HOITOON TOISEEN EU-MAAHAN 1/8 6 2010 HOITOON TOISEEN EU-MAAHAN Hoitoon toiseen EU-maahan
2/8 HOITOON TOISEEN EU-MAAHAN EU-kansalaisilla on mahdollisuus sairaanhoitoon kotimaan lisäksi muissa EU- tai Eta-maissa tai Sveitsissä. Hoidon järjestelyt ja sen korvauskäytännöt riippuvat tapauksesta. Ulkomaille voi lähteä omatoimisesti hakemaan hoitoa kotimaassa ilmenneeseen sairauteen tai Kelalta voi hakea hoitoon ennakkolupaa. Hoitoa saa myös äkillisiin sairaustapauksiin ulkomailla oleskelun aikana. Näissä kaikissa tapauksissa noudatetaan eri käytäntöjä. Kuvat: Helsingin kaupungin kuvapankki /Kimmo Brandt. Tässä tietosivussa kerrotaan, kuinka muihin EU- tai Eta-maihin ja Sveitsiin voi hakeutua hoitoon, minkälaisia korvauksia hoidoista voi saada sekä mihin korvauspäätöksistä voi valittaa. Tietosivussa kerrotaan myös, millaista hoitoa voi saada äkillisissä sairastumistapauksissa ja lääkemääräysten vastavuoroisesta tunnustamisesta. Hakeutuminen hoitoon toiseen EU- tai Eta-maahan tai Sveitsiin Potilailla on oikeus hakeutua hoitoon muihin EU- tai Eta-maihin tai Sveitsiin ja saada korvausta kustannuksista. EU:n potilasdirektiivin (EU:n direktiivi potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajat ylittävässä terveydenhuollossa, 2011/24/EU) tarkoituksena on selkeyttää potilaan oikeuksia tilanteissa, joissa nämä hakeutuvat hoitoon ulkomaille. Direktiivi hyväksyttiin EU:n neuvostossa 28.2.2011 ja se tuli voimaan 24.4.2011. Direktiivi on sovitettu Suomen lainsäädäntöön vuoden 2014 alussa voimaan astuneella lailla rajat ylittävästä terveydenhuollosta. Joka vuosi EU-maiden kansalaisia hakeutuu hoitoon toiseen EU-maahan. Flash Eurobarometri -tutkimuksen (2007) mukaan keskimäärin 53 prosenttia jäsenmaiden kansalaisista olisi valmis menemään hoitoon toiseen EU/Eta-maahan tai Sveitsiin. Tutkimuksessa painavimmaksi syyksi mainittiin vastaavanlaisen hoidon puuttuminen kotimaasta. Seuraavaksi tärkein perustelu oli hoidon parempi laatu toisessa maassa.
HOITOON TOISEEN EU-MAAHAN 3/8 Suomalaisista haastatelluista 26 prosenttia ilmoitti olevansa valmis menemään hoitoon muualle EU:hun. Kielteisen suhtautumisen merkittävimmäksi syyksi tutkimuksessa ilmoitettiin kotimaiseen hoitoon hakeutumisen helppous. Seuraavaksi mainittiin tyytyväisyys kotimaan terveydenhuoltoon. Kyselyyn vastasi 27 200 henkilöä EU:n kaikista jäsenvaltiosta. EU:n jäsenmaiden sosiaalietuudet määritellään kansallisesti Julkista sairaanhoitoa, hoitoja, joista lain mukaan saa sairausvakuutuskorvauksen eli Kela-korvauksen sekä Kelan järjestämää kuntoutusta, kutsutaan sosiaaliturvalainsäädännössä luontoisetuuksiksi. Niihin luetaan sairaanhoito, hammashoito, lääkkeet, sairaalahoito ja näistä palveluista aiheutuneiden kulujen suorat korvaukset. EU:n jäsenmaiden sosiaaliturvaetuudet määritellään kansallisesti. Näin ollen myös luontoisedut määritellään jäsenmaissa eri tavoin. Kuinka hakeutua hoitoon toiseen EU tai Eta-maahan tai Sveitsiin? Ulkomaille hoitoon haluavalla on kaksi mahdollisuutta. Hän voi joko hakea hoidolle ennakkolupaa tai lähteä hoitoon omatoimisesti ja hakea korvausta myöhemmin.
4/8 HOITOON TOISEEN EU-MAAHAN Hoitoon hakeutuminen ennakkoluvalla Ennakkolupaa toisessa EU- tai Etamaassa tai Sveitsissä tapahtuvaa hoitoa varten haetaan Kelan kautta. Kela pyytää hakemukseen julkisen terveydenhuollon lausunnon, joka sitoo Kelaa. Lausunto tulee toimittaa Kelalle 21 vuorokauden määräajassa, joka perustuu hoidon tarpeen arviointiin. Lausunnon perusteella Kela myöntää tai epää ennakkoluvan. Ennakkolupa on myönnettävä, jos kyseinen sairaanhoito kuuluu julkisen terveydenhuollon antamaan hoitoon eikä julkinen terveydenhuolto pysty antamaan tätä hoitoa henkilölle Suomessa lääketieteellisesti perustellun ajan kuluessa. Hoidon antaja laskuttaa kustannukset suoraan Kelalta, joka laskutta lausunnon antanutta julkista terveydenhuoltoa ylläpitävää kuntaa tai kuntayhtymää. Lupa myönnetään lomakkeella E112/S2. Lomakkeella ilmoitetaan potilaan henkilötiedot, korvattava hoito, hoidon kesto, hoitopaikka sekä luvan myöntävän laitoksen tiedot. Hoitoon hakeutuminen omatoimisesti Vaihtoehtoisesti hoitoon voi matkustaa omatoimisesti ennakkolupaa hankkimatta. Silloin voi valita itse, mihin maahan ja laitokseen menee hoidettavaksi. On myös itse otettava selvää, millaista hoitoa ja millä ehdoilla muissa maissa hoitoa on tarjolla. Omatoimisesti hoitoon hakeutuessa kaikki kustannukset on maksettava itse, ja niistä voi hakea korvausta matkan jälkeen. Hoito-, lääke- ja matkakulut korvataan Suomen sairausvakuutuslain mukaan, eli Kela-korvaus haetaan tavalliseen tapaan. Hoidosta saa korvauksen, joka maksettaisiin vastaavanlaisesta hoidosta Suomessa. Ulkomailla ostetusta lääkkeestä saa korvauksen, jos Suomessa on vastaava korvattava lääkevalmiste. Lääkevalmisteiden vastaavuus arvioidaan lääkemuodon, lääkeaineen ja vahvuuden perusteella. Matkakustannukset korvataan siten kuin matka olisi tehty lähimpään tutkimus- tai hoitopaikkaan Suomessa, jossa henkilö saisi tarpeellisen tutkimuksen ja hoidon. EU- tai Eta-maissa tai Sveitsissä saaduista hoidoista voi hakea Kelakorvausta lääkärin ja hammaslääkärin palkkioista sekä tutkimuksen ja hoidon kustannuksista. Korvaustaksat on määritelty Kelassa. Korvauksia saa sekä julkisten että yksityisten palveluntarjoajien toisessa jäsenmaassa antamasta hoidosta. Näin ollen esimerkiksi Virossa voi käydä hoidattamassa hampaansa samaan tapaan kuin yksityisellä hammaslääkärillä Suomessa. Potilasdirektiivin mukaisesti potilas voi jatkossa hakea vapaasti hoitoa toisesta EU-lainsäädäntöä soveltavasta maasta ja saada hoidosta korvausta samoin perustein kuin, jos hän olisi saanut hoidon kotimaassa. Direktiivin mukaan potilas maksaa ensin itse kaikki hoidon kustannukset ja saa korvauksia jälkikäteen kotimaastaan. Korvauksen saaminen
HOITOON TOISEEN EU-MAAHAN 5/8 edellyttää kuitenkin, että toisessa EU-lainsäädäntöä soveltavassa maassa annettu hoito ylipäätään kuuluu potilaan kotimaan lakisääteisen terveydenhuollon piiriin. Koska potilasdirektiivi ei ole suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä, EUlainsäädäntöä soveltavien maiden tuli siirtää se osaksi niiden kansallista lainsäädäntöä. Laki rajat ylittävästä terveydenhuollosta, jolla potilasdirektiivi toimeenpantiin Suomessa, astui voimaan 1.1.2014. Laissa rajat ylittävästä terveydenhuollosta säädetään, että Suomessa sairausvakuutetun potilaan hakeutuessa omatoimisesti hoitoon Suomesta ulkomaille, hän on oikeutettu hoidon kustannuksista jälkikäteen sairausvakuutuskorvaukseen eli Kela-korvaukseen. Laissa säädetty korvausmalli ei siten muuta nykyistä korvauskäytäntöä, kun potilas hakeutuu omatoimisesti hoitoon EUlainsäädäntöä soveltavaan maahan. Mitä kuluja korvataan? Jos hoitoon on myönnetty ennakkolupa, luvan antaja vastaa hoidon todellisista kustannuksista eikä potilaan tarvitse huolehtia niistä. Potilas maksaa hoidosta vain hoidonantajamaan asiakasmaksun. Ennakkolupa kattaa myös hoitoon erottamattomasti liittyvien matkojen ja oleskelun kustannukset. Tämä koskee myös potilaan saattajaa, mikäli tämän mukanaolo on ennakkoluvan mukaan välttämätöntä. Matkojen, lääkkeiden ja yöpymisten kustannukset on maksettava ensin itse, mutta niistä voi hakea jälkikäteen sairaanhoitokorvausta Kelasta.
6/8 HOITOON TOISEEN EU-MAAHAN hakemus käsitellään samalla tavalla kuin ennen hoitoa jätetty lupahakemus. Jos takautuvaa aikaa koskevan lupahakemuksen käsittelyssä ilmenee, että ennakkolupa olisi alun perin pitänyt myöntää, korvataan hoitokustannukset kuten ennakkoluvan saaneille. Jos jälkeenpäin ilmenee, ettei ennakkolupaa olisi alun perinkään myönnetty, korvataan kustannuksia kuten tilanteessa, joissa ennakkolupaa ei ole ollut, eli samoin kuin omatoimisessa hoitoon hakeutumisessa yleensäkin. Korvauskäytännöt kannattaa aina varmistaa etukäteen Kelasta. Ennakkoluvallinen vai omatoiminen hoitoon hakeutuminen? Omatoimisesti hoitoon hakeutuneelle korvataan vain ne hoidot, jotka ovat korvattavia kotimaassa. Näin ollen sairausvakuutuskorvausta eli Kela-korvausta maksetaan hoidosta ja tutkimuksesta aiheutuneista kuluista, mutta ei esimerkiksi sairaalan hoitopäivämaksuista. Hoitoon hakeutumiseen voi hakea Kelasta lupaa myös jälkikäteen. Potilaan takautuvalle ajalle jättämä Omatoimisesti hoitoon hakeutuvan on hoidettava kaikki tiedonhankinta ja käytännön järjestelyt itse. Hoitomatka voi kokonaisuudessaan tulla kalliiksi, koska hoidosta maksetaan vain sairausvakuutuslain mukainen ns. Kela-korvaus ja matkakustannukset korvataan siten kuin matka olisi tehty lähimpään tutkimus- tai hoitopaikkaan Suomessa, jossa asiakas saisi tarpeellisen tutkimuksen tai hoidon. Ennakkoluvan kanssa hoitoon lähti-
HOITOON TOISEEN EU-MAAHAN 7/8 essä omat kulut ja järjestelyt jäävät vähäisiksi. Käytännössä henkilö maksaa hoidosta vain hoidonantajavaltiossa perittävän asiakasmaksun. Myös hoitoon erottamattomasti liittyvien matkojen, lääkkeiden, yöpymisten sekä saattajan kustannukset on maksettava ensin itse, mutta niistä voi hakea jälkikäteen sairaanhoitokorvausta Kelasta. Ennakkolupaa ei kuitenkaan ole pakko myöntää, jos sitä koskevat ehdottomat edellytykset eivät täyty. Suomenkielisiä hoitopalveluita ei yleensä ole tarjolla muissa EUmaissa. Vieraalla kielellä asioiminen voi olla hankalaa ja potilastietojen kääntäminen ongelmallista. Muutoksenhaku Korvausta ei voida evätä sillä perusteella, että hoito on kalliimpaa toisessa maassa, jos kotimaisen hoidon odotusaika on potilaan terveydentilan ja sairauden etenemisen kannalta lääketieteellisesti arvioituna liian pitkä. Kielteisestä ennakkolupapäätöksestä ja ennakkolupaan liittyvistä hoitokustannuksista voi valittaa hallinto-oikeuteen, jonka epätyydyttävästä päätöksestä voi edelleen valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos se myöntää valitusluvan. Hoitoon hakeutumisen ennakkolupaan liittyvistä muista kustannuksia (matka-, oleskeluja lääkekustannukset) koskevista päätöksistä valitus osoitetaan sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnalle. Omatoimisen hoidon hakeutumisen korvauspäätöksestä voi valittaa sosiaaliturvan muutoksenhakulautakuntaan. Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan päätöksestä voi valittaa vakuutusoikeuteen, jonka päätös on lopullinen. Sairastuminen muissa EU- tai Eta-maissa tai Sveitsissä Tilapäisen muissa EU-maissa oleskelun varalle on hyvä hankkia eurooppalainen sairaanhoitokortti. Se helpottaa hoidon nopeaa saantia ja hoitokustannusten korvausmenettelyä äkillisissä sairastumistapauksissa. Tarkoituksena on, että sairastunut saa tarvitsemansa hoidon voidakseen jatkaa oleskeluaan maassa. Eurooppalaisella sairaanhoitokortilla hoito tulisi saada samoin maksuin ja menettelyin kuin paikalliset. Yleensä korvausten piiriin kuuluu julkinen terveydenhuolto, mutta kortti käy myös sairausvakuutussopimuksen tehneiden yksityisten lääkäreiden vastaanotoilla ja sopimuksen tehneissä yksityisissä sairaaloissa. Eurooppalainen sairaanhoitokortti ei kata sairaanhoitokuluja tapauksissa, joissa ulkomaille on matkustettu varta vasten sairautta hoitamaan. Jos henkilöllä ei ole ollut eurooppalaista sairaanhoitokorttia mukana matkalla ja hän on sairastunut, sairaanhoitokorvauksia voi hakea jälkikäteen Kelasta lomakkeella SV 128. Kela korvaa kustannukset henkilön valinnan mukaan joko hoitoa antaneen maan tai Suomen lainsäädännön perusteella.
8/8 HOITOON TOISEEN EU-MAAHAN Lisätietoja: Kela www.kela.fi > Kela-kortti > Eurooppalainen sairaanhoitokortti Eurooppalaisen sairaanhoitokortin puhelinpalvelu 020 692 203 www.kela.fi > Sairaanhoito ulkomailla Lääkemääräysten vastavuoroinen tunnustaminen Potilasdirektiivi pitää sisällään lääkemääräysten vastavuoroisen tunnustamisen EU/Eta-maissa ja Sveitsissä. Vastavuoroinen tunnustaminen tarkoittaa sitä, että yhdessä EU- tai Eta-maassa tai Sveitsissä kirjoitetulla lääkemääräyksellä voi ostaa lääkkeen kaikissa niissä jäsenmaissa, joissa lääkkeellä on myyntilupa. Myös Suomen apteekeissa on mahdollista ostaa lääkkeitä lääkemääräyksellä, joka on kirjoitettu toisessa EU- tai Eta-maassa tai Sveitsissä. Suomalainen lääkäri voi kirjoittaa eurooppalaisen lääkemääräyksen, joka mahdollistaa lääkkeiden hankkimisen myös muiden EU- tai Eta-maiden ja Sveitsin apteekeista. Potilaan on pyydettävä lääkäriltä eurooppalainen lääkemääräys. Eurooppalainen lääkemääräys kirjoitetaan pääosin vaikuttavan aineen perusteella. Tästä poikkeuksen muodostavat ns. biologiset lääkevalmisteet tai lääkärin perustelemat erityistilanteet. Huumausaineita ei voida määrätä eurooppalaisella lääkemääräyksellä. Apteekki voi kieltäytyä toimittamasta lääkettä potilaalle, jos apteekissa herää epäilys ulkomaisen reseptin aitoudesta, sisällöstä tai ymmärrettävyydestä. Reseptin voimassaoloaika määräytyy sen maan lainsäädännön mukaan, jossa lääke hankitaan. Esimerkiksi Suomessa resepti on voimassa vuoden. Suomen ulkopuolelta lääkkeitä ostettaessa potilas maksaa ostamansa lääkkeen ja hakee jälkeenpäin korvausta Kelasta. Vaikka tietyn nimisellä lääkevalmisteella ei olisi myyntilupaa Suomessa, sairausvakuutuskorvaus myönnetään, jos jokin vastaava valmiste on korvattava Suomessa. Lääkevalmisteiden vastaavuus arvioidaan lääkemuodon, lääkeaineen ja vahvuuden perusteella. Lisätietoja: Kela www.kela.fi/laakehaku Rajat ylittävän terveydenhuollon yhteyspiste Potilasdirektiivi velvoittaa perustamaan yhden tai useamman kansallisen yhteyspisteen. Suomen kansallinen, rajat ylittävän terveydenhuollon yhteyspiste on perustettu Kansaneläkelaitoksen yhteyteen. Yhteyspiste tarjoaa mm. verkossa ja puhelinpalveluna tietoa hoitoon hakeutumisesta Suomesta ulkomaille ja ulkomailta Suomeen. Lisätietoja: Rajat ylittävän terveydenhuollon yhteyspiste p. 020 634 0400 www.kela.fi/yhteyspiste
HOITOON TOISEEN EU-MAAHAN 9/8
10/8 HOITOON TOISEEN EU-MAAHAN TAMMIKUU/2014 Eurooppatiedotus Ulkoasiainministeriö PL 452, 00023 Valtioneuvosto puh. 0295 350 000 (Ulkoministeriön vaihde) Asiakaspalvelunumero: 0295 3500 10 S-posti: eurooppatiedotus@formin.fi Europainformationen Utrikesministeriet PB 452, 00023 Statsrådet Tel. 0295 350 000 (Utrikesministeriet) Kundservicenummer: 0295 3500 10 E-post: europainformationen@formin.fi Eurooppatiedotus Europainformationen ulkoasiainmministeriö utrikesministeriet