Sanasta miestä
Sanasta miestä Kokemuksia miesten kriisityöstä Ensi- ja turvakotien liitto ry, Helsinki
Ensi- ja turvakotien liiton julkaisu 36 Ulkoasu: Markus Itkonen Taitto: Timo Jaakola Kirjapaino: Pekan Offset Oy Helsinki 2006 isbn 951-9227-43-1 issn 0789-0583
Sisällys Johdanto............................................... 7 Jussi Pulli Kriisityötä miesten kanssa Naisistahan täällä puhutaan vai puhutaanko parisuhteista?.... 12 Antti Palmu & Ari Pusa Miehen ero............................................ 19 Ari Pusa Mies kriisissä isyys kriisissä............................. 25 Juha Kilpiä Väkivalta ja väkivaltatyö.................................. 34 Kirsi Mustonen & Antti Palmu Seksuaalisuus kohdattavissa.............................. 43 Juha Kilpiä Ryhmätoiminta......................................... 50 Juha Kilpiä Häpeä, syyllisyys ja suru kriisityön peruselementit.......... 59 Sirpa Hopiavuori Neljä teesiä miestyöstä................................... 72 Antti Palmu Työnohjaus kehittämistyön tukena......................... 79 Sirpa Hopiavuori & Kirsi Mustonen
Miesten kriisikeskuksen loppuarviointi Leo Nyqvist 1 Johdanto............................................. 86 2 Mies, maskuliinisuus ja kriisit........................... 88 2.1 Mies vaiko maskuliinisuus kriisissä?................ 88 2.2 Mies ja tunteet.................................. 91 2.3 Mieheys ja itsekontrolli............................ 93 2.4 Miehen ambivalenssi............................. 94 2.5 Mies, parisuhde ja vanhemmuus.................... 99 3 Loppuarvioinnin näkökulmat, arviointitehtävä ja aineistot.... 101 3.1 Arviointinäkökulmat ja arviointitehtävä.............. 101 3.2 Aineistot........................................ 103 4 Tutkimuksen tulokset.................................. 104 4.1 Asiakastilastot................................... 105 4.2 Asiakaskysely.................................... 117 4.3 Asiakkaiden haastattelut........................... 125 4.4..Taustaorganisaatioiden käsitykset Miesten kriisikeskuksesta.......................... 153 4.5 Yhteenveto...................................... 156 5 Miehen kriisit ja mieserityinen apu....................... 162 5.1 Teoreettinen ja koettu sukupuoli.................... 162 5.2 Miehen epävarmuus.............................. 164 5.3 Miehen muutos.................................. 166 5.4 Miesten kriisit ja auttamisjärjestelmä................ 169 Miten tästä eteenpäin?................................... 172 Jussi Pulli Lähteet................................................ 174 Kirjoittajatiedot......................................... 180
Johdanto Jussi Pulli Miesten kriisikeskus avasi ovensa Helsingissä vuonna 2003. Lajissaan se on ollut Suomen ensimmäinen. Yhteydenottojen määrä, yli kaksituhatta vuosina 2003 2006, on yllättänyt kaikki ja osoittanut, että miehet tarvitsevat kriiseissään mieserityistä apua. Kriisikeskushanke käynnistyi neljän järjestön aloitteesta. Koordinoivana järjestönä toimi Ensi- ja turvakotien liitto sekä muina osallisina A-klinikkasäätiö, Suomen Mielenterveysseura ja Y-Säätiö. Viisivuotinen projekti (2002 2006) jaettiin kahden vuoden pilottivaiheeseen ja loppuosaan, jonka suuntaviivat määriteltiin pilottivaiheen arvioinnin pohjalta. Tavoitteena on ollut tarjota miehille apua erilaisissa elämäntilanteisiin liittyvissä kriiseissä ja luoda matalakynnyksinen, joustava ja ennaltaehkäisevä malli miesten kriisien kohtaamiseen. Samalla on haluttu tutkimustietoa miesten tavoista, reaktioista ja hoitoon hakeutumisesta kriiseissä. Yhtenä tavoitteena on ollut vakiinnuttaa kriisikeskus projektiajan päättymisen jälkeen. Kriisikeskukselle vuokrattiin toimitilat Helsingistä Lönnrotinkadulta, jossa keskus toimi kesäkuuhun 2006 asti. Tämän jälkeen se siirtyi Ensi- ja turvakotien liiton toimitiloihin Asemamiehenkadulle. Toiminta-alueena on ollut pääkaupunkiseutu, mutta yhteydenottoja on koko projektin ajan saatu säännöllisesti myös muualta Suomesta. Miehet ovat tulleet keskukseen ajanvarauksella. Yhteydenotot tapahtuvat puhelimitse ja sähköpostitse. Ensimmäisen yhteydenoton jälkeen varataan käyntiaika. Miestä tavataan ensimmäisellä käynnillä työparina, jossa on joko nainen mies-työpari tai mies miestyöpari. Ensimmäisen käynnin jälkeen on sovittu yksilöllisesti jatkokäynneistä kriisikeskukseen tai johonkin muuhun auttajatahoon. Alkuvaiheessa tehtiin muutamia kotikäyntejä, mutta käytäntö osoitti 7
asiakkaiden tulevan mieluummin keskukseen. Joustavuutta käyntiaikojen varaamisessa on toteutettu pitämällä kahtena päivänä viikossa iltavastaanottoa. Elämäntilanteeseen liittyvät kriisit on haluttu nähdä hyvin laajana ilmiönä. Siksi projektin alkuvaiheessa mitään kriisejä ei rajattu pois. Pilottijakson jälkeen asiakkaiksi ei kuitenkaan enää ole otettu miehiä, joilla on selkeä päihdeongelma tai jo olemassa oleva psykiatrinen hoitokontakti. Kriisikeskuksessa on työskennellyt projektipäällikkö ja viisi projektityöntekijää. Pohjakoulutukseksi edellytettiin vähintään sosiaalija terveydenhuollon opistotason tutkintoa sekä kokemusta kriisityöstä. Vähimmäisvaatimusten lisäksi työntekijöillä on terapiakoulutuksia, jotka suuntautuvat kriisi- ja traumapsykoterapiaan sekä perheterapiaan. Lisäksi yhdellä työntekijällä on seksuaalipedagogin koulutus. Henkilöstörakennetta suunniteltaessa oli selvää, että kriisikeskuksessa työskentelee mies- ja naistyöntekijöitä. Työntekijöiksi valittiin neljä mies- ja kaksi naistyöntekijää. Työparityöskentelyssä nais- ja miestyöparin käyttö on osoittautunut tehokkaaksi. Hankkeen johto- ja ohjausryhmät tapasivat aluksi erillään mutta pilottivaiheen jälkeen yhdessä. Johtoryhmän jäsenet ovat taustajärjestöjen johtajia. Ryhmä on luonut hankkeen strategiset linjaukset ja valvonut niitä moniammatillisena asiantuntijana. Se on myös seurannut keskuksen toimintaa ja toiminut projektipäällikön tukena. Ohjausryhmään valittiin kriisi-, päihde- ja miestyön asiantuntijoita. Sen tehtäväksi tuli hankkeen sisällöllisen työn ohjaaminen, työskentelymuotojen suunnittelu ja arviointi, tutkimuksen arviointi ja seuranta sekä työntekijöiden konsultointi. Raha-automaattiyhdistyksen viisivuotinen projektirahoitus on turvannut toiminnan kehittämisen ja antanut mahdollisuuksia kokeilla hyvinkin innovatiivisesti erilaisia tapoja auttaa miestä kriisissä. 8
* * * Tämä julkaisu kertoo Miesten kriisikeskuksen tähänastisesta toiminnasta, ja se jakaantuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa kriisikeskuksen työntekijät kertovat kriisityöstä miesten kanssa. Ensin esitellään yleisimpiä kriisikeskuksen asiakkaiden pulmia kuten parisuhdeongelmia, avioeroihin ja väkivaltaan liittyviä kriisejä sekä asiakkaiden kanssa tehtyä kriisityötä. Lisäksi tarkastellaan isyyteen liittyviä kriisin paikkoja ja seksuaalisuutta. Vaikka teksteissä keskitytään tiettyyn problematiikkaan, on hyvä muistaa, että miesten kriiseissä on usein kysymys samanaikaisesti useista eri ongelmista. Kirjoituksissa on kuitenkin haluttu valaista tarkemmin juuri tiettyjä ongelma-alueita. Ensimmäisessä osassa kuvataan myös miehille suunnattua ryhmätoimintaa. Sen jälkeen pohditaan häpeän, syyllisyyden ja surun käsittelyä kriisityössä ja sitten esitellään miestyön teesit eli kriisikeskuksessa hahmottunut tapa tehdä kriisityötä. Lopuksi tarkastellaan työnohjauksen roolia. Toinen osa käsittelee hankkeesta tehtyä arviointitutkimusta ja on Turun yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksen professori Leo Nyqvistin käsialaa. Siitä löytyvät myös tarkemmat toimintaa kuvaavat luvut. 9
KRIISITYÖTÄ MIESTEN KANSSA Miesten kriisikeskuksen loppuarviointi
Naisistahan täällä puhutaan vai puhutaanko parisuhteista? Antti Palmu & Ari Pusa Parisuhdeasiat ja -ongelmat ovat lähes jatkuvasti esillä Miesten kriisikeskuksessa. Tapaamisia, joissa parisuhde tai sen puute ei olisi millään lailla esillä, on todella vähän. Joskus olemme kuvanneet asiaa sanomalla, että kriisikeskuksessa puhutaan lähinnä naisista ja suhteesta naispuoliseen kumppaniin. Enemmistö asiakkaista elää heterosuhteessa, mutta myös muutama homomies on käynyt puhumassa parisuhdeasioista. Miehet ovat siis halukkaita puhumaan parisuhteestaan myös terapeuttisessa kontekstissa. Liki 20 prosenttia asiakkaista on nimennyt parisuhdeongelman ensisijaiseksi syyksi yhteydenottoonsa. * Tässä kuvataan ensin asiakkaille tyypillisiä parisuhdeongelmia, jonka jälkeen käsitellään yksilö- ja paritapaamisia kriisikeskuksessa. Tyypillisiä parisuhdeongelmia Hyvän parisuhteen keskeisiä osia ovat avoin vuorovaikutus, kyky antaa ja saada tukea, luottamus sekä toisen kunnioitus. Hyvässä parisuhteessa nähdään toisen erillisyys, pystytään emotionaaliseen ja seksuaaliseen läheisyyteen kunnioittaen samalla toisen rajoja. Lisäksi tarvitaan riittävän yhteinen käsitys parisuhteeseen kuuluvista asioista ja sitoutuminen suhteeseen. Parisuhdeongelmista puhutaan silloin, kun nämä asiat eivät toteudu molempia tai jompaakumpaa puolisoa tyydyttävällä tavalla. Tyypillisiä parisuhdeongelmia ovat vuorovaikutusongelmat, uskottomuus, parisuhteen ja perheen kehitykseen liittyvät kriisit, kuten perheen ja työelämän yhteensovittaminen, seksielämän ongel- 12 Lukuun eivät sisälly erokriisin vuoksi apua hakeneet, koska heidät on tilastoitu omaksi ryhmäkseen.
mat (ks. Seksuaalisuus kohdattavissa tässä julkaisussa), mustasukkaisuus ja näihin syihin liittyvät uhkaavat erot. Vuorovaikutusongelmiksi on luokiteltu jatkuva riitely, puhumattomuus ja toisen ymmärtämisen vaikeus. Riitely kuuluu kaikkiin parisuhteisiin, mutta moni mies kokee, että riitely menee liian pitkälle. Riidat laajenevat ohi alkuperäisen aiheen ja menevät henkilökohtaisten ominaisuuksien arvosteluksi. Pahimmillaan riitelyä voisi kuvata henkiseksi väkivallaksi, jossa yritetään epätoivoisesti loukata toista vielä pahemmin kuin on itse tullut loukatuksi. Riitelyn vaikutus lapsiin huolettaa myös. Kun riitely jatkuu samanlaisena noidankehänä, alkavat osapuolet miettiä eroa, ja erolla uhkaamisesta voi tulla uusi ase. Henkisen väkivallan lisäksi myös fyysinen väkivalta voi uhata. Riitelyäkin vaikeampi vuorovaikutusongelma on puhumattomuus. Tällöin toinen tai kumpikaan puoliso ei kykene käsittelemään asioita rakentavasti. Puhumattomuus voi koskea tiettyjä vaikeita asioita tai olla laajempaa kontaktin välttämistä. Puolisot voivat paeta defensiiviseen kieltämiseen ja puhua vain välttämättömistä arkielämän asioista jättäen ulkopuolelle kaiken emotionaalista latausta sisältävän. Kieltämisen ja välttelyn tila voi sopia molemmille, kun asioiden kohtaaminen on liian vaikeaa. Joskus vain toinen puolisoista vaikenee, ja toinen kokee tulevansa tarpeineen ja tunteineen täysin ohitetuksi. Mykkäkoulu voi saada sadistisia piirteitä, kun vaikeneva rankaisee kontaktia yrittävää. Uskottomuus voi olla syy hakea apua ainakin kahdenlaisessa tilanteessa. Uskottomuus on paljastunut ja johtanut akuuttiin kriisiin parisuhteessa, tai uskottomuus ei ole paljastunut, mutta mies kokee tilanteen ahdistavaksi. Jotkut miehet hakevat apua päätöksentekoon: jatkaako vakituisessa suhteessa, vai erotako ja yrittää muuttaa rinnakkaissuhde vakituiseksi? Rinnakkaissuhde on yritys ratkaista ongelma. Ongelma voi liittyä konfliktin tai läheisyyden välttämiseen, seksuaaliseen addiktioon tai minän jakamiseen rationaaliseen ja emotionaaliseen puoleen (split-self). Split-self-tilanteessa mies elää perheessä normien mukaan ja suuntaa emotionaaliset ja seksuaaliset tarpeensa rinnakkaissuhteeseen. Rinnakkaissuhde voi myös olla keino päästä irti vakituisesta parisuhteesta (Brown 2001). Vuonna 1999 rinnakkaissuhteen joskus elämässään solmineiden suomalaismiesten osuus parisuhteessa olleista miehistä oli 34 prosenttia (Haavio-Mannila & Kontula 2001). Uskottomuutta siis 13 Kriisistyötä miesten kanssa
esiintyy paljon, ja sillä on huomattavia vaikutuksia. Salailun ja jännittyneen ilmapiirin lisäksi ainakin erot mahdollisine huolto- ja tapaamiskiistoineen vaikuttavat puolison lisäksi myös lapsiin. Julkisuudessa on puhuttu työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen vaikeudesta. Tämä kuormittaa myös parisuhdetta. Eniten vaikeuden on ajateltu koskettavan naisia, mutta myös miehet kohtaavat saman ongelman. Jossain mielessä voisi myös puhua vaikeudesta sovittaa toiveita ja tavoitteita todellisuuteen. Ihmiset odottavat parisuhteelta nykyään aiempaa enemmän. Parisuhteelta toivotaan asioiden jakamista, turvaa ja kumppanuutta sekä emotionaalista ja seksuaalista kohtaamista. Parisuhteen sisältöön ja kehitykseen liittyvät toiveet eivät kuitenkaan aina kohtaa. Niin nuoret miehet kuin naisetkin miettivät eteenpäin menemistä ja perheen perustamista, valitettavasti usein eri aikaan. Perheelle ja parisuhteelle asetetut suuret toiveet voivatkin kääntyä pettymyksiksi. Pettymyksistä pahimpia on pettyminen puolisoon hän ei ollutkaan kaikkea sitä, mitä tarvitsen. Nuoret 30 40-vuotiaat miehet ovat usein tilanteessa, jossa elämässä tapahtuu paljon sekä kotona että töissä. Moni mies ymmärtää, että isän osallistuminen lastenhoitoon on tärkeää. Samaan aikaan työura voi olla vahvassa nousussa, ja työyhteisö sekä esimies asettavat omia vaatimuksiaan. Elämän eri alueilta tulevat tarpeet ovat ristiriidassa keskenään, ja mieskin voi kokea syyllisyyttä siitä, että hän osallistuu liian vähän lasten elämään ja kodin töihin. Vähitellen raskas ja harmaa arki vaatii veronsa, ja väsymys sekä masennus alkavat tuntua. Masennus ja parisuhteen vaikeudet näyttävät usein liittyvän yhteen. Joskus lasten kanssa kotona oleva äiti masentuu, joskus töissä käyvä isä. Masennus voi olla hyvin vakavaa, mutta kriisikeskuksen asiakkailla se ei yleensä ole totaalista depressiota, joka vie toimintakyvyn täysin. Masennus voi ilmetä yleisenä haluttomuutena, aloitekyvyttömyytenä ja mielihyvän tunteen häviämisenä. Elämä on näköalatonta ja tuntuu ilottomalta puurtamiselta ilman spontaaniutta. Nuorten perheiden elämää vaikeuttaa usein myös taloudellinen tilanne. Suuret asuntolainat tuovat pakon tunteen. On tehtävä paljon töitä, jotta saadaan lainaa lyhennettyä. Mustasukkaisuus ei ole yksi tunne vaan koostuu huonosta itsetunnosta, epäluottamuksesta, hylkäämisen pelosta ja häpeästä. Mustasukkaisuuden sietäminen vaihtelee parisuhteissa suuresti. Jotkut parit pitävät sitä parisuhteeseen kuuluvana, ja se voidaan kokea välittämisen osoitukseksi. Kaikissa parisuhteissa onkin mukana 14
jonkinlaista mustasukkaisuutta. Pahimmillaan mustasukkaisuus on kuitenkin henkistä väkivaltaa, toisen kontrollointia ja vapauden rajoittamista, joka voi muuttua fyysiseksi väkivallaksi. Kriisikeskukseen on alusta asti hakeutunut miehiä, jotka kokevat mustasukkaisuuden ongelmakseen. Parisuhde on saattanut päättyä mustasukkaisuuden takia tai ero uhkaa sen vuoksi. Puoliso on voinut vaatia hoitoon hakeutumista. Monet mustasukkaiset miehet eivät ymmärrä omaa tilannettaan, mutta apua ovat hakeneet myös miehet, jotka kärsivät omasta mustasukkaisuudestaan, ovat ahdistuneita ja etsivät keinoa päästä tunteesta, joka syö parisuhteen pohjaa pois. Mustasukkaisuuden juuret voivat olla hyvin syvällä. Taustalla voi olla traumaattisia menetyksiä, petetyksi tulemisen kokemuksia ja muita pettymyksiä. Yksilö- ja paritapaamiset Asiakkuuden lähtökohtana on miehen avuntarve. Ensimmäinen tapaaminen järjestetään aina yksilötapaamisena. Näin varmistetaan, että miehen omalle kokemukselle ja kertomukselle on riittävästi tilaa. Tätä toimintatapaa noudatetaan kaikkien miesten kohdalla, myös parisuhdeongelmien vuoksi asiakkaaksi hakeutuvien. Yksilötapaamiset eivät parisuhdeongelmia selviteltäessä kuitenkaan usein riitä, ja siksi tarvittaessa järjestetään paritapaamisia. Yksilötapaamisten ja paritapaamisten sisältö on osittain sama ja osittain erilainen. Usein yksin tuleva mies hakeutuu aluksi miettimään, mitä kannattaisi tehdä. Tilannetta kartoitetaan sekä käytännön asioiden kautta että tunnetasolla. Miehellä voi olla suuri tarve purkaa stressaavaa tilannetta ja saada tarinalleen kuulija. Miehet puhuvat paljon kumppanistaan, ja heidän on tärkeä päästä kertomaan, millaiseksi he puolisonsa kokevat. Vähitellen päästään pohtimaan myös omaa osuutta tilanteen synnyssä. Mitä mies itse on tuonut parisuhteeseen? Onko se tukenut parisuhdetta vai vienyt siltä pohjaa? Mitä mies omalta osaltaan voisi jatkossa tehdä, jotta parisuhde voisi paremmin? Yksilötapaamisissa voi onnistua käsittelemään tilannetta tavalla, joka ei vielä ole mahdollista kumppanin kanssa. Joskus yksilötapaamiset voivat toimia siltana pariterapian aloittamiseen. Mies voi halutessaan tulla kumppaninsa kanssa myös paritapaamiseen. Työntekijät voivat suositella niitä, mutta asiakas määrittää 15 Kriisistyötä miesten kanssa
itse, minkälaista apua hän haluaa ottaa vastaan. Poikkeuksena ovat tilanteet, joissa on väkivallan uhkaa. Silloin paritapaamisia ei yleensä järjestetä. Kriisikeskuksessa ei ole tarkoitus aloittaa pitkää pariterapiaa vaan selvittää parin kanssa tilannetta ja sitä, mitä kumpikin haluaa. Usein jo parisuhteen kartoitus ja ongelman määrittely voivat auttaa pariskuntaa eteenpäin. Pari voi löytää voimavaransa ja keinonsa selvittää ongelmiaan. Pariterapian erityispiirre yksilöterapiaan nähden on siinä, että molempien ollessa paikalla vuorovaikutus saadaan näkyväksi kumpikin osapuoli huomioon ottaen. Neutraali asenne on työn lähtökohta. Mukaan tulleelle puolisolle on erityisen tärkeä selventää, että Miesten kriisikeskuksen pariterapiassa ei toimita miehen puhemiehenä, vaan asiakkaina ovat molemmat puolisot ja ennen kaikkea puolisoiden välinen parisuhde. Pariterapiassa työskentely jakautuu kahteen osaan: interpsyykkiseen ja intrapsyykkiseen. Interpsyykkisessä työskentelyssä pyritään tutkimaan vuorovaikutusta ja vaikuttamaan siihen. Terapeutti auttaa hahmottamaan parin välille syntynyttä negatiivisen vuorovaikutuksen kehää ja muokkaamaan vuorovaikutusta parisuhdetta tukevaan suuntaan. Lisäksi tarvitaan kokemuksellista lähestymistapaa eli yksilön sisäistä, intrapsyykkistä työskentelyä. Kokemuksellinen lähestymistapa tuo terapeutin tärkeimmäksi työkaluksi tunteiden esiin nostamisen ja käsittelyn. Jos tunteiden tasolla ei tapahdu muutosta, parisuhde ei tervehdy. Puolisot prosessoivat omia tunnekokemuksiaan terapeutin kanssa, ja terapeutti pyrkii jatkuvasti uudelleen määrittämään ja laajentamaan näitä kokemuksia (Pinomaa 2004, 16). Sekä yksilö- että paritapaamisissa on käytetty monia terapeuttisia työskentelytapoja. Tässä esitellään lyhyesti kahta usein käytettyä. Sukupuun avulla on käsitelty perhesysteemin rakennetta ja pohdittu suhteita perheenjäseniin niin nykyisessä kuin lapsuuden perheessäkin. Käsittelemällä lapsuuden perheen ihmissuhteita ja vuorovaikutusta on etsitty malleja ja rooleja, jotka vaikuttavat nykyäänkin. Sukupuu on yleensä kiinnostanut asiakkaita, ja joskus se on avannut aivan uusia näkökulmia. Erityisen hyvin sukupuu toimii silloin, kun molemmat puolisot ovat paikalla. Oman puolison tarinan kuuleminen uudella tavalla voi lisätä ymmärrystä tätä kohtaan. Sukupuu onkin voimakas väline, ja joidenkin asiakkaiden kanssa on huomattu, että työskentelyyn tarvitaan suunniteltua enemmän aikaa. Etenkin 16
jos perhetausta on hyvin traumaattinen, yhden istunnon aikana ei voi ottaa käsittelyyn liikaa asioita. Reflektointi työparin kanssa on ollut tapa tuoda keskusteluun uusia ääniä. Sen myötä asiakkaan on mahdollisuus kuunnella, mitä terapeutissa herää tapaamisen aikana. Hyvin on toiminut erityisesti se, kun mies-nais-työpari on reflektoinut asiakasparin puhetta eli keskustellut keskustelusta. Näissä tilanteissa kuuluville nousevat naisen ja miehen, työntekijän ja asiakkaan äänet. Tapaamisessa mukanaolijoiden positiot vaihtelevat uusia näkökulmia luovalla tavalla kuuntelijasta puhujaan. Terapeuttien reflektointi tuo esiin sen, että on mahdollista kuunnella toista ymmärtävästi (Varilo & Varilo 1999, 57). Edellä mainittujen menetelmien lisäksi on käytetty esimerkiksi kehämäisen vuorovaikutuksen hahmottamista visuaalisesti, erilaisia kotitehtäviä, terapeuttisten kirjeiden kirjoittamista ja tyhjän tuolin menetelmää. Mitkään menetelmät eivät kuitenkaan auta, ellei tilanne muuten mahdollista kohtaamista. Tarvitaan molemminpuolista sitoutumista ja luottamusta. Työntekijöillä on oltava halu asettua dialogiin ja avoin asenne, joka jättää asiakkaalle tarpeeksi tilaa. Pohdintaa Pariterapeuttinen työskentely on painottunut muutaman käyntikerran pituisiin asiakassuhteisiin. Pidemmät asiakassuhteet ovat poikkeuksia. Monessa tapauksessa kuitenkin muutama käyntikerta on tuonut ongelmille yhteisiä määritelmiä ja paljastanut myös suhteen vahvuuksia. Jumiutuneet vuorovaikutuksen tavat ovat tulleet näkyviksi, ja niihin vaikuttaminen on tullut helpommaksi. Asiakassuhteiden lyhyen keston takia painopiste on ollut vuorovaikutuksessa, mutta myös perhetaustan ja kasvuympäristön vaikutuksia on käsitelty. Asiakkaita on ohjattu pidempään pariterapiaan, jos siihen on arvioinnin jälkeen todettu tarvetta. Yhteistyötä on tehty esimerkiksi Helsingin kaupungin pari- ja perheterapiayksikön kanssa. Sieltä on myös tarvittaessa ohjattu miehiä yksilökäynneille kriisikeskukseen. Vaikka työntekijän mielestä pari hyötyisi pidemmästä pariterapiasta, ei asiakas tai pari välttämättä ole siihen valmis. Näissäkin tapauksissa positiivinen kokemus kriisikeskuksen lyhyemmästä terapiasta voi kannustaa hakemaan apua myöhemmin, jos tilanne sitä vaatii. 17 Kriisistyötä miesten kanssa
Ainakin pääkaupunkiseudulla pariterapiaan tulijoita on jatkuvasti enemmän kuin alan toimijat pystyvät ottamaan vastaan. Yksityisille terapeuteille on helpompi päästä kuin maksuttomaan pariterapiaan, mutta osalle asiakkaista hinta on este. Maksuttomien palveluiden tarjoajiakin on monia, yhtenä tärkeimmistä kirkon perheneuvonta, mutta kysyntä on silti tarjontaa suurempi. Miesten kriisikeskuksen kalenterikin täyttyisi helposti pidempää pariterapiaa tarvitsevista asiakkaista, mutta siihen ei ole syytä mennä. Tarkoitus on tarjota apua miehille ja heidän perheenjäsenilleen ilman pitkiä jonotusaikoja. Pariterapian kysynnän runsautta voi pohtia useasta näkökulmasta. Negatiivisen tulkinnan mukaan parisuhdeongelmia vain on valtavasti. Myönteisempi tulkinta on, että ihmiset ovat heränneet parisuhteen hoidon tärkeyteen. Kriisikeskuksen kokemusten pohjalta voi sanoa, että myös miehet ovat aktiivisia avun hankkimisessa. Keskustelu runsaista avioeroista peittää liian usein alleen sen, että suuri joukko pareja myös hakee apua ajoissa ja onnistuu selvittämään ongelmansa. Parisuhteen kriisit tuovat, kuten kriisit yleensäkin, mahdollisuuden kasvuun ja kehittymiseen yksilönä sekä suhteessa puolisoon. Pettymysten myötä voi muodostua uudenlainen ja aiempaa realistisempi kuva itsestä ja toisesta. Tämä todellisempi kuva avaa mahdollisuuden parisuhteeseen, jossa molemmilla on riittävästi yhteisyyttä ilman, että se uhkaa kummankaan vapautta. 18
Miehen ero Ari Pusa Suuri osa asiakkaista tulee Miesten kriisikeskukseen toteutuneen tai uhkaavan eron vuoksi. Se on ollut ensisijaisena tulosyynä liki 30 prosentilla kriisikeskuksen asiakkaista. Enemmistö heistä on elänyt avo- tai avoliitossa, mutta mukana on ollut myös seurustelusuhteesta eronneita. Suurin osa asiakkaista on elänyt heterosuhteessa, mutta muutama asiakas on eronnut homosuhteesta. Seuraavassa tarkastellaan sitä, millaiset asiat miehiä toteutuneissa eroissa mietityttävät ja miten heidän kanssaan on työskennelty. Jätetyt ja jättäjät Eron alulle panijana on usein ollut nainen. Jätettynä mies kokee kriisin syvemmin, ja tällöin kynnys hakeutua kriisikeskukseen on matalampi. Nainen on yleensä oireillut ja miettinyt eroa pitkään, jopa useampia vuosia. Siksi nainen on myös miestä psyykkisesti valmiimpi eroon. Erosta on saatettu puhua monta kertaa, ja suhteen parantamiseksi on ehkä yritettykin tehdä jotain, mutta mies ei ole ymmärtänyt tilanteen vakavuutta. Eropäätöksen varmistuttua on usein liian myöhäistä tehdä mitään. (En tiedä, se tuli vaan kertomaan, että muuttaa pois. On jo hankkinut asunnon ja lähtee lasten kanssa. Tuli täytenä yllätyksenä. Olihan se jo toissa vuonna sanonut, että nyt riittää.) Eron tapahtuessa mies miettii, miksi näin kävi. Mikä meni pieleen? Mies saattaa etsiä syyllistä puolisosta ja on usein riidoissa ex-puolisonsa kanssa. Silti toive jatkosta voi elää miehen mielessä, mikä saattaa hidastaa sopimusten tekoa. Mies voi edelleen kaivata ex-vaimoaan tai perhettään. Järjellä ajatellen hän tietää, ettei paluuta menneeseen ole, mutta silti ristiriitaiset tunteet hämmentävät. 19 Kriisistyötä miesten kanssa
Tämä ristiriitaisuus aiheuttaa sen, että mies kokee vaikeuksia uusissa suhteissaan tai ei ehkä kykene solmimaan niitä. (Olihan minulla yksi, mutta ei siitä mitään tullut. Se sanoi, että olen vielä kiinni entisessä. Niinhän se taitaa olla. Kyllä taidan vielä toivoa, että yrittäisimme, lastenkin takia.) Miehen ollessa jättäjä hoitoon hakeudutaan harvemmin. Tällöin koetaan, että tilanne on itse aiheutettu, jolloin ei ole oikeutta voida huonosti. Jos mies hakeutuu kriisikeskukseen, tapaamisissa käsitellään usein syyllisyyttä. Mies kokee aiheuttaneensa pahaa lapsilleen mutta myös kumppanilleen. Eron syy on usein toinen suhde, mutta tyypillisesti taustalla on pitkään jatkunut paha olo suhteessa. Lapset ja ero Lapset jäävät erossa edelleen useammin äidille kuin isälle. Käytännön syistä isä myös yleensä muuttaa pois perheen yhteisestä kodista. Tämä leimaa myös jatkopäätöksiä, osituksia ja lasten huoltajuutta. Isällä on usein huoli lapsistaan (ks. myös Mies kriisissä isyys kriisissä tässä julkaisussa). Mitä pienempiä lapset ovat, sitä enemmän heidän pelätään kärsivän erosta. Mies pohtii myös omaa asemaansa vanhempana. Etävanhempana ei voi osallistua lasten arkeen niin täysipainoisesti kuin haluaisi, ja miehellä on tunne, että hän on.sivuraiteilla isyydestä. (Tuntuu pahalta, kun ei yhtään tiedä mitä lapsille kuuluu. En auta läksyissä enkä vie harkkoihin. Viikonloppuina ei saa kaikkea selville, se on niin erilaista. Ja ei ne oikein viihdy, kun ei ole pleikkaa eikä nettiä.) Lasten tapaamisia voi aluksi olla vaikea järjestää. Riitaisissa eroissa lapsia saatetaan käyttää omien tarkoitusperien välineenä. Lasten hyvinvointi ja molempien toimiva vanhemmuus taataankin parhaiten eroissa, joissa kyetään tekemään sopimuksia ristiriidoista huolimatta. Lastenvalvoja on usein ensimmäinen viranomainen, jonka kanssa asioidaan. Miehet kokevat yleensä olevansa altavastaajia huoltajuudesta sovittaessa. Yleinen käsitys on, että lapset jäävät poikkeuksetta äidilleen. Jos vanhemmat eivät ole ennakolta päässeet sopimukseen huoltajuudesta, neuvottelut tapaamisista ja elatusmaksuista saattavat kariutua. Näissä tilanteissa mies kokee, etteivät 20
viranomaiset kuule häntä. Miehen asenne voi olla jo valmiiksi negatiivinen ja hyökkäävä, jolloin viranomaisten tuki saattaakin jäädä puutteelliseksi. Huoltajuuskiistat oikeudessa ovat pitkiä ja piinallisia kaikille. Ne myös pitkittävät erosta selviytymistä. Lasten etu voi unohtua oikeustoimien kestäessä. Kriisikeskuksessa kuullaan usein, että miehen on huoltajuuskiistojen aikana vaikea saada tavata lastaan. Huoltajuudesta kiisteltäessä toista voidaan syyttää muun muassa väkivaltaisuudesta tai jonkinasteisesta hyväksikäytöstä. Joidenkin miesten kokemuksen mukaan ex-puoliso käyttää viranomaisia hyväkseen saadakseen lapset itselleen. Kaiken lisäksi usein riidellään omaisuudesta. Vallalla ovat katkeruus ja viha. (Alussa en nähnyt lapsia ollenkaan, koska ero oli kuulemma minun syyni ja saisin siitä maksaa. Vasta kun elatusmaksut ja omaisuus saatiin sovittua, niin tapaamiset ovat jotenkin sujuneet.) Arjen rutiinien muutos Ero muuttaa myös arjen rutiinit. Sopeutuminen tyhjään kotiin vie oman aikansa. Miehet kertovat usein uuden asunnon saatuaan, että siellä ei ollut kuin patja lattialla. (Hankin sitten kämpän. En ottanut mukaan kuin vaatteeni. Pysyypä lapsilla koti koossa ja enhän minä paljoa tarvitse.) Miehet kertovat tyypillisesti arjen rutiinien katoamisesta. Lapsille ei enää tarvitse tehdä aamupalaa, eikä muutenkaan ole ruokailuaikoja, joista välittää. Omasta syömisestä ei huolehdita. Jääkaappi täytetään vain joka toinen viikonloppu, kun lapset ovat tulossa. Perheen kanssa tehtävät asiat, kuten kodinhoito, yhteiset harrastukset ja vierailut yhteisten ystävien luo, katoavat eron myötä. Mies voi olla pitkästä aikaa yksin. (Äkkiä ei ollut mitään tekemistä. Kävin vain töissä ja iltaisin tuli istuttua baareissa. En saanut nukuttua ja syöminen jäi. Ei näistä kavereiden kanssa puhuta, nekin on melkein kaikki eronneita.) Yksin jääminen on melko kokonaisvaltainen tunne. Eron jälkeen mies huomaa, ettei hänellä välttämättä ole tukevaa sosiaalista verkostoa. Kriisikeskuksen kokemuksen mukaan miehet puhuvat harvoin parisuhteestaan ja sen ongelmista ystäväpiirissä. Työpaikalla vaikeasta elämäntilanteesta puhuminen on vielä harvinaisempaa. 21 Kriisistyötä miesten kanssa
Rutiinien alkaessa hahmottua uudelleen mies saa hiljalleen otteen omasta elämästään. (Mulla oli tavallaan aluksi useita rooleja. Yksi kun olin yksin, ja sitten aivan eri rooli, kun lapset tulivat. Aikansa vei miettiä miten suhtautua exään ja koko tähän balettiin. Hiljalleen alkoi tuntua luontevalta.) Miehisyys ja seksuaalisuus Miehet pohtivat eron tapahtuessa omaa miehisyyttään, joka on eron aikana saattanut kolhiutua. Parisuhteeseen kuulunut seksi ei enää olekaan itsestäänselvyys. Mies joutuu miettimään omaa seksuaalisuuttaan uudestaan. (Mitähän ne naiset minusta ajattelevat?) Moni pohtii, onko hänellä enää koskaan parisuhdetta tai loppuuko seksielämä kokonaan. Usko tulevaisuuteen saattaa tässä vaiheessa olla melko heikoilla. Oma seksuaalisuus askarruttaa päättyneessä suhteessa. Ongelmat seksissä nähdään usein yhtenä eron syynä. (Se jätti mut, kun ei noi sänkyhommat sitä tyydyttäneet.). Parisuhteessa on saattanut olla jo pitkään ongelmia seksissä. Niitä ei välttämättä ole selvitetty eroon päädyttäessä. Ongelmat saattavat seurata miestä uuteen suhteeseen, ja oireina voi olla haluttomuutta tai kyvyttömyyttä. Mies saattaa jopa arastella uuden suhteen aloittamista ollessaan epävarma itsestään. Epäonnistumisen tunne saattaa kasvaa varsinkin siinä vaiheessa, kun kumppanilla on uusi suhde. (Eihän se seksi enää loppuaikoina sujunut. Ensin vaimo ei halunnut ja sitten kun olisi, en enää onnistunut. Kai sillä nyt on kaikki paremmin.) Osa miehistä aloittaa suhteen hyvin pian eron jälkeen. Nämä suhteet ovat usein lyhyitä ja auttavat selviytymään erosta. Niillä haetaan takaisin seksuaalista itsetuntoa ja etsitään vastausta kysymykseen, kelpaanko enää kenellekään. Miehet saattavat kokea saaneensa villit poikamiesvuotensa takaisin. (Olihan se alkuaika melko villiä. Vantaan risteilyllä käytiin joka viikko ja kyllähän sitä seuraa sitten löytyikin. Kivaa se aluksi oli, mutta levottomuus tuli aina uudestaan eikä sitä kauaa jaksanut.) 22