PK-YRITYSTEN MERKITYS ALUETALOUTEEN KESKI-SUOMESSA

PK-YRITYSTEN MERKITYS ALUETALOUTEEN KESKI-SUOMESSA Vesa Routamaa 2014 1

Sisällysluettelo Prologi 3 JOHDANTO 4 PK-yritysten taloudellinen ja immateriaalinen merkitys 7 TALOUDELLINEN HYÖTY PK-YRITYSTOIMINNASTA 8 KESKI-SUOMESSA Keski-Suomen Yrittäjien alueen pk-yritysten 10 taloudellinen tuottavuus NÄKYMIÄ JA JOHTOPÄÄTÖKSIÄ 19 LÄHTEITÄ JA AIKAISEMPIA AIHEESEEN LIITTYVIÄ TUTKIMUKSIA 27 2. painos 2 Kirjoittaja: Vesa Routamaa Kustantaja: Keski-Suomen Yrittäjät Kumppanit: Keski-Suomen Liitto ja ELY-keskus Taitto: Minja Revonkorpi Taidea Paino: Kirjapaino Kari 2014

Prologi Valtion ja kuntien talouden trendinomainen heikkeneminen, teollisuuden voimistuva rakennemuutos ja työttömyyden kasvu ovat saaneet eri tahot entistä enemmän pohtimaan, mistä jatkossa saadaan varat hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen. Verojen jatkuva korottaminen ja samalla ostovoiman heikkeneminen johtavat loputtomaan työttömyyskierteeseen. Vain aidot yritystyöpaikat johtavat työllisyysasteen terveeseen kehitykseen. Keski-Suomen Yrittäjät ry:n toimeksiannosta on selvitetty, mikä merkitys pk-yrittäjyydellä on Keski-Suomen alueen kuntatalouteen. Selvityksen tavoite on osoittaa keskustelun ja paikallisen kehittämisen virikkeeksi, mikä osuus pk-yrityksillä ja niiden työntekijöillä suoranaisesti on kuntien verotuottoihin ja välillisesti ostovoiman kautta kuntien elinvoimaisuuteen. Samalla raportoidaan myös pk-yritysten tuottoa valtiontalouteen. Taloudellisten lukujen lisäksi pohditaan myös pk-sektorin tuottavuuden immateriaalisia vaikutuksia ja tarkastellaan alueen kehitysnäkymiä. Vaasassa 7.5.2014 Vesa Routamaa Professori, yrittäjä 3

JOHDANTO 4 Varsin yleinen median luoma käsitys on, että suuret yritykset ovat työllisyyden perusta. Uutiset kertovat lähes päivittäin suurten yritysten irtisanomisista ja lomautuksista antaen sellaisen kuvan, että ne ovat (olleet) Suomen työllisyyden ja talouden sankareita. Sotakorvausaikana syntynyt palkansaajakulttuuri on myös vallinnut pitkään, vaikka suuryritysten työllistävä rooli on jo nelisenkymmentä vuotta ollut vahvasti laskusuuntainen. Harha suuryritysten työllistävästä vaikutuksesta elää ehkä siksi, että takavuosina suuret yritykset olivat keskeisessä osassa työllistäjinä monissa Suomen kunnissa. Totuus on kuitenkin toinen. Monet kunnat ovat laskeneet esimerkiksi paperiteollisuuden varaan, vaikka 22 tehdasta on lakkautettu viimeisen kymmenen vuoden aikana ja yli 5000 työpaikkaa on menetetty. Toimialan varmuus työllistäjänä on siten pitkän päälle ollut sananmukaisesti pelkkää paperia. Tehtaiden lopettamiset ja irtisanomiset ovat edelleen jatkuneet runsaslukuisesti. Metsäteollisuuden osuus bruttokansantuotteesta on puoliintunut (6%:sta 2,3%:in) vuodesta 2000. Elektroniikkateollisuus on suorastaan romahtanut 6,4%:sta 1,3%:in. Talouselämän selvityksen mukaan sata suurinta työllistäjää vähensi Suomesta vuoden 2011 aikana 8 000 työpaikkaa. Vuoden 2012 jälkeen yritykset, lähinnä suuret yritykset ovat irtisanoneet jo noin 25 000 työntekijää, joten suurten yritysten nettotyöllistäminen on siis ollut negatiivinen myös 2000-luvulla. Suhteellisesti pk-yrityksiin suuryritysten rooli on kutistunut jo vuosikymmeniä. Ylipäätään teollisuus on vähentänyt yli 100 000 työpaikkaa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tässä yhteydessä ei tietenkään ole tarkoitus väheksyä suuryritysten taloudellista merkitystä, mutta pk-yritysten roolin asemoimiseksi vertailu on tarpeen. Työntekijämäärät kasvoivat vuosina 2001 2012 pk-yrityksissä 101 722 henkilöllä. Siitä alle 50 henkilön yritysten osuus oli 79 024, kun taas suuryritysten väkimäärä nousi vain 7 124 työntekijällä, ja sekin perustui 250-499 -henkilön yritysten kasvuun. Yli tuhat henkeä työllistävien kohdalla ei ollut nettomääräistä kasvua (Tilastokeskus). PK-yritysten sankariteosta ei kuitenkaan ole suurta ääntä mediassa pidetty. Sen sijaan yli 20 tehdasta lopettanutta metsäsektoria pidetään suurena sankarina, kun se ilmoittaa mahdollisesti perustavansa yhden uuden tehtaan lähivuosina tai oikeastaan korvaavan yhden tai kaksi lopetettavaa uusilla. Usein vielä uuden tehokkaamman perustaminen merkitsee vanhojen tehtaiden sulkemista. Työllisyyden kasvu ja tasapaino perustuu pk-yritysten toimintaedellytyksiin. Suuryritysten ollessa ongelmissa tai lopettaessa toimintansa valtiota on huudettu apuun esimerkiksi Oulussa, Salossa, Kemijärvellä, Varkaudessa ja Kaskisissa. Viime aikojenkin uutiset lisääntyvistä irtisanomisista ja lomautuksista kertovat suuryrityksen yhä suuremmasta suhdanneriippuvuudesta ja epävarmuudesta työllisyyden ylläpitäjinä. Pk-yritysten toimintaedellytyksiin tulisikin kiinnittää enemmän huomiota, koska vain niihin perustuu työllisyyden kasvu ja tasapaino. Kansainvälisestikin tutkimus on osoittanut, että pk-yritykset pitävät yllä työllisyyden ja talouden tasapainoa vaikeinakin aikoina. Jos tarkastellaan vaikkapa viimeisintä taantumaa, Suomessa yritysten henkilöstön määrän muutos vuodesta 2008 vuoteen 2009 vaihteli kokoluokittain -0,3:sta -4,7% alle 500 hengen yrityksissä, kun vähennys 500-999 hengen yrityksissä oli 16,4% (Tilastokeskus). Suhdannevaihteluissa talouden vakaus perustuu nimenomaan pk-yrittäjyyteen. Suomalainen yritystoiminta rakentuukin lukumääräisesti lähes sataprosenttisesti pienyrittäjyyteen. Mikroyritykset (1-9 henkilöä; 93,4%) ja pienyritykset (10-49 henkilöä; 5,5%) muodostavat 98,9% koko yrityskannasta. Keskisuurten yritysten (50-249 henkeä) osuus on 0,9%, ja suuryritysten (250- henkeä) osuus on 0,2%; Suomessa oli vuonna 2012 kaikkiaan vain 619 suuryritystä (ks. kuvio 1). Myös kansainvälisesti ilmiö on sama. Pk-yritykset synnyttivät nettomääräisesti (uudet työpaikat miinus menetetyt työpaikat tietyllä ajanjaksolla) 85 % uusista työpaikoista EU:ssa vuosina 2002 2010 (euro-pa.eu/rapid/press).

Valitettavasti Keski-Suomen työttömyystilanne (16,3%) on vielä huolestuttavampi, lähes kaksinkertainen koko maan keskiarvoon. Keski-Suomi on Kainuun jälkeen mustin työttömyysmaakunta Suomessa. Keski-Suomesta on kadonnut suurten yritysten työpaikkoja (esim. Äänekosken paperitehdas, Kankaan paperitehdas, Metso) ja lisää yt-neuvotteluja on vireillä. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta Keski-Suomen suurimmat yritykset ovat edelleen vähentäneet työpaikkoja viime vuodenkin aikana. Tilanne on varsinainen haaste alueen kunnille. Aloittaneiden yritysten määrä maakunnassa on kuitenkin viimeiset kymmenen vuotta ollut keskimäärin suurempi kuin lopettaneiden, mutta kaikkien kuntien osalta tilanne ei ole positiivinen. Kuvio 1. Yritysten määrä kokoluokittain. Kuviossa 266 909 yritystä ilman maa-, metsä-, ja kalataloutta. (Tilastokeskus, Yritysrekisteri) Viime kuukausien kasvava työttömyys on erityisesti seurausta suurten yritysten toimeenpanemista irtisanomisista ja lomautuksista sen lisäksi, että tuotantoa edelleen siirretään halvemman työvoiman maihin. Yritysten toimintojen siirrot halpatyövoiman maihin jo palvelujenkin osalta ovat kiihdyttäneet suuryritysten suhteellisen aseman heikkenemistä. Suomalaiset yritykset työllistävä ulkomailla jo enemmän kuin Suomessa. Kysymys ei tietenkään ole suurten ja pienten vastakkaisasettelusta; molemmat tarvitsevat toisiaan ja molempia tarvitaan. Suurilla yrityksillä on ollut merkittävä rooli alihankintaverkostojen luomisessa. Suuren vientiyrityksen tuotannon takana onkin nykyään useimmiten laaja pk-yritysten alihankintaverkosto. Valitettavasti suuryritysten ongelmat kertautuvat pieniin alihankkijoihin, ja suuret teollisuusyritykset ovat pakottaneet alihankintayrityksiäkin siirtymään halvemman työvoiman maihin, mm. Venäjälle, Viroon ja Kiinaan. SAK:n pitämä tilasto yt-neuvotteluista, irtisanomisista ja lomautuksista kertoo, että vuonna 2013 yt-neuvottelujen piirissä oli n. 120 000 työntekijää. Irtisanomisia kertyi 14 522 ja lomautuksia 24 532. Tämän vuoden alkupuoliskolla yt-neuvottelut ovat koskeneet yli 39 000 työntekijää, irtisanottuja on yli 2600 ja lomautuksia liki 4 000 työntekijää (www. sak.fi). Työttömyys on edelleen kasvanut työttömyysasteen ollessa maaliskuun 2014 lopussa 9,5 prosenttia. Lomautuksia, irtisanomisia ja yt-neuvotteluja on toki ollut kaiken kokoisissa yrityksissä, mutta pääroolissa ovat olleet suuret yritykset. Suomen kunnissa on perinteisesti ollut vahva usko valtion laitosten ja suuryritysten hyvinvointia ylläpitävään voimaan, vaikka suuria yritystyönantajia tai suuria julkisia organisaatioita ei riitä moneenkaan kuntaan vaan ne ovat hyvinkin keskittyneitä tietyille alueille. Viime vuosina myös valtion toimipaikkoja on huomattavasti vähennetty, ja tämä trendi jatkuu edelleen, vaikka työpaikkojen kokonaismäärä ei sinänsä ole välttämättä vähentynytkään. Siten yritysten tuottamia verorahoja kierrättäviä valtiotyönantajia riittää entistä harvempiin kuntiin. Pienet ja suuret yritykset tarvitsevat toisiaan. Suuryritysten osalta on hyvä tietää myös, etteivät ne aina maksa veroja Suomeen. Vuoden 2010 verotuksessa yhdeksän suurimman suomalaisen pörssiyhtiön Suomeen maksettujen yritysverojen määrä jäi alle 5,4 prosenttiin tuloksesta. Nokia, Metso ja Nokian Renkaat eivät maksaneet vuoden 2010 verotuksessa käytännössä yhteisöveroa lainkaan. Metso teki 548 miljoonan euron tuloksen ja Nokian Renkaat 209 miljoonan euron tuloksen. Kumpikaan näistä ei maksanut euroakaan yhteisöveroa Suomeen 2010. Erityisesti suurten vientiyritysten maksamat verotulot ovat mitättömän pieniä (HS 14.9.2012). Suomessa toimivien työntekijöiden palkkaverot toki jäävät Suomeen. Suuryritysten ylikorostettua asemaa on perusteltu usein myös vientituloilla, mutta maailma on muuttumassa. Suuryritysten sinänsä suuri ja ratkaisen tärkeä vienti on tilastojen valossa vaimennut mer- 5

6 kittävästi, kun taas pk-yritykset ovat onnistuneet kasvattamaan vientiä. Näin on käynyt muun muassa metalli-, kone- ja laitevalmistajilla. Esimerkiksi metallien ja metallituotteiden viennin arvo laski vuonna 2011 suurissa yrityksissä 13 prosenttia, ja viime aikoina sama trendi on vain vahvistunut, kun taas pienet ja kekisuuret yritykset ylsivät yhdeksän prosentin kasvuun vuonna 2011 (Yle 23.4.2012). Viennin yhä jatkunut lasku heijastuu valitettavasti negatiivisesti myös palveluihin, esimerkiksi kuljetusalaan. Todettakoon pienyritysten vientiroolin osalta, että suurten yritysten vientituotteisiin sisältyy myös merkittävä osuus alihankintayritysten tuotantoa, jota ei aina välttämättä lasketa vientitilastoihin. Suomi ei voi menestyä työvaltaisessa bulkkituotannossa, joten vienninkin tulevaisuus on enenevästi innovatiivisen pk-yritystoiminnan varassa, myös matkailu- ja viihdetuotannon aloilla. Kauppalehden (25.2.2013) selvityksen mukaan vuonna 2012 suuryritykset ovat hyytyneet, ja paremmin ovat menestyneet pk-yritykset, ja niistä erityisesti pienet (liikevaihto 2-10 M ) ovat menestyneet parhaiten. Väistämätön trendi onkin ollut työllistämisen jääminen pk-yritysten varaan, mikä politiikassa, mm. veropolitiikassa olisi pitänyt ottaa paremmin huomioon. Suorittavan tason työntekijöiden osuus Suomessa on pienentynyt kolmanneksen 45 prosentista 31 prosenttiin vuodesta 1970 ja työntekijöiden määrä 220 000 henkilöllä. Samaan aikaan ylempien toimihenkilöiden osuus on kolminkertaistunut (7% -> 21%) ja alempien toimihenkilöiden puolitoistakertaistunut (25% -> 36). Maatalousyrittäjien kohdalla muutos on ollut vielä suurempi: vuonna 2010 maatalousyrittäjiä oli enää kaksi prosenttia kaikista työllisistä, kun osuus vuonna 1970 oli vielä 16 prosenttia. Tällä vuosituhannella maatalousyrittäjien prosentuaalinen osuus on puolittunut. Vuosien 1970 ja 2009 välillä maatalousyrittäjien määrä on kutistunut noin 280 000 henkilöllä (Tilastokeskus). Tämä kehitys jatkuu muuten paitsi, että myös toimihenkilötyötä ollaan siirtämässä halvempien työkustannusten maihin mm. Viroon, Puolaan ja Intiaan. Digitalisoituminen vaikuttaa merkittävästi myös toimihenkilöiden asemaan myös aiemmin suhteellisen turvalliseksi koetuilla aloilla, esimerkiksi pankki- ja vakuutussektorilla. Tämä kehitys luo suuria haasteita yrittäjyyden lisäämiselle. Globaaleilla markkinoilla suomalainen perinteinen käsityövaltainen teollisuus tulee pian olemaan teollisuuden historiaa. Suomessa menestymään aikovan teollisuuden pitää entistä ripeämmin uudistua kustannustehokkaaksi. Myös 3D-teknologia tulee mullistamaan teollisten tuotteiden markkinat tavalla, jota emme vielä osaa ehkä edes kuvitella, samoin kuin verkkoliiketoiminta kaupan alan. Nämä tekijät aiheuttavat kasvavia haasteita yrityksille mutta myös kunnille ja alueille työllisyysnäkökulmasta. Tutkimuksen tavoite Tutkimuksellisia laskelmia siitä, mistä verotulot kunnille ja valtiolle tulevat, on tosin hyvin vähän (esim. Routamaa 2009, 2011, 2012, 2013), mutta jo pelkästään edellä mainittujen prosenttilukujen perusteella pitäisi osata päätellä, mistä kansantalouden pyörittämiseen varmimmat varat tulevat. Tämän selvityksen tavoitteena on antaa suuntaa antava kuva pk-yritysten taloudellisesta merkityksestä Keski-Suomen Yrittäjien jäsenyhdistysten alueella pk-yritysten yhteiskunnallisen roolin entistä paremmaksi ymmärtämiseksi. Yrittäjyyden tilan kuvauksella pyritään myös kannustamaan kuntia ja muista toimijoita edistämään yrittäjyyttä ja ennen kaikkea herättämään alueella keskustelua, miten olemassa olevaa ja uutta yrittäjyyttä voitaisiin entistä paremmin kehittämään alueen elinvoimaisuuden hyväksi. Tutkija on ottanut vapauden ylikorostaa tiettyjä ilmiöitä keskustelun kirvoittamiseksi. Johtopäätökset ovat luonnollisesti yksin tutkijan vastuulla. Taloudelliset laskelmat raportoidaan tiivistetysti Keski-Suomen kuntien koko pk-yritysmäärien mukaan. Taloudellisten lukujen lisäksi esitetään keskeiset immateriaaliset kytkennät taloudelliseen menestykseen; esimerkiksi kunnan vetovoima, sosiaalinen pääoma, vapaa-ajan ja kulttuuripalvelujen kysyntä. Taloudellinen tulos siis toisaalta mahdollistaa esimerkiksi kulttuuri- ja urheilutoimintaa tukevia investointeja, ja toisaalta taloudellinen menestys houkuttelee koulutettua väestöä ja luo kysyntää, joka houkuttelee kulttuuri- ja liikuntapalvelujen tarjoajia jne. kuntaan. Poliittisessa päätöksenteossa ei aina riittävästi tiedosteta pk-yritysten kokonaisvaltaista taloudellista merkitystä puhu-mattakaan immateriaalisten tekijöiden kumulatiivisesta riippuvuudesta yritystoiminnan elinvoimaisuudesta. Investointi- ja palvelusuunnitelmia tehtäessä olisi hyvä etukäteen tietää, mistä raha tulee, tuleeko sitä ja kuin paljon.

Raportissa esitetään ensin periaatteellisella tasolla taloudellisia ja immateriaalisia hyötyjä kunnassa. Sen jälkeen esitetään keskeiset taloudelliset hyödyt kunnittain sekä koko Keski-Suomen Yrittäjien alueella. Lopuksi hahmotetaan taloudellisten ja immateriaalisten hyötyjen kumulatiivinen syy-seurauskuvio pk-yrittäjyyden tuloksista ja kunnan toiminnoista lähtökohtana pk-yritysten rooli koko Keski-Suomen Yrittäjien alueella. PK-yritysten taloudellinen ja immateriaalinen merkitys Yritykset tuovat kuntaan ja sen ympäristöön kerrannaisvaikutuksineen kaikkein merkittävimmän taloudellisen varallisuuden. Seuraavassa luettelo eräistä keskeisistä yrittäjyystoiminnan tuloksista ja seurannaisvaikutuksista. On huomattava, että kumulatiivinen kehitys voi olla positiivinen tai huonommassa tapauksessa negatiivinen yritystoiminnan kehityssuunnasta riippuen. Hyvät yrittämisen edellytykset johtavat positiiviseen kierteeseen, huonot edellytykset negatiiviseen kierteeseen. Keskeiset taloudelliset suoranaiset hyödyt kunnassa kunnallisverotuotto yhteisöverotuotto kiinteistöverot työllistämiskustannusten säästyminen yritysten ja niiden henkilöstön kunnalta ostamat palvelut ja palvelumaksut Välillinen taloudellinen hyöty kunnassa työllisyyden kehittyminen asukkaiden ostovoima yleensä (yritystulo, palkansaajien ostovoima) palveluelinkeinojen (yritykset, joukkoliikenne, vapaa-ajan toiminta, kulttuuripalvelut, muu palvelutoiminta) kysyntä ja kannattavuus -> työllisyyden vahvistuminen -> vero-tulojen kasvu uusien palveluyritysten kumulatiivinen lisääntyminen rakennustoiminnan vilkastuminen -> työllisyyden vahvistuminen, verotulojen lisäys, ostovoiman lisäys -> verotulojen kasvu alihankintaketjujen synty -> uusia kerrannaishyötyjä toimeentulotukien ja asumistukien tarpeen väheneminen terveydenhuollon kulujen väheneminen -> työterveydenhuolto ja yritysten vakuutuk-set helpottavat kunnan panostusta kunnan vetovoiman lisääntyminen -> yritystoiminta vetää puoleensa yritystoimintaa; lisääntyvä yrityskanta henkilöstöineen vetää puoleensa koulutus- ja hyvinvointipalvelu-ja sekä vapaa-ajanpalveluja -> verotulojen kasvu imago -> menestyvä ja kasvava yrityskanta luo kuvaa menestyvästä kunnasta ja lisää houkuttelevuutta verotulojen kasvu Välitön henkinen hyöty kunnassa sosiaalisen pääoman kasvu; yritykset muodostavat kumulatiivisen sosiaalisen pääoman kasvun osaamisen ja sen kehittämisen kautta -> osaaminen vetää puoleensa osaamista menestys luo itseluottamusta, yrityshalua niin yrittäjänä kuin palkansaajanakin sekä uskoa jatkuvuuteen tukien väestön pysyvyyttä ja yrityshalua alueella muu immateriaalinen hyöty Taloudellinen hyöty valtiontaloudessa tuloverotulo pääomaverotulo yhteisöverotuotto alv-tuotto tel-maksut muut veroluonteiset maksut vähenevät työllistämiskustannukset vähenevät kuntien valtionavut 7

TALOUDELLINEN HYÖTY PK-YRITYSTOIMINNASTA KESKI-SUOMESSA Menetelmä Kalenterivuodelle (2013) estimoidut yritysten ja työpaikkojen toteutuvat hyödyt on laskettu kuntatasolla kaikissa Keski-Suomen Yrittäjien edustamissa kunnissa siten, että yritysten koko henkilöstön keskimääräinen kuntakohtainen vero ja ostovoima on laskettu kunnassa toimivien yritysten laskennallisen henkilöstömäärän mukaan. Luvut perustuvat pääosin verottajan julkaisemiin kuntakohtaisiin keskimääräisiin ennakoituihin palkka- ja verotuloihin vuodelle 2013 ja kuntien verotuloihin vuonna 2012; joiltakin osin myös kuntien verotuloihin vuonna 2011-2012. Jo järjestäytyneet yritykset yksin tuottavat merkittävän osuuden alueellisesta hyvinvoinnista. Niiden merkitys on todennäköisesti suhteellisesti suurempi kuin järjestäytymättömien, mikä on laskelmissa otettu varovasti huomioon. Koska tiedossa ei ole yritysten mies- ja naistyöntekijöiden määrällistä suhdetta, tuloina on käytetty mies- ja naispuolisten työntekijöiden keskimääräisten palkkojen summan puolikasta. Tämä laskutapa ko. sukupuolten tilastollisen suhteen huomioon ottaen on lähellä todellista. Palkansaajien maksamat verot luonnollisesti vaihtelevat alan ja henkilön mukaan, mutta kuntakohtainen keskimääräinen maksetun veron määrä tuottaa oikeaa suuruusluokkaa osoittavan lopputuloksen. Myös yrittäjien ja omistajien tulot ja verot vaihtelevat suurestikin, mutta jälleen suurituloiset ja pienituloiset tasaavat keskimääräisen veron riittävän lähelle totuutta. Pk-yrityksistä osa on avoimia yhtiöitä tai kommandiittiyhtiöitä tai toiminimiä, mikä hieman monimutkaistaa tulojen määritystä. Keskimääräinen veromäärä on luonnollisesti siis arvio, mutta antaa suuruusluokkatietona riittävän tarkan kuvan yritysten tuottamasta varallisuuden lisäyksestä kunnassa. Yritysten omistajien osalta on otettu huomioon yrittäjätulon erityisnäkökohdat. Selvityksessä on siis tarkasteltu pk-yritysten aikaansaamia verotuottojen määriä ja ostovoimaa alueella ja sen kunnissa. Verotulot muodostuvat pääosin maksetusta yhteisöveroista, tuloveroista ja pääomaveroista. Yritysten pienuuden ja moni naisten yhtiömuotojen vuoksi pääomaveroa ei oltarkoituksenmukaista edes pyrkiä erittelemään. Kiinteistöveroja ei käytännössä ole mahdollista eritellä pk-yritysten osalta, joskin karkea arvio voidaan esittää. Pk-yritysten työpaikat ovat enemmän paikallisesti työllistäviä kuin suuryritykset ja jotkut julkisen sektorin organisaatiot. Toimialakohtaisia eroja tuloissa ei ole voitu ottaa huomioon. Toisaalta yrittäjien keskimääräiset verot ja tulot tasaavat toimialakohtaiset ja yrityskokoon liittyvät erot. Näin ollen suuntaa-antava suuruusluokka niin veroista kuin ostovoimastakin on riittävän tarkka selvityksen tavoitteen kannalta. Kuntien työpaikkojen omavaraisuusasteet esitetään, ja niistä voi päätellä verotulojen lähteiden jakaumaa. Kuntien välinen työpaikkavaihdanta hieman tasaa verojen suuntautumista naapurikuntiin, joskin pendelöinti suuremmissa määrin Keski-Suomessa suuntautuu erityisesti Jyväskylään. Kuntaliitokset luonnollisesti ovat korjanneet työssäkäyntialueiden tilanteita verotulojen ohjautumisesta oikeaan osoitteeseen ja tehnevät sitä tulevaisuudessakin. Työpaikkaomavaraisuudeltaan yli 100%:n kunnat tai naapureita työllistävät kunnat toisaalta hyötyvät yleensä monipuolisempien palvelujen tarjoajina ostovoiman osittaisena jäämisenä työssäkäyntikuntaan pendelöijien käyttäessä työpaikkakuntien palveluja. Siten kokonaisuutena työpaikkapendelöinnin vääristymät osittain korjaantuvat. On myös huomattava, että tiedon saanti siitä, kohdistuuko pendelöinti pk-yrityksiin tai muihin työpaikkoihin, on käytännössä mahdotonta. Tosin esimerkiksi Jyväskylän ja Äänekosken suuret työnantajat työllistänevät naapurikuntien asukkaita enemmän kuin PK-yritykset. Pk-yritysten työpaikat ovat enemmän paikallisesti työllistäviä kuin suuryritykset ja jotkut 8

julkisen sektorin organisaatiot. Näin ollen pendelöinnin aiheuttama vääristymä pk-yritysten työntekijöiden osalta mahtuu virhemarginaaliin, kun kysymyksessä on erityisesti pk-yritysten taloudellinen merkitys. Kuntakohtaisten vero- ja ostovoimatulojen lisäksi laskelmassa on esitetty pk-yritysten tuottamat tuloverot valtiolle. Todettakoon, että myös pk-yritykset keräävät valtiolle vuosittain huomattavan summan arvonlisäveroa vastaten itse tästä vastikkeettomasta palvelusta aiheutuneista vaivoista ja kuluista. Verottaja puolestaan palkitsee viivästysmaksuilla kärkkäästi pienimmästäkin maksun viivästymisestä. Suurimmassa osassa kuntia pk-yritykset tuottavat valtaosan alv-tuotosta, koska niissä ei ole suuryrityksiä. Toki ketjujen filiaalit tuovat oman osansa alv-tuotosta myös maaseutukunnista. Taulukossa ovat myös arviolaskelma pk-yritysten henkilöstöineen tuottamien verojen prosentuaalisesta osasta koko kunnallisveropotista. Taulukossa on esitetty myös pk-yritysten osuus yksityisistä työpaikoista. Pk-yritysten osuus yksityisen sektorin työpaikosta on suuri vaihdellen toki kunnittain paljonkin. Yritysten kokonaismäärässä voi olla muutamia pöytälaatikkoyrityksiä, mutta ne eivät vaikuta henkilöstömäärään eivätkä vääristä lukemia maininnan arvoisesti. Suuryritysten osuudet on luvuista puhdistettu. Vero- ja ostovoimatietojen lisäksi taulukkoon 2 on kerätty muutamia tunnuslukuja, jotka osaltaan valaisevat pk-yritysten roolia kunnissa. Taulukossa 3 arvioidaan työttömyyden periaatteessa aiheuttamia veromenetyksiä tavoitteena konkretisoida työttömyyden hinta. Taulukosta 1 ilmenevät yritys- ja henkilöstömäärät, pk-yritysten tuottamat verot ja ostovoimat (M, pyöristettynä sataan tuhanteen) Keski-Suomen Yrittäjien edustamissa kunnissa ja koko alueella. 9

10 Keski-Suomen Yrittäjien alueen pk-yritysten taloudellinen tuottavuus Verotulo- ja ostovoimahyödyt Pk-yrityksiä alueella on n. 11 800 työllistäen lähes 27 000 henkilöä. Nämä tuottivat valtiolle vuonna 2013 noin 140 ME tuloveroina (+ yhteisövero kunnille kaikkiaan 27-30 M ja lisäksi arvonlisäverot). Tulovero kunnille oli laskennallisesti vastaavasti yli 190 M ollen keskimäärin noin 25% kunnallisveroista ja yhteisövero-osuuden kanssa arvioituna noin 27%. Yhteisövero mukaan lukien Pk-yritysten verotuottojen osuus vaihtelee 19%:sta (Jyväskylä) 81%:in (Kyyjärvi). Keski-Suomen osalta näitä keski-määräisiä lukuja laskee huomattavasti Jyväskylän hallitseva asema. Jos Jyväskylää ja Äänekoskea ei lasketa mukaan, on pk-yritysten keskimääräinen osuus kunnallisverosta 34% ilman yhteisöveroa. Näiden lukujen valossa Jyväskylä ei ole erityisen yrittäjämäinen kaupunki, kun työpaikoista vain 16% on pk-sektorilla ja yrittäjiä työvoimasta vain 6,6%. Jyväskylän huima työttömyysaste (16,4%, 3/2014) ei siten olekaan mikään yllätys. On kuitenkin syytä huomata, että Jyväskylän lukemia heikentää suuri pendelöinti naapurikunnista Jyväskylän pk-yrityksiin. Tosiasiassa siis Jyväskylässä pk-yritykset työllistävät paljon enemmän ja tuottavat paljon enemmän kunnalle verotuloja, kuin Jyväskylän oman työllisen pk-yritystyövoiman osuus antaa ymmärtää. Tosiasia on kuitenkin, että Jyväskylän pk-yritykset ovat henkilöstömäärältään melko pieniä. Tilastollista harhaa aiheuttaa kyllä myös se, että Jyväskylän yritysten henkilöstömäärästä on luettu pois suuryritysten henkilöstö, joka käytännössä voi jakautua monen kunnan alueelle. Toisin sanoen Jyväskylän osalta pk-yritysten vaikuttavuutta koskevat tunnusluvut ovat alakantissa, mikä lukuja tulkitessa on syytä ottaa huomioon. Valtionosuus vielä lisää pk-yritysten osuutta kunnallisveroista huomattavasti, koska valtionosuudet muodostavat kuntien tuloista merkittävän osan. Keski-Suomessa valtionosuudet kaikkine lisineen olivat yhteensä 490 M vuonna 2013. Valtionosuusprosenttien keskiarvo Keski-Suomen Yrittäjien alueen kunnissa vuoden 2012 verorahoituksesta oli 35,5% vaihdellen Muuramen 19%:sta aina Kinnulan ja Kivijärven 63,4%:in. Valtionosuus on pienin Jyväskylän pendelöintikunnissa, joissa verotulot ovat suhteellisesti suuret osin Jyväskylän työpaikkojen ansiosta, ja eläkeläisten määrä on pienin. Valtionosuuksia varten kerätyistä verosta merkittävä osa tulee pk-yritysten ja niiden työntekijöiden tuloveroista sekä alv-tuotosta. Valtionosuudet mukaan laskien PK-sektorin osuus kuntien verotuotoista vaihtelee siten laskennallisesti arviolta 35%:sta 90%:in. Tuloksia tulkittaessa on syytä ottaa huomioon, että eläkeläiset, myös yrityksistä eläketulon maksaneet, ovat merkittävä veroja maksava ryhmä. Jos eläkeläisten verotulot vähennetään laskemista, pk-yritysten osuus nousee merkittävästi. Sitä paitsi suuri osa eläkeläisten tuloista ja veroista on pk-yrityksissä ansaittua. Alv-tuotto valtiolle on luonnollisesti myös suuri, enemmän kuin em. verot yhteensä. Pk-yritykset tuottavat Suomen yritysten liikevaihdosta n. 53%, joten pk-sektorin merkitys myös arvonlisäveron kerääjänä on merkittävä; useissa kunnissa se on pääasiallinen arvonlisäveron tuottaja. Yhteisöveroilla on myös roolinsa kuntien taloudessa (vuonna 2012 keskimäärin 6,8% kuntien verotuloista koko Suomessa). Vuonna 2012 yhteisöverosta kunnille tuloutettava osuus oli Keski-Suomen Yrittäjien alueella 44,8 M. Pk-yritysten osuus vaihtelee kunnan yritysrakenteesta riippuen. Yhteisöveroon sisältyy myös kunnittain paljonkin vaihteleva metsäerä. Yhteisöveron tarkka kohdentaminen pk-sektoriin on siis käytännössä mahdotonta. Yrityksiin sisältyy monentyyppisiä yritysmuotoja ja myös isompien yritysten filiaaleja kuten pankkeja, osuusliikkeitä ja vakuutusyhtiöiden toimipaikkoja. Yhteenvetolaskelmassa yhteisöverotuotot on jätetty raportoimatta yrityskohtaisen vaihtelun vuoksi, mutta esitetään erikseen karkeana arviona pk-yritysten kunnallisvero-osuuden ohessa taulukossa 1. Yhteisöveron osuus kuntien verotuloista vuonna 2012 oli alueen kunnissa keskimäärin 5,1% vaihdellen Laukaan 3,3%:sta Multian 14,1%:in. Äänekoskea lukuun ottamatta muiden kuntien yhteisöverot ovat reippaasti laskeneet huonojen talousvuosien jälkimaininkeina. Lähivuosina yhteisöverotuotto saattaa olla jälleen laskemassa varsinkin suuryritys- ja teollisuusvoittoisilla alueilla sekä taloudellisen tilanteen että yhteisöveron laskun vuoksi. Kuntien yhteisövero-osuutta (2012 vuonna 28,34%) on tosin nostettu vuosille 2014-2017 jopa viisi prosenttiyksikköä. Yhteisöveron keskimäärin matala osuus kunnallis-

verosta ja korkeat työttömyysluvut kertovat rakenteellisesta yrittäjyysvajeesta alueella. Väestön keskittyminen Jyväskylän seudulle (64%) ja seudun osittainen turvautuminen suurteollisuuteen, suuriin yrityksiin ja taantuviin toimialoihin kostautuu suhteellisesti vähäisenä pk-yritystyöpaikkojen osuutena ja sitä ylläpitävänä palkansaajakulttuurina. Maakunnan keskuksena ja merkittävänä koulukaupunkina Jyväskylä on erityisesti julkisen sektorin työllistäjä. Julkinen sektori vaan ei juuri tuota jaettavaa lisäarvoa vaan elää yritysten ja niiden työntekijöiden aikaansaamalla verotuotolla. Kiinteistöverot muodostivat vuonna 2012 Keski-Suomen kunnissa kuntien verotuloista 7,2% (koko maa 6,6%) vaihdellen kuitenkin suuresti kunnittain (Uurainen 4,1%:sta Kuhmoinen 15,7%). Vuodelta 2012 tilitetyt kiinteistöverot olivat Keski-Suomen Yrittäjien edustamissa kunnissa lähes 63,4 M. Kiinteistöverosta mainittava osuus varsinkin maaseutukunnissa muodostuu pk-yritysten kiinteistöistä ja palveluksessa olevan henkilöstön kiinteistöveroista suurin piirtein siinä suhteessa, missä pk-yritykset kunnan verotuloja muutenkin tuottavat. Maaseutukunnissa pk-yritysten ja niiden henkilöstön osuus on suurin, koska suuria yrityksiä Taulukko 1. Keski-Suomen Yrittäjien edustamien kuntien yritysmäärät, yritysten henkilöstömäärät kunnittain, pk-yritysten tuottamat tuloverot (M ) valtiolle ja kunnille, pk-yritysten aikaansaaman tuloveron /+yhteisöveron osuus kunnallisverosta, ostovoima (M ), pk-yritysten osuus yksityisistä työpaikoista kaikkiaan/ilman alkutuotannon työpaikkoja sekä pk-yritysten osuus kaikista työpaikoista. ALUE Henkilöstö Yrityksiä Tulovero valtio M! Tulovero kunta M! Pk-osuus kunnall. verosta/ + yhteisöverosta Ostovoima M! Osuus yksit. työp./ ilman alkut. % PKtyönt% kaikista työpaikoista Hankasalmi 235 397 2,1 2,9 24/25 11,8 28/36 26 Joutsa 286 577 3,0 4,1 36/39 17,5 44/55 38 Jyväskylä 5455 9 792 51,0 69,1 17/19 300,9 27/27 16 Jämsä 988 2 980 15,5 22,5 31/33 87,6 47/50 34 Kannonkoski 72 190 1,0 1,3 43/48 5,7 50/64 39 Karstula 241 598 3,1 4,0 43/48 18,2 54/69 38 Keuruu 495 1 616 8,4 11,5 41/44 48,0 63/69 42 Kinnula 75 179 0,9 1,3 36/40 5,4 41/58 33 Kivijärvi 50 72 0,4 0,5 21/24 2,2 27/37 22 Konnevesi 126 247 1,3 1,8 27/29 7,5 31/40 29 Kuhmoinen 153 227 1,2 1,6 28/32 7,0 39/49 33 Kyyjärvi 72 344 1,8 2,4 74/81 10,1 79/99 59 Laukaa 757 2 337 12,2 17,0 32/34 69,1 44/46 42 Luhanka 39 60 0,3 0,4 25/29 1,9 31/41 32 Multia 81 266 1,4 2,0 50/58 7,8 63/94 45 Muurame 442 1 362 7,1 9,6 30/33 40,7 51/52 52 Petäjävesi 173 314 1,6 2,3 23/25 9,5 29/35 31 Pihtipudas 216 620 3,2 4,5 47/52 18,4 52/73 42 Saarijärvi 474 1 249 6,5 9,0 37/40 37,2 47/55 37 Toivakka 115 200 1,0 1,5 23/25 6,1 33/36 33 Uurainen 178 398 2,1 2,8 34/36 12,0 42/48 46 Viitasaari 354 865 4,5 6,2 38/42 25,9 47/56 36 Äänekoski 730 1 950 10,1 14,7 24/28 57,6 36/37 24 Yhteensä 11 807 26 840 140 193 25/27 808 36/39 24 Yhteisöveroon sisältyy myös kunnittain paljonkin vaihteleva metsäerä. Yhteisöveron tarkka kohdentaminen pk-sektoriin on siis käytännössä mahdotonta. Yrityksiin sisältyy monentyyppisiä yritysmuotoja ja myös isompien yritysten filiaaleja kuten pankkeja, osuusliikkeitä ja vakuutusyhtiöiden toimipaikkoja. Yhteenvetolaskelmassa yhteisöve- 11

ei ole. Toki kauppa-, vakuutus- ja pankkiketjujen filiaalien kiinteistöt muodostavat kiinteistöveroista ehkä mainittavankin osuuden. Karkeasti arvioiden pk-sektorin osuus kiinteistöveroista on Keski-Suomen Yrittäjien alueella 16-20 M. Kiinteistöverosta on tullut kuntien uusi rahastusmuoto, jolla yritetään paikata yhä heikkenevää kuntataloutta sekä ylläpitää palveluita ja kasvanutta hallintoa mutta samalla heikennetään ostovoimaa ja yritysten elinvoimaa. Kiinteistöveron osuus kunnan veroista on korkein pääasiassa niissä kunnissa, joissa pk-sektorin osuus kunnan verotuloista on matalin. Keski-Suomen Yrittäjien alueen yritysten liikevaihto oli vuonna 2011 noin 8 Mrd. Siitä pk-yritysten arvonlisävero on varsin karkeasti arvioiden vajaa 0,7 miljardin paikkeilla valtion kassaan. Taloustilanteen vuoksi liikevaihto ei juuri ole noussut parina viime vuonna. Suurempiin hallintokaupunkeihin (esim. Helsinki, Tampere, Turku) verrattuna Jyväskylässä on kuitenkin melko suuri julkisen sektorin työvoiman osuus. Pk-yritysten aikaansaama ostovoima, reilut 800 M, merkitsee alueelle suurta vuotuista tulonsiirtoa, joka kumuloituu kulutuskysynnän kautta suurelta osin takaisin alueelle. Ostovoiman määrä on suuri mutta saisi olla isompikin, koska maakunnan elinvoimaisuus perustuu elinvoimaisen pk-yritystoiminnan varaan. Julkisten työpaikkojen rooli on muutamissa kunnissa melko korkea (ks. taulukko 2). Työttömyys on yli kaksinkertainen esimerkiksi yrittäjyysmaakuntiin Pohjanmaa ja Etelä-Pohjanmaa verrattuna. Jyväskylän korkeata julkisen sektorin työvoiman osuutta selittää osaltaan keskuskaupungin asema, joka käsittää mm. kaupungin hallinnon, yliopiston, ammattikorkeakoulun ja terveyspalvelut. Suurempiin hallintokaupunkeihin (esim. Helsinki, Tampere, Turku) verrattuna Jyväskylässä on kuitenkin melko suuri julkisen sektorin työvoiman osuus. Pk-yritykset työllistäjänä Keski-Suomen kunnista useimmissa pk-yritykset ovat keskeisiä työllistäjiä, joskin verrattuna useisiin muihin maakuntiin pk-yritysten osuus on vähäisempi. Asukasluvuiltaan kunnat ovat suurelta osin varsin pieniä. Jyväskylä pelkästään kattaa viitisenkymmentä prosenttia maakunnan asukkaista ja Jyväskylän seutukunta yli 64%. Työpaikkojen keskittyminen Jyväskylään lienee totuttanut pendelöijäkunnat luottamaan sen apuun, mikä kostautuu laskusuhdanteessa ja taloudellisesti huonoina aikoina. Tosin keskuskuntien, joihin eniten pendelöidään, työttömyysluvut ovat kaikkein suurimmat. Syystä tai toisesta heikoimmin työmarkkinakelpoiset tai -haluiset ihmiset hakeutuvat yleensä suurempien kaupunkien sosiaaliturvan piiriin. Pk-yritysten osuus kaikista työllisistä vaihtelee 17%:sta (Jyväskylä) 63%:in (Kyyjärvi). Pendelöijät pois lukien, monen kunnan työllisistä suuri osa työskentelee pk-yrityksissä (esim. Kyyjärvi 80%, Muurame 94%). Toisaalta alkutuotannon korkea osuus työpaikoista selittää monessa kunnassa pk-yritysten alhaisen osuuden (esim. Hankasalmi, Kinnula, Konnevesi, Luhanka, Pihtipudas). Jos työllisistä laskettaisiin pois työttömät, pk-yritysten osuudet työssä käyvistä olisivat huomattavasti korkeammat. Keski-Suomessa aloittaneiden yritysten suhde lopettaneisiin on keskimäärin ollut jossain määrin positiivinen viime vuosina. Kuitenkin aivan viime vuosina Karstulassa, Keuruulla, Kuhmoisissa, Pihtiputaalla ja Saarijärvellä suhde on olut negatiivinen. Kinnulassa vuosien 2008-2010 reilu lasku on kääntynyt nousuun, samoin Kivijärvellä. Kannonkoskella, Kyyjärvellä ja Viitasaarella tilanne on tasan. Maakunnan teollisuuden trendi on laskeva (vrt. kuvio 1), liikevaihto ja vienti heikkenevä. Kasvuyritysten osuus (5,7% yrityksistä) on Keski-Suomessa maan keskimääräistä tasoa. Kaiken kaikkiaan yrittäjiä on Keski-Suomessa ilman avustavia perheenjäseniä 9,8%. Määrä on 0,5 prosenttiyksikköä vähemmän kuin maan keskiarvo (10,3%) (Yrittäjyyskatsaus 2012). 12

Osassa pendelöintikunnista myös alkutuotannon osuus työvoimasta on korkea (ks. taulukko 2 ja 3), mikä rikastuttaa elinkeinorakennetta. Vahvasti teknistyneen automatisoi- Työvoimaliikenne, työllisyys ja väestökehitys Työpaikkaomavaraisuus vaihtelee paljon kunnittain; Jyväskylässä, Jämsässä, Kyyjärvellä ja Äänekoskella se on yli 100%. Matala työpaikkaomavaraisuus on riskitekijä laskusuhdanteissa, jos pendelöinnistä suuri osa kohdistuu naapurikuntien suuriin yrityksiin, jotka ovat alttiita lomautuksille ja irtisanomisille taloudellisesti heikkoina aikoina. Runsaan ulospendelöinnin vuoksi pk-yritysten osuus kunnan veroista näyttää näiden kuntien osalta pienemmältä (esimerkiksi Muurame, Petäjävesi, Konnevesi, Kuhmoinen, Luhanka, Petäjävesi, Toivakka, Äänekoski), koska naapurikunnissa työssä käyvät veronmaksajat tuovat verotulonsa niiden pk-yrityksistä, suuryrityksistä tai julkiselta sektorilta. Laukaa (pendelöinti 42,6%), Uurainen (36,1%), Petäjävesi (37,5%), Muurame (56,3%) ja Toivakka (38%) ovat lähes täysin riippuvaisia Jyväskylästä. Tosin Laukaalla, Uuraisilla ja Muuramella on myös kohtalaisesti omia pk-yritystyöpaikkoja. Kyyjärveltä, Kivijärveltä, Karstulasta ja Kannonkoskelta pendelöi 10-16%% työssäkäyvistä Saarijärvelle. Saarijärvi työllistää auliisti naapurikuntia mutta kärsii samalla itse huiman korkeasta työttömyydestä (19,9%). Multialaiset käyvät (18,4%) Keuruulla töissä ja Kuhmoislaiset (14,3%) Jämsässä. Konneveteläisiä pendelöi (20,7%) enemmän Äänekoskelle kuin äänekoskelaisia (12,1%) Jyväskylään. Kaiken kaik- Taulukko 2. Keski-Suomen kuntien asukasluvut, pk-yritysten osuus kaikista työllisistä/osuus työllisistä pendelöijät, asukkaita/yritystoimipaikka, yksityisen sektorin työntekijöitä/10 julkisen sektorin työntekijää, alkutuotannon osuus työpaikoista, 15-64-vuotiaiden osuus väestöstä, omassa kunnassa töissä käyvien osuus sekä eläkkeellä olevien osuus. ALUE Asukasluku Pk-osuus kaikista työllisistä/- pendelöijät Yksit. työnt/ 10 julkista työpaikkaa Asukkaita/ yritystoimipaikka Alkutuotannon osuus työpaikoista % 15-64v. % Omassa kunnassa töissä % Eläkkeellä % Hankasalmi 5 453 21/32 13 28 20,3 59,3 62,4 33,4 Joutsa 4 898 33/46 11 27 17,1 57,7 68,6 38,3 Jyväskylä 133 482 17/20 20 19 0,9 68,5 85 20,2 Jämsä 22 354 35/42 16 28 4,2 60,3 83,4 31,2 Kannonkoski 1 553 36/50 13 27 17,2 55,9 69,6 37,6 Karstula 4 376 37/48 11 24 16 58,3 77,7 33,8 Keuruu 10 488 42/54 16 19 6 59,5 77,6 33,8 Kinnula 1 764 29/37 10 22 22,6 58 79 34,3 Kivijärvi 1 303 19/28 13 25 21,8 55,1 67,9 40,6 Konnevesi 2 904 22/37 13 28 21,3 58,5 59,2 34,3 Kuhmoinen 2 438 27/41 10 25 16 53,4 67,5 44 Kyyjärvi 1 469 63/80 10 36 14,9 57,9 76,6 33,9 Laukaa 18 481 30/67 18 26 5,3 62 44 21,4 Luhanka 773 24/44 10 33 24,7 49,5 52,6 47,5 Multia 1 816 43/67 14 20 22,8 55 64 37,6 Muurame 9 569 32/94 19 20 1,8 63,6 31,1 17,5 Petäjävesi 4 095 20/44 16 24 16,1 60 45,1 27 Pihtipudas 4 442 39/49 11 29 22,6 58,4 80,3 33,1 Saarijärvi 10 258 33/44 13 25 12,2 60,1 73,7 32,3 Toivakka 2 455 21/49 18 19 7 58,3 42 29,3 Uurainen 3 569 29/66 15 29 13,9 58,6 42,3 22,2 Viitasaari 6 957 34/42 13 27 12,2 59,2 81,5 36,2 Äänekoski 20 265 25/32 21 27 2,8 61,1 77,3 28,1 Yhteensä 275 162 24/- 17 22 13,9* 58,6* 65,6* 32,5* * Huom. Keskiarvo kuntien luvuista, EI absoluuttinen koko alueen suhteellinen keskiarvo. Lähteet: Tilastokeskus ja Yksit.työnt/10 julk. Työpaikkaa: HS 23.9.2012 13

kiaan Keski-Suomen kuntien välillä on niin vilkasta työssäkäyntiä, että herää kysymys pienten kuntien mielekkyydestä. Työikäisten määrän kehitysennuste on Keski-Suomessa varsin synkkä. Keski-Suomen ikärakenne on hyvin eläkeikäpainotteinen. Luhangalla ja Kuhmoisissa pian puolet väestöstä on eläkkeellä ja Kivijärvi tulee lähellä perässä. Luhangalla työikäisiä on alle 50% ja heistäkin työttömänä yli 16%. 16 kunnassa eläkeläisiä on yli 30%. Työikäisten osuus maakunnassa on keskimäärin varsin alhainen, ja kun siitä liki kolmannes on työttömänä, ei vero- ja ostovoimakertymä muodostu tyydyttävälle tasolle. Työikäisten määrän kehitysennuste (ks. kuvio 4) on varsin synkkä. Vain Jyväskylän seutukunnan työikäisten osuus on lievästi noususuhteinen. Muista seutukunnista on muodostumassa vanhainkoteja, joissa verokertymä ei tule kattamaan kunnallisia palveluja. Eläkeläisissä ei ole mitään vikaa, mutta heidän varaansa ei voi perustaa yritysten ja julkisen sektorin työvoimatarpeita. Erilaisten hoiva- ja sairaanhoitopalveluiden tarve luonnollisesti lisääntyy myös väestön ikääntyessä. Työpaikkojen vähetessä tai puuttuessa kuntien vetovoima heikkenee heikkenemistään, ja työikäinen väestö pakenee Jyväskylään ja etelän keskuskaupunkeihin. Jyväskylän työttömyysaste kertoo, ettei kaupungilla ole resursseja vastaanottaa määräänsä enempää lisää väkeä. Maakunnan ainoa lääke ongelmaan olisi pk-yrittäjyyden nopea ja voimakas lisääminen alueella. Pendelöintikunnat ovat keskuskaupunkiensa aktiivisia työvoimalähteitä ja -reservejä, jotka noususuhdanteen aikoina voivat hyvin, mutta ovat riskialttiita taantuma-aikoina. Teollisuuskaupunkeihin ja pendelöintikuntiin ei myöskään kehity yrittäjyyskulttuuria, joka on avainasemassa, jos suuret työnantajat katoavat. Elinkeinopolitiikan mittariston 2014 mukaan Äänekoski menestyi heikosti (kuntavertailussa sija 198, 5,7/10 pistettä yrittäjiltä). Tosin pienehkö vastaajamäärän vuoksi Äänekoskenkin kohdalla on syytä tulkita mittariston tulosta varauksella. Kaupungin omilla internetsivuilla mainitaan, että Äänekoski noteerattiin äskettäin Keski-Suomen yrittäjämyönteisimmäksi kunnaksi. Yleensä savupiipputeollisuuskaupungeissa palkansaajakulttuuri kuitenkin saattaa levitä myös kuntapäättäjiin, ja uudistuminen teollisen rakenteen ja globalisaation muutoksessa ei tahdo onnistua. Palkansaajakulttuurista poisoppiminen kestää useamman ikäpolven. Esimerkiksi Pohjanmaalla Kaskisiin Metsä-Botnian tehtaan sulkemisen jälkeen ei neljässä vuodessa ole syntynyt lainkaan uutta pienyrittäjyyttä melkoisesta rahallisesta satsauksesta huolimatta. Osassa pendelöintikunnista myös alkutuotannon osuus työvoimasta on korkea (ks. taulukko 2 ja 3), mikä rikastuttaa elinkeinorakennetta. Vahvasti teknistyneen automatisoidun maatalouden aikana työvoiman määrä sinänsä ei kerro maatalouden taloudellista merkitystä. Maatalousyritykset kasvavat volyymiltään vaikka työllistämisvaikutus pienenee, eli työllistämistä ei voi alkutuotannon varaan jatkossa laskea. Maatilojen määrä laskee ja koko kasvaa. Sinänsä alkutuotannosta vapautuva työvoima siirtyy 14 Kuvio 2. Päätoimialojen liikevaihdon muutos (%) neljännesvuosittain 2011 2012 Keski-Suomessa. Lähde: Tilastokeskus

enimmäkseen eläkekategoriaan alan korkean ikärakenteen vuoksi. Joka tapauksessa alkutuotannon osuuden edelleen laskiessa tulisi syntyä korvaavaa yrittäjyyttä. Korkea työpaikkaomavaraisuus (ks. taulukko 3) voi olla erityinen vahvuus takaamaan kunnan verotulot varsinkin, jos työvoima löytyy omasta kunnasta ja työpaikat ovat elinkykyisellä alalla. Muussa tapauksessa veroeuroja virtaa naapurikuntiin, kuten on kyse erityisesti Jyväskylässä. Samalla, kun Jyväskylä osaltaan tukee 11 000 työtöntä, sen tarjoaa työpaikkoja monenkertaiselle määrälle naapurikuntien asukkaita. Tosin vastaavasti 15 % jyväskyläläisistäkin saa ansionsa muista kunnista, eli verovaihdanta enemmän tai vähemmän tasaantuu. Korkea työpaikkaomavaraisuus ei kuitenkaan Jyväskylässä, Jämsässä eikä Äänekoskella ole taannut hyvää työllisyysastetta, koska osa työpaikoista on taantuvilla toimialoilla. Valtakunnallisen omistajanvaihdosbarometrin (2012) mukaan 28% Suomen yrittäjistä aikoo lopettaa yrityksen, Keski-Suomessa samoin 28%. Vain 18% suunnittelee sukupolvenvaihdosta, ja 11%:ssa muiden omistajien suunnitellaan jatkavan yritystoimintaa. 43% yrityksistä aiotaan myydä ulkopuolisille, joten jatkajaehdokkaita pitäisi nopeasti löytyä. Yrityskadon uhka on vakava, joten myös uusyrittä- Taulukko 3. Keski-Suomen kuntien työttömyysaste, työttömät työnhakijat, työttömyyden vuoksi laskennallisesti menetetty kunnallisverotulo ja sen osuus kunnallisverosta, työttömyyden vuoksi menetetyt valtion verot, kuntien tulovero% 2014, työpaikkaomavaraisuus ja pendelöinti muuhun kuntaan. ALUE Työttömyys % 3/14 Työttömät työnhakijat 3/14 Tyött. vuoksi menetetty kunn. vero Tyött. vuoksi menetetty vero % kunn. verosta Tyött. vuoksi menetetty valtion vero Tuloveroprosentti 2014 Työpaikkaomavaraisuus % Pendelöinti % muuhun kuntaan Hankasalmi 15,3 350 2,5 21 1,8 21,5 77,2 35,2 Joutsa 15,9 320 2,2 20 1,7 21 86,2 28,5 Jyväskylä 16,4 10 925 75,9 19 56,8 20 108,4 15 Jämsä 17,3 1 635 12,2 17 8,5 21 101,9 16,3 Kannonkoski 19,2 116 0,8 26 0,6 21 91,6 27,3 Karstula 18,4 341 2,2 24 1,8 19,5 97,8 22,1 Keuruu 14,2 630 4,4 16 3,3 20,5 99,1 23,3 Kinnula 20,5 143 1,0 29 0,7 20,5 88,6 20,6 Kivijärvi 17,5 80 0,6 23 0,4 20 83,5 33,9 Konnevesi 15,1 190 1,4 20 1,0 21 76 40,3 Kuhmoinen 16,9 155 1,1 19 0,8 19,75 83,7 33,6 Kyyjärvi 13,6 82 0,6 18 0,4 20,5 106,8 21 Laukaa 13,3 1 157 8,4 16 6,0 20,5 72,1 54,8 Luhanka 16,4 44 0,3 18 0,2 19 75,7 45,7 Multia 15,9 112 0,8 21 0,6 21 96,6 35,7 Muurame 11,7 549 3,8 12 2,9 19,5 61,3 65,9 Petäjävesi 14,5 259 1,9 19 1,3 21,25 65,5 54 Pihtipudas 15,9 287 2,0 22 1,5 21 94,4 19,6 Saarijärvi 19,9 888 6,3 26 4,6 21 90,2 24,5 Toivakka 14,8 156 1,1 18 0,8 20,5 63,3 56,9 Uurainen 13,5 214 1,5 18 1,1 20,5 62,8 55,7 Viitasaari 19,2 554 3,9 24 2,9 21 95,4 18,3 Äänekoski 19,2 1 774 13,3 22 9,2 21 103,8 21,7 Yhteensä 16,3 20 961 148 19 109 20,33 Päätoimialojen liikevaihdon kehitys on ollut aleneva ja sitä mukaa myös työllisyys (ks. kuvio 2). Globaali kilpailu, teknologian kehitys ja verkkoliiketoiminta ovat muuttamassa elinkeinorakennetta merkittävästi ja samalla aiheuttamassa mittavia työllistämishaasteita. Huolimatta alueen monipuolisesta yritystoiminnasta työttömyyden trendi on 15

jyyttä pitää aktivoida. Varamäen ym. tutkimuksen (2012) mukaan Etelä-Pohjanmaalla peräti 43% rakennusalan yrittäjistä arveli yrityksen toiminnan loppuvan heidän luovuttuaan yritystoiminnasta. Keski-Suomessakin rakennustuotannon liikevaihto on laskenut rajusti vuodesta 2011 lähtien (ks. kuvio 2), mikä saattaa vauhdittaa myös yritysten lopettamista. Keski-Suomessa jatkuvuusnäkymät ovat samanlaiset kuin Suomessa yleisestikin. Sukupolvenvaihdosnäkymät ovat maakunnassa jonkin verran negatiivisemmat kuin koko maassa keskimäärin (K-S 18 %, koko Suomi 21 %) (Varamäki ym. 2012). Yrittäjien ikärakenne on toisaalta Keski-Suomessa Suomen maakunnista toiseksi nuorekkain (Yrittäjyyskatsaus 2009), mikä sinänsä merkitsee hyvää jatkuvuutta. Myös uusyrittäjyyttä pitää aktivoida. Alkutuotannon yrittäjämäärän hiipuessa ja neljänneksen omistajayrittäjistä lopettaessa on siis kuitenkin haastava tehtävä huolehtia yritystoiminnan jatkuvuudesta. Jyväskylän seutukuntaa lukuun ottamatta väestö vähenee ja ikääntyy kaikissa muissa seutukunnissa. Jyväskylässä ja osin myös sinne pendelöivissä Laukaassa ja Muuramessa ikärakenne on vielä työvoimatarjonnan kannalta positiivinen. Siten Jyväskylän työvoimatarve on pitkään hallinnassa, mutta monessa muussa kunnassa ikärakenne on selvästi heikentynyt ja edelleen heikkenemässä yrittäjyyden kehittämisen näkökulmasta (ks. taulukko 2 ja kuvio 4). Työttömiä työnhakijoita oli maaliskuussa 2014 Keski-Suomessa 16,3 prosenttia työvoimasta; 1,2 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuosi sitten. Työttömiä oli maakunnassa liki 21 000 (Keski-Suomen ELY-keskus) (ks. myös taulukko 3). Toimialoista liike-elämän palvelut ovat selkeimmin kasvussa, elintarvikkeiden valmistus hivenen plussalla, uusiutuvan energian kehitys ja malminlouhinta myös lievästi plussalla, matkailun ennuste negatiivinen, mutta sen sijaan sahateollisuutta lukuun ottamatta teollisuus on ollut alamäessä (TEM). Jos kaikki työttömät olisivat ansiotyössä, niin keskimääräisen tulon mukaan kunnille olisi kertynyt yhteensä 148 M lisää verotuloja, eli se on laskennallisesti työttömyyden aiheuttama menetys kunnille (ks. taulukko 3). 16 Kuvio 3. Työttömyysaste (%) seutukunnittain Keski-Suomessa 2006 2012. Lähde: Tilastokeskus

Päätoimialojen liikevaihdon kehitys on ollut aleneva ja sitä mukaa myös työllisyys (ks. kuvio 2). Globaali kilpailu, teknologian kehitys ja verkkoliiketoiminta ovat muuttamassa elinkeinorakennetta merkittävästi ja samalla aiheuttamassa mittavia työllistämishaasteita. Huolimatta alueen monipuolisesta yritystoiminnasta työttömyyden trendi on kasvava (ks. kuvio 3). Monien kuntien riippuvuus keskuskaupungin työpaikoista on riskialtista, ja se on saattanut aiheuttaa myös passiivisuutta kuntien oman yrittäjyyden edistämisessä. Keskuskaupungin työvoimalähteenä olo on kunnalle verotuottojen kannalta edullista, mutta pitkällä aikavälillä nykyisen teollisen kehityksen valossa epävarmaa. Rakenteellisen työttömyyden vuoksi työvoiman tarve ja laatu eivät myöskään kohtaa. Osin sen vuoksi työttömyysluvut pysyvät korkeina. Pk-yritysten työllistämisvaikutus (osuus yksityisestä työvoimasta; taulukko 1) on saatu vertaamalla pk-yritysten kokonaishenkilöstömääriä Tilastokeskuksen raportoimiin kuntien työpaikkamääriin (2011). Tunnusluku on sikäli harhainen, että Tilastokeskuksen luvussa ovat mukana osa-aikaiset ja tilapäistyöt. Pk-yritysten osuus on siten oikeasti selvästi korkeampi. Oikeamman kuvan pk-yritysten työllistämisen tasosta kunnassa saa, kun ottaa huomioon pendelöinnin (ks. taulukko 2) ja alkutuotannon osuuden (taulukko 2). Ilman pendelöintiä pk-yritysten osuus työvoimasta vaihtelee 20:stä 94:än prosenttiin. PK-yritysten henkilöstön osuus kaikista työpaikoista kunnissa vaihtelee 16%:sta 59%:in keskiarvon ollessa 24%. Keskiarvo on sikäli harhainen, että Jyväskylän ja Äänekosken valtaosuus työpaikoista määrittää keskiarvon, ja varsinkin Jyväskylän osuutta heikentää työpaikkojen lukeminen suurten työpaikkojen osuuteen, koska työntekijöiden kotipaikat eivät ole tiedossa. Osuudet työvoimasta ja työpaikoista voivat näyttää ristiriitaisilta, koska toisessa kunnassa työllistettävät vaikuttavat työvoiman osuuksiin. Toki tilastoihinkin liittyy aina oma puutteensa. Kun lasketaan pk-yritysten henkilöstön osuus kunnassa työssä käyvistä kuntalaisista, tulee pk-yritysten ratkaiseva rooli selkeimmin esiin. Pk-yritysten osuus kunnassa työskentelevistä omista työikäisistä asukkaista vaihtelee 20%:sta (Jyväskylä) 82%:in (Kyyjärvi). Työttömät pois lukien luvut ovat vielä huomattavasti korkeammat. Pk-yritysten työllistämisvaikutus ja verotuotto ovat kunnissa ratkaisevan suuria varsinkin, kun ottaa huomioon, että julkishallinnon työpaikat eivät varsinaisesti tuota aitoa taloudellista lisäarvoa, vaan niiden palkkakustannukset ja sitä kautta verotuotto ovat tavallaan vain yksityisen sektorin edellisenä vuonna tuottaman verotuoton kierrätystä. Kuntien palvelutuotannon taloudellinen merkitys aitona jalostusarvoa lisäävänä tuottona on marginaalinen kokonaiskuluihin ja -tuloihin nähden. Asukkaat ovat verojensa kautta maksaneet useimmat julkiset palvelut, joten ne eivät siten kaikilta osin ole uutta lisäarvoa tuottavaa, itsensä kustantavaa palvelutuotantoa. Kuvio 4. Työikäiset (15 64v.) seutukunnittain 2000 2030, 2000=100 Keski-Suomessa. Lähde: Tilastokeskus 17

Yritystoiminnankin kannalta huolestuttava piirre on väestökato useimmista seutukunnista (ks. kuvio 4). Lievästi positiivinen työikäisen (15-64v.) väestökehitys vain Jyväskylän seutukunnassa merkitsee huoltosuhteen jatkuvaa heikkenemistä. Keski-Suomen huoltosuhde (ei-työikäiset/työikäiset) vuonna 2012 oli on 56 (koko maan ka 54,3). Jyväskylää (46,1) lukuun ottamatta kaikkien muiden kuntien huoltosuhde on korkea ja yli maan keskiarvon. Esimerkiksi Luhangalla arvo on 101,8 (ennuste vuodelle 2025 135,6). Vuoden 2020 vanhushuoltosuhteen ennuste Luhangalle on liki kolminkertainen maan keskiarvoon ja yli kaksinkertainen Keski-Suomen keskiarvoon nähden. Luhanka elääkin valtionosuuksien varassa. Myös Joutsassa ja Hankasalmella valtionosuudet ovat suuremmat kuin verotulot. Huoltosuhteen keskiarvoennuste vuodelle 2025 on maan keskiarvoluokkaa, mutta Jyväskylän hallitsevan väestömäärän vuoksi Jyväskylän suurimpia pendelöintikuntia lukuun ottamatta huoltosuhde nousee huolestuttavasti. Alle työikäisten määrä ja ennuste ovat keskimäärin lähellä maan keskiarvoja. Jyväskylän pendelöintikunnissa myös alle työikäisten määrä on yli keskiarvojen. Asukkaita/yritystoimipaikka on vähänlaisesti varsinkin pienemmissä kunnissa (ks. taulukko 2), eli palveluja on siinä mielessä hyvin saatavilla. Näin ollen Keski-Suomessa on yritystoimipaikkoja suhteellisesti asukasmääriin nähden enemmän kuin monissa muissa maakunnissa. Siten ainakaan yrityspalvelujen osalta ei ole välitöntä pelkoa palvelujen heikkenemisestä kuntia mahdollisesti yhdistettäessä. vuodeksi, vaan siihen tarvitaan yritysten ja niiden työntekijöiden verotuloja. Päällekkäisiin hallinnollisiin tehtäviin kuluvaa verotuottoa pitäisi allokoida enemmän kuntalaisille tärkeisiin, palveluja tuottaviin käsipareihin. Kuntien elinkykyisyyden välttämätön ehto on yrittäjyyden voimakas lisääminen. On selvää, että väestökato- ja korkean huoltosuhteen kunnilla ei tulevina vuosina ole varaa ylläpitää nykyisenkään tasoisia julkisia palveluja ja hallintoa. Keski-Suomen kuntien kunnallisveroprosentti on jo keskimäärin yli 20 (20,33%) eli valtakunnallisen keskiarvon (19,74%) yläpuolella. Veroprosentin nosto syö ostovoimaa eikä houkuttele uusia asukkaita eikä yrityksiä, mikä kostautuu työllisyyden ja yhteisöveron heikkenemisenä. Kunnissa on syytä ottaa huomioon, että yhteisöveron lasku 20%:in vuonna 2014 laskenee seuraavina vuosina myös kuntien yhteisövero-osuutta, vaikka kuntien osuutta reilusti nostetankin (niin kuin tehtiin tilapäisesti viime lamankin vuoksi). Kuntien elinkykyisyyden välttämätön ehto on yrittäjyyden voimakas lisääminen. 18 Tarkasteltaessa yksityisten työpaikkojen suhdetta julkisen sektorin työpaikkoihin tunnusluvut Keski-Suomessa vaihtelevat paljon keskiarvon ollessa 22, mikä tarkoittaa melko korkeata julkisen sektorin työpaikkaosuutta. Yksityisten työpaikkojen osuus (taulukko 2) on suhteellisesti korkea Kyyjärvellä ja Luhangalla. Jyväskylässä, Keuruulla ja Toivakassa julkisen sektorin osuudet ovat korkeimmat. Maakuntien (20 kpl) rankinglistalla Keski-Suomessa on seitsemänneksi korkein julkisten työpaikkojen osuus (Tilastokeskus). Julkiset työpaikat ovat toki pääosin tuiki tärkeitä, ja julkisen sektorin työntekijät maksavat keskimäärin korkeatkin veronsa kunnalle, mutta se on tavallaan palautusta valtion ja kunnan kulusta, joka ei tuota taloudellista lisäarvoa samassa mielessä kuin yksityiset työpaikat. Toisin sanoen julkiset sektorin työpaikat eivät kustanna julkisen sektorin toiminnan jatkuvuutta edes seuraavaksi

NÄKYMIÄ JA JOHTOPÄÄTÖKSIÄ Alueella on hyviä kehityssuunnitelmia mm. maakuntaliiton toimesta. Keski-Suomessa on monipuolinen joskaan ei suhteellisesti erityisen runsaslukuinen pk-yrityskanta ja samalla kohtuuttoman korkea työttömyys. Jyväskylän seutukunnan ulkopuolella kuntia vaivaa väestökato ja ikääntyminen. Alueen koulutustaso on hyvä, mutta koulutetuille ei ole riittävästi työpaikkoja edes aluetta hallitsevassa Jyväskylässä, jossa työttömyys on varsin korkea. Jyväskylä Suomen suhteellisesti vilkkaimpana koulutuskaupunkina ja maakunnan osaltaan korkeatasoinenkin yritystoiminta tarjoaa hyvät periaatteelliset edellytykset elinkeinojen kehittämiselle. Suuryritysten rooli on kuitenkin valtakunnallisen trendin mukaisesti heikkenemässä vuosi vuodelta. Alueella on hyviä kehityssuunnitelmia mm. maakuntaliiton toimesta. Biotalous, digitalous ja osaamistalous siintävät alueen visioissa. Ehkä hieman hankkeet vivahtavat siltä, että vielä uumoillaan menneen metsäsektorin suuruuden perään ja toisaalta jonkun uuden suuren perään, ehkä hieman Jyväskyläkeskeisesti. Edellä esitetyt tunnusluvut toisaalta viittaavat siihen, että maakunnassa pitäisi vieläkin enemmän pistää kädet saveen ja ryhtyä hommiin maakunnan laitakuntiakin työllistävän pk-yrittäjyyden eteen. Seuraavassa esitetään johtopäätösluonteisesti joitakin näkemyksiä ja näkymiä edellä tehdyn numeerisen analyysin pohjalta ja sen kirvoittamana yleisemminkin siitä, mitä voitaisiin tehdä tai pohtia yrittäjyyden edistämiseksi Keski-Suomessakin. Mitään ihmelääkettä ei ole esitettävänä. Jos sellainen olisi, se olisi jo keksitty. Mutta tavoitteena on antaa joitakin pohtimisen aiheita alueen kuntapäättäjille. Verotuotot ja ostovoima pk-yrityksistä luovat kuntien elinkyvyn perustan, mutta varsin runsaat valtionosuudet tarvitaan lisäksi palvelujen turvaamiseksi. Työttömyysasteen vähentäminen vaatisi välittömiä toimia yrittäjyyden lisäämiseksi. Väestökehitys ja sen ennuste Jyväskylän seutukunnan ulkopuolella ovat jyrkän negatiiviset, väestö monissa kunnissa erittäin iäkästä, neljännes yrittäjistä luopumassa ja riippuvuus varsinkin Jyväskylästä suuri. Kunnat ovat asukasmääriltään pieniä vaikka pinta-alaa riittää. Kuntien välinen työpaikkaliikenne on suuri; pendelöijiä maakunnassa on keskimäärin 24% työllisistä. Yli 10 000 asukkaan kuntia on vain kuusi 23:sta. Suurimmille kunnille on ominaista erittäin korkea työttömyys. Työttömyysasteen vähentäminen vaatisi välittömiä toimia yrittäjyyden lisäämiseksi. Keski-Suomessa pk-yritykset ja alkutuotanto vastaavat keskimäärin noin kaksi kolmasosaa työllisistä muodostaen kuntien talouden perustan; alkutuotanto toki selvästi pienemmällä osuudella. Pk-yritysten henkilöstön osuus vaihtelee parista kymmenestä prosentista yli yhdeksään kymmeneen. Jos sen sijaan puhdistetaan pendelöijät kaikista kunnassa työssä olevista, nousee pk-yritysten rooli oikeaan valoon. Melkoinen osa keskuskuntiinkin pendelöivistä työskentelee pk-yrityksissä, jotka työpaikat varsinkin Jyväskylän osalta jäävät osittain tilastojen varjoon. Pk-yritysten osuus kuntien verotuloista on pääsääntöisesti korkeampi niissä kunnissa, joissa pendelöinti naapurikuntiin on vähäinen. Jyväskylä on osin rakentunut suuremman yritystoiminnan ja julkisen työllistämisen varaan, mistä on ollut seurauksena korkea työttömyys. Savupiipputeollisuuskaupunki Äänekoski on menettänyt suurteollisuuttaan seurauksena korkea työttömyys ja yrittäjyyden kehitystä jarruttava savupiipputeollisuuden historia. Toivottavasti vaalien alla julkistettu tieto, että markkinaselluyhtiö Metsä Fibre aikoo rakentaa paikkakunnalle 1,1 miljardin euron sellu- ja biotehtaan, ei luo liikaa yksipuolista uskoa suurteollisuuden kantavaan voimaan ja ylläpidä palkansaajakulttuuria. Todellisuudessa tehdas, jos se perustetaan, ei arveluiden mukaan lisääkään työllisyyttä Äänekoskella merkittävästi rakentamisvaiheen jälkeen. Toki perustamisvaiheeseen osallistuvat pk-yritykset työllistäisivät yhteensä muutaman prosenttiyksikön vähentäen ainakin tilapäisesti työttömyysastetta Äänekoskella ja sinne pendelöivissä kunnissa. Äänekoskelle nettopendelöinti nykyisellään on vain noin 400 henkeä. 19

Palkansaajakulttuuri muuttuu hitaasti yrittäjyyskulttuuriksi, jota kulttuuria erityisesti Äänekoski mutta myös muut Keski-Suomen teollisuuspaikkakunnat erityisesti vaatisivat. Työttömyyden puolittaminen vähintäänkin pitäisi olla lähivuosien tavoitteena. Kuten todettu maakunnassa yrittäjien osuus on alle maan keskiarvon ja väestön ikärakenne useissa kunnissa työvoimanäkökulmasta vähemmän otollinen. Yrittäjien ikärakenne on onneksi osaltaan jatkuvuutta turvaava. Työttömyyden ja työvoimatarpeen tulevaisuuden ristiriita Vaikka tällä hetkellä työttömyyttä ja siten työvoimareserviä mm. työttömissä on Keski-Suomessakin runsaasti, pitkällä aikavälillä väestön ikääntyminen varsinkin maatalousvaltaisissa kunnissa ja nuorison muutto kasvukeskuksiin heikentää olemassa olevien yritysten työvoimansaantia ja uusperustannan mahdollisuuksia (vrt. kuviot 4 ja 5). Kun ei ole tarpeeksi työpaikkoja, nuorempi työikäinen väestö muuttaa pois, kun ei ole työvoimaa, ei synny yrityksiä, jotka työllistäisivät nuoria. Valitettava kierre. Väestön ikääntyminen sinänsä lisää palvelujen tarvetta ja työllistää varsinkin hoiva-aloilla. Se luo myös tilaisuuksia uusyrittäjyydelle siltä osin, kun palveluja ei tuoteta julkisten toimijoiden toimesta. On kuitenkin syytä huomata, että julkisten palvelujen yksityistäminen ei ole taloudellisen kasvun kannalta samanlaista yrittäjyyttä kuin yksityinen valmistus- tai palveluyrittäjyys vapailla markkinoilla. Kunnan tai valtion kustantamat palvelut eivät luo aitoa jalostusarvoa vapaiden markkinoiden yritysten tapaan. Mutta mikäli kunnat tai valtio hallitsisivat hankinta- ja hintapolitiikan nykyistä paremmin, palvelujen tehokkuus voisi luoda säästöjä ja mahdollisuuksia allokoida verovaroja nykyistä tuottavammin. Jonkinasteinen ongelma Keski-Suomessakin näyttää olevan kohtaantumisongelma työttömän väestön ja tarjolla olevien työpaikkojen välillä, joskin avoimia työpaikkoja on vähänlaisesti, 3100 (3/2014). Ongelmana ei ole toistaiseksi työvoiman määrällinen niukkuus vaan yritysten määrällinen niukkuus. Työllisyyskoulutuskaan ei ongelmaa auta, jos ei ole työvoimaa tarvitsevia yrityksiä. Myöskään yrittäjiä ei voi tehdä väkisin varsinkin, kun yrittäjät tilastollisesti persoonina poikkeavat huomattavasti yleisestä populaatiosta (Routamaa 2008). Väistämätöntä väestökatoa reuna-alueilta voidaan jossain määrin hillitä ja hidastaa uusperustannalla ja yritysten toimintaedellytysten kehittämisellä. On kuitenkin itsestään selvää, että nuoriso hakeutuu sinne, missä on koulutusta vastaavaa työtä tarjolla. Koulutustason valitettava seuraus on koulutetun väestön hakeutuminen kasvukeskuksiin. Maakunnan ei pidä kouluttaa nuorisoaan etelän kasvukeskuksiin. Pk-yritykset eivät juurikaan työllistä korkeasti koulutettuja. Maakunnassa on sekä käytännössä että suunnitelmissa yrittäjyyskasvatusta, mutta se on hidas joskin välttämätön menetelmä. Uusia menettelyjä nuorten johdattamiseksi yrittäjyyteen kuitenkin tarvittaisiin ja yrittäjyyden käsitettä tulee laajentaa varsinkin, kun tyypillinen yrityksen aloittamisikä on kuitenkin vasta kolmen ja neljänkymmenen ikävuoden välimaastossa. Hyviä ja rohkaisevia esimerkkejä on onneksi viime aikoina tullut mm. peli- ja musiikkialalta. Yritystoimintaa rajoittavia säännöksiä ja byrokratiaa pitäisi tarkistaa 20 Kuvio 5. Nettomuutto (%) seutukunnittain 2010 2012 Keski-Suomessa. Lähde: Tilastokeskus