KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA TIIVISTELMÄ VAIKUTUSTEN ARVIOINNISTA. Oheisasiakirja

EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 9.4.2013 SWD(2013) 112 final KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA TIIVISTELMÄ VAIKUTUSTEN ARVIOINNISTA Oheisasiakirja Komission tiedonantoon neuvostolle ja Euroopan parlamentille Sisämarkkinoiden luominen vihreille tuotteille: Tuotteiden ja organisaatioiden ympäristötehokkuutta koskevan tiedottamisen helpottaminen {COM(2013) 196 final} {SWD(2013) 111 final} FI FI

KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA TIIVISTELMÄ VAIKUTUSTEN ARVIOINNISTA Oheisasiakirja Komission tiedonantoon neuvostolle ja Euroopan parlamentille Sisämarkkinoiden luominen vihreille tuotteille: Tuotteiden ja organisaatioiden ympäristötehokkuutta koskevan tiedottamisen helpottaminen 1. ONGELMAN MÄÄRITTELY 1.1. Taustalla oleva tekijä: eri menetelmien lisääntyminen haittaa vihreiden tuotteiden sisämarkkinoiden toimintaa Tuotteiden ja organisaatioiden ympäristöjalanjäljen arviointiin ja siitä tiedottamiseen käytetään useita eri menetelmiä 1. Menetelmien määrä kasvaa nopeasti, mikä johtaa myös kansallisten 2 ja yksityisen sektorin aloitteiden lisääntymiseen 3. Yritykset voivat periaatteessa vapaasti valita, mitä järjestelmää sovelletaan, mutta usein kansallinen hallinto tai toimitusketjun loppupään asiakkaat odottavat niiden käyttävän tiettyä järjestelmää. Jos yritys toimittaa tuotteita useille muille yrityksille, se voi joutua antamaan ympäristötietoa useilla eri tavoilla ja useita eri menetelmiä käyttäen. Samaan aikaan ei tapahdu luonnollista keskittymistä yhteen erityiseen menetelmään. Lukuisat teollisuuden edustajat vaativat tuotteiden ympäristötehokkuuden arvioimista koskevien menetelmien yhtenäistämistä, jotta voidaan luoda yhdenmukaiset toimintaolosuhteet, vähentää kustannuksia ja estää "vapaamatkustajien" toiminta. Julkiseen kuulemiseen osallistuneet vastaajat pitivät johdonmukaisuuden puutetta yhtenä esteenä ympäristötehokkuuden osoittamiselle ja vertailulle (72,5 %). Kun vastaajilta kysyttiin esteiden syistä, monet sidosryhmät mainitsivat eri aloitteiden määrän (70,8 %) ja monenlaiset raportointitavat (76,3 %). 1 2 3 Ks. luettelo tärkeimmistä (erilaisista) aloitteista, jotka koskevat tuotteiden ja organisaatioiden ympäristöjalanjäljen arviointia, liitteissä 17, 18 ja 19. Esimerkiksi Ranska arvioi parhaillaan pilottiohjelmaa, joka koskee tuotteen ympäristömerkintöjä. Vuodesta 2008 yksityisiä yrityksiä on pyydetty osallistumaan ohjelmaan, jossa osoitetaan ja testataan konkreettisia esimerkkejä useisiin perusteisiin pojautuvista ympäristömerkinnöistä. Maatalouselintarvikkeiden alustava arviointi osoittaa, että 75 prosenttia pilottihankkeeseen osallistuvista yrityksistä aikoo jatkaa ympäristömerkintöjen käyttöä ja noin 64 prosenttia kannattaa EU:n yhdenmukaistettua lähestymistapaa. (http://www.developpementdurable.gouv.fr/img/pdf/lps125.pdf). Muita aloitteita on Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Sveitsissä, Japanissa, Australiassa ja Kanadassa. Lisätietoja liitteessä 19. Esimerkiksi Sustainability Consortium, Envifood Protocol, GHG Product Protocol, erilaiset merkinnät ja standardit (hiilijalanjälki, elinkaariarviointi, vesijalanjälki); Carbon Disclosure Project, kestävyyden indeksit, Global Reporting Initiative, jne. Lisätietoja liitteessä 18 ja 19. FI 2 FI

1.2. Ongelman laajuus ja vakavuus (a) Yrityksille koituvat lisäkustannukset Erilaisten menetelmien olemassaolo merkitsee kustannusten suoraa nousua niille, jotka haluavat arvioida tuotteidensa tai organisaatioidensa ympäristöjalanjäljen ja tiedottaa siitä. Kustannusten nousu johtuu: 1) koulutuskustannusten noususta; koulutus on tarpeen eri menetelmien vaatimusten tuntemiseksi; 2) eri tietojen hankkimisen kustannuksista; 3) erilaisista merkintävaatimuksista; 4) erilaisista tarkastusvaatimuksista. (b) Vähemmän mahdollisuuksia vihreiden tuotteiden rajat ylittävälle kaupankäynnille Koska ei ole olemassa yhteisesti hyväksyttyä vihreiden tuotteiden määritelmää, on vaikea osoittaa, missä määrin tämä asia vaikuttaa EU:n sisäiseen ja ulkomaan kauppaan. Tutkimukset osoittavat kuitenkin, että 90 prosenttia kuluttajista ostaa ainakin joskus vihreitä tuotteita, joista osa on vietyjä tuotteita. Kaiken kaikkiaan vihreillä tuotteilla käydään kauppaa huomattavissa määrin ja kauppa on todennäköisesti kasvussa. Menetelmien moninaisuus voi kuitenkin haitata tätä positiivista suuntausta. Se vähentää mahdollisuutta käydä kauppaa vihreillä tuotteilla, koska yritykset uskovat, että vaatimukset, jotka koskevat niiden tuotteiden ympäristötietoja, joita ne aikovat myydä rajojen yli, muuttuvat, kun raja ylitetään. Kansalliset hallitukset edellyttävät yhä enemmän erilaista ympäristötietoa julkisissa hankinnoissa, ja sitä tarvitaan raportointia ja merkintöjä varten. Yksityisissä aloitteissa ympäristötietoa edellyttävät esimerkiksi jälleenmyyjät tuotteen esillepanoa varten. (c) Kuluttajien valintoja varten tarvittavan selkeyden puute Tällä hetkellä kuluttajilla on hyvin vähän tietoja siitä, mikä todella on vihreää. Mikäli tätä koskevia tietoja ei anneta luetettavalla tavalla, ostopäätökset vääristyvät ja monet kuluttajat eivät osta vihreitä tuotteita huolimatta siitä, että he ovat ilmoittaneet aikovansa tehdä niin. Tämä käy ilmi Eurobarometri-tutkimuksesta: 75 prosenttia vastaajista sanoi olevansa valmis ostamaan vihreitä tuotteita, mutta vain 17 prosenttia oli tosiasiassa tehnyt niin tutkimusta edeltävänä kuukautena 4. Ympäristöväittämien määrä kasvaa, mutta ne ovat yhä pinnallisempia ja epätarkempia terminologian osalta, mikä edelleen heikentää kuluttajien luottamusta: 48 prosenttia kuluttajista ei luota tuotteita koskeviin ympäristötietoihin 5. Ihmiset eivät luota vihreisiin väittämiin eivät niihin, jotka on liitetty tuotteisiin eivätkä niihin, jotka sisältyvät yritysten yhteiskuntavastuuta koskeviin tai muihin ympäristökertomuksiin 6. Tämä tilanne rankaisee niitä yrityksiä, jotka ovat jo tehneet paljon investointeja parantaakseen ympäristötehokkuuttaan ja vähentääkseen liiketoimintamalliensa ympäristövaikutuksia. Yleisesti vallitsee käsitys, että yritykset kilpailevat väitteiden perusteella niiden perustana olevan varsinaisen ympäristötehokkuuden sijaan. (d) Resurssitehokkuuden menetetyt mahdollisuudet Edistyksellisimmät yritykset ovat ymmärtäneet, että toimitusketjussa on runsaasti varaa tehokkuuden parantamiselle ja että sen hyödyntämiseksi niiden on käytettävä yhä enemmän elinkaaren hallintaan perustuvia lähestymistapoja 7. Ne, jotka käyttävät elinkaariajatteluun 4 5 6 7 Eurobarometer Attitudes of European citizens towards the environment, 2008. The Flash Eurobarometer 332. Toinen eurobarometritutkimus Attitudes of European citizens towards environment (2011) osoitti, että yhä pienempi määrä vastaajista ajatteli, että he voivat tuotemerkintöjen avulla tunnistaa ympäristöä säästävät tuotteet (47 prosenttia verrattuna 52 prosenttiin vuonna 2008). Luettelo tätä väitettä tukevista tutkimuksista on liitteessä 21. FI 3 FI

perustuvia lähestymistapoja parantaakseen resurssitehokkuuttaan, voivat hyötyä myös muista eduista. Ne voivat saada parempaa tuottoa sijoitukselleen, kehittää uusia markkinoita, parantaa yrityskuvaa, parantaa asiakasuskollisuutta, ymmärtää paremmin riskejä koko toimitusketjun aikana ja tehdä selvemmin eron eri tuotteiden välillä. Kun markkinoilla myydään enemmän vihreitä tuotteita ja organisaatiot muuttuvat ympäristöystävällisemmiksi, voidaan helpommin saavuttaa resurssitehokkuuden lippulaivahankkeen ja EU:n 2020-strategian tavoitteet. Vaikka ympäristöä koskeva raportointi sinänsä ei tarkoita ympäristötehokkuuden parantumista, monilla ympäristötehokkuutta mittaavilla yrityksillä on tähän liittyviä tavoitteita ja toimia. Vihreiden tuotteiden vähäinen leviäminen hidastaa myös ekoinnovaatioiden käyttöönottoa, mikä vaarantaa EU:n ekoteollisuuden yritysten kilpailukyvyn, vaikka ne ovat edelleen edelläkävijöitä maailmanlaajuisesti ja niiden määrä on kasvussa. Vihreä teknologia on todettu merkittäväksi kasvun lähteeksi teollisuuspolitiikkaa käsittelevän tiedonannon päivityksessä 8. 2. TOISSIJAISUUSPERIAATTEEN ANALYYSI Menetelmien lisääntyminen ja siihen liittyvät vaikeudet ja kustannukset edellyttävät koordinoituja EU:n toimia, koska ne vaikuttavat suoraan sisämarkkinoiden sujuvaan toimintaan. Mikäli EU haluaa puuttua asiaan vasta myöhemmässä vaiheessa, yritysten täytyy sitä ennen noudattaa useita menettelytapoja ja maksaa siitä aiheutuvat kustannukset. Kansallisten viranomaisten täytyy perustaa täytäntöönpanorakenteensa. Nämä ovat kustannuksia, jotka voidaan välttää toteuttamalla EU:n toimia aikaisemmassa vaiheessa. Sen vuoksi on perusteltua toteuttaa EU:n tason toimia nyt. EU:lla on parhaat mahdollisuudet edistää menetelmien yhdenmukaistamista kaikkialla sisämarkkinoilla hyödyntäen jäsenvaltioiden ja yksityisten hankkeiden kokemuksia sekä sidosryhmien kanssa käytäviä keskusteluja. EU voi tuoda merkittävää lisäarvoa, sillä lisäkoordinoinnista saataisiin aikaan merkittäviä kustannussäästöjä kansallisille hallituksille ja yksityiselle sektorille 9. 2.1. Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamattomuus Ilman EU:n tason sääntöjä yksityiset taloudelliset toimijat sekä viranomaiset voivat vapaasti soveltaa parhaaksi katsomaansa järjestelmää ympäristötehokkuuden laskemiseksi ja siitä tiedottamiseksi. Jäsenvaltioiden osalta sääntelyn joustavuutta rajoittaa kuitenkin vaatimus siitä, että teknisiä määräyksiä ei laadita, hyväksytä tai sovelleta siten, että tavoitteena tai tuloksena on tarpeettomien esteiden syntyminen kaupalle. Kansallisten määräysten osalta vastavuoroisen tunnustamisen periaate on usein paras keino varmistaa tavaroiden vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla. Se ei kuitenkaan todennäköisesti toimi tässä yhteydessä, koska tällä hetkellä joissakin jäsenvaltioissa ei ole lainkaan menetelmiä ympäristötehokkuuden laskemiseksi ja siitä tiedottamiseksi ja joissakin muissa jäsenvaltioissa käytettävillä menetelmillä on erilainen soveltamisala, vaatimustaso ja säännöt. Näin ollen tällä hetkellä ei ole mahdollista määrittää vastaavuutta niiden välillä. 8 9 KOM (2012) 582 lopullinen, Vahvempi eurooppalainen teollisuus talouden kasvua ja elpymistä vartenteollisuuspolitiikkaa käsittelevän tiedonannon päivitys. On mielenkiintoista huomata, että Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan järjestelmissä viitataan jo selvästi EU:ssa tapahtuvaan kehitykseen ja Italiassa nähdään myös tämä yhteys. Jäsenvaltiot näyttävät kannattavan yhdenmukaista EU:n tason ohjausta ja tukea ympäristöjalanjäljen arvioimiseksi. Ks. 20. joulukuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät, joissa neuvosto kehotti komissiota kehittämään tuotteiden koko niiden elinkaaren aikaisten ympäristövaikutusten määrällistä arviointia koskevat yhteiset menetelmät tuotteiden arvioinnin ja merkitsemisen tukemiseksi. FI 4 FI

Lisäksi vastavuoroinen tunnustaminen ei poistaisi muita ei-teknisiä EU:n sisäisen kaupan esteitä. Jopa ilman oikeudellisia vaatimuksia, viejien on käytettävä kuluttajille tuttuja tiedotusmenetelmiä ulkomaisilla markkinoilla, jotta ne eivät joutuisi epäedulliseen asemaan suhteessa paikallisiin tuottajiin. 3. TAVOITTEET EU:n toimien yleisenä tavoitteena on parantaa tuotteita ja organisaatioita koskevien luotettavien ympäristötehokkuutta koskevien tietojen saatavuutta. 3.1. Erityistavoitteet Erityistavoitteena on edistää yhteisiä menetelmiä tuotteiden ja organisaatioiden ympäristötehokkuuden arvioimiseksi ja siitä tiedottamiseksi. 3.2. Toiminnalliset tavoitteet Edellä mainitut erityiset tavoitteet voidaan jakaa toiminnallisiksi tavoitteiksi seuraavasti: Taulukko 1 Toiminnalliset tavoitteet Erityistavoite Edistää yhteisten menetelmien käyttöä tuotteiden ja organisaatioiden ympäristötehokkuuden arvioimiseksi ja siitä Toiminnalliset tavoitteet 1. Käynnistää kaksi menetelmää, jotka ovat suhteellisen yksinkertaisia käyttää, mutta myös vakaita; yksi menetelmä tuotteiden ympäristötehokkuuden mittaamiseksi ja yksi menetelmä organisaatioiden ympäristötehokkuuden mittaamiseksi. 2. Edistää menetelmien käyttöönottoa jäsenvaltioissa ja yksityisten toimijoiden parissa. tiedottamiseksi. 3. Laatia tuote- ja alakohtaisia ympäristöjalanjäljen luokkia koskevat säännöt avoimessa, läpinäkyvässä ja sidosryhmien välisessä prosessissa. 4. TOIMINTAVAIHTOEHDOT 4.1. Vaihtoehto 1. Perusskenaario ei muutoksia toiminnassa Mikäli uusia EU:n toimia ei toteuteta, julkisten ja yksityisten aloitteiden lisääntyminen jatkuu. Vaikka tietyillä paljon käsitellyillä aloilla (kasvihuonekaasut) odotetaan syntyvän jonkinlaista oma-aloitteista menetelmien lähentymistä, yritykset joutuvat silti edelleen kohtaamaan markkinoita, joilla on eri vaatimuksia. Tämä tarkoittaisi erityisen raskasta taakkaa pkyrityksille. Jos saatavilla on hämmentävä määrä erilaista tietoa, yksityiset ja julkiset kuluttajat sekä yritykset kuluttajina suhtautuvat edelleen epäluuloisesti vihreisiin väittämiin ympäristönsuojelun tasosta. 4.2. Vaihtoehto 2. Uudet pakolliset tuotepolitiikan puitteet EU:n uudet kestävien tuotteiden oikeudelliset puitteet korvaavat ja vahvistavat olemassa olevat tuotekohtaiset välineet, jotka sisältyivät vuonna 2008 laadittuun kestävän kulutuksen ja tuotannon sekä kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelmaan. (Näitä välineitä ovat esimerkiksi ekologinen suunnittelu ja ympäristömerkki). Käytännössä tämä vahvistaisi johdonmukaisuutta tuotteiden ympäristötehokkuutta koskevien vaatimusten välillä, koska FI 5 FI

tällöin käytettäisiin yhteistä näyttöä koordinoinnin parantamiseksi standardeja asetettaessa 10,. Tällöin luotaisiin yksi yksinkertaistettu (ja edullisempi) perusteiden asettamisprosessi samoille tuoteluokille 11 ja sovellettaisiin yhtä yksittäistä prosessia samoja tuoteluokkia koskevien vaatimusten laatimiselle ja hyväksymiselle sekä yhdenmukaisia testaus- ja arviointimenetelmiä. 4.3. Vaihtoehto 3. Pakolliset puitteet organisaation ympäristöjalanjälkeen (OEF) perustuvalle raportoinnille Tässä vaihtoehdossa OEF-menetelmien käyttö on pakollista suurissa organisaatioissa ensisijaisilla aloilla raportointia ja tiedotusta varten 12. Jotta voitaisiin jatkuvasti parantaa käytänteitä, vaatimukseen liitetään käyttöä ja vertailua koskevia kannustimia. Yhteistyössä sidosryhmien kanssa komissio kehittää ajan mittaan alakohtaisia OEF-sääntöjä (OEFSRsääntöjä) 13, joilla parannetaan niiden ympäristöraportoinnin johdonmukaisuutta sekä jossakin määrin myös niiden yleisen ympäristötehokkuuden vertailtavuutta. Näin ollen on mahdollista, että organisaatio toimittaa sen ympäristöjalanjälkeen perustuvia tietoja tiedottaakseen ympäristötehokkuudestaan ja osoittaakseen edistymistä vuosien aikana, mutta voidakseen osallistua vertailuun tai alakohtaisiin tasotaulukoihin organisaation on ilmoitettava tiedot tiettyjen alakohtaisten sääntöjen perusteella (alakohtaiset OEFSR-säännöt). 4.4. Vaihtoehto 4. Tuotteiden ympäristöjalanjälkeä (PEF) ja organisaatioiden ympäristöjalanjälkeä (OEF) koskevien menetelmien sisällyttäminen asianmukaisiin poliittisiin välineisiin Tässä vaihtoehdossa PEF- ja OEF-menetelmät sisällytetään olemassa oleviin vapaaehtoisiin ja pakollisiin politiikan välineisiin silloin, kun se on aiheellista ja teknisesti toteuttamiskelpoista 14. Esimerkiksi PEF- ja OEF-menetelmät otetaan välittömästi käyttöön sellaisissa välineissä kuin ympäristömerkki, ympäristöä säästävät julkiset hankinnat ja EMAS-järjestelmä. Niiden avulla tiedotetaan perusteiden laatimisprosessista 15 ja alakohtaisten viiteasiakirjojen laatimisesta 16, jotta voidaan määrittää asiaankuuluvat ympäristövaikutukset ja elinkaareen perustuvat keskeiset tehokkuusindikaattorit. Tässä vaihtoehdossa olisi myös tarpeen laatia sekä yksityisellä että julkisella sektorilla kannustimet, 10 11 12 13 14 15 16 EU:n tuotekohtaisia välineitä koskevat perusteet asetetaan yleensä teknisen ja markkinoita koskevan näytön perusteella; näyttö kerätään erityisissä valmistelevissa tutkimuksissa. Jos tämä näyttö on yksiselitteistä EU:n kaikkia kestävän kulutuksen ja tuotannon välineitä varten, oletukset uusien perusteiden ympäristövaikutuksista sekä taloudellisista ja kilpailukykyyn kohdistuvista vaikutuksista ovat samat, jolloin tuloksena voi olla yhdenmukaisuuden lisääntyminen. Jos perusteet asetetaan yksittäisen prosessin seurauksena erilaisia käyttötarkoituksia varten ottaen huomioon EU:n tuotekohtaisten välineiden eri tavoitteet, voidaan varmistaa suurempi yhdenmukaisuus (esim. ympäristö- ja energiamerkin kynnysarvojen määrittämisessä.). Vuodesta 2010 lähtien EU:n yhteinen tutkimuskeskus on kehittänyt menetelmiä, jotka perustuvat tuotteen ympäristöjalanjälkeen (PEF) ja organisaation ympäristöjalanjälkeen (OEF) ( sateenvarjomenetelmät ). Sekä PEF- että OEF-menetelmä perustuvat elinkaariarviointiin, ja niissä tunnistetaan ja kvantifioidaan tuotteiden (sekä tuotteiden että palvelujen) tai tuote- ja palvelukokonaisuuksien (organisaation) merkittävimmät ympäristövaikutukset. Ne perustuvat jo olemassa oleviin lähestymistapoihin ja kansainvälisiin standardeihin, vaikkakin elinkaariarvioinnin käyttäminen organisaatioiden tason arviointiin on melko uudenlainen lähestymistapa. Liite 9 sisältää kattavamman kuvauksen PEF- ja OEF-ominaisuuksista. Organisaation ympäristöjalanjälkeä koskevat säännöt ovat räätälöityjä menetelmiä koskevia eritelmiä ja ohjeita, joita sovelletaan tietyllä alalla. Ks. liite 9 Mahdollisuutta sisällyttämiseen ja teknistä toteuttamiskelpoisuutta on arvioitava tarkkaan tapauskohtaisesti. Liitteessä 9 on lisätietoja tarvittavasta menetelmien kehittämisestä, jotta voidaan täysin toteuttaa PEF- ja OEF-menetelmät olemassa olevissa politiikan välineissä. http://ec.europa.eu/environment/ecolabel/products-groups-and-criteria.html http://susproc.jrc.ec.europa.eu/activities/emas/index.html FI 6 FI

joilla palkittaisiin yrityksiä ja vahvistettaisiin ympäristötehokkuusparannusten positiivista vaikutusta 17. 4.5. Vaihtoehto 5. Suositus PEF- ja OEF-menetelmien soveltamisesta vapaaehtoisesti Jäsenvaltioille osoitetaan komission suositus, jossa suositellaan, että kun jokin jäsenvaltio aikoo ottaa käyttöön vapaaehtoisen järjestelmän tai vaatimuksia, jotka liittyvät tuotteiden ja organisaatioiden ympäristötehokkuuden mittaamiseen, tarkistamiseen, raportointiin, vertailuun ja siitä tiedottamiseen, sen olisi sovellettava PEF- ja OEF-menetelmiä 18. Suositus osoitetaan myös yrityksille. Siinä suositellaan PEF- ja OEF-menetelmien käyttöä tuotteiden ympäristöjalanjäljen sekä yritysten yleisen jalanjäljen laskemisessa aina kun tällaisia laskelmia tehdään. Siinä myös kehotetaan rahoitusyhteisöä (investoijia, vakuutusyhtiöitä, sijoittajia) käyttämään ympäristöriskien arvioimiseen OEF-menetelmien ja/tai OEFSR-sääntöjen soveltamiseen perustuvia ympäristötehokkuustietoja. 5. VAIKUTUSTEN ARVIOINTI JA VAIHTOEHTOJEN VERTAILU Arviointia ja vertailua varten sekä toisensa poissulkevien vaihtoehtoryhmien luomiseksi edellä esitetyt toimintavaihtoehdot on ryhmitelty sen mukaan, liittyvätkö ne tuotteiden vai organisaatioiden ympäristötehokkuuteen. Vaikutusten arviointiraportti sisältää yksityiskohtaisen selvityksen kunkin vaihtoehdon taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristöä koskevista vaikutuksista. 17 18 Lisätietoja tästä on liitteessä 20 ja liitteessä 14. Esimerkiksi kansallisessa järjestelmässä tai vaatimuksissa, jotka liittyvät muuhun kuin taloudelliseen raportointiin ja ympäristötehokkuusindikaattorien käyttöön investointien riskienarvioinnissa, viitemenetelmänä olisi OEF yhdessä OEFSR-sääntöjen kanssa. FI 7 FI

5.1. Tuotteiden ympäristötehokkuuteen liittyvien eri toimintavaihtoehtojen vertailu Taulukko 2 Tuotteiden ympäristötehokkuuteen liittyvien vaihtoehtojen vertailu Vaikutusten luokka Toimintavaihtoehto 2. Uudet pakolliset tuotepolitiikan puitteet 4. OEF- ja PEFmenetelmien sisällyttäminen asiaankuuluviin politiikan välineisiin Sisämarkkinoiden toiminta ja kilpailu +++ ++ ++ Kilpailukyky, kauppa ja investointivirrat ++ ++ + Toimintakustannukset ja menettelytapasäännöt - 0 + Vaikutukset pk-yrityksiin - 0 + Yrityksille aiheutuva hallinnollinen rasitus + 0 0 Julkishallinnolle aiheutuva rasitus ja - + + 5. Suositus PEF- ja OEFmenetelmien soveltamisesta vapaaehtoisesti yksinkertaistamispotentiaali Innovaatio ja tutkimus ++ ++ ++ Kuluttajat ja kotitaloudet + + + Taloudelliset kokonaisvaikutukset 0 0 + Työllisyys ja työmarkkinat ++ ++ ++ Sosiaalinen osallisuus sekä tiettyjen ryhmien suojelu + 0 0 Kansanterveys + + + Sosiaaliset kokonaisvaikutukset + + + Ympäristöön kohdistuvat kokonaisvaikutukset +++ ++ ++ FI 8 FI

5.2. Organisaatioiden ympäristötehokkuuteen liittyvien eri toimintavaihtoehtojen vertailu Taulukko 3 Organisaatioiden ympäristötehokkuuteen liittyvien vaihtoehtojen vertailu Vaikutusten luokka Toimintavaihtoehto 3. Pakolliset organisaation ympäristöjalanjälkeen (OEF) perustuvat raportoinnin puitteet 4. OEF- ja PEFmenetelmien sisällyttäminen asiaankuuluviin politiikan välineisiin 5. Suositus PEF- ja OEFmenetelmien soveltamisesta vapaaehtoisesti Sisämarkkinoiden toiminta ja kilpailu +++ ++ ++ Kilpailukyky, kauppa ja investointivirrat ++ ++ + Toimintakustannukset ja menettelytapasäännöt - 0 + Vaikutukset pk-yrityksiin - 0 + Yrityksille aiheutuva hallinnollinen rasitus - 0 0 Julkishallinnolle aiheutuva rasitus ja - + + yksinkertaistamispotentiaali Innovaatio ja tutkimus ++ ++ ++ Kuluttajat ja kotitaloudet 0 + + Taloudelliset vaikutukset kokonaisuudessaan 0 0 + Työllisyys ja työmarkkinat ++ ++ ++ Sosiaalinen osallisuus sekä tiettyjen ryhmien suojelu 0 0 0 Kansanterveys + + + Sosiaaliset vaikutukset kokonaisuudessaan + + + Ympäristöön kohdistuvat kokonaisvaikutukset +++ ++ ++ 5.3. Vaihtoehtojen vertailu tuloksellisuuden, tehokkuuden ja johdonmukaisuuden perusteella Taulukossa 2 ja 3 vertailuun käytetty pisteytysjärjestelmä auttaa arvioimaan eri vaihtoehtojen suhteellista vahvuutta kussakin vaikutusluokassa, mutta se ei osoita kunkin vaikutusluokan suhteellista painoarvoa. Näin ollen analyysiä täydennetään vertailemalla vaihtoehtoja niiden tuloksellisuuden, vaikuttavuuden ja johdonmukaisuuden perusteella 19. Tämä osoittaa, että vaikka pakolliset vaihtoehdot (2 ja 3) edistävät tavoitteiden saavuttamista ja niihin liittyy myös suurin potentiaali ympäristönäkökohtien parantamiseksi, niihin liittyy myös korkeampia alkukustannuksia yrityksiä ja viranomaisia varten, minkä vuoksi ne ovat vähemmän houkuttelevia nykyisen talouskriisin aikana. Aiemmat kokemukset EU:n lainsäädännön laatimisesta ovat osoittaneet, että mukauttamisesta ja liiketoimista yrityksille ja julkishallinnolle aiheutuneet kustannukset ovat alhaisemmat, kun säädöksen antamista on edeltänyt sen vapaaehtoinen soveltaminen. Tätä kertomusta varten suoritetun analyysin perusteella tämä näyttää pätevän myös vaihtoehtoon 2 ja 3, joista voisi tulla kustannustehokkaampia, jos PEF- ja OEF-menetelmiä sovelletaan pilotinomaisesti, kuten vaihtoehdossa 5 esitetään. Vaihtoehto 1 edistäisi ainoastaan marginaalisesti tavoitteiden saavuttamista eikä sen avulla saavutettaisi myöskään ympäristöön ja resurssitehokkuuteen 19 Tuloksellisuus kuvaa sitä, missä määrin asetetut tavoitteet saavutetaan. Tehokkuus kuvaa sitä, missä määrin tavoitteet voidaan saavuttaa kustannustehokkaalla tavalla. Johdonmukaisuus kuvaa sitä, missä määrin vaihtoehdot ovat yhteensopivia EU:n politiikan tavoitteiden kanssa ja miten todennäköisesti ne rajoittavat ympäristöön liittyvien, sosiaalisten ja taloudellisten näkökohtien välisiä kompromisseja. Ks. taulukko 6 vaikutusten arvioinnissa. FI 9 FI

liittyviä parannuksia. Tehokkuus vaihtelee vaihtoehdossa 4 riippuen välineestä, johon PEF- ja OEF-menetelmät sisällytetään. 5.4. Parhaaksi arvioitu vaihtoehto Parhaaksi arvioitu vaihtoehto on vaihtoehto 5 eli suositus PEF- ja OEF-menetelmien soveltamisesta vapaaehtoisesti seuraavista syistä: Sillä saadaan parhaat tulokset kaikkien näkökohtien osalta perusskenaarioon verrattuna ja se saa paremmat pisteet kuin muut vaihtoehdot. Vapaaehtoinen soveltaminen mahdollistaa sen, että PEF- ja OEF-menetelmiä kehitetään vähitellen edelleen pilottiprosessissa, jossa on mukana jäsenvaltioita ja suuri joukko sidosryhmiä, jotta menetelmien koko potentiaali voidaan hyödyntää tulevina vuosina (esim. pakollisen soveltamisen ja laajan käyttöönoton kautta). Sen avulla voidaan hyödyntää merkittäviä tehokkuusmahdollisuuksia sekä talouden että ympäristön kannalta. Huolimatta siitä, että kaikissa kolmessa pilarissa saavutettaisiin merkittäviä etuja, vaihtoehdossa 2 ja 3 aiheutuisi suuremmat kustannukset menetelmien tämänhetkisen kehittämisen tasolla. Lisäksi on olemassa vaara, että sidosryhmien omistajuus olisi alhaisempi, mikä vaikuttaisi välineen hyväksymiseen ja tuloksellisuuteen. Yleisesti ottaen kaikki sidosryhmät kannattivat sitä, että otetaan käyttöön vapaaehtoinen järjestelmä, joka perustuu PEF-menetelmiin. Poikkeuksena olivat kansalaisjärjestöt, joista 50 prosenttia oli asiasta eri mieltä. Sidosryhmien kanta jakautui niin, että kannatettiin PEF-menetelmien sisällyttämistä EU:n kestävän kulutuksen ja tuotannon politiikan säädöksiin ja toimiin ja toisaalta suurimmaksi osaksi vastustettiin uutta pakollista tointa (60 %). Sidosryhmät katsoivat toiseksi parhaimmaksi vaihtoehdon 5 (41 % vahvasti samaa mieltä tai samaa mieltä). Suurin osa oli eri mieltä toimintavaihtoehdoista, jotka liittyivät ensisijaisesti pakollisiin välineisiin (43 %) tai kaikkiin aloihin (52,8 %) ja OEF-menetelmien sisällyttämiseen nykyisiin pakollisiin välineisiin (44 %). 6. SEURANTA JA ARVIOINTI Vaikutusten arvioinnissa esitetään joukko erityisiä, mitattavissa olevia, saavutettavissa olevia, relevantteja ja aikataulusidonnaisia indikaattoreita, jotka liittyvät parhaaksi katsotun vaihtoehdon täytäntöönpanoon. Indikaattorit on ryhmitelty relevanttien tavoitteiden mukaisesti. Ne esitetään yksityiskohtaisesti vaikutusten arviointiraportissa. Yleinen arviointi toimista, jotka on otettu käyttöön tässä vaikutustenarvioinnissa käsitellyssä aloitteessa, on tarkoitus suorittaa vuonna 2015. Se tehdään joidenkin keskeisten kestävän kulutuksen ja tuotannon politiikan välineiden arvioinnin yhteydessä. FI 10 FI