinen kuormitus * Hulevesien hallinta * Nykyisen kuormituksen vähentäminen * Ylivuotojen estäminen Tutkimustarpeet * Veden laadun seuranta Vaikuttavuus ja kiireellisyys: = vaikuttava/kiireellinen ja = vähän vaikuttava/ ei kovin kiireellinen..7. Maljalampi.7.1. Yleiskuvaus Maljalampi rajoittuu moottoritiehen ja sen ramppeihin. Tiejärjestelyjen yhteydessä lampea on täytetty, mikä on aiheuttanut massojen nousua vesialueelle ja lammen eteläpään soistumista. Yleistiedot: Pinnan taso 97,4 m Suurin syvyys 4 m Keskisyvyys 1,7 m Tilavuus 71 m 3 Pinta-ala 4,2 ha Lähivaluma-alue 39,1 ha Maljalammen valuma-alueesta huomattava osa koostuu liikennealueista. Lampeen johdetaan myös Linnanpellon omakotialueen hulevesiä. Myös Flodbergin hautausmaa sijaitsee Maljalammen valumaalueella. Lammen rannalla on talvisin hiihtolatu ja kesällä pururata. Muutoin lammen virkistyskäyttömerkitys on vähäinen. Tiemaisemassa Maljalampi on merkittävä. Virkistyskäyttöarvo todennäköisesti kasvaa Pappilan alueen rakentamisen myötä..7.2. Veden laadun kehitys Maljalammen veden laatu on heikko erityisesti talvella, jolloin happi loppuu ajoittain koko vesimassasta (kuvat 21 22). Hapen loppumisen seurauksena fos- 21

fori liukenee sta. Alusveden hapettomuutta ja korkeahkoja fosforipitoisuuksia on viime na todettu myös kesällä. Tiealueelta tulevat vedet näkyvät korkeina suolapitoisuuksina. Kesäisten veden fosfori- ja klorofylli-a pitoisuuksien perusteella Maljalampi on luokiteltavissa reheväksi. 7 6 4.7.3. Kunnostustoimet happi mg/l 3 2 Maljalampeen tuleva ulkoinen kuormitus on tasolla, joka edellyttää toimia sen pienentämiseksi (kuva 2). Lähes puolet lampeen tulevasta fosforista on peräisin tiealueilta, joihin myös toimenpiteet tulee ensisijaisesti suunnata. Lampeen laskee useita ojia, joiden muokkausmahdollisuudet enemmän epäpuhtauksia sitoviksi tulee selvittää. Lampeen joutuvan ulkoisen kuormituksen estäminen on otettava huomioon kaikissa valuma-alueella toteutettavissa hankkeissa. Lammessa tehtävien kunnostustoimien ensisijainen tavoite on veden happitilanteen parantaminen ja sisäisen kuormituksen estäminen. Veden hapetusta tarvitaan sekä kesällä että talvella. Kalastosta ja tehokalastuksen mahdollisesta sopivuudesta lampeen ei ole tietoja. Maljalammen perusteellinen kunnostaminen edellyttäisi sen ruoppaamista, mikä ei vähäisen virkistyskäyttömerkityksen vuoksi ole toistaiseksi perusteltua. Vesikasvillisuuden poistaminen vaikuttaisi lähinnä maisemakuvaan. 1 84 88 9 92 94 97 2 4 6 Kuva 21. Maljalammen happipitoisuus talvella. fosfori ug/l 1 9 8 7 6 4 3 2 1 16 8 87 89 91 96 98 2 4 6 Kuva 22. Maljalammen fosforipitoisuus kesällä. 11 Toimenpide-ehdotukset: Ongelma Ratkaisu Vaikuttavuus Kiireellisyys Ulkoinen kuormitus Sisäinen kuormitus Tutkimustarpeet * Hulevesien hallinta * Nykyisen hulevesikuormituksen vähentäminen * Ilmastus * Vesikasvien poisto * Veden laadun seuranta * Kalastoselvitys Vaikuttavuus ja kiireellisyys: = vaikuttava/kiireellinen ja = vähän vaikuttava/ ei kovin kiireellinen..8. Mustinlampi.8.1. Yleiskuvaus Mustinlampi on savikerrostuman päällä oleva suppalampi, joka on syntynyt harjuun jääkauden aikana hautautuneen jäälohkareen sulettua. Mustinlammen vedet laskevat pienen Mustinlammen kautta Savilahteen. Yleistiedot: Pinnan taso 1,4 m Suurin syvyys, m Keskisyvyys 2,9 m Tilavuus 46 m 3 Pinta-ala 1,6ha Lähivaluma-alue 8 ha Kaukovaluma-alue 9,2 ha 22

Mustinlammen lähivaluma-alueella on melko runsaasti asutusta sekä liikennealueita. Lammen rannalle on 2-luvun alussa rakennettu asuinkerrostaloja, missä yhteydessä lampea hieman täytettiin ja ruopattiin. Mustinlampeen purkautuu neljä sadevesiviemäriä. Suurin vesimäärä ja kuormitus tulee pohjoisrannalle laskevasta ojasta, johon kootaan Sammakkolammen, tiealueiden ja urheilupuiston kuivatusvedet. Aikaisemmin lampeen johdettiin myös Turo Oy:n lauhdevesiä. happi mg/l 1 9 8 7 6 4 3 2 Mustinlammen maisemallinen ja virkistyskäytöllinen merkitys on lisääntynyt ranta-alueiden rakentamisen myötä. Lammen pohjoisrannalle on rakennettu puistokäytävä, jota käytetään jonkin verran. Muuta virkistyskäyttömerkitystä lammella ei ole. 1 8 87 89 92 94 96 98 2 4 6 Kuva 23. Mustinlammen happipitoisuus talvella..8.2. Veden laadun kehitys 24 22 Mustinlammen veden laatu on melko huono. Alusvedessä happea on yleensä hyvin vähän tai ei ollenkaan ja ajoittain happi loppuu kokonaan (kuvat 23 24). Huonon happitilanteen seurauksena fosforipitoisuudet saattavat kohota melko korkeiksi. Myös typpipitoisuudet ovat korkeita. Tiealueelta tulevat kuivatusvedet näkyvät korkeina suolapitoisuuksina. Kesäaikaisten veden fosfori- ja klorofylli-a -pitoisuuksien perusteella Mustinlampi on rehevä/erittäin rehevä. fosfori ug/l 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 8 86 87 88 89 9 91 92 93 94 9 96 97 98 99 1 2 3 4 6.8.3. Kunnostustoimet Mustinlampeen tuleva ulkoinen kuormitus ylittää selvästi sen sietokyvyn (kuva 2), mistä syystä kunnostustoimet tulee ensisijaisesti suunnata kuormituksen pienentämiseen. Suurin osa hulevesistä purkautuu lammen pohjoispuolella olevaan noin 4 metrin mittaiseen avo-ojaan. Ojan muuttaminen kiintoainetta ja ravinteita poistavaksi kosteikoksi tai vastaavaksi tulee selvittää. Lampeen joutuvan ulkoisen kuormituksen estäminen on otettava huomioon kaikissa valuma-alueella toteutettavissa. Kuva 24. Mustinlammen fosforipitoisuus kesällä. Lammessa tehtävät kunnostustoimet eivät ole järkeviä ennen kuin lampeen tulevaa ulkoista kuormitusta saadaan pienennettyä. Hapetuksen avulla voidaan estää talvisia happikatoja ja pienentää sisäistä kuormitusta. Lammen kalasto tulee selvittää mahdollisen tehokalastustarpeen määrittelemiseksi. Kemikalointi ei Mustinlampeen sovi suuren ulkoisen kuormituksen ja lyhyen viipymän vuoksi. Toimenpide-ehdotukset: Ongelma Ratkaisu Vaikuttavuus Kiireellisyys Ulkoinen kuormitus * Nykyisen hulevesikuormituksen vähentäminen * Hulevesien hallinta Sisäinen kuormitus * Hapetus Tutkimustarpeet * Veden laadun seuranta * Kalastoselvitys Vaikuttavuus ja kiireellisyys: = vaikuttava/kiireellinen ja = vähän vaikuttava/ ei kovin kiireellinen. 23