Ñ»» ²µ * *² ± ³ ² µ ª ² ª ± ²² µ» <³» < Í Í\Ó Ò ÍÌÛÎ JÒ ÖËÔÕß ÍË ëñîðïê Í < ²»² «ª ««
Ohje pelastushenkilöstön toimintakyvyn arvioinnista ja kehittämisestä SISÄMINISTERIÖN JULKAISU 5/2016 Sisäinen turvallisuus
Sisäministeriö Helsinki 2016 ISSN 2341-8524 ISBN 978-952-324-061-2 (PDF)
SISÄMINISTERIÖ Tekijät (toimielimestä, toimielimen nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Taito Vainio, Puheenjohtaja ja sihteeri, Sisäministeriö Jäsenet: Sirpa Lusa, Työterveyslaitos Kari Kinnunen, Pelastusopisto Jyrki Panula, Pelastusjohtajien edustaja Timo Tähtinen, JHL (Julkisten ja hyvinvointialojen liitto) Isto Kujala, SPPL (Suomen sopimuspalokuntien liitto) Pekka Puisto SPAL (Suomen palopäällystöliitto) Ilkka Mustakangas, SPAL, varajäsen Mika Eilola, pysyvä asiantuntija Julkaisun laji Ohje KUVAILULEHTI Julkaisun päivämäärä 29.1.2016 Toimeksiantaja Sisäministeriö Toimielimen asettamispäivä SM040:00/2010 Julkaisun nimi Ohje pelastushenkilöstön toimintakyvyn arvioinnista ja kehittämisestä Julkaisun osat Tiivistelmä Ohjeen tarkoituksena on määritellä tarkemmin fyysisen toimintakyvyn sekä terveydentilan arviointia ja kehittämistä. Ohjeen tarkoituksena on myös kannustaa pelastustoimessa toimivaa henkilöstöä osallistumaan fyysisen toimintakyvyn arviointiin ja siitä saadun palautteen perusteella kehittämään omaa fyysistä toimintakykyään. Tavoitteena on, että fyysinen toimintakyky mahdollistaisi pelastustoimintaan osallistumisen koko työuran ajan. Ohjeessa on määritelty keskeiset pelastustoimen tehtävien vaativuusluokat yleisellä tasolla sekä kuvattu se, miten terveydentilaa ja fyysistä toimintakykyä arvioidaan. Ohjeen keskeinen tavoite on fyysisen toimintakyvyn arviointimenetelmän käyttöönotto siten, että arviointi tehtäisiin kaikissa laitoksissa vertailukelpoisella ja yhtenäisellä tavalla. Toisena keskeisenä tavoitteena on toimintakyvyn arvioinnin keventäminen siten, että arviointia ei välttämättä tarvitse tehdä joka vuosi hyväkuntoiselle henkilöstölle. Kolmantena tavoitteena on, että terveystarkastukset ja fyysisen toimintakyvyn arviointi tukisivat toinen toisiaan ja että ne tehtäisiin samassa rytmissä. Neljäntenä keskeisenä tavoitteena on, että fyysisen toimintakyvyn arviointi muodostaa kokonaisuuden, jossa yksittäinen arviointiosio ei toimi karsivana tekijänä. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi on otettu käyttöön ns. FireFit-indeksi. Ohjeessa on myös tuotu altistumispäiväkirja osaksi toimintaa. Altistumisen seurantaa varten jokainen pelastustehtäviin osallistuva pelastushenkilö, joka saattaa altistua haitallisille aineille, pitää yllä altistumispäiväkirjaa. Ohjeen lähtökohtana on, että vaativia tehtäviä ja savusukellusta edellyttäviä perustehtäviä suorittavien henkilöiden fyysistä toimintakykyä on arvioitava säännöllisesti tässä ohjeessa mainituilla periaatteilla. Perustehtäviä tai muita pelastustoimen tehtäviä tekeviä henkilöitä kannustetaan osallistumaan fyysisen toimintakyvyn arviointiin mutta arviointiin osallistuminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Avainsanat (asiasanat) Muut tiedot Verkkosivuilla PDF www.intermin.fi/julkaisut Sarjan nimi ja numero Sisäministeriön julkaisu 5/2016 Kokonaissivumäärä 00 Jakaja Sisäministeriö Kieli Suomi ISSN 2341-8524 Hinta Kustantaja/julkaisija Sisäministeriö ISBN 978-952-324-061-2 (PDF) Luottamuksellisuus Julkinen
INRIKESMINISTERIET PRESENTATIONSBLAD Utgivningsdatum 29.1.2016 Författare (uppgifter om organet: organets namn, ordförande, sekreterare) Taito Vainio, ordförande och sekreterare, inrikesministeriet Medlemmar: Sirpa Lusa, Arbetshälsoinstitutet Kari Kinnunen, Räddningsinstitutet Jyrki Panula, representant för Suomen Pelastusjohtajat Timo Tähtinen, Förbundet för den offentliga sektorn och välfärdsområdena (JHL) Isto Kujala, Finlands Avtalsbrandkårers Förbund Pekka Puisto, Finlands Brandbefälsförbund Ilkka Mustakangas, Finlands Brandbefälsförbund, ersättare Mika Eilola, permanent sakkunnig Typ av publikation anvisning Uppdragsgivare Inrikesministeriet Datum för tillsättandet av organet SM040:00/2010 Publikation (även den finska titeln) Anvisning för bedömning och utveckling av räddningspersonalens funktionsförmåga Publikationens delar Referat Avsikten med anvisningen är att närmare definiera bedömningen och utvecklingen av den fysiska funktionsförmågan och hälsotillståndet. En avsikt med anvisningen är också att uppmuntra räddningsväsendets personal att delta i bedömningen av den fysiska funktionsförmågan och utifrån den respons som den ger utveckla sin egen fysiska funktionsförmåga. Målet är att den fysiska funktionsförmågan gör det möjligt att delta i räddningsverksamheten under hela arbetskarriären. I anvisningen anges på allmän nivå de viktigaste svårighetsklasserna för uppgifterna inom räddningsväsendet och beskrivs hur hälsotillståndet och den fysiska funktionsförmågan bedöms. Ett av de viktigaste syften med anvisningen är att ta i bruk en bedömningsmetod för den fysiska funktionsförmågan så att bedömningen ska ske på ett enhetligt och jämförbart sätt vid alla räddningsverk. Ett annat viktigt mål är att minska bedömningen av den fysiska funktionsförmågan så att bedömningen nödvändigtvis inte behöver göras varje år för den personal som är vid god hälsa. Det tredje målet är att hälsoundersökningarna och bedömningen av den fysiska funktionsförmågan stöder varandra och att de utförs i samma rytm. Det fjärde viktiga målet är att bedömningen av den fysiska funktionsförmågan utgör en helhet där en enskild del av bedömningen inte är en gallrande faktor. För att detta mål ska kunna nås har ett s.k. FireFit-index tagits i bruk. I anvisningen har också exponeringsdagboken gjorts till en del av verksamheten. För att följa exponeringen ska varje person som deltar i räddningsuppgifter och som eventuellt exponeras för skadliga ämnen hålla exponeringsdagbok. Utgångspunkten för anvisningen är att den fysiska funktionsförmågan för de personer som utför krävande uppgifter och grundläggande uppgifter som förutsätter rökdykning ska bedömas regelbundet enligt de principer som nämns i denna anvisning. De personer som utför grundläggande uppgifter eller räddningsväsendets övriga uppgifter uppmuntras att delta i bedömningen av den fysiska funktionsförmågan men deltagandet grundar sig på frivillighet. Nyckelord Övriga uppgifter www.intermin.fi/publikationer Seriens namn och nummer Inrikesministeriets publikation 5/2016 Sidoantal 00 Distribution Inrikesministeriet Språk finska ISSN 2341-8524 Pris Förläggare/utgivare Inrikesministeriet ISBN 978-952-324-061-2 (PDF) Sekretessgrad Offentlig
Sisällys 1 Ohjeen tavoite 8 2 Määritelmät 8 3 Terveydentilan arviointi 9 4 Fyysisen toimintakyvyn arviointi 10 4.1 Arvioinnin kohderyhmät ja taajuus 11 4.2 Fyysisen toimintakyvyn arviointimenetelmä 11 4.3 FireFit-indeksi 12 Liite 1: Altistumispäiväkirjaan kirjattavat tiedot 13 Liite 2: FireFit-indeksi 15 Liite 3: FireFit-indeksi vaativissa tehtävissä ja savusukellusta edellyttävissä perustehtävissä 16
1 Ohjeen tavoite Pelastuslain 39 :n mukaan pelastuslaitoksen ja sopimuspalokunnan henkilöstöön kuuluvan pelastustoimintaan osallistuvan henkilön tulee ylläpitää tehtäviensä edellyttämiä perustaitoja ja kuntoa. Pelastustoimessa toimii päätoimista ja sopimushenkilöstöä. Kaikki pelastustoimessa toimivat henkilöt eivät tee identtisiä tehtäviä. On mahdollista, että samassakin pelastustoimen muodostelmassa on fyysiseltä toimintakyvyltään eritasoisia henkilöitä. Ohjeen tarkoituksena on, että fyysisen toimintakyvyn arviointi tehdään samoilla menetelmillä koko maassa. Tämän ohjeen tarkoituksena on määritellä tarkemmin fyysisen toimintakyvyn sekä terveydentilan arviointia ja kehittämistä. Ohjeen tarkoituksena on myös kannustaa pelastustoimessa toimivaa henkilöstöä osallistumaan fyysisen toimintakyvyn arviointiin ja siitä saadun palautteen perusteella kehittämään omaa fyysistä toimintakykyään. Tavoitteena on, että fyysinen toimintakyky mahdollistaisi pelastustoimintaan osallistumisen koko työuran ajan. Ohjeessa mainittu arviointimenetelmä otetaan käyttöön kolmen vuoden kuluessa ohjeen antamisesta. Kolmen vuoden siirtymäaikana tehdään tarvittavat hankinnat ja koulutetaan arviointeja tekevä henkilöstö. Kolmen vuoden siirtymäaikana fyysisen toimintakyvyn arviointi voidaan toteuttaa edelleen pelastussukellusohjeessa mainitulla tavalla. 2 Määritelmät Pelastustoimen tehtävät voidaan jakaa neljään tasoon: 1. Vaativiin tehtäviin 2. Savusukellusta edellyttäviin perustehtäviin 3. Perustehtäviin 4. Muihin pelastustoimen tehtäviin (johtaminen, valistus, neuvonta, palotarkastus ja näihin rinnastettavat tehtävät) Vaativiin tehtäviin kykenevät pystyvät tekemään kaikkia pelastustoimen tehtäviä fyysisen toimintakyvyn ja terveydentilan osalta. Savusukellusta edellyttäviin perustehtäviin kykenevät pystyvät tekemään muita paitsi vaativia tehtäviä. Muihin perustehtäviin kykenevät pystyvät tekemään muita paitsi vaativia tai savusukellusta edellyttäviä perustehtäviä. Muihin pelastustoimen tehtäviin kykenevät osallistuvat vain sellaisiin tehtäviin, joissa ei tarvitse suojautua paineilmahengityslaitteella. Vaativilla tehtävillä tarkoitetaan sellaisia tehtäviä, joissa toiminta-aika on todennäköisesti pidentynyt vaikean etenemisen tai tilan laajuuden ja monimutkaisuuden takia. Vaativalle tehtävälle on ominaista, että esitietojen ja tiedustelun perusteella toimintaympäristön hahmottaminen on vaikeaa tai mahdotonta ja tehtävän tauottaminen ei ole mahdollista. Vaativia tehtäviä ovat mm. edellä mainitut ehdot täyttävä savusukellus-, kemikaalisukellus tai vesipelastustehtävä sekä paineilmahengityslaitetta edellyttävä sammutustoiminta katolla. 8
Savusukellusta edellyttävissä perustehtävissä toiminta-aika ei todennäköisesti ole pidentynyt ja savusukellusta edellyttävä tila on hahmotettavissa esitietojen ja tiedustelun perusteella. Tällaisia tilanteita ovat mm. huoneistopalot, joissa palo on yhdessä asuinhuoneistossa sekä raivaustehtävät. Näissä tehtävissä toiminnan tauottaminen tai keskeyttäminen on mahdollista nopeasti. Perustehtävissä paineilmahengityslaitteen käyttö on mahdollista mutta käyttäjä ei joudu välittömään hengenvaaraan, vaikka joutuisi lopettamaan paineilmahengityslaitteen käytön. Tällaisia tehtäviä ovat mm. sammutustehtävät, joissa ei edellytetä savusukellusta kuten liikenneonnettomuustilanteet, ihmisen pelastamistehtävät, ympäristöonnettomuustehtävät ja myrskyonnettomuustehtävät. Muilla pelastustoimen tehtävillä tarkoitetaan sellaisia tehtäviä, joissa paineilmahengityslaitetta ei tarvitse käyttää lainkaan. Tällaisia tehtäviä ovat mm. erikoisajoneuvojen kuljettaminen, neuvonta- ja valistustehtävät, palotarkastustehtävät, johtamistehtävät sekä johtamisen tukitehtävät. Pelastustoimintaan osallistuvan henkilöstön tarvittavaa toimintakykyä tulee arvioida toimintaympäristössä olevien riskien perusteella ja sen perusteella, mikä on kunkin alueella toimivan palokunnan tehtävä. On mahdollista, että samalla toimialueella toimivien joidenkin paloasemien henkilöstöltä edellytetään kykyä vaativiin tehtäviin ja joidenkin paloasemien henkilöstölle riittää osallistuminen perustehtäviin. 3 Terveydentilan arviointi Pelastustoimintaan osallistuvan terveydentilan tulee olla työn vaatimuksiin nähden riittävä. Pelastustoimintaan osallistuvan tulee pystyä suoriutumaan tehtävistään vaarantamatta omaa tai muiden terveydentilaa tai turvallisuutta. Terveydentilaeste pelastustoiminnalle voi olla tilapäinen tai pysyvä. Pelastustoimintaan osallistuvan henkilöstön terveydentilaa seurataan alkutarkastusten ja määräaikaistarkastusten avulla. Alkutarkastus tehdään ennen koulutukseen osallistumista ja suositellaan tehtäväksi keskitetysti alueittain. Alkutarkastuksen terveystarkastusosio sisältää esitietohaastattelun, kliinisen lääkärintarkastuksen ja lääkärintarkastuksen yhteydessä tarpeellisiksi katsottavat lisätutkimukset. Päätoimiseen palomiehen virkaan tultaessa tai ennen savusukelluskurssille osallistumista on suositeltavaa tehdä spiroergometriatutkimus. Se antaa tarkan tiedon hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskyvystä ja tuottaa monipuoliset lähtötason tiedot keuhko- ja sydänterveydestä myöhempiin seurantatarkastuksiin. Määräaikaistarkastukset suositellaan tehtäviksi alle 40-vuotiaille pelastustoimintaan osallistuville henkilöille 1-3 vuoden välein, 40-50 -vuotiaille 1-2 vuoden välein ja yli 50-vuotiaille vuoden välein. Yksilöllisesti tarvittavia lisätarkastuksia tehdään tarvittaessa: 9
- ennen paluuta työhön pitkältä sairauslomalta (30, 60 tai 90 päivää) tai muun pitkän poissaolon jälkeen - esimiehen tai omasta aloitteesta, jos epäillään työkyvyn alentuneen - työterveyshuollon aloitteesta vastaanottokäynnin tai muun tarkastuksen yhteydessä - merkittävien henkisesti kuormittaneiden tapahtumien jälkeen (traumaattiset työtilanteet ja elämänmuutokset tai tapahtumat) - jos työntekijän fyysinen tai psyykkinen (myös kognitiivinen) toimintakyky on alentunut - jos henkilön painoindeksissä tapahtuu merkittävä muutos lyhyessä ajassa - muu yksilöllinen tarve Seurantaterveystarkastukset tehdään työterveyshuollossa ja tarkastusten sisällön määrittää tarkastava lääkäri. Terveystarkastuksissa tulee arvioida liikuntaelinten toimintakykyä ja kehonhallintaa, keuhkotoimintaa ja sydänterveyttä, henkistä hyvinvointia ja altistusta haitallisille aineille. Altistumisen seurantaa varten jokainen pelastustehtäviin osallistuva pelastushenkilö pitää yllä altistumispäiväkirjaa. Altistumispäiväkirjaan kirjataan liitteessä 1 mainitut tiedot. Terveydentilan arviointi tehdään terveystarkastusten yhteydessä ja samalla työterveyslääkäri päättää siitä, onko terveydentila riittävä vaativiin tehtäviin, savusukellusta edellyttäviin perustehtäviin, perustehtäviin tai muihin pelastustoimen tehtäviin. Pelastushenkilöstön terveystarkastuksissa tulee hyödyntää pelastusalalle suunnattuja viimeisimpiä suosituksia terveystarkastusten hyvistä käytännöistä esim. fysioterapeutin tekemät toiminnalliset liikekartoitukset hyödyntäen FireFit-menetelmän suosituksia liikkuvuuden, tasapainon ja ketteryyden lisäämiseksi. 4 Fyysisen toimintakyvyn arviointi Työnantajan tulee tietää, onko henkilöstöllä riittävä toimintakyky. Fyysisen toimintakyvyn arviointi rinnastetaan lain yksityisyyden suojasta työelämässä (2004/759) 13 :n mukaisiin henkilöja soveltuvuusarviointitesteihin. Tämä edellyttää, että työntekijä antaa suostumuksensa arvioinnille. Lain 13 edellyttää myös työnantajaa varmistamaan, että fyysistä toimintakykyä arvioitaessa käytetään luotettavia menetelmiä ja että arvioinnin suorittajat ovat asiantuntevia sekä arvioinnilla saatavat tiedot ovat virheettömiä. Työpaikkakohtaisesti tulee ottaa huomioon, että arviointi on henkilötietolain (523/1999) 32 ja 33 :n mukaista toimintaa, jossa tiedot ovat salassa pidettäviä. Fyysisen toimintakyvyn arviointi voidaan toteuttaa 1) Laitoksen sisäisenä toimintana 2) Työterveyshuollon toimesta 3) Ostopalveluna liikunta-alan palvelujen tuottajilta tai näiden yhdistelminä. Testaajan pohjakoulutukseksi suositellaan liikunta- tai terveydenhuoltoalan tutkintoa. Testaajien määrä suunnitellaan niin, että testien suorittaminen on turvallista ja luotettavaa. Testaajalla tulee olla riittävät tiedot ja taidot fyysisen toimintakyvyn arvioinnista sekä tuntemus pelastusalan tehtävien terveydellisistä ja fyysisistä vaatimuksista. Testaajan on hyväksytysti läpäis- 10
tävä FireFit-testaajan I tason koulutus. Testaajien täydennyskoulutuksen tulee olla säännöllistä. Jos henkilön tehtäviin kuuluvat vaativat tehtävät tai savusukellusta edellyttävät perustehtävät eikä hän anna suostumustaan fyysisen toimintakyvyn arvioinnille tai jos hän on vähintään 40- vuotias säännöllisesti lääkitystä käyttävä tai selvästi ylipainoinen henkilö (BMI on yli 30), on hänet ohjattava työterveyshuoltoon. Työterveyshuolto arvioi työntekijän terveydellisiä edellytyksiä hoitaa hänelle kuuluvia tai hänelle osoitettaviksi suunniteltuja tehtäviä työterveyshuoltolain (2001/1383) 13 :n perusteella. Vaativia tai savusukellusta edellyttäviä perustehtäviä tekevän henkilön on ilmoitettava lähimmälle esimiehelleen tilapäisestä puutteellisesta fyysisestä toimintakyvystään. 4.1 Arvioinnin kohderyhmät ja taajuus Vaativia tehtäviä ja savusukellusta edellyttäviä perustehtäviä suorittavien henkilöiden fyysistä toimintakykyä on arvioitava säännöllisesti tässä ohjeessa mainituilla periaatteilla. Perustehtäviä tai muita pelastustoimen tehtäviä tekeviä henkilöitä kannustetaan osallistumaan fyysisen toimintakyvyn arviointiin mutta arviointiin osallistuminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Perustehtäviä tai muita pelastustoimen tehtäviä voi tehdä, jos henkilön terveydentila on niihin riittävä. Vaativia tehtäviä ja savusukellusta edellyttäviä perustehtäviä suorittavien henkilöiden fyysisen toimintakyvyn arviointi suositellaan tehtäväksi samassa tahdissa kuin terveystarkastuksetkin eli alle 40-vuotiaille 1-3 vuoden välein, 40 50 -vuotiaille 1-2 vuoden välein ja yli 50-vuotiaille vuoden välein. Tämän lisäksi alle 50-vuotiailta mitataan kehon koostumus joka vuosi. Fyysisen toimintakyvyn arviointitaajuus alle 40-vuotiaille voi olla kolme vuotta ja 40-50 -vuotiaille kaksi vuotta, jos henkilö saavuttaa jokaisessa testissä oman ikäryhmäkohtaisen viitearvon 3. Jos vaativia tehtäviä tai savusukellusta edellyttäviä perustehtäviä tekevälle henkilölle on tehtävä yksilöllisen tarpeen edellyttämä terveystarkastus, tulee hänelle tehdä myös fyysisen toimintakyvyn arviointi. Pelastuslaitoksissa tulee olla fyysisen toimintakyvyn arvioinnin palautejärjestelmä, jolla tuetaan henkilöstön toimintakyvyn ylläpitoa ja jolla reagoidaan riittävän ajoissa toimintakyvyssä nähtävissä oleviin ongelmiin. 4.2 Fyysisen toimintakyvyn arviointimenetelmä Fyysistä toimintakykyä arvioidaan ns. FireFit-menetelmän kuntoarvion eli FireFit-indeksin avulla. Kuntoarvio muodostuu polkupyöräergometrilla tehdyllä hengitys- ja verenkiertoelimistön toimintaa mittaavasta osiosta sekä lihasvoimaa ja -kestävyyttä mittaavasta osiosta. Hengitysja verenkiertoelimistön indeksi ja lihasvoimaa ja -kestävyyttä mittaava indeksi otetaan huomioon samalla painoarvolla eli kummankin osion painotus on 50 % FireFit-indeksin arvosta. FireFit-indeksin määrittämisen lisäksi mitataan kehon koostumus. Alla olevassa kuvassa on kuvattu FireFit-menetelmän kuntoarvio-osiot. Aerobisen kestävyyden indeksi muodostuu yksinomaan polkupyöräergometrituloksen perusteella ja se lasketaan keskiarvona VO2max (l/min) ja VO2max (ml/min/kg) arvoista. Lihaskuntoosion indeksi muodostuu neljän testin keskiarvon perusteella. 11
FireFit-indeksi 1-5 Kuva 1: FireFit-indeksin muodostuminen. Fyysisen toimintakyvyn arviointi tehdään FireFit-testaajan käsikirjan arviointiohjeiden mukaisesti. FireFit-järjestelmässä on myös ns. Oulun mallin savusukellustestirataa koskeva osio. Savusukellustestirata tehdään yhtenä vuosittaisena savusukellusharjoituksena ja sen tuloksia käytetään terveystarkastusten yhteydessä. 4.3 FireFit-indeksi Pelastustoimintaa osallistuvalta henkilöltä edellytetään riittävän terveydentilan lisäksi riittävää fyysistä toimintakykyä. Työn vaatimaa fyysistä toimintakykyä arvioidaan FireFit-indeksin avulla. Alla kuvattu FireFit-indeksin iästä riippumaton arvo on saavutettava, jotta voi toimia vaativissa tehtävissä tai savusukellusta edellyttävissä perustehtävissä. Tavoitteena kuitenkin on, että päätoimisen palomiehen testikohtainen kuntoluokka pysyy vähintään ikäryhmittäin määritellyllä arvolla 3, jotta hän kykenisi savusukellusta edellyttäviin perustehtäviin mahdollisimman pitkään. Ikäryhmäkohtaiset kuntoluokat on esitetty FireFittestaajan käsikirjassa. FireFit-indeksin iästä riippumaton työn vaatima arvo määritellään liitteessä 2. Vaativissa tehtävissä riittävänä fyysisenä toimintakykynä pidetään FireFit-indeksin arvoa 3. Aerobisen kestävyyden ja lihaskunnon osiot lasketaan ensin erikseen ja aerobisen kestävyyden indeksi on oltava vähintään 3. Tämän jälkeen indeksit yhdistetään yhdeksi FireFit-indeksin arvoksi. Savusukellusta edellyttävissä perustehtävissä riittävänä fyysisenä toimintakykynä pidetään FireFit-indeksin arvoa 2,7. Aerobisen kestävyyden ja lihaskunnon osiot lasketaan ensin erikseen ja aerobisen kestävyyden indeksi on oltava vähintään 2,5. Tämän jälkeen indeksit yhdistetään yhdeksi FireFit-indeksin arvoksi. 12
Perustehtävissä ja muissa pelastustoimen tehtävissä voi toimia, jos terveydentila on riittävä näissä tehtävissä toimimiseen. Terveyden ja toimintakyvyn säilymisen näkökulmasta fyysisen toimintakyvyn tason tulisi vähintään vastata FireFit-indeksin arvoa 2. 13
Liite 1: Altistumispäiväkirjaan kirjattavat tiedot Altistumispäiväkirjaan merkitään tiedot silloin, kun toimitaan tulipalotilanteessa tai kemikaalionnettomuustilanteessa ja niiden jälkiraivaustehtävissä sekä toiminnan jälkeisissä huoltotehtävissä. ALTISTUMISPÄIVÄKIRJA Pvm. Yksikkö Tehtävä Kesto Käytetty suojain Aine ja Muuta 14
Liite 2: FireFit-indeksi FireFit-indeksin raja-arvot kuntoluokille 1-5: 1-luokka 2-luokka 3-luokka 4-luokka 5-luokka VO2max (l/min) <2,4 2,5-2,9 3,0-3,9 4,0-4,8 >4,81 VO2max <29 30-35 36-49 50-57 >58 (ml/min/kg) Istumaannousu <20 21-28 29-40 41-51 >52 (krt/60 s) Penkkipunnerrus <9 10-17 18-29 30-44 >45 45 kg (krt/60s) Jalkakyykky, 45 kg <9 10-17 18-26 27-33 >34 (krt/60 s) Käsinkohonta (krt) <2 3-4 5-9 10-14 >15 15
Liite 3: FireFit-indeksi vaativissa tehtävissä ja savusukellusta edellyttävissä perustehtävissä Tehtyjen tutkimusten mukaan savusukellustehtävissä keskimääräinen hapenkulutus vaihtelee 2,5-2,8 l/min välillä. Yksittäisissä tehtävissä hapenkulutus vaihtelee 1,7 l/min ja 4,3 l/min välillä. Nykyisessä käytännössä sovelletaan kaikkiin tehtäviin pelastussukellusohjeessa vuodelta 2007 annettuja hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa mittaavia arvoja eli 3 l/min ja 36 ml/kg/min. Jos pelastustoimintaan osallistuva henkilö täyttää edellä mainitut arvot, hän on hengitys- ja verenkiertoelimistön kunnon osalta savusukelluskelpoinen. Savusukellustehtäviä on kuitenkin monenlaisia ja monentasoisia. On vaativia savusukelluskohteita ja on selkeitä savusukelluskohteita. Tässä ohjeessa pyritään määrittämään savusukellustehtävät vaativiin tehtäviin ja tätä kevyempiin savusukellusta edellyttäviin perustehtäviin. Ajatuksena on, että vaativissa tehtävissä fyysisen toimintakyvyn arvot vastaavat nykyisentasoisia savusukelluskelpoisuuden arvoja mutta savusukellusta edellyttävissä perustehtävissä olisi hiukan kevyemmät toimintakyvyn vaatimukset. Ohjeessa käytetään kuntoindeksin arvoa 2,7, jolloin voidaan olettaa, että kokenut palomies kykenee savusukellusta edellyttävään perustehtävään, jossa toiminta-aika ei todennäköisesti ole pidentynyt ja savusukellusta edellyttävä tila on hahmotettavissa esitietojen ja tiedustelun perusteella. 16
17
Í <³ ²» * ÐÔ îêô ðððîí Ê ±²»«ª± ± ² µ» ³ ²»» ÐÞ îêô ðððîí Í ;¼»
Pelastuslaitosten kumppanuusverkosto Pelastustoimen tuottavuus Veronmaksajan Panos Pelastustoimen tuotos 31.1.2016
Sisällys Tiivistelmä... 3 Tausta - Pelastustoimi muuttuvissa oloissa... 7 Pelastustoimen yhdenvertaisen palvelutarjonnan haasteet... 8 Veronmaksajan euro kuinka se käytetään pelastustoimessa?... 9 Henkilöstömenot pelastustoimessa... 10 Työajan käyttö... 12 Hälytystehtävien määrien jakautumisen selvittäminen... 12 Hälytystehtävät kellonajan mukaan... 13 Hälytystehtävät kuukausien mukaan... 14 Hälytystehtävät viikonpäivien mukaan... 15 Hälytystehtävät päiväpaloasemien varalla olossa... 16 Hälytystehtäviin käytetyn työajan selvittäminen... 17 Valmiuteen käytetyn työajan selvittäminen... 17 Paloasemien työajan käyttö... 18 Harjoituksiin ja koulutuksiin käytetty työaika... 20 Johtopäätökset työajan käytöstä... 20 Työajan tehokas käyttö - tuottavuuden avain... 22 Tehokkaan työajan esteet... 23 Johtaminen ja esimiestyö... 25 Työntekijän oma vastuu... 26 Osaamisprofiilin muuttaminen ja osaamisen hyödyntäminen... 28 Palkkausrakenteen kehittäminen... 29 Johtopäätöksiä palkkausrakenteesta... 29 Johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset... 31 2
Tiivistelmä Syyskuussa 2015 aloitettiin kaikkien Suomen pelastuslaitosten yhteisenä projektina pelastustoimen tuottavuuden parantamisen selvitys. Ajatuksen tuottavuusprojektista esitti pelastusjohtaja Simo Tarvainen. Taustalla on Jyväskylän kaupungin liikelaitosten ja toimialojen tuottavuuden parantamisen tarve. Projektiin kutsuttiin Suomen kaikkien pelastuslaitosten lisäksi valtakunnalliset henkilöstöjärjestöt, Kuntatyönantaja ja Sisäministeriö. Projektia koordinoi sitä varten perustettu projektiryhmä ja projektipäällikkönä sekä raportin laatijana toimi Keski-Suomen pelastuslaitoksen palopäällikkö Juha Saario. Pelastustoimen tuottavuuden selvittämisen kimmokkeena ovat olleet julkisen talouden heikkenemisen ja väestön ikääntymisen aiheuttamat uhat palveluntarjonnalle. Myös suunnittelun alla olevan soteuudistuksen aiheuttamia rakennemuutoksia sekä sen tarjoamia mahdollisuuksia palvelutoiminnan laajentamiseen on haluttu pohtia tuottavuuden parantamisen kannalta. Toiminnan tehostamiseen koetaan tarvetta kaikilla Suomen pelastuslaitoksilla. Tämän kartoittavan selvityksen tarkoituksena on toimia keskustelunavauksena ja jatkoselvityksen pohjana. Tässä selvityksessä tuottavuutta tarkastellaan pelastustoimen veronmaksajille aiheuttamien kustannusten kannalta. Koska henkilöstökulut ovat ylivoimaisesti suurin yksittäinen kustannus, on selvityksessä päädytty arvioimaan pelastuslaitosten valmiuteen liittyviä toimintoja palveluntuotannon sijaan. Selvityksessä on tarkasteltu hälytystehtäviä, työajan käyttöä, johtamista, työtekijän omaa vastuuta työstään, osaamisen hallintaa ja palkkausrakenteen kehittämistä. Tietoja selvitykseen on kerätty yhdestätoista pelastusyksiköstä, jotka edustavat sekä erikokoisia että eri työaikamuotoa noudattavia paloasemia, samoin kuin kuudesta ensihoitoyksiköstä. Näiden yksiköiden työajan käyttöä selvitettiin PRONTO- tietojärjestelmästä saatujen hälytystietojen perusteella sekä asemille lähetetyllä kyselylomakkeella, jossa tiedusteltiin tarkemmin työajan käytöstä. Taustoittavaa tietoa on saatu lisäksi haastattelemalla muutamia esimiehiä. Kerätyn materiaalin perusteella tehdään esityksiä pelastuslaitosten toiminnan tehostamiseksi. Hälytystilastoista tehty selvitys osoittaa, että pelastustoimessa tulisi arvioida uudelleen pelastustehtäville hälytettäviä resursseja ja niiden todellista tarvetta eri vuorokaudenaikoina. Hälytystilastoista käy myös ilmi, että pelastusryhmää vaativia toimenpiteitä tehdään äärimmäisen vähän. Tämän vuoksi jatkossa olisi tärkeää hyödyntää työaikaa nykyistä enemmän tehtävien odottamisen sijaan pelastustoiminnassa tarvittavien taitojen harjoitteluun ja sopimuspalokuntien osaamisen kehittämiseen. Myös työajan käytön esteitä tulisi purkaa, jotta tehtävien odottamisen sijaan työajalle voidaan suunnitella tuottavampia toimintoja, esimerkiksi onnettomuuksien ehkäisytyötä ja kiireetöntä palvelutuotantoa. Pelastuslaitoksissa on näiden lisäksi pyrittävä löytämään keinoja työkeskeisen kulttuurin vahvistamiseen asettamalla työn suorittamiseen ja osaamiseen liittyviä tavoitteita. Johtamisen tarkastelu osoittaa, että työtehtävät hoidetaan keskimäärin parhaiten silloin, kun tavoitteet on määritelty ennalta, työsuoritteet on selkeästi ohjeistettu ja suunnittelu sekä seuranta on koordinoitua. Myös osaamisen hallinnan kehittäminen on tärkeää, jotta voidaan sekä varmistaa laadukkaat palvelut että edistää työntekijöiden työmotivaatiota ja -hyvinvointia. Työntekijöiden työhön sitoutumista, osaamisen kehittymistä ja oma-aloitteisuutta olisi mahdollista parantaa esimerkiksi niitä edistävien elementtien integroimisella palkkausrakenteeseen. 3
Tämän selvityksen perusteella voi tiivistäen todeta, että pelastustoimen tuottavuus on tiukasti sidoksissa valmiuden aikaisiin toimintoihin, joiden avulla varmistetaan pelastustoimen palveluiden korkea laatu, kustannustehokkuus ja niiden yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Avain tuottavampaan pelastustoimeen on henkilöstön johtamisessa, sillä ilman työnantajan asettamia tavoitteita valmiuden aikaista toimintaa on vaikea tehostaa. Selvityksessä esitellään projektin tuloksena syntyneitä kehittämistoimenpide-esityksiä. Luettelo kehittämisehdotuksista on raportin viimeisessä luvussa. Alla on nostettu esiin muutamia keskeisimpiä kehittämisehdotuksia. Ensin esitellään pelastuslaitoksille (a) ja sen perään kumppanuushankkeelle tarkoitetut ehdotukset (b). Viimeisenä ovat kehittämistoimenpiteet (c), jotka vaativat ministeriön päätöstä tai jopa pelastuslaitoksia koskevan ohjeistuksen muuttamista. a) - Työnantaja aloittaa aktiivisen työaikasuunnittelun, jotta työvuoroissa on vain tarvittava määrä henkilöstöä muun muassa tilastojen tai riskien valossa. - Päätoimisen henkilöstön työaikaa hyödynnetään nykyistä enemmän osaamisen vahvistamiseen, harjoittelun laadun parantamiseen, onnettomuuksien ehkäisyyn ja sopimuspalokuntien kouluttamiseen. - Huolehditaan esimiesten paremmasta ja säännöllisestä kouluttamisesta, erityisesti hallinnollisten esimiestaitojen osalta. b) - Pelastuslaitokset laativat yhteistyössä yhteiset työaikakäytännöt. - Pelastuslaitoksiin kehitetään yhtenäiset talouden seurannan mittarit. - Laaditaan valtakunnalliset pohjat / perusteet osaamiskartalle ja -profiileille. - Laaditaan osaamisen hallintaan ja todentamiseen menetelmä, esimerkiksi palomiespassi. c) - Pelastustoimessa tutkitaan tarkemmin pelastusryhmien tekemien toimenpiteiden sisältöä ja todellista henkilöstöresurssin tarvetta erityyppisissä pelastustehtävissä. - Toimintavalmiuden suunnitteluohje uudistetaan, niin että siinä huomioidaan paremmin toimintaympäristön dynaamisuus. - Paloesimiesten ja palopäällystön koulutusta kehitetään niin, että se valmistaa nykyistä paremmin työnantajan rooliin. 4
Projektiryhmä Simo Tarvainen Pelastusjohtaja Juha Saario projektipäällikkö Seppo Lokka Pelastusjohtaja Tiina Salminen Kehittämispäällikkö Mika Haverinen Pelastuspäällikkö Jyrki Landstedt Pelastuspäällikkö Reija Huttunen Henkilöstö- ja hallintopäällikkö Tom Smedlund Ensihoitomestari Leppäkoski Jyri Pelastuspäällikkö (varajäsen) Erkki Asikainen Pelastuspäällikkö (varajäsen) Pelastuslaitosten edustajat projektissa Aaltonen Jani Aluepalopäällikkö Päijät-Hämeen pelastuslaitos Eskelinen Ilkka paloinsinööri Itä-Uudenmaan pelastuslaitosta Heininen Veli-Matti pelastuspäällikkö Kymenlaakson pelastuslaitos Heiskanen Sirpa hallinto- ja talouspäällikkö Oulu-Koillismaan pelastusliikelaitos Holopainen Ari palotarkastaja Kainuun pelastuslaitos Jokelainen Petteri paloasemaryhmän päällikkö Jokilaaksojen pelastuslaitos Jokinen Rami Talouspäällikkö Keski-Uudenmaan pelastuslaitos Järvensivu Petri Koulutuspäällikkö Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitoksen Kontio Mika pelastuspäällikkö Varsinais-Suomen pelastuslaitos Kynsijärvi Mika paloinsinööri Itä-Uudenmaan pelastuslaitosta Murtola Maria pelastuspäällikkö Kanta-Hämeen pelastuslaitos Niemikallio Veli-Pekka pelastuspäällikkö Päijät-Hämeen pelastuslaitos Nordenswan Henri hallintopäällikkö Helsingin kaupungin pelastuslaitos Pylkkänen Terho pelastuspäällikkö Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuslaitos Setälä Harri Pelastusjohtaja Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitoksen Soudunsaari Martti Pelastusjohtaja Lapin pelastuslaitos Törmänen Anette hallintopäällikkö Jokilaaksojen pelastuslaitos 5
Sisäasiainministeriö, Kuntatyönantajat ja järjestöjen edustajat projektissa Kaipainen Kalle Toimihenkilöliitto PTL ry:n puheenjohtaja KTN ry (Juko/KTN) Vakkilainen Ari JHL ry palopäällystö Nikula Kim järjestön johtaja Suomen Palomiesliitto (KOHO) Suomen palomiesliitto jätti raportista eriävän lausunnon. Lausunto on sähköpostin liitteessä Rahikainen Jussi pelastustoimen kehittämispäällikkö Kuntaliitto Saaristo Heikki johtava työmarkkina-asiamies Kuntatyönantajat Vainio Taito Neuvotteleva virkamies Sisäasiainministeriö 6
Tausta - Pelastustoimi muuttuvissa oloissa Pelastustoimi on osa julkisesti rahoitettavia palveluita ja täten yhteydessä julkisen talouden tilaan, jossa kuntien ja valtion velkataakka on alkanut kasvaa. Jatkossa julkista taloutta tulee lisäksi varjostamaan väestön ikääntyminen, joka uhkaa entisestään kiihdyttää julkisen sektorin velkaantumista. Suomen on ratkaistava julkisen talouden pitkän aikavälin ongelma, ns. kestävyysvaje, joka johtuu väestön ikääntymisestä ja hyvinvointipalvelujen heikosta tuottavuuskehityksestä. Suomessa on tulevaisuudessa suuri joukko ikääntyneitä, jotka elävät yhä pitempään ja todennäköisesti käyttävät julkisen sektorin tarjoamia palveluita yhä enemmän. Pelastustoimessa tämä tullee lisäämään niin ensihoito- kuin pelastustehtävien lukumäärää ja vaatimaan yhä laadukkaampia ja vaikuttavampia palveluita pelastustoimelta. Suunnitteilla oleva Sote-uudistus vaikuttaa sekin pelastuslaitosten toimintaan, koska ne tuottavat ensihoidon palveluita. Sote-uudistuksen tavoitteena on nykyistä selkeämpi erikoissairaanhoidon päivystyksen, ensihoitopalvelun ja sosiaalihuollon toimintojen integroituminen. Muutos tulee tarkoittamaan muun muassa toimintojen tehostamista ja keskittämistä. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus kiireellisen hoidon perusteista ja päivystyksen erikoisalakohtaisista edellytyksistä (652/2013) johtaa siihen, että isossa osassa Suomea ambulanssi tullee olemaan ainoa terveydenhuollon päivystysyksikkö, joka tarjoaa lähipalveluita virka-ajan jälkeen. Muutos ja keskittämiset myös kasvattavat potilaiden kuljetusmatkoja yhteispäivystyksiin. Soteuudistuksen ja väestön ikääntymisen myötä ensihoitopalveluiden kysyntä tulee kasvamaan ja palveluiden kirjo luultavasti laajentumaan. Myös työsuojeluviranomaisten tiukkenevat lupakäytännöt aiheuttavat haasteita pelastuslaitosten toiminnalle. Pelastuslaitoksissa on yleisesti käytössä 24 tunnin pituinen työvuoro, josta työsuojeluviranomainen on määritellyt niin sanotun aktiivityöajan pituudeksi 12 tuntia. Tämän verran työnantaja voi siis enimmillään teettää ennalta suunniteltua työtä työntekijällä; käytännössä työtä on kuitenkin usein teetetty 8 10 tuntia. Työvuoron loppuaikana työntekijä on perinteisesti hoitanut hälytystehtävät, mutta muuten työnantajalla ei ole ollut oikeutta vaatia työntekijältä työn tekemistä. Tähän mennessä työnantaja ja työntekijät ovat käytännössä soveltaneet poikkeuslupia molempien etujen mukaisesti, eikä valvova viranomainen ole kiinnittänyt asiaan huomiota. Viime aikoina aktiivityöaikaan liittyviä määräyksiä on kuitenkin alettu tiukentaa. Yhdessä ensihoitoa koskevassa poikkeusluvassa työtuomioistuin on esimerkiksi lyhentänyt aktiivityöajan pituuden 12 tunnista 9 tuntiin ja yksilöinyt, mitä aktiivityö voi sisältää 1. Yksittäisen työntekijän aktiivisuuden mittaaminen työaikana on kuitenkin käytännössä vaikeaa: määritelläänkö esimerkiksi hälytystehtävästä palaaminen auton kyydissä tai omaehtoinen liikunta aktiivityöajaksi? Työnantajalle aktiivityöajan lyheneminen tarkoittaa joka tapauksessa työn tuottavuuden pienenemistä. Edellä esitetyt, ainakin osittain toisiinsa liittyvät toimintaympäristön muutokset edellyttävät siis pelastustoimelta muutosvalmiutta, käytännössä toiminnan tehostamista. Julkisen rahoituksen pieneneminen uhkaa heikentää pelastuslaitosten palvelutarjontaa, mutta toisaalta sote-uudistuksen myötä avautunee myös uudenlaisia yhteistyömahdollisuuksia sosiaali- ja terveystoimen kanssa. Tällainen yhteistyö mahdollistaa pelastustoimessa aiempaa aktiivisemman työajan käytön mutta edellyttää samalla aktiivityöajan pidentämistä, koska tehtäviä voi tulla tasaisesti ympäri vuorokauden. Näin ollen mahdollinen sote-yhteistyö lisää myös paineita pelastustoimen työaikajärjestelmän uudistamiseen. 1 Esimerkiksi Työtuomioistuimen ratkaisussa 2015 75 on linjattu, että Etelä-Savon sairaanhoitopiirissä ensihoidon työntekijöiden aktiivityöaikaan tulee lukea hälytystehtävien lisäksi esimerkiksi auton ja varusteiden täydentäminen, perusterveydenhuollon yhteistyötehtävät sekä koulutustehtävät. Tiukan tulkinnan mukaan työntekijää ei voisi velvoittaa hoitamaan edes hälytyksiä sen jälkeen, kun aktiivityöaika on täyttynyt. http://www.tyotuomioistuin.fi/fi/index/tyotuomioratkaisut/tyotuomioratkaisut/1441965658842.html 7
Osoituksena muutosvalmiudesta pelastuslaitokset ovat yhdessä käynnistäneet selvitysprojektin, jossa pelastuslaitosten toimintoja tarkastellaan kriittisesti. Projektin tavoitteena on tunnistaa asioita ja toimintatapoja, jotka lisäävät tuottavuutta pelastustoimessa. Projekti toimii myös esiselvityksenä sisäministeriön asettamalle kehittämishankkeelle pelastustoimen uudistamiseksi. Tässä raportissa pelastuslaitoksille esitellään projektin tuloksena syntyneitä, tuottavuuteen tähtääviä mahdollisia kehittämistoimenpiteitä. Projektin työskentelyä ovat koordinoineet projektiryhmä, ohjausryhmä sekä projektipäällikkö. Projektiryhmän edustajat ovat Etelä-Savon, Keski-Suomen, Keski-Uudenmaan, Oulu-Koillismaan, Pirkanmaan, Pohjanmaan ja Pohjois-Savon pelastuslaitoksista. Loput Suomen pelastuslaitoksista, kuntatyönantaja, Suomen kuntaliitto, Suomen palomiesliitto, KTN ja Kunta-alan Unioni (JHL) ovat edustettuina projektin ohjausryhmässä. Projektipäällikkö on Keski-Suomen pelastuslaitoksesta. Projektia suunniteltaessa on tutustuttu Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen tuottavuuslaskenta 2013 - selvitykseen, jonka tarkoituksena oli kehittää mittaristo pelastuslaitoksen palvelutoiminnan seurantaan ja kehittämiseen. Mittaristossa tuottavuuden osatekijöiksi määriteltiin onnettomuuksien ehkäisyyn, pelastustoimintaan ja ensihoitoon liittyvät tehtävät sekä niistä saatava synergiaetu. Myös henkilöstön hyvinvointi on ollut yksi tuottavuuden osatekijä. Vaikka mittariston luomisen tavoitteena on ollut pikemmin mallintaa pelastuslaitoksen tehtävien tuottavuutta kuin parantaa sitä, sen avulla Helsingin kaupungin pelastuslaitos on kuitenkin onnistunut parantamaan onnettomuuksien ehkäisytyön tuottavuutta merkittävästi. Helsingin selvitystyössä tuottavuuteen ei ole laskettu mukaan operatiiviseen valmiuteen kuluvaa työaikaa, vaikka se todetaan pelastuslaitoksen yhdeksi päätuotteista. Valmiuden tuottavuuden mittaaminen objektiivisesti nähdään hyvin vaikeana muun muassa tehtävien ennustamattomuuden takia. Kun julkisessa taloudessa joudutaan säästämään, on myös pelastuslaitoksissa ryhdyttävä miettimään resurssien tehokkaampaa ja kuntalaisten kannalta vastuullisempaa käyttöä. Tällöin on pohdittava myös sitä, miten valmiuteen kuluvaa työaikaa voisi käyttää tuottavammin. Tässä projektissa onkin tartuttu tähän haasteeseen ja keskitytty selvittämään palvelutuotannon sijaan pelastuslaitosten sisäisiä toimintoja, eli sitä kuinka pelastustoimen valmiuden tuottavuutta parannetaan nykyisestä. Pelastustoimen yhdenvertaisen palvelutarjonnan haasteet Suurten ikäluokkien ikääntyminen tulee todennäköisesti lisäämään pelastustoiminnan ja ensihoidon tehtävämääriä tulevaisuudessa. Toisaalta väestön ikääntyminen tulee aiheuttamaan myös julkisten palvelujen rahoituksen pienentymistä, kun työssäkäyvien veronmaksajien suhteellinen osuus vähenee ja kuntien verotuotot näin ollen pienenevät. Tällöin yhä pienemmillä resursseilla pitäisi pystyä tarjoamaan pelastustoimen palveluita yhä suuremmalle joukolle yhä huonokuntoisempia kuntalaisia. Myös Suomen koko aiheuttaa haasteita pelastustoimen tehtävien hoitamiseen harvaanasutuilla alueilla, joissa se perustuu sopimuspalokuntajärjestelmään. Vapaaehtoisuuteen perustuvat palokunnat potevat ensinnäkin tällä hetkellä henkilöstöpulaa, koska VPK-toiminta kilpailee nuorten vapaa-ajasta muiden harrastusten kanssa. Sopimuspalokuntalaisten työnantajilla on myös tarve pitää työntekijät virka-aikana työssään sen sijaan, että nämä lähtisivät työpaikalta pelastustoimen tehtäviin. Sopimuspalokunnissa henkilöstöpulaa aiheuttavat myös isot työssäkäyntialueet, koska sopimuspalokuntalaisen työpaikka ei ole enää välttämättä asuinpaikkakunnalla. Ongelmallisia hälytysten kannalta ovat myös loma-ajat, jolloin sopimuspalokuntalaiset ovat lomalla omasta työstään eivätkä välttämättä asuinpaikkakunnallaan. Yhtenä ratkaisuna pienempien kuntien henkilöstöpulaan on muodostettu ns. moniammatillisia yksiköitä 2, jotka hoitavat alueellaan kiireellisiä ja kiireettömiä tehtäviä sekä osallistuvat kotiin vietäviin terveys- ja pelastustoimen palveluihin. 2 Moniammatillisessa yksikössä työskentelee pelastaja ja hoitotason ensihoitaja. 8
Pelastustoimella näyttäisi olevan tulevaisuudessa kolme vaihtoehtoa. Yksi vaihtoehto on jatkaa nykymallin mukaan, mikä tarkoittaa palvelutason heikkenemistä etenkin haja-asutusalueilla. Toinen vaihtoehto on laajentaa pelastustoimen tehtäväkenttää ottamalla uusia perustehtäviä tukevia palveluita. Kolmas, tässä projektissa tutkittava vaihtoehto on toiminnan tehostaminen, jolloin on todennäköisesti mahdollista säilyttää nykyinen palvelutaso. Veronmaksajan euro kuinka se käytetään pelastustoimessa? Tässä projektissa valmiuden tuottavuuden parantamista on lähdetty pohtimaan pelastustoimen järjestämisestä veronmaksajille aiheutuvien kustannusten pohjalta. Alla olevassa kuvassa 1 näkyvät ne taloudelliset osatekijät, joista valmiuden kokonaishinta muodostuu. Kuvasta on nähtävissä, että selkeästi suurin osa kustannuksista aiheutuu henkilöstömenoista (n. 67 %). Paloasemakiinteistöjen vuokrat (13,3 %) sekä palveluiden ostot (n.12,3 %) muodostavat yhdessä noin neljänneksen kuluista. Muun muassa polttoaineiden ja kaluston hankintaan kuluu ainoastaan muutama prosentti (6,4 %) kokonaiskuluista. On huomattava, että kuvan 1 luvuista saa keskimääräisen kuvan koko maan tilanteesta ja että laitosten välillä on painotuseroja muun muassa vapaaehtoistoiminnan osuuden suhteen. Luvut ovat kuitenkin samansuuntaisia kaikissa pelastuslaitoksissa. Vuokrakulut -13,3 % Palveluiden ostot - Vakuutukset - VPK toiminta - Työterveyshuolto - Virve maksut - Palkanmaksu -12,3 % Henkilöstökulut - Päätoiminen - Sivutoiminen -67,0 % Muut kulut -0,3 % Aineet,tavarat - Polttoaineet - Pienkalusto, sammutusasut ja välineet - Sähkö, Lämmitys -6,4 % Avustukset -0,6 % Kuva 1. Pelastuslaitosten keskimääräinen kustannusten jakautuminen 2014 Lähde: Kumppanuusverkosto, Esko Hätinen 2014 Joidenkin valmiuden osatekijöiden tuottavuuden mittaaminen on helpompaa kuin toisten. Esimerkiksi paloasemakiinteistöjen tuottavuutta voidaan parantaa lisäämällä niiden käyttöastetta, vuokraamalla vaikkapa tiloja edelleen tai tehostamalla työajan käyttöä siten, että tehtävien odottamisen sijaan paloasemalla tehdään aktiivisia toimintoja. Aineet ja tavarat -osuuden tuottavuutta voidaan puolestaan parantaa hankkimalla taloudellisia, työn tekoa tehostavia ja tarkoituksenmukaisia työvälineitä, varusteita sekä työkaluja. Voidaan ajatella, että valmiuden tuottavuus paranee, kun tuotokset saadaan aikaan vähemmillä kustannuksilla kuin aiemmin. Yksi keino on etsiä säästöjä kaikista mahdollisista valmiuteen vaikuttavista kuluista. Merkittäviä kustannussäästöjä onkin saavutettavissa pienistä menoeristä, jotka yhdessä muodostavat huomattavia summia. Tällaisia säästökohteita ovat esimerkiksi ajoneuvoihin liittyvät käyttökulut kuten vakuutukset, huolto- ja korjaus- sekä polttoainekulut. Optimoimalla käytössä olevien ajoneuvojen määrän ja järkeistämi- 9
sellä vakuutuksia on mahdollista saavuttaa merkittäviä kustannussäästöjä. Ennakoivan ajotavan avulla taas voidaan hieman säästää ajoneuvojen polttoainekuluissa. Samalla voidaan lisätä liikenneturvallisuutta ja vähentää ajoneuvojen huolto- sekä korjauskuluja. Myös pelastuslaitoksen ulkopuolelta ostettavista palveluista, esimerkiksi julkisista ajoneuvojen korjaamo- ja huoltopalveluista sekä isäntäkaupunkien palkka- ja taloushallinnon palveluista, voisi epäilemättä löytyä säästökohteita muun muassa toimintoja keskittämällä ja järjestelmiä yhdenmukaistamalla. Toiseksi suurimmista kustannuksista eli vuokrista (ks. kuva 1) on vaikeampi säästää, koska omistajat määrittelevät paloasemakiinteistöjen vuokran. Paloasemien vähentäminen ei myöskään ole välttämättä mahdollista, koska se laskisi pelastustoimen palvelutasoa. Myös Aineet ja tavarat -osuuden kustannuksista, kuten sammutusvarusteista ja työvälineistä, säästäminen on vaikeaa, koska toiminnan laatu helposti heikkenee ja pahimmassa tapauksessa työturvallisuus on uhattuna. Hankinnoista säästäminen lisää myös korjausvelkaa, koska vanhenevaa kalustoa on korjattava useammin ja silti uusittava ennen pitkää, mikä saattaa pahimmillaan johtaa yhtäaikaisiin kalliisiin kalustehankintoihin. On myös muistettava, että edellä esiteltyjen säästökohteiden merkitys pelastuslaitosten kokonaisbudjetin kannalta on melko vähäinen. Esimerkiksi 1 %:n säästö Aineet ja tavarat -osuudessa tarkoittaisi keskisuuren pelastuslaitoksen 25 miljoonan euron budjetissa 15 500 euroa. Aiemmin on jo todettu, että valmiuteen liittyvän työajan tuottavuuden mittaaminen objektiivisesti pelastustoimessa on hankalaa, koska tehtävien ajoittumista on vaikea ennustaa. Kuten kuva 1 selkeästi havainnollistaa, pelastustoimen valmiuden järjestämisen kustannuksista suurin osa aiheutuu kuitenkin henkilöstön palkoista ja niihin liittyvistä työnantajamaksuista 3. Koska henkilöstömenot muodostavat ylivoimaisesti suurimman osuuden eli kolme neljäsosaa kokonaismenoista, on myös valmiuteen sisältyvän työajan käyttöä syytä arvioida kriittisesti tuottavuuden näkökulmasta. Merkittävimmät säästöt ovat saatavissa nimenomaan henkilöstökuluista. Esimerkiksi edellä mainitun keskisuuren pelastuslaitoksen 25 miljoonan euron budjetissa prosentin säästö henkilöstökuluista tarkoittaa 167 500 euroa. Muissa kuin henkilöstömenoissa merkittävien säästöjen aikaan saaminen siis on vaikeampaa, joten tässä projektissa on keskitytty nimenomaan niihin. Henkilöstömenot pelastustoimessa Pelastuslaitosten päätoiminen henkilöstö jaetaan 4 yleensä operatiivisen toimintaan osallistuvaan, turvallisuuspalveluista vastaavaan ja hallinto- ja tukipalveluita hoitavaan henkilöstöön. Alla olevassa kuvassa 2 on esitetty näiden eri ryhmien keskimääräiset osuudet koko Suomessa vuonna 2013. Kuvasta näkyy, että suurin osa (87 %) pelastuslaitosten henkilöstöstä osallistuu operatiiviseen toimintaan. Kuvassa näkyvä turvallisuuspalveluista vastaavien vähäinen osuus (5 %) ei täysin vastaa todellisuutta, sillä onnettomuuksien ehkäisytyötä tekevät myös operatiiviseen osallistuvat työntekijät kuten palomestarit. Kuvan 2 perusteella hallinto- ja tukihenkilöstön osuus henkilöstömenoista on suurehko (8 %). Tämä selittyy sillä, että kuviossa ei ole mukana sopimuspalokuntien henkilöstöä, joka työllistää hallinto- ja tukipalveluiden henkilöstöä. Jos sopimuspalokuntien henkilöstö (12 400 henkilöä) lasketaan mukaan operatiiviseen toimintaan osallistuvien osuuteen, hallinto- ja tukipalveluhenkilöstön osuus laskee 2 %:iin. Hallinnon kustannuksia voitaisiin vähentää esimerkiksi yhtenäisten tietojärjestelmien avulla, koska ne mahdollistavat uudenlaisia työtapoja ja saattavat vähentää ihmisen tekemän hallinnollisen työn tarvetta. 3 Todellisuudessa henkilöstökulut ovat vielä suuremmat kuin kuvassa näkyvä 67 %, koska Palveluiden ostot -osuuteen sisältyvät myös palkanmaksun, työterveyden ja VPK toiminnan, järjestämisestä aiheutuvat henkilöstömenot. Yhdessä ne muodostavat keskimäärin 5-7 % pelastustoimen kokonaiskustannuksista. 4 Lähde Pelastusopisto http://info.smedu.fi/kirjasto/sarja_d/d2_2015.pdf 10
Hallinnon tuottavuuteen ei kuitenkaan keskitytä tässä projektissa siitä syystä, että pelastustoimenkin hallinnon rakenteita ja järjestelyjä tullaan joka tapauksessa arvioimaan uudelleen sote- ja aluehallintouudistuksessa vuoteen 2019 mennessä. Uudistuksessa nykyisiä pelastuslaitoksia yhdistetään suuremmiksi ja pyritään yhteisiin tietojärjestelmiin sekä yhdenmukaisiin toimintamalleihin ja -tapoihin. Ensihoito 18 % Pelastuslaitosten määräaikainen, tilapäinen henkilöstö 9 % Hallinto ja tukipalvelut 8 % Muu 13 % Turvallisuuspalvelut 5 % Pelastustoiminta 60 % Kuva 2. Päätoimisen henkilöstön jakautuminen 2013. Lähde Pelastusopisto Suurin yksittäinen kustannus pelastuslaitoksille ovat henkilöstömenot, joten tuottavuutta arvioitaessa on tärkeää tarkastella suurimman henkilöstöryhmän eli operatiivisen henkilöstön miehistön, alipäällystön ja päällystön työajan käyttöä. Projektissa tehtävänä oli selvittää, mitä työaikana tehdään, missä työ tehdään, milloin sitä tehdään ja miten sitä tehdään. Tarkastelussa kiinnitettiin huomiota myös yleisesti käytössä olevan poikkeusluvan mukaisen työajan vaikutuksiin sekä tuottavuuden että työn kuormittavuuden näkökulmasta. 11
Työajan käyttö Työajan käyttöä selvitettiin kolmella tavalla. Selvitykseen osallistuneiden 11 pelastusyksikön hälytyksiin keskimäärin kuluneita aikoja selvitettiin Pronto- tietojärjestelmästä saatujen hälytystietojen perusteella. Kyseisiltä pelastuslaitoksilta myös selvitettiin kyselylomakkeella, mihin työaikaa käytetään. Laitosten ilmoittamat työajankäyttötiedot on huomioitu sellaisenaan, vaikka niissä olisi ilmoitettu vain toisinaan tehtäviä toimintoja (esim. sopimuspalokuntien kouluttaminen) joka päivälle. Syynä on se, että toisaalta työvuoroissa tehdään paljon sellaista, jota ei kyselyn avulla saada näkyviin. Taustoittavaa tietoa on saatu lisäksi haastattelemalla muutamia esimiehiä. Hälytystehtävien määrien jakautumisen selvittäminen Työajan käyttöä tutkittaessa arvioitiin pelastustoiminnan ja ensihoidon toteutuneita tehtäviä, pelastustoiminnan harjoittelua sekä pelastuslaitosten toimittamia työajan käyttötietoja. Tietoa kerättiin Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilastosta (Pronto, 2015), ensihoidon tilastoista, haastattelemalla neljän poikkeusluvan mukaisen paloaseman henkilöstöä sekä kuudelle pelastuslaitokselle lähetyn kyselyn avulla. Kyselyyn valittiin sekä paloasemia, joissa noudatetaan poikkeusluvan mukaista ympärivuorokautista työaikaa, että asemia, joissa päivystetään päivä- ja ilta-aikaan. Tyypillisesti poikkeuslupaa käytetään suurissa kaupungeissa, joissa hälytyksiä on tasaisesti ympäri vuorokauden. Yleistyöaikaa puolestaan noudatetaan pienillä paikkakunnilla, joissa hälytyksiä tulee harvakseltaan ja pelastustoiminta perustuu sopimuspalokuntatoimintaan. Tähän tarkasteluun valittiin tehtävämääriltään erikokoisia paloasemia: suuria, keski-suuria ja pieniä. Kultakin paloasemalta tarkasteltiin valitun pelastusyksikön tehtäviä sekä asemalla työskentelevän henkilöstön harjoittelu- ja työaikatietoja. Tarkasteluun osallistuivat poikkeuslupaa noudattavista paloasemista Helsinki (HE201), Tampere (PI101), Pori (SA101), Jyväskylä (KS101), Heinola (PH401) ja Varkaus (PS401). Yleistyöaikaa noudattavista paloasemista mukana olivat Sotkamo (KA131), Kauhajoki (EP401), Jämsä (KS401), Inari (LA801), Pyhäjärvi (JO221). Toteutuneita tehtäviä arvioitiin pelastustoiminnan osalta PRONTO-tietojärjestelmästä poimittujen hälytystilastojen perusteella. Hälytystiedot ovat kunkin kaupungin tai kunnan kiireisimmän paloaseman pelastus- ja ensihoitoyksikön tietoja. Ensihoidon käyttöasteet puolestaan on saatu tietosuojasyistä tutkittujen kuuden pelastuslaitoksen lähettämien ensihoidon tiedostojen pohjalta. Kaikki tiedot ovat vuosilta 2013 ja 2014. Hälytystehtävät eivät aina vaadi sammutus- tai pelastustoimintaa vaan usein riittää tilanteen tarkistaminen. Tällöin on mahdollista selvitä pienemmällä resurssilla kuin mitä tehtävälle on hälytetty. Tämän vuoksi on pyritty selvittämään, minkä verran toteutuneissa tehtävissä on ns. todellisia pelastustehtäviä, joilla hälytetyllä pelastustoimen resurssilla on ollut aito tarve. Tavoitteena on ollut selvittää myös sitä, eroavatko tehtävät tai niillä tehdyt toimenpiteet vuodenaikojen, kuukauden, viikonpäivän tai kellonajan mukaan. Tässä selvityksessä ei ole kuitenkaan tutkittu tarkemmin tehtävien sisältöjä eli toimenpiteitä 5 ja niiden vaativuutta sekä tehtävän suorittamiseen kulunutta aikaa. 5 PRONTOsta poimitut toimenpiteet on esitelty liitteessä 1. 12