luonnonhoidon alueellinen toteutusohjelma 2016-2020
Sisällys 1 Johdanto... 3 1.1 Toteutusohjelman laadinta... 3 1.2 Taustaa luonnonhoidolle... 4 2 Kainuun metsäluonnon erityispiirteet... 5 2.1 Metsäelinkeinojen yleiskuvaus... 8 3 Luonnonhoidon lähtötilanne Kainuussa... 9 3.1 Rahoitus... 9 3.2 Ympäristötuet... 9 3.3 Kemeran luonnonhoitohankkeet... 11 3.4 Muut luonnonhoitoon liittyvät hankkeet ja toimijat... 12 4 Luonnonhoidon toteutusohjelma 2016 2020: lähtötilanteesta hankkeiksi... 13 4.1 Kemera - rahoitus ja valtionapu... 13 4.2 Muu rahoitus... 16 4.3 Suunnitelma elinympäristöjen suojelusta, hoidosta ja luonnonhoidon hanketyypeistä... 16 4.3.1 Elinympäristöjen suojelu... 16 4.3.2 Luonnonhoidon hanketyypit... 19 4.4 Vesiensuojelun suunnitelma... 21 4.5 Hyvä metsäluonnonhoito talousmetsissä... 22 4.6 Viestintä ja koulutus... 23 4.7 Paikkatieto, alueelliset painotukset, raportointi ja seuranta... 24 2
1 Johdanto 1.1 Toteutusohjelman laadinta Luonnonhoidon alueellinen toteutusohjelma on Suomen metsäkeskuksen ja sen alueiden luonnonhoidon edistämisen väline. Ohjelma suuntaa Metsäkeskuksen luonnonhoidon rahoitusta ja tekemistä ja tehostaa toimintaa. Ohjelma laaditaan jokaiseen maakuntaan yhtenäisten ohjeiden mukaisesti, jolloin siinä tulevat esille alueen luonnonhoidolliset painopistealueet, kuten alueiden erilaiset ekologiset ja vesiensuojelulliset tarpeet sekä maisemalliset ja kulttuuriset erityispiirteet. Tämän jälkeen tehdään johtopäätökset ja priorisoidaan luonnonhoitohankkeiden hanketyypit ja määrät sekä ympäristötukihankkeiden elinympäristötyypit. Toteutusohjelmat laaditaan osana alueellista metsäohjelmaa ja sisältää METSO-toteutusohjelman tavoitteita. METSO ohjelmaa toteutetaan metsä-ja ympäristöalan organisaatioiden yhteistyönä. Toteutusohjelman yksityiskohtaisemmat luonnonhoidon tavoitteet sovitaan yhdessä sidosryhmien ja asiantuntijoiden kanssa. Yhteistyö alueellisen metsäneuvoston ja METSO-yhteistyöryhmän kanssa kuuluu prosessiin. Maanomistajilta ja muilta tahoilta tulleet hanke-esitykset ja ideat otetaan huomioon. Tämä Kainuun luonnonhoidon alueellinen toteutusohjelma on osana valtakunnallisessa luonnonhoidon kehittämishankkeessa Kasvua ja vaikuttavuutta METSO-luonnonhoitoon 2014-2016. Kehittämishankkeessa pilotoitiin luonnonhoidon toteutusohjelma Metsäkeskuksen aikaisemman organisaation Keski-Suomen alueelle ja sen pohjalta toteutusohjelmat tuotetaan nyt Metsäkeskuksen muille alueille. Hanketta vetävät Suomen metsäkeskus ja Tapio. Tämä toteutusohjelma keskittyy luonnonhoidon rahoituksen suuntaamiseen, jolloin siinä ei näy erityisesti ne panostukset, joita maanomistajat tekevät metsissään. Talousmetsänhoidossa otetaan luonnonhoito huomioon osana jokapäiväistä toimintaa. 3
1.2 Taustaa luonnonhoidolle Hyvä luonnonhoito on edellytys kestävälle luonnonvarojen käytölle. Hyvä luonnonhoito lisää monimuotoisuutta ja lisää ekosysteemipalveluita sekä auttaa sopeutumaan ilmastonmuutokseen. Luonnonhoito edistää metsäelinkeinoja ja maisema-arvoja. Erilaisin luonnonhoitotoimin voidaan hoitaa suojelualueita tai turvata talousmetsien luonnon monimuotoisuutta. Alueellisesti on tärkeää tarkastella luonnonhoidon toteuttamisen kokonaisuutta. Luonnon monimuotoisuuden liittyy lukuisia kansainvälisiä tai kansallisia sopimuksia ja strategioita. Seuraavassa tärkeimpiä, jotka vaikuttavat luonnonhoidon tavoitteisiin ja priorisointiin: EU:n luonnon monimuotoisuutta koskeva strategia päätavoitteena on luonnon monimuotoisuuden vähenemisen ja ekosysteemipalvelujen heikentymisen pysäyttäminen vuoteen 2020 mennessä ja mm. heikentyneiden ekosysteemien ennallistaminen ja samalla ilmastonmuutoksen torjunta. Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia sekä Etelä-Suomen monimuotoisuuden toimintaohjelman (METSO) www.metsonpolku.fi metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantumisen pysäyttäminen ja luonnon monimuotoisuuden suotuisan kehityksen vakiinnuttaminen vuoteen 2025 mennessä. Kansallinen metsästrategia monimuotoisuuden huomioiminen, lisäksi painotetaan luontomatkailua, luonnontuotteita, ekosysteemipalveluja ja kulttuuriarvoja osana elämänlaatua, joita metsät tuottavat. Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelma vuosille 2016-2021 ohjeet mm. metsätalouden vesiensuojelutyölle, vesienhoitosuunnitelman tausta-asiakirjana on sitä tarkentava Oulujoen-Iijoen vesienhoidon toimenpideohjelma vuosille 2016 2021. 4
Kainuun alueellinen metsäohjelma (AMO) tunnistaa metsäluonnon monimuotoisuuden vaalimisen tärkeäksi osaksi talousmetsien hoitoa. Pienvesien kunnostusstrategia tavoitteena on luoda välineitä, että jäljellä olevien luonnontilaisten pienvesien säilyminen turvataan sekä arvokkaiden muuttuneiden pienvesien tilaa parannetaan. Vesiensuojelun toteuttamisohjelma valtioneuvoston hyväksymä toteuttamisohjelma. EU:n vesipuitedirektiivi (VPD) ohjaa vesienhoitoa ja antaa puitteet. Talousmetsien metsänhoitosuositukset, metsälaki ja Kemera talousmetsien luonnonhoidon kehittäminen turvaa luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluita, metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt, erilaiset metsänkäsittelymenetelmät ja tukimuodot. 2 Kainuun metsäluonnon erityispiirteet Kainuun luonto on tyypillisimmillään vaaroja, järviä ja laajoja asumattomia metsäalueita. Metsätalousmaa kattaa 94 % maakunnan maapinta-alasta, mistä metsämaata on noin 80 %. Metsätalousmaasta 55 % on kangasmetsiä ja 45 % turvemaita. Metsätalousmaan soista noin 60 % on ojitettuja. Kainuun pinta-alasta vesistöjen osuus on noin 12 %. Pinta-alaltaan yli neljän hehtaarin kokoisia järviä ja lampia on 4823 kpl. Kainuun vesistöt kuuluvat pääosin Oulujoen Iijoen vesistöalueeseen ja 5
eteläosasta pieneltä alalta Vuoksen vesistöalueeseen. Oulujoen Iijoen vesienhoitosuunnitelman mukaan Kainuun pinta- ja pohjavedet ovat pääosin hyvässä kunnossa. Kainuun metsäpinta-alasta noin 5,6 % (110 000 ha) on ns. tiukasti suojeltuja alueita, joissa metsätalous on kielletty. Suurin osa on valtion omistamia luonnonsuojelulailla perustettuja alueita. Yksityismetsänomistajien omistamia luonnonsuojelulailla perustettuja suojelualueita on noin 2000 ha ja kestävän metsätalouden rahoituslailla perustettuja määräaikaisia ympäristötukialueita noin 2200 ha (kuva 1). Näiden alueiden lisäksi Metsähallitus ja metsäteollisuusyritykset ovat omilla päätöksillään suojelleet metsiä. Metsälain arvokkaita elinympäristöjä, joilla varovaiset hakkuut ovat mahdollisia, on yksityismailla noin 5800 ha. Rajoitetussa metsätalouskäytössä on lisäksi paljon alueita, näitä ovat mm. muut monimuotoisuudelle arvokkaat elinympäristöt, jotka eivät täytä metsälain vaatimuksia esim. luonnontilaisuuden osalta, metsähallituksen maisema-, virkistys- ja ekologisen yhteyden säilyttävät metsät, valtion retkeilyalueet, metsähallituksen alue-ekologisten suunnitelmien muut luontokohteet, metsäsertifioinnissa jätettävät metsien suojakaistat. 6
Kuva 1. Yksityiset suojelualueet, ympäristötukikohteet, luonnonsuojelualueet (Lsl) ja Natura-alueet Kainuussa 2015. Kainuun vaarajaksolla sijaitsee yksi maamme lehto- ja lettokeskuksista, jota luonnehtivat rehevät lehtojen, puustoisten soiden ja lettojen luontotyypit. Tämä n. 6500 km 2 vaarajakso on luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkain ja monipuolisin alue Kainuussa. Rehevien kasvupaikkojen keskittyminen vaarajaksolle näkyy alla olevasta kuvasta 2. Paitsi luonnon monimuotoisuudelle alueella on myös suuri merkitys maakunnan luontomatkailulle ja luonnon virkistyskäytölle. Alueen pohjoisosassa (Puolanka, Hyrynsalmi) on laajojen valtionmaalla sijaitsevien suojelukohteiden ketju, mutta eteläosassa (Puolanka, Paltamo, Ristijärvi, Kajaani, Sotkamo) rehevien kohteiden suojelu on pienialaisten lehtojen- ja soidensuojelukohteiden varassa. 7
Kuva 2. Yksityismaiden metsälain mukaiset ja muut arvokkaat lehdot sijaitsevat Kainuussa vaarajaksolla. Myös yksityismaiden rehevistä suotyypeistä suurin osa sijaitsee Kainuun vaarajaksolla. 2.1 Metsäelinkeinojen yleiskuvaus Kainuussa on noin 12 000 metsänomistajaa ja tilojen keskikoko on 42 ha. Yksityismetsien osuus on 40 %, valtion noin 44 % ja yhtiöiden noin 14 % metsätalousmaan alasta. Yhtiöiden osuus metsätalousmaasta on pienentynyt viime vuosina Upm:n myydessä metsäkiinteistöjään. Kainuussa on suuria mekaanisen metsäteollisuuden yrityksiä. Kainuussa hakattiin ainespuuta vuosina 2011 2013 keskimäärin 3,3 milj. m 3 /v, mistä määrästä Kainuussa jalostettiin noin 1,2 milj. m 3 /v tukkipuuta ja vietiin noin 1,6 milj. m 3 /v pääasiassa kuitupuuta. Metsien kasvuun pohjautuva kestävä hakkuumahdollisuus on noin 5 milj. m 3 /v. Metsät ja metsien käyttö ovat olennainen osa Kainuuta, joten luonnonhoidon edistäminen osana kestävää metsätaloutta sopii hyvin tähän maakuntaan. 8
3 Luonnonhoidon lähtötilanne Kainuussa 3.1 Rahoitus Kestävän metsätalouden rahoituslain (Kemera) nojalla voidaan myöntää julkista rahoitusta metsien biologisen monimuotoisuuden ylläpitämiseen ja metsäluonnon hoitoon. Rahoitustukea voi saada ympäristötukeen, ympäristötukikohteen hoito- ja käyttösuunnitelman ja ympäristötukisopimuksen valmisteluun ja metsäluonnon hoitohankkeisiin. Vuodesta 2008 alkaen Kemera- varoin toteutettu luonnonhoito on ollut osa METSO -ohjelmaa. Metsänomistajat ovat saaneet ympäristötukikorvauksia vuosittain n. 190 000 (taulukko 1). Tämän lisäksi on tehty luonnonhoitohankkeita vuosittain noin 135 000 edestä. Taulukko 1. Kemera - luonnonhoitovarojen käyttö Kainuussa vuosina 2008 2014. 3.2 Ympäristötuet METSO-ohjelman aikana vuosina 2008 2014 ympäristötukisopimuksia on tehty 1502 hehtaarille (taulukko 2) ja kainuulaiset maanomistajat ovat saaneet korvauksia yli 1,3 miljoonaa euroa. Sopimuksia on tehty eniten pienvesiympäristöihin, suoelinympäristöihin ja lehtoihin. 9
Taulukko 2. Ympäristötuelle METSO - ohjelmassa asetetut elinympäristökohtaiset tavoitteet 2008-2016 ja toteuma 2008 2014 Kainuussa. METSO - ohjelmassa asetettujen ympäristötuella suojeltavien elinympäristöjen tavoitteissa on ylitetty tavoitteet pienvesien lähimetsissä ja puustoisten soiden ja soiden metsäisten reunojen suojelussa sekä metsäluhtien ja tulvametsien osalta. Muiden elinympäristöjen osalta ollaan tavoitteesta jäljessä. Puustoisiin soihin sisältyvät korvet ja lettosuot, joiden tavoiteosuus on kaikkiaan noin 400 ha. Reheviä korpia ja lettosoita on ympäristötuettu kaikkiaan noin 150 ha eli tästä tavoitteesta on toteutunut noin 37 %. Pienvesien lähimetsiin sisältyy reheviä kasvupaikkoja, lehtoja ja reheviä korpia, joiden pinta-alaa ei ole tässä tilastoissa eritelty. Metsäkuviolta on huomioitu vain yksi elinympäristötyyppi ns. päämonimuotoisuus. 10
3.3 Kemeran luonnonhoitohankkeet Kemeran mukaisia luonnonhoitohankkeita on METSO- ohjelmassa vuosien 2008 2014 välisenä aikana tehty yhteensä 23 kpl (taulukko 3). Hankkeissa pääpaino on ollut tärkeiden elinympäristöjen hoito- ja kunnostustöissä, lähinnä purojen ja lähteiden ennallistamishankkeissa. Tärkeiden elinympäristöjen kartoitushankkeet olivat isossa roolissa METSO- ohjelman alkuvuosina. Lukumääräisesti eniten hankkeita on ollut vesistöhaittojen ehkäisemiseksi. Vesiensuojeluhankkeet ovat olleet pääosin metsätalouden vesistövaikutusten pienentämiseen tähtääviä valumaaluekohtaisia hankkeita. Luonnonhoitohankkeiden toteutus on muuttunut niin, että vuodesta 2014 lähtien Suomen metsäkeskus tekee luonnonhoitohankkeiden yleissuunnittelun ja hakee hankkeelle ulkopuolisen toteuttajan hankehakumenettelyllä. Vuonna 2015 hankehaussa ja nyt myös toteutuksessa on ollut elinympäristön hoito- ja kunnostushanke Paltamon Housupurolla. Taulukko 3. Toteutuneet luonnonhoidon hankkeet vuosina 2008 2014 Suomen metsäkeskuksessa Kainuun alueella. 11
3.4 Muut luonnonhoitoon liittyvät hankkeet ja toimijat Suomen metsäkeskus on ollut mukana kahdessa valtakunnallisesti rahoitetussa METSO-hankkeessa. METSO-luonnonhoidon kehittämishankkeessa vuonna 2013 tehtiin luonnonhoitotöiden hankehakua tutuiksi metsäalan toimijoille ja kasvua ja vaikuttavuutta METSO -luonnonhoitoon 2014-2016 -hankkeessa Kainuu oli pilotoimassa tätä luonnonhoidon toteutusohjelmaa. Kainuun ELY -keskus on tehnyt vuosina 2008-2014 METSO-ohjelman puitteissa suojelusopimuksia yksityisten omistamille maille yhteensä 625 hehtaarille. Tähän on käytetty n. 2,5 miljoonaa euroa. Suurin osa sopimuksista on toteutettu yksityisinä suojelualueina (YSA). Elinympäristötyypeistä on suojeltu eniten runsaslahopuustoisia kangasmetsiä, toiseksi eniten puustoisia soita ja pienvesiä lähiympäristöineen. Osalla YSA- alueista tehdään hoitosuunnitelman mukaisia hoitotöitä, joiden toteuttamisesta vastaa pääasiassa Metsähallitus. Metsähallituksen luontopalvelut on tehnyt luonnonhoitotöinä Kainuussa vuosien 2008-2014 välisenä aikana soiden ennallistamisia 11 kohdetta yhteispinta-alaltaan 386 ha, metsien ennallistamisia (lahopuun tuottaminen ja pienaukottaminen) neljällä kohteella yhteispinta-alaltaan 274 ha, metsien ennallistamispolttoja kaksi kohdetta yhteispinta-alaltaan 45 ha, lehtojen hoitoja kuudella kohteella yhteispinta-alaltaan 10,5 ha ja perinnebiotooppien jatkuvaa hoitoa kahdella laidunnuskohteella (hakamaita ja laidunmetsiä) yhteispinta-alaltaan 35 ha sekä viisi niittokohdetta (avoimia niittyjä) yhteispinta-alaltaan 8,7 ha. (Ilkka Immonen, Metsähallitus.) Luonnonhoitotöitä tehdään runsaasti myös Metsähallituksen talousmetsissä, mm. riistanhoitoon panostetaan. Aikaisempina vuosina riekkosoita on ennallistettu Pohjanmaan-Kainuun alueella 1600 ha. Korpimetsiä on ennallistettu 100 ha ja vesilintukosteikoita 120 ha. ( Kainuun luonnonvarasuunnitelma 2015-2020, Metsähallitus.) METSO- ohjelman kokonaistavoitteista vuosille 2008 2014 yksityisesti omistamien maiden suojelutavoitteesta on Kainuussa toteutettu luonnonsuojelulain puitteissa noin 62 % ja Kemera-lain puitteissa noin 95 % kokonaistavoitteesta suojelupinta-alan suhteen. 12
Metsähallituksen luontopalveluiden METSO- elinympäristöjen hoito ja ennallistamistavoitteista vuosille 2008-2014 on toteutunut pinta-alallisesti ja kappalemääräisesti 100 %. 4 Luonnonhoidon toteutusohjelma 2016 2020: lähtötilanteesta hankkeiksi Luonnonhoidon toteutusohjelman tavoitteena on pysäyttää metsäluonnon köyhtyminen vuoteen 2020 mennessä Kainuussa. Tavoite perustuu laajempiin strategioihin ja ohjelmiin ja tavoitteen saavuttaminen on haasteellista ja vaatii resursseja. Metsäisissä luontotyypeissä ennen kaikkea lehdot, lehtipuuvaltaiset kangasmetsät, ikivanhat metsät ja karukkokankaat ovat uhanalaistuneet. Soista rehevät, korpiset ja lähteiset suotyypit ovat uhanalaistuneet. Sisävesistä uhanalaisimpia ovat virtavedet, lähteiköt ja lammet. Luonnonhoidon yleiset tavoitteet Kainuussa 1. METSO toimintaohjelman aktiivinen toteuttaminen 2. Vesienhoidon toteuttamisohjelman toteutus 3. Talousmetsien luonnonhoidon kehittäminen 4. Metsien monikäytön ja luontomatkailun edistäminen 5. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen 6. Neuvonnan ja koulutuksen korkea taso 7. Vaikuttavat hankkeet ja osaavat toteuttajat 4.1 Kemera - rahoitus ja valtionapu Kemeran luonnonhoitovarat tulevat vähenemään merkittävästi maa- ja metsätalousministeriön budjettikaavailussa tulevina vuosina (taulukko 4). Kainuussa Kemeran luonnonhoitovaroja on ollut vuosittain käytettävissä noin 300 000. Valtaosa vuosittaisista luonnonhoitovaroista käytetään 13
jatkossakin ympäristötukisopimusten rahoittamiseen, mutta myös luonnonhoitohankkeiden vaikuttavuuteen panostetaan. Taulukko 4. MMM ja YM METSO ohjelman valtakunnallinen budjettirahoitus vuosittain miljoonaa euroa. Vuosi MMM YM 2009 8 9 2010 10 29 2011 11 29 2012 7 32 2013 6 32 2014 7 34 2015 6 38 2016, esitys 3 20 2017, esitys 3 15 2018, esitys 3 10 2019, esitys 3 8 Luonnonhoitohankkeet Suomen metsäkeskus edistää, rahoittaa ja suunnittelee Kemeran mukaisia luonnonhoitohankkeita. Hankkeet ovat useamman kuin yhden tilan hankkeita ja niitä toteutetaan yksityisten maanomistajien mailla. Toteutusohjelman pohjalta priorisoidaan hanketyypit ja kohdealueet. Alueet ja kohteet laitetaan paikkatietoon. Priorisoinnin pohjalta tehdään luonnonhoidon tarkempi alueellinen suunnittelu ja avataan hankehaku Metsäkeskus.fi-verkkosivuilla. Hankehaun päätyttyä hakemukset pisteytetään ja korkeimman pistemäärän saanut hakija valitaan hankkeen toteuttajaksi hankekokouksessa. Hankekokouksessa ovat läsnä Metsäkeskuksen metsätieto- ja elinkeinopalveluyksiköt. Toteuttaja hakee Kemera-rahoituksen. Suomen metsäkeskus ohjaa ja valvoo hankkeen edistymistä. Luonnonhoidon suunnitteluun liittyy kiinteästi maanomistajien luonnonhoidollinen neuvonta. Luonnonhoitohankkeita keskitetään harvinaisiin elinympäristöihin sekä vesiensuojelun painopistealueisiin. Suunnitelma vuosien 2016 2020 luonnonhoitohankkeista ja niiden budjetista sekä rahoituslähteistä on esitetty taulukossa 5. 14
Ympäristötuki Suomen metsäkeskus edistää ja neuvoo maanomistajia ympäristötukien laadinnassa ja avustaa niiden valmistelussa. Ympäristötukien elinympäristökohtaisissa painotuksissa tarvitaan asiantuntemusta. Luonnonhoidon toteuttamissuunnitelma kohdistuu pääosin pienvesielinympäristöihin ja luonnontilaisten korpien ja lehtojen määrää pyritään nostamaan. Ympäristötukisopimuksia solmitaan toteutusohjelmakaudella noin 200 kpl (taulukko 5). Taulukko 5. Vuosien 2016-2020 Suomen metsäkeskuksen Kainuun alueen luonnonhoidon suunnitelma ja budjetti. 15
4.2 Muu rahoitus METSO-ohjelma jatkuu Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti vuoteen 2025 asti, mihin mennessä pyritään saavuttamaan ohjelmassa määritellyt tavoitteet. Tavoitteiden saavuttaminen on erittäin vaikeaa ja suorastaan mahdotonta nykyisillä budjettikaavailuilla. Ympäristöministeriön budjetissa METSO-ohjelman rahoitus tulee vähenemään tulevina vuosina (taulukko 4). Kainuun Ely-keskus vastaa Kainuussa METSO-ohjelman puitteissa suojelualueiden hankinnasta valtiolle. Tulevien vuosien tavoitteena on saada METSO-kohteita suojeluun noin 80 ha/v ja rahoituksen osalta noin 360 000 /v. Metsähallituksen luontopalvelut toteuttaa luonnonhoitotöitä Kainuun suojelualueilla. Luonnonhoitotyöt kohdistuvat sekä jatkuvan hoidon piirissä jo oleviin perinnemaisemiin että hankkeiden puitteissa uusiin kohteisiin. Hankkeista tärkein on Paahde Life (http://www.metsa.fi/paahdelife ), jonka tavoitteena on polttaa Kainuussa noin 55 hehtaaria vuosien 2016-2020 aikana. Luonnonhoidon tavoitteiden saavuttamiseen tarvitaan muitakin rahoituskanavia kuin Kemeran luonnonhoitobudjettia. Valtakunnalliset luonnonhoitohankkeet ovat tärkeä osa luonnonhoidon edistämisessä. Laajat, yhdessä sidosryhmien kanssa toteutettavat EU:n Life-hankkeet, antavat lisäpanosta koko luonnonhoidon kenttään. 4.3 Suunnitelma elinympäristöjen suojelusta, hoidosta ja luonnonhoidon hanketyypeistä 4.3.1 Elinympäristöjen suojelu Elinympäristöjen turvaaminen on yhtenä alueellisen metsäohjelman ympäristön tilan parantaminen (monimuotoisuus, suojelu, ilmasto) -teeman kärkihankkeita. Tavoitteena on uhanalaisten lajien elinympäristöjen turvaaminen kaikkia osapuolia tyydyttävällä/hyödyttävällä tavalla sekä luontokokonaisuuksien säilyttäminen kestävälle luonnon hyödyntämiselle. Elinympäristöjen turvaaminen ja uhanalaisten lajien säilyttäminen toteutetaan parhaiten METSO-ohjelman toimeenpanon kautta. METSO-ohjelman tavoitteena on pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja 16
metsälajien taantuminen ja vakiinnuttaa luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys. Tätä tavoitetta pyritään saavuttamaan mm parantamalla suojelualueverkostoa, ylläpitämällä ja kehittämällä talousmetsien luonnonhoitoa yhteistyössä metsä- ja ympäristöorganisaatioiden, metsänomistajien ja metsäammattilaisten kanssa. Metsäisten elinympäristöjen suojelualueverkostoa voidaan laajentaa METSO-ohjelmassa perustamalla pysyviä tai määräaikaisia suojelualueita luonnonsuojelulain perusteella ELY-keskusten päätöksellä ja ympäristöministeriön rahoituksella tai perustamalla määräaikaisia ympäristötukialueita kestävän metsätalouden rahoituslain perusteella Suomen metsäkeskuksen päätöksellä ja maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella. METSO-ohjelmalla toteutettavat elinympäristöjen suojelupäätökset perustuvat metsänomistajien vapaaehtoisuuteen. Ympäristötuen rahoituksessa ja METSO-toteutuksessa kohdennetaan niukkenevat Kemera - varat metsälain ja METSO-tavoitteiden kannalta tarkoituksenmukaisimpiin kohteisiin. Tämä on otettu huomioon Suomen metsäkeskuksen laatimassa ympäristötuen yhtenäistämisohjeessa, minkä mukaan esimerkiksi vähäpuustoisia kitu- ja joutomaan soita ei pääsääntöisesti enää rahoiteta ympäristötuella. Ympäristötuessa tulee vuosittain uusittaviksi aikaisempina vuosina solmittuja määräaikaisia ympäristötukisopimuksia noin 150 200 ha vuosittain. Valtaosa uusittavien ympäristötukisopimuksien elinympäristöistä on pienvesiä, reheviä korpia ja lehtoja. Uusissa solmittavissa ympäristötukisopimuksissa tavoitteena on saada suojelun piiriin näitä samoja elinympäristöjä ja erityisesti rehevien kasvupaikkojen korpia ja lehtoja. Painopistealueena elinympäristöjen suojelussa on vaarajakso Kainuun keskiosissa. Ympäristötukisopimuksia solmitaan vuosittain noin 40 kpl. METSO-ohjelman puitteissa pysyvään suojeluun tarjotaan ELY-keskukselle metsälakikohteita laajempia kokonaisuuksia ja elinympäristötyypeistä painotettuna ovat vanhat runsaslahopuustoiset kangasmetsät, lehdot ja pienvesien lähimetsät. 17
Elinympäristötyyppien suojelussa apuna on Zonation-ohjelma. Ohjelma tarjoaa mahdollisuuden tunnistaa luonnosta kerättyjen paikkatietoaineistojen avulla luonnonarvoiltaan merkittävimmät tai vähämerkityksellisimmät alueet maankäytön suunnittelua varten. Zonation korostaa ne kohteet, mitkä ovat merkityksellisiä suojelun kannalta ja se ottaa huomioon olemassa olevien suojelualueiden kytkeytyneisyyden. Zonation-karttojen tulkintaohje: Zonation-tietokoneohjelma on päätösanalyysityökalu, joka kykenee käyttämään suuria määriä ekologista paikkatietoa tuottamaan paikkaan sidotun, laskennallisen prioriteettiluokituksen yli koko maiseman. Analyysiä voidaan hyödyntää suojeluresurssien tarkemmassa kohdentamisessa. Tulokset voidaan visualisoida prioriteettikartoilla ja niitä voidaan käyttää esim. luonnonsuojelullisesti arvokkaimpien alueiden etsimiseen asiantuntijan työkaluna. Aineistoa vaihtelemalla voidaan tehdä erilaisia analyysejä. Oheiset metsäelinympäristöjä koskevat Zonation - tuloskartat perustuvat Suomen metsäkeskuksen metsävara-aineistoon (aineistoon tehtiin ajallinen poiminta 2001-2011), Metsähallituksen suojelualueiden luontotyyppiinventointiaineistosta sekä Metsäntutkimuslaitoksen hallinnoimasta monilähteisestä metsien inventointiaineistosta. Käytettävä aineisto oli aina tarkin alueelta saatavilla oleva aineisto. Suomen metsäkeskuksen aineisto päivitettiin metsänkäyttöilmoituksilla. Analyysissä hyödynnettiin maastokuvioittaiset puuston laatua kuvaavat ominaisuustiedot (tilavuus ja keskiläpimitta), kasvupaikkatiedot sekä metsälain 10 määriteltyjen arvokkaiden elinympäristöjen esiintymistieto. Analyyseissä painotettiin runsaspuustoisia, monipuulajisia, lehtomaisilla kasvupaikoilla kasvavia metsiköitä, jotka ovat hyvin kytkeytyneet sekä muuhun biodiversiteetin kannalta arvokkaaseen ympäristöönsä että suojeltuihin kohteisiin. Karttaa (kuva 2) tulkitessa violetit alueet ovat metsämaiseman paras 5 % pinta-alasta Zonation- tulosten perusteella, oranssit ovat parhaita 5-10 %, keltaiset on paras 20-30 % ja vihreät alueet 18
huonoin 40-100 %. Tuloksena tämä tarkoittaa esimerkiksi, että violetit ja oranssit alueet ylläpitävät parhaiten uhanalaisen metsälajiston säilymistä myös jatkossa, ja vihreät alueet edustavat vähälajisempaa voimakkaammin hoidettua metsikkömaisemaa. Kuva 3. Zonation ohjelman mukaiset luontoarvoiltaan merkittävimmät alueet luokiteltuna. 4.3.2 Luonnonhoidon hanketyypit Kemera-luonnonhoitovaroja on käytettävissä tulevina vuosina huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmalla suunnittelujaksolla. Tämän vuoksi hankkeita joudutaan priorisoimaan. Tärkeimmät toteutukseen tulevat luonnonhoitohanketyypit ovat elinympäristöjen hoito ja vesiensuojelu, eli hanketyypit 1 ja 2. 19
1 Usean tilan alueelle ulottuvien elinympäristöjen kunnostustyöt sekä metsä- ja suoelinympäristöjen ennallistaminen Elinympäristöjen kunnostuksia ja ennallistamisia on tarkoitus tehdä suunnittelukaudella kolme hanketta. Yksittäinen hanke voi sisältää useamman kunnostettavan tai ennallistettavan kohteen. Pääpaino elinympäristöjen kunnostuksessa on kohteilla, jotka sijaitsevat olemassa olevien suojelualueiden tai metsälain arvokkaiden elinympäristöjen läheisyydessä, mahdollisesti ympäristötukisopimusalueilla ja niiden kunnostaminen parantaa alueiden ekologista kokonaisuutta. Kunnostettavien ja ennallistettavien kohteiden tulisi mielellään olla elinympäristötyypeiltään pienvesien lähimetsiä (varsinkin vesistöjen latvoilla sijaitsevia ), reheviä kasvupaikkoja, lettoisia soita tai muita uhanalaistuneita kohteita. 2 Metsäojituksesta aiheutuneiden vesistöhaittojen estäminen tai korjaaminen Vesistöhaittojen estäminen tai korjaaminen on tulevalla suunnittelukaudella avainasemassa. Tavoitteena on tuoda toteutukseen seitsemän valuma-aluekohtaista vesiensuojeluhanketta. Painopistealueita ovat muutamat vesienhoidon toimenpideohjelmassa mainitut vesistöt valumaalueineen, missä vesistöjen tila on hyvää huonommassa tilassa ja joiden vesienhoidollista tilaa on tarkoitus parantaa lähivuosina. Näitä vesistöjä ovat Vaalassa Puokiojärvi, Kuhmossa Haatajajärvi, Kajaanissa Vuolijoki - Ryynäsjoki, Hyrynsalmella Tervajoki Hakojoki ja Suomussalmella Purasjoki Kivijoki (kuva 3). 3 Metsien monimuotoisuutta edistävä kulotus Monimuotoisuutta edistävässä kulotuksessa poltetaan hakkuutähteiden ja pintakasvillisuuden lisäksi säästöpuita ja säästöpuuryhmiä. Poltettavien kohteiden tulee sijaita palojatkumoalueiden tai olemassa olevien suojelualueiden läheisyydessä. Yksi luonnonhoitohanke voi sisältää useamman yksittäisen poltettavan kohteen. Tavoitteena suunnittelukaudelle on vuosittain yksi luonnonhoitohanke kulotukseen. 4 Vieraskasvien hävittäminen ja leviämisen estäminen 20
Kemera-lakiin tuli uutena luonnonhoidon hanketyyppinä vieraskasvien hävittäminen ja leviämisen estäminen. Kainuussa vieraslajien leviäminen kaavoituksessa metsätalouteen tarkoitetuilla alueilla ei ole vielä hälyttävää. Vieraslajien leviäminen on ongelmana lähinnä taajama-alueiden lähimetsissä. Tulevalla suunnittelukaudella vieraskasvien hävittämistä ja leviämisen estämistä ei pääsääntöisesti toteuteta Kemera-tukien vähenemisen vuoksi. 5 Muihin 1-4 kohdassa tarkoitettuja hankkeita vastaaviin metsäluonnonhoitoa sekä maisema-, kulttuuri- ja virkistysarvoja korostaviin hankkeisiin Metsien monikäytön edistämiseen liittyvät hankkeet ovat olleet tyypillisesti maisemanhoitoon liittyviä hankkeita. Kunnostettavien maisema-alueiden tulee sijaita alueellisesti merkittävillä maisema- tai virkistysalueilla. Suunnitelmakaudella ei monimuotoisuuteen liittyviä luonnonhoitohankkeita pääsääntöisesti tehdä, mutta ei ole myöskään poissuljettu, jos hyvä yhteishanke alueella käynnistyy. 4.4 Vesiensuojelun suunnitelma Vesistöjen tilan parantaminen on yksi alueellisen metsäohjelman ympäristön tilan parantaminen (monimuotoisuus, suojelu, ilmasto) -teeman kärkihankkeita. Toimenpiteinä on mm kokonaisvaltaisen vesiensuojelun tehostaminen kaikissa omistaja- ja toimijaryhmissä niin maa- kuin metsätaloudessa, tehokkaiden vesiensuojelurakenteiden käytön lisääminen ja Oulujoen-Iijoen -vesienhoitosuunnitelman toimenpideohjelman toteuttaminen. Vesiensuojelun osalta jatketaan metsätalouden vesistövaikutusten pienentämiseen tähtääviä valuma-aluekohtaisia hankkeita ja kehitetään valuma-aluetason vesiensuojelun suunnittelua edelleen. Valuma-aluekohtaista vesiensuojelun suunnittelua keskitetään Oulujoen-Iijoen -vesienhoitoalueella kohteille, joiden vedenlaatu on hyvää huonommassa tilassa. On tärkeää myös pyrkiä säilyttämään vesistöjen nykyinen hyvä tila ja panostaa luonnontilansa toistaiseksi säilyttäneiden pienvesien suojeluun. Metsäkeskuksen paikkatietoaineistot ja -sovellukset sekä niiden kehittäminen tarjoavat kustannustehokkaita keinoja vesiensuojelun tehostamiseen. 21
Vesiensuojelussa painopisteenä on metsätalouden vesistövaikutusten vähentäminen lisäämällä metsätalouden vesiensuojelun täydentävien toimenpiteiden, kuten pintavalutuskenttien, kosteikoiden, pohjapatojen sekä virtaamanhallintarakenteiden käyttöä. Täydentävien vesiensuojelurakenteiden käyttöä edistetään valuma-aluekohtaisen vesiensuojelun suunnittelulla sekä toimijoiden ja maanomistajien neuvonnalla ja koulutuksella. 4.5 Hyvä metsäluonnonhoito talousmetsissä Metsämaisemasta yli 90 % on talousmetsiä, joten monimuotoisuuden perusta rakennetaan talousmetsissä ns. arkimetsänhoidossa. Metsämaan pinta-alasta 7,1 % (121 000 ha ) on Kainuussa rajoitetun hakkuun piirissä (VMI 11). Talousmetsien luonnonhoitotöissä voidaan käyttää metsälain, metsäsertifiointikriteereiden ja metsänhoitosuositusten tarjoamia erilaisia metsienkäsittelymahdollisuuksia ja lisätä monimuotoisuudelle merkittäviä rakennepiirteitä. Näillä toimenpiteillä on merkittävä luonnon monimuotoisuutta lisäävä vaikutus, mutta myös huomattava taloudellinen panostus metsänomistajien taholta. Säästöpuuryhmien laadulla, sijoittelulla ja määrällä voidaan vaikuttaa talousmetsien arvokkaisiin rakennepiirteisiin. Vesistöjen suojakaistoilla on merkitystä metsämaiseman kytkeytyvyydelle ja arvokkaisiin rakenne- ja ominaispiirteisiin, kuten laho- ja lehtipuumääriin ja varjostukseen. Lehtipuusekoituksen säästäminen metsätalouden toimenpiteissä lisää metsien monimuotoisuutta ja lahopuustoa säästämällä voidaan turvata vaateliaiden lajien säilymistä. Maanomistajat säilyttävät metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen ja metsäsertifioinnin elinympäristöjen ominaispiirteet metsätalouden toimissa. Luonnonhoidon tavoitteena voi olla myös metsien virkistys- tai muun käytön edistäminen. Metsät tuottavat hyvinvointia ja mielihyvää ja edistävät terveyttä. Luonnonhoito antaa mahdollisuuksia luontomatkailuun, kun esim. luontokohteita voidaan käyttää tutustumiskohteina. Erilaiset metsäkäsittelymenetelmät antavat uusia mahdollisuuksia niin luontomatkailulle kuin metsämaiseman hoidollekin. Vaihtoehtoisia metsänkäsittelymenetelmiä pyritäänkin lisäämään erityisesti matkailuyritysten lähellä ja arvokkailla maisemakokonaisuuksilla. 22
Luonnonhoidon toteutusohjelma on luonnonhoidon rahoituksen suuntaamisen väline. Talousmetsien luonnonhoito on jokapäiväistä luonnon huomioimista metsätalouden toimenpiteissä. Nämä maanomistajien ja metsätoimijoiden kustannuspanokset ja työmäärät eivät näy tässä ohjelmassa, koska ne perustuvat lakisääteisiin, sertifioinnin kriteereihin, suosituksiin tai vapaaehtoisiin metsänomistajien toimiin. 4.6 Viestintä ja koulutus METSO-ohjelman myönteinen julkisuus auttaa koko luonnonhoidon kenttää. Tieto METSOohjelman tarjoamista vaihtoehdoista on saatava myös niille maanomistajille, jotka eivät vielä niitä tunne. Metsään.fi-palvelua hyödynnetään. Metsäammattilaisten tulee esittää asiakkailleen metsätaloustoimenpiteiden lisäksi myös METSO- ohjelman tarjoamat vaihtoehdot. Luonnonhoitohankkeiden hankehakuun osallistuvat toimijat ovat myös tärkeä yhteistyötaho. Osaavien toimijoiden riittävä määrä luo pohjan laadukkaalle ja vaikuttavalle luonnonhoidolle. Riittävällä määrällä erilaisia hanketyyppejä voidaan hankehakuun saada mukaan laaja joukko toimijoita. Metsäkeskus.fi-verkkosivuista tehdään interaktiiviset, jolloin niiden kautta voidaan ilmoittaa hanke-esityksiä ja ilmoittautua kiinnostuneeksi toimijaksi ja antaa palautetta hankehausta. Luonnonhoidon tutustumiskohteita tulee lähes jokaiseen maakuntaan, joita hyödynnetään koulutuksessa. Maanomistajien tietotasoa METSO- ohjelmasta ja luonnonhoidon vaihtoehdoista lisätään tiedotuksella, retkeilyillä ja tiettyihin elinympäristöihin kohdistetulla markkinoinnilla. Kohdistetussa markkinoinnissa hyödynnetään mm. Zonation-analyysiä. Metsään.fi-palvelussa esitetään arvokkaat luontokohteet ja mahdolliset METSO- kohteet. Näin ollen maanomistajat aktivoituvat kysymään kohteista ja luonnonhoidon mahdollisuuksista. Kasvavaan kiinnostukseen on varauduttava riittävin henkilöstöresurssein ja kohteiden tarjontaan on pystyttävä 23
vastaamaan kohtuullisessa ajassa. Metsään.fi-palvelua hyödynnetään markkinoinnissa ja tiedotuksessa. Tavoitteena on järjestää koulutustilaisuuksia metsäammattilaisille, luonnonhoitohankkeiden toimijoille ja metsänomistajille toteutusohjelman suunnittelukaudella keskimäärin yksi vuodessa. Maakuntalehdissä ilmestyviä luonnonhoitoa käsitteleviä lehtijuttuja on tavoitteena julkaista vähintään kolme vuodessa. 4.7 Paikkatieto, alueelliset painotukset, raportointi ja seuranta Luonnonhoidonsuunnitelmat ja -toteutukset merkitään Suomen metsäkeskuksen LuontoAarni -paikkatietojärjestelmään. Luonnonhoidon tarpeista nousevat selvitysalueet merkitään LuontoAarniin. Selvitysalueilta nousevat esille hankealueet hankehakua varten. Hankealueille merkitään tehtävät vesien- ja luonnonhoidon toimenpiteet, jotka poimitaan hankehakua varten. Painopistealueille on määritelty luonnonhoidon tavoitteet. Alueille asetettuja tavoitteita seurataan metsäkeskuksen LuontoAarni -paikkatieto- sekä Metsäkeskuksen raportointijärjestelmän avulla. Myös maanomistajien, sidosryhmien ja toimijoiden hanke-esitykset merkitään LuontoAarniin. Kainuun luonnonhoidon painopistealueina ovat vesiensuojelun kannalta Oulujoen-Iijoen -vesienhoitosuunnitelmassa esiintyvät hyvää huonommassa olevat vesistöalueet ja joille on tarvetta tehdä tulevina vuosina kunnostustoimenpiteitä. Näitä ovat Haatajanjärvi Kuhmossa, Puokiojärvi, Puolangalla, Vuolijoki - Ryynäsjoki, Kajaanissa, Tervajoki - Hakojoki Hyrynsalmella ja Purasjoki - Kivijoki, Suomussalmella (kuva 3). Metsäluonnon kannalta arvokkaimpien elinympäristöjen painopistealueena on Kainuun vaarajakso välillä Sotkamo Puolanka, miltä alueelta löytyvät todennäköisimmät tulevat ympäristötukikohteet (kuva 3). Luonnonhoidon toteutusohjelmaa seurataan alueellisessa metsäneuvostossa, kun seurataan Alueellisen metsäohjelman toteutumista. METSOn elinympäristökohtaista toteuttamisohjelmaa seurataan METSO-yhteistyöryhmän kokouksessa, mikä kokoontuu kaksi kertaa vuodessa, 24
tarvittaessa useammin. METSO-yteistyöryhmän kokouksessa seurataan myös toteutuneiden luonnonhoitohankkeiden toteutumista. Suomen metsäkeskus tekee luontolaatutarkastuksia metsäsertifiointiin sitoutuneiden yksityismetsänomistajien metsissä, pääasiassa päätehakatuissa talousmetsissä. Näiden tarkastusten yhteydessä todetaan miten kohteella mahdollisesti sijainneet luontokohteet ovat säilyneet hakkuussa, minkä verran säästö- ja lahopuustoa kohteelle on jätetty, kuinka vesiensuojelu on toteutettu, onko energiapuun korjuu toteutettu suositellulla tavalla, miten maisemanhoito on huomioitu, kuinka kulttuuriperintö- ja virkistyskohteet ovat säilyneet. Metsäkeskus tekee luontolaatutarkastuksia Kainuussa noin 20-30 kpl vuosittain. Metsähallitus ja metsäteollisuusyritykset tekevät luontolaatutarkastuksia omissa metsissään. 25
1. Puokiojärven valuma-alue 2. Tervajoki-Hakojoki valuma-alue 3. Purasjoki-Kivijoki valuma-alue 4. Vuolijoki-Ryynäsjoki valuma-alue 5. Haatajajärven valuma-alue Kuva 4. Kainuun luonnonhoidon painopistealueet. 26