EKG ottaminen ja tulkinta. Siniaalto.net

EKG ottaminen ja tulkinta Siniaalto.net Sanna Hartikainen, Eija Valjakka Joensuun kaupunki, Kontiolahden sairaala Sydänhoitotyön koulutusohjelma Kehittämistyö 2015

Sisältö 1 JOHDANTO... 3 2 SYDÄMEN SÄHKÖINEN TOIMINTA... 5 3 NORMAALI EKG JA MUUTOKSET EKG:SSÄ... 7 3.1 Hitaat rytmihäiriöt... 7 3.2 Nopeat rytmihäiriöt... 8 3.3 Levinnyt kammiokompleksi eli ST-tason nousu... 9 4 EKG:N OTTAMINEN JA REKISTERÖINTI... 9 4.1 EKG-laite... 10 4.2 Ihon käsittely ennen EKG:n ottamista... 10 4.3 Raaja- ja rintakytkennät... 10 5 EKG:N TULKITSEMINEN... 12 6 POHDINTA... 14 LÄHTEET... 16 2

1 JOHDANTO Työskentelemme Kontiolahden sairaalan vuodeosastolla sairaanhoitajina. Osastollamme on 40 vuodepaikkaa sekä mahdollisuus tarvittaessa ylipaikkoihin. Osastollamme hoidetaan potilaita vauvasta vaariin. Suurin osa hoidettavista on kuitenkin monisairaita vanhuspotilaita. Osastolle tulee potilaita jatkohoitoon keskussairaalasta tai sairaalan päivystyspoliklinikalta sekä terveyskeskusvastaanotoilta. Lisäksi hoidossa on muutamia potilaita, jotka odottavat pääsyä palveluasumiseen tai ovat muusta syystä pitkäaikaishoidossa osastolla. Lääkäri on osaston käytössä arkisin virka-aikaan. Iltaisin ja viikonloppuisin lääkäriin voi olla vain puhelinyhteydessä. Arvioinnin EKG:n ottamisesta ja tulkinnasta sekä jatkohoidon tarpeesta tekee virka-aikana osastomme oma lääkäri, muina aikoina arvioinnin suorittavat sillä hetkellä osastolla työskentelevät hoitajat. Olimme huomanneet, että osastollamme on paljon puutteita EKG:n rekisteröinnissä sekä tulkinnassa. Tästä syystä päätimmekin osana Sydänpotilaan hoitotyön-koulutusta tehdä kehittämistehtävän juuri tästä aiheesta. Kyselimme ennen kehittämistyön aloittamista kollegoilta mikä tai mitkä olisivat sellaisia asioita, mistä he kaipaisivat lisätietoa. Useimpien mielestä selkeä ja helppolukuinen opas EKGrekisteröintiin ja rekisteröintien tulkintaan olisi osastollamme hyödyllinen. Kehittämistyönämme teemmekin siksi osastollemme internetistä tulostettavan oppaan, joka auttaa hoitajia ensisijaisesti oikeanlaiseen EKG-rekisteröintiin sekä perusteet EKG-rekisteröintien tulkitsemiseen. Osana kehittämistyötä teimme internet-sivuston (siniaalto.net), jossa kerrotaan yleistä tietoa sydämen toiminnasta, rytmihäiriöistä, EKG:n oikeaoppisesta ottamisesta sekä sen tulkinnasta. Olemme hoitotyössä usein törmänneet erilaisiin tapoihin ottaa EKG:tä ja siihen miten tuloksia tulkitaan. Tästä syystä katsoimmekin tarpeelliseksi omalta osaltamme lisätä hoitohenkilökunnan tietoa sekä osaamista, laadukkaampien ja yhtenäisempien EKG-rekisteröintien saamiseksi sekä 3

niiden tulkitsemiseksi. Kehittämistyömme tavoitteena on lisätä vuodeosastojen hoitohenkilökunnan tietoja EKG:n ottamisesta sekä sen tulkinnasta. Sydänfilmi eli EKG (elektrokardiografia) on vanha keksintö, mutta se on edelleen yleisempiä fysiologisia laboratoriotutkimuksia, joita hoitotyössä käytetään. Tutkimuksen tarkoituksena on saada tietoa sydämen sen hetkisestä sähköisestä toiminnasta. Tutkimusta käytetään eri sydänsairauksien ja sepelvaltimotaudin diagnosoinnissa, sekä sydämen eri osien kuormittumisen ja sydämen koon muutosten tutkimuksissa. 4

2 SYDÄMEN SÄHKÖINEN TOIMINTA Elektrokardiografian avulla on tarkoitus selvittää ihon pinnalta sydämen sähköistä toimintaa. Tätä toimintaa tarvitaan, jotta sydämessä voisi tapahtua hallittua pumppaustoimintaa. Sydämen pumppaustoimintaa ohjaa ohjausjärjestelmä, joka muodostuu sydämen tahdistinsoluista sekä johtoradoista. Sydänlihassoluissa tapahtuu sähköisen ärsykkeen eli impulssin syntyminen. Nämä solut muodostavat johtoratajärjestelmän, joka kuljettaa sähköistä aktivaatiota sydämessä eteenpäin ja käynnistävät samalla lihassoluissa depolarisaation, jonka seurauksena sydänsolut supistuvat. Johtoratajärjestelmän tärkein osa on sinussolmuke, joka toimii sydämen sisäisenä tahdistimena. Sähköisen aktivaation on kuljettava oikeassa järjestyksessä, jotta supistuminen olisi tehokasta. Sydämen supistus päättyy repolarisaation aiheuttamaan sydänlihaksen rentoutumiseen ja sydänlihas palaa lepomittaansa. (Kettunen, 2014.) Sinussolmukkeen impulssin synnyttämä sähköinen toiminta on kuitenkin niin pieni, että se ei näy EKG-käyrässä. Sinussolmukkesta sähköinen impulssi leviää eteisten seinämiin, jolloin eteisen lihassolut aktivoituvat. Ensimmäinen sähköinen toiminta, joka näkyy EKG-käyrässä, on P-aalto, joka syntyy eteisten aktivoitumisesta, depolarisaatiosta. Oikea eteinen aktivoituu hieman ennen vasenta eteistä, tämä johtuu sinussolmukkeen sijainnista. Näin ollen P-aallon alkuosa kuvastaa oikean eteisen depolarisaatiota ja loppuosa vasemman kammion depolarisaatiota. EKG-käyrässä näkyvän P-aallon ollessa normaali, puhutaan sinusrytmistä eli sydämen normaalirytmistä. Eteisten supistuessa veri virtaa kammioihin ja sähköimpulssi etenee eteis-kammiosolmukkeeseen. Eteiskammiosolmuke sijaitsee eteisten ja kammioiden väliseinämän vieressä. Eteis-kammiosolmukkeen tarkoituksena on hidastaa sähköimpulssin kulkua niin, että kammiot kerkiävät täyttyä ennen impulssin siirtymistä kammioihin. Tämä toiminto näkyy EKG:ssä PQ-välinä ja tämä viive on normaalisti 140-200 millisekuntia. (Syvänne 2014.) Eteis-kammiosolmukkeesta eli AV-solmukkeesta impulssi etenee nopeasti Hiisin ja Purkinjen säikeiden kautta molempiin kammioihin. Kammioiden aktivoituminen alkaa ensin kammioiden väliseinästä ja leviää siitä sitten muihin kammiolihaksiin, jonka jälkeen kammiot alkavat supistua. Tämä kammioiden aktivoitumien ja supistuminen piirtyy EKG-käyrään sen näkyvimpänä osana, kammiokompleksina eli QRS-kompleksina. Q-aalto on kompleksin ensimmäinen heilahdus ja se on 5

perusviivasta alaspäin eli negatiivinen. Seuraava heilahdus on R-aalto, joka on perusviivasta ylöspäin eli positiivinen. Viimeisenä on vuorossa S-aalto, joka on negatiivinen. QRS-kompleksin kesto on normaalisti 60-100 millisekuntia, ylärajana pidetään 120 millisekuntia. QRS-kompleksin jälkeen tulee T-aalto, joka muodostuu kammioiden repolarisaatiosta, jolloin sydän palautuu lepojännitteeseen. Sydänlihaksessa depolarisaatio etenee repolarisaatiota nopeammin, tämä aiheuttaa sen, että T-aalto on QRS-kompleksia leveämpi. Joskus T-aallon jälkeen joskus esiintyy vielä U-aalto, jonka syntymekanismia ei tarkkaan tiedetä. (Linna-Mannninen-Rodriques, 2009: 10-12.) Kuvio 1:Sydämen sähköinen toiminta EKG-nauhassa 6

3 NORMAALI EKG JA MUUTOKSET EKG:SSÄ Normaalissa EKG-käyrässä kammiotaajuus on säännöllinen 50-100 lyöntiä minuutissa. P-aalto edeltää jokaista QRS-heilahdusta ja toisaalta jokaista P-aaltoa tulisi seurata säännöllisesti QRSheilahdus. P-aallon kesto on 0,12 sekuntia ja se on yleensä positiivinen alaseinäkytkennöissä II, III ja AVF ja sivulta katsovissa kytkennöissä I, avl ja V5, V6. PQ-aika on normaalisti alle 0,2 sekuntia. QRS-heilahdus on sinusrytmissä kapea eli alle 0,12 sekuntia. (Mäkijärvi-Parikka- Raatikainen, 2006: 35.) Kuvio 2: Normaali EKG-nauha 3.1 Hitaat rytmihäiriöt Bradykardia tarkoittaa kammiotaajuutta, joka on alle 50 lyöntiä minuutissa. Mikäli sinussolmukkeen lähettämä aktivaatio ei kulje AV-solmukkeesta tai alemmasta osasta johtorataa kammioihin aiheuttaen niiden supistumista, syntyy korvaava rytmi kammioissa. Tällöin korvaavan kammiorytmin suhde eteisten aktivoitumiseen on epäsäännöllinen. P-aallot esiintyvät säännöllisesti toisiinsa nähden taajuudella 60-100, samoin QRS-kompleksit omalla taajuudellaan 20-45, mutta P- ja QRS-heilahdukset eivät seuraa toisiaan. Tätä kutsutaan III-asteen eteis-kammiokatkokseksi eli totaaliblokiksi. (Thaler 1999: 160.) 7

PEA-rytmi on pulssitonta sydämen sähköistä toimintaa, joka ei johda verta kierrättävään supistumistoimintaan sydänlihaksen kykenemättömyyden vuoksi. Pulssittomassa rytmissä EKG:ssä näkyy leveitä kammiolyöntejä muistuttavia QRS- komplekseja, mutta potilaalla ei voida tuntea sykettä tai kuulla sydänääniä. (Holmström 2005: 126.) Asystolia on pitkittynyttä sähköisen aktivaation ja sen seurauksena sydämen lyönnin puuttumista. Tällöin ei EKG:ssä nähdä aktivaatiota, vaan ainoastaan piirtyvää tasaista perusviivaa. (Thaler 1999: 108, Holmström 2005: 126.) 3.2 Nopeat rytmihäiriöt Takykardiat ovat nopeita rytmihäiriöitä. Takykardiassa syketaajuus on yli 100 lyöntiä minuutissa. Sinustakykardiassa depolarisaatio syntyy normaalisti sinussolmukkeessa ja esimerkiksi fyysisestä rasituksesta johtuen syketaajuus on korkea ja säännöllinen. Kammiotakykardiassa sydämen rytmi saa alkunsa kammion sisältä ja se on lähes poikkeuksetta merkki sydänsairaudesta. Kammiotaajuus on 120-240 lyöntiä minuutissa, QRS-kompleksi on leveä (yli 120-140 millisekuntia) ja se voi olla yhdenmuotoinen tai vaihteleva. Pitkittyessään saattaa muuttua kammiovärinäksi. Kammiovärinän saa aikaan kammiolihaksen nopea ja epäsäännöllinen sähköaktiviteetti, joka ei saa aikaan koordinoitua supistustoimintaa ja pumppausta. Ilman kiireellistä, sykettä tuottavaa hoitoa kammiovärinä johtaa potilaan kuolemaan. EKG:ssä kammiovärinä ilmenee hieno- tai karkeajakoisena aktiviteettina ilman erotettavia kompleksin osia. (Koponen- Lindroth, 2013: 14-15.) Eteisvärinässä useita depolarisaatioita etenee kaoottisesti eteisten sisällä aiheuttaen eteisrytmin taajuudella 350-600 minuutissa. Käytännössä taajuus on niin nopea, että supistumistoiminta on muuttunut väreilyksi. Depolarisaatioiden johtuminen kammioihin riippuu AV-solmukkeen toimintakyvystä ja kammiotaajuus on säännöllisen epäsäännöllistä taajuudella 100-160. EKG:ssä ei erotu P-aaltoja ja QRS-kompleksit näkyvät normaalin kapeina mutta epäsäännöllisin välein. (Koponen-Lindroth, 2013: 18-19.) 8

3.3 Levinnyt kammiokompleksi eli ST-tason nousu ST-välin nousu on ensimmäisiä sydänlihasvaurion merkkejä hapen puutteesta johtuvassa sydäninfarktissa. Se voi olla nähtävissä infarktin ensimmäisten tuntien aikana akuutissa vaiheessa, mutta mahdollisesti muutokset voivat olla infarktista huolimatta nopeasti palautuvia ja poistua lopulta kokonaan. ST-välin nousu on merkki sydänlihaksen vaurioitumisesta ja nousun suuruus korreloi iskemian vaikeuteen. Normaalisti ST-väli on perusviivan kanssa samalla tasolla. EKG:n rintakytkennöissä ST-välin nouseminen vähintään 2 mm tai raajakytkennöissä vähintään 1 mm viittaa infarktiin. (Kuisma-Holmström 2008: 260-261.) Iskemian määrittäminen edellyttää 12-14-kanavaisen EKG:n ottamista. EKG:ssä merkit infarktista näkyvät niissä kytkennöissä, jotka katsovat infarktialueelle. EKG-kytkentöjen periaatteiden mukaisesti etuseinämän anteriorinen infarkti näkyy ST-välin nousuina kytkennöissä V2-V4. Alaseinämän inferiorinen infarkti aiheuttaa muutokset kytkentöihin II, III ja avf. Takaseinämän vaurio ilmenee peilikuvamaisesti ST-tason laskuna kytkennöissä V1-V3 tai ST-nousuina selän puolen kytkennöissä V7-V8. Oikean kammion infarkti näkyy ST- nousuna kytkennässä V4R ja jo 1 mm nousu on diagnostinen. (Kuisma-Holmström 2008: 260-262.) 4 EKG:N OTTAMINEN JA REKISTERÖINTI Elektrogardiogrammia eli sydänsähkökäyrää kutsutaan tavallisesti EKG-käyräksi tai sydänfilmiksi ja se on vakioitu. Vakiointi koskee potilaan ihonkäsittelyn, EKG-elektrodien sijoittamispaikat, piirtonopeuden sekä vahvistuskalibrioinnin. Lisäksi on tallennettava potilaan henkilötiedot sekä tutkimusympäristö on vakioitava. Yhtenäiset työtavat EKG:n ottamiseen varmistavat sydänfilmien vertailukelpoisuuden. Jos vakioinnista poiketaan, on se tultava esille EKG-käyrä tulosteessa. 9

4.1 EKG-laite Potilaaseen kiinnitettyjen elektrodien avulla sydämen sähköinen toiminta piirtyy EKG-laitteelle. Laite vahvistaa ja tarvittaessa suodattaa tulevat signaalit ja piirtää niistä käyriä. Perusviivasta puhuttaessa tarkoitetaan vaakasuoraan piirtyvää viivaa. Tämä viiva piirtyy silloin, kun sydämessä ei havaita sähköistä toimintaa. EKG:hen piirtyvien käyrien positiivisuus tai negatiivisuus riippuu siitä tuleeko sähköinen signaali elektrodia kohti vai kulkeeko se elektrodista poispäin. Käyrien sekä aaltojen korkeus riippuu siitä kuinka korkea jännite on kahden elektronin välissä. Sydänfilmiin piirtyminen tapahtuu aina tietyllä nopeudella liikkuvalle paperille. Paperissa itsessään on mittaasteikko, joka koostuu viiden millimetrin kokoisista ruuduista ja ne on vielä jaettu millimetrin ruutuihin. Suomessa paperin nopeus on 50mm/s, joka tarkoittaa sitä yksi sekunti paperilla on viisi suurempaa ruutua eli viisi senttimetriä. (Lehtinen, 2009: 9-11.) 4.2 Ihon käsittely ennen EKG:n ottamista Ihon käsittelyn tarkoituksen on poistaa sähköistä vastusta, joka saattaa häiritä EKG:n luotettavaa rekisteröintiä. Elektrodien kiinnityskohdista on poistettava ihokarvat kertakäyttöisellä höylällä, jotta saadaan elektrodeille kunnon ihokosketus. Ihokarvat eivät johda sähköä ja voivat estää elektrodien kiinnittymisen ihon pinnalle. Seuraavaksi alue on puhdistettava alkoholilla, jotta saadaan ihon rasvakerros sekä mahdollinen lika poistettua. Lopuksi ihon kuollut, uloin kerros poistetaan siihen tarkoitukseen olevalla hiontapaperilla. (Kujala-Aro- Mantonen, 2012: 14.) 4.3 Raaja- ja rintakytkennät Jotta sydämen sähköisestä toiminnasta saadaan luotettava kuva, on sitä tarkasteltava eri suunnista. Tässä on käytössä 12-kanavainen EKG, jossa kuusi elektrodia kiinnitetään raajoihin ja kuusi rintakehään. Kytkentöjen paikat on kansainvälisesti sovittu, jotta saadaan vertailukelpoinen EKG. (Mustajoki-Kaukua, 2008.) 10

Raajakytkennät katsovat sydäntä frontaalitasossa eli edestä katsoen. Elektrodit sijoitetaan raajojen kärkiosien sisäpuolelle, samalla tavalla molemmille puolille. Pääsääntöinen paikka on ranteet sekä nilkat. Jos ei ole mahdollista laitta elektrodeja näille paikoille, esimerkiksi amputaation tai kipsin vuoksi, on kaikki elektrodit asetettava samalle korkeudelle. Myös kovan vapinan vuoksi voidaan elektrodit siirtää raajojen tyviosiin. Elektrodien siirrosta standardipaikoilta on laitettava merkintä tulosteeseen, koska se vaikuttaa käyrän piirtymiseen. Raajaelektrodeissa on kirjain- tai värikoodit, jotta tiedetään mihin paikkaan elektrodi pitää asentaa. EKG-tulosteessa raajakytkennät ovat I, II, III, avf sekä avl. Näistä kytkennöistä II, III ja avf kuvaavat sydämen alapinnan tapahtumia, kun taas I ja avl kuvaavat sydämen vasemman kammion sivuseinää. (Lehtinen, 2009: 12-13.) Oikea käsi R (right) punainen Vasen käsi L (left) keltainen Oikea jalka N (maadotus) musta Vasen jalka F (foot) vihreä Rintakytkennät katsovat sydämen etuseinämän ja takaseinämän tapahtumia. Rintaelektrodit kiinnitetään potilaan iholle tunnustelemalla oikeat kylkivälit, potilaan ollessa makuuasennossa. Kylkiväli olisi hyvä tunnustella molemmilta puolilta rintakehää, koska ihmisen keho ei välttämättä ole symmetrinen. Rintavalla potilaalla asetetaan kytkennät rinnan alle, koska rinta saattaa heikentää sähköimpulssien rekisteröintiä. Jos rintakytkentöjä ei pysty, vaikka leikkaushaavan vuoksi laittamaan standardoiduille paikoille, jätetään ne kokonaan silloin laittamatta. Tästä asiasta pitää laittaa maininta tulosteeseen. (Kujala-Aro - Mantonen, 2012: 16-17.) Rintakytkentöjä ovat V1, V2, V3, V4, V5, V6. V1-elektrodin paikka on oikealla puolella rintakehää, neljännessä kylkiluuvälissä. V2-elektrodi sijoitetaan rintakehän vasemmalle puolelle neljänteen kylkiluuväliin. Seuraavaksi laitetaan V4-elektrodi paikoilleen, vasemmalle puolelle rintakehää, solisluun keskikohdasta suoraan alaspäin, viidenteen kylkiluuväliin. Tämän jälkeen V3- elektrodi laitetaan V2:sta ja V4:stä piirretyn linjan puoliväliin. V5-elektrodi sijoitetaan vasemmalle puolelle rintakehää, viidenteen kylkiluuväliin, niin että se on V4:n kanssa samalla tasolla, etukainaloviivalle. V6-elektrodi sijoitetaan V4:n ja V5:n kanssa samalle linjalle, keskikainaloviivalle. EKG-tulosteessa V1 ja V2 kuvaavat sydämen kammioväliseinän kohtaa, V3 ja 11

V4 vasemman kammion etuseinää, V5 ja V6 vasemman kammion vasenta sivuseinää. (Lehtinen, 2009: 13-15.) Kuvio 3: Rintakytkennät 5 EKG:N TULKITSEMINEN EKG:tä on tärkeää tarkastella tietyn kaavan mukaan, koska näin pystytään havaitsemaan mahdolliset poikkeamat helpommin. Tulkinta tehdään kahdessa eri osassa, käyrän heilahduksien järjestyksien tarkastelusta sekä muodon tarkastelusta. Ennen näitä tarkastetaan, että kaikki kytkennät ovat oikein ja rekisteröinnissä on käytetty oikeaa kalibraatiota sekä paperin nopeutta. Kalibraatio pitää olla 1mV eli 10mm ja paperinopeuden vakio on 50mm/s. (Karhapää- Laari- Nihtinen, 2013: 14-15.) 12

Tulkinta aloitetaan EKG-nauhan yleissilmäyksellä. Tämän tarkoituksena on tarkistaa, että kaikki kytkennät ovat paikoillaan sekä että EKG-nauha on luettavissa. Lisäksi tarkastetaan, että EKGnauhassa ei esiinny liikaa häiriötä, esimerkiksi vapinasta johtuvia. Yleissilmäyksessä saadaan kuva potilaan rytmistä, sekä mahdollisesta ST-tason muutoksesta. Seuraavaksi tarkastellaan kammiotaajuutta. Tässä on tarkoitus huomioida onko kammiotaajuus tasainen vai vaihteleva, sekä myös kammiotaajuuden nopeus. Normaali kammiotaajuus on 50-100 lyöntiä minuutissa, mutta tässä on huomioitava yksilöiden väliset vaihtelut. EKG-viivainta voi käyttää apuvälineenä kammiotaajuuden mittaamisessa. ( Linna-Manninen-Rodrigues, 2009: 11.) Kolmantena tarkastetaan EKG:ssä esiintyviä käyriä. Ensin tarkastellaan P-aaltoa ja sen muotoa, kestoa sekä sijaintia. P-aaltoja verrataan toisiinsa, koska kaikkien P-aaltojen pitäisi piirtyä samanlaisina EKG-nauhalle. P-aaltojen jälkeen tarkastellaan, että niiden jälkeen piirtyy QRSkompleksi. Seuraavaksi tarkastellaan PQ-aikaa, joka lasketaan P-aallon alusta Q-aallon alkuun. PQajan tulisi olla samanlainen kaikissa kohdissa EKG-nauhaa. QRS-heilahduksessa tarkastellaan sen muoto, kesto sekä suuntaa. Suunta voi olla joko positiivinen tai negatiivinen, riippuen siitä, mistä kulmasta sydäntä tarkastellaan. QRS-heilahduksen kesto on normaalisti alle 0,12 sekuntia ja sitä arvioidaan yleensä QRS-kompleksin leveyden perustella. Kapea kompleksi voi olla merkki eteisperäisestä rytmihäiriöstä, kun taas leveä kompleksi saattaa merkitä kammioperäisiä rytmihäiriöitä. ( Kujala-Aro Mantonen, 2012: 24.) Seuraavaksi EKG-nauhassa tarkastellaan T-aallon muotoa ja suuntaa. T-aallon tulisi olla yksihuippuinen ja samansuuntainen QRS-kompleksin kanssa. Jos T-aallon muodossa on vaihteluita, saattaa se viitata ihmisellä rytmihäiriötaipumusta. U-aalto seuraa joskus T-aaltoa, muodoltaan U- aalto on pienempi ja samansuuntainen T-aallon kanssa. Ennen QT-ajan keston tarkistamista, tarkastellaan tarkemmin ST-väliä. ST-väli on tasainen ja se on samalla tasolla perusviivan kanssa. ST-välin nousu varoittaa usein uhkaavasta sydänlihasvauriosta. Lasku puolestaan saattaa johtua kroonisesta iskemiasta. Viimeisenä tarkastellaan vielä QT-aikaa. QT-aika ilmoittaa rytmin hidastumisesta tai nopeutumisesta, riippuen siitä onko aika lyhyt vai pidentynyt. (Kujala-Aro Mantonen, 2012: 24-25.) 13

Yleissilmäys Vaikutelma Kammiotaajuus eli syke Tasainen tai vaihteleva, taajuus P-aalto Muoto, kesto PQ-aika Kesto, säännöllisyys QRS-heilahdus Muoto, kesto, suunta T- ja U-aalto Muoto, suunta QT-aika Kesto Kuvio 4: EKG:n tulkinta 6 POHDINTA Sydänfilmi eli EKG (elektrokardiografia) on vanha keksintö, mutta se on edelleen yleisempiä fysiologisia laboratoriotutkimuksia, joita hoitotyössä käytetään. Tutkimuksen tarkoituksena on saada tietoa sydämen sen hetkisestä sähköisestä toiminnasta. Tutkimusta käytetään eri sydänsairauksien ja sepelvaltimotaudin diagnosoinnissa, sekä sydämen eri osien kuormittumisen ja sydämen koon muutosten tutkimuksissa. Supistuessaan sydäntä säätelevät sähköimpulssit, jotka lähtevät liikkeelle sydämen eteisistä edeten kammioihin. Nämä sähkövirtaukset EKG-laite rekisteröi ja piirtää niistä käyrää. EKG- ssa on tavallisesti 12 eri kanavaa, joiden avulla tarkastellaan sydämen toimintaa eri kohdista. Rekisteröinti tapahtuu elektrodien avulla, joista kuusi on kiinnitetty raajoihin ja loput rintakehälle. Elektrodit on kiinnitettävä potilaan iholle standardoituihin paikkoihin. Lisäksi on huolehdittava, että tutkimus tehdään ilman häiriötekijöitä, näin varmistetaan sydänfilmin oikea rekisteröinti sekä tulkinta, ottajasta riippumatta. (Salmela, 2011: 10.) Normaalissa EKG-käyrässä näkyy ensimmäisenä P-aalto, joka on seurausta eteisten depolarisaatiosta. Tämän jälkeen piirtyy QRS-kompleksi, joka on kammioiden depolarisaatiosta johtuvaa. Viimeisenä on T-aalto, joka syntyy kun kammiot repolarisoituu, eli niiden sähköinen varaus palautuu. EKG-käyrän tulkinnan tarkoituksena on havaita käyrälle piirtyvät muutokset, näin 14

ollen on tärkeää tarkastella käyrää aina tietyssä järjestyksessä. Tulkinnassa voi käyttää apuvälineenä EKG-viivainta, myös vanhoja EKG-käyriä olisi hyvä olla käytössä. Hoitajien on osattava tulkita normaalia EKG-käyrää sekä löydettävä siitä terveyttä tai henkeä uhkaavat muutokset. Lopullisen tulkinnan EKG-käyrästä tekee kuitenkin aina hoitava lääkäri. Kehittämistyönämme teimme kirjallisen oppaan EKG:n ottamisesta sekä sen tulkinnasta. Osana kehittämistyötä teimme myös internet-sivuston (siniaalto.net), jossa kerrotaan yleistä tietoa sydämen toiminnasta, rytmihäiriöistä, EKG:n oikeaoppisesta ottamisesta sekä sen tulkinnasta. Olemme hoitotyössä usein törmänneet erilaisiin tapoihin ottaa EKG:tä ja siihen miten tuloksia tulkitaan. Tästä syystä katsoimmekin tarpeelliseksi omalta osaltamme lisätä hoitohenkilökunnan tietoa sekä osaamista, laadukkaampien ja yhtenäisempien EKG-rekisteröintien saamiseksi sekä niiden tulkitsemiseksi. Kehittämistyömme tavoitteena on lisätä vuodeosastojen hoitohenkilökunnan tietoja EKG:n ottamisesta sekä sen tulkinnasta. Ensin ajattelimme tehdä vain osastollemme kirjallisen opuksen asiasta, mutta ajattelimme että työmme palvelee myös muita hoitoalan ihmisiä ja sen takia päädyimme laittamaan sen internetiin kaikkien ulottuville. Prosessina kehittämistyön tekeminen on ollut antoisaa, mutta välillä hieman työlästä. Teemme molemmat kolmivuorotyötä, niin sen takia yhteistä aikaa on tämän työn tekemiseen ollut välillä vaikea löytää. Alussa sovimme yhdessä rungon työllemme, jonka jälkeen jaoimme osa-alueet, joista kumpikin etsi tietoa. Tiedon keräämisen jälkeen kokosimme ne yhdeksi kokonaisuudeksi ja liitimme ne omalle internet-sivuillemme. Työmme lääketieteellisen osuuden on tarkastanut yksi osastomme lääkäreistä, Merja Lötjönen (yleislääketieteen erikoistuvalääkäri). Työmme on antanut meille mahdollisuuden tutustua syvällisemmin sydämen toimintaan sekä sen erilaisiin toimintahäiriöihin. Olemme saaneet työmme kautta enemmän varmuutta ja tietoa EKG:n rekisteröintiin liittyen. Esimiehen kanssa on sovittu, että järjestämme työmme pohjalta koulutuksia osastomme muulle henkilökunnalle. Lisäksi tekemämme internet-sivut tulevat kaikille osastolle hoitajille tietoon, jotta he halutessaan voivat vielä tarkemmin tutustua aiheeseen. 15

LÄHTEET Holmström P, Puolakka J, 2013, EKG:n perusteet ja tulkinta, Sanoma Pro Oy: Helsinki Karhapää J, Laari J, Nihtinen J, 2013, EKG-tietopaketti ensihoitajaopiskelijoille, Opinnäytetyö, Saimaan ammattikorkeakoulu. http://www.theseus.fi/xmlui/bitstream/handle/10024/69762/nihtinen_jutta.pdf?sequence=1 (13.1.2015) Kettunen R, 2014, Sydämen sähköinen toiminta. http://www.ebmguidelines.com/dtk/syd/avaa?p_artikkeli=syd00195 (13.1.2015) Koponen L, Lindroth J, 2013, Rytmihäiriöiden tulkinnan osaaminen- koulutusmateriaalin kehittäminen perustason ensihoitajille, Opinnäytetyö, Metropolia ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/67477/ont_koponen_lindroth%2002-12- 28.pdf?sequence=1 (23.2.2015) Kujala-Aro S, Matonen V, 2012, Lepo-EKG:n itseopiskelumateriaali; verkkokurssi Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymän henkilökunnanlle, Opinnäytetyö, Tampereen ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/50498/kuja- Aro_Suvi_Mantonen_Viivi.pdf?sequence=2 (13.1.2015) Lehtinen O, 2009, EKG:n ottamisen osaaminen; tietotestin kehittäminen perustason sairaankuljetukseen, Opinnäytetyö, Metropolia ammattikorkeakoulu. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/4218/ekgottam.pdf?sequence=1 (23.2.2015) Linna, M, Manninen, M, Rodrigues R, 2009, Akuuttihoitoyön sairaanhoitajien osaamisen mittaaminen elektrokardiografian tulkinnassa, Opinnäytetyö, Jyväskylän ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/6240/linna_marika.pdf?sequence=1 (23.2.2015) Mustajoki P, Kaukua J, 2008, EKG (sydänfilmi). http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=snk03210 (13.1.2015) Mä kijärvi M, Parikka H, Raatikainen P, 2006, EKG-tulkinnan työkirja, Kustannus Oy Duodecim, Helsinki. Salmela N, 2011, EKG-käyrän rekisteröinri- hoitajien EKG-käyrän rekisteröintiosaaminen, Opinnäytetyö, Savonia ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/30473/salmela_niina.pdf?sequence=1 (13.1.2015) Syvänne M, 2014, Sydämen sähköinen toiminta. http://www.sydan.fi/terveys-jahyvinvointi/sydamen-sahkoinen-toiminta (24.1.2015) Thaler M, 1999, The only EKG book you`ll ever need, Lippincott Williams and Wilkins 16

Kuvio 1: http://fi.wikipedia.org/wiki/syd%c3%a4ns%c3%a4hk%c3%b6k%c3%a4yr%c3%a4 (23.1.2015) Kuvio 2: Laine M, 2014, Normaali 12-kykentäinen EKG. http://www.ebmguidelines.com/dtk/syd/avaa?p_artikkeli=syk00056 Kuvio 3: http://ekgenius.net/fundamentals/leadplace.html (13.1.2015) Kuvio 4: Laine M, 2014, Sydänfilmi eli EKG. http://www.ebmguidelines.com/dtk/syd/avaa?p_artikkeli=syd00195 17