YKSITYISEN TERVEYDENHUOLLON YRITYKSET HTSY Verohallinto Päiväys 27.5.2014
2 (5) YKSITYISEN TERVEYDENHUOLLON YRITYKSET Tässä kirjoituksessa tarkastellaan yksityisen terveydenhuollon yritysten lakisääteisten velvoitteiden hoitamista ja toimialaa koskevaa lainsäädäntöä. Kirjoituksessa pohditaan toimialaa koskevan lainsäädännön kehittämistarpeita harmaan talouden torjunnan näkökulmasta ja selvitetään toimialan harmaan talouden riskitekijöitä. Lisäksi tuodaan esille muutamia tärkeimmäksi havaittuja kehitysehdotuksia. JOHDANTO REKISTERITIEDOT Yksityisillä terveydenhuoltopalveluilla tarkoitetaan lain yksityisistä terveydenhuoltopalveluista (152/1990) 2 :n mukaista toimintaa. Laissa tarkoitettuja terveydenhuollon palveluja ovat: laboratoriotoiminta, radiologinen toiminta ja muut siihen verrattavat kuvantamis- ja tutkimusmenetelmät, muut terveydentilan tai sairauden toteamiseksi taikka hoidon määrittelemiseksi tehtävät tutkimukset ja toimenpiteet, fysioterapeuttinen toiminta ja muut suorituskykyä parantavat ja ylläpitävät toimenpiteet sekä terapiat, työterveyshuolto, lääkäri- ja hammaslääkäripalvelut ja muu terveyden- ja sairaanhoito sekä näihin rinnastettavat palvelut, hieronta sekä sairaankuljetuspalvelut 1. Palvelujen tuottajalla tarkoitetaan sellaista yksittäistä henkilöä taikka yhtiötä, osuuskuntaa, yhdistystä tai muuta yhteisöä taikka säätiötä, joka ylläpitää terveydenhuollon palveluja tuottavaa yksikköä, sekä sairaankuljetuspalveluja tarjoavaa itsenäistä ammatinharjoittajaa. Itsenäisellä ammatinharjoittajalla tarkoitetaan sellaista terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 2 :n 1 momentissa tarkoitettua terveydenhuollon ammattihenkilöä, joka harjoittaa itsenäisesti ammattiaan. Kohdejoukkona selvitykselle ovat Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (jäljempänä Valvira) ylläpitämään Valveri-rekisteriin merkityt lain yksityisistä terveydenhuoltopalveluista (152/1990) tarkoittamat terveydenhuoltopalveluja tuottavat yritykset. Kirjoituksessa käsitellään kohdejoukon yritysten harmaan talouden riskejä ja valvovan viranomaisen mahdollisuuksia puuttua taloudellisiin väärinkäytöksiin muun muassa lupamenettelyn avulla. Lisäksi käsitellään eri viranomaisten ylläpitämien rekistereiden tietojen ajantasaisuutta, lainsäädäntöä, tiedonsaantioikeuksia, valvontamahdollisuuksia, yritysjoukon verovelkoja, kustannusrakennetta ja vastuuhenkilöiden taustaa. Kohdejoukon yrityksiä oli kaikkiaan 26 564, joista elinkeinonharjoittajia oli 21 594, osakeyhtiöitä 3 706, yhtymiä 711 ja yhdistyksiä sekä säätiöitä 262. Oikeudellisten muodon mukaan yritykset jakautuivat elinkeinonharjoittajiin 81 prosenttia, osakeyhtiöihin noin 14 prosenttia ja yhtymiin 3 prosenttia. Palveluntuottajat ovat pääsääntöisesti toiminimiä ja osakeyhtiöitä. 1 Sairaankuljetuspalveluista tarkemmin asiantuntijakirjoituksessa 6/2014 Sairaankuljetus.
3 (5) Valviran Valveri-rekisterin perusteella toimivia, mutta Verohallinnon mukaan toimimattomia yrityksiä oli kohdejoukossa 7 619 kappaletta. Verohallinnon rekisterissä toimivia, mutta Valviran mukaan toimimattomia yrityksiä oli kohdejoukossa 444 kappaletta. Yhteensä ristiriitaisia lopetustietoja löytyi 8 063 yritykseltä eli 30 prosentilta kohdejoukon yrityksiä. Kun verrattiin Kaupparekisterin ja Valverin lopetustietoja, havaittiin ristiriita 5 151 yrityksellä eli 19 prosentilla kohdejoukon yrityksistä (Taulukko 1). Kaupparekisterin ei lakanneiden yritysten joukossa on passiivisia yrityksiä, jotka eivät kuulu Verohallinnon toimivien yritysten joukkoon. Taulukko 1. Kaupparekisterin mukaan lakanneet ja ei-lakanneet yritykset vs. Valverin mukaan toimivat ja toimimattomat yritykset. Valvira Toimiva Ei toimiva Kaikki Kaupparekisteri Ei lakannut 20 501 863 21 364 Lakannut 4 288 912 5 200 Kaikki 24 789 1 775 26 564 Yritys voidaan poistaa ennakkoperintärekisteristä mm. toiminnan päättymiseen tai velvoitteiden laiminlyöntiin liittyvistä syistä. Kaikista 5 881 yrityksestä, joiden syykoodi viittasi toiminnan päättymiseen, oli Valviran rekisterin mukaan toimivia 4 871 kappaletta eli 83 prosenttia. Ennakkoperintärekisteristä poistamisen syykoodi vahvistaa käsitystä siitä, että Valviran toimivuus -tieto ei ole kaikilta osin ajantasainen. Rekisterissä on suuri joukko sellaisia yrityksiä, joiden lopetustieto puuttuu. Valvira on vuonna 2012 aloittanut laatuprojektin yhteistyössä Aluehallintovirastojen kanssa ja poistanut yli 3 000 toimintansa lopettanutta elinkeinonharjoittajaa rekisteristään. TOIMIALAN KEHITYKSESTÄ Suomessa tehtiin vuonna 1995 kaikkiaan 226,2 miljoonaa ja vuonna 2011 kaikkiaan 282,2 miljoonaa työtuntia terveyspalvelujen toimialalla. Tuotettujen työtuntien määrä kasvoi 25 prosenttia vuodesta 1995 vuoteen 2011. Suurimman osan palveluista tuottivat julkisyhteisöt. Vuonna 1995 julkisyhteisöjen osuus palvelutuotannosta oli 83 prosenttia ja vuonna 2011 enää 76 prosenttia. Yksityisen sektorin yritysten osuus oli siis noussut 7 prosenttiyksikköä. Yritykset tuottivat vuonna 1995 kaikkiaan reilut 18 miljoonaa työtuntia ja vuonna 2011 kaikkiaan yli 42 miljoonaa työtuntia. Kasvua tuotettujen työtuntien määrään vuodesta 1995 on ollut 135 prosenttia vuoteen 2011 mennessä. Yritysten tuottamien työtuntien määrä on lisääntynyt huomattavasti enemmän kuin alan keskimääräinen työtuntien määrän kasvu, joka on 25 prosenttia. YKSITYISTÄ TERVEYDENHUOLTOA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ Lain yksityisistä terveydenhuoltopalveluista 152/1990 (Yksityinen terveydenhuoltolaki) 13 :ssä määritetään lain yleinen ohjaus ja valvonta kuuluvaksi sosiaali- ja terveysministeriölle. Lain 13 2 momentin mukaan palvelujen ohjaus ja valvonta kuuluu aluehallintovirastoille (toimialuesidonnaisuus). Valvira ohjaa sosiaali- ja terveysministeriön alaisena aluehallintovirastojen toimintaa niiden toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja ratkaisukäytäntöjen yhdenmukaistamiseksi yksityisen terveydenhuollon ohjauksessa ja valvonnassa sekä lupamenettelyissä. Toi-
4 (5) mivaltainen aluehallintovirasto valvonnassa on se, jonka alueella palveluja annetaan. Yksityisen terveydenhuoltolain 152/1990 3 :ssä taloudellisia toimintaedellytyksiä ja taloudellista luotettavuutta ei mainita luvan- tai ilmoituksenvaraisen toiminnan ehtoina. Lain 152/1990 16 :ssä määritetään valvovan viranomaisen tiedonsaantioikeus koskemaan vain palvelun tuottajia ja itsenäisiä ammatinharjoittajia. Tiedonsaantioikeutta muulta viranomaiselta ei ole lakiin kirjattuna valvontatehtävien suorittamiseksi. Lain 17 määrittelee tarkastusoikeuden koskemaan vain toimintaa sekä toiminnan järjestämisessä käytettäviä toimintayksiköitä ja tiloja silloin, kun tarkastuksen tekemiseen on perusteltu syy. Laissa 152/1990 määritelty tarkastusoikeus ei koske toimijan taloudellista luotettavuutta ja edellytyksiä toimintaan. Tältä osin harmaan talouden torjunnan kannalta tarkasteltuna toimialan lainsäädäntö vaikuttaa puutteelliselta. HARMAAN TALOUDEN RISKITEKIJÖITÄ TOIMIALALLA Yksityisten sektorin osuuden terveydenhuollon palvelujen tuotannosta odotetaan kasvavan edelleen lähivuosina julkisen sektorin yksityistäessä terveydenhuoltopalvelujen tuotantoaan. Lisäksi väestön ikääntyminen lisää palvelujen kysyntää. Yksityisten terveydenhuollon palvelujen tuotannon rahoittavat pääosin kunnat ja valtio julkisista varoista. Terveydenhuollon toimiala on hyvin työvoimavaltainen. Elinkeinonharjoittajilla palkkojen osuus on vain neljä prosenttia liikevaihdosta. Tämä johtuu siitä, että toiminimellä toimivat myyvät pääsääntöisesti omaa työpanostaan ja ulkoisten palvelujen hankinnat ovat vähäiset (3 %). Yhtymissä palkkojen osuus liikevaihtoon suhteutettuna on 30 prosenttia ja yhdistettynä ulkopuolisten palvelujen 9 prosentin määrän kanssa palkkojen osuus nousee 39 prosenttiin liikevaihdosta. Osakeyhtiöillä palkkojen osuus on liikevaihdosta 39 prosenttia. Kun osakeyhtiöiden palkkakustannuksiin lisätään ulkopuoliset palvelut, saadaan työn osuudeksi liikevaihdosta yhteensä 50 prosenttia. Palkkapainotteisen kustannusrakenteen voidaan katsoa olevan riski harmaan talouden näkökulmasta palkkoihin liittyvien verojen ja muiden maksujen välttelyn takia. Kohdejoukossa verovelkaa oli noin yhdeksällä prosentilla kaikista yrityksistä. Verovelkaisten osuus kohdejoukossa oli pienempi kuin Suomen kaikkien yritysten joukossa, sillä vuoden 2011 lopussa verovelkaisten yritysten osuus kaikista Suomen yrityksistä oli 15 prosenttia. Kohdejoukon yritysten kokonaisverovelka oli tarkasteluhetkellä 14,2 miljoonaa euroa. Verovelkaisista elinkeinonharjoittajien osuus oli 86 prosenttia, mutta verovelasta elinkeinonharjoittajien osuus oli 54 prosenttia. Osakeyhtiöiden osuus verovelkaisista oli 12 prosenttia ja osuus verovelasta 44 prosenttia. Osakeyhtiöiden lukumäärää suurempaa osuutta verovelasta selittää liiketoiminnan huomattavasti suurempi liikevaihdon määrä verrattuna yhtymiin ja elinkeinonharjoittajiin. Verovelan määrä painottui kaikilla oikeudellisilla muodoilla yli 5 000 euroa verovelkaisiin, joiden osuus verovelan kokonaismäärästä oli 90 prosenttia. Toimijoita,
5 (5) joilla on yli 5 000 euroa verovelkaa, oli 360 kappaletta. Oikeudellisen muodon mukaan merkittävästi verovelkaiset jakautuivat siten, että elinkeinonharjoittajia oli 233, osakeyhtiöitä 113, yhtymiä 10 ja säätiöitä ja yhdistyksiä 4. Merkittävästi verovelkautuneiden lukumäärää yritysten määrään nähden voidaan pitää vähäisenä, mutta näiden osuus verovelan kokonaismäärästä on merkittävä. Yrityksiä, joiden vastuuhenkilöllä on verovelkaa muussa liiketoiminnassa, oli 1 089 kappaletta ja yritysten verovelan määrä lähes 89 miljoonaa euroa. Tämä havainto tukee ajatusta, että myös palveluja tuottavien yritysten vastuuhenkilöiden muu ja aikaisempi liiketoiminta olisi seikka, joka tulisi voida ottaa huomioon luotettavuusharkinnassa. Yksityisiä terveydenhuoltopalveluja koskeva verotuksellinen erityispiirre on, että palvelujen myyminen on tiettyjen edellytysten täyttyessä arvonlisäverotonta toimintaa. Yksityisten palveluntuottajien myymien palvelujen verottomuuden edellytyksenä on, että palveluntuottaja on merkitty yksityisten palvelun antajien rekisteriin (Valveri) tai hän on tehnyt toiminnastaan ilmoituksen toimintakuntaan. Verottomuus koskee ainoastaan niitä palveluja ja siinä laajuudessa, joiden harjoittamisesta yksityinen palveluntuottaja on merkitty rekisteriin tai on tehnyt ilmoituksensa. Riskiksi voi muodostua se, että yksityinen palveluntuottaja saattaa rekisteriin merkityn arvonlisäverottoman palvelun ohella tarjota arvonlisäverottomina myös muita, tosiasiallisesti arvonlisäverotuksen piiriin kuuluvia palveluja. KEHITYSESITYKSIÄ Harmaan talouden Selvitysyksikkö esittää harkittavaksi, että lakiin yksityisistä terveydenhuoltopalveluista (152/1990) lisättäisiin taloudellisten edellytysten ja luotettavuuden vaatimus palvelun tuottajille ja lain valvontaa koskevaan osaan vaatimus näiden edellytysten olemassaolosta toimivien ja rekisteriin pyrkivien yritysten osalta. Selvitysyksikkö ehdottaa myös harkittavaksi, että lupaharkinnassa ja yritysten luotettavuusarvioinnissa voitaisiin ottaa huomioon myös vastuuhenkilöiden muun liiketoiminnan velvoitteiden hoito ja aikaisempi yrityshistoria. Harmaan talouden Selvitysyksikkö ehdottaa lisäksi, että valvontaa suorittaville viranomaisille, kuten Valviralle ja aluehallintovirastolle, tulisi saada laajempi tiedonsaantioikeus muiden viranomaisten rekisteritietoihin. Toimialan rekisterit näyttävät edellyttävän myös ajantasaistamista, jotta toimivista ja toimimattomista yrityksistä oleva tieto ei eri rekisterien välillä olisi ristiriitaista. Kirjoitus perustuu Harmaan talouden selvitysyksikön selvitykseen. Lisätiedot ja selvitystilaukset htsy@vero.fi. Lisätietoja medialle: Johtaja Janne Marttinen, puh. 020 612 6066 Apulaisjohtaja Marko Niemelä, puh. 020 612 6070