Ikäihmisten hyvinvointipalvelutarpeet Etelä-Karjalan haja-asutusalueella

LAPPEENRANNAN TEKNILLINEN YLIOPISTO LAPPEENRANTA UNIVERSITY OF TECHNOLOGY Technology Business Research Center Working Papers 24 Mika Immonen ja Jouni Koivuniemi Lappeenrannan teknillinen yliopisto Sanna Natunen ja Kaisu Laasonen Saimaan ammattikorkeakoulu Liikkuvat palvelukonseptit hyvinvointipalvelujärjestelmässä: Ikäihmisten hyvinvointipalvelutarpeet Etelä-Karjalan haja-asutusalueella

Technology Business Research Center Working Papers 24 Liikkuvat palvelukonseptit hyvinvointipalvelujärjestelmässä: Ikäihmisten hyvinvointipalvelutarpeet Etelä- Karjalan haja-asutusalueella Mika Immonen ja Jouni Koivuniemi Lappeenrannan teknillinen yliopisto Sanna Natunen ja Kaisu Laasonen Saimaan ammattikorkeakoulu Technology Business Research Center Lappeenrannan teknillinen yliopisto PL 20, 53851 LAPPEENRANTA, FINLAND http://www.lut.fi/tbrc Lappeenranta 2012

ISBN 978-952-265-298-0 (Paperback) ISBN 978-952-265-299-7 (URL: http://www.lut.fi/tbrc) (PDF) ISSN 1795-6099 Digipaino, Lappeenranta, 2012

ESIPUHE Tämä raportti on tehty osana EAKR- hanketta: Hyvinvointia ja Energia tehokkuutta Asumiseen (HEA). HEA hankkeessa kehitetään erityisesti ikäihmisten hyvinvointia, toimintakykyä sekä energiatehokasta asumista lisääviä sosiaalisia ja teknisiä ratkaisuja. Hankkeessa Lappeenrannan teknillisellä yliopistolla (LUT) ja Saimaan ammattikorkeakoululla (amk) on yhteinen pilottikohde Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (EKSOTE:n) liikkuvapalveluyksikkö Mallu. Tavoitteena on kehittää liikkuvien hyvinvointipalvelujen toimintakonsepti liikkuvan palveluauton yhteyteen. LUT:n ja Saimaan AMK:n osaprojektien taustalla on terveys- ja hyvinvointipalvelujärjestelmän uudistumishaaste sekä palvelukysynnän kasvu ja muutos. Projekti parantaa sekä julkisen että yksityisen terveydenhuoltoalan toimintamahdollisuuksia Etelä-Suomen alueella kehittämällä uudenlaisia palvelu- ja liiketoimintamalleja sekä tiivistämällä eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Hankkeen päärahoittaja on Euroopan Unioni Päijät-Hämeen liiton koordinoiman Etelä-Suomen EAKR ohjelman kautta. Etelä-Karjalan pilotin rahoittajana on myös Etelä-Karjalan Sosiaali- ja Terveyspiiri (EKSOTE) ja Saimaan Amk. HEA-hankkeen toteuttajia ovat Metropolia Amk (koordinaattori), Lappeenrannan teknillinen yliopisto / TBRC, Aalto-yliopisto / CKIR, Saimaan Amk, Kymenlaakson Amk, Arcada, Greennet Finland Ry, Laurea Amk, Turun Amk. Osaprojektien johtajina toimivat tutkijaopettaja Jouni Koivuniemi Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta ja tutkimuspäällikkö Kaisu Laasonen Saimaan ammattikorkeakoulusta. Lisätietoja hankkeesta ja toteuttajien yhteystiedot löytyvät internet- osoitteesta http://hea.metropolia.fi/. Projektiryhmän puolesta kiitämme kaikkia mukana olleita tahoja ja henkilöitä tämän raportin mahdollistamisesta. Mika Immonen, TkT Sanna Natunen, TtM Projektipäällikkö Lappeenrannan teknillinen yliopisto Technology Business Research Center Projektipäällikkö Saimaan Ammattikorkeakoulu Sosiaali- ja terveysala

TIIVISTELMÄ Mika Immonen, Sanna Natunen, Jouni Koivuniemi, Kaisu Laasonen Liikkuvat palvelukonseptit hyvinvointipalvelujärjestelmässä: Ikäihmisten hyvinvointipalvelutarpeet Etelä-Karjalan hajaasutusalueella Technology Business Research Center / Working Papers 24 Lappeenranta 2012 40 Sivua, 13 Kuvaa, 6 Taulukkoa Yhteiskuntamme haasteena on säilyttää sosiaali- ja terveydenhuollon taso kohtuullisilla kustannuksilla. Tämä edellyttää uusia palveluinnovaatioita. Liikkuvista palveluratkaisuista on etsitty mahdollisuuksia täydentää ja korvata perinteistä keskitettyä palvelutarjontaa. Liikkuvilla palveluratkaisuilla mahdollistetaan yhdenvertainen palveluiden saatavuus myös kaupunkialueen ulkopuolella. Raportissa pohditaan millaisen roolin liikkuvat palvelut voivat saada tulevaisuuden terveydenhuoltojärjestelmässä. Raportti esittelee kyselytutkimuksen alustavia tuloksia, joissa on tarkoituksena kuvata liikkuvien palvelujen markkina- ja toimintaympäristöä Etelä-Karjalassa. Raportissa kuvataan kyselytutkimuksen perustulokset. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää ja kuvata Etelä-Karjalan haja-asutusalueella asuvien ikääntyvien hyvinvointipalvelutarpeita, jotka mahdollistavat ikäihmisen toimintakyvyn ja sosiaalisen aktiivisuuden ylläpidon sekä kotona asumisen. Tutkimus toteutettiin postilomakekyselynä maaliskuussa 2012 Etelä-karjalan haja-asutusalueella asuville 60 90 - vuotiaille (n=3000). Kyselyn vastausprosentti oli 37,3 % ja lopullinen otoskoko oli N=1014. Aineiston avulla löydettiin neljä toisistaan eroavaa asiakassegmenttiä, joiden palvelutarpeissa löytyi eroja. Tällä hetkellä liikkuva palveluauto Mallu täyttää vain pienen osan haja-asutusalueen ikäihmisten palvelutarpeista. Laboratorio ja apteekkipalveluita pidettiin tärkeänä. Samoin terveyttä edistävälle ja kuntouttavalle työotteelle olisi kysyntää. Haasteena palvelujen tuottajalle on, osaavatko asiakkaat hyödyntää heille lisäarvoa tuottavia liikkuvia palveluita. Avainsanat: Liikkuvat palvelut, palvelumalli, ikääntyminen, palvelutarpeet, julkinen terveydenhuolto

ABSTRACT Mika Immonen, Sanna Natunen, Jouni Koivuniemi, Kaisu Laasonen Mobile service concepts in the health and social care system: Welfare needs of elderly in rural areas of South Karelia Technology Business Research Center / Working Papers 24 Lappeenranta 2012 40 Pages, 13 Figures, 6 Tables Conserving health and social care at current state with reasonable expenses is urgent challenge of Finnish society. This requires quick adoption of new service innovations and renewing structures as well. Mobile service concepts would change existing health service provision models which are based on centralized service sites. Centralization tends to increase inequalities between residents of urban and rural areas which can be alleviated by promoting mobility of service provision in future. This report aims to discuss about possible roles of mobile service concepts within the future health and social care system. Preliminary results of a survey will be presented to define operation environment and market potential for a mobile clinic concept in South Karelia region. The research aims to find out health and social care needs of aging citizens in rural areas of South Karelia region. Services that are critical for maintaining ones functional and social capability and extend ones independent living at home will be described. The research was accomplished by postal survey targeted to 60-90-year-old inhabitants in rural and suburban areas of South-East Finland in March 2012. The overall response rate was 37.3 %. Due to incomplete responses, the effective sample used in the analysis was N=1014. Four customer segments which differed by their service needs were found from the data. Laboratory service and pharmacies were seen the most important to be reached locally. Also health promotion and rehabilitation have demand in rural areas. The mobile clinic of the regional health service provider encompasses only a small fragment of total service needs. Furthermore, the service model should be promoted in target areas for increasing knowledge on utilization of mobile clinics. Keywords: mobile clinics, service model, aging, service needs, public health care

SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO... 1 1.1 Tavoite... 2 1.2 Tutkimusote... 3 1.3 Raportin rakenne... 3 1.4 Määritelmiä liikkuvien palvelujen viitekehykselle... 4 2 PALVELUT JA PALVELUTARJOOMAT... 5 2.1 Palveluiden toimintalogiikka... 5 2.2 Palvelutarjooman osat... 6 3 TERVEYDENHUOLLON JÄRJESTELMÄ... 9 3.1 Kansalliset linjaukset... 9 3.2 EKSOTEN linjaukset... 10 3.3 Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset... 11 3.4 Liikkuvuvien palvelujen mahdolliset roolit... 13 3.5 EKSOTE:n liikkuva palveluyksikkö... 14 4 TUTKIMUSAINEISTON KUVAILU... 16 5 MARKKINAT LIIKKUVILLE PALVELUILLE... 20 5.1 Perusterveydenhuollon toiminta EKSOTEn alueella... 20 5.2 Liikkuvan yksikön toiminta... 22 6 PALVELUTARPEET MAASEUDULLA... 25 6.1 Asiakkaiden segmentointi... 25 6.2 Palvelutarpeiden kuvaus... 27 6.3 Palveluiden saatavuuden parantaminen... 30 7 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 35 7.1 Lähialuepalveluiden tuottaminen... 35 7.2 Liikkuvan palveluyksikön kehittäminen... 38 LÄHTEET... 41

KUVAT Kuva 1 Rajapinta palvelun tuottajan ja asiakkaan välillä... 8 Kuva 2 Terveydenhuollon kustannusten jakautuminen ikäryhmittäin vuonna 2009... 12 Kuva 3 Yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä (SOTKANET 2012)... 13 Kuva 4 Tutkimusaineiston ikäjakauma, miehet ja naiset yhteensä. 16 Kuva 5 Liikkuvan palveluyksikön potentiaali... 23 Kuva 6 Etelä-Karjalan maaseutualueiden yli 60-vuotiaiden segmentointi koetun terveydentilan, koetun elämän laadun ja toimintakyvyn mukaan.... 27 Kuva 7 Eri palvelujen tärkeydet asiakassegmenteittäin... 29 Kuva 8 Eri palvelujen tärkeydet kunnittain... 30 Kuva 9 Palvelujen haluttu paikka, koti-kylä-kuntakeskus... 31 Kuva 10 Palveluiden keskittämisvara: asukkaiden etäisyydet kuntakeskukseen ja halutut etäisyydet palveluihin... 32 Kuva 11 Kokemukset palvelujen käytön esteistä... 33 Kuva 12 Halutut palveluajat... 34 Kuva 13 Sopivimmat päivät palveluille... 34 TAULUKOT Taulukko 1 Arvovirtojen kategoriat... 7 Taulukko 2 Vastanneiden siviilisääty, työssäkäynti ja koulutus... 18 Taulukko 3 Vastanneiden asuminen ja kotihoidon asiakkuus... 19 Taulukko 4 Mallun palveluiden käyttö vastanneiden keskuudessa ja aikomukset käyttöön tulevaisuudessa.... 23 Taulukko 5 Asiakassegmenttien vertailu... 26 Taulukko 6 Palvelujen tärkeys keskiarvot koko aineistosta... 28

1 JOHDANTO Vanhustenhuollon kustannusten kasvun hillitsemiseksi terveydenhuoltojärjestelmän on uusittava rakenteitaan ja toimintatapojaan. Uudistuksiin on jo ryhdytty lisäämällä avopalveluita sekä luomalla uusia ikääntyvien kotona asumista tukevia toimintamalleja. Yhtenä osana palvelujärjestelmän uudistamista on pohdittava myös välimuotoja keskitettyjen ja kotiin tuotavien palvelujen välillä. Keskitetyissä palveluissa kuten terveyskeskuksissa kiinteät kustannukset ovat suuria ja palveluiden saatavuus voi olla heikko asiakkaan asuinpaikasta riippuen. Toinen ääripää on palveluiden vieminen suoraan kotiin, joka puolestaan sitoo paljon henkilöstöresursseja ja mahdollistaa melko rajatun palvelutarjonnan. Uutena mahdollisuutena näiden kahden ääripään välin on ilmaantunut niin sanotut liikkuvat palvelut, joiden tarkoituksen on hakea tasapaino palvelutarjonnan laajuuden, kiinteiden kustannusten ja henkilöstöresurssien optimaalisen mitoituksen välillä. Liikkuvia palvelumalleja on ollut Suomessa kunnallisissa palveluissa jo pitkään, muun muassa kauppa-autot ja kirjastoautot. Näiden niin sanottujen yhdenpalvelun mallien rinnalle on nostettu mahdollisuus liittää monen toimialan palveluita samaan malliin. Liikkuviin palveluyksiköihin on liitettävissä muun muassa pankki, posti ja muita asiointia helpottavia palveluita. Tämä avaa uusia mahdollisuuksia integroida yksityistä palvelutarjontaa osaksi julkisia palveluita ja luoda uutta liiketoimintaa maaseudulle. Liikkuvat palvelut mahdollistavat myös laajahkon tukipalveluiden kirjon liittämisen osaksi perinteistä vanhustenhuollon toimintamallia. Etelä-Karjalan Sosiaali- ja Terveyspiiri (Eksote) on ottanut käyttöön liikkuvan palveluaton, Mallun, joka vie sairaanhoitajan palveluita haja-asutusalueen väestölle. Palvelujärjestelmiin pureutuvaa tutkimusta on uudistettava ja pyrittävä nykyistä enemmän ymmärtämään palveluja osana ihmisen arkea. Teknologian roolia kotipalvelujen tehostajana on selvitetty lukuisissa tutkimuksissa. Näissä kuitenkin miltei järjestään unohdetaan tarkastella 1

asiakasta ikääntyvänä ihmisenä ja sosiaalisena toimijana. Tutkimalla palveluja teknologisten ratkaisujen sijaan saavutetaan merkittäviä edistysaskeleita palvelurakenteen kehitystyössä. Ensiksikin palveluihin keskittyminen auttaa kartoittamaan niitä järjestelmän toiminnallisuuksia, jotka edistävät ikääntyvän hyvinvointia ja toimintakykyä. Toiseksi palveluista lähtevä analyysi auttaa myös tunnistamaan tarjoamasta kohteet, joissa ihmisten välinen kommunikaatio ja sosiaaliset kontaktit ovat arvokkaita. Tässä tutkimuksessa pyritään löytämään ja kuvaamaan Etelä-Karjalan haja-asutusalueella asuvien ikääntyvien hyvinvointipalvelutarpeita, jotka mahdollistavat ikäihmisen toimintakyvyn ja sosiaalisen aktiivisuuden ylläpidon sekä kotona asumisen. 1.1 Tavoite Raportin tarkoitus on kuvata tärkeimpiä kansallisia ja maakunnallisia linjauksia sekä terveydenhuollon kysyntään liittyviä trendejä, jotka pakottavat muuttamaan totuttuja terveys- ja sosiaalipalvelujen tuotantorakenteita. Tässä raportissa liikkuvat palvelut on nostettu yhdeksi varteenotettavaksi ratkaisuvaihtoehdoksi palvelurakenneuudistuksessa. Raportissa määritellään tärkeimpiä liikkuviin palveluihin liittyviä käsitteitä. Liikkuvien palvelujen osalta kuvataan raamit toimintamallin ympärille, rajataan palvelusisältöjä ja määritellään niiden asema osana terveydenhuoltojärjestelmää. Raportissa kuvataan Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveydenhuollon markkinatilanne liikkuvien palvelujen todellisen kysynnän määrittelemiseksi. Markkinaselvityksessä tarkastellaan perusterveydenhuollon palvelujen nykyistä tuotantorakennetta ja käyttövolyymeja Eksote:n toimipisteissä. Liikkuvien palvelujen sisällön kuvaamiseksi raportti tarjoaa yleisellä tasolla kuvauksen maaseudun palvelutarpeista Etelä-Karjalan alueella. 2

1.2 Tutkimusote Tähän raporttiin on koottu tutkimustuloksia eksploratiivisista lähtökohdista eikä tutkimushypoteeseja ole sen vuoksi rakennettu. Raportin tutkimusaineisto on kerätty kyselylomakkeella, joka kohdistui Etelä-Karjalan haja-asutus alueiden yli 60 vuotta täyttäneeseen väestöön (n=3000). Raportti kuvailee kyselytutkimuksen havaintoja ja päätavoitteena on löytää käytännön sovelluskohteita liikkuvien palvelujen jatkokehityksen ja toteutuksen tueksi. 1.3 Raportin rakenne Raportti on jaettu neljään osaan. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan sosiaali- ja terveydenhuollon kehitystrendejä makrotasolla ja kuvataan järjestelmän nykytilaa. Palvelujärjestelmää on tarkasteltu kahdella tasolla; kansallisella ja paikallisella, Etelä-Karjalan erityispiirteet huomioiden. Ensimmäinen osa päättyy liikkuvien palvelujen roolin määrittelyyn. Toisessa osassa keskitytään liikkuvien palveluiden paikallisten mahdollisuuksien kuvaamiseen Etelä-Karjalassa. Aluksi tehdään katsaus Eksote:n alueen sosiaali- terveyspalvelujen sekä Mallu:n kysyntään ja toteutuneisiin volyymeihin. Näiden pohjalta arvioidaan Eksote:n liikkuvan yksikön, Mallun, toimintaedellytyksiä. Kolmannessa osassa kuvataan tutkimusmenetelmä ja -aineisto. Neljäs osa tarjoaa perustulokset tutkimusaineistosta; yleiskuvauksen maaseutualueiden hyvinvointipalvelutarpeista ikäsegmenteillä 60 90 vuotta. Osiossa tarkastellaan muun muassa sitä, mitä palveluita tulisi olla saatavilla kohtuullisen etäisyyden päässä, jotta asumista voisi jatkaa nykyisessä asunnossa. Palveluiden osalta raportissa tarkastellaan palveluiden tärkeyttä kuntalaisille sekä tehdään arvioita siitä, miten palveluja tulisi olla saatavilla haja-asutusalueella. Raportti päättyy yhteenvetoon ja johtopäätöksiin liikkuvien palvelujen roolista Etelä- Karjalassa. 3

1.4 Määritelmiä liikkuvien palvelujen viitekehykselle Käsite Määritelmä Liikkuva palvelu (mobile service) Palvelu (service) Palvelualusta (service platform) Palveluresurssit (service resources) Palvelukapasiteetti (service capacity) Palveluprosessi (service process) Palveluntuottaja (service provider) Palveluintegraattori (service integrator) Asiakas (customer) Tarjooma (offering) Palveluratkaisu (service solution) Asiakasarvo (customer value) Liikkuvalla palvelulla tarkoitetaan osittain hajautetun palvelutuotannon muotoa, jossa palvelu(t) tai sen osa tuotetaan asiakkaalle liikkuvan palvelualustan (esim. auto) välityksellä lähelle asiakkaan kotia. Palvelu on aineettoman hyödykkeen tuotantoa asiakkaalle. Palvelu on prosessi ja sillä tarkoitetaan toimijan (tai toimijoiden) resurssien tai kyvykkyyksien käyttämistä hyötyjen tuottamiseksi toiselle toimijalle. (Lillrank ja Venesmaa 2010; Vargo ja Lusch 2004) Palvelualustalla tarkoitetaan palveluiden tuotantoa, jakelua ja käyttöä tukevaa teknologista taustajärjestelmää. Palveluresursseilla tarkoitetaan fyysisiä ja aineettomia varantoja, joita tarvitaan palvelun tuottamiseen ja käyttämiseen. (Lusch 2011) Palvelukapasiteetti on resurssiyksikön, esimerkiksi palvelutarjoajan tai sen yksittäisen palvelupisteen, tuotantokykyä kuvaava mittari, joka ilmoittaa yksikön enimmäissuorituskyvyn aikayksikössä. (Lillrank ja Venesmaa 2010) Palveluprosessilla tarkoitetaan sekä organisaation sisällä (back office) että asiakasrajapinnassa (front office) tapahtuvia palvelun tuottamiseen liittyviä toimintoja. Palveluprosessi on tapahtumaketju, joka vaaditaan, jotta palvelu toteutuisi halutulla tavalla. (Jaakkola et al. 2009; Edvardsson ja Olsson 1996) Palveluntuottajalla tarkoitetaan julkista tai yksityistä organisaatiota (tai niiden osaa), joka tarjoaa palveluita asiakkaalle. Palveluintegraattori on organisaatio (tai sen osa), joka tuo yhteen yksittäisiä palveluita tai palveluelementtejä ja yhdistää ne palvelukokonaisuudeksi. Asiakas on palvelujen tai tuotteiden vastaanottaja. Asiakas voi olla luonnollinen henkilö, henkilöryhmä tai organisaatio. Asiakas suorittaa sopimuksen mukaisen maksun tuotteen tai palvelun ostosta. (STAKES 2002) Tarjoomalla tarkoitetaan organisaation tarjoamien palvelujen kokonaisuutta.( Jaakkola et al. 2009) Palveluratkaisulla tarkoitetaan palvelua tai niiden joukkoa, joita palveluntuottaja tarjoaa asiakkaalle tämän ongelmien ratkaisemiseksi. Asiakasarvolla tarkoitetaan hyötyjä, joita asiakas arvio saavansa (arvioidessaan tuotteita tai palveluja ennen niiden käyttöä) tai kokee saaneensa tuotteen tai palvelun käytöstä (ja käytön jälkeen). Mukaellen Woodruff (1997) 4

2 PALVELUT JA PALVELUTARJOOMAT Tämän luvun tarkoituksena on kuvata palvelujen teoreettista viitekehystä myöhempiä analyyseja varten. Palvelutuote on tässä raportissa määritelty laajaksi tarjoomaksi, joka yhdistää useita toiminnallisuuksia, fyysisiä tuotteita ja tieto- ja informaatioteknologisia ratkaisuja. Luvussa tarkastellaan ensin palvelutuotteiden rakennetta järjestelminä, ja sen jälkeen kuvataan lyhyesti palvelutarjooman rakenteelliset osat. 2.1 Palveluiden toimintalogiikka Palveluihin keskittyminen johtaa yrityksen liiketoimintalogiikassa muutamiin olennaisiin muutoksiin, joita palvelukeskeinen logiikka kuvailee. Palvelukeskeinen logiikka määrittelee liiketoiminnan tavoitteita ja toimintatapoja neljän perusväittämän kautta: 1. Palvelut muodostavat perustan vaihdannalle. 2. Tuotteet ovat arvon siirtomekanismeja palveluiden tuotannossa. 3. Arvo tuotetaan yhteisesti palvelun tuottajan, asiakkaan ja tuotantoverkoston kesken. 4. Aineeton osaaminen ja kyvykkyydet ovat kilpailukyvyn lähteitä. (Vargo, Maglio ja Akaka 2008) Tässä ajattelussa palvelut ovat prosesseja, joilla pyritään tuottamaan asiakasarvoa tekemällä toimintoja toiselle osapuolelle yhdistämällä sisäisiä ja ulkoisia resursseja (Vargo ja Lusch 2008). Yrityksen on muutettava käsityksiään kilpailukyvystä ja kilpailukyvyn lähteistä verrattuna tuotekeskeiseen toimintamalliin; muutettava toiminta aidosti palvelukeskeiseksi. Palveluilla kilpaileminen on huomattavasti suurempi kokonaisuus kuin lisäarvopiirteiden yhdistäminen tuotteeseen. Palvelukeskeisessä liiketoiminnassa yrityksen on pyrittävä muutattamaan ansaintalogiikka ja kilpailutekijät tukemaan ajatusta, jossa asiakas maksaa yrityksen kyvykkyydestä koota palveluita tuotteiden ja yksittäisten toimintojen sijaan (Lusch, Vargo ja O Brien 2007). 5

Palvelujärjestelmät ja -tuotteet voidaan jakaa kahteen pääalueeseen: i) palveluja tukevaan infrastruktuuriin eli palveluinfrastruktuuriin ja ii) asiakkaalle suunnattuihin palveluprosesseihin eli palveluprosesseihin (Fließ ja Kleinaltenkamp 2004). Palveluinfrastruktuuri määrittää palvelutuottajan kyvyn johtaa ja hallita palveluprosesseja siten, että toimitettu palvelu on sisällöltään ja laadultaan asiakkaan tarpeiden mukainen. Palveluinfrastruktuuri määrittelee myös yrityksen kyvyn taloudellisesti tehokkaaseen toimintaan. Palvelumalli, jonka mukaan yritys toimii, rakentuu kolmen tekijän varaan, jotka ovat tukijärjestelmät ja -resurssit, palveluprosessi ja välittömät tuotantoresurssit. Asiakas vaikuttaa palveluprosesseihin tuomalla prosessiin parametreiksi informaatiota, käyttöoikeuksia ja fyysisiä tuotteita tai rakenteita. Määritelmän mukaisesti palvelumalli rakentuu palveluntuottajan sisäisten ja ulkoisten resurssien yhdistelmäksi, joka muodostaa tarjooman. Palveluprosessi on tästä näkökulmasta aineeton olio, joka yhdistää teknologiaa, työvoimaa, osaamista ja aineetonta omaisuutta tavalla, joka pyrkii muodostamaan arvoa asiakkaalle (Tadelis 2007). 2.2 Palvelutarjooman osat Tuote ja palvelutarjoomat hahmotetaan usein yksittäisiksi arvovirroiksi, joka vastaa tarjooman pääkomponenttia. Todenmukaisempaa on kuitenkin kuvata tarjoomat tuote- ja palvelupaketteina, jotka rakentuvat pääkomponentin ja sitä täydentävien elementtien kautta. Yksittäinen tarjooman elementti (tuote, informaatio tai palvelu) on tässä yhteydessä nimetty arvovirraksi, jotka voidaan jakaa useampaan kategoriaan, joita ovat muun muassa ilmaiset hyödykkeet, ilmaiset palvelut, tuotetransaktiot, palvelutransaktiot ja informaatio (Taulukko 1). Palvelutarjooman konkretisoimiseksi tarkastellaan palvelujen tuottajan ja asiakkaan välistä rajapintaa tarkemmin (Kuva 1), joka määrittelee lopullisen palvelutuotteen ja sen toiminnan. Jakamalla asiakasrajapinta arvovirtakategorioiden kautta osiin voidaan tunnistaa ainakin seuraavat komponentit näkyvästä palvelutuotteesta. Ilmaisia hyödykkeitä voivat olla palvelujen mukana toimitettavat tuotteet, joita kuluu palvelujen 6

käytön yhteydessä. Lisäksi ilmaisia tai maksullisia tuotteita voivat olla myös päätelaitteet, jotka vaaditaan palvelun piiriin pääsemiseksi. Ilmaisia palveluita tai informaatiota voivat olla muun muassa tuotteiden tai palveluiden käyttöä helpottavat toiminnot tai lisäinformaatio, sekä erilaiset sisällöt, jotka parantavat palvelujen käyttäjän kokemusta. Ilmaiseen informaation kuuluvat myös kuvaukset ja sopimukset palvelujen sisällöistä. Varsinaiset transaktiot kohdistuvat palvelufunktioihin ja sisältöihin, jotka luovat pääasiallisesti arvoa asiakkaalle eli ratkaisevat, jonkin ongelman. Palvelufunktiot ovat asiakkaan tarpeeseen kohdistuvia palveluntuottajan suorittamia tehtäviä ja maksulliset sisällöt sisältävät asiakkaan omassa toiminnassaan hyödyntämää informaatiota. Taulukko 1 Arvovirta Arvovirtojen kategoriat Määritelmät Ilmaiset hyödykkeet Ilmaiset palvelut Ilmainen informaatio Tuotetransaktiot Palvelutransaktiot Maksullinen informaatio Tuotteet, jotka eivät synnytä kassavirtaa yritykselle, mutta tukevat liiketoimintaa ja palvelun tuotantoa. Palvelut, jotka eivät synnytä kassavirtaa yritykselle, mutta tukevat liiketoimintaa ja palvelun tuotantoa. Asiakkaalle jaettava informaatio, joka ei synnytä kassavirtaa. Informaatio tukee liiketoimintaa tai on välttämätöntä palvelujen toteutukselle, mutta sitä ei voida erikseen hinnoitella. Tuotteet, jotka synnyttävät kassavirran yritykselle. Tuotteet, jotka synnyttävät kassavirran yritykselle. Asiakkaalle jaettava maksullinen informaatio, joka on hinnoiteltu ja synnyttää kassavirran. Informaatio voi olla myös tarjooman pääkomponentti 7

Kuva 1 Rajapinta palvelun tuottajan ja asiakkaan välillä 8

3 TERVEYDENHUOLLON JÄRJESTELMÄ Tämän luvun tarkoituksena on kuvata Suomen terveydenhuollon järjestelmää ja kansallisia linjauksia. Luvussa tarkastellaan ensin terveydenhuollon palvelujärjestelmää ja kansallisia kehityslinjauksia, ja sen jälkeen kuvataan lyhyesti Etelä-Karjalan tilanne. 3.1 Kansalliset linjaukset Sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän perusta on valtion tuella toteutettu kunnallinen sosiaali- ja terveydenhuolto. Julkisen sektorin ohella palveluja tuotetaan yksityisissä yrityksissä. Suomessa toimii myös laaja sosiaali- ja terveysjärjestöjen kenttä niin sanottu kolmas sektori, joka tuottaa sekä maksullisia että maksuttomia palveluja. Julkisen vallan velvoite edistää kansalaisten hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta lähtee perustuslaista (731/1999). Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon, jos hän ei itse kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa. Perustuslaki myös turvaa oikeuden riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin, joiden järjestämisvastuu on kunnilla. Kunnat vastaavat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä. Ne voivat tuottaa sosiaali- ja perusterveydenhuollon palvelut yksin tai muodostaa keskenään kuntayhtymiä. Kunta voi myös ostaa sosiaali- ja terveyspalveluja muilta kunnilta, järjestöiltä tai yksityisiltä palveluntuottajilta. Kuntien palvelurakenteen kehittämistä ohjaa muun muassa Ikäihmisten palvelujen laatusuositus (STM 2008). Se ohjaa kuntia tukemaan yhä enemmän kotona asumista, lisäämään omaishoidontukea ja tehostettua palveluasumista sekä vähentämään merkittävästi laitoshoitoa. Ympärivuorokautisesta hoidosta on siirryttävä ennakoivaan toimintaan, ja ympärivuorokautisen hoidon sisällä on monipuolistettava asumisratkaisuja. Uudet palvelukonseptit (Muurinen et al. 2009) painottaa, ettei iäkkäiden ihmisten tarvitsisi toimintakyvyn muuttuessa muuttaa palvelumuodosta tai paikasta toiseen, vaan että palveluita tuotettaisiin iäkkäiden tarpeen mukaan sinne missä he asuvat. 9

Valtakunnallisina tavoitteina vuoteen 2012 mennessä on, että 75 vuotta täyttäneistä henkilöistä 91 92 prosenttia asuu kotona itsenäisesti tai kattavan palvelutarpeen arvioinnin perusteella myönnettyjen tarkoituksenmukaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvin (STM 2008). Iäkkäiden ihmisten palvelujen saavutettavuutta ja saatavuutta halutaan yksinkertaistaa ja helpottaa kehittämällä integroituja lähipalvelukokonaisuuksia. Näillä pyritään myös tukemaan alueellisen osallisuuden ja yhteisöllisyyden kehittymistä ikäihmisten kesken. Lisäksi tavoitellaan palvelujen sisällön muuttumista entistä enemmän käyttäjien yksilöllisiä tarpeita ja toiveita vastaaviksi sekä arkielämää aktivoiviksi. (Muurinen et al. 2009) 3.2 EKSOTEN linjaukset Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin tehtävänä on tuottaa terveyttä, hyvinvointia ja toimintakykyä edistäviä terveys-, perhe- ja sosiaali- sekä vanhustenpalveluja. Eksote on kuntayhtymä, johon kuuluu yhdeksän kuntaa: Lappeenranta, Lemi, Luumäki, Imatra, Parikkala, Rautjärvi, Ruokolahti, Savitaipale ja Taipalsaari. Imatra on mukana Eksote:ssa vain erikoissairaanhoidon, kehitysvammaisten erityishuollon ja ensihoidon osalta. Asukkaita Eksote:n alueella on noin 133 000. Tulevien vuosien haasteet ovat Etelä-Karjalassa samat kuin Suomessa ja Euroopassa. Etelä-Karjalan väkiluvun ennakoidaan vähenevän ajanjaksolla 2010 2015 Tilastokeskuksen ennusteiden mukaan 2220 hengellä. Väheneminen johtuu pääasiassa siitä, että kuolleisuus on syntyvyyttä suurempaa. Väkiluku on kasvussa ainoastaan Taipalsaarella ja Lappeenrannassa. Maakunnasta pois muuttavat ovat työikäisiä ja erityisesti nuoria 15 29- vuotiaita. Suurinta väestökato on maaseudulla. Yli 65-vuotiaat ovat maahanmuuttajien ohella ainoa kasvava väestöryhmä. Ikääntyneiden osuus maakunnan asukkaista on jo nyt suurempi kuin maassa keskimäärin ja demografinen huoltosuhde kasvaa edelleen. Etelä-Karjalassa on terveyden- ja vanhustenhuollon palvelujen tarve 10 % korkeampi kuin maassa keskimäärin. (Hiltunen-Toura et al 2011) 10

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin strategisia tavoitteita ovat muun muassa palvelutuotannon uudistaminen ja palvelujen uusi logistiikka. Liikkuvat palvelut sosiaali- ja terveydenhuollossa nähdään kotona asumisen mahdollistajina. Kotiin ja sen lähialueilla annettavien palvelujen kehittäminen on nostettu strategiseksi tavoitteeksi. Etelä- Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin tavoitteena on järjestää toimivat lähipalvelut maakuntaan, hyödyntämällä muun muassa sote-piirin integroitua organisaatiota poikkihallinnollisten palveluprosessien laadinnassa ja moniammatillista osaamista. (EKSOTE 2010) Hajaasutusalueen palveluja on jo täydennetty liikkuvalla klinikka-auto kokeilulla, Mallulla (Tepponen 2011). Erityisesti ikääntyneiden keskuudessa on nähtävissä muuttoliike lähelle palveluita. Julkinen liikenne on erityisen tärkeää niille, joilla ei ole käytettävissä omaa autoa. Julkista liikennettä tulisikin kehittää organisoimalla hyvin toimiva ja kattava kutsutaksijärjestelmä. Palvelujen saavutettavuuden parantamisessa tietoteknologia luo uusia mahdollisuuksia. Yhteispalvelupisteet sekä toimintamallit, joissa ihmiset, palvelut ja tavarat liikkuvat samalla kulkuneuvolla, ovat myös lähipalvelujen saatavuutta parantavia toimintatapoja. (Hiltunen-Toura et al. 2011) 3.3 Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset Kaikista sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista yli 50 % (Kuva 1) kohdistuu ikäsegmenteille yli 65-vuotiaat. Tällöin prosessien tehostamisella saavutetaan suuriin vaikuttavuus kohdistamalla toimenpiteet kyseiseen ikäryhmään tai asiakkaisiin. Esitetty arvio kustannusten jakautumisesta on tehty yhdistämällä perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalihuollon kotipalveluiden ja ympärivuorokautisen hoidon kustannukset. Kokonaiskustannusten käyttö on järkevää, koska sosiaali- ja terveydenhuollossa on kyse kokonaisuuksien hallinnasta, jolloin myös prosessien ja rakenteen tarkastelu tulee tehdä tästä näkökulmasta. Laskelma perustuu suurten kaupunkien kustannusrakenteeseen, jolloin nuorempiin ikäsegmentteihin kohdistuu enemmän kustannuksia kuin 11

maakunnissa keskimäärin. Etelä-Karjalan osalta kustannusten voidaan olettaa jakautuvan vielä epätasaisemmin nuorempien ja vanhempien ikäsegmenttien välillä, koska maakunnan väestö ikääntyy valtakunnan keskiarvoa nopeammin. Kumul. kustannus [%] 110 % 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % +85 75-84 65-74 50-64 15-49 7-14 0-6 Ikäryhmä Kumulatiivinen kustannus ikäryhmittäin [%] Kuva 2 Terveydenhuollon kustannusten jakautuminen ikäryhmittäin vuonna 2009 (sis. Kotipalvelut ja ympärivuorokautinen hoiva), perustuu (Mikkola 2010) Väestön ikärakenteen muutos tulee aiheuttamaan kustannuspaineita. Väestön ikärakenne ja siinä tapahtuvat muutokset ovat lisäksi keskeisiä hoito- ja hoivapalvelujen tarpeeseen vaikuttavia tekijöitä (Kuva 2). Suomessa ikääntyvä (yli 65 v.) väestön osa kasvaa koko väestön keskiarvoa nopeammin. Ikäsegmentin 65+ osuus oli vuonna 2000 15 % ja se oli noussut 18,1 %:iin vuoden 2011 loppuun mennessä. Tulevaisuudessa trendi näyttäisi jatkuvan. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä voi nousta 27 prosenttiin vuoteen 2040 ja 29 prosenttiin vuoteen 2060 mennessä (Tilastokeskus väestöennuste 2010). Etelä-Karjalan nykyinen tilanne näyttäisi kuvaavan tulevaisuuden ikärakennetta koko valtakunnassa, koska ikääntyneen väestön osuus on ylittänyt jo 20 % rajan ja trendi pysynee keskipitkällä aikavälillä samanlaisena. 12

25 20 %-osuus väestöstä 15 10 5 0 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 vuosi Koko maa Etelä-Karjala Uusimaa Kuva 3 Yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä (SOTKANET 2012) 3.4 Liikkuvuvien palvelujen mahdolliset roolit Liikkuvina palveluina voidaan pitää autosta asiakkaille tarjottavia palveluja. Liikkuvia palveluja ovat tarjonneet muun muassa kaupat (myymäläauto), kirjastot (kirjastoauto), pankit (pankkiauto) ja postit (postiauto). Liikkuvat palvelut jakautuvat karkeasti kolmeen erilaiseen muotoon: i. Kyyditys- ja asiointipalvelut, joissa perusajatus on viedä asiakas palvelun luo. ii. Yhden palvelukokonaisuuden autopalvelut, kuten kirjasto-, kauppa- tai poliisin lupahallintoauto. iii. Monipalveluautot, joista saa eri sektoreiden tai toimijoiden palveluita. (Lehtola 2008, Lähilogistiikkayrittäjyysprojektin selvitysraportti, 2009) Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä (2009) on selonteossaan eduskunnalle linjannut tavoitteita palvelujen turvaamiseksi maaseudulle. Selonteossa mainitaan, että palvelujen riittävyys ja saatavuus vaikuttavat maaseudun pysyvien ja vapaa-ajan asukkaiden elämänlaatuun ja maaseudun elinvoimaisuuteen. Maaseudulla palvelujen järjestäminen tarvitsee räätälöityjä ja joustavia ratkaisuja, jotka pohjautuvat alueiden olosuhteisiin ja tarpeisiin. Selonteossa mainitaan, että painopisteeksi 13

tulee ottaa palvelusta saatavat hyödyt, ei ainoastaan niistä aiheutuvat kustannukset. Lisäksi selonteossa mainitaan, että palvelujen saatavuutta parannetaan käyttämällä pyörillä kulkevia, kiertäviä palveluja. Liikkuva palvelukokonaisuus voi paikata palvelujen saatavuutta siellä, missä palvelupisteet ovat harvassa sekä toisaalta koota yhteen päällekkäisiä logistiikkaketjuja. Liikkuva palvelu voi myös osaltaan täydentää kiinteiden palvelupisteiden palveluvalikoimaa. Se voisi parhaimmillaan tuoda esimerkiksi kyläkaupan pihaan tiettyinä aikoina terveydenhuollon palveluita, kirjaston sekä esimerkiksi apteekin tuotteita. Suomessa on toistaiseksi vain vähän kokeiluja monimuotoisista liikkuvista palvelumalleista. Monipalveluauton ajatuksena olisi tarjota maaseudun harvaan asutuilla alueilla erilaisia alueen tarpeen mukaisia palveluja. Näitä voisivat olla esimerkiksi kirjasto-, kauppa-, posti- ja pankkipalvelut sekä erilaiset valtion ja kuntatason lomakepalvelut sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. (Lähilogistiikkayrittäjyysprojektin selvitysraportti, 2009) Liikkuvan palvelun ei tarvitse olla erillinen oma toimintamuotonsa. Se voi olla kiinteästi osa palveluverkkoa muullakin tavalla kuin vain logistisesti tavaroita ja palvelutuotteita kuljettava palvelu. Vastavuoroisuus liikkuvien palvelujen osalta suhteessa kiinteisiin toimipaikkoihin on jäänyt erilaisissa suomalaisissa malleissa vähäiselle huomiolle (Lehtola 2008). 3.5 EKSOTE:n liikkuva palveluyksikkö Eksote:n Mallu -klinikka-auto on uudenlainen liikkuva palveluyksikkö, jonka avulla vanhustenpalvelujen palveluohjaajan ja avoterveydenhuollon sairaanhoitajan palveluja viedään maakuntaan alueille, joista kuntalaisten on vaikea kulkea kiinteisiin palvelupisteisiin. Sairaanhoitajan ja palveluohjaajan vastaanoton lisäksi järjestetään yhteistyössä muun muassa kyläyhdistysten kanssa liikkuvien palvelujen teemapäiviä eri puolilla Etelä-Karjalaa. Teemapäivien aikana painotetaan ennaltaehkäisyä ja paneudutaan syvemmin johonkin sosiaali- ja terveydenhuollon erityisaiheeseen. Silloin Mallun-auton kyydissä on sovitusti teemaa toteuttava taho (yhdistyksen, yrityksen, Eksote:n tai 14

liikuntatoimen henkilö). Palvelun tuottajan toimii pääasiassa Eksote. Asiakkaina eli palveluiden käyttäjinä ovat olleet pääasiassa Etelä- Karjalan haja-asutusalueella asuvat ikäihmiset, vaikka palvelua ei ole suunnattu tietylle käyttäjä- tai ikäryhmälle (EKSOTE 2011). Liikkuvan yksikön palvelualustana toimii tällä hetkellä matkailuauto, joka on vuokrattu yksityiseltä yrittäjältä vuokrasopimuksella. Käytössä oleva ajoneuvo on varusteltu tietoliikenneyhteyksillä, jotta palvelujen tuottamisen kannalta kriittistä potilastietojärjestelmää voidaan käyttää. Auton tietotekniikan rungon muodostavat hoitajilla/palveluohjaajalla käytössä olevat autoon telakoidut kannettavat tietokoneet ja suuntaantennit katolla. Autosta on @450/3G-verkossa toimiva reaaliaikainen yhteys EKSOTEn tietohallinnon Citrix-palvelimelle, joka on liikkuvan palveluyksikön kriittinen palveluresurssi. Yhteydet mahdollistavat pääsyn potilastietojärjestelmään, Efficaan ja esimerkiksi asiakkaan ohjaamisen internetin välityksellä Terveysportin avulla. Lisäksi asiointia helpottaa mahdollisuus täyttää käynnin aikana sähköisiä lomakkeita. Näiden niin sanottujen ilmaisten palvelufunktioiden lisäksi konkreettisena palvelufunktiona toimivat sairaanhoitajan ja terveydenhoitajan palvelut. Alueellisen hoitotiimin sairaanhoitaja/terveydenhoitaja jalkautuu liikkuvaan yksikköön, jossa hän pitää sairaanhoitajan vastaanottoa pitkäaikaissairauksien suunnitelmallisen hoidon mukaisesti, antaa monipuolista terveysneuvonta, tekee haavanhoitoja ja antaa rokotteita, tekee pieniä toimenpiteitä (tikkien poistot, korvahuuhtelut) ja hoitaa lääkereseptiliikennettä. Lisäksi liikkuvassa palveluautossa on mahdollista suorittaa terveydentilan pikalaboratoriomittauksia (INR, CRP, verensokeri) ja muun muassa verenpaineen mittauksia. 15

4 TUTKIMUSAINEISTON KUVAILU Tutkimus toteutettiin postilomakekyselynä maaliskuussa 2012. Kohdeväestönä oli 60 90 -vuotiaat Etelä-Karjalan kaupunkiseutujen ulkopuolella (haja-asutusalueella) asuvat henkilöt (n=3000). Tutkimuksen otos tilattiin väestötietojärjestelmästä (VTJ) satunnaisotantana. Otoksesta rajattiin pois Imatran ja Lappeenrannan kaupunkialueet postinumeroalueiden perusteella. Otos on painotettu 10- vuotis ikäryhmittäin väestöjakauman mukaisesti. Kyselylomake postitettiin 3000 tuhannelle henkilölle, joista 1121 vastasi kyselyyn. Kyselyn vastausprosentti oli 37,3 %. Vastaanotetuista lomakkeista karsittiin epätäydelliset vastaukset (n=107) ennen lomakkeiden koodaamista sähköiseen muotoon. Efektiiviseksi otoskooksi jäi N=1014. Vastaajien ikäjakauma oli 60 90 vuotta, joka vastasi tutkimusasetelman tavoitetta. Vastaajien ikäjakauman keskiarvo oli 71.33 vuotta ja joukon mediaani oli 68 vuotta. Otoksen ikäjakauman ja Etelä-Karjalan väestön todellisen ikäjakauman kanssa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää poikkeamaa (p>.01) (Kuva 4). Otos on riittävän hyvä ikärakenteen suhteen kuvaamaan Etelä-Karjalan haja-asutusalueella asuvien ikääntyvien tilannetta, kun miehiä ja naisia ei ole eroteltu. 35,0 30,0 25,0 20,0 % 15,0 10,0 5,0 0,0 60-64 65-69 70-74 75-79 80-84 85-90 Expected Observed 2= 11,977 p= 0,035 Df= 5 Kuva 4 Tutkimusaineiston ikäjakauma, miehet ja naiset yhteensä Otoksen kuvailevat muuttujat voidaan jakaa kahteen ryhmään: vastaajien henkilökohtaisiin ominaisuuksiin (Taulukko 2) ja asumista kuvaaviin tekijöihin (Taulukko 3). Henkilökohtaisten ominaisuuksien kuvailuun on käytetty vastaajien sukupuolta, siviilisäätyä, koulutusta, työssäkäyntiä ja 16

asemaa työelämässä. Asumista on kuvailtu asuinalueen, asunnon hallintasuhteen, asuinkumppanin ja kotihoidon tarpeen perusteella. Muuttujista on esitetty jakaumat koko otoksesta ja erikseen miehet ja naiset. Työssäkäynnin osalta kysyttiin henkilön nykytilannetta. Koulutuksesta pyydettiin kertomaan korkein suoritettu tutkinto. Asemaa työelämässä kartoitettiin pyytämällä henkilö valitsema se tehtävä, jossa on pääasiassa toiminut työuransa aikana. Tässä muuttujassa maanviljelijä ja yksityisyrittäjä on esitetty samassa kategoriassa. Kotana työskentelyn muotoja ei ollut eritelty kysymyksessä, joten kotona työskennelleiden tehtävät voivat sisältää kodinhoitotyötä, maanviljelyyn liittyvä tehtäviä tai muita tehtäviä. Suurin osa (66 %) vastaajista oli parisuhteessa eläviä. Miehistä 75 % elää puolison kanssa. Naisista parisuhteessa elää 59 %, ja 28 % on leskiä (miehistä leskiä 7,8 %). Vastanneista suurin osa on vanhuuseläkkeellä (75 %) ja eroja miesten ja naisten välillä ei ollut. Työssäkäyviä ja työttömiä tai työkyvyttömyyseläkkeellä olleita oli kumpiakin noin 11 %. Koulutuksen osalta vain peruskoulun suorittaneiden määrä oli suhteellisen suuri. 57 % vastanneista ja naisista hieman useampi oli käynyt peruskoulun. Ammatillisen koulutuksen suorittaneita oli miehistä kolmasosa ja naisista neljäsosa. Korkeakoulututkinnon (ylempi- /alempikorkeakoulututkinto) suorittaneita oli noin 10 %. Miehistä hieman useampi oli suorittanut korkea asteen koulutuksen. Työuralla sijoittumisen osalta työntekijä tehtävissä olleet muodostivat suurimman ryhmän noin 40 %. Miehet olivat olleet työntekijä tehtävissä naisia useammin. Yksityisyrittäjätaustaisia oli naisissa ja miehissä prosentuaalisesti saman verran. Naiset olivat työskennelleet keskijohdossa miehiä useammin. Kotona työskennelleistä suurin osa oli naisia. 17

Taulukko 2 Vastanneiden siviilisääty, työssäkäynti ja koulutus Jakaumat, sukupuolittain Mies Nainen % % Sukupuoli 46,2 53,8 Siviilisääty Avo-/avioliitto Eronnut Naimaton Leski Työssäkäynti Kokopäivätyössä Osa-aikatyössä Työtön /työttömyyseläke Työkyvyttömyyseläke Vanhuuseläke Koulutus Peruskoulu Lukio Ammattikoulu Korkeakoulu, ylempi ja alempi Opisto Asema työelämässä Työnantaja Yksityisyrittäjä Alempitoimihenkilö/asiantuntija Keskijohto Työntekijä Työssä kotona 76.2,1 7,6 8,4 7,8 100 % 7,1 4,9 4,0 9,7 74,3 100 % 54,1 2,4 29,8 12,8 0,9 100 % 1,1 19,1 16,9 16,4 45,3 1,1 100 % 58,7 7,7 5,9 27,7 100 % 6,7 3,9 5,6 7,2 76,6 100 % 59,8 5,3 25,1 9,8-100 % 0,8 19,7 12,5 22,0 38,5 6,6 100 % Otoksesta % 66,8 7,7 7,1 18,5 100 % 6,9 4,3 4,8 8,4 75,6 100 % 57,2 4,0 27,3 11,2 0,4 100 % 0,9 19,4 14,5 19,4 41,6 4,0 100 % Omistusasunto oli pääasiallinen asumismuoto (85 %). Osuus oli lähes sama molempien sukupuolten osalta. Kyselyyn vastanneista yli 72 % on maaseudulla tai Etelä-Karjalan kuntakeskuksissa asuvia. Jakauma puolison, yksin tai muun henkilön kanssa asuvien kesken vastaa siviilisäädyssä olevaa jakaumaa, jossa puolison kanssa (61 %) tai leskenä (29 %) yksin elävät muodostavat suurimmat ryhmät. Vastaajista vain 6 %, oli kotihoidon piirissä. 18

Taulukko 3 Vastanneiden asuminen ja kotihoidon asiakkuus Asumismuoto Omistusasunto Vuokra-asunto Asumisoikeus / Osaomistus Asuinalue Kaupunkikeskusta Lähiö Kuntakeskus Maaseutu / Maaseutumainen kylä Asuinkumppani Yksin Puoliso Puoliso ja muu sukulainen Muu sukulainen Muu henkilö Kotihoidon asiakas kyllä ei Jakaumat, sukupuolittain Mies % 86,2 9,7 4,2 100 % 3,5 20,8 32,2 43,0 100 % 20,9 71,2 4,2 2,2 1,5 100 % Nainen % 83,5 11,9 4,6 100 % 3,5 26,3 35,4 34,6 100 % 37,3 52,6 4,6 5,0 0,6 100 % Otoksesta % 84,7 10,9 4,4 100 % 3,5 23,8 34,2 38,4 100 % 29,8 61,1 4,4 3,7 1,0 100 % 5,6 94,4 100 % 19

5 MARKKINAT LIIKKUVILLE PALVELUILLE 5.1 Perusterveydenhuollon toiminta EKSOTEn alueella Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (Eksote:n) jäsenkuntia ovat Imatra, Lappeenranta, Lemi, Luumäki, Parikkala, Rautjärvi, Ruokolahti, Savitaipale ja Taipalsaari. Eksote järjestää kansanterveyslakiin perustuvan perusterveydenhuollon jäsenkuntiensa puolesta. Eksote:n terveyspalvelut toimii terveydenhuollon toimintayksikkönä, jonka perusterveydenhuoltoon liittyvät palvelut toteutetaan Etelä-Karjalan terveyskeskuksessa. Etelä-Karjalan terveyskeskuksen palveluja toteuttavat Eksote:n jäsenkunnissa sijaitsevat terveysasemat (kuva 5). Eksote:n terveysasemien ja vastaanottojen eri toimipisteiden kokonaisasiakasmäärät vuoden 2012 (1.1.2012-17.9.2012) osalta on eritelty kuvassa 5. Kävijämäärät on haettu Eksote:n potilastietojärjestelmä Efficasta. Tilastoon on kirjattu kaikki terveyskeskuskäynnit terveysasemittain ja vastaanottopisteittäin (ei sisällä neuvola tai kouluterveydenhuollon käyntejä). Armilan terveysasema palvelee Lappeenrannan kaupunkialueiden lisäksi myös ympäryskuntien asukkaita. Haja-asutusalueen terveysasemien kävijämäärät vaihtelevat 2500 14 000 kävijämäärän välillä. Diabeteshoitajien ja Marevan hoitajienvastaanotot on eritelty tilastossa erikseen. Tilastosta selviää myös kävijämäärältä pieniä terveysasemia (Voisalmen) sekä erillisiä vastaanottopisteitä (Asemanseudun vastaanotto Rautjärvellä, Uukuniemen vastaanotto). Kuukausitasolla näiden pienempien asemien kävijämäärät jäävät alle 100 asiakkaan. 20

Kuva 5 Käynnit EKSOTEn kiinteissä toimipisteissä (1.1.-17.8.2012) Liikkuvan palveluyksikön kävijämäärät on eritelty kuvassa 6. Kokonaiskävijämäärä vuoden 2012 osalta on 416 sairaanhoitajakäyntiä. Tiedot on koottu potilastietojärjestelmien kirjausten perusteella. Lappeenrannan (157 käyntiä) ja Parikkalan (131 käyntiä) pysähdyspaikkoja lukuun ottamatta kävijämäärät jäävät alle viiden käynnin kuukausitasolla, Rautjärven pysähdyspaikalla jopa alle yhden. Liikkuvien palveluiden kävijämäärä vuonna 2011 oli 1150 käyntiä 21

kaikissa toimipisteissä. Mallu-käynnit pysähdyspaikoittain vuoden 2011 osalta on esitelty liitteessä 2. Liikkuva yks./lpr 157 Liikkuva yks./parikkala 131 Liikkuva yks./tps 43 Liikkuva yks./savitaipale 33 Liikkuva yks./ruokolahti 18 Liikkuva yks./lemi 14 Liikkuva yks./luumäki 13 Liikkuva yks./rautjärvi 7 0 20 40 60 80 100 120 140 160 EKSOTE: Kävijämäärät yksiköittäin, avoterveydenhuolto Kuva 6 Käynnit Mallun eri pysähdyspaikoissa (1.1.2012.18.9.2012) 5.2 Liikkuvan yksikön toiminta Liikkuvan yksikön tunnettuutta tarkasteltaessa löydettiin kuntien välillä tilastollisesti merkittäviä eroja (Taulukko 4). Vastausten jakaumat kunnittain on esitetty Liitteessä 1. Vastaajista 68 % ilmoitti tietävänsä, mikä on Eksoten liikkuva yksikkö Mallu. Liikkuvan yksikön tunnettuus oli kaikkein heikointa Lappeenrannassa ja Imatralla, joissa kaupunkien palvelujen läheisyys selittänee tunnettuuden tasoa. Pienistä kunnista Taipalsaarelle, Luumäellä ja Suomenniemellä noin 70 % vastanneista tunsi liikkuvan palveluyksikön. Mallun oli tunnetuin Lemillä, Parikkalassa, Ruokolahdella ja Savitaipaleella, joissa noin 80 % vastaajista tunsi Mallun. Huolimatta suhteellisen korkeasta tunnettuudesta liikkuvan yksikön hyödyntäminen oli erittäin harvinaista vastaajien keskuudessa. Vain 5 % oli käyttänyt liikkuvan palveluyksikön palveluita ja vain joka viides vastanneista aikoi käyttää palveluita lähitulevaisuudessa. Yli puolet vastanneista ilmoitti, ettei aio käyttää Mallun palveluita tai ovat epävarmoja käyttöaikeistaan. 22

Taulukko 4 Mallun palveluiden käyttö vastanneiden keskuudessa ja aikomukset käyttöön tulevaisuudessa. Mallun palveluiden käyttö ei joskus usein Aikomus käyttää Mallun palveluita ei todennäköisesti aio epävarmat aikoo käyttää Otoksesta % 94,1 5,4 0,5 100 % 42,6 38,7 18,7 100 % Kuvassa 5 esitetään arvio Mallu-käyntien maksimivolyymeista. Arvio on laskettu kyselytutkimuksen potentiaalisten Mallu-käyttäjien arvion (18.7% käyttää, 37.8% epävarmoja käyttäjiä) ja Eksoten terveyskeskusten kävijämäärä arvioiden pohjalta. Eksoten terveyskeskusten kävijämääräarvio pohjautuu viikon 37 (12.9-18.9.2011) haja-asutusalueiden terveyskeskusten hoitohenkilökuntakäyntien perusteella (mukana Taipalsaaren, Ylämaan, Lemin, Luumäen, Savitaipaleen, Parikkalan, Rautjärven, Ruokolahden terveysasemat sekä Saaren, Uukuniemen, Jurvalan ja Rautjärven asemanseudun vastaanottokäynnit). Kuva 5 Liikkuvan palveluyksikön potentiaali 23

Liikkuvien palveluiden potentiaalinen kävijämäärä kaikista hoitohenkilökunnan terveyskeskuskäynneistä on arvioitu olevan 30 % kaikista terveyskeskuskäynneistä. Viikkotasolla Mallun potentiaalinen kävijämäärä nousisi 256 käyntiin viikossa. Tämä tarkoittaisi 51,2 käyntiä päivässä. Mallun käyttäjäkunta on painottunut 65+ vuotiaisiin. Terveyskeskuskäyntien osalta ei ole tietoa käyntien jakautumisesta ikäryhmittäin. 24

6 PALVELUTARPEET MAASEUDULLA 6.1 Asiakkaiden segmentointi Segmentointi tehtiin k-means klusterointimenetelmällä, joka soveltuu suurten aineistojen klusterointiin. Menetelmässä kukin havainto liitetään lähimpään klusteri keskukseen, jota iteroidaan havaintojen määrän lisääntyessä. Tavoitteena on minimoida klusterien sisäinen varianssi etäisyyden suhteen. (Mooi and Sarsted 2011; Metsämuuronen 2009) K- means klusteroinnissa ennakkoehtona on tieto halutusta segmenttien määrästä, joka voidaan joko määritellä tarpeen mukaan tai johtaa teoriasta tai aiemmista kokemuksista (Mooi and Sarsted 2011). Tässä tutkimuksessa aineiston klusterointiin käytettiin IBM SPSS Statistics 19 ohjelmaa. Klusteroinnin tavoitteena oli tunnistaa neljä toisistaan poikkeavaa segmenttiä haja-asutusalueella asuvien ikääntyvien keskuudesta. Aiemmissa tutkimuksissa segmentointia on sovellettu koetun terveyden ja toimintakyvyn jakautumisen suhteen. Koetun terveyden ja toimintakyvyn erojen perusteella ikääntyviä on jaoteltu hyvän toimintakyvyn omaaviin ja heikentyneen toimintakyvyn omaaviin, joiden koettu terveys ja elämän laatu poikkeavat toisistaan. (Sintonen et al. 2008; Grudinschi et al. 2012). Tässä tutkimuksessa segmentit muodostettiin koetun terveyden ja koetun elämänlaadun perusteella. Lisäksi, segmenttejä vertailtiin yksilöiden koetun toimintakyvyn tasoon. Koetun elämänlaadun mittari kohdistui vastaajaan kokemaan tuntemukseen omasta mielentilastaan, koetun terveyden mittari pyrki kartoittamaan vastaajan yleistä tuntemusta terveydestään, jaksamisestaan ja vertaamaan omaa tilaansa muihin ikäisiinsä. Kysymykset koetun elämän laadun ja koetun terveyden mittareissa oli asetettu 1 (täysin samaa mieltä) - 7 (täysin eri mieltä) asteikolle. Segmentoinnin validiteetti arviointiin ANOVA testillä molempien muuttujien suhteen, josta havaittiin kaikkien segmenttien poikkeavan toisistaan tilastollisesti merkittävästi kummankin segmentoivan muuttujan keskiarvojen osalta (p<.001). 25

Toimintakyvyn mittaaminen perustui itsearvioituun IADL toimintakyvyn keskiarvoon, jota mitattiin asteikolla 1 (suoriutuu itsenäisesti) 7 (ei suoriudu lainkaan). Suoriutumista kysyttiin seuraavien toimintojen osalta; ulkoilu, siivous, ruoan laitto, syöminen, pyykin pesu, peseytyminen, wc-käynnit ja sängystä nouseminen. Segmenttien välinen vertailu toimintakyvyn suhteen tehtiin Kruskal-Wallis keskiarvotestillä, joka osoitti kaikkien ryhmien poikkeavan toisistaan tilastollisesti merkittävästi (p<0.001). Tutkimusaineistosta löydettiin toisistaan eroavat neljä eri segmenttiä (Taulukko 5 ja kuvio 6 ) Taulukko 5 Asiakassegmenttien vertailu Segmentti 1 2 3 4 Koettu terveys *** 3,30 4,79 6,19 2,05 Koettu elämän laatu*** 6,54 4,58 6,79 3,74 Toimintakyky*** 1,56 1,34 1,12 2,46 % -Otoksesta 28,9 13,1 48,0 10,0 ***tilastollisesti merkittivät erot kaiken ryhmien välillä p<0,001 Ensimmäisenä ryhmänä (segmentti 1) erottuivat ne ikäihmiset (29%), joilla on jonkin verran alentunut koettu terveys ja toimintakyky, mutta hyvä koettu elämänlatu. Segmentti 1:ssä ovat niin sanotut selviytyjät, joiden elämä on mielekästä sairauksista ja toimintakyvyn alenemasta huolimatta. Tähän ryhmään kuuluvat ovat riskissä luisua avuntarvitsijoihin elämänlaadun heiketessä. 29 % vastanneista kuului tähän niin sanottuun selviytyjien ryhmään. 13 %:lla vastaajista oli hieman heikentynyt koettu terveys, elämänlaatu ja toimintakyky (segmentti 2). Segmentti 2 kuuluvat niin sanottuun ikääntymisen tuomaa toiminnan vajetta ryhmään. Elämänlaadun ja toimintakyvyn aleneminen rajoittavat hieman jokapäiväistä elämää vaikka varsinaisia terveysongelmia ei ole. Huolehtiminen terveydestä ja hyvinvoinnista ehkäisevät avuntarvetta. Suurin osa vastanneista haja-asutus alueen ikäihmisistä, 48%, on aktiivisia ja itsenäisiä toimijoita (segmentti 3). Segmentin 3 ryhmän koettu terveys, elämänlaatu ja toimintakyky ovat hyvällä tasolla. 10% 26