Tyypin 1 diabetes: Tietoja opettajille Nuorten diabetes Tyypin 1 diabetes on vaikeasti hoidettava sairaus, erityisesti nuorilla. Jos jokin asia diabeteksen hoidossa menee vikaan, siitä usein valitettavasti syytetään nuorta itseään. Tämä johtuu tavallisesti siitä, että ihmiset eivät usein ymmärrä, miten hankala sairaus diabetes voi olla. Älä syytä diabeetikkoa, vaan yritä ymmärtää hänen tilanteensa. Seuraavilla sivuilla on pyritty selittämään millainen tyypin 1 diabetes on ja miten se vaikuttaa nuoriin. Mikä on tyypin 1 diabetes? Tyypin 1 diabetesta kutsutaan joskus myös nimellä insuliiniriippuvainen diabetes, koska sitä sairastavien nuorten haima ei pysty itse tuottamaan insuliinia. Insuliinia sisältäviä tabletteja tai lääkkeitä ei ole saatavissa, siksi pelastava insuliini annetaan pistoksina. Mikä aiheuttaa tyypin 1 diabeteksen? Diabetesta eivät aiheuta liiallinen sokerin syöminen, ylipaino eikä mikään potilaan itsensä tai hänen vanhempiensa aiheuttama tekijä. Noin kaksi tuhannesta teini-ikäisestä sairastuu tyypin 1 diabetekseen. Useimmiten hänen perheessään ei ole muita tyypin 1 diabetesta sairastavia. Elimistössä normaalisti insuliinia tuottavalle rauhaselle (haima) kehittyy eräänlainen immuniteetti, minkä johdosta se lakkaa tuottamasta insuliinia. Kukaan ei tiedä, miksi näin tapahtuu. Kun syömme hiilihydraattipitoista ruokaa (pasta, riisi, perunat, leipä), se hajoaa ruoansulatuksessa glukoosiksi (verensokeri), josta saamme energiaa. Glukoosi siirtyy sitten verenkierrossa kaikkiin elimistön soluihin luonnollisen hormonin, insuliinin avulla antaen meille energiaa. Tyypin 1 diabeteksessa elimistö ei tuota insuliinia riittävästi, jotta glukoosi pääsisi soluihin. Glukoosi alkaa kerääntyä verenkiertoon. Tunnemme itsemme voimattomiksi (väsymys), ja veressä oleva liiallinen glukoosi poistuu munuaisten kautta virtsaan. Jos veren glukoositaso nousee jatkuvasti, kyseessä saattaa olla hengenvaarallinen tilanne, jonka seurauksena voi olla diabeettinen kooma.
Tyypin 1 diabeteksessa annetaan pistoksena insuliinia, joka siirtää glukoosin verenkierrosta soluihin. Insuliinin ansiosta verensokerin taso alenee. Toisaalta jos veren glukoositaso alenee liikaa, sekin on paha asia. Tästä syystä pistoksena annetun insuliinin määrä täytyy tasapainottaa syömällä sokeria ja muita hiilihydraatteja. Tyypin 1 diabeteksen hoito Erilaiset insuliinit Verensokeriarvojen kontrollointiin on olemassa erilaisia synteettisiä (lääke-) insuliineja, sekä erilaisia insuliinipistoksen antotapoja. Tietyt insuliinit vaikuttavat erittäin nopeasti (nopeavaikutteiset insuliinit), toiset taas vaikuttavat hitaasti ja niiden vaikutus kestää pitkään (hidasvaikutteiset insuliinit). Insuliinia voidaan pistää insuliinikynillä tai insuliiniruiskulla. Jotkut käyttävät pumppua insuliinin injektoimiseen pienen ihonalaisen putken kautta. Tyypin 1 diabetesta sairastavat lapset, nuoret ja aikuiset käyttävät erityyppisiä insuliineja eri määriä, eri aikaan ja eri antomenetelmillä. Jokaiselle valitaan henkilökohtaisesti parhaiten sopiva vaihtoehto. Diabeteshoitoryhmä (lääkäri, sairaanhoitajat, ravitsemusterapeutti) etsii yhdessä potilaan kanssa jokaiselle parhaan insuliinin ja parhaan antotavan. Verensokeri (glukoosi) Verensokeri täytyy mitata useita kertoja päivässä Verensokerin määrä mitataan sormenpäästä pienellä pistoksella. Veripisara laitetaan muoviselle testiliuskalle, joka kytketään elektroniseen monitoriin. Tyypin 1 diabetesta sairastavien nuorten tulee tehdä näitä mittauksia useita kertoja päivässä verensokeriarvojensa tarkistamiseksi. Terveillä henkilöillä verensokeri pysyy vakaasti arvoissa 4 7 mmol/l. Koska ihon alle pistetty insuliini ei toimi yhtä hyvin kuin elimistön tuottama luonnollinen insuliini, sen kontrolloiminen on paljon vaikeampaa tyypin 1 diabetespotilailla. Tyypin 1 diabeetikkojen pitäisi pyrkiä pitämään arvot ennen aterioita noin 5-7 mmol/l :n tasolla ja aterioiden jälkeen alle 10 tai 11 mmol/l:n tasolla. Verensokeriarvojen pitäminen näin vakaina saattaa olla vaikeaa, koska syömme erilaisia ruokia ja myös harrastamme erilaista liikuntaa tai toimintaa eri päivinä. Siksi insuliinia täytyy ottaa joka päivä hiukan eri määrä, ja tämä taas voi olla hankalaa. Stressi, mieliala, sairaudet ja kasvunopeus voivat myös kaikki vaikuttaa verensokeriarvoihin.
Tyypin 1 diabetesta on siis kovin vaikeaa hoitaa 365 vuorokautta vuodessa. Hypoglykemia tarkoittaa sitä, että verensokeri on liian alhainen alle 4 mmol/l. Hypoglykemia saattaa tehdä olon kovin kummalliseksi ja heikoksi. Hyperglykemia taas tarkoittaa sitä, että verensokeri on liian korkea yli 11 mmol/l. Tässä tilassa tyypillistä on toistuva virtsaamisen tarve ja janoisuus. Tasapainottaminen Insuliinin, ravinnon ja liikunnan tasapainottaminen on tärkeää Elimistö sulattaa hiilihydraatit (esim. sokerit, murot, leivän, riisin, pastan ja perunat) ja muuttaa ne verensokeriksi. Insuliini kuljettaa glukoosin soluihin energian tuottamiseksi. Tarvitsemme soluenergiaa kaikenlaiseen toimintaan, erityisesti fyysiseen, mutta myös aivojen toimintaan (ajattelu ja tunteet). Diabeteksessa tarvitaan seuraavan kolmen tekijän huolellista tasapainottamista: INSULIINI verensokeriarvojen tasaisina pitämiseen tarvittava määrä RAVINTO syödyn ruoan määrä (erityisesti hiilihydraatit) LIIKUNTA liikunnan määrä ja teho Diabeteshoitoryhmä voi auttaa näiden diabeteksen kolmen avaintekijän tasapainottamisessa. Insuliini: Hoitoryhmä neuvoo päivittäin tarvittavien insuliinipistosten määrän ja ajoituksen esimerkiksi kolme nopeavaikutteista insuliinipistosta ennen pääaterioita ja yksi hitaasti vaikuttava insuliinipistos ennen nukkumaanmenoa. Ravinto: Hoitoryhmä neuvoo, miten voidaan arvioida annoksen määrää, erityisesti sen sisältämiä hiilihydraatteja. Hiilihydraattien laskeminen on hyvä tapa selvittää, paljonko hiilareita syöty ruoka sisältää ja tasapainottaa ne sitten otetun insuliinimäärän kanssa. Liikunta: Hoitoryhmä neuvoo, paljonko ja minkä tyyppisiä hiilihydraatteja tarvitaan parhaan suoritustason saavuttamiseen erilaisten aktiviteettien ja liikuntamuotojen osalta. Esimerkiksi se, minkälaiset ruoat sopivat parhaiten pikajuoksua tai maratonia varten ja paljonko insuliinia tarvitaan. Joskus verensokeriarvot voivat olla epävakaita. Se voi johtua siitä, että on syönyt liian paljon tai liian vähän hiilihydraatteja. Ehkäpä liikunnan määrä oli poikkeuksellisen suuri, tai insuliinipistos ei vaikuttanut yhtä nopeasti kuin tavallisesti. Vilustuminen ja tulehdukset, huolestuminen tai muut vastaavat tapahtumat voivat aiheuttaa paljon stressiä ja verensokeriarvot alkavat heilahdella. Joskus on myös täysin mahdotonta selittää, miksi verensokeri on liian korkea tai liian alhainen.
Hypoglykemia: alle 4 mmol/l Liian vähän glukoosia: hypoglykemia Jos veressä on liian vähän glukoosia (alle 4 mmol/l), aivot eivät saa energiaa. Hypoglykemiatilanne on epämiellyttävä ja saa tuntemaan olon heikoksi, omituiseksi, vapisevaksi ja sekavaksi. Hypoglykemiatilanne voi joskus alkaa äkillisesti ja ilman ennakkovaroituksia. Joidenkin kohdalla varoitus tulee varhaisessa vaiheessa (kuten vapina), ja he voivat toimia nopeasti ja välttää lisäongelmat. Aina ei ole helppoa selittää, miksi hypoglykemiatilanne itse asiassa syntyy. Tiedetään kyllä, että sen täytyy johtua liiallisen insuliinin, riittämättömän ravinnon ja/tai liiallisen liikunnan välisestä epätasapainosta. Hypoglykemiatilanne ei ole kenenkään syytä mutta varmista, että pyrit tunnistamaan varoittavat merkit ja opit toimimaan nopeasti. Oireet Hypoglykemiatilanteessa voi ilmetä monia oireita. Eri ihmisillä on yleensä erilaiset oireyhtymät, jotka voivat myös muuttua ajan myötä. Oireisiin sisältyvät seuraavat: HYPOGLYKEMIA Liiallinen hikoilu Huimaus Päänsärky Itkuisuus Kalpeus ja lasittunut katse Näön hämärtyminen Huulien kihelmöinti Sydämen tykytys Ahdistuneisuus Ärtyneisyys ja sekavuus Vapina Keskittymiskyvyn puute Sammaltava puhe Omituinen olo Väsymys ja uneliaisuus
Verensokeriarvot täytyy tarkistaa aina, kun jokin näistä oireista ilmenee. Hypoglykemiatilanne tulee ehdottomasti hoitaa välittömästi. Jos epäilet diabetesnuoren olevan hypoglykeeminen, koska hänellä ilmenee joitakin näistä oireista, yritä saada hänet ymmärtämään, että hänen tulee heti lakata tekemästä mitä hän olikaan tekemässä. Vaikka kyseessä olisikin väärä hälytys, aseta hänet istumaan ja auta häntä tarkistamaan verensokeritasonsa. Jos nuori ei suhtaudu tähän järkevästi, joudut ehkä käyttäytymään hiukan komentelevasti. Alle 4 mmol/l tai ja sitä alhaisempi verensokeri luokitellaan hypoglykemiaksi ja se tulisi hoitaa välittömästi. Jos diabeetikko tunnistaa itse oireensa, tulee häntä auttaa hoitamaan tilanne välittömästi. Mikäli mahdollista, hänen tulisi ottaa jotain nopeavaikutteista hiilihydraattia, esim. kolme glukoositablettia, hedelmämehua, makeutettua limua tai glukoosigeeliä. On hyvin tärkeää, ettei sokeria anneta liikaa, sillä verensokeriarvot voivat nousta liian jyrkästi. Tarkka määrä vaihtelee eri nuorilla, ja diabeteshoitoryhmä voi neuvoa tarvittavan määrän. Nopeavaikutteisen hiilihydraatin jälkeen tulee ottaa pitkävaikutteista hiilihydraattia, kuten leipää, voileipäkeksejä, myslipatukka, jne. Näin estetään verensokeriarvojen putoaminen. Tarkista verensokeriarvot ennen hypoglykemiatilannetta ja sen jälkeen. Näin voit varmistaa, että hoito oli oikea ja verensokeri on jälleen turvallisella tasolla. Jos verensokeri putoaa liian nopeasti eikä potilas itse pysty hoitamaan itseään, tarvitsee hän silloin apua. Jos diabeetikko ei itse tunnista oireita, on hyvin tärkeää, että perheenjäsenet, kaverit ja opettajat pystyvät tunnistamaan hypoglykemiatilanteen ja auttamaan siinä. Turvallinen hoito tarkoittaa sitä, että hypoglykemiatilanteessa olevan henkilön täytyy voida niellä sokeripitoista juomaa, pureskella makeista tai glukoositablettia tai imeä glukoosigeeliä. Kun jotain tällaista on syöty tai juotu, täytyy odottaa noin 5-10 minuuttia. Glukoosihoito täytyy toistaa, jos mitään edistystä ei tapahdu. Kun oireet ovat lieventyneet, pystyy nuori jo ottamaan jonkin verran lisää hiilihydraatteja ja mittaamaan verensokeriarvonsa. Näin voidaan tarkistaa, että tilanne on todella parempi. Jos hypoglykemiatilannetta ei hoideta, muuttuu se paljon vakavammaksi ja voi johtaa tajuttomuuteen tai jopa kouristuskohtausta muistuttavaan nytkähtelyyn ja vapinaan.
Vakava hypoglykemia voi johtaa tajuttomuuteen. Kyseessä on hätätapaus. Jos liian alhainen verensokeritaso aiheuttaa tajuttomuuden, diabeetikko ei pysty nielemään sokeripitoisia ruokia tai juomia. Vakavan hypoglykemiatilanteen korjaamiseksi vanhempien, kavereiden ja muiden huoltajien täytyy osata käyttää toisentyyppisiä pistoksia. Kyseessä on glukagonipistos, joka nostaa verensokeria. Diabeetikoiden tulisi toipua noin 15-20 minuutin kuluessa vakavasta hypoglykemiasta. Myös hunajan sivelemistä suun limakalvoille voi kokeilla. Mittaa verensokeri ja anna syötäväksi ja juotavaksi lisää hiilihydraatteja, niin että verensokeri saadaan nostettua turvalliselle tasolle. Jos glukagonia ei ole saatavilla ja diabeetikko on tajuton, on hakeuduttava lääkärin hoitoon välittömästi. Yökyläilyt Hypoglykemiatilanne saattaa syntyä myös yöllä, joten kyseessä on tärkeä kouluretkien aikana huomioitava seikka. Jos hypoglykemiatilanne syntyy yöllä, nuori saattaa herätä tuntien vapinaa, hikoilua tai nähdä painajaisia. Hypoglykemiatilanteen esiintymismahdollisuuksien vähentämiseksi tulee verensokeriarvon olla yli 6 tai 7 mmol/l ennen nukkumaanmenoa. Jos diabetes on vasta hiljattain todettu, saattaa olla hyödyllistä tarkistaa verensokeriarvot myös aamuyöstä. Diabeteshoitoryhmä voi neuvoa kuinka usein näitä tarkistuksia tulee tehdä. Hypoglykemiatilanne tulisi hoitaa normaalisti yllä kuvatulla tavalla. Vakavammassa tilanteessa diabeetikko saattaa päästellä poikkeavia ääniä nukkuessaan, tai jopa pudota sängystä. Silloin hoitona tulisi käyttää vakavan hypoglykemian hoitomuotoa, kuten aikaisemmin on mainittu.
Hyperglykemia: yli 11 mmol/l Liian paljon glukoosia: hyperglykemia Kun glukoosin määrä veressä on liian korkea, erityisesti jos se nousee joksikin aikaa yli 15 mmol/l, voi se aiheuttaa janoisuutta, väsymystä, ärtyneisyyttä ja liiallista virtsaneritystä. Tämä johtuu yleensä siitä, että insuliinin, ravinnon ja liikunnan välistä tasapainoa ei aivan ole onnistuttu saavuttamaan. Tilanne saattaa johtua insuliiniannoksen unohtumisesta, liian vähäisestä insuliinimäärästä, tavallista runsaammin hiilihydraatteja sisältävien ruokien syömisestä (liikaa sokeria ja/tai tärkkelystä), hypoglykemiatilanteen ylihoidosta, tavallista vähäisemmästä liikunnasta, stressistä tai tulehdussairaudesta. Tavallisesti näissä tapauksissa ohjeena on antaa paljon sokerittomia juomia nestehukan välttämiseksi sekä lisäinsuliinia kohonneiden verensokeriarvojen laskemiseksi. Jos näistä yksinkertaisista keinoista ei ole apua, täytyy lisäneuvoja pyytää diabeteshoitoryhmältä. Jos verensokeriarvot ovat liian korkealla liian monen vuoden ajan, saattaa se lisätä erilaisten komplikaatioiden ilmenemismahdollisuutta (munuaiset, silmät, sydän). HYPERGLYKEMIA Väsyneisyys Ärtyneisyys Janoisuus Liiallinen virtsaneritys
Jos kohonneeseen verensokeriin liittyy oksentelua, tarvitaan kiireellistä lääkärinapua. Ääritapauksissa hyperglykemia ja nestehukka johtavat diabeettiseen koomaan, jota kutsutaan nimellä ketoasidoosi. Plasman glukoosiarvot mmol/l mg/dl 1 18 2 36 3 54 4 72 5 90 6 108 7 126 8 144 9 162 10 180 12 216 14 252 16 288 18 324 20 360 22 396 (Hanas R. Tyypin 1 diabetes lapsilla, nuorilla ja nuorilla aikuisilla. 4. painos 2009. Class Publishing, London) Tärkeitä mukana pidettäviä tarvikkeita Olitpa sitten kotona, ulkona, koulussa tai matkoilla, erityisesti silloin, kun tavallista rutiinia ei noudateta, saatavilla täytyy aina olla seuraavaa: nopeavaikutteisia hiilihydraatteja (esim. glukoositabletit, sokeripalat, makeiset, sokeripitoista ruokaa ja/tai juomaa, kuten, hedelmämehu, limut (ei dieetti), pillimehut) hitaammin vaikuttavia hiilihydraatteja: voileipäkeksejä, leipää, myslipatukoita verensokerimittari, laite sormipistoksiin ja lansetteja insuliinia
Joissakin tapauksissa tarvitaan myös seuraavia: hätätapauksiin: glukagonipistokset sokeritonta juomaa janoon silloin kun urheilet Koulussa 1. Rehtorille tulee aina ilmoittaa koulussa olevista diabeetikko-oppilaista. 2. Opettajille tulee ilmoittaa heidän luokallaan olevista diabeetikko-oppilaista. 3. Kouluhoitajalle tulee ilmoittaa koulussa olevista diabeetikko-oppilaista. 4. Koulun tietopaketti tulee toimittaa kaikkiin kouluihin, joissa on diabeetikko-oppilaita. Tärkeimpien opettajien ja muun henkilökunnan tulisi käyttää näitä tietopaketteja. 5. Oppilaita tulisi rohkaista kertomaan ystävilleen ja koulutovereilleen diabeteksesta ja sen vaikutuksista, toisin sanoen miten tunnistetaan ja hoidetaan hypoglykemiatilanteet. 6. Diabeetikko-oppilaita tulisi rohkaista käyttämään, esim. käsi- tai kaulakorua. 7. Oppilaiden tulee saada mitata verensokerinsa, hoitaa hypoglykemiatilanteet asianmukaisesti, syödä välipaloja, käydä WC:ssä, jos sokeriarvot ovat korkeat ja pistää insuliinia rauhallisessa ympäristössä aina tarvittaessa. 8. Hypoglykemiatilanteisiin tarkoitettu hätäpakkaus tulee olla aina saatavilla. 9. Oppilasta ei saa koskaan lähettää yksin hakemaan apua oletetussa hypoglykemiatilanteessa. 10. Oppilaiden ei pidä joutua jonottamaan ruokaa silloin, kun insuliini on jo otettu. 11. Oppilaat eivät saisi käyttää diabetesta tekosyynä tiettyjen oppiaineiden välttämiseen, kuten liikunta tai urheilu, paitsi erityisolosuhteissa. 12. Oppilaita ei saisi jättää pois koulun retkiltä tai lomamatkoilta. 13. Ei ole olemassa mitään syytä, miksi diabeetikko-oppilaat eivät voisi osallistua kaikkiin aktiviteetteihin koulussa.