TUNNISTA SYÖMISHÄIRIÖT OPAS -PROJEKTI

TUNNISTA SYÖMISHÄIRIÖT OPAS -PROJEKTI Tunnista syömishäiriöt opas Arjen mielenterveystyö hankkeelle Alakiuttu Krista, Tuohimaa Kirsi Opinnäytetyö, kevät 2006 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Oulun yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sairaanhoitaja (AMK) Sairaanhoitaja-diakonissa (AMK)

TIIVISTELMÄ Alakiuttu, Krista & Tuohimaa, Kirsi. Tunnista syömishäiriöt -opas Arjen mielenterveystyö hankkeeseen osallistuvien kuntien ja seurakuntien työntekijöille. Oulu, kevät 2006, 24 s. + 4 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Oulun yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK), sairaanhoitaja-diakonissa (AMK). Opinnäytetyömme tarkoituksena oli toteuttaa Tunnista syömishäiriöt -projekti osana Arjen mielenterveystyö -hanketta. Projektin tehtävänä oli tuottaa Tunnista syömishäiriöt -opas Arjen mielenterveystyö hankkeeseen kuuluvien Oulun ympäristökuntien ja Koillismaan seurakuntien työntekijöille, jotka ovat vastuussa nuorten ohjaamisesta. Opas sisältää tietoa eri syömishäiriöistä ja niiden hoidosta. Se auttaa tunnistamaan syömishäiriöisen ja auttaa hoitoon ohjaamisessa. Tietoa on koottu eri lähteistä syömishäiriöistä, niiden tunnistamisesta ja hoidosta. Tunnista syömishäiriöt -opas luovutetaan Arjen mielenterveystyö -hankkeessa mukana oleville kuntien ja seurakuntien työntekijöille ohjauksen tueksi. Asiasanat: syömishäiriöt, hoito, projektit, anoreksia, bulimia

ABSTRACT Alakiuttu, Krista & Tuohimaa, Kirsi. A project work: Identify eating disorders. A guide for municipalities and church community workers who take part in Arjen mielenterveystyö project. Oulu, spring 2006. Language: Finnish, 24 pages, 4 appendices. Diaconia Polytechnic, Oulu unit, Degree Programme in Diaconal Social Welfare, Health Care and Education, Nurse (Polytechnic), Nurse-Deaconess (Polytechnic). The purpose of this thesis was to carry out a project called Identify eating disorders which is a part of a project called Arjen mielenterveystyö. The task of the project was to design a guide Identify eating disorders for municipalities and church community workers of Oulu neighbourhoods and Koillismaa (Finland), who take the responsibility of guiding of young people. This guide contains information about eating disorders and their treatment. It helps in identifying people with eating disorders and helps in directing them to proper treatments. There is information of eating disorders, how to identify and treat them. This guide is provided for Arjen mielenterveystyö project, to be used as material for municipalities and church community workers. They can use this guide in their work to support and guide young people. Keywords: eating disorders, nursing, projects, anorexia, bulimia

SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1 JOHDANTO 5 2 TUNNISTA SYÖMISHÄIRIÖT -OPPAAN TEOREETTINEN TAUSTA 6 2.1 Nuorten syömishäiriöt 6 2.2 Nuorten syömishäiriöiden hoito 10 3 TUNNISTA SYÖMISHÄIRIÖT -OPPAAN SUUNNITTELU JA TOTEUTUS 12 3.1 Projektin päätehtävät 12 3.2 Oppaan sisällön tarpeen kartoittaminen kyselyn avulla 12 3.3 Oppaan sisältöteemojen valinta 14 3.4. Oppaan viimeistely ja ulkoasun stilisointi 17 4 TUNNISTA SYÖMISHÄIRIÖT -OPAS PROJEKTIN ARVIOINTI 18 4.1 Projektityöskentelyn arviointi 18 4.2 Oppaan arviointi 19 4.3 Tunnista syömishäiriöt -opas projektin kokonaisarviointi 20 5 POHDINTA 21 LÄHTEET LIITTEET Liite 1 Projektisuunnitelma Liite 2 Sopimus opinnäytetyöstä Liite 3 Sopimus opinnäytetyöstä Liite 4 Tunnista syömishäiriöt -opas

1 JOHDANTO Opinnäytetyömme tavoitteena oli tehdä opas syömishäiriöistä. Syömishäiriöt ovat lisääntyneet nuorilla Suomessa, tyypillisten syömishäiriöiden kuten anoreksian ja bulimian rinnalle on tullut epätyypillisiä syömishäiriöitä. Syömishäiriöiden puhkeamisen takana ovat fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tekijät, jotka vaikuttavat kulttuurissa, yksilössä, lähiympäristössä ja perheessä. Nuorten parissa työskentelevillä tulisi olla tietoa syömishäiriöistä, jotta he pystyisivät tunnistamaan ja ohjaamaan hoitoon siitä kärsivän nuoren. Syömishäiriöisten hoitoon ohjaus on vaikeaa sairauden salailun ja koetun häpeän vuoksi. Varhainen hoitoon ohjaus on kuitenkin tärkeää, koska syömishäiriön kesto ennen hoidon aloittamista vaikuttaa sairaudesta toipumiseen. Suurin osa nuorena syömishäiriöön sairastuneista selviytyy elämässään eteenpäin ja paranee sairaudestaan, mutta osalle se saattaa muodostua pitkäaikaiseksi ongelmaksi, mikä vaikuttaa aikuiselämään saakka. Opinnäytetyömme tehtävänä oli tuottaa tietoa syömishäiriöistä ja tuoda näkökulmaa siihen, miten kunnan ja seurakunnan työntekijät voivat tukea syömishäiriöistä. Opas auttaa kuntien ja seurakuntien työntekijöitä syömishäiriön tunnistamisessa ja varhaisessa hoitoon ohjaamisessa sekä ymmärtämään syitä, jotka johtavat sairastumiseen. Valitsimme opinnäytetyömme aiheeksi nuorten syömishäiriöt, koska aihe on ajankohtainen ja syömishäiriöt ovat kasvava sekä yleinen mielenterveydellinen ongelma nuorilla. Oppaan tekeminen liittyy Arjen mielenterveystyö -hankkeeseen ja se on todettu tarpeelliseksi kuntien ja seurakuntien työntekijöille. Arjen mielenterveystyö -hankkeen kohderyhmänä ovat mielenterveysongelmaisten asiakkaiden kanssa työskentelevät Oulun seudun ja Koillismaan kuntien ja seurakuntien työntekijät. Seurakunnan työntekijät voivat tukea oppaasta saadun informaation avulla nuoren kehitystä toiminnan suunnittelussa ja ryhmänohjauksessa.

6 2 TUNNISTA SYÖMISHÄIRIÖT -OPPAAN TEOREETTINEN TAUSTA 2.1 Nuorten syömishäiriöt Nuorten syömishäiriöt jaetaan tyypillisiin ja epätyypillisiin syömishäiriöihin. Näistä yleisimpiä ovat tyypilliset syömishäiriöt kuten laihuushäiriö eli anoreksia nervosa, ahmimishäiriö eli bulimia nervosa ja ylipainoisen ahmimishäiriö eli binge-eating disorder. Epätyypillisiä syömishäiriöitä ovat terveellisen ruuan pakkomielle eli orthoreksia nervosa ja urheilijan anoreksia eli anorexia athletica. (Pohjolainen & Karlsson 2005, 1975.) Syömishäiriö kuuluu mielenterveyden häiriöihin, joita havaitaan 20-30 prosentilla nuorista. Syömishäiriöön sairastunut on useimmiten tyttö, mutta sairauden eri muotoja tavataan enenevässä määrin myös pojilla. Jonkin verran syömishäiriötä on myös vanhemmilla naisilla. Suurimalle osalle tauti puhkeaa alle 25-vuotiaana. (Pohjalainen & Karlsson 2005, 1975.) Nuorelle on tärkeää elämässään sosiaaliset ja kulttuurilliset normit. Nämä aiheuttavat hänelle paineita ulkonäöstä ja voivat johtaa syömishäiriöön. Stressi, jännitys, masennus ja yksinäisyys lisäävät syömishäiriö oireilua. Syömishäiriö saattaa siten olla yhtälailla syy kuin seuraus koettuihin oireisiin. (Laukkanen 2000, 1593-1596.) Syömishäiriön puhkeamiseen vaikuttavat yhteiskuntaan, perheeseen sekä persoonallisuuteen liittyvät tekijät. Kulttuurissamme vaikuttava kauneusihanne korostaa naisten kohdalla ulkonäköä sekä alipainoisuutta. Hoikkaan vartaloon yhdistetään kuva tehokkaasta ja pärjäävästä henkilöstä. Paineiden alla nuori yrittää hallita epävarmuuttaan pyrkien täydellisyyteen ja kontrolloimiseen. (Luoto, Salmi, Laine, Anttila, Kitula & Valpola. 2005, 20.) Nuori nainen olettaa, ettei häntä hyväksytä ellei hän pysty saavuttamaan kulttuurimme vaatimaa ihannevartaloa. Syömishäiriöisen elämää hallitsevat laihduttaminen ja ahmiminen, ruoan ajatteleminen ja pakonomainen keskittyminen omaan painoon sekä ulkomuotoon. (Suokas 2000, 3557-3564.)

7 Miesten syömishäiriöt ovat myös lisääntymässä yhteiskunnassa tapahtuvien muutosten vuoksi. Bulimiaan sairastunut on usein mies, jonka työ vaatii ulkonäköä tai esiintymistaitoa. Ulkoinen olemus ja viehättävyys ovat näissä tapauksissa ilmeisesti malli yleisestä pärjäävyydestä ja miehisyydestä. (Luoto ym. 2005.) Syömishäiriöön sairastuneiden riskiryhmään kuuluvat ylipainoiset ja psykososiaalisista ongelmista kärsivät nuoret. Erityisruokavaliot ja liikuntalajit, joissa korostetaan ulkonäköä tai painon merkitystä altistavat syömishäiriöön. Liikunta myös suojaa syömishäiriöltä mikäli sen harrastaminen tarjoaa sosiaalisen tukiverkon. (Hautala, Liuksila, Räihä, Väänänen, Jalava, Väinälä & Saarijärvi, 2005. 4599,4603.) Kuivasen ja Malisen (2000) mukaan itsenäistyminen sekä tunne oman elämän hallinnasta saattavat jäädä puutteellisiksi suorituksia arvostavassa ja vaativassa ympäristössä kasvaneella, ja nuori saattaa arvioida itseään ulkoisten seikkojen kuten ulkonäön ja hyvien suoritusten perusteella. Kotona opitut tunteenilmaisutavat, saako tunteita ilmaista ja millä tavoin, kuvastuvat nuoren käyttäytymisessä. Jos tunteiden ilmaisua rajoitetaan, nuori etsii niille purkautumiskeinot ja vähitellen oppii muita, epäterveitä keinoja niiden ilmaisemiseksi. Tyttöjen tapa purkaa tunteita saattaa ilmetä itsensä vahingoittamisena bulimian tai anoreksian tavoin. Syömishäiriö näyttäisi olevan reaktio ulkopuolisten asettamille suurille vaatimuksille. Syömishäiriöön viittaavat häiriintynyt käsitys kehosta, laihduttaminen, ruokaan ja syömiseen kohdistunut pakonomainen ajattelu, ristiriitainen käsitys aikuisen naisen roolista sekä äiti-tytär-suhteessa ilmenevä riippuvuus. (Nikkola 2001, 12.) Syömishäiriön taustalla voi olla myös piirteitä persoonallisuushäiriöstä kuten epävakaa, vaativa tai pakkoneuroottinen persoonallisuus. Epävakaa persoonallisuus näkyy esimerkiksi päihteiden väärinkäyttönä, ahmimisena, itsetuhoisena käyttäytymisenä tai näpistelynä. (Kuivanen & Malinen 2000.) Epävakaan persoonallisuuden on vaikea hallita voimakkaita tunteitaan, etenkin kielteisiä. Todellinen tai kuviteltu hylätyksi ja mitätöidyksi tulemisen tunne aiheuttaa äkillisesti purkautuvan kiukun tai impulsiivisen käytöksen. Käytökseen voi liittyä väkivaltaisuutta, itsensä vahingoittamista tai itsemur-

8 hayrityksiä. Pyrkimyksenä on näin voimakkaan tunnetilan tasaaminen. Tunneherkkyytensä vuoksi epävakaan persoonallisuuden omaava pettyy helposti muihin ihmisiin. Tämän vuoksi ystävyys- sekä hoitosuhteet jäävät lyhyeksi vähäisenkin asian vuoksi. Luonne, perimä, alttius tunnetiloihin sekä tarkkaavaisuuden ja muistin häiriöt johtavat epävakaan persoonallisuuden kehittymiseen. (Larmo 2004, 2861-2862.) Itsetuhoinen nuori on itsestään piittaamaton eikä salli itselleen päämääriä, menestystä tai hyvää kohtelua. Traumatisoitunut voi hallita itseään vahingoittamisen kautta. Itsensä vahingoittamista ovat esimerkiksi huume- ja alkoholiongelmat, viiltely sekä syömishäiriöt. Itseään rankaisemalla nuori pyrkii ratkaisemaan sisäisiä ristiriitojaan, kuten syyllisyyttä ja raivoa, jolloin tyhjyyden sekä vihan tunteet voivat lievittyä. Lapsesta asti itseään vahingoittava on kiinnittynyt tapaansa säädellä tunteitaan, mistä luopuminen edellyttää pitkäkestoista terapiaa. Lapsuudessaan laiminlyödyt ovat voimakkaimmin sidottuja itsetuhoiseen käyttäytymiseen, koska kipu tuottaa samojen välittäjäaineiden erityksen kuin vanhemman ja lapsen välisessä varhaisessa vuorovaikutuksessa. (Boon, Hart, Katajisto, Pettersson, Rothschild, Saarinen, Suokas-Cunliffe, Solomon & Vainikainen 2003, 113-115.) Engblom (1998) toteaa äidin ja lapsen välisen varhaisen vuorovaikutuksen olevan parhaimmillaan lasta suojaava ja lapsen tarpeita huomioiva. Mikäli äiti ei huomioi lapsen tarpeita riittävästi, hidastuu myös vauvan ruumiillisten tarpeiden ja toiveiden hahmottuminen. Tarpeisiin vastaamattomuus aiheuttaa olemassaolon ja fyysisen olemuksen irralliseksi kokemisen tunteen, jolloin aikaan ja paikkaan orientoituminen jää vähemmälle huomiolle. Syömishäiriöisellä nuorella on voimakkaita irrallisuuden kokemuksia, jolloin heidän voi olla vaikeaa saada otetta tai rytmiä elämästä. Irrallisuuden tunteet tulevat esiin nuoren ruokaillessa, vapaa-aikana, opinnoissa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Tunne-elämän epävakaudesta johtuva mieliala on altis reagoimaan vuorovaikutuksen stressitekijöihin, jotka voivat laukaista ahdistuksen tunteita. Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivä voi kokea itsensä pahaksi, mutta hän voi myös kokea itsensä irralliseksi ympäröivästä yhteiskunnasta. (Koivisto, Isometsä 2005, 4619.)

9 Lapsen kaltoin kohtelua on häneen kohdistuva fyysinen, psyykkinen ja psykologinen väkivalta sekä laiminlyönti. Fyysinen ja psyykkinen pahoinpitely voi johtaa anoreksian syntymiseen. Ahmimishäiriöön sairastuneiden taustalla voi olla myös seksuaalinen hyväksikäyttö. Seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneet murrosikäiset tytöt ovat muita ikäisiään tyytymättömämpiä omaan painoonsa. (Makkonen, Mäkelä-Bengs, Sajantila & Salo, 2005, 4642.) Larmon (2004) mukaan lapsen kasvaessa ympäristössä, jossa häntä pahoinpidellään tai ei arvosteta, kehittyy kyvyttömyyttä eläytyä omiin tunteisiin. Kyvyttömyys havaita omia tunteitaan ja mielikuviaan luo tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunteita. Sairastuminen syömishäiriöön ja ympäristön huolehtiminen nuoren terveydestä saavat hänet tuntemaan itsensä epänormaaliksi, ja sairauden peitteleminen viivästyttää hoitoon hakeutumista. Syömishäiriö ongelman havaitseminen on vaikeaa juuri häpeän, salailun ja sairaudentunteen puuttumisen vuoksi ja siksi vain pieni osa syömishäiriöstä kärsivistä nuorista hakeutuu hoitoon. Hoidon viivästyminen johtaa fyysisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin haittoihin, jotka heikentävät yksilön terveyttä myös aikuisiällä. Osalle syömishäiriöön sairastuneista sairaus kroonistuu tai ilmenee piirteitä toisentyyppisestä syömishäiriöstä tai muusta psyykkisestä häiriöstä. Suurin osa kuitenkin paranee syömishäiriöistä. Paranemiseen vaikuttaa varhainen toteaminen ja hoitoon ohjautuvuus sairauden alkuvaiheessa. (Hautala ym. 2005, 4599, 4603.) Nuorten syömishäiriöön pystymme vaikuttamaan tuottamalla ajankohtaista tietoa, mitä nuorten ohjaamisesta vastuussa olevat henkilöt pystyvät käyttämään hyväkseen. Tiedon avulla he pystyvät tunnistamaan oireet ja ennusmerkit, jotka auttavat tunnistamaan syömishäiriöstä kärsivän nuoren. Varhainen sairauden tunnistaminen ja hoitoon ohjaaminen auttaa syömishäiriöstä toipumisessa. Tunnista syömishäiriöt -oppaan avulla seurakunnan nuorisotyöntekijät ja muut kunnissa nuorten ohjaamisesta vastuussa olevat työntekijät pystyvät hakemaan tietoa eri syömishäiriöistä. He pystyvät käyttämään opasta hyväkseen toimiessaan tällaisista mielenterveysongelmista kärsivien nuorten kanssa ja ohjaamaan heitä hoitoon.

10 2.2 Nuorten syömishäiriöiden hoito Psyykkiset ongelmat ja sairaudet vaikuttavat käyttäytymiseen esimerkiksi väkivaltaisena käyttäytymisenä. Käsitys ihmisestä psykofyysisenä kokonaisuutena tarkoittaa, että ihmisen fyysiset ja psyykkiset tapahtumat vaikuttavat toinen toiseensa. Kun ihmisellä on fyysinen sairaus, se heijastuu myös henkiseen tasapainoon. Fyysisellä pahalla ololla on vaikutus ihmisen mielialaan. Vaikea ahdistus ja psyykkiset ongelmat ilmenevät myös fyysisenä ja somaattisina oireina. (Niemelä 2002, 96.) Kemppisen esittämässä mallissa (Pihlaja & Svärd 1996, 183-184) tunne-elämän häiriöistä kärsivän kehitystä voidaan auttaa tukemalla nuoren yksilöllisyyttä, ymmärtämään tunne-elämän häiriöitä ja niiden taustoja, tukemalla selviytymistä, tutustuen ryhmän dynamiikkaan sekä sopimalla yhteisistä pelisäännöistä. Lapsi ja nuori, jonka tunneelämä on häiriintynyt, tarvitsee yksilöllistä huomiota ja rohkaisua erityisen paljon. Hänelle tulisi antaa mahdollisuus kokea onnistumisen kokemuksia. (Kemppinen 2000, 95-96.) Ensisijainen vastuu nuoresta ja hänen elämäänsä liittyvistä asioista kuuluu kodille ja vanhemmille. Hyvä itsetunto ja positiivinen minäkuva muodostuvat aikuisen tuen avulla. Kodissa mahdollistetaan vahvan itsetunnon rakentaminen ja positiivinen käsityksen muodostuminen omasta kehosta. Nuoren on helpompi ymmärtää ja hyväksyä kehossaan tapahtuvia muutoksia. Nuori, jolla on hyvä ja vahva itsetunto, pystyy ratkaisemaan paremmin elämään kuuluvia ongelmatilanteita, kyseenalaistamaan epärealistiset kauneusihanteet ja hyväksymään itsensä kohdatessaan epäonnistumisia. (Alppinen 2003, 101.) Syömishäiriön hoidossa pyritään ensisijaisesti opettelemaan uusia keinoja ahdistuksen hallitsemiseksi. Tunnistamalla ahdistuksen laukaisevat tekijät ja ylläpitävät tunteet, pyritään nämä vähitellen korvaamaan vaihtoehtoisilla ja hyvinvointia tukevilla ajatuksilla sekä opetellaan kohtaamaan vaikeat tunteet.(charpentier 2004, 3269-3273)

11 Syömishäiriöstä kärsivä nuori voidaan ohjata perusterveydenhuollon piiriin, jossa arvioidaan hänen kokonaistilanne. Hänelle tehdään tutkimus, jossa kartoitetaan syömishäiriön luonne, taustalla olevat muut psyykkiset oireet ja sairaudet, psyykkinen kehitys sekä toimintakyky. Syömishäiriö voi liittyä nuoruusiän kriisiin tai vakavaan psyykkiseen häiriöön. (Ebeling, Hassinen, Joutsenoja, Järvi, Lahti, Koskeinen & Morin-Papunen 2002 856-866.) Syömishäiriön hoito tapahtuu yleensä avohoitona. Avohoito toteutetaan painon ollessa lähes normaalilla tasolla. Hyvä hoitomotivaatio, perheen tai ystävien tuki sekä sairauden lievempi muoto toimivat avohoidon tukena. Ravitsemushoito tapahtuu yhteistyössä ravitsemusterapeutin, potilaan sekä hänen perheensä ja hoitohenkilökunnan kanssa. Sairaalahoito toteutetaan tapauksissa, joissa syömishäiriöön liittyy itsetuhoisuutta, psyykkisiä häiriöitä tai päihteiden käyttöä ja joihin pelkkä avohoito ei riitä. (Ebeling ym. 2002.) Lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin kehittäminen sekä lasten ja heidän perheidensä palveleminen edellyttää moniammatillista yhteistyötä. Kouluterveydenhuollon on tärkeää tehdä yhteistyötä monien toimijoiden kanssa. (Lindholm 2004, 23.) Seurakunnan ja kunnan työntekijät ohjaavat nuoria ja tukevat heitä heidän kasvuprosessissaan. Seurakunnan työntekijät ohjaavat nuoria rippikouluissa ja toimiessaan kerhojen vetäjinä. Työssään he kohtaavat nuorten joukossa syömishäiriöistä kärsiviä. Psyykkisesti sairastuneiden nuorten tunne-elämän kehitystä tuetaan ryhmissä, missä heidän yksilöllisyyttään vahvistetaan. Yhteistyö nuorten vanhempien kanssa luo edellytykset nuoren kehityksen ja kasvun tukemiselle. Nuoren ongelmat saattavat kääntyä negatiiviseksi käyttäytymiseksi, jolloin aikuisen tehtävänä on kertoa mitä hyvää ja tärkeää hänen elämässään on. Erityisnuorisotyö merkitsee nuorten ohjaustyössä aikuisen rakentavaa, positiivista ja nuoren persoonaa kunnioittavaa asioihin puuttumista. (Kemppinen 2000,197,94.)

12 3 TUNNISTA SYÖMISHÄIRIÖT -OPPAAN SUUNNITTELU JA TOTEUTUS 3.1 Projektin päätehtävät Projektin ensimmäinen päätehtävä oli projektin toimeksianto. Syksyllä 2004 valitsimme opinnäytetyömme aiheeksi nuorten syömishäiriöt. Projektin tehtäväksi muodostui oppaan tekeminen syömishäiriöistä seurakuntien ja kuntien työntekijöille, jotka kuuluvat Arjen mielenterveystyö hankkeeseen. Oppaaseen tulee sellaista tietoa syömishäiriöistä, jonka työntekijät kokevat tarpeelliseksi nuorten kanssa työskennellessään, ja myös uutta ajankohtaista tietoa uusista syömishäiriön muodoista. Projektin toisena päätehtävänä oli laatia projektisuunnitelma (Liite1). Haimme tietoa projektisuunnitelman tekemisestä kirjallisuudesta sekä pyysimme ohjausta ohjausryhmän jäseniltä. Tehtävänämme oli hankkia kirjallisen kyselyn avulla sellaista tietoa yhteistyötahoilta, minkä he kokevat tarpeelliseksi ohjatessaan nuoria. Kolmantena tehtävänä oli oppaan laatiminen. Kirjallisen kyselyn vastaukset analysoitiin ja oppaaseen kerättiin materiaalia kyselyn analysoinnin pohjalta havaituista tiedon tarpeista. Tietoa syömishäiriöistä ja niiden hoidoista hankimme kirjallisuuslähteistä ja internetin avulla. Ohjausryhmän ja tukiryhmän jäsenet tarkastivat oppaan, johon tehtiin tarkennuksia, vastaamaan kunnan ja seurakunnan työntekijöiden tarpeita. Neljäntenä tehtävänä oli oppaan viimeistely sekä loppuraportin kirjoittaminen. Opasta muokattiin sellaiseksi, että sen voi luovuttaa Arjen Mielenterveystyö hankkeen käytettäväksi. 3.2 Oppaan sisällön tarpeen kartoittaminen kyselyn avulla Ennen oppaan aloittamista teimme kirjallisen kyselyn keväällä 2005 Oulun alueen seurakuntien nuoriso- ja erityisnuorisotyöntekijöille. Kyselyn tavoitteena oli selvittää millaista tietoa he haluaisivat syömishäiriöistä. Työntekijöiltä saimme yhteensä kolme

13 vastausta lähettämiimme 30:n kyselyyn. Kyselyssä kartoitimme työntekijöiden tietoa nuorten syömishäiriöistä, havaitsemiaan oireita tapaamillaan nuorilla ja syitä joiden he arvelevat johtavan nuorten syömishäiriöön sekä millaista tietoa työntekijät kaipaisivat nuorten syömishäiriöistä (Liite 1/13-1/14). Kysely tapahtui sähköpostin välityksellä kesällä 2005. Olemme muokanneet opasta Arjen mielenterveystyö -hankkeeseen kuuluvan seurakunnan työntekijän tukemana. Kyselyyn vastanneet olivat jokainen tavanneet työssään syömishäiriöistä kärsiviä nuoria. Ulkoisina oireina he olivat havainneet laihuuden tai lihomisen, pukeutumisen kehoaan peittäen tai laihuutta korostaen, oksentelua ja ahmimista sekä syömättömyyttä. Psyykkisesti sairastuneet olivat passiivisia, kurinalaisia, ylitunnollisia, täydellisyyden tavoittelijoita, he harrastivat pakonomaisesti liikuntaa ja laskivat ruuan sisältämiä kaloreita laihuudestaan huolimatta. Syömishäiriöistä kärsivä näkee peilikuvassaan laihan sijasta lihavan ihmisen. Vastanneiden mukaan laiha ihminen ei välttämättä ole anorektikko, vaan ero on suhtautumistavassa ruokaan ja omaan kehoon. Kyselyyn vastanneet arvioivat syömishäiriön johtuvan osittain seksuaalisesta kehittymisestä, vaikeista elämäntilanteista, vanhempien ja nuorten välisestä vuorovaikutussuhteista, mikä on vaikuttanut nuoren itsetuntoon. Syömishäiriö nähtiin myös huomion hakemisena, avunhuutona ja jonkin ongelman oireena. Syömishäiriön syitä pidettiin monitekijäisinä. Taustatekijöiksi arveltiin nuoren vaikeus kehittyä aikuiseksi, masennus, aivojen toiminta ja ympäristötekijät. Seurakunnan nuorisotyöntekijät halusivat enemmän tietoa syömishäiriön hoitomuodoista, tunnistamisohjeita, yhteystietoja ja tietoa uusista tutkimuksista. Oppaan sisältöön vaikutti kyselyistä saamamme vastaukset, joiden pohjalta keräsimme tietoa oppaaseen syömishäiriöistä. Työmme tarkoituksena on tuoda ajankohtaista ja tutkittua tietoa syömishäiriöistä ja sen hoidosta sekä auttaa oireiden tunnistamisessa nuorten ohjaamisesta vastuussa olevia työntekijöitä.

14 3.3 Oppaan sisältöteemojen valinta Oppaan sisältöteemaksi olemme valinneet syömishäiriön tunnistamisen, hoidon ja varhaisen hoitoon ohjaamisen. Opas on kohdennettu Oulun ympäristökuntien kuntien ja seurakuntien työntekijöille, jotka ovat mukana Arjen mielenterveystyö -hankkeessa. Oppaan sisällön valintaan on vaikuttanut kirkon tämän vuoden sisällöksi muodostunut teema Jumalan edessä kaunis. Kristilliset arvot ja lähimmäisen rakkaus näkyvät aiheen käsittelyssä esimerkiksi nuoren kasvun ja vuorovaikutustaitojen tukemisessa. Seurakunnissa on tietoa syömishäiriöistä, mutta tiedon kohdentamista seurakuntien työntekijöille tarvitaan. Oppaaseen valitsimme tietoa tyypillisistä ja epätyypillisistä syömishäiriöistä. Tyypillisten laihuushäiriön, ahmimishäiriön ja lihavan ahmimishäiriön lisäksi käsittelemme oppaassa urheilijan anoreksiaa ja terveellisen ruuan pakkomiellettä. Halusimme tuoda oppaassa esille näiden sairauksien tunnistamisessa auttavia merkkejä nuoren ulkonäössä ja käyttäytymisessä. Käsittelemme myös tekijöitä, mitkä aiheuttavat sairastumisen Oppaasta seurakunnan ja kuntien työntekijät saavat tietoa syömishäiriöistä. He pystyvät tukemaan ja ohjaamaan nuorta terveellisempiin elämäntapoihin. Nuoreksi kehittyminen ja kehon muutosten ymmärtäminen ja hallitseminen helpottuu, kun nuoret saavat ajoissa tietoa omaan kehitysvaiheeseen kuuluvista muutoksista (Alppinen 2003, 103). Oppaan antama tieto auttaa työntekijöitä kehittämään ohjaustaitoja nuoren ja perheen tukemiseen sekä tunnistamaan häiriön jo varhaisessa vaiheessa, kuten oireiden ja käytöksen perusteella. Oppaan otsikoksi muodostui: Tunnista syömishäiriöt Opas kunnan ja seurakunnan työntekijöille. Oppaan nimessä halusimme korostaa sitä, että oppaasta löytyy tietoa nimenomaan syömishäiriöistä. Halusimme tuoda myös esiin sen kenelle opas on suunnattu, jotta juuri oikean kohderyhmän mielenkiinto opasta kohtaan heräisi. Oppaan alussa käsiteltiin yleisesti mitä syömishäiriöt ovat ja niiden taustaa. Tiedon välittymisen helpottamiseksi tärkein tieto on kiteytetty lihavoidulla tekstillä erillisiin laati-

15 koihin. Seuraavana otsikkona oppaassa on syömishäiriön aiheuttamat muutokset. Kappaleessa selviteltiin syömishäiriöiden yleisesti aiheuttamia fyysisiä ja psyykkisiä muutoksia. Päädyimme tällaiseen kappalerakenteeseen, koska muutosten tunnistaminen nuoressa auttaa työntekijöitä syömishäiriön varhaiseen toteamiseen ja hoitoon ohjaamiseen. Sairauden varhainen toteaminen ja hoitoon ohjaus edistää paranemisprosessin käynnistymistä (Hautala ym. 2005, 4599, 4603). Seuraavaksi ruodimme oppaassa eri syömishäiriöitä. Korostimme niitä piirteitä, jotka ilmentävät syömishäiriöissä ja milloin työntekijän on syytä epäillä nuoren sairastuneen juuri nimenomaiseen syömishäiriöön. Tiivistimme tunnistamisessa auttavat piirteet laatikoihin, mikä helpottaa lukemista. Syömishäiriö kriteereiden luetteloinnissa olemme käyttäneet ICD-10 tautiluokitusta. Kriteereissä määritellään syömishäiriön vaikutukset nuoren fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen terveyteen.(ebeling ym. 2002, 856-866.) Anoreksian ja bulimian oireita ja hoitoa olemme käsitelleet yksityiskohtaisemmin, koska ne Laukkasen (2000) mukaan, ovat yleisimpiä syömishäiriön muotoja ja bulimia on yleistynyt viime vuosikymmenten aikana. Omana osa-alueena käsittelimme lihavan ahmimishäiriötä ja epätyypillisiä syömishäiriöitä. Ahmimishäiriö muistuttaa bulimiaa, mutta siitä puuttuu bulimiaan liittyvä vatsan pakonomainen tyhjentäminen. Epätyypilliset syömishäiriöt ovat häiriöitä, joissa eivät täyty kaikki laihuus- ja ahmimishäiriöille tyypilliset kriteerit kuten amenorrea, joka tarkoittaa vähintään kolmen peräkkäisen kuukautiskierron poisjäämistä tai voimakas lihomisen pelko. (Pohjalainen & Karlsson 2005,1979.) Näitä syömishäiriöiden muotoja käsittelimme myös oppaassa, koska ne ovat uusia ja vähemmän tunnettuja syömishäiriöitä. Pohdittuamme eri syömishäiriöitä lisäsimme seuraavaksi painoindeksiä kuvaavan kappaleen. Painoindeksillä arvioidaan yli 15-vuotiaiden painon ja pituuden suhdetta. Painoindeksillä määritetään nuoren ja aikuisen paino vaikeasta lihavuudesta vaikeaan alipainoon (Mustajoki 2000, 303). Oppaamme käsittelee syömishäiriöitä, joissa on kysymys liiallisesta laihduttamisesta ja painon putoamisesta alle normaalin painon sekä lihavan ahmimishäiriöstä, kuvasimme painoindeksin ylipainosta vaikeaan alipainoon.

16 Painoindeksi on yksi apuväline työntekijälle tunnistettaessa vaikea syömishäiriö, mutta sen merkitys ei saa kasvaa liian suureksi. Lisäsimme kappaleen loppuun laatikkoon tummennetulla tekstillä lauseet, jotka kiteyttävät laihduttamisen ja painon merkityksen syömishäiriön syntymiseen. Opas on suunnattu kuntien ja seurakuntien työntekijöille ja siksi halusimme sairaanhoidollisen tiedon lisäksi käsitellä erikseen seurakunnan työntekijän auttamismenetelmiä. Syömishäiriöistä kärsivä nuori tarvitsee yksilöllistä tukea parantuakseen sairaudestaan. Hänen ongelmansa ovat sekä fyysisiä että psyykkisiä, eikä ole vain yhtä asiaa joka aiheuttaa sairastumisen. Syömishäiriön puhkeamiseen liittyy altistavia, laukaisevia ja ylläpitäviä tekijöitä, jotka voivat liittyä yksilöön, lähiympäristöön, perheeseen tai kulttuuriin. Yksilössä vaikuttavia tekijöitä ovat iän ja sukupuolen ohella nuoren puberteetti-ikä. Perheen ilmapiirissä vaikuttavia tekijöitä ovat korkea vaatimustaso, kriittisyys ja vuorovaikutushäiriöt. Ystävät ja kulttuuri vaikuttavat nuoreen mallikäyttäytymisen, kiusaamisen, laihuusihanteen ja suorituskeskeisyyden vaatimuksilla. (Rantanen 2004, 327.) Ennaltaehkäisevä työ jaetaan kolmeen osaan, joita ovat rakentava, suojaava ja parantava työ. Primaaripreventio on toiminta, jolla pyritään vähentämään häiriöitä. Riskitekijät, haavoittuvuus ja suojaavat tekijät vaikuttavat siihen, kuinka häiriöitä vähennetään. Haavoittuvuudella tarkoitetaan henkilön ominaisuutta, joka altistaa häiriölle. Suojaavat tekijät ovat ominaisuuksia, jotka vähentävät sairastumista, vaikka häiriötekijöitä olisikin. Ehkäisevässä työssä puututaan riskitekijöihin sekä tuetaan lapsen tai nuoren kehitystä. Kehitystä tukevat selviytymisen ja onnistumisen kokemukset. (Tamminen & Räsänen 2004, 374-375.) Borg ym (2004) mukaan hyvä itsetunto, joka pitää sisällään luottamuksen omaan itseen, myönteinen käsitys omasta kehosta ja tunne itsenäisyydestä ehkäisevät syömishäiriöitä. Urheileva nuori, jonka itsetunto on urheilumenestyksen varassa, voi kokea voittamisen pakkoa ja ahdistusta aiheuttaen kontrollointia syömisessä ja syömishäiriötä. Laihduttaminen ja huoli omasta painosta ovat yleisiä urheilijoilla sekä hoitamattomina voivat johtaa syömishäiriöihin. (Borg ym. 2004, 223-225, 228.)

17 Seurakunnan työntekijä voi tukemalla nuoren itsetunnon kehitystä ennaltaehkäistä syömishäiriön syntymistä ja sen pahenemista. Toimme oppaassa esille erilaisia luovan ryhmätoiminnan muotoja, jotka tuovat uusia toimintamalleja työntekijöille. Seurakunnan työntekijät voivat osallistua myös syömishäiriöiden jälkihoitoon tekemällä työtä verkostona eri ammattiauttajien kanssa. Verkostotyö on varteenotettava syömishäiriöisten hoitoon liittyvä jatkokehittämisidea. Oppaan viimeiselle sivulle olemme liittäneet internet osoitteita sekä kirjallisuutta, mistä työntekijät saavat lisätietoa syömishäiriöistä ja voivat syventää ymmärrystään sairaudesta. 3.4 Oppaan viimeistely ja ulkoasun stilisointi Tarkensimme keräämämme tiedon ja oppaan sisällön yhdessä Kiimingin seurakunnan työntekijän kanssa, jotta opas vastaisi myös seurakunnan tarvetta. Tämä opas edistää tiedon saantia siitä, miten kunnan ja seurakunnan työntekijä voi toiminnallaan ehkäistä syömishäiriön syntyä tukemalla nuoren itsetunnon kehittymistä. Päätimme tuoda näitä asioita oppaassa selvästi esiin, jolloin ongelman lisäksi voi korostua toiminnat, joiden avulla voidaan vaikuttaa häiriön syntyyn jo varhaisessa vaiheessa. Olimme tukiryhmän jäsenen kanssa yhtä mieltä siitä, että opas voi antaa tietoa ja sen vuoksi oppaamme sisältää useita sivuja. Tukiryhmän ansiosta sisältö tarkentui ja tuotteen muotoileminen saattoi edistyä. Projektiryhmä sai tukea oppaan sisällön suunnitteluun myös Diakonia-ammattikorkeakoulun lehtoreilta. Oppaan sisältöteemaksi olemme valinneet syömishäiriön tunnistamisen ja varhaisen hoitoon ohjaamisen. Opas on kohdennettu Oulun ympäristökuntien kuntien ja seurakuntien työntekijöille, jotka ovat mukana Arjen mielenterveystyö -hankkeessa. Liitimme oppaaseen syömishäiriöistä kertovan asiatiedon lisäksi kristillisen kasvatustyön näkökulmaa, jonka mukaan lapsi ja nuori tulisi opettaa hyväksymään itsensä huolimatta ympäristön luomista paineista. Oppaan sisältöä muokattiin yhdistäen tammikuussa vuonna 2006 Turussa järjestetyn kirkon lapsi/nuorisotyöntekijöille suunnattuja koulutuspäiviä, joiden yhteydessä julkistettiin kirkon kasvatustyön painopiste seuraaviksi

18 kahdeksi vuodeksi Jumalan edessä kaunis -nimellä. Oppaaseen olemme liittäneet osan tunnetusta H.C. Andersenin sadusta Ruma ankanpoikanen, mikä esiintyy myös kirkon lapsi- ja nuorisotyön koulutuspäivien internetissä ilmestyneessä julkaisussa. Oppaan väritystä suunnittelimme projektiryhmässä. Halusimme oppaaseen värin, joka herättäisi oppaan lukijassa mielenkiintoa. Valkoinen väri tuntui liian neutraalilta ja vaalea lila antoi oppaaseen luonnetta. Oppaan koko on A5 ja sivumäärä 24. Kirjasinkoko ja -tyyli ovat 14 ja Times New Roman. Halusimme oppaaseen kuvitusta elävöittämään asiapitoista tekstiä ja pyysimme ulkopuolista tekijää suunnittelemaan kuvituksen oppaan sisälle ja kanteen sekä suunnittelemaan oppaan taiton. Satu rumasta ankanpoikasesta ja siihen yhdistetty joutsenen kuva antavat merkitystä ja sisältöä oppaan aihepiiriin. Sadun halusimme painettavan oppaan takakanteen. 4 TUNNISTA SYÖMISHÄIRIÖT -OPAS PROJEKTIN ARVIOINTI 4.1 Projektityöskentelyn arviointi Olemme saaneet kokemusta projektityöstä ja nuorten syömishäiriöistä. Oppaan tekeminen auttaa meitä tunnistamaan syömishäiriöt varhaisessa vaiheessa. Opimme, kuinka tärkeää on noudattaa aikataulua ja suunnitella työ huolellisesti ennen varsinaista projektityöskentelyä. Projektisuunnitelma on toiminut projektin tukena, jossa selvitetään projektin tavoitteet. Projektin suunnitteluvaiheessa projektiryhmä on sopinut työn jakamisesta. Toinen projektiryhmän jäsenistä on huolehtinut asiantuntijaryhmän kokoamisesta, oppaan sisällöstä ja toinen jäsen kielirakenteesta, tekstin muokkaamisesta sekä projektiryhmän kokouksista ja yhteistyöstä. Projektiryhmän jäsenet ovat kannustaneet toisiaan etenemään tavoitteeseen. Tapaaminen seurakunnan työntekijän kanssa auttoi selkiyttämään tavoit-

19 teita ja varmuus lisääntyi. Tukiryhmää olisimme voineet hyödyntää enemmän jo aikaisemmassa vaiheessa. 4.2 Oppaan arviointi Oppaaseen olemme keränneet paljon asiatietoa syömishäiriöistä ja niiden hoidosta. Sairaanhoidollinen näkemys tulee esille siinä, miten syömishäiriö tunnistetaan ja miten hoito toteutetaan. Tietoa syömishäiriöstä on runsaasti ja ajankohtaisimman tiedon hankinta sekä muokkaaminen oppaaseen lukijaa koskettavaksi, vei aikaa. Opasta tehdessämme otimme huomioon seurakunnan nuorisotyöntekijöiden tarpeet. Opasta on käytetty arvioitavana tukiryhmän jäsenillä ja he ovat olleet tyytyväisiä oppaan sisältöön. Saimme myönteistä palautetta seurakunnan nuorisotyöntekijältä tuotteestamme. Tiivistettyämme oppaan tekstiä ja lisättyä kuvitusta oppaasta muodostui luettavampi ja kuvat toivat elävyyttä asiapitoisen tekstiin. Seurakunnan nuorisotyöntekijä halusi oppaaseen lisättävän seurakunnan työntekijöiden näkökulmaa, koska opas kohdennetaan myös heille ja siksi lisäsimme kappaleen, joka sisältää auttamismenetelmiä seurakunnan työntekijälle hänen kohdatessaan syömishäiriöstä kärsivän nuoren. Oppaan sisältöön olemme olleet myös itse tyytyväisiä. Oppaan ulkoasua olemme suunnitelleet omien mielipiteidemme varassa, mutta olemme saaneet huomionarvoisia neuvoja tukiryhmän ja ohjausryhmän jäseniltä. Käytimme ulkopuolista työntekijää suunnittelemaan kuvitusta oppaaseen. Hän lähetti meille aiheeseen sopivia kuvia ja valitsimme projektiryhmässä ne kuvat, jotka sopivat oppaan sisältöön. Emme halunneet kuvituksen osoittavan juuri nuoria tai hoikkia ihmisiä ja tulimme siihen tulokseen, että mahdollisimman tasapuoliset kuvat ovat oikea valinta oppaan sisältöön. Kuvien valinta muodostui helpommaksi, kun saimme apua kuvituksen ideoimiseen. Olemme olleet tyytyväisiä oppaan ulkoasuun ja asiatekstin sijoitteluun. Kokonaisuutena opas miellytti meitä.

20 4.3 Tunnista syömishäiriöt -opas projektin kokonaisarviointi Aloitimme opinnäytetyön tekemisen tammikuussa 2005 tutustumalla syömishäiriöihin kirjallisuuden avulla. Projektityöhön tutustuimme lukemalla aikaisempia opinnäytetöitä jotka oli toteutettu projektityönä. Kirjallisuuteen tutustumisen jälkeen aloitimme projektisuunnitelman tekemisen. Suunnitelman tekeminen vei pitkän ajan, koska meillä ei ollut tarkkaa käsitystä projektisuunnitelman sisällöstä, eikä aikaisempaa kokemusta sen tekemisestä. Projektisuunnitelma on elänyt koko projektin ajan ja muodostunut kokonaisuudeksi syksyllä 2005. Projektisuunnitelman mukaan oppaan ja raportin laatiminen tuli tapahtua lokakuun 2005 ja maaliskuun 2006 välillä. Tässä aikataulussa olemme pysyneet hyvin. Opasta laadimme jo kesällä 2005 ja keräsimme siihen sisältyvän materiaalin kokoon. Opettajat ja tukiryhmän jäsen tarkistivat oppaan syksyllä ja saimme hyviä ohjeita sen loppuun työstämiseksi. Tiivisti työskennellen saimme oppaan ja raportin valmiiksi sopivasti maaliskuussa 2006. Projektisuunnitelmaan laatimassamme budjetissa pysyimme hyvin. Projektin aikana olemme saaneet tukea ja palautetta Diakonia-ammattikorkeakoulun lehtoreilta, tukiryhmän jäseniltä, opiskelija tovereilta sekä ulkopuolisilta arvioitsijoilta. Saamamme tuen ja avun turvin olemme saaneet projektin valmiiksi suunnittelemamme aikataulun puitteissa.

21 5 POHDINTA Projektin tavoitteena oli tehdä opas nuorten syömishäiriöstä kuntien ja seurakuntien työntekijöille, jotka toimivat nuorten parissa ja ovat vastuussa heidän ohjauksestaan. Aihe oli mielenkiintoinen ja ajankohtainen. Halusimme tehdä ajankohtaista informaatiota tuottavan oppaan, joka palvelisi kumpaakin yhteistyötahoa. Projektityö oli meille uutta ja saimme kokemusta sen suunnittelemisesta ja toteuttamisesta, vaikka se tuntuikin aluksi vaikealta. Teoriatietoa syömishäiriöistä löytyi runsaasti aiheen ajankohtaisuuden vuoksi. Perehdyimme syömishäiriöön, sen eri muotoihin, oireisiin, hoitoon sekä taustatekijöihin. Aikaisempaa kokemusta syömishäiriöisen nuoren hoidosta meillä ei ollut. Projektimme tulostavoitteena tehty opas antaa tietoa tästä monisyisestä sairaudesta, mikä tukee työntekijöitä heidän kohdatessaan syömishäiriöisiä nuoria. Oppaan tekeminen lisäsi myös meidän tietoamme syömishäiriöistä ja opaslehtisen työstämisen ansiosta voimme kohdata sekä tukea työssämme syömishäiriöön sairastunutta. Oulun alueen seurakuntien nuorisotyöntekijöille tehty kirjallinen kysely tehtiin sähköpostin avulla, mikä on postittamista vaivattomampi ja säästää aikaa. Kyselyllä pyrimme selvittämään työntekijöiden tiedon tarpeet. Vastauksia saimme vain kolmelta nuorisotyöntekijältä mutta saatu palaute tuki omia näkemyksiämme syömishäiriöistä ja antoi lisää näkökulmaa asian käsittelemiseen. Olisimme kuitenkin toivoneet enemmän vastauksia tehtyyn kyselyyn. Vastausten pohjalta kokosimme sopivaa ja ajankohtaista materiaalia syömishäiriöistä. Tiedon saanti ja ymmärrys voivat toimia tukena ennaltaehkäisyssä ja estää sairauden pahenemista. Asiatietoa opasta varten keräsimme vuoden 2005 aikana. Opasta aloimme tehdä syksyllä, mutta oppaan muotoileminen ja arvioiminen pitkittyi, koska sopivaa yhteistyökumppania ei heti löytynyt. Yhteistyökumppanin löydyttyä ja hyväksyttyä oppaan sisällön, aloimme muokata opasta lopulliseen muotoon. Lisäsimme oppaaseen kuvitusta

22 herättämään lukijan mielenkiintoa, koska asiasisältöä on paljon. Tuote on tullut tarpeeseen ja olemme mielestämme onnistuneet opaslehtisen teossa. Projektimme on ollut pitkä ja luova prosessi. Olemme työstäneet aihetta jo pitkään, mikä on lisännyt kehittymistämme ja tukenut ammatillista suuntautumistamme. Mielestämme projektityöryhmä on ollut sopivan kokoinen tekemään opasta ja olemme prosessoineet opasta sekä yhdessä kuin myös omilla tahoillamme. Olemme vaihtaneet ajatuksiamme ja ottaneet huomioon toistemme erilaiset näkemykset. Opasta tehdessämme saimme kehittämishaasteita kunnan ja seurakunnan väliseen yhteistyöhön syömishäiriöiden ennaltaehkäisyssä. Nuoren sairastuessa syömishäiriöön on tärkeää tehdä työtä verkostona ja ottaa huomioon eri tahojen ammattitaito huomioiden salassapitovelvollisuus. Yhteistyön kehittäminen tulevaisuudessa luo mahdollisuuksia eri syömishäiriöiden varhaiseen tunnistamiseen.

23 LÄHTEET Alppinen, P. 2003. Liian paksu vai liian ohut -Deskriptiivinen tutkimus kahdeksasluokkalaisten tyttöjen syömiskäyttäytymisestä ja kehokokemuksista. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Oulu: Oulun yliopisto. Kasvatustieteiden ja opettajakoulutuksen yksikkö. Boon, S., Hart, O., Katajisto, J., Pettersson, P., Rothschild, B., Saarinen, P., Suokas - Cunliffe, A., Solomon, R., Vainikainen, K. 2003. Matkalla eheäksi ja eläväksi. Traumaterapiakeskuksen loppuraportti 1999-2002. Traumaterapiakeskus 2003. Oulu: Kalevan kirjapaino Borg, P., Fogelholm, M., Hiilloskorpi, H.2004. Liikkujan ravitsemus -teoriasta käytäntöön. Helsinki: Edita Prima Oy Charpentier, P.2004. Ahdistuksen hallinta syömishäiriöiden hoidossa. Suomen Lääkärilehti. 59. vuosikerta (36). Ebeling, H., Hassinen, R., Joutsenoja, A., Järvi, L, Koskinen, M., Lahti, L., Morin - Papunen, L., Muhonen, M., Rissanen, A., Tapanainen, P., Wahlbeck, K. 2002. Lasten ja nuorten syömishäiriöiden hoito. Duodecim.118. vuosikerta (8): 856-866. Hautala, L., Liuksila, P-L., Räihä, H., Väänänen, A-M., Jalava, A., Väinälä, A. & Saarijärvi, S. 2005. Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen ja sen varhainen toteaminen kouluterveydenhuollossa. Suomen Lääkärilehti. 60. vuosikerta (45): 4599. Kemppinen, P. 2000. Lasten ja nuorten tunne-elämän häiriöt. Vantaa: Kannustusvalmennus P. & K. Oy. Kuivanen, K., Malinen S. 2000. Monta syytä syömishäiriöön. Pro gradu-työ. Oulu: Oulun Yliopisto, Kajaanin opettajankoulutusyksikkö. Koivisto, M., Isometsä, E. 2005. Epävakaan persoonallisuushäiriön kliininen kuva ja ennuste. Suomen Lääkärilehti. 60. vuosikerta (45): 4619. Larmo, A. 2004. Epävakaitten persoonallisuushäiriöiden psykoterapia kannattaa. Duodecim 120. vuosikerta (24): 2861-2862. Saatavilla www-muodossa. http://www.duodecim.fi/aikakauskirja

24 Laukkanen, E. 2000. Syömishäiriöpotilaan psykiatrinen tutkimus. Suomen Lääkärilehti. 55. vuosikerta (14-15): 1593-1596. Lindholm, M. 2004. Lapsi, perhe ja yhteistyö. Kirjassa: Koistinen, P., Ruuskanen, S. & Surakka, T. toim. Lasten ja nuorten hoitotyön käsikirja. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Luoto, E., Anttila, L., Kitula, P., Laine, O., Salmi, TT., & Valpola, M-L. 2005. Kun lapsella on syömishäiriö. Opas anoreksia nervosaa ja bulimia nervosaa sairastavan lapsen vanhemmille. Syömishäiriöliitto -SYLI ry. Turku: Painotalo Gillot Oy. 2. uudistettu painos. Makkonen, K., Mäkelä Bengs, P., Sajantila, A. & Salo, E. 2005. Terveydenhuoltotutkimus. Millaista akuutti ja jatkohoitoa saa seksuaalisesti hyväksikäytetty nuori. Suomen Lääkärilehti. 60. vuosikerta (45): 4642. Mustajoki, M. 2000. Lihavuuden hoito. Kirjassa: Duodecim toim. Sairaanhoitajan käsikirja. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Niemelä, P. 2002. Kirjassa: Helosvuori, R., Koskenvesa, E., Niemelä, P. & Veikkola, J. toim. Diakonian käsikirja. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Nikkola, K. 2001. Psykiatriaa sairaanhoitajille. Saatavana www-muodossa. http:// www.kakspy.com/kakspy/kirj_kn.html. Viitattu 10.3.2006. Tuloste tekijän hallussa. Pihlaja, P. & Svärd, P-L. 1996. Erityiskasvatus varhaislapsuudessa. Porvoo: WSOYkirjapainoyksikkö. Pohjalainen, V. & Karlsson, H. Syömishäiriöiden hoidon vaikuttavuus. Duodecim 121. vuosikerta (18): 1975. Rantanen, P. 2004. Nuorten syömishäiriöt. Kirjassa: Moilanen, I., Räsänen, E., Tamminen, T., Almqvist, F., Piha, J. & Kumpulainen, K. toim. Lasten- ja nuorisopsykiatria. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Suokas, J. 2000. Syömishäiriöiden tunnistaminen ja hoidon pääperiaatteet. Suomen Lääkärilehti 55. vuosikerta (36): 3557-3564. Saatavilla www-muodossa. http://www.terveysportti.fi. Viitattu 19.10.2005. Tuloste tekijän hallussa. Tamminen, T. & Räsänen, E. 2004. Sairauksien ennaltaehkäisy. Kirjassa: Moilanen, I., Räsänen, E., Tamminen, T., Almqvist, F., Piha, J. & Kumpulainen, K. toim. Lasten ja nuorisopsykiatria. Helsinki. Kustannus Oy Duodecim.

LIITE1 PROJEKTISUUNNITELMA Tunnista syömishäiriöt -opas Arjen mielenterveystyö hanke Krista Alakiuttu Kirsi Tuohimaa Opinnäytetyö, kevät 2006 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Oulun yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sairaanhoitaja ( AMK ) Sairaanhoitaja-diakonissa ( AMK )

SISÄLTÖ 1 PROJEKTIN TAUSTA, TAVOITTEET JA PÄÄTEHTÄVÄT 3 2 PROJEKTIN TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT 4 3 PROJEKTITYÖRYHMÄ 6 3.1 Projektin jäsenet 6 3.2 Ohjausryhmä 6 3.3 Tukiryhmä 7 4 TUNNISTA SYÖMISHÄIRIÖT -OPPAAN SUUNNITTELU 7 4.1 Oppaan materiaalin hankinta ja analysointi 7 4.2 Oppaan sisällön valinta ja ulkoasu 8 5 TUNNISTA SYÖMISHÄIRIÖT -OPAS PROJEKTIN TEHTÄVÄT JA TOTEUTUS 8 5.1 Projektin päätehtävät 8 5.2 Projektin aikataulu ja budjetti 9 6 TUNNISTA SYÖMISHÄIRIÖT -OPPAAN OHJAUSUUNNITELMA 10 6.1 Projektiryhmän, tukiryhmän ja ohjausryhmän kokoukset 10 6.2 Projektin dokumentointi ja laadunvarmistus 10 6.3 Loppuraportin laatiminen ja projektin arviointi 10 LÄHTEET 11 LIITE 2/1 Kyselylomake Oulun alueen seurakunnan työntekijöille 13

1 PROJEKTIN TAUSTA, TAVOITTEET JA PÄÄTEHTÄVÄT Nuorten syömishäiriöt ovat lisääntyneet yhteiskunnassamme vallitsevien ihanteiden myötä, joiden mukaan kauneus ja hoikkuus ovat tavoiteltavia asioita. Nämä kulttuuriset syyt altistavat syömishäiriöön, mutta eivät ole ainoa syy sairastumiseen. Syömishäiriöön johtavat monitekijäiset syyt. Syitä on etsitty kirjallisuuden mukaan sekä yksilö- että perhepsykologian poikkeavuudesta ja elimistön fysiologiasta ja hormonaalisista tekijöistä. Syömishäiriön puhkeamiseen altistavia syitä on etsitty nuoreksi ja aikuiseksi kehittymisen vaiheista sekä näistä aiheutuva pelosta. (Rantanen 2004,327.) Syömishäiriön tunnistamiseen ja varhaiseen hoitoon ohjaamiseen liittyy seikkoja, joita nuorten kanssa työskentelevien olisi hyvä huomata varhaisessa vaiheessa. Työntekijät niin seurakunnan kuin kunnankin piirissä tarvitsevat uutta ja ajankohtaista tietoa tästä monisyisestä sairaudesta ja siihen liittyvästä hoidosta. Kouluterveydenhuollolla on ensisijaisen tärkeä rooli juuri ongelmien varhaisessa havaitsemisessa. Kouluikäisten säännöllinen terveysseuranta ja yhteistyö esimerkiksi liikunnanopettajan kanssa edistävät sairauden nopeaa havaitsemista ja hoitoon ohjaamista. (Ebeling, Hassinen, Joutsenoja, Järvi, Koskinen, Lahti, Morin-Papunen, Muhonen, Rissanen, Tapanainen & Wahlbeck 2002, 856-866.) Tunnista syömishäiriöt -opas projekti sisältyy Arjen mielenterveystyö hankkeeseen. Opinnäytetyömme tehtävänä on tuottaa opas nuorten syömishäiriöistä Oulun ympäristökuntien kuntien ja seurakuntien työntekijöille. Opas toimii apuvälineenä työntekijöille, jotka työssään kohtaavat nuoria ja toimivat heidän parissa. Oppaan avulla työntekijät voivat tunnistaa alkavan syömishäiriön ja tiedostaa minkälaista hoitoa nuori tarvitsee sekä ohjata tarvittaessa hoitoon varhaisessa vaiheessa. Tutkimusten mukaan syömishäiriön kesto ennen hoidon aloittamista vaikuttaa sairauden ennusteeseen. Vakavat fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset haitat, jotka seuraavat nuorta aikuisuuteen saakka ja heikentävät yksilön terveyttä sekä lisäävät ennenaikaisen kuoleman riskiä, johtuvat hoidon viivästymisestä. (Hautala, Liuksila, Räihä, Väänänen, Jalava, Väinälä & Saarijärvi 2005, 4599.)

4 Oireiden huomaaminen on useasti nuoren perheelle vaikeaa, koska nuori ja usein myöskään hänen perheensä ei tiedosta häiriön vakavuutta sairauden alkuvaiheessa. Nuori myös pyrkii kaikin tavoin salaamaan ja vähättelemään syömishäiriökäyttäytymistä läheisiltään. Nuoren ihmisen mieli on hyvin herkkä ja hyvääkin tarkoittavat neuvot ja kyseleminen saattavat helposti aiheuttaa nuoressa tunteen, että hänen normaaliuttaan kyseenalaistetaan. Syömishäiriöitä on ilmennyt nykypäivän yhteiskuntaan enemmän ja niistä tietäminen sekä niiden tunnistaminen on tärkeää nuorten kanssa toimiville. Oppaan tarkoituksena antaa kuntien ja seurakuntien työntekijöille tietoa nuorten syömishäiriöistä, oireista sekä varhaisesta hoitoon ohjauksen merkityksestä. Oppimistavoitteinamme on lisätä tietoa nuorten syömishäiriöistä, tietää yleisimmät syömishäiriöt, niiden oireet ja hoitomuodot. Tavoitteenamme on lisäksi oppia projektityöstä ja siihen liittyvistä toimintatavoista. 2 PROJEKTIN TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT Syömishäiriö alkaa nuorella yleensä murrosiässä tai myöhemmällä iällä. Tavallisimpia syömishäiriöitä ovat anoreksia nervosa eli pakonomainen laihduttaminen ja bulimia nervosa eli ahmimishäiriö. Anoreksia saattaa ilmetä aluksi normaalina painosta huolehtimisena, joka myöhemmin etenee kohti sairaalloista laihduttamista. Sairaudessa yleistä on lihavuuden pelko ja vääristynyt kuva omasta kehosta, jolloin anorektikko näkee itsensä lihavampana kuin on. Anoreksiaa on syytä epäillä, jos nuori alkaa laihduttaa poikkeuksellisen paljon. Hän voi olla liiallisen kiinnostunut liikunnasta sekä ruoasta. (Luoto, Anttila, Kitula, Laine, Salmi & Valpola 2005.) Ulkopuolisen on vaikea huomata tilanteen vakavuutta, mikäli nuori harrastaa liikuntaa ja urheilua, joihin kuuluu painon ja ruokavalion tarkkailu. Anoreksia kuten muutkin syömishäiriön muodot on yleisempää nuorten tyttöjen keskuudessa. Arviolta joka sadas 16 18-vuotiaista tytöistä kärsii anoreksiasta. Pojilla tauti on selvästi harvinaisempi ja arviolta joka kymmenes anorektikoista on poika. Syömishäiriöitä voidaan havaita jo 9-10-vuotiailla. Näistä jo hyvin nuorina sairastuneista potilaista melkein puolet on poikia.

5 Miesten syömishäiriöt ovat kuitenkin lisääntymässä yhteiskunnassa tapahtuvien muutosten vuoksi. Bulimiaan sairastunut on usein mies, jonka työ vaatii ulkonäköä tai esiintymistaitoa. Ulkoinen olemus ja viehättävyys ovat näissä tapauksissa ilmeisesti malli yleisestä pärjäävyydestä ja miehisyydestä. (Luoto ym. 2005.) Syömishäiriö pohjautuu ahdistukseen, jota oireiden avulla yritetään lievittää. Oireista vapautuminen lisää ahdistusta, joka havaitaan kyvyttömyytenä parantua vaikka motivaatiota olisikin. Bulimiaa sairastavat ahdistuvat pyrkiessään välttämään ahmimista, anoreksiaa sairastavat ruuan määrän lisäännyttyä. Pelko- ja ahdistusoireet vaikuttavat suhtautumisessa omaan kehoon, syömiseen ja suorituksiin. Perfektionismi sekä virheiden tekemisen pelko aiheuttavat stressiä, lisäävät ahdistusta ja aiheuttavat syömishäiriötä. Syömishäiriöinen tarkkailee pakkomielteisesti kehoaan peläten lihomista. Tunne lihavuudesta liittyy riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunteisiin sekä hylätyksi tulemisen pelkoon. Terveen ihmisen tuntiessa olonsa alakuloiseksi ja surulliseksi, syömishäiriöinen tuntee olevansa lihava. (Charpentier 2004, 3269-3273.) Ylipainoisen ahmimishäiriö eli binge-eating disorder on Suomessa vähemmän tunnettu sairaus. Siihen liittyy ruuan kohtauksittainen ahmiminen ja se muistuttaa bulimiaa, mutta siitä puuttuvat bulimiaa sairastavalle tyypilliset oireet, kuten esimerkiksi oksentaminen, liikunta ja paastoaminen. (Rantanen 2004, 326; Pohjolainen & Karlsson 2005, 1976.) Epätyypillisissä syömishäiriöissä sairastuneella eivät täyty kaikki laihuus- ja ahmimishäiriön kriteerit tai niiden avainoireet esiintyvät lievinä (Pohjalainen & Karlsson 2005, 1979). Alppisen (2003) pro-gradu tutkielmassa viitataan lehtiartikkeliin (Pöllänen 1999, 32), missä syömishäiriöiden ehkäisyn ja hoidon korostetaan perustuvan tiedon lisäämiseen sairaudesta. Tietoa tarvitsevat sekä nuoret että heidän ohjauksesta vastaavat aikuisetkin. Tietoa tulee lisätä terveellisestä ja järkevästä syömisestä, nuoren naiseksi kehittymisestä, painon merkityksestä terveyteen sekä tyypillisistä syömishäiriön tunnusmerkeistä. Näitä asioita tahdomme korostaa syömishäiriön tunnistamisessa sekä hoitoon ohjauksessa tekemämme oppaan avulla. Oppaan luonne on informatiivinen ja tarkoituksenamme on laatia tiedotusmateriaalia yhteistyötahoille, joka on kiinnostunut saamaan tietoa nuorten syömishäiriöistä. Terveys- ja sosiaalialan tuotteen keskeinen sisältö tulee muodostua tosiasioista, jotka kerrotaan täsmällisesti, ymmärrettävästi ja siinä huomioi-