ENNAKOIVAT KOTIKÄYNNIT TEUVALLA,

VAASAN AMMATTIKORKEAKOULU Irma Harjula ENNAKOIVAT KOTIKÄYNNIT TEUVALLA, YLI 85-VUOTIAILLE ILMAN KUNNALLISTA PALVE- LUA OLEVILLE VANHUKSILLE VUOSINA 2005 2006 Sosiaali- ja terveysala Erikoistumisopinnot 2005

2 VAASAN AMMATTIKORKEAKOULU KEHITTÄMISTEHTÄVÄN TIIVISTELMÄ Koulutusyksikkö: Sosiaali- ja terveysalan yksikkö Koulutusohjelma: Johtamisen erikoistumisopinnot Tekijä: Irma Harjula Työn nimi: Ennakoivat kotikäynnit Teuvalla, yli 85-vuotiaille ilman kunnallista palvelua oleville vanhuksille, vuosina 2005-2006 Ohjaava opettaja: Inkeri Laitinen Vuosi: 2006 Sivumäärä: 53 Liitteiden lukumäärä: 5 Kehittämistehtävä käsittelee ennakoivien kotikäyntien tekemistä Teuvan kunnassa kaikille yli 85-vuotiaille ilman säännöllistä palvelua oleville vanhuksille. Ennakoivien kotikäyntien tekeminen on kirjattuna Teuvan vanhustenhuollon strategia vuoteen 2009. Kehittämistehtävän tarkoituksena on löytää vastaus siihen, minkälainen on kotona ilman palveluja asuvien teuvalaisten 85vuotta täyttäneiden vanhusten toimintakyky ja itsenäinen selviytyminen, sekä löytää ja kartoittaa tarpeet joita vanhuksilla on. Lisäksi tarkoituksena on löytää hyöty siitä mikä ennakoivista kotikäynneistä on vanhukselle, omaiselle ja kunnalle. Tutkimus on laadullinen ja toisaalta määrällinen. Tutkimus toteutettiin haastattelututkimuksena. Haastateltiin kotikäynnillä kaikki yli 85vuotiaat ilman säännöllistä palvelua olevat vanhukset. Haastattelun tukena käytettiin kyselykaavaketta. Kysymykset analysoitiin ja käsiteltiin nimettöminä. Kehittämistehtävän tulosten perusteella voisi sanoa että palvelutarpeet oli vähäisiä. Fyysiseltä kunnoltaan vanhukset olivat yllättävän toimintakykyisiä. Tärkeäksi nousi tiedon ja neuvojen antaminen, sekä auttaminen ja ohjaaminen erilaisten asioiden hoitamisessa. Haastattelijoiden tekemiä jatkoyhteydenottoja oli 53 kpl. Omaisten suuri tuki nousi vahvasti esille. Vastanneista melko suuri määrä koki yksinäisyyttä. Ennakoivien kotikäyntien tekeminen oli haastavaa ja palkitsevaa. Sain olla etuoikeutetussa asemassa kun kaikkiin näihin ihaniin vanhuksiin sain tutustua, siitä kaunein kiitos. Jokainen vanhus on yksilö jota tulee kunnioittaa, hänen kokemuksistaan ottaa opiksi ja antaa tilaa arvokkaalle vanhuudelle. Avainsanoja: ennakoiva kotikäynti, vanhus, toimintakyky

3 SISÄLLYS 1. JOHDANTO 6 2. KEHITTÄMISTEHTÄVÄN TAVOITTEET 8 3. ENNAKOIVA HOITOTYÖ VANHUSTENHUOLLOSSA 9 3.1. Vanhustyön keskeiset käsitteet 9 3.2. Ikääntyminen ja toimintakyky 10 4. TEUVAN SOSIAALI- JA TERVEYSHUOLLON PALVELUT 13 5. ENNAKOIVIEN KOTIKÄYNTIEN SUUNNITTELU 15 5.1. Vanhushuollon strategian linjaukset 15 5.2. Toimintasuunnitelma 15 5.3. Yli 85-vuotiaat palvelun piirissä Teuvalla 16 5.4. Ohjausryhmä 17 5.5. Valmistelutyö 17 5.6. Kustannukset 19 6. TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 21 6.1. Tutkimusaineisto 21 6.2. Menetelmä 21 6.3. Tutkimuslupa 22 6.4. Tutkimuksen aikataulu 23 7. TUTKIMUSTULOKSET 24 7.1. Asuminen ja apuvälineet 24 7.2. Terveydentila ja toimintakyky 29 7.3. Aistien toimintakyky 34 7.4. Sosiaalinen verkosto ja osallistuminen 35 7.5. Kotiaskareista selviytyminen 38

4 7.6. Toimeentulo 39 7.7. Viestintäyhteydet 40 7.8. Tulevaisuus 40 7.9. Sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö 42 8. JOHTOPÄÄTÖKSET 44 8.1. Toimintakyky ja itsenäinen selviytyminen 44 8.2. Tarpeet, tarpeiden kartoitus, ohjaus, neuvonta ja tiedottaminen 45 8.3. Mieliala ja yleinen lääkkeiden käyttö 46 8.4. Omaisten osuus vanhuksen elämässä 47 8.5. Haastattelussa sovitut yhteydenotot 47 8.6. Ennakoivasta kotikäynnistä nouseva hyöty 48 9. POHDINTA 50 LÄHTEET 53

5 Liite 1. Kirje Liite 2. Kyselylomake Liite 3. Kaavake ajankäytöstä Liite 4. Puhelinmuistio Liite 5. Tiivistelmä korjausavustuksista

6 1. JOHDANTO Ikäihmisten palvelujen kehittämisen tärkeimpänä tavoitteena on mahdollistaa kotona asuminen mahdollisimman pitkään. Kotipalvelujen tarvetta voidaan suunnitelmallisesti selvittää esimerkiksi 75 tai 80 vuotta täyttäneiden kunnan asukkaiden ehkäisevien kotikäyntien avulla, joista on saatu myönteisiä kokemuksia vuosina 2001 2003 toteutetuissa alueellisissa hankkeissa. Kunnat voivat osana sosiaalipalvelua käynnistää ehkäiseviä kotikäyntejä koskevan palvelumuodon kunnan osoittamalle ikäryhmälle. (<URL:http://www.stm.fi/Resource.phx/hankk/hankt/tato/tato.htx.i806.pdf>) Ehkäisevän vanhustyön merkitystä korostaa ikääntyvän väestön nopea kasvu ja siihen liittyvä hoiva- ja hoitopalvelujen tarpeen lisääntyminen. Tätä taustaa vasten syntyi Teuvalla tavoite kotona asumisen tukemisesta ja samalla kohottaa ikäihmisten elämänlaatua ennaltaehkäisevällä toiminnalla. Ehkäisevän työn kautta voidaan ylläpitää vanhusten itsenäistä selviytymistä sekä vaikuttaa sosiaali- ja terveyshuollon kustannuksiin. Teuvan vanhustenhuollon strategia vuoteen 2009 tehtiin vuoden 2004 aikana, strategiaan on kirjattuna ennaltaehkäisevät kotikäynnit. Ennakoivat kotikäynnit ovat osa vanhusten kotihoidon toimenpiteitä. Strategian mukaan käynnit aloitettiin vuonna 2005. Kotikäynnit suoritettiin yli 85-vuotiaille (vuonna 1920 tai sitä aikaisemmin syntyneille), kotona asuville vanhuksille, jotka eivät vielä ole säännöllisen palvelun piirissä. Myöhemmin käyntejä tullaan laajentamaan koskemaan yli 80-vuotiaita ja myöhemmin myös yli 75-vuotiaita vanhuksia. Sitä nuoremmat koetaan olevan niin hyvässä kunnossa että ei käyntiä nähdä tarpeelliseksi. (Työryhmä 2004, Teuvan vanhustenhuollon strategia vuoteen 2009 s. 37) Ennaltaehkäisevien kotikäyntien tavoitteena on tukea ikäihmistä selviytymään kotona välittää tietoa palveluista ja antaa neuvoja

7 vanhusten omien voimavarojen aktivointi ja vanhuksen auttaminen säilyttämään toimintakykynsä mahdollisimman pitkään arvioida asunnon muutostöiden tarve ennakoida ikäihmisen avun tarve esim. milloin henkilö on tulossa kotipalvelun piiriin tai tarvitsee mahdollisesti muita palveluja kartoittaa kotiympäristön tapaturmariskit ja varmistaa vaarattomat kulkureitit kotona. (Työryhmä 2004, Teuvan vanhustenhuollon strategia vuoteen 2009, s. 37)

8 2. KEHITTÄMISTEHTÄVÄN TAVOITTEET Varsinaisen tutkimuksen tavoitteita miettiessäni oli katsottava ensiksi mitä yleiset tavoitteet sanovat ennakoivista kotikäynneistä ja suhteuttaa ne oman kuntani tavoitteisiin. Kun vertasin näitä tavoitteita keskenään, nousi keskeisimmäksi ja tärkeimmäksi tavoitteeksi ennakoivia kotikäyntejä tehtäessä vastata kysymykseen; Minkälainen on kotona ilman palveluja asuvien teuvalaisten 85 vuotta täyttäneiden vanhusten toimintakyky ja itsenäinen selviytyminen? Kysymyksessä on laaja kokonaisuus, vastauksen saaminen on monitahoinen, siksi kysymysten tulee olla kattavia ja koko elämänkirjon käsittäviä. Kun saadaan ensimmäiseen tavoitteeseen vastaus, päästään eteenpäin, tulosten perusteella toiseksi tutkimuksen tavoitteeksi nousee ennakoivien kotikäyntien kautta löytää tarpeet, jotka vanhuksella on. Tarpeiden kartoitus ja kartoituksen pohjalta annetaan ohjausta, neuvoja ja tietoa, joilla tarpeita voidaan tyydyttää ja parantaa. Kolmantena tavoitteena tulee hyöty. Mitä hyötyä ennakoivista kotikäynneistä oli vanhukselle, vanhuksen omaiselle ja kunnalle? Kuinka hyöty mitataan ja onko hyöty yleensä mitattavissa? Hyöty voi olla henkistä, fyysistä tai rahallista. Tutkimuksen keskeisiin tavoitteisiin haettiin vastauksia haastattelemalla kaikkia yli 85-vuotiaita vanhuksia jotka eivät olleet säännöllisen palvelun piirissä. Käsittelen tässä tutkimuksessa ensin kehittämistehtävän tavoitteet, sitten vanhustyön keskeiset käsitteet, ennakoiva hoitotyö, ikääntyminen ja toimintakyky. Lähemmin Teuvan kuntaa ja sen palveluja. Seuraavaksi enemmän tietoa prosessista, kuinka ennakoivat kotikäynnit käytännössä käynnistetään. Sitten tulee tutkimusaineisto ja tutkimusmenetelmät. Seuraavaksi vuorossa on tutkimustulokset ja johtopäätökset. Lopuksi pohdinta.

9 3. ENNAKOIVA HOITOTYÖ VANHUSTENHUOLLOSSA 3.1. Vanhustyön keskeiset käsitteet Vanhustyössä toimii monen ammattialan ja palveluorganisaation työntekijöitä, jotka omista lähtökohdistaan käsin saattavat ymmärtää vanhuuden ja vanhana olemisen eri tavoin. Lisäksi vanhojen ihmisten oma, heidän omaistensa, vanhustyön palveluorganisaatioiden hallintoihmisten sekä luottamushenkilöiden vanhuskäsitykset saattavat erota toisistaan. Vanhuskäsitys muodostuu siitä, minkälaisena vanheneminen, vanhuus ja vanha ihminen nähdään, kuvataan ja määritetään. Ikääntyneiden ihmisten oma käsitys vanhuudesta on yleensä myönteisempi kuin vallitseva yhteiskunnallinen vanhuskäsitys. Voidaankin sanoa, että vanhuus on paljolti kokemuksellinen asia ja asennekysymys. Vanhenemisen uuden aikakauden taustalla vaikuttavat: ihmisten pitkäikäisyys, vanhuuden moninaisuus ja vaihtelevuus (diverssiteetti) sekä eri sukupolvien vaatimukset. Pitkäikäisyyteen vaikuttaa ihmisen fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset vanhenemisprosessit, joista aiheutuu muutospaineita vanhuspalvelujen kehittämiselle. Vanhenemisessa ja vanhuudessa on alettu korostaa diverssiteettiä, joka merkitsee erilaisuutta, heterogeenisyyttä, monimutkaisuutta ja monikasvoisuutta. Esimerkiksi ikääntyneitten perherakenne on nykyisin aivan toinen kuin teollisen yhteiskunnan ydinperhemalli. Merkittävä seikka, joka vaikuttaa uuteen vanhenemiseen on se, mihin sukupolveen yksilö kuuluu, sillä eri sukupolvilla on erilaisia vaatimuksia. Sukupolvelle on siten ominaista siihen kuuluvan ryhmän kokema samuus jostakin yhteisestä ja toisaalta erilaisuus suhteessa johonkin toiseen ryhmään. (Työryhmä 2004, Teuvan vanhustenhuollon strategia vuoteen 2009; 5)

10 VANHUSPOLITIIKAN KÄSITE V a n h u sp o litiik a lla (ik ä ä n ty m isp o litiik a lla ) tarkoitetaan ikään tyn eid en ih m isten tarp eitten tyydyttäm istä, heidän asem ansa ja o sa llisu u ten sa p a ra n ta m iseen sek ä h eid ä n hyvinvointinsa edistäm iseen suunnattuja tavoitteita, toim in talin joja ja y k sittäisiä toim ia. V A N H U S P O L I T I I K A N J A V A N H U S T Y Ö N K Ä S I T T E E T S I V U 4 /4 " A m m atillinen va n h u styö on toim intaa, jon k a pääm ääränä on edistää iäkkään ihm isen hyvinvointia ja eläm änlaatua, lisätä hänen eläm änhallintaansa ja turvallisuuttaan r v a u tta a n sekä k ä luoda o d a edellytyksiä e d e k m ielekkäälle k k ä ä lle to im in n a lle ja o sa llisu u d e lle ta sa v er ta ise n a k a n sa la ise n a korostaen erityisesti vanhan ihm isen om ia voim avaroja ja om atoim isuutta." ( K oskinen, A alto, H akonen, K arjalainen, P äivärinta 1997) Suomen ikäpolitiikan keskeisimpinä tavoitteina ovat ikääntyneiden ihmisten hyvinvoinnin, mahdollisimman itsenäisen selviytymisen ja hyvän hoidon edistäminen. Ikäpolitiikan keskeisiä arvoja ovat tasa-arvo, itsemääräämisoikeus, taloudellinen riippumattomuus ja sosiaalinen integraatio. Yleisenä päämääränä on nykyaikaisen ja aktiivisen ikääntymiskäsityksen toteuttaminen, jossa painotetaan sairauksien ja toimintarajoituksien sijaan resursseja ja yksilöllisiä voimavaroja. (URL:http://www.soc.utu.fi/sospol/sosger/sosiaaligerontologia/alue2/suomen_vanhus politiikka.pdf>) 3.2. Ikääntyminen ja toimintakyky Useissa suomalaisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että vanhukset haluavat asua kotona mahdollisimman pitkään. Tämä edellyttää, että vanhus kokee kotona asumisen turvallisena ja hänellä on tietoa siitä, mistä saa tarvittaessa

11 apua ja tukea. Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoiteohjelman vuosille 2004-2007 mukaan, kunnat voivat osana sosiaalipalvelua käynnistää ehkäiseviä kotikäyntejä koskevan palvelumuodon kunnan osoittamalle ikäryhmälle. (Häkkinen, Holm, 2004; 9) Toimintakyky vaihtelee ikääntymisen aiheuttamien muutosten ohella sen mukaan, miten toimintakykyä ylläpidetään. Eri elämänvaiheissa haasteet arkielämässä ovat erilaiset. Keskeisenä ajatuksena on yksilön suoriutuminen elämän jokapäiväisistä toiminnoista. Toimintakyky heikkenee iän myötä ja sen heikkeneminen nopeutuu 75 ja erityisesti 80 ikävuoden jälkeen. (Häkkinen, Holm, 2004; 11) Jotta ikäihmisten tarpeisiin voidaan vastata, tarvitaan tietoja ikäihmisten terveydestä ja toimintakyvystä sekä niiden muuttumisesta. Ennakoivilla kotikäynneillä pystytään kartoittamaan ja tunnistamaan tulevia hoidollisia toimenpiteitä niillä vanhuksilla joiden kohdalla riski on suurin. Toimintatapojen muutoksilla tai saamalla tukea ja apua läheisiltään tai käyttämällä julkisia tai yksityisiä palveluja voi ikäihminen selviytyä arkipäivän toiminnoista vielä pitkään. (Häkkinen, Holm, 2004; 11) Toimintakyky rajataan usein fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn. Kuitenkin toimintakyky on näiden toimintojen monimutkainen ja kokonaisvaltainen yhteistuotos. Ympäristö, mieliala ja keho ovat jatkuvassa keskenäisessä vuorovaikutuksessa. Kotona asuvien osuus 75 vuotta täyttäneistä oli vuoden 2002 lopussa 86,7 prosenttia. Heistä säännöllisen palvelun piirissä neljäsosa. 85 vuotta täyttäneistä säännöllisen palvelunpiirissä oli puolet. Säännöllinen palvelu sisältää kotipalvelun, kotisairaanhoidon, palveluasumisen, vanhainkotihoidon ja pitkäaikaishoidon terveyskeskuksissa. Aluksi palvelu käsittää ns. avohoitoa jossa palvelu tuotetaan kotiin ja iän myötä lisääntyy ns. laitoshoito. Häkkinen ja Holm vertaavat kirjassaan Ikääntyneiden sosiaali- ja terveyspalveluihin (2002), että nykyisen tiedon mukaan säännöllinen kotihoidon palvelu alkaa keskimäärin 76-vuotiaana ja laitoshoidon tarve 82-vuotiaana. (Häkkinen, Holm, 2004; 13) Ennaltaehkäisevien kotikäyntien tarkoituksena on tukea kotona asumista. Hallitusohjelman mukaan kotona asuminen on vanhustenhuollon ensisijainen tavoite.

12 Sosiaali- ja terveyshuollon tavoite ja toimintaohjelmassa vuosille 2004-2007 nostetaan ikäihmisen palvelujen kehittäminen tärkeimmäksi tavoitteeksi, edellytyksenä asua kotona mahdollisimman pitkään. Kotona selviämistä voidaan tukea, tavoite- ja toimintaohjelman mukaan kotihoidontarvetta voidaan suunnitelmallisesti kehittää ennakoivien kotikäyntien avulla. Kunnat voivat osana sosiaalipalvelua käynnistää ehkäiseviä kotikäyntejä koskevan palvelun kunnan osoittamille ikäryhmille. (Häkkinen, Holm, 2004; 9) Varsinaisia lakeja ja asetuksia ei ole jotka velvoittaisivat kunnat järjestämään ennakoivia kotikäyntejä. Ennakoiva kotikäynti ei siis ole subjektiivinen oikeus. Suomen kuntaliitto, Stakes ja sosiaali- ja terveysministeriö käynnistivät valtakunnallisen hankkeen viidessä kunnassa vuonna 2002 vanhuksille suunnattujen ennakoivien kotikäyntien toteuttamiseksi. (Häkkinen, Holm, 2004; 23)

13 4. TEUVAN SOSIAALI- JA TERVEYSHUOLLON PALVELUT Teuva on muuttotappiokunta josta nuoret lähtevät opiskelemaan muualle. Meillä vanhusväestö kasvaa nopeasti. Samalla palvelujen tarve vanhusväestölle lisääntyy. Kuitenkin kunnan verotulot eivät kasva samaan tahtiin ja valtionosuudet pienenevät väestömäärän pienentyessä. Taulukko 1. Väestön ikärakenne ja sen muutoksen ennuste Teuvalla vuosina 2003-2030. < URL:http://www.teuva.fi/kunta/pdf/terveystoimi/Strategia.pdf> Asukasluku Yli 65 v Yli 75 v Yli 85 v % % % 1.1.2003 6403 1470 23,0 728 11,4 150 2,3 1.1.2004 6340 1466 23.2 744 11.8 169 2.7 Ennuste: 2010 6001 1446 24,1 747 12,4 206 3,4 2020 5488 1654 30,1 738 13,5 220 4,0 2030 5119 1720 33,6 931 18,2 230 4,5 Kuvio 1. Teuvan ikäjakauma 1.1.2005 <URL:http://www.teuva.fi/kunta/pdf/taskutieto.pdf> Teuvalla oli 1.1.2005 asukkaita 6307, heistä miehiä 3169 ja naisia 3138. Teuvan sosiaali- ja terveystoimi on yhdistetty vuonna 1993. Palvelumuotoja vanhuksille on erilaisia. Suppeana versiona voidaan mainita seuraavaa: laitoshoitoa annetaan terveyskeskuksen vuodeosasto 1:llä, 38 potilaspaikkaa. Henriikkakodilla, (entinen vanhainkoti) jossa on asukkaita yhteensä 38, heistä yleisosastolla 28 ja

14 dementiayksikössä 10. Lisäksi on Lehtiharjun osastot 2 ja 3 jotka ovat tulosvastuullisia yksiköitä ja lähes kaikki asukkaat tulevat ostopalveluna muista kunnista. Välimuotoisina palveluina Teuvalla on palvelukoteja, joita on viisi, kuudes palvelukoti avataan loppusyksystä 2006. Palvelukodeissa on asukaspaikkoja 47, lisäksi on lyhytaikaispaikkoja kaksi kappaletta. Palvelukotipaikat lisääntyvät syksyllä 2006 uuden palvelukodin avaamisen myötä kymmenellä pitkäaikaispaikalla ja kahdella lyhytaikaispaikalla. Kotihoidossa, joka käsittää kotipalvelun ja KSH:n, on aloitettu tiimityöskentely maalliskuun 2006 alusta. Lähes kaikilla asiakkailla on hoito- ja palvelusuunnitelma, joka on työskentelyn perustana. Asiakaskäyntejä kotihoidossa vuonna 2005 oli kotipalvelussa 25784 ja kotisairaanhoidossa 5466. Tukipalvelut ovat vanhuksille tarkoitettu kotihoidon alainen palvelukokonaisuus, tukipalveluihin kuuluu ateriapalvelu, saunapalvelu, siivouspalvelu, pyykkipalvelu ja turvapuhelinpalvelu. Tietenkin tulevat vielä täydentävät palvelut, erilainen neuvolatoiminta, fysioterapia ja laboratorio. Teuva muodostuu kirkonkylästä ja kahdeksasta sivukylästä. Lähipalvelu keskittyy kirkonkylään, neljässä sivukylässä toimii vielä kauppa, kaupan yhteydessä on posti ja apteekin lääkekaappi. Myös pankin sivukonttori toimii neljässä sivukylässä.

15 5. ENNAKOIVIEN KOTIKÄYNTIEN SUUNNITTELU Ennakoivien kotikäyntien tekeminen aloitettiin 2005. Suunnittelun ja varsinaisten kotikäyntien tekeminen aloitettiin yhteistyössä terveydenhoitaja Tarja Rinta- Säntin kanssa. Tarja ehti tehdä 21 kotikäyntiä, jonka jälkeen hän siirtyi muihin tehtäviin ja loput 58 kotikäyntiä jäivät minun tehtäväkseni. Syksyllä 2004 oli Tampereella koulutus- ja informaatiotilaisuus jossa käsiteltiin Suomen kuntaliiton, Stakesin ja sosiaali- ja terveysministeriön toteuttamaa valtakunnallista hanketta, Ehkäisevät kotikäynnit vanhuksille. Teuvalta meitä osallistui kyseiseen tilaisuuteen viisi henkilöä. Eväitä saatiin ja intoa oli riittävästi, niinpä teimme alustavan suunnitelman ennakoivien kotikäyntien toteuttamisesta Teuvan vanhushuollossa. Hoitotyönjohtaja teki esityksen lautakunnalle ja näin asia lähti etenemään. 5.1. Vanhushuollon strategian linjaukset Päätös ennakoivien kotikäyntien tekemisestä vuoden 2005 aikana kaikille yli 85- vuotiaille teuvalaisille kotona asuville vanhuksille, jotka eivät ole säännöllisen palvelun piirissä, perustui Teuvan vanhustenhuollon strategiaan vuodelle 2009. Hoitotyönjohtaja Hannele Laaksosen kanssa sovittiin, että ennakoivat kotikäynnit, tekee kodinhoitaja/sosionomi Irma Harjula ja terveydenhoitaja Tarja Rintta-Säntti. Ohjausryhmä vahvisti, että ennakoivat kotikäynnit tehdään vuonna 1920 tai sitä aikaisemmin syntyneille henkilöille, joilla ei ole voimassa olevaa hoito- ja palvelusuunnitelmaa. 5.2. Toimintasuunnitelma Tehtiin alustavan toiminta-suunnitelman tueksi ja ohjeistukseksi itselleni ja Tarja Rinta-Säntille, siitä kuinka etenemme ja että kaikki asiat tulisi otettua huomioon. Ohjausryhmän perustaminen Oman henkilöstörekisterin luominen (väestörekisteriä hyväksi käyttäen) Kyselykaavakkeen laatiminen Suunnitelman laatiminen

16 Lehdistön kautta tiedottaminen (lehtijuttu) Kirjeen laatiminen ja lähettämisen aikatauluttaminen Oheismateriaali ja erilaiset tiedotteet, niiden laatiminen ja tilaaminen Käynnin varmistaminen ja kotikäynti päivästä sopiminen puhelinsoitolla Varsinainen kotikäynti (tehdään yksilökäyntinä) Tulosten analysointi, yhteenvetojen, havaintojen ja johtopäätösten tekeminen. Tulosten hyödyntäminen tulevaisuuden toimenpiteitä ajatellen. Tarvittaessa toinen käynti esim. fysioterapeutti, hammashoitaja, tai joku muu henkilö, jonka käynti olisi vanhukselle tarpeen esim. kodin muutostöitä suunniteltaessa tai apuvälineiden tarpeellisuutta mietittäessä. 5.3. Yli 85-vuotiaat palvelun piirissä Teuvalla Yli 85-vuotiaita oli 1.1.2004 Teuvan kunnassa 170 henkilöä. Kunnan tarjoaman säännöllisen (laitoshoito, palvelukotihoito, kotihoito, HPS asiakkaat) palvelun piirissä oli yhteensä 90 henkilöä. Taulukko 2: Yli 85-vuotiaat palvelunpiirissä 1.1.2004 Palvelunpiirissä Kpl Henriikkakoti Yleinen 11 Dementiayksikkö 3 Terveyskeskuksen Os 1 14 Os 2 1 Palvelukodeissa 28 Kotihoidossa Kotipalvelussa 28 Kotisairaanhoidossa 5 Yht. 90 Tilapäisasiakkaita ei Hps 20 kotona ilman palvelua, yksin tai omaisen kanssa 60 Tilanne 1.1.2004 tarkoitti sitä, että ennakoivat kotikäynnit Teuvan kunnassa olisi pitänyt tehdä 80:lle yli 85-vuotiaalle henkilölle.

17 5.4. Ohjausryhmä Moniammatillinen ohjausryhmä kokoontui 9.2.2005 klo 13-15 terveyskeskuksen kabinetissa. Ryhmään kuului 9 henkilöä eri ammattiryhmistä, mukana oli lääkäri, sosiaalityöntekijä, fysioterapeutti, terveydenhoitaja, osastonhoitaja vuodeosastolta, kotipalveluohjaaja, hoitotyön johtaja, kodinhoitaja/sosionomi ja sihteerinä kanslisti. Olimme Tarja Rinta-Säntin kanssa alustavasti laatineet kirjeen (liite 1) ja kysymykset, jotka käytiin läpi ja paranneltiin (liite 2). 5.5. Valmistelutyö Ennen kuin päästään varsinaiseen kotikäyntiin on paljon työtä, tämä ilmenee jo alustavasta toimintasuunnitelmasta. Ensimmäisenä asiana kokoonnuimme Tarjan kanssa ja mietimme mitä kaikkea pitää tehdä. Ensimmäiseksi täytyy löytää kaikki ne vanhukset joille ennakoiva käynti tehdään. Väestörekisteristä tulostettiin lista päivämäärän 1.1.2005 mukaan kaikista vuonna 1920 tai sitä aikaisemmin syntyneistä teuvalaisista henkilöistä. Lista käytiin lävitse kolmeen kertaan kun erottelimme henkilöt jotka ovat laitoksessa, palvelukodeissa tai kotihoidon säännöllisen palvelun piirissä. Lopulliseen listaan jäi 116 henkilöä. Aiemmin kerroin vuonna 2004 olleen 80 henkilöä joille ennakoiva kotikäynti olisi tehtävä, tämä lista oli kuitenkin suurempi, siinä oli tilanne otettu 1.1.2005 ja kaikki 1920 tai sitä aikaisemmin syntyneet, eli ikä oli toisilla 84 ja toisilla kohta 86. Jokin helppo tapa rajaukselle tuli löytää ja me päädyimme syntymävuoteen. Näistä 116 henkilöstä tehtiin osoite- ja puhelinnumerolista, jonka perusteella kirjeet ja puhelinsoitot tehtäisiin. Seuraavaksi suunnittelimme kyselykaavaketta, jota käytettäisiin pohjana. Otimme ohjeelliseksi pohjaksi kaavakkeen jota oli käytetty valtakunnallisessa hankkeessa. Kaavaketta muokattiin meidän tarpeitamme vastaavaksi. Lopullisesti kaavake hyväksyttiin ohjausryhmässä. Kyselykaavaketta kokeiltiin neljän eri vanhuksen luona, kokeilu onnistui ja päätimme, ettei muutoksi tässä vaiheessa enää tehdä. Samalla tavalla teimme kirjeen joka lähetetään vanhukselle, lopullinen muoto hyväksyttiin ohjausryhmässä.

18 Oheismateriaalia, jota meillä tulisi olla mukana ja jota annettaisiin vanhuksille tarpeen mukaan, kertyi runsaasti. Tilasimme ilmaisen esitteen ikäihmisten kotitapaturmista, laadimme puhelinmuistion jossa on tärkeimmät käytettävät numerot (liite 4). Vanhus- ja vammaisneuvoston tekemä palveluopas otettiin myös materiaaliksi. Teimme tiedotteen eläkkeensaajan hoitotuesta ja erityishoitotuesta sekä asumistuesta. Lisäksi tehtiin tiivistelmä erilaisista asunnon korjausavustusmuodoista (liite 5). Mukana oheismateriaalissa oli tietopaketti Sosiaali- ja terveystoimen asiakasmaksuista. Kuten kaikesta edellä kerrotusta huomaa, pohjatyö oli monivaiheinen ja aikaa vievä prosessi. Teimme pohjatyön huolella eri näkökulmia miettien ja suunnitellen. Kaikki oheismateriaali, jota olimme keränneet, oli tarpeen. Kiitollisia oltiin esimerkiksi palvelunumeroiden koosteesta ja eläkkeensaajan hoitotukitiedotteesta. Kirje joka vanhukselle lähetetään, on ensimmäinen henkilökohtainen yhteydenotto ja siksi erityisen tärkeä. Kirjeessä kerrotaan ennakoivasta kotikäynnistä ja siitä, että käynti perustuu vapaaehtoisuuteen. Kirje on varustettu kotikäynnin tekijän henkilökohtaisella allekirjoituksella ja puhelinnumerolla. Kirjeessä kerrotaan, että asianomainen henkilö ottaa yhteyttä lähiaikoina. Kirje lähetettiin aina noin viikkoa ennen varsinaista yhteydenottoa joka oli puhelinsoitto. Puhelinsoiton yhteydessä kysyttiin aina haluaako asiakas käyntiä ja sovittiin varsinaisen ennakoivan kotikäynnin ajankohta. Varsinainen kotikäynti on sovittu puhelimitse, kellonajoista tulee pitää kiinni. Esteen sattuessa tulee esteestä vanhukselle ilmoittaa ajoissa. Varsinaiseen käyntiin tulee varata riittävästi aikaa, aika tietysti riippuu tilanteesta, mutta vähintään 1,5 tuntia tulee varata, kiire ei saa olla ja tulee ottaa huomioon, että keskustelu voi rönsyillä. Luottamus haastattelijan ja asiakkaan välille tulisi syntyä, näin saadaan paras lopputulos. Vanhus voi kertoa hyvinkin henkilökohtaisia asioita ja vaitiolovelvollisuus velvoittaa työntekijää toimimaan niin, että vanhus ymmärtää henkilökohtaisesti kerrottujen asioiden jäävän vanhuksen ja haastattelijan välisiksi.

19 Vanhusten haastattelussa on tärkeintä keskustelu ja luottamuksen saavuttaminen, haastattelulomake toimii tukena ja sen avulla täsmennetään asioita joita jokaisen haastattelijan tulee ottaa esille Terveydentila Yleinen toimintakyky, liikunta ja liikkuminen Näkö, kuulo, ravitsemus, lääkkeet Sosiaalinen verkosto ja osallistuminen Kotiaskareista selviytyminen Asuminen (korjaus- ja muutostyöt) ja toimeentulo (ohjaaminen avustusten hakemiseen) Viestintäyhteydet Tulevaisuus Kotikäynneissä tärkeitä kohtia ovat varsinaisen haastattelun ja keskustelun lisäksi etukäteisvalmistautuminen, tulo vanhuksen kotiin, sieltä lähtö sekä jälkitoimet kirjaamisineen ja päätelmineen. 5.6. Kustannukset Kustannukset joita ennakoivista kotikäynneistä on muodostunut jakaantuvat neljään eri kokonaisuuteen, ensiksi matkakustannuksiin, toiseksi pohja- ja suunnittelutyöhön käytettyyn aikaan, kolmanneksi varsinaiseen kotikäyntiin liittyvä ajan käyttö ja neljäntenä muut kustannukset. Ajankäyttöseurantakortti (liite 3), oli käytössämme ja siihen merkittiin kuinka paljon kului aikaa alkuvalmisteluihin, puhelinkontaktiin, varsinaiseen kotikäyntiin, matkoihin ja jälkityöhön eli loppuyhteenvedon tekemiseen. Kotikäyntejä tehtiin seitsemänkymmentäyhdeksän (79), matkaa kertyi yhteensä 557,3 kilometriä, korvaus on 0,40 kilometriltä, taulukko 3. Taulukko 3: Matkakustannukset varsinaisista kotikäynneistä MATKAKUSTANNUKSET

20 Käyntimäärä km korvaus a` 0,40 79 käyntiä 557,3 km 226,76 Omasta työajastani oli laskettu ennakoiviin kotikäynteihin kuluvan vuonna 2005 noin 20-25 %. Suunniteltu aika kului ennakoivien kotikäyntien suunnitteluun, pohjatyöhön ja ennakoivan kotikäynnin tekemiseen (katso taulukko 4), parinani pohjatyössä ja osaksi varsinaisissa kotikäynneissä oli terveydenhoitaja Tarja Rinta-Säntti. Taulukko 4: Ajan käyttö ennakoivien kotikäyntien yhteydessä AIKA, POHJATYÖHÖN VARSINAINEN KOTIKÄYNTI koulutus 2 x 8 h kirjeen läh. + muu työ 2 h perustietojen hankinta 2 x 3 h puhelinkeskustelu 36 h 25 min kyselykaavake 1 x 8 h kotikäynti + matka 115 h 30 min muu materiaali 2 x 4 h yhteenveto Excel 38 h työryhmä 7 x 1,5 h kirjallinen yhteenveto 76 h yht 48 h 30 min yht 267 h 55 min Kustannuksiin liittyy erilaiset muut kustannukset, niitä on tulosteet kuten kysymyslomake, kirje, muu materiaali ja loppuyhteenveto. Lisäksi kustannuksia muodostuu postituskuluista ja puhelinsoitoista.

21 6. TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN Tutkimuksella tulee aina olla jokin tarkoitus tai tehtävä. Tutkimuksen tarkoitusta tai tehtävää mietittäessä selviää onko tutkimus kartoittava, kuvaileva, selvittävä tai ennustava. Tutkimus voi sisältää useampia kuin yhden tarkoituksen ja tutkimuksen tarkoitus voi myös muuttua tutkimuksen edetessä. Tutkimusta suunniteltaessa tulee miettiä mikä menettely parhaiten selvittää tutkimuksen tavoitteet. (Hirsjärvi, Remes, Sajavaara, 1997; 135) 6.1. Tutkimusaineisto Tutkimusaineisto kerättiin tekemällä ennakoiva kotikäynti kaikille yli 85vuotiaille vanhuksille, jotka eivät olleet säännöllisen palvelun piirissä. Kotikäyntien ennakkolaskennan mukaan käyntejä tuli 116 kappaletta, lopulliseksi käyntien määräksi tuli 79 kappaletta. Neljä (4) henkilöä ehti nukkua pois ennen käyntiajankohtaa, viisi (5) henkilöä joutui sairaalahoitoon ennen käyntiä, kaksi (2) pääsi palvelukotiin, kolmeen (3) henkilöön ei saatu yhteyttä tai tuli selville, että olivat muuttaneet omaisensa luokse asumaan ja loput 23 henkilöä eivät jostakin syystä halunneet käyntiä, tai olivat juuri kyseisenä ajanjaksona poissa kotoaan. Tutkimus tehtiin haastattelemalla vanhuksia, haastattelun pohjana käytettiin kyselykaavaketta (liite 2) jossa kysymyksiä oli 51 kappaletta, haastattelussa edettiin keskustelemalla ja luomalla luottamuksellista kontaktia vanhukseen. Kyselykaavake toimii haastattelun tukena. Kysymykset rakentuivat kymmenestä eri kokonaisuudesta. Asuminen (kysymykset 1-11), terveydentila ja toimintakyky (kysymykset 12-28), aistit; näkö ja kuulo (kysymykset 29-32), sosiaalinen verkosto ja osallistuminen (kysymykset 33-37), kotiaskareista selviytyminen (kysymykset 38-39), toimeentulo (kysymykset 40-42), viestintäyhteydet (kysymys 43), tulevaisuus (kysymykset 44-48), sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö (kysymykset 49-51) sekä haastattelijan huomiot omin sanoin. 6.2. Menetelmä Tutkittaessa kotona asuvien vanhusten toimintakykyä ja itsenäistä selviytymistä jokapäiväisissä askareissa yhdistyvät tutkimustapana kvalitatiivinen eli ns. laadul-

22 linen ja kvantitatiivinen ns. määrällinen tutkimus. Tässä tutkimuksessa tai kehittämistehtävässä ei laadullista ja määrällistä voi erottaa toisistaan, vaan ne täydentävät toisiaan. Aineisto kerättiin haastattelemalla kaikkia yli 85-vuotiaita Teuvalaisia vanhuksia, jotka eivät ole säännöllisen kunnallisen palvelun piirissä. Haastattelun suoritustapana on laadullisuus, kyselykaavake ainoastaan ohjaa keskustelua. Kyseessä on siis keskustelu, jonka aikana savutettaisiin saumaton luottamus. Ihanteellisin tapa olisi, ettei kyselykaavaketta otettaisi esille keskustelun aikana, vaan haastattelija täyttäisi sen heti keskustelun jälkeen. Hyödyntämällä molempia tutkimusotteita ja niiden mukaisia menetelmiä samassa tutkimuksessa, kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen tutkimus täydentävät toisiaan. Kvalitatiivisen tutkimuksen tavoite on ymmärtää tutkimuskohdetta niin, että lopputulos toisi uusia tuloksia, tässä tapauksessa uusia innovatiivisiä kehittämisalueita vanhushuoltoon. Kvantitatiivisella analyysilla luodaan edellytyksiä kvalitatiivisen analyysin tekemiselle. Päätelmät eivät kuitenkaan saa olla yleistäviä, tulee löytää uusia näkökulmia ja ymmärtää iäkkään vanhuksen omat tarpeet yksilön näkökulmasta, kahta samanlaista vanhusta ei ole, näin ollen tarpeetkin ovat jokaisella erilaiset. Kyselykaavakkeet kerättiin yhteen ja tulokset kerättiin Excel tiedostoon, tiedosto suunniteltiin tätä tarkoitusta varten. Valmista kaavaa tai sapluunaa ei ollut olemassa vaan se kehiteltiin itse. Excel tiedostossa aineisto työstettiin ja analysoitiin, tuloksista muodostettiin erilaiset kaaviot ja tulokset, joita tässä kehittämistehtävässä on käytetty. Tutkimustulokset ilmoitan prosentteina ja suluissa kappalemäärät. 6.3. Tutkimuslupa Varsinaista tutkimuslupaa ei tarvittu sillä tutkimus perustui Teuvan vanhustenhuollon strategiaan vuoteen 2009. Strategiassa on suunnitelma ennakoivien kotikäyntien tekemisestä vuoden 2005 aikana yli 85-vuotiaiden vanhusten luona, jotka eivät ole kunnallisen säännöllisen palvelun piirissä. Teuvan vanhustenhuollon strategia vuoteen 2009 on hyväksytty Teuvan sosiaali- ja terveyslautakunnassa sekä Teuvan kunnanvaltuustossa.

23 6.4. Tutkimuksen aikataulu Aikataulusta muodostui viisivaiheinen, selkeät kokonaisuudet erottuvat toisistaan hyvin. Aikataulu koostui koulutuksesta, pohjatyön tekemisestä, varsinaisesta käynnistä, tulosten analysoinnista ja kirjallisen yhteenvedon laatimisesta. Vaihe I: koulutus tapahtui syksyllä 2004 Tampereella. Vaihe II: pohjatyö alkuvuodesta 2005, kysymysten laatiminen, kirjeen laatiminen ja pohjatyö jonka avulla väestörekisteristä etsittiin kaikki vuonna 1920 ja sitä aikaisemmin syntyneet, nimilistan läpikäyminen suoritettiin kolmeen kertaan koska siitä tuli poistaa kaikki jotka olivat laitoshoidossa, palvelukodeissa tai kotihoidon säännöllisen palvelun piirissä. Ohjaustyöryhmän kokoontuminen jossa kirje, kysymykset sekä oheismateriaali hyväksyttiin. Vaihe III: Varsinainen ennakoiva kotikäynti vuoden 2005 aikana. Varsinainen käynti alkaa kirjeen lähettämisellä ja jatkuu puhelinsoitolla jossa sovitaan käyntipäivä ja kellonaika. Itse kotikäynti suoritettiin itsenäisesti ja ainoastaan kaksi käyntiä tehtiin työntekijöiden yhteistyössä. Toinen työntekijä joutui siirtymään muuhun työhön, joten jatkoin käyntejä yksin, siksi osa käynneistä siirtyi tehtäväksi 2006-vuoden alkuun. Vaihe IV: Tutkimustulosten analysointi tapahtuu 2006 kevään ja kesän aikana. Vaihe V: Kirjallisen yhteenvedon laatiminen, tutkimustulosten julkaiseminen ja tiedottaminen tapahtuu syksyn 2006 aikana.

24 7. TUTKIMUSTULOKSET Vanhusten haastatteluissa tärkeintä oli keskustelu ja luottamuksellisen ilmapiirin luominen. Haastattelulomake toimi haastattelijan tukena ja toisaalta antoi loogisen etenemiskuvion haastattelutilanteeseen. Haastattelu tehtiin yhteensä 79 vanhukselle. Heistä oli vuonna 1915 tai sitä aikaisemmin syntyneitä 16 henkilöä, eli haastatteluhetkellä 90-vuotiaita tai täyttivät 90 vuotta vuonna 2005. Haastateltavista oli naisia 72 % (57) ja miehiä 28 % (22). 7.1. Asuminen ja apuvälineet Ensimmäinen kysymys, oli kolmivaiheinen. Kysyttiin asutteko yksin, puolison kanssa vai jonkun muun kanssa. Vastanneista 61 % (48) asui yksin, 19 % (15) asui puolisonsa kanssa ja 29 % (23) asui jonkun muun kanssa. Osa vanhuksista asui samassa talossa / taloudessa omaistensa kanssa tai lähes samassa taloudessa, siksi osa on vastannut kahteen kohtaan. Yli 85-vuotiaiden asuminen 100 % 80 % 60 % 40 % 20 % 0 % 61 % 19 % 29 % yksin puolison kanssa muu esim. lasten kanssa Kuvio 2: Vastaajan asumisolosuhteet (n =79). Toisessa kysymyksessä oli viisi eri vaihtoehtoa, asutteko omakoti- tai maalaistalossa, rivitalossa, kerrostalossa jossa hissi, hissittömässä kerrostalossa tai jossain muussa. Vastanneista 73 % (58) asui omakoti- tai maalaistalossa, rivitalossa asui 22 % (17), hissittömässä kerrostalossa 4 % (3) ja hissillisessä kerrostalossa 1 % (1),

25 muuta asumismuotoa ei ollut. Kuten vastauksista (kuvio 3) huomaa, suurin osa asui omakoti- tai maalaistalossa. Yli 85-vuotiaiden asunnot 100 % 80 % 60 % 40 % 20 % 0 % 73 % 22 % 4 % 1 % omakotitalo rivitalo kerrostalo ei his. kerrostalo hissillä Kuvio 3: Vastaajan asunto-olosuhteet Kolmannessa kysyttiin liittyykö portaiden käyttöön ongelmia. Ongelmaksi portaiden käytön koki 41 % (32) vastaajaa ja 59 % (47) vastaajista koki, että portaiden kanssa ei ollut ongelmia. Kysymyksessä neljä, kysyttäessä mukavuuksista tarkoitettiin asunnon sisällä olevia mukavuuksia. Niistä tiedusteltiin onko vesijohtoa, WC:tä, suihkua ja saunaa. Kuviosta 4 voi hyvin havainnoida, että ainoastaan yhteen (1) talouteen ei tullut vesijohtoa, kolmella (3) ei ollut vessaa sisällä, neljässä (4) suihku puuttui ja peräti kahdeltatoista (12) puuttui sauna sisältä, mutta oli kuitenkin ulkorakennuksessa. 100 % Asunnon mukavuudet 50 % 0 % vesijohto WC suihku sauna sisällä talossa 99 % 96 % 95 % 84 % ulkorakennuksessa 1 % 4 % 5 % 16 % Kuvio 4: Asunnossa olevat mukavuudet

26 Onko asunnossa palovaroitin oli viides kysymys. Vastanneista ainoastaan yhdellä (1) ei ollut palovaroitinta, kaikilta muilta (78) se löytyi. Kysymyksen alaotsikkona oli pystyykö vanhus vaihtamaan palovaroittimen patterin itse, jos ei pysty, kuka patterin siinä tapauksessa vaihtaa? Itse patterin vaihtoi 8 % (6) vanhuksista, omainen vaihtoi patterin 83 % (66). Kuviossa 5 kohta muu tarkoitetaan naapuria tai talonmiestä jotka vaihtoivat patterin 9 % (7). Palovaroittimen patterit vaihtaa muu 9 % itse 8 % omainen 83 % Kuvio 5: Palovaroittimen patterin vaihto Kysymyksessä kuusi tiedusteltiin tyytyväisyyttä nykyiseen asuntoon. Vaihtoehtoina haastattelulomakkeessa oli hyvin tyytyväinen, tyytyväinen ja tyytymätön. Kuviosta 7 selviää, ettei kukaan ollut nykyiseen asuntoonsa tyytymätön. Vanhuksista 35 % (28) oli nykyiseen asuntoonsa hyvin tyytyväisiä ja 65 % (51) vanhuksista tyytyväisiä. Seitsemännessä kysymyksessä keskityttiin muutostöiden tarpeellisuuteen. Eri vaihtoehtoina kysyttiin WC muutostyöt, saunan/suihkun kunnostus, kynnysten poisto, tukikaiteiden asennus, liuska portaiden viereen/tilalle, portaiden uusiminen, valaistuksen parantaminen, ovien levennys, muu mikä? Yleisesti kaikki vanhukset olivat hyvin vastahakoisia haluamaan mitään muutostöitä, vaan he olivat tyytyväisiä nykyiseen olotilaan, vaikka monessa taloudessa olisi oikeita tarpeita ollutkin, niitä ei haluttu. Tarvetta saunaan/suihkutilaan korjauksiin oli 7,5 % (6).

27 Vanhuksista 9 % (7) tarvitsisi remonttia taloon, mutta talo oli esim. perikunnan nimissä tai ei ollut intoa aloittaa remonttia. Tukikaiteita ja liuskoja toivoi 5 % (4). Kahdeksanneksi tiedusteltiin toimiiko haastateltava vanhus omaishoitajana. Kukaan haastatelluista vanhuksista ei itse toiminut omaishoitajana. Kysymyksessä yhdeksän tiedusteltiin keneltä vanhus saa säännöllisesti apua. Vaihtoehtoina oli puolisolta, lapsilta/lapselta, ystäviltä/tuttavilta, naapureilta, kunnan kotipalvelusta, yksityiseltä yrittäjältä. Suurimmaksi ryhmäksi muodostui lapset, 85 % (67) vanhuksista sai apua lapsilta. Kuvio 6 selventää asiaa aika hyvin, kuviossa tulos on ilmoitettu lukumääränä. Apua vanhus voi saada eri tahoilta samaan aikaan esim. kotipalvelusta ja lapsilta tai puolisolta ja lapsilta, siitä syystä luku on eri kuin vastanneiden määrä. Kuviossa muualta tarkoittaa sukulaista tai talonmiestä. Keneltä saatte säännöllisesti apua? 80 70 60 50 40 30 20 10 0 67 15 17 10 11 5 4 puoliso lapsilta ystäviltä naapureilta kotipalvelu yrittäjältä muulta Kuvio 6: Säännöllisen avun saanti Kysymys kymmenen oli apuvälineiden käyttöön liittyvä. Apuväline vaihtoehtoja oli kävelykeppi, rollaattori, pyörätuoli, turvapuhelin, näön apuvälineet, kuulon apuvälineet, tukitangot ja kaiteet, ruokailun apuvälineet, peseytymisen apuvälineet, korotukset, muu apuväline. Kuviosta 7 näkyy, että rollaattori ja keppi olivat yleisimmät apuvälineet. Rollaattoria käytti 50,6 % (40) ja keppiä 48 % (38), näön apuvälineitä 25 % (20), tankoja ja kaiteita oli käytössä 19 % (15), turvapuhelimia 18 % (14) ja kuulon apuvälinei-

28 tä 16,5 % (13) vanhuksella. Ruokailun apuvälineitä ei käyttänyt kukaan. Tulokset on kuviossa 7 ilmoitettu lukumääränä. Apuvälineiden käyttö muu av korotukset pes av tangot/kait kuulon av näön av turvapuh. pyörätuoli rollaattori keppi 1 3 2 11 15 13 14 20 40 38 0 10 20 30 40 50 Kuvio 7: Apuvälineiden käyttö yli 85-vuotiailla. Kysymyksessä yksitoista tiedusteltiin matkaa palveluihin. Matkan pituus vaihteli koska joissakin sivukylissä on pankki ja kauppa, kaupassa siinä postin palvelut. (taulukko 5) Taulukko 5: Matkan pituus palveluihin Matka palveluihin Palvelu yli 15 km 15-10 km 10-5 km 5 1 km alle 1 km kauppaan 1 1 10 40 27 postiin 1 1 10 40 27 pankkiin 5 1 6 40 27 apteekkiin 9 14 16 22 18 kelaan 9 14 16 22 18 Lääkäri / sosiaalikeskus 9 14 16 22 18

29 7.2. Terveydentila ja toimintakyky Kysymyksessä kaksitoista tiedusteltiin terveydentilaa. Kokiko vanhus terveydentilansa hyväksi, tyydyttäväksi vai huonoksi. Valtaosa 73,4 % (58) koki terveydentilansa tyydyttäväksi, hyväksi koki 19 % (15) ja huonoksi 11,4 % (9). Muutama koki sekä hyväksi että tyydyttäväksi, siksi vastauksien määrä on eri kuin haastatteluun osallistuneiden kokonaismäärä. Terveydentila yli 85-vuotiaat 60 50 40 30 20 10 0 73,4 % 19 % 11,4 % hyvä tyydyttävä huono Kuvio 8: Miltä terveydentila tuntuu? Kysymyksessä kolmetoista, kysyttiin kuinka vanhus kokee terveydentilansa verrattuna edelliseen vuoteen. Onko se parempi, samanlainen vai huonompi kuin vuosi sitten. Paremmaksi terveydentilansa koki 6 % (5), samanlainen terveydentila kuin vuosi sitten 64 % (50) ja huonompi terveydentila nyt kuin vuosi sitten 30 % (24). Kysymyksessä neljätoista kysyttiin mitä sairauksia vastanneilla on todettu. Neljällä vastaajalla ei ollut mainittavia sairauksia. Sydän- ja verenpainetauti oli yleisin sairaus, se oli 52 % (41) henkilöllä. Seuraavaksi yleisin sairaus oli diabetes, 15 % (12). Kulumia oli 11,4 % (9) vanhuksista, astmaa 4 % (3), reumaa yhdellä, kilpirauhasen vajaatoiminta ja syöpä 3 henkilöllä. Oli myös dementiaa, huimausta ja masennusta. On muistettava, että vastaukset perustuvat tietoon joka keskustelussa tuli julki. Joistakin sairauksista ei haluta tai pystytä puhumaan, monella huomasi masennuksen ja dementian oireita, mutta eivät itse keskustelussa maininneet sairastavansa niitä.

30 Kysymyksessä viisitoista kysyttiin huolestuttaako jokin omassa terveydentilassa. Ei huolestuta, oli vastannut 69,6 % (55) ja puolestaan 33 % (26) oli sitä mieltä, että huolestuttaa. Jotkut haastatellut olivat vastanneet molempiin vaihtoehtoihin, siksi vastanneiden määrä on eri suhteessa haastateltujen määrään. Kysymyksessä kuusitoista kysyttiin tunteeko haastateltava itsensä tyytyväiseksi, väsyneeksi, turvattomaksi, murheelliseksi tai yksinäiseksi. Kuviosta 9 saa vastauksista selkeän kuvan. Toisaalta moni koki itsensä tyytyväiseksi 97 % (77) ja väsyneeksi 82 % (65). Sama haastateltava vastasi moneen kohtaan. Murheellisuus 76 % (60) ja yksinäisyys 73 % (58) nousivat voimakkaasti esille. Yksinäiseksi 7 % 20 % 73 % Murheelliseksi 6 % 18 % 76 % Turvattomaksi 23 % 12 % 65 % Väsyneeksi 1 % 16 % 83 % Tyytyväiseksi 0 % 3 % 97 % 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Usein Harvoin En koskaan Kuvio 9: Mielialojen kokeminen Kysymyksessä seitsemäntoista kysyttiin pelkäättekö turvallisuutenne puolesta? Vastanneista suurin osa eli 89 % (70) ei pelkää turvallisuutensa puolesta, 11 % (9) koki pelkäävänsä. Kysymys kahdeksantoista keskittyi uneen. Kysymys oli kaksivaiheinen. Ensin tiedusteltiin nukkuuko vanhus hyvin vai huonosti ja minkälaisia univaikeuksia on, toiseksi tiedusteltiin unilääkkeiden käyttöä.

31 Vastanneista 77 % (61) kertoi nukkuvansa hyvin ja 23 % (18) vanhusta kertoi kärsivänsä unettomuudesta ja nukkuvansa huonosti. Uneen vaikutti erilaiset kivut ja säryt, mieliala tai muuten oli vähäuninen. Uni oli toisilla katkonaista ja usein heräili yöllä. Unilääkkeitä säännöllisesti kertoi käyttävänsä 30 % (24) vanhuksista. Unilääkkeitä ei käyttänyt 70 % (55) vastanneista. Kysymys yhdeksäntoista oli kolmivaiheinen. Tiedusteltiin käyttääkö vanhus lääkkeitä säännöllisesti ja kuinka paljon lääkkeitä hän käyttää, lisäksi tiedusteltiin haluaako vanhus käytössään olevista lääkkeistä lisäopetusta. Kaikkiaan 91 % (72) vanhusta kertoi käyttävänsä säännöllisesti lääkkeitä, 9 % (7) ei käyttänyt mitään lääkkeitä. Käytettyjen lääkkeiden keskiarvo oli n. 4 kpl/hlö. Vanhuksia joilla oli 10 tai yli 10 erilaista lääkettä oli 2,5 % (2), vanhuksia joilla on 5 9 eri lääkettä oli 39 % (31) ja vanhuksia joiden lääkemäärä oli 1 4 oli 40,5 % (32). Viiden (5) vanhuksen kohdalla ei haastattelussa selvinnyt lääkkeiden määrä ja kaksi (2) ilmoitti, että kotisairaanhoito tietää heidän lääkeluettelonsa. Kukaan haastatelluista ei ilmoittanut haluavansa lisäopastusta käytössään olevista lääkkeistä. Kysymyksessä kaksikymmentä kysyttiin alkoholinkäyttöä. Vastanneista 53 % (42) kertoi, ettei käytä alkoholia. Alkoholia kertoi käyttävänsä 47 % (37) vanhuksista. Alkoholin käyttö tapahtui iltaisin, otettiin esimerkiksi pikarillinen unilääkkeeksi tai lääkkeeksi. Suurimmalla osalla alkoholinkäyttö oli satunnaista ja vain muutamalla vastanneista säännöllistä. Kysymyksessä kaksikymmentäyksi tiedusteltiin vanhuksilta liikuntaharrastusta, vaihtoehtoina oli päivittäin, viikottain (1-3 krt/viikko), vähemmän kuin kerran viikossa ja en harrasta liikuntaa. Vastanneista 33 % (26) ilmoitti, ettei harrasta liikuntaa ollenkaan ja 67 % (53) harrasti liikuntaa säännöllisesti, heistä peräti 44 % (33) harrasti liikuntaa päivittäin (kuvio 13).

32 En harrasta liikuntaa 33 % Vähemmän kuin kerran viikossa Viikottain 1-3 kert. vk 10 % 15 % Päivittäin 42 % 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuvio 10: Liikunnan harrastamisen useus. Kysymyksellä kaksikymmentäkaksi tiedusteltiin vanhuksen liikuntakykyä. Arvioiko vanhus liikuntakykynsä hyväksi, tyydyttäväksi vai huonoksi. Vastanneista 15 % (12) arvioi toimintakykynsä hyväksi, suurin osa eli 58 % (46) arvioi tyydyttäväksi ja 27 % (21) arvioi liikuntakykynsä huonoksi. Kysymys kaksikymmentäkolme oli jatkokysymys edelliseen kysymykseen. Tässä kysyttiin syitä liikuntakyvyn heikentymiseen. Syitä olivat erilaiset sairaudet, yleinen voimattomuus ja väsymys. Kysymys kaksikymmentäneljä oli monivalintakysymys, jossa kysyttiin miten asiointimatkat suoritetaan. Vaihtoehtoina oli kävellen, pyörällä, omalla autolla, sukulaisten/tuttavien kyydissä, linja-autolla, kutsutaksilla, muuten, miten? Moni vastanneista valitsi monta erilaista kulkutapaa. Vastanneista 29 % (23) hoiti asioilla käymisen kävellen, pyörällä 15 % (12), omalla autolla 17,7 % (14), sukulaisten/tuttavien kyydissä 74,6 % (59), kutsutaksilla 14 % (11), muuten 21,5 % (17) esim. lapset hoitaa tai kaupasta tuodaan tavarat kotiin.

33 Muuten? 21,5% kutsu taksi linja-auto 5 % 14 % sukulaisten kyydissä 74,6 % oma auto pyörällä kävellen 17,7 % 15 % 29 % 0 10 20 30 40 50 60 70 Kuvio 11: Asiointimatkojen teko Kysymyksellä kaksikymmentäviisi selvitettiin yli 85-vuotiaiden selviytymiskykyä eri asioissa, vaihtoehtoina kyllä / en. Miten selviytyy tuolilta/sängystä ylös, liikkumisesta asunnossa, wc käynneistä, kylvystä/suihkusta, portaat ylös toiseen kerrokseen, ulos asunnosta, liikkumisesta ulkona. Tuolilta/sängystä ylös selviytyy 97 % (77), liikkumisesta asunnosta 96 % (76), wc käynneistä 99 % (78), kylvystä/suihkusta selviytyy 76 % (60), portaat ylös toiseen kerrokseen 63 %(50), ulos asunnosta 92 % (73) ja liikkumisesta ulkona 86 % (68). Liikkuminen ulkona Ulos asunnosta Portaat ylös toiseen kerrokseen Kylvystä/suihkusta WC käynneistä Liikkuminen asunnossa Tuolilta/sängystä ylös 86 % 92 % 63 % 76 % 99 % 96 % 97 % 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuvio 12: Kotona selviytyminen eri tilanteissa. Kysymys kaksikymmentäkuusi käsitteli kaatumisia viimeisen kuuden kuukauden aikana. Vastaajista 23 % (18) oli kaatunut viimeisen kuuden kuukauden aikana. Yleisimmät syyt kaatumisiin oli ollut huimaus, kompastuminen tai liukastuminen.

34 Kysymys kaksikymmentäseitsemän oli kaksivaiheinen, ensin kysyttiin millainen ruokahalu yleensä on. Seuraava kysymys oli valmistatko itse päivittäin lämpimän aterian. Ruokahalu oli hyvä 88 % (70) vanhuksista ja huono 11 % (9). Vastauksissa syyt huonoon ruokahaluun oli yleinen ruokahaluttomuus. Päivittäisen lämpimän aterian valmisti itse 66 % (52) ja osaksi esim. omaiset. Ateriapalveluja käytti 16 % (13). Kohdassa kaksikymmentäkahdeksan kysyttiin käytättekö hammasproteesia ja tarvitsetteko proteesin kunnostusta. Haastatelluista hammasproteesia käytti 88 % (70), joista proteesin kunnostusta tarvitsisi 11 % (9). 7.3. Aistien toimintakyky Kysymys kaksikymmentäyhdeksän käsitteli sanomalehtien lukua. Vaihtoehtoina oli ilman silmälaseja, käytättekö silmälaseja, käytättekö suurennuslasia tai muuta apuvälinettä, näettekö ainoastaan lehden isot otsikot, en pysty lukemaan lehteä ollenkaan, olen näkövammainen/sokea. Vastanneista ilman silmälaseja oli 18,9 % (15), silmälaseja käytti 86 % (68), suurennuslasia tai muuta apuvälinettä käytti 5 % (4 ), näki ainoastaan isot otsikot 3,8 % (3), oli näkövammainen tai sokea 5 % (4). sokea/näköv. en pysty isot otsikot suurennusla. 5 % 3,8 % 3,8 % 5 % silmälaseilla 86 % Ilman laseja 18,9 % 0 10 20 30 40 50 60 70 80 Kuvio 13: Vastaajien näkökyky. Kysymyksessä kolmekymmentä käsiteltiin heikentynyttä näköä. Haastatelluista henkilöistä heikentynyt näkö haittasi päivittäisessä elämässä 11 % (9) henkilöä.

35 Kysymys kolmekymmentäyksi keskittyi aisteista kuuloon. Vaihtoehtoina oli hyvä tai heikentynyt kuulo. Hyvä kuulo oli 37,9 % (30) ja heikentynyt kuulo oli 68 % (54) vastanneista. Haastatellut arvioivat itse kuulonsa, mutta vastauksissa oli sellaisia, jotka sanoivat kuulonsa olevan hyvä vaikka se oli selvästi heikentynyt. Kysymys kolmekymmentäkaksi oli kuuletteko seuraavat äänet? Vaihtoehtoina oli ovikello, puhelimensoitto, puhelinkeskustelu, palovaroitin, TV/radio, normaali puhe. Ovikellon kuuli 77 % (61), puhelimen hälytysäänen 90 % (71), puhelinkeskustelun 94 % (74), palovaroittimen 95 % (75), TV/radion 94 % (74) ja normaalin puheäänen 96 % (76). Suurin osa kuuli normaalit päivittäiset äänet. norm. puhe TV, radio palovaroitin puhelinkesk. puhelin ovikello 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuvio 14: Erilaisten äänten kuuleminen. 7.4. Sosiaalinen verkosto ja osallistuminen Kysymyksessä kolmekymmentäkolme kysyttiin kuinka usein luonanne vieraillaan/käydään. Vaihtoehtoina oli päivittäin, viikottain, kuukausittain, harvemmin kuin kerran kuukaudessa tai ei koskaan. Päivittäin käytiin 58 % (46) luona, viikottain 56 % (44), kuukausittain 15 % (12), harvemmin kuin kerran kuukaudessa 1,2 % (1 ), vaihtoehtoon ei koskaan jäi ilman vastauksia. Haastateltujen luona vierailtiin pääasiassa päivittäin ja viikottain.

36 50 40 58 % 56 % 30 20 15 % 10 0 Kuvio 15: 1,2 % päivittäin viikottain kuukausittain harvem. ei kosk. Vanhusten luona vieraileminen. Kysymys kolmekymmentäneljä oli kuinka usein vierailette tai käytte jonkun toisen luona? Päivittäin kylässä kävi 13,9 % (11), viikottain 31,6 % (25), kuukausittain 26,5 % (21), harvemmin kuin kerran kuukaudessa 30 % (24) ja 2,5 % (2) ei käynyt koskaan vierailulla. 25 20 15 31,6 % 26,5 % 30 % 10 5 13,9 % 2,2 % 0 päivittäin viikottain kuukausittain havem. en kosk. Kuvio 16: Vanhuksen tekemät vierailut. Kysymys kolmekymmentäviisi oli, että kuinka usein olette puhelimitse yhteydessä sukulaisiin tai tuttaviinne? Vaihtoehtoina oli päivittäin, viikottain, kuukausittain, harvemmin kuin kerran kuukaudessa tai en koskaan. Päivittäin puhelimitse yhteydessä oli 62 % (49), viikottain 33 % (26), kuukausittain 1,2 % (1), harvemmin kuin kerran kuukaudessa 3 % (2) ja en koskaan 1,2 % (1).

37 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 62 % 33 % 1,2 % 3 % 1,2 % päivittäin viikottain kuukausittain harvemmin en ole yht. Kuvio 17: Vanhuksen yhteydenpito. Tässä kysymyksessä kolmekymmentäkuusi kysyttiin miten haastatellut henkilöt osallistuvat vapaa-ajan toimintaan. Vaihtoehtoina oli päivittäin, viikottain, kuukausittain, harvemmin kuin kerran kuukaudessa, en koskaan. Päivittäiseen toimintaan ei osallistunut kukaan, viikottain osallistui 13 % (10), kuukausittain 7 % (6), harvemmin 10 % (8), ei osallistu 70 % (55). en osallistu 70 % harvemmin 10 % kk 7 % viikottain 13 % päivittäin 0 10 20 30 40 50 60 Kuvio 18: Vanhusten osallistuminen vapaa-ajan toimintaan. Kysymyksessä kolmekymmentäseitsemän kysyttiin onko vaikeuksia päästä osallistumaan kodin ulkopuolella olevaan toimintaan ja myös mitkä asiat estävät toiminnan kodin ulkopuolella. Vastanneista 66 % (52) ei ollut esteitä osallistua toimintaan kodin ulkopuolella ja 30 % (27) oli esteitä.