Harmaa talous 2013 HARMAAN TALOUDEN SELVITYSYKSIKKÖ

Harmaa talous 2013 HARMAAN TALOUDEN SELVITYSYKSIKKÖ

SISÄLTÖ HARMAA TALOUS 2013. 3 1. HARMAA TALOUS LAKISÄÄTEISTEN VELVOITTEIDEN LAIMINLYÖNTIÄ. 4 2. HARMAAN TALOUDEN MITTAAMINEN. 6 3. HARMAAN TALOUDEN TORJUNTA. 10 4. HARMAA TALOUS TAVARALIIKENTEESSÄ. 14 2

HARMAA TALOUS 2013 Tässä julkaisussa käsitellään vuosittain ajankohtaisia harmaaseen talouteen ja sen torjuntaan liittyviä teemoja. Vuoden 2013 julkaisussa tarkastellaan harmaan talouden ilmenemismuotoja, sen laajuuden arvioimista ja mittaamistapoja sekä harmaan talouden torjuntaa. Harmaan talouden selvitysyksikön työssä nousee esiin monenlaisia ilmiöitä. Yksikön tehtävä on tuottaa tietoa näistä ilmiöistä ja etsiä mittareita harmaan talouden määrän arviointiin. Yksi tapa tutkia harmaata taloutta on keskittyä tiettyjen joukkojen ominaispiirteisiin ja harmaan talouden ilmenemiseen niissä. Tutkimuksen kohteena voi olla esimerkiksi tietty toimiala tai tietty velallisjoukko. Harmaan talouden esiintymisen lisäksi pyritään arvioimaan siihen suunnattujen torjuntatoimien vaikuttavuutta. Esimerkkinä tästä on esitelty käännetyn arvonlisäverojärjestelmän käyttöönotto ja sen aikaansaaman muutoksen mittaaminen. Harmaan talouden mittaamista käsitellään tämän julkaisun luvussa 2. Selvityksissä on havaittu, että harmaata taloutta ennustavat esimerkiksi verotuksen ilmoituspuutteet, elinkeinotoiminnan verovelat sekä tietyissä tapauksissa kevyt taserakenne. Harmaan talouden torjunnassa pyritään käytännössä siihen, että tekojen taloudellinen hyöty olisi vähäinen, kiinnijäämisriski korkea ja hallinnolliset tai rikosoikeudelliset seuraamukset teosta riittävän ankaria. Näihin tavoitteisiin on pyritty lainsäädäntömuutoksilla, joita ovat esimerkiksi velvollisuus tarjota kuitti ostoksista, veronumero sekä rakennusalan ilmoitusvelvollisuuden laajentaminen ja tilaajavastuulain uudistukset. Viimeaikaisia torjuntatoimia esitellään luvussa 3. Vaikka valtaosa harmaaseen talouteen liittyvistä laiminlyönneistä koskee verovelvoitteita, ilmiöön törmäävät myös muut viranomaiset. Tässä julkaisussa esitellään Tullin harmaan talouden torjuntaa luvussa 4. 3

1. HARMAA TALOUS LAKISÄÄTEISTEN VELVOITTEIDEN LAIMINLYÖNTIÄ Harmaa talous ulottaa vaikutuksensa eri puolille yhteiskuntaa. Tavallinen kansalainen kohtaa harmaan talouden usein esimerkiksi pimeänä palkanmaksuna remonttien yhteydessä tai piraattituotteiden kauppaamisena. Harmaa talous on kuitenkin laajempi kokonaisuus, jossa keskeistä on erilaisten lakisääteisten velvoitteiden laiminlyönti. Vuoden 2011 alussa voimaantulleessa laissa harmaan talouden selvitysyksiköstä määritellään harmaa talous seuraavasti: Harmaalla taloudella tarkoitetaan organisaation sellaista toimintaa, josta aiheutuvia lakisääteisiä velvoitteita laiminlyödään verojen, lakisääteisten eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksujen taikka tullin perimien maksujen suorittamisen välttämiseksi tai perusteettoman palautuksen saamiseksi. Määritelmän mukaan harmaassa taloudessa laiminlyödään veroja ja muita lakisääteisiä maksuja. Määritelmä käsittää myös mm. sellaisten velvoitteiden laiminlyöntejä, jotka vaikuttavat lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin tai tullin perimiin maksuihin. Tällaisia velvoitteita ovat esimerkiksi rekisteröitymis-, ilmoitus- ja maksuvelvoitteet. Niillä voi olla vaikutusta myös perusteettoman veron- tai maksunpalautuksen hakemisessa. Harmaan talouden takia verotuloja ja maksuja jää saamatta, yritysten välisestä kilpailusta tulee epätasapuolista, työntekijöitä voidaan kohdella lainvastaisesti sekä veromoraali ja oikeusjärjestelmä voivat yleisesti heiketä. Valtaosa laiminlyönneistä koskee verovelvoitteita Valtaosa harmaan talouden määritelmän mukaisista laiminlyönneistä koskee sekä lukumääräisesti että rahamääräisesti Verohallinnon valvottavana olevia velvoitteita. Verohallinnon tehtävänä on muun muassa verovalvonta, verojen ja maksujen kanto, perintä sekä veronsaajien oikeudenvalvonta. Verotarkastuksia tehdään vuosittain noin 3 000 4 000, joista 700 800 on harmaan talouden tarkastuksia. Harmaan talouden tarkastusten perusteella määrätään maksettavaksi vuosittain noin 60 70 miljoonan euron arvosta laiminlyötyjä, lakisääteisiä velvoitteita. Tarkastuksissa harmaata taloutta osoittavat muun muassa puuttuva myynti, vääränsisältöiset kuitit tai kuittikauppa. HARMAA TALOUS ERI TOIMIALOILLA Harmaata taloutta esiintyy erityisesti paljon työvoimaa käyttävillä toimialoilla, joille on yhteistä pimeän työvoiman käyttö. Tällaisia työvoimavaltaisia toimialoja ovat esimerkiksi rakennusala, majoitus- ja ravitsemisala, kuljetusala, siivous- ja kunnossapitoalat, parturi- ja kampaamoala sekä kauneudenhoitopalvelut. Harmaan talouden yhteydessä nousevat esiin myös ulkomaisten yritysten tai ulkomaisen työvoiman käyttöön liittyvät kysymykset. Harmaata taloutta esiintyy sekä Euroopan unionin sisäkaupassa että kansainvälisessä tavarakaupassa. Kansainväliseksi naamioidussa sijoitustoiminnassa harmaan talouden on arvioitu olevan merkittävää. Tulonsalausta ja ohimyyntiä Työvoimavaltaisilla toimialoilla tavanomainen harmaan talouden muoto on tulojen kirjaamatta jättäminen eli ohimyynti. Ohimyynnillä tarkoitetaan tällöin pääosin yksityishenkilöiden ostamien tavaroiden tai palveluiden käteismaksuja, joita ei asianmukaisesti viedä yrityksen kirjanpitoon. Kirjaamattomasta myynnistä saatuja tuloja voidaan käyttää esimerkiksi pimeiden palkkojen maksuun tai yrityksen tarjoamien tuotteiden raaka-ainehankintoihin. Ohimyynti vääristää yritysten keskinäistä kilpailutilannetta. Tavaroita ja palveluita voidaan tarjota asiakkaille muita kilpailijoita halvemmalla, jos tuloja salataan ja lakisääteisiä velvoitteita laiminlyödään. Yleinen harmaan talouden muoto on tulojen kirjaamatta jättäminen, eli kassan ohi myynti. Kassan ohi myynti Harmaan talouden selvitysyksikkö on selvittänyt majoitus- ja ravitsemisalalla tapahtuvaa kassalaitteisiin sidonnaista tulonsalausta ja menetelmiä 1. Selvityksessä kävi ilmi, että ravintoloissa yli 90 prosenttia ve- 1 Kassalaitteet ja tulonsalaukset. Harmaan talouden selvitysyksikkö. 2013. 4

rotarkastuksessa havaituista tulonsalauksista tapahtui kassalaitteen ohi myyntinä. Tämä tarkoittaa käytännössä, että myyntitapahtumaa ei kirjattu kassalaitteeseen ja asiakkaalle ei tarjottu kuittia. Käteiskaupassa kirjanpidon ulkopuolelle jäävän myynnin määrästä on tehty toimialakohtaisia arvioita. Harmaa talous on yleistä erityisesti ravitsemisalan pienissä yrityksissä. Ohimyyntiä tapahtuu sekä ruokaettä alkoholimyynnissä. Pienten ravintoloiden toiminnasta harmaan talouden osuuden on arvioitu olevan noin 20 prosenttia. Parturi- ja kampaamoala sekä kosmetologipalvelut ovat myös ohimyynnin riskialoja. Aloille on tyypillistä myydä palveluja suoraan kuluttajalle ja käteismaksujen osuus myynnistä on suuri. Harmaan talouden selvitysyksikössä on tarkasteltu Parturi- ja kampaamoalan sekä kosmetologipalvelualojen harmaata taloutta verotarkastustietojen perusteella 2. Verotarkastusten määrä on ollut toimialoilla vähäinen, vuosina 2003 2011 verotarkastettuja yrityksiä on ollut yhteensä 92 parturi-kampaamoalalla ja 30 kauneudenhoitoalalla. Tehdyissä verotarkastuksista miltei puolet on tilastoitunut harmaan talouden tarkastukseksi. Harmaan talouden määrittelykriteereinä on ollut muun muassa puuttuva myynti. Ohimyynti vääristää yritysten kilpailua. Siivouspalvelut Siivouspalveluala on työvoimavaltainen toimiala, jonka sisäisistä kustannuksista suurin osa on työvoimakustannuksia. Kustannusrakenteeseen ja hintakilpailutilanteeseen perustuen alalla voidaan sanoa olevan riski harmaan talouden toimintaan. Toimialan verovelkaisten yritysten osuus on selvästi suurempi kuin kaikissa Suomen yrityksissä keskimäärin. Harmaan talouden riskiä lisännee se, että alalla työskentelee osin kouluttamatonta työvoimaa ja myös suhteellisen vaihtuvaa työvoimaa. Lisäksi ala on kasvanut voimakkaasti. Siivousalan harmaata taloutta on tutkittu mm. selvityksessä Siivouspalvelualan yritykset 3. Tutkimuksessa todettiin siivousalan muodostuneen Suomessa merkittäväksi ulkomaisen työvoiman sisääntuloammatiksi, eli ensimmäiseksi työpaikaksi Suomen työmarkkinoilla. Harmaan talouden kannalta ulkomainen työvoima vaikuttaisi kasvattavan jonkin verran viranomaisten tiedotus- ja valvontapaineita, etenkin jos työntekijöiden kielitaito on huono, he ovat nuoria ja kouluttamattomia, eivätkä ole järjestäytyneet. Usein he ovat monella tavalla riippuvaisia työnantajastaan. Verohallinnon tekemän perusvalvonnan ohella 3,5 prosenttiin siivouspalvelualan yrityksistä (316 kappaletta) kohdistettiin vuosina 2007 2012 verotarkastuksia. Verotarkastusten yhteydessä harmaan talouden yrityksiksi luokiteltiin 118 yritystä eli 37,3 prosenttia tarkastetuista. Tarkastuksissa paljastui muun muassa pimeitä työntekijöitä (558 henkilöä) ja kuittikauppaa (15,8 miljoonaa euroa). Kirjanpito puuttui tai se oli epäluotettava miltei sadalla yrityksellä. Tavaraliikenne Vuonna 2012 valmistuneen tutkimuksen 4 mukaan tavaraliikenneluvan haltijoiden verotarkastusten yhteydessä harmaan talouden yritykseksi on luokiteltu runsas 11 prosenttia kaikista tarkastetuista. Tavarankuljetusalalle tehdyt tarkastukset ovat olleet pääasiassa yleisluontoisia tarkastuksia. Tavaraliikenteen harmaasta taloudesta ja sen torjunnasta on kerrottu tarkemmin luvussa 4. Verotarkastusten kohdentaminen Viranomaisten tietoon tulleen harmaan talouden määrä riippuu aina myös torjuntatoimien määrästä ja onnistumisesta. Kaikissa Verohallinnon tekemissä verotarkastuksissa harmaan talouden yrityksiksi luokitellaan noin 20 prosenttia tarkastuskohteista. Eri toimialojen verotarkastushavaintoja vertaillessa tulee ottaa huomioon se, että ero prosenttiluvuissa ei välttämättä kerro siitä, että jonkin toimialan yritysten joukossa olisi keskimäärin vähemmän harmaan talouden yrityksiä kuin muissa. Alempi prosenttiluku saattaa kertoa myös siitä, että toimialalle ei ole tehty niin paljoa kohdennettuja tarkastuksia, vaan tarkastusotos on ollut yleisluontoisempi. Esimerkiksi rakennusalalle ja ravintola-alalle tehdään pääasiassa kohdennettuja tarkastuksia, joissa osassa on saatu etukäteen varteenotettavaa tietoa siitä, että kyseessä saattaa olla harmaan talouden yritys. 2 Parturi-kampaamo- ja kauneudenhoitopalvelut. Harmaan talouden selvitysyksikkö. 2012. 3 Siivouspalvelualan yritykset. Harmaan talouden selvitysyksikkö. 2013. 4 Tavaraliikenneluvanhaltijat. Harmaan talouden selvitysyksikkö. 2012. 5

2. HARMAAN TALOUDEN MITTAAMINEN Harmaan talouden selvitysyksikön tehtävänä on tuottaa ja jakaa tietoa harmaasta taloudesta ja sen torjunnasta. Yksikkö muun muassa laatii selvityksiä harmaan talouden ilmiöistä ja niiden torjunnassa käytettävistä toimenpiteistä. Selvityksiä laatiessaan yksikkö käyttää laajasti viranomaisten rekistereissä olevaa tietoa organisaatioista ja niihin liittyvistä henkilöistä. Lisäksi selvitysyksikkö hyödyntää esimerkiksi Tilastokeskuksesta tai kaupparekisteristä saatavaa julkista tietoa. Yhtenä keskeisenä kysymyksenä selvityksissä on harmaan talouden määrän arviointi. Selvityksissä pyritään myös etsimään mittareita, joilla harmaan talouden määrää ja kehitystä voitaisiin paremmin arvioida. Tässä luvussa kuvataan joitakin selvitysyksikön tutkimuksissa käytettäviä, harmaan talouden määrää tai muutoksia kuvaavia mittaustapoja. Kaikille käytetyille mittareille on tyypillistä se, että ne eivät yksinään pysty osoittamaan harmaan talouden yleisyyttä tai määrää tutkittavana olevassa aineistossa. Yhdessä käytettynä ne kuitenkin antavat kuvaa siitä, onko tutkimuskohteen, esimerkiksi jonkin toimialan yritysten, harmaan talouden riski suurempi kuin muiden toimialojen yritysten. LAINSÄÄDÄNNÖN AIKAANSAAMAN MUUTOKSEN MITTAAMINEN ESIMERKKINÄ RAKENTAMISPALVELUN KÄÄNNETTY ARVONLISÄVEROVELVOLLISUUS Harmaan talouden selvitysyksikössä on mitattu käännetyn arvonlisäverovelvollisuuden vaikutusta verotuottoon 5. Seuraavassa selostetaan mittaamiseen käytettyä metodia. Mittaamistapana on ollut muutoksen vaikutuksen mittaaminen, joka suoritettiin tilastollisen regressioanalyysin avulla. Regressiomalliin sovitettiin ennen lainmuutosta ja sen jälkeen kerätyt aineistot, jonka jälkeen muutoksen vaikutus mitattiin saatujen kahden regressiosuoran erotuksena. Selvityksen suurimmat haasteet liittyivät aineiston muodostamiseen yhtäältä piti löytää oikeat muuttujat kuvaamaan käännetyn arvonlisäverovelvollisuuden vaikutusmekanismeja ja toisaalta muodostaa mittaamiseen sopiva aineisto rajauksineen. Tietolaari: Käännetyssä arvonlisäverojärjestelmässä on kyse siitä, että veron tilittää ostaja toisin kuin tavanomaisessa järjestelmässä, jossa veron tilittää myyjä. Rakennusurakassa pääurakoitsija, eli palvelujen ostaja, tilittää veron rakentamispalveluista koko urakkaketjun osalta kokonaan. Urakkaketjussa myynneistä ei makseta arvonlisäveroa. Mittauskysymyksiä Rakentamispalvelun käännetyn verovelvollisuuden soveltamista ei ole rajattu ainoastaan rakennusalalla toimiviin yrityksiin. Useimmilla toimialoilla lainmuutoksen vaikutus on kuitenkin niin pieni, että muutoksen arviointi ei ollut mielekästä suuren mittausvirhemahdollisuuden takia. Lainmuutoksen vaikutusta mitattiin ainoastaan rakentamisen toimialan osalta. Kun käännettyä verovelvollisuutta sovelletaan, veron maksaa myyjän sijaan ostaja. Käytännössä rakentamisen urakkaketjussa veron maksaja on pääurakoitsija. Pääurakoitsijoita pidetään yleisesti tunnollisina veronmaksajina sen sijaan mm. verotarkastuksissa on havaittu, että sovellettaessa normaalia arvonlisäveroa osa urakkaketjujen aliurakoitsijoista jättää arvonlisäveron joko kokonaan ilmoittamatta tai ilmoittavat veron, mutta eivät maksa sitä. Lainmuutoksen vaikutus olisi teoriassa voitu mitata suoraan veron potentiaalin 6 ja maksetun veron avulla. Käytännössä käytettävissä oleva aineisto ei mahdollistanut suoraa mittausta, koska käytetyt tiedot - veron potentiaali ja maksettu vero - eivät olleet vertailukelpoisia keskenään joukon rajauksen osalta 7. 5 Rakentamispalvelujen käännetty arvonlisäverovelvollisuus - lain vaikuttavuus loppuraportti. Harmaan talouden selvitysyksikkö. 2012. 6 Veron potentiaali = veron määrä, joka on mahdollista saavuttaa annetulla tuotannon tasolla. 7 Rakentamisen toimialan veron potentiaali ei ole vertailukelpoinen toimialan ilmoitetun ja maksetun veron määrien kanssa ennen ja jälkeen verouudistuksen. Tämä johtuu siitä, että veron ilmoittaminen ja maksaminen siirtyivät ostajalle, joka kuuluu usein toiselle toimialalle - ollen esimerkiksi kunta. Ilmoitetun veron osalta siirtymä oli mahdollista korjata huomioimalla muiden toimialojen rakentamispalvelun ostot ja myynnit. 6

Sen sijaan ilmoitetun veron määrä oli mahdollista laskea siten, että rajattu joukko oli vertailukelpoinen ensin veron potentiaalin ja sitten maksetun veron kanssa. Lainmuutoksen vaikutuksen mittaus suoritettiin siten kahdessa osassa: yhtäältä maksetun veron ja ilmoitetun veron avulla ja toisaalta ilmoitetun veron ja veron potentiaalin avulla. Aineiston muodostaminen Selvityksessä käytetyt aineistot olivat kausiveroilmoituksissa annetut arvonlisäveron ilmoitustiedot sekä verotilin saldoon vaikuttavat tapahtumatiedot. Veron potentiaalia kuvaavaksi tiedoksi valittiin veron peruste eli myynnin määrää vastaava vero. Myynnin määrä on kausiveroilmoituksessa ilmoitettava tieto, johon käännetty verovelvollisuus ei vaikuttanut. Ilmoitettu vero muodostettiin kausiveroilmoitusten maksettava vero -tietojen summana, kun sitä verrattiin veron potentiaaliin. Lisäksi lainmuutoksen nettovaikutus rakentamisen toimialan ilmoitettuun veroon arvioitiin kaikkien toimialojen yritysten rakentamispalvelun myynti- ja ostotietojen avulla. Maksettu vero laskettiin summaamalla verotilin oma maksu -tapahtumat. Maksetun arvonlisäveron määrää ei pystytty erottelemaan, koska verotilille suoritetaan useiden verolajien maksuja. Maksut näkyvät verotilin kokonaissaldossa, mutta eivät yksittäisinä verolajeina. Tästä johtuen selvityksessä huomioitiin kaikki verotilille suoritetut maksut. Kun ilmoitettua veroa verrattiin maksettuun veroon, se muodostettiin verotilin kaikkien saldoon vaikuttavien tapahtumien avulla pois lukien oma maksu -tapahtumat. Mittaustulos ja sen analysointi Regressiomalleihin valittujen muuttujien lisäksi selvityksessä tunnistettiin myös muita tekijöitä, jotka saattoivat vaikuttaa mittaustulokseen, mutta joita ei huomioitu regressiomalleissa. Mittaustulosta arvioitiin kuitenkin suhdannevaikutuksen, toimialarajauksen, mittaustarkkuuden ja verouudistukseen liittyvien riskien avulla. Lisäksi esitettiin yksinkertaisia vaihtoehtoisia mittaustapoja tuoton arvioimiseksi. Käännetyn arvonlisäveron on arvioitu lisänneen verotuottoa ainakin 75 miljoonaa euroa vuodessa. Mittaustuloksen ja siihen kohdistuneen kriittisen tarkastelun jälkeen selvityksessä arvioitiin lainmuutoksen lisänneen verotuottoa ainakin 75 miljoonaa euroa vuodessa. Tietolaari: Taseen rakenne harmaan talouden yrityksissä Yrityksissä, joissa esiintyy harmaata taloutta, on lähes poikkeuksetta kevyt taserakenne. Kevyt taserakenne tarkoittaa sitä, että yrityksessä ei ole taseessa näkyvää omaisuutta. Kevyen taserakenteen takana voi olla pyrkimys vältellä veroja. Tällöin verojen ja maksujen katteeksi ei löydy varoja myöskään siinä tapauksessa jos yritys jää kiinni laittomasta toiminnasta. Jälkikäteen veroja ja muita lakisääteisiä maksuja perittäessä ei kevyen taseen yritykseltä löydy omaisuutta, jota voitaisiin käyttää vältettyjen maksujen kattamiseen. Myös ns. harmaan talouden sarjayrittäjät suosivat kevyttä tasetta. Kohtuullisen hyväkuntoinen tase antaa ulospäin kuvan yrittäjän sitoutumisesta pitkäaikaiseen liiketoiminnan harjoittamiseen. Tämä on hyvä signaali yrityksen sidosryhmille; esimerkiksi työntekijöille, tavarantoimittajille ja viranomaisille. 7

VEROVELAT ELINKEINOTOIMINNASSA Verovelasta käytetään termiä verojäämä. Verojäämällä tarkoitetaan veronkantolain 2 :n mukaan maksuunpantua veroa, joka on jätetty eräpäivänä maksamatta. Verovelan ja sen muutosten peilaaminen yhteiskunnassa yleisesti tapahtuviin muutoksiin voi antaa viranomaisille lisää tietoa harmaasta taloudesta. Verovelka liittyy harmaaseen talouteen silloin, kun verovelvollisen tarkoituksena on ollut välttää yhteiskunnallisia velvoitteita ja verojen maksua muun syyn kuin maksukyvyttömyyden takia. Verovelasta harmaan talouden osuutta on ainakin osa verotarkastusten ja arvioverotuksen perusteella maksuunpannuista veroista. Verovelan määrä suhteessa maksettuihin veroihin kertoo verovelvollisten maksumoraalista. Yleiseen maksumoraalin heikentymiseen liittyy kasvava harmaan talouden riski. Harmaan talouden piiriin voidaan lukea myös verovelka, joka on maksuunpantu yrityksen antaman veroilmoituksen perusteella, mutta jota velallisen ei ole ollut tarkoituskaan maksaa. Yritys on saattanut antaa veroilmoituksen tai kausiveroilmoituksen, jotta se voisi pysyä Verohallinnon rekistereissä. Ilmoitus- ja maksulaiminlyöntien vuoksi rekistereistä poistetun yrityksen on hankala jatkaa yritystoimintaansa ja saada uusia yhteistyökumppaneita. Harmaan talouden osuutta verovelasta on sen piiloon jäävästä luonteesta johtuen vaikeaa tarkasti arvioida. Harmaassa taloudessa on usein kyse ns. piilevästä verovelasta, joka ei tule viranomaisten tietoon eikä siten myöskään näy verojäämien määrässä. Tämä piilevä osa verovelasta kasvattaa kuitenkin yhteiskunnan verovajetta, joka koostuu Verohallinnon tiedossa olevasta verovelasta ja piilevästä verovelasta. Verohallinnon tiedossa oleva verojäämien kokonaismäärä on ollut kasvussa vuodesta 2007 lähtien. Verovelan kokonaismäärä oli Verohallinnon tilaston mukaan 31.12.2012 yhteensä noin 4,1 miljardia euroa. Kun verovelka vanhentuu pääsääntöisesti viiden vuoden kuluttua veron maksuunpanoa seuraavan vuoden alusta, kuvaa verovelan kokonaismäärä verovelkojen kumulatiivista määrää vuosilta 2007 2012. Lisäys edelliseen vuoteen oli noin 186 miljoonaa euroa. Verovelan kokonaismäärään vaikuttavat myös lainsäädäntöön ja verotusprosessiin liittyvät muutokset ja ulkoiset tekijät, joista keskeinen on taloudellinen suhdanne. Yleiseen maksumoraalin heikentymiseen liittyy kasvava harmaan talouden riski. Vuonna 2012 tuomioistuimen päätöksellä tuomittiin Verohallinnolle rikosperusteisia vahingonkorvauksia yhteensä 6,8 miljoonaa euroa. Verohallinnolla oli tammikuussa 2013 perimiskelpoisia tuomioon perustuvia vahingonkorvaussaatavia pääomaltaan yhteensä 420 miljoonaa euroa. Tietolaari: Verovelan määrän ja iän yhteys liiketoiminnan jatkuvuuteen Harmaan talouden selvitysyksikkö on tutkinut yksityisen terveydenhuollon yritysten verovelan ikää ja määrää sekä yritysten liiketoiminnan jatkuvuutta. Yrityksistä, joilla verovelan määrä oli alle 10 prosenttia liikevaihdosta ja verovelan viivästysseuraamukset alle 5 prosenttia verovelasta jatkoi liiketoimintaa seuraavalle tilikaudelle 94 prosenttia. Yrityksistä, joilla verovelan määrä oli yli 20 prosenttia liikevaihdosta ja viivästysseuraamukset alle 5 prosenttia verovelasta jatkoi liiketoimintaa seuraavalle tilikaudelle 65 prosenttia. Yrityksistä, joilla verovelan määrä oli yli 20 prosenttia liikevaihdosta ja viivästysseuraamukset yli 15 prosenttia verovelasta jatkoi liiketoimintaa seuraavalle tilikaudelle 27 prosenttia. Selvityksessä havaittiin, että riski liiketoiminnan lakkaamiseen kasvaa huomattavasti, kun verovelan määrä suhteessa liikevaihtoon kasvaa yli 10 prosentin. 8

VEROHALLINNON TUOMIOON PERUSTUVAT VAHINGONKORVAUSSAATAVAT OVAT OSA VEROVAJETTA Tuomioon perustuvia vahingonkorvaussaatavia kutsutaan yleisesti nimellä tuomiosaatava. Tuomiosaatavat ovat merkittävä osa Verohallinnon verojäämätilastoa ja kasvattavat siten myös verovajetta. Harmaan talouden selvitysyksikkö julkaisi vuonna 2012 selvityksen elinkeinotoiminnan veroveloista 8. Tuomiosaatavia koskeva, vuonna 2013 tehty selvitys on jatkoa samalle teemalle 9. Tuomioon perustuva saatava syntyy tyypillisesti verorikostuomion yhteydessä kun tuomitaan vahingonkorvausta yrityksen vastuuhenkilölle vältetyistä tai maksamatta jätetyistä veroista. Verohallinto oli vuonna 2012 asianomistajana yhteensä 470 poliisissa vireille tulleessa uudessa talousrikosasiassa. Tuomiosaatavista Verohallinnolle kertyneet maksut ovat olleet melko vaatimattomalla tasolla. Suoritukset tuomiosaataville ovat olleet 2000-luvulla keskimäärin 5,7 miljoonaa euroa vuodessa. Vastausta maksujen vähäisyyteen on etsitty tarkastelemalla tuomiosaatavien perintätilannetta ja kuvaamalla vahingonkorvauksesta vastuussa olevan yritysten vastuuhenkilöjoukon ominaisuuksia. Selvityksen keskeiset havainnot tuomiosaatavista olivat: tuomioista on tullut kokonaan maksetuksi 22 prosenttia tuomioista 57 prosenttia on täysin maksamatta euromääräisesti pieniä tuomioita on maksettu suhteessa enemmän kuin suuria tuomioita saatavista lukumäärältään 35 prosenttia ja saatavien euromääristä 46 prosenttia on ulosotossa perittävänä Pieniä tuomioita on maksettu suhteessa enemmän kuin euromäärältään suuria tuomioita. Perimiskelpoisten saatavien lukumäärästä vain reilu kolmannes oli ulosottoperinnässä. Suurin osa saatavista, jotka eivät olleet ulosottoperinnässä, olivat palautuneet ulosotosta takaisin Verohallinnolle. Syynä oli velallisen varattomuus tai tuntemattomuus. Selvityksen keskeiset havainnot velallisista olivat: pienituloisia velallisia enemmän kuin Suomessa verotetuissa keskimäärin merkittävästi vähemmän omaisuutta kuin Suomessa verotetuilla keskimäärin yli neljäsosa velallisista asuu pääkaupunkiseudulla velkaa ulosotossa keskimäärin 260 000 euroa ulosotossa useita velkojia vastuuasema Viron kaupparekisterissä yli 7 prosentilla liiketoimintakielto useammalla kuin joka neljännellä vastuullisella Harmaassa taloudessa on usein kyse piilevästä verovelasta, joka ei tule viranomaisten tietoon. Yritysten vastuuhenkilöt, joilla on vastattavana perimiskelpoinen tuomiosaatava, ovat pienituloisempia kuin Suomessa verotetut keskimäärin. Heillä oli tuomiosaatavan lisäksi paljon verovelkaa sekä velkoja Verohallinnon ulkopuolisille velkojille. Yksittäisellä velallisella oli ulosotossa vireillä keskimäärin 19 asiaa ja velkaa keskimäärin 260 000 euroa. Asioita ja velkaa oli vireillä huomattavasti enemmän kuin henkilöillä ulosotossa keskimäärin. Selvityksen havaintojen perusteella voidaan todeta, että tuomiosaatavat ovat haastavia perittäviä velallisten tulojen ja omaisuuden vähäisyyden takia. Tältä velallisten joukolta toistuvaistulon, kuten palkan tai eläkkeen, ulosmittaus ei usein juurikaan kerrytä maksuja. Näiden henkilöiden omaisuus ja tulotiedot on selvitetty ennen tuomiosaatavan syntymistä jo esitutkinnassa, jopa tarkemmalla tasolla kuin normaalin ulosottovelallisen tulo ja varallisuustiedot ulosottomenettelyssä. Rikosperusteisten tuomiosaatavien määrä ilmentää verotarkastuksissa ja muulla tavoin esimerkiksi poliisin kautta Verohallinnon tietoon tulleen harmaan talouden määrää. Verorikostuomioilla ja niihin liittyvillä vahingonkorvauksilla on erityisesti rikoksia ennaltaehkäisevä vaikutus sekä lisäksi ne omalta osaltaan vahvistavat verovalvonnan uskottavuutta. 8 Verovelat, osaraportti 1. Harmaan talouden selvitysyksikkö. 2012. 9 Vahingonkorvaussaatavat Verohallinnossa. Harmaan talouden selvitysyksikkö. 2013. 9

3. HARMAAN TALOUDEN TORJUNTA Harmaan talouden ilmiöt näkyvät erilaisina riippuen siitä, minkä valvontaviranomaisen kannalta asiaa tarkastellaan. Viranomaiset ja muut julkista tehtävää hoitavat organisaatiot torjuvat harmaata taloutta käytännössä esimerkiksi vero-, tulli- tai eläketarkastuksilla sekä ulosoton erikoisperinnän toimenpiteillä. Myös esitutkintaviranomaiset torjuvat verojen ja muiden julkisoikeudellisten maksujen laiminlyöntiä omassa työssään. Harmaan talouden torjunta tarkoittaa sekä ennaltaehkäiseviä toimia, paljastamis- ja selvittämistoimia että toimenpiteitä, joilla saadaan takaisin harmaan talouden tekijälleen tuottama taloudellinen hyöty. Kiinnijäämisriskiä kasvattamassa Harmaan talouden toimija päättää vilpillisiin tekoihin ryhtymisestä usein rationaalisin perustein. Hän punnitsee saavutettavaa hyötyä, kiinnijäämisriskiä ja teosta aiheutuvia seuraamuksia. Harmaan talouden torjunnassa pyritään vaikuttamaan tekijän päätöksentekoon siten, että tekojen taloudellinen hyöty olisi vähäinen, kiinnijäämisriski korkea ja hallinnolliset tai rikosoikeudelliset seuraamukset teoista riittävän ankaria. Tavoitteena on harmaan talouden estäminen jo ennakolta. VERONUMERO AUTTAA VALVONNASSA Laki veronumerosta ja veronumerorekisteristä tuli voimaan 1.9.2012, mikä on lisännyt viranomaisten tietoja rakennusalan kotimaisista ja ulkomaisista työntekijöistä. Kaikilla yhteisellä rakennustyömaalla työskentelevillä henkilöillä on oltava veronumero. Veronumerolla pyritään varmistamaan, että jokainen rakennusalalla työskentelevä on Verohallinnon rekisterissä ennen työnteon alkua. Veronumerot merkitään Verohallinnon verkkosivuillaan ylläpitämään julkiseen veronumerorekisteriin, josta kuka tahansa voi nimen ja veronumeron perusteella tarkistaa veronumeron voimassaolon. Julkisella veronumerorekisterillä on haluttu lisätä läpinäkyvyyttä ja yritysten mahdollisuuksia omaan valvontaan. Noin vuosi uudistuksen jälkeen, syyskuussa 2013 veronumerorekisteriin oli merkitty runsas 570 000 henkilöä. Heistä noin 56 000:llä kansalaisuus on joku muu kuin suomi tai kaksoiskansalaisuus. Kotikunta ulkomailla on noin 17 000:lla. Harmaan talouden torjumiseksi on tarkoitus laajentaa veronumeron käyttöä myös muille toimialoille kuin rakennusalalle 10. Torjuntatoimien tavoitteena on harmaan talouden estäminen ennakolta. TILAAJAVASTUU UUDISTUNUT Harmaata taloutta voidaan torjua lisäämällä yritystoiminnan läpinäkyvyyttä ja yritysten omia valvontamahdollisuuksia niiden rakentaessa yhteistyöverkostojaan. Rakennusalaa koskevat tilaajavastuulain ensimmäiset muutokset tulivat voimaan 1.9.2012. Jo aiemmin tilaajan täytyi pyytää selvitykset esimerkiksi yrityksen rekisteröinnistä, eläkevakuuttamisesta, verojen maksamisesta ja sovellettavasta työehtosopimuksesta. Uutena asiana lakimuutoksessa oli tapaturmavakuutuksen lisääminen selvitysvelvollisuuden piiriin. Lisäksi rakennusalalla voidaan eräissä vakavammissa tilaajavastuulain rikkomuksissa määrätä korotettu laiminlyöntimaksu, jonka suuruus on vähintään 16 000 euroa ja enintään 50 000 euroa. Samassa yhteydessä toteutettiin hankintalain muutos, jonka mukaan julkisen sektorin rakennusurakkasopimuksissa on oltava lauseke työsuhteen vähimmäistyöehtojen noudattamisesta. Tilaajavastuulain ns. vakiintuneisuuskohdasta rakentamisalalla luovuttiin lakimuutoksen yhteydessä. Tämä tarkoittaa, että tilaajalla on aina tilaajavastuulain mukainen selvitysvelvollisuus riippumatta siitä, onko tilaajan ja alihankkijan sopimussuhde vakiintunut. Tilaajavastuulain uudistus jatkuu Tilaajavastuulain kokonaisuudistus on edelleen käynnissä. Tilaajavastuulakia ja tarvittaessa muuta sitä täydentävää lainsäädäntöä ehdotetaan uudistettavaksi rakennepoliittisessa ohjelmassa 2013 muun muassa siten, että tilaajan tai pääurakoitsijan vastuuta alihankkijoidensa veroista ja heidän palveluksessaan olevien työntekijöiden palkoista ja sosiaaliturvamaksuista laajennettaisiin toimialakohtaisesti. 10 Valtioneuvoston budjettipäätöksen 2013 rakennepoliittinen kannanotto 10

Työ- ja elinkeinoministeriö asetti lokakuussa 2012 kolmikantaisen työryhmän, jonka tehtävänä on muun muassa arvioida, miten selvitysvelvollisuuden täyttämiseksi tarvittavien viranomaisten rekisteritietojen saatavuutta voitaisiin helpottaa. Asian tiimoilta on valmistunut kaksi raporttia vuonna 2013, 11 ja näissä muun muassa ehdotetaan, että rekisteritiedot tulisi jatkossa saada mahdollisuuksien mukaan yhden viranomaiskanavan kautta eli yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä (YTJ). Tilaajavastuulain edellyttämien tietojen saaminen yhdestä paikasta edistäisi yritystoiminnan läpinäkyvyyttä ja helpottaisi tilaajan selvitysvelvollisuuden tekemistä. Tietojen saaminen suoraan viranomaisten ylläpitämistä lähteistä vähentäisi väärinkäytösten, esim. väärennösten, mahdollisuutta ja nopeuttaisi tietojen saamista. Työ- ja elinkeinoministeriön työryhmä jatkaa työtään. Työryhmässä tullaan vielä arvioimaan tilaajavastuun toimivuuden kannalta keskeisiä seikkoja, kuten tilaajan ja aliurakoitsijan vastuuta veroista ja palkoista sekä tahallisten laiminlyöntien voimakkaampaa sanktiointia. Tarvittavat lainmuutosesitykset on tarkoitus antaa eduskunnalle viimeistään syksyllä 2014. ILMOITUSVELVOLLISUUS URAKOISTA JA TYÖNTEKIJÖISTÄ VOIMAAN VUONNA 2014 Eduskunta on huhtikuussa 2013 hyväksynyt hallituksen esityksen (HE 92/2012) koskien työntekijöiden ja rakennusurakoiden kuukausittaista ilmoittamismenettelyä. Vuonna 2014 rakennustyömailla otetaan käyttöön työntekijöitä ja rakennusurakoita koskeva erityinen ilmoitusvelvollisuus. Menettelyssä työmaan päätoteuttaja ilmoittaa Verohallinnolle kuukausittain tiedot työmaalla työskentelevistä työntekijöistä ja muista suorituksensaajista. Kukin tilaaja myös ilmoittaa omat aliurakkansa kuukausittain Verohallinnolle. Heinäkuussa 2014 voimaan tulevien muutosten myötä tilaajilla on velvollisuus ilmoittaa kuukausittain tiedot esimerkiksi siitä, keneltä rakentamispalvelua on tilattu, mikä on urakan kokonaismäärä, paljonko kyseessä olevan kuukauden aikana yritys on laskuttanut tilaajalta suorituksia ja mikä on työn arvioitu kesto. Tiedonantovelvollisuus koskee myös omakotirakentamista ja muuta yksityishenkilön lukuun tapahtuvaa rakentamis- tai korjaustyötä, jos työtä varten on haettava rakennuslupa. Yksityishenkilön on annettava tieto muun muassa rakentamistyön suorittaneesta yrityksestä ja työntekijöistä sekä näille maksetuista palkoista ja muista vastikkeista. Tämä uudistus yhdessä jo toteutetun veronumerouudistuksen ja julkisen veronumerorekisterin kanssa takaavat Verohallinnolle edellytykset reaaliaikaisesti valvoa, milloin esimerkiksi ulkomaiselle yhtiölle muodostuu kiinteä toimipaikka ja siten verovelvollisuus Suomeen. Samoin tietoja hyödynnetään työntekijöiden verovelvollisuuden syntymisen valvonnassa. Mahdollisuus pimeän työvoiman käyttöön tai lakisääteisten velvoitteiden laiminlyömiseen vähenee ja siten myös mahdollisuus saada epärehellisellä menettelyllä kilpailuetua pienenee. 12 Verohallinto hyödyntää tietoja reaaliaikaisessa verovalvonnassa. Lisäksi tietojen avulla voidaan arvioida asiakkaiden verotusstatusta ja rekisteröintitarvetta. KUITTILAKI VOIMAAN VUODEN 2014 ALUSSA Laki kuitintarjoamisvelvollisuudesta käteiskaupassa tulee voimaan vuoden 2014 alusta lähtien. Yrittäjien on tarjottava asiakkaalle kuitti tämän ostamasta tavarasta tai palvelusta. Uuden lain tarkoitus on lisätä käteisen rahan käytön valvontaa ja parantaa harmaan talouden torjuntaa. Lain tavoitteena on torjua ohimyyntinä ilmenevää harmaata taloutta käteisillä toimialoilla. Lakia sovelletaan elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa (360/1968) tarkoitettuun liike- ja ammattitoimintaan. Kuitintarjoamisvelvollisuus parantaa asiakkaan mahdollisuutta havaita myyntiä, jota ei merkitä kassaan tai kirjanpitoon. Yrittäjän velvollisuus tarjota kuitti koskee käteisellä rahalla ja maksukorteilla tehtyjä ostoksia kaikilla toimialoilla, kuten ravintola- ja majoitusalalla, päivittäistavarakaupassa sekä parturi- ja kampaamo-alalla. Kuitintarjoamisvelvollisuus parantaa asiakkaan mahdollisuutta havaita myyntiä, jota ei merkitä kassaan tai 11 TEM raportteja 18/2013 ja 23/2013. 12 TEM raportteja 23/2013. 11

kirjanpitoon. Näin asiakkaalla on myös nykyistä paremmat mahdollisuudet valita ja tehdä ostoksensa lakia noudattavassa yrityksessä. Asiakkaan ei kuitenkaan tarvitse ottaa tarjottua kuittia vastaan. Kuitin lakisääteinen tarjoamisvelvoite parantaa myös kuluttajan asemaa milloin tavarassa tai palvelussa on ollut virhe. Kuitista pitää käydä ilmi myyjän yhteystiedot, tavaran tai palvelun määrä ja luonne, hinta ja arvonlisävero. Laki ei koske yleishyödyllistä yhdistys- ja harrastustoimintaa, ulkona tapahtuvaa tori- ja markkinamyyntiä tai satunnaista ja vähäistä elinkeinotoimintaa. Lakia valvovat poliisi, Verohallinto ja aluehallintovirastot. Jos yrittäjä ei tarjoa kuittia, valvoja voi määrätä 300 1 000 euron suuruisen laiminlyöntimaksun. Laki ei edellytä kassakoneen tai kassajärjestelmän käyttämistä, vaan kuitin voi kirjoittaa myös käsin. Kuittilain riskikohdat Uusi kuittilaki ei pysty poistamaan ns. takahuoneessa tapahtuvaa tulonsalausta. Tämä tarkoittaa tilanteita, joissa asiakkaalle on myyntitapahtumassa annettu kassalaitteesta kuitti, mutta ennen myynnin tilittämistä kirjanpitoon kassalaitteesta poistetaan myyntitapahtumia ja kirjanpitoon viedään tosiasiallista pienempi myyntitulo. Tämän ilmiön torjumiseksi voisi auttaa tyyppihyväksyttyjen kassarekisterilaitteiden käyttöönotto. Niiden myyntirekisteristä ei voi jälkikäteen poistaa myyntitapahtumia ja myynnin oikaisut kassalaitteella tulostuvat myyntiraportteihin. Tietolaari: Ruotsissa siirryttiin käyttämään tyyppihyväksyttyjä kassarekisterilaitteita 1.1.2010 alkaen. Lokakuussa 2012 Ruotsissa oli lähes 74 000 yritystä, joilla oli uuden lain määräysten mukainen rekisteröity kassarekisterilaite tai -järjestelmä. Ruotsin verohallinto on tehnyt lain vaikutuksista tutkimuksen. Ruotsissa havaittiin välittömästi kassarekisterilain voimaantulon jälkeen käteisten toimialojen arvonlisäveroilmoituksissa keskimäärin viiden prosentin liikevaihdon lisäys. Arvonlisäveroa kertyi kassarekisterilain vaikutuksesta vuonna 2012 noin 1,5 miljardia kruunua enemmän vuodessa. Laskennassa käytettiin keskimääräisenä arvonlisäverokantana 20 prosenttia. Lisääntynyt liikevaihdon määrä on vaikuttanut myös vuoden 2012 kertyneen välittömän veron määrään, jonka arvioidaan Ruotsissa lisääntyneen 1,7 miljardia kruunua. Ruotsin tutkimuksen mukaan lain piiriin kuuluvien yritysten verovilpin arvioidaan vähentyneen yli prosentin vuonna 2012. Yhden prosentin verovilpin vähentyminen on lisännyt kokonaisuudessaan Ruotsin verotuloja yli 3,2 miljardia kruunua (noin 367 miljoonaa euroa). Käteistoimialoihin tehtyjen verotarkastusten pimeään myyntituloon kohdistettujen jälkiveroesitysten määrä on laskenut 17 prosenttia tarkastusta kohden lain voimaantulon jälkeen. Haastatteluissa yrittäjät ovat kertoneet, että lainuudistus on parantanut kilpailuneutraliteettia ja kilpailuedellytyksiä. Lisäksi he ovat kokeneet, että uusi lainsäädäntö on parantanut heidän liiketoimintansa laskentatoimen ja kirjanpidon tasoa, mikä on auttanut liikkeenjohtamista. PALKAT MAKSETTAVA JATKOSSA PANKKITILILLE Työsopimuslain palkan maksamista koskevat säännökset ovat muuttuneet. Nykyään palkka on maksettava työntekijän ilmoittamalle pankkitilille. Laki hyväksyttiin heinäkuussa 2013 (399/2013). Palkan voi maksaa käteisenä vain pakottavasta syystä. Palkan maksaminen käteisenä voi tulla kyseeseen, jos työntekijällä ei ole pankkitiliä tai jos työntekijä ei ilmoita pankkitilinsä numeroa työnantajalle. Käteismaksu on mahdollinen myös työsuhteen purkamisen yhteydessä tai tilanteissa, joissa suoritus ei työnantajasta riippumattomista syistä ehtisi ajoissa työntekijän tilille. Lakimuutoksen tarkoituksena on torjua harmaata taloutta vähentämällä käteisen rahan käyttöä palkanmaksussa. 12

NE BIS IN IDEM -PERIAATE Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkinta niin sanotun ne bis in idem -periaatteen soveltamisesta on johtamassa lainsäädäntömuutokseen Suomessa. Uutta lainsäädäntöä koskeva hallituksen esitys (HE 191/2012) on annettu. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- tai tullinkorotuksesta. Ne bis in idem on latinankielinen oikeusperiaate, joka tarkoittaa ei kahdesti samassa asiassa. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4. artikla määrittää ne bis in idem -periaatteen seuraavasti: Ketään ei saa saman valtion tuomiovallan nojalla tutkia uudelleen tai rangaista oikeudenkäynnissä rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi kyseisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että Suomen verolainsäädännön mukaan määrätty veronkorotus on luonteeltaan rangaistus. Asiassa aikaisemmin määrätty veronkorotus voi estää saman teon tai laiminlyönnin käsittelemisen rikosoikeudenkäynnissä. Korkein oikeus on antanut periaatteen soveltamisesta useita ennakkoratkaisuja, joista ensimmäisen vuonna 2010 ja tähän mennessä viimeisimmän kuluvan vuoden heinäkuulta. Päätöksissään korkein oikeus on täsmentänyt ja toisaalta myös tiukentanut omaa tulkintaansa ne bis in idem -kysymyksessä. Korkeimman oikeuden tulkinta on asiassa tällä hetkellä se, että ratkaisujen perusteella syytettä ei voida nostaa eikä rikosseuraamusta määrätä, jos samalle henkilölle on saman teon tai laiminlyönnin perusteella jo määrätty veronkorotus. Ne bis idem -periaatteen soveltamisesta johtunut epäselvä oikeustila on osaltaan näkynyt viime vuosina Verohallinnon rikosilmoitustilastossa. Korkeimman oikeuden ensimmäinen ratkaisu asiassa annettiin vuonna 2010 (KKO 2010:45). Verohallinnon rikosilmoitukset sekä niiden sisältämien rikosnimikkeiden määrä laski selvästi vuonna 2010 ja pysyi edelleen alhaisella tasolla vuonna 2011. Vuoden 2012 luvuissa on nähtävissä hienoista nousua. 13 Verohallinnossa on odotettu korkeimman oikeuden linjauksia sekä lainsäädäntömuutosta ne bis in idem -kysymykseen ja tämä on heijastunut uusien rikosilmoitusten määrään. Epätyydyttävä oikeustila on johtanut uuden lainsäädännön valmisteluun. Eduskunnan käsittelyssä parhaillaan olevan lakiesityksen mukaan veronkorotus estäisi syytteen nostamisen, mutta Verohallinnolla olisi oikeus jättää veronkorotus määräämättä tapauksissa, joissa on syyllistytty rikokseen. Lain tarkoituksena on mahdollistaa se, että rikosasiat voidaan käsitellä asianmukaisesti ja että rikoksista voidaan määrätä jatkossakin tekoon nähden oikeasuhtainen seuraamus. Muutoksen odotetaan selkeyttävän oikeustilaa. HARMAAN TALOUDEN TORJUNTAOHJELMA VUOSILLE 2012 2015 Suurin osa edellä esitetyistä lainsäädännön muutoksista sisältyy voimassa olevaan tehostettuun harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan toimintaohjelmaan 14. Hallitusohjelman mukaan harmaan talouden torjunta on hallituksen kärkihankkeita. Torjuntaohjelma on jatkoa aikaisemmille viidelle torjuntaohjelmalle ja se sisältää yhteensä 22 hanketta harmaan talouden ja talousrikollisuuden vähentämiseksi. Myös kevään 2013 kehysriihessä ja syksyn budjettiriihessä linjattiin harmaan talouden torjuntaan uusia toimenpiteitä, jotka liitettiin osaksi torjuntaohjelmaa. Veronumeron käyttöönotto rakennusalalla on ensimmäinen konkreettinen esimerkki hallitusohjelmaan kirjatuista tehostetuista toimenpiteistä. 13 Harmaan talouden selvitysyksikkö; Harmaa talous valvontatilastoja 2012 14 http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/03_muut_asiakirjat/20120119tehost/name.jsp 13

4. HARMAA TALOUS TAVARALIIKENTEESSÄ Harmaa talous on lisääntynyt kuljetusalalla. Vuonna 2002 tehtyjen yrityskyselyjen mukaan kuljetusalan harmaa talous arvioitiin kolmeksi prosentiksi. Vuonna 2009 tehtyjen yrityskyselyjen mukaan harmaa talous oli arviolta jo kymmenen prosenttia tieliikenteen tavarakuljetuksen kokonaismyynnistä. Vuonna 2012 valmistuneen tutkimuksen 15 mukaan tavaraliikenneluvan haltijoiden verotarkastusten yhteydessä harmaan talouden yritykseksi on luokiteltu runsas 11 prosenttia kaikista tarkastetuista. Saman tutkimuksen mukaan tavaraliikenneluvanhaltijoista 18 prosentilla oli tai oli ollut ulosottovelkoja edellisen kahden vuoden (5/2010-5/2012) aikana. Valtaosa ulosottoasioista on päättynyt ulosottovelan maksuun. Kaikista tavaraliikenneluvanhaltijoiden päättyneistä ulosottoasioista kuusi prosenttia päättyi varattomuustai tuntemattomuusesteeseen. Lisäksi osalla luvanhaltijoista toukokuun lopussa 2012 vireillä olevat ulosottovelat olivat niin suuria, että ne ylittävät todennäköisesti maksukyvyn. Maksukyvyn ylittäviä ulosottovelkoja omaavat ja ulosotossa varattomaksi todetut eivät täytä tavarankuljetuslain ulosottovelattomuusehtoa. MILLAISTA ON KULJETUSALAN HARMAA TALOUS Harmaan talouden ilmiöinä kuljetusalalla pidetään esimerkiksi luvatonta liikennöintiä, pimeitä kuljetuksia, laitonta kabotaasia ja lakisääteisten työnantajamaksujen kiertämistä. Harmaaseen talouteen lukeutuu myös niin sanottu harmaan talouden sarjayrittäminen, jossa kannattamatonta yritystoimintaa paikkaillaan toistuvilla saneerauksilla tai konkurssikierteellä. Laki kaupallisista tavarankuljetuksista tiellä (21.7.2006/693) uudistui 25.4.2013. Lainmuutos velvoittaa kuljetuspalveluiden ostajan varmistumaan siitä, että kuljetuksen suorittaja noudattaa lakia. Lisääntyneellä asiakasvalvonnalla on merkittävä rooli kuljetusalan harmaan talouden torjunnassa. Luvaton liikennöinti Pimeät kuljetukset Laiton kabotaasi Sarjayrittäminen Pimeät tai alipalkatut työsuhteet Lähde: SKAL Yritys suorittaa kaupallista tavaraliikennettä ilman liikennelupaa ja välttyy muun muassa korkeammilta vakuutusmaksuilta ja laajemmalta valvonnalta, kilpailuneutraliteetti kärsii Yritys saa kuljetuspalkkion pimeänä Valtio menettää verotulot, kuljettaja sosiaaliturvansa Asiakas säästää hinnoissa, mutta menettää oikeusturvan Ulkomainen yritys suorittaa kuljetuksia Suomen sisäisessä liikenteessä tilapäistä enemmän epäterveellä kustannustasolla ja syö markkinoita kotimaisilta kilpailijoilta Solmitaan kannattamattomia kuljetussopimuksia, jätetään verot ja vastaavat velvoitteet hoitamatta, ajetaan yritys konkurssiin ja perustetaan perään uusi Yritys jättää kuljettajiin liittyvät verot, vakuutukset ja sosiaaliturvamaksut hoitamatta tai maksaa liian alhaista palkkaa TULLI HARMAAN TALOUDEN TORJUJANA Tulli kantaa Suomen valtion verotuloista kolmanneksen. Sen kantamien verojen yhteisarvo vuonna 2012 oli 10,6 miljardia euroa. Tulli kerää EU:n ulkopuolisten maiden kanssa käytävässä kaupassa tullit ja arvonlisäveron. Se huolehtii valmisteverotuksesta, jota kannetaan nestemäisistä polttoaineista, sähköstä, alkoholista, virvoitusjuomista ja tupakkatuotteista. Muita tullin kantamia veroja ja maksuja ovat autovero sekä väylä- ja öljyjätemaksut. Harmaan talouden torjunta on osa kaikkia Tullin toimintoja 16. Tullin toimintamallilla pyritään turvaamaan verojen oikeamääräistä ja oikea-aikaista keräämistä sekä torjumaan harmaasta taloudesta yhteiskunnalle aiheutuvia haittavaikutuksia. 15 Tavaraliikenneluvanhaltijat. Harmaan talouden selvitysyksikkö. 2012. 16 Tullin toimintamalli harmaan talouden torjunnassa perustuu ilmoitusmenettelyn, vakuusjärjestelyn, lupahallinnon, riskianalyysin, valvonnan, jälkitarkastuksen ja rikostorjunnan muodostamaan kokonaisuuteen. 14

Tulli panostaa harmaan talouden torjunnassa vahvasti etukäteisvalvontaan. Vakuuksien pyytämisellä varmistetaan, että asiakkaan verot ja maksut tulevat kannetuiksi. Lisäksi lupa-asiakkuuksiin liittyy etu- ja jälkikäteistä tarkastustoimintaa. Tullin veronkannon verojäämät ovat huomattavan pieniä kerättäviin ja kerättyihin veroihin nähden. Valvonta- ja tarkastustoiminta on sekä reaaliaikaista että jälkikäteistä. Maan rajoilla valvotaan reaaliaikaista ajoneuvo-, matkustaja- ja tavaraliikennettä. Tulli tekee yritys-, asiakirja-, tavara- ja varastotarkastuksia sekä kontrolloi eri asiakasryhmien lupia ja statuksia. Tulli tekee jatkuvasti ja monipuolisesti yhteistyötä sekä kansallisesti että kansainvälisesti muiden viranomaisten kanssa harmaan talouden torjumiseksi. TULLIN TUTKIMAT HARMAAN TALOUDEN RIKOKSET Vuonna 2012 Tullin tietoon tuli yhteensä 529 veropetosta. Törkeitä veropetoksia paljastui aiempaa huomattavasti enemmän, yhteensä 106 kappaletta, joka on 46 törkeätä veropetosta enemmän kuin vuonna 2011. Tulli tutkii talousrikoksina ne tapaukset, joissa on kysymys Tullin valvonnan ja veronkannon alaan liittyvän lainsäädännön rikkomisesta. Tutkituissa tapauksissa päärikoksena on yleensä veropetos tai törkeä veropetos. Usein liitännäisrikoksina ovat väärennys ja kirjanpitorikos. Tekijä syyllistyy tulliselvitysrikokseen, jos hän tahallaan laiminlyö tulliselvityksen tekemisen tai antaa tulliviranomaiselle väärän tai puutteellisen tiedon esimerkiksi tavaran arvosta. Rikosvastuuseen siis joutuu muun muassa silloin, kun teko on omiaan aiheuttamaan veron määräämättä jättämisen tai sen palauttamisen aiheettomasti. Tuotteita tuodaan väärillä ja verotuksellisesti edullisemmilla nimikkeillä, ilmoitetaan tullausarvo, alkuperämaa ja/tai määrä väärin taikka ilmoitetaan vain osa tullausarvoon sisällytettävästä arvosta. Toisinaan vero- tai tulli-ilmoituksia ei jätetä Tullille lainkaan. On myös mahdollista, että käytetään muutoin väärin tullimenettelyjä. Harmaata taloutta ilmenee myös siten, että arvonlisäveroista haetaan perusteettomasti palautusta tai väärennetään leimoja, siirretään omaan käyttöön tuotuja tavaroita verolliseen tai kaupalliseen käyttöön, salakuljetetaan tavaroita, käytetään merkkiväärennöksiä, saatetaan haitallisia tuotteita nopeasti markkinoille tariffoimalla tuotteita väärin ja laistetaan esimerkiksi laboratoriotutkimusmaksuja. Tammi-kesäkuussa 2013 Tullin tutkimat talousrikoksiksi luokitellut törkeät veropetosjutut ovat olleet pääasiassa savukkeiden ja nuuskan laitonta maahantuontia, virvoitus- ja alkoholijuominen maahantuontia, autoveroihin, polkumyyntitulleihin sekä tullivarastointiin liittyviä tapauksia. Sähköisen kaupankäynnin jatkuva kasvaminen näkyy myös Tullin talousrikostorjunnassa ja se lisää talousrikostorjunnan haasteellisuutta. Internetiä käytetään yhä enemmän välineenä korkeasti verotettujen tuotteiden markkinointiin sekä kauppaamiseen kuluttajille ja samalla kierretään kyseisten tuotteiden verosäännöksiä. Tullin tutkimat talousrikokset voivat olla taloudelliselta vaikuttavuudeltaan huomattavia, sillä ne on usein tehty liiketoiminnan yhteydessä ja vältetyt veroseuraamukset voivat olla mittavia. Tyypillistä on myös, että verot ja tullimaksut on laiminlyöty pidemmältä ajalta. Tullirikollisuus on luonteeltaan sellaista, että kun se on paljastettu, on vaikeaa selvittää, missä laajuudessa toimintaa on jo ehditty harjoittaa ja vältettyjen verojen periminen tekijöiltä vaikeaa, minkä vuoksi ei paljon saada takaisin rikoshyötyä mitattavaksi. Myös tavara voi olla sellaista, ettei sen realisointi verojen kattamiseksi ole sallittua (esim. alkoholi ja tupakka). Tällöin voidaan laskea paljastettua verovahinkoa, mutta tuloa ei yhteiskunnalle synny. Kolmansien maiden vientiin liittyvää harmaata taloutta Arvonlisävero on luonteeltaan kulutusvero ja maksetaan siinä maassa, jossa tavara otetaan kulutukseen. Vientikaupassa myyntitavara viedään pois maasta, jolloin tavaran sisältämää arvonlisäveroa ei tilitetä, vaan se vähennetään verotuksessa. Harmaan talouden havaitseminen arvonlisäveropalautusten yhteydessä edellyttää viranomaisen suorittamaa verotarkastusta. Arvonlisäverotietojen ristiriitaisuuden vuoksi käynnistetyt verotarkastukset johtavat tyypillisesti ohjeistukseen verotusmenettelyissä, toimenpide-esityksiin sekä joissain tapauksissa myös esitutkintapyynnön tekemiseen. Vientitoimintaan liittyvät väärinkäytökset ja epäselvyydet liittyvät usein tullivarastoinnista annettujen määrä- 15

ysten rikkomiseen. Tullin tarkastuksissa on havaittu puutteellisuuksia varastokirjanpidossa tai varastosta on viety tavaraa määräysten vastaisesti ohi varastokirjanpidon. Korkeimman oikeuden ratkaisun 2011:26 mukaan tulli- ja arvonlisäverovelka syntyy tavaran poistamisella tullivarastosta ja siihen liittyvän ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyömisellä. Sillä ei ole merkitystä, että onko varastosta poistettu tavara viety ulkomaille vai ei. Kolmas keskeinen vientitoimintaan liittyvä ongelma on vientidokumenttien manipulointi, jolla tavoitellaan edullisempaa verokohtelua viennin kohdemaassa. Kaksoislaskutuksessa valmistetaan Suomesta poistuville tavaroille kahdet erisisältöiset vientidokumentit. Kaksien laskujen tarkoituksena on hankkia edullisempi tullikohtelu kolmanteen maahan tavaraa tuotaessa. Ongelma tunnetaan erityisesti entiseen Neuvostoliittoon suuntautuvassa viennissä. Aiheettomien arvonlisäverovähennysten riski kohoaa, mikäli kirjanpitoaineistoon viedään dokumentteja, joiden tiedot mm. tavaran arvosta eivät pidä paikkaansa. TULLI VALVOO KABOTAASILIIKENNETTÄ YHDESSÄ POLIISIN KANSSA Toisen EU- tai ETA-valtion kuljetusyrityksen kuorma-autolla voidaan suorittaa enintään kolme Suomen sisäistä kuljetusta viikon sisällä Suomeen päättyneen kansainvälisen kuljetuksen kuorman purkamisen jälkeen. Sallittuna ei kuitenkaan pidetä kuljetuksia ajoneuvolla, joka on tehnyt Suomen sisäisessä liikenteessä enemmän kuin kymmenen kuljetusta viimeksi kuluneiden kolmen kuukauden aikana. Tarkemmat säännökset kabotaasiliikenteestä sisältyvät kaupallisista tavarankuljetuksista tiellä annettuun lakiin sekä EU:n tavaraliikennelupa-asetukseen. Mikäli kabotaasikuljetus on säännösten vastainen, Tulli tai poliisi keskeyttää kuljetuksen ja poistaa yksikön tyhjänä maasta. Lisäksi asiassa voidaan aloittaa rikostutkinta. Helsingin tulli on kuluvan vuoden aikana järjestänyt useita tehostetun valvonnan jaksoja. Tullin valvontatoimenpiteillä puututaan laittomaan kabotaasiliikenteeseen, mikä on osa Tullin raskaan liikenteen valvontaa ja samalla harmaan talouden torjuntatehtävää. Tulli valvoo kabotaasiliikennettä yhdessä poliisin kanssa. Tulli valvoo käteisrahan kuljettamista Tullin tehtävänä on valvoa käteisrahan kuljettamista Suomen ja EU:n ulkopuolisten maiden välisessä liikenteessä. Matkustajan tulee ilmoittaa mukanaan kuljettamansa käteisvarat Tullille. Ilmoitusvelvollisuus koskee henkilöitä, jotka kuljettavat mukanaan vähintään 10 000 euron arvosta käteistä rahaa saapuessaan Euroopan yhteisön alueelle tai poistuessaan sieltä. Vuonna 2012 käteisrahailmoituksia tehtiin maahan saavuttaessa 293 ja maasta poistuttaessa 111. Tullille ilmoitettu rahamäärä oli yhteensä yli 23 miljoonaa euroa. Suurin yksittäinen ilmoittamatta jätetty summa oli 85 000 euroa. Käteisraharikkomuksia kirjattiin 37, ja niiden lisäksi kirjattiin 14 rahanpesurikosta. Rahakoirat mukaan harmaan talouden torjuntaan Massi on 2.5.2013 syntynyt musta labradoriuros, joka tullaan kouluttamaan ensimmäisenä tullikoirana myös käteisrahan etsintään. Virallinen työelämään astuminen tapahtuu Helsinki-Vantaan lentoasemalla koulutuksen jälkeen noin vuoden päästä. Rahakoiria tarvitaan harmaan talouden torjuntaan, rikollisella toiminnalla saatujen käteisvarojen löytämiseksi. Tällainen toiminta on suoraan kytköksissä rahanpesuun ja myös mahdolliseen terrorismin rahoittamiseen. Rahakoirat ovat tärkeitä juuri Helsinki-Vantaan lentoasemalla ja itärajan ylityspaikoilla. LÄHTEITÄ JA LISÄTIETOJA Harmaa talous valvontatilastoja 2012. Harmaan talouden selvitysyksikkö HE 191/2012 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- tai tullinkorotuksesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi HE 92/2012 vp. Hallituksen esitys laeiksi verotusmenettelystä annetun lain ja työturvallisuuslain muuttamisesta Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2010:45 Ne Bis In Idem asiassa 16