1 Kuva: Esko Kuusisto Vesistöjen vedenpintojen nostohankkeet Ratkaisumalleja vedennostohankkeiden ongelmiin Tauno Vesala Hannu Majuri Loppuraportti 1.12.2004
2 Aluksi Projektin alkuperäinen tarkoitus oli tehdä mallisuunnitelma vesistön vedenpinnan nostohankkeille. Apurahan tarve olisi ollut 20 000 euroa, myönnetty apuraha oli 3 000 euroa. Tämän vuoksi hankkeen nimi kevennettiin seuraavaksi: Ratkaisumalleja vedennostohankkeiden ongelmiin Vedennostosuunnitelmissa ja -hankkeissa suurimmat ongelmat: 1) Hyötyarviot summittaisia Vesiasetuksen 42 :n (309/1990) perusteella hankkeen suunnitelmassa tulee olla arvio yrityksen tuottamista hyödyistä sekä vahingoista, haitoista ja muista edunmenetyksistä. Haitta-arvion tulee olla tilakohtainen, vesialueen omistajakohtainen ja henkilökohtainen. Vesilain (264/1961) 11 luvun 5 edellyttää myös hyödyn selvittämistä tapauksissa, joissa aiheutuu korvattavaa haittaa. Tämän perusteella ja siis hyötyjen selvittämiseksi vesistön syvyydet ja pohjan laatu tulisi selvittää, jotta ns. optimirantaviivan lisääntyminen voidaan arvioida. Mikäli selvittäminen tehdään viistokaikuluotaamalla sekä samalla käyttäen maatutkaa, ovat kustannukset noin 5 000 10 000 euroa/200 hehtaaria = 25-50 euroa/vesihehtaari (Pylvänäinen 2003, Kemijoki Oy 2004). Hyödynarvioinnin osalta katso lähde Majuri 2001. 2) Veden alle jäävä alue selvittämättä Tältä osin hyviä huonoja esimerkkejä (Majuri 2004 a): Korvuanjärvi, Sääksjärvi, Venesjärvi, Ajosjärvi, Uurasjärvi ja Jämijärvi Liitteessä 1 on lyhyt referointi edellä mainituista päätöksistä ja niihin liittyvistä ongelmista. Näissä kaikissa käsittelyaika on ollut erittäin pitkä (noin tai jopa yli 10 v). Luvat ovat jääneet saamatta lähinnä vesilain 2 luvun 7 :n määräyksen vuoksi: Hakijalla ei ole ollut omistusoikeutta tai pysyvää käyttöoikeutta riittävästi (siis yli 50 %) veden alle jäävään alueeseen (uusi keskivesi-vanha keskivesi). Tämä on jäänyt selvittämättä monesta eri syystä: a) Selvittäminen on koettu kalliiksi ja aikaa vieväksi. Tältä osin voidaan todeta, että esimerkiksi laserkeilauksella työ on erittäin joutuisaa. Ongelmana on korkea hinta, noin 1 250 euroa/rantakilometri, alv = 0 % (Majuri, H. et al. 2002.). Hinta on käytännössä pienempi, koska kyseessä oli pilottikoe. Hintakaan ei ole ongelma, jos maksajia saadaan riittävästi. Lisäksi hinta myös alenee, jos useampi järvi keilataan peräkkäin. Tarkkuus on keilauksessa vähintään riittävä vesiasetuksen kolmannen luvun tarkoittamaan lupahakemukseen. b) Oleellista vedennostohankkeen suunnittelussa on tehdä aivan aluksi yleistarkastelu, joka tarkoittaa hakijoiden omistaman veden alle jäävän alueen
3 pinta-alan ja koko vesistön osalta vastaavan pinta-alan selvittämistä. Se tapahtuu yksinkertaisesti rannan kaltevuuksien mittaamisella välillä: uusi keskivesi-vanha keskivesi. Kaltevuus voidaan mitata useammalla tavalla. Yksi tapa on Virtain Toisvedellä syksyllä 2003 käytetty hyvin yksinkertainen menetelmä. Laitteen kuva on liitteenä 2. Kuvassa kallein laite on digitaalinen tarkkuusvatupassi. Koko laitteen hinta on noin 300 euroa. Tällä tavalla saatiin selvitetyksi (korkeusvälillä nykyinen keskivesi-tuleva keskivesi +1,2 m) noin 80 km rantaviivaa noin 10 henkilötyöviikon panoksella. Työssä käytettiin myös GPSlaitetta mittalinjojen paikallistamiseen. Mittaus olisi ollut huomattavasti nopeampi, jos olisi mitattu vain veden alle jäävät alueet. Laitetta on käytetty maallikkovoimin kesällä 2004 Parkanon pienehköllä Kirjasjärvellä, jonka keskivettä on tarkoitus hieman nostaa umpeenkasvun hidastamiseksi. Laite soveltuu maallikoidenkin käyttöön. Tällöin myös EUrahoituksen ns. talkoo-osuutta voidaan hyödyntää (Vesala 2004). Sama mittaaminen voidaan tehdä GPS-laittein tai perinteisesti vaaitsemalla. Ensin mainittujen laitteiden hinta on korkea. Toinen tapa edellyttää kahta henkilöä. On luultu ja luullaan vieläkin jopa asiantuntijoina itseään pitävien joukossa, että suostumukset tai sopimukset riittävät luvan myöntämisen perusteeksi. Näin ei asia nimenomaan ole KHO:n päätösten perusteella. Tältä osin tiedottamista pitäisi oleellisesti lisätä. Tiedottaminen kuuluu ympäristöviranomaisille. c) Joissakin hakemuksissa on perusteltu, että vedenpinnan nosto on vanhan tilanteen palauttamista. Vanhoja vedenkorkeuksia on käytetty myös perusteluna vesijätön omistussuhteisiin. Vesijättöä voi vesistöissä (meren rannalla maan kohoaminen) ennakkopäätösten mukaan syntyä kolmella tavalla: vedenpinnan lasku, pohjan ja/tai pinnanmyötäinen umpeenkasvu. Täyttämällä vesijättöä ei voi syntyä kuin erikoistapauksissa, joissa täyttyvät seuraavat ehdot: täyttö tapahtunut kauan sitten, eri omistajan toimesta ja laillisesti. Vesilain kannalta on merkitystä sillä, onko nykytilanteen katsottava vakiintuneen vai ei. Ilmeisesti noin 20 vuotta on tietty raja tässä suhteessa. d) Usein on myös oletettu ja luultu että, jos kunta saadaan hakijaksi, on kyseessä yleinen etu ja siis tilanne, jossa lupa voidaan myöntää vesilain 2:8 perusteella (joka syrjäyttää vesilain 2:7:n aluetta koskevan ehdon). Tämä oletus on osoittautunut usein vääräksi. 3) Hakijoiden, hyödynsaajien ja haitankärsijöiden väliset suhteet Tarvitaan selvät pelisäännöt siihen, miten järjestetään hakutilanteessa hakijoiden, hyödynsaajien ja suostumuksenantajien väliset suhteet. Viimeksi mainittuun pakottaa mainittujen KHO:n päätöksien lisäksi vesilain määrittelemätön käsite pysyvä käyttöoikeus (vesilain 2:7). Ennen kaikkea aivan alusta lähtien pitää pyrkiä selvittämään hankkeen hakijoiden ja maksajien riittävyys sekä hakijoiden sitoutumisen aste.
4 4) Vedenkorkeuksiin liittyvä tiedottaminen Vedennostohankkeiden vastustus perustuu usein mielikuviin. Harvinaista ei ole sekään, että maallikko mittaa vedenkorkeuden muutoksia vaakasuorassa tai vinossa, kun viranomainen tarkoittaa pystysuorassa tapahtuvaa muutosta. Tämän vuoksi suunnittelijoiden ja ennen kaikkea hakijoiden edun mukaista olisi pyrkiä havainnollistamaan hanketta. Yksi uusi tapa olisi ilmoittaa vedenkorkeudet ottamalla vertailukohdaksi järven tai vesistön vedenpinnan nykyinen keskivesi perinteisen korkeuden (korkeus verrattuna usein kaukana sijaitsevan meriveden keskiveteen) ilmoittamisen lisäksi. Tällöin kaikki korkeusluvut ilmoitetaan + ja - merkkisinä lukuina, jotka on helpompi ymmärtää. Tällainen esitys tehtiin suurten vesistöjen säännöstelyjä koskevilla neuvottelupäivillä 13.10.2004 (Majuri 2004 b). Asiasta käytiin laajahko sähköpostikeskustelu jälkikäteen. Asiantuntijoiden piirissä esitys ei saavuttanut varauksetonta kannatusta. Osa asiantuntijoista ei nähtävästi ymmärtänyt oikein tehtyä esitystä. Toisaalta neuvottelupäivillä maallikot olivat heikosti edustettuina. Suomen ympäristökeskus lupasi selvittää asiaa kuitenkin lisää (Marttunen 2004). Lopuksi Vesilakitoimikunnan mietinnössä on ehdotettu helpotettavaksi vesilain 2 luvun 7 :n tiukkaa ehtoa. Ehdotuksessa esitetään, että 3/4 veden alle jäävien alueiden omistajien suostumus riittää luvan myöntämiseen. Ehdotuksessa ei kuitenkaan määritellä, mitä tarkoittaa pysyvä käyttöoikeus. Tämä on mietinnössä selvä puute ja se aiheuttanee ongelman lakikäsittelyssä, ellei käsitettä selvennetä. Mikäli ehdotus menee läpi, täytyy jatkossakin veden alle jäävät alueet määrittää yhtä tarkasti kuin nytkin. Lisäksi toimikunta ehdottaa erilaisille hankkeille ns. yhteisöjen perustamista. Tältä osin on selvä tarve laatia mallisääntöjä tai järjestyksiä mainituille yhteisöille. Näiden laatiminen kuuluu selvästi asiantuntijatyöryhmälle tai ryhmille. Työ pitäisi käynnistää ensi tilassa, jotta hankkeet pääsevät käyntiin heti vesilain muutoksen tultua voimaan. Kärkölässä Kangasalla 24.11.2004 24.11.2004 Tauno Vesala, DI Hannu Majuri, TkT
5 LIITTEENÄ: Liite 1 : Yhteenveto vedennostohankkeista Liite 2: Valokuva kaltevuuden mittauslaitteesta Liite 3: Apurahahakemus 17.9.2003 LÄHTEET: Kemijoki Oy. Tarjous 11/2004. Majuri, H. 2001. Hyödynarviointi vesistöjen kunnostushankkeissa. TTKK:n julkaisuja 333. Väitöskirja. 252 s. Saatavana Edilex-tietopankista, http://www.edilex.fi Majuri, H., Tasanen, A. 2002. Laserkeilaus ja RDGPS-kaikuluotaus maastomallinnuksessa. Sovelluskohteena Hattulan Lehijärven kunnostus, erityisesti järven vedenpinnan nostomahdollisuuksien selvittäminen. 64 s. Majuri, H. 2004 a. Vesi- ja ympäristönsuojelulain mukaisia päätöksiä vuosilta 1986 2004 (17 811 kpl). CD-tallenne 31.3.2004. Majuri, H. 2004 b. Kysymys suurten vesistöjen neuvottelupäivillä 13.10.2004. Marttunen, M. Sähköpostiviesti 14.10.2004. 1 s. Pylvänäinen, M. 2003. Mittaus- ja kartoitusmenetelmien selvittäminen vesistöhankkeissa. Kainuun ympäristökeskuksen moniste nro 14. 49 s. + liitt. Vesala, T. 2004. Suunnitelma Parkanon Ylisen Kirjasjärven vedenpinnan nostamisesta. 12 s. + liitt.. Vesilaki ja asetus, http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/ Vesilakitoimikunnan mietintö 16.6.2004. 345 s. http://www.om.fi/tulostus/26053.htm Wallgren, T. Loppuuko järvien kunnostus? KHO:n ennakkopäätös 2001:62 sekä vesitalousluvan haltijan dynaamisesta suojasta. Oikeustapauskommentti Edilexissä 28.8. 2002. s. http://www.edilex.fi
6 LIITE 1 A. Korvuanjärvi, Taivalkoski ja Suomussalmi Suunnitelma: MW nousee 41 cm. Lupakäsittely: P-SVEO 28.2.1995, VYO 15.5.1996 kumosi ja määräsi katselmustoimitukseen, P-SVEO 25.3.1999, VHAO 6.10.2000, KHO 12.12.2001 kumosi P-SVEO:n ja VHAO:n päätökset (perusteet: hakija ei omista osaakaan tarvittavista alueista, suostumukset, joita vain osalta, eivät voi yksinään tuottaa pysyvää käyttöoikeutta, veden alle jääviä alueita ei ole yksilöity), P-SVEO 18.11.2003: lupa muun ohella, koska hakijoilla yli 50 % tarvittavista alueista. VHAO 28.10.2004: ei muutosta. Alueet selvitetty takymetrimittauksin. Haitat 74 640 euroa ja hyödyt noin 168 190 euroa. Kommentti: Hanke on kestänyt yli 10 vuotta, kun otetaan huomioon suunnitelman tekeminen. VHAO:n ps. 28.10.2004 saattaa kumoutua, koska padon ja sen lisäalueiden osalta ei täyty vesilain 2:7. Myös hyötyarvio on ylimalkainen. B. Sääksjärvi, Kokemäen kaupunki Nostosuunnitelma 19.6.1995, MW nousee 19 cm, hakemus 9.1.1996, L-SVEO 31.12.1998, VHAO 20.4.2000, KHO 28.11.2001 palautus L-SVEO:teen. L-SY 6.7.2004. Luvan myöntäminen perustui yleiseen tarpeeseen, siis vesilain 2 luvun 8 :ään. Veden alle jäävät pinta-alat arvioitu metrin levyisenä kaistana. Kommentti: Pinta-alamääritys hämmästyttävän ylimalkainen. Hyödynarvio on erittäin pelkistetty: Matalat rannat 1 000 euroa ja syvät rannat 500 euroa, yhteensä 390 000 euroa. Toisella tavalla: kelpoisuusluokka paranee luokasta III luokkaan II, tällöin 10 milj. euron (500 mökkiä * 20 000 euroa) kiinteistöjen arvo nousee 10 % eli 1 milj. euroa. Rahana korvattava vahinko 23 000 euroa. C. Venesjärvi, Kankaanpää Keskiveden nostohanke. Vedenkorkeusasteikko asennettu jo v. 1972. Hakemussuunnitelma 30.9.1999, täydennys 30.5.2002. Suunnitelman mukaan keskivettä tarkoitus nostaa 10 cm. Hakemuksessa hyöty arvioitu olevan 3000 euroa vapaa-ajan kiinteistöä kohti, näitä 158 kpl. LSY:n päätös 8.4.2003. Päätöksessä katsottu hankkeen oleva yleisen tarpeen vaatimaksi. Veden alle jäävät alueet jääneet selvittämättä tilakohtaisesti. Tällä perusteella VHAO kumosi päätöksellään 4.10.2004 LSY:n päätöksen ja palautti asian LSY:teen. VHAO katsoi muuten luvanmyöntämisen perusteiden olevan olemassa ja siis myös hankkeen yleisen edun mukaiseksi. Kommentti: Taitamattomuus on tullut tosi kalliiksi ja aikaa on kulunut aivan turhaan. D. Ajosjärvi, Vilppula Keskiveden korkeuden nostamista koskevaa hakemusta perusteltu kunnan uimarannalla ja yleisellä edulla. LSY:n tarkastuksessa todettiin, ettei uimaranta kaipaa keskiveden nostoa. Lupa evättiin.
7 Kommentti: Hakemuksen perusteluiden tulee olla totuudenmukaisia. E. Uurasjärvi, Virrat Metsähallituksen hakemus 25.5.1987. L-SVEO 3.3.1988: lupa padon rakentamiseen. VYO ei lupaa. Hämeen ympäristökeskuksen suunnitelma 31.1.1997 Hakemus 19.5.2000 (Virtain kaupunki ja Hauhuun kalastuskunta). LSY 9.6.2000: hakemusta täydennettävä 30.8.2000 mennessä.täydennystarve: veden alle jäävät alueet. LSY 29.9.2000: Asia raukesi, koska täydennyksi ei ole toimitettu määräajassa. Kesällä 2003 alueet on mitattu gps-laittein. Kommentti: Hanke kestänyt nyt jo kohta 20 vuotta. Asianosaisten usko viranomaisiin on mitä ilmeisimmin mennyt kokonaan tai ainakin heikentynyt. Vaikka viranomainen on ollut suunnitelman tekijänä, asia voi näköjään epäonnistua ja viipyä kohtuuttomasti. Oikeustapausten ja lain syvällinen tunteminen hakijoiden ja viranomaisten piirissä olisi saattanut lyhentää oikeuskäsittelyä. F. Jämijärvi, Jämijärvi Hanke alkoi jo 1990-luvulla. Järvensuojeluyhdistys perustettiin 1998. Maastomittauksia veden alle jäävien alueiden osalta tehty 1999 ja 2002. Hakemus on ollut pari vuotta LSY:n käsittelyssä. LSY:n maastotarkastus kesällä 2003. Hanketta ei ole vielä kuulutettu. Kommentti: Hankkeen viipyminen lupavirastossa vaikuttaa erikoiselta.
LIITE 2 8