EU:N SOSIAALITURVASÄÄNNÖKSET JA TAPATURMAVAKUUTUS

TAPATURMA-ASIAIN KORVAUSLAUTAKUNTA KIERTOKIRJE 2/2011 Bulevardi 28 00120 Helsinki Puhelin 0404 504 211 23.2.2011 Faksi 0404 504 246 1(31) EU:N SOSIAALITURVASÄÄNNÖKSET JA TAPATURMAVAKUUTUS

2(31) EU:N SOSIAALITURVASÄÄNNÖKSET JA TAPATURMAVAKUUTUS Sisällysluettelo: 1. Yleistä 2. Uudet EU-asetukset ja ns. EESSI -laki 3. Uusien asetusten siirtymäsäännökset (PA 87 art.) 4. Vanhojen asetusten soveltaminen 5. Yleiset periaatteet 5.1. Yleistä 5.2. Hyvä hallintotapa 5.3. Vakuuttaminen vain yhdessä maassa (PA 11 art.) 5.4. Yhdenvertainen kohtelu (PA 4 art.) 5.5. Oikeus rahaetuuksien maastavientiin (PA 7 art.) 5.6. Henkilöllinen soveltamisala (PA 2 art.) 5.7. Etuuksien, tulojen, tosiseikkojen tai tapahtumien rinnastaminen (PA 5 art.) 5.8. Käytettävät kielet 6. Keskeiset määritelmät ja käsitteitä 6.1. Työntekijä ja yrittäjä 6.2. Toimivaltainen viranomainen 6.3. Toimivaltainen jäsenvaltio 6.4. Toimivaltainen laitos 6.5. Asuin- ja oleskelupaikan laitos 6.6. Yhteyselin 6.7. Luontoisetuudet ja rahaetuudet 6.8. Hallintotoimikunta ja tekninen toimikunta (PA IV osasto) 6.9. Sähköinen tiedonvaihto 7. Asetusten rakenne 8. Sovellettavan lainsäädännön määrittäminen eli lainvalinta 8.1. Yleistä 8.2. Työskentely yhdessä jäsenvaltiossa 8.2.1. Pääsääntö työntekomaa 8.2.2. Poikkeus pääsääntöön lähettäminen 8.2.2.1. Lähetetty työntekijä 8.2.2.2. Lähetetty yrittäjä 8.3. Työskentely kahdessa tai useammassa maassa 8.3.1. Työntekijänä kahdessa tai useammassa maassa 8.3.2. Yrittäjänä kahdessa tai useammassa maassa 8.3.3. Työntekijänä yhdessä ja yrittäjänä toisessa jäsenvaltiossa 8.3.4. Sovellettavan lainsäädännön väliaikainen määrittäminen 8.4. Lainsäädännön tilapäinen soveltaminen, etuuksien väliaikainen myöntäminen ja väliaikaisesti maksettujen vakuutusmaksujen kuittaaminen 8.5. Poikkeuslupa 9. Työtapaturmia ja ammattitauteja koskevat säännökset

9.1. Työtapaturma- ja ammattitautietuuksien maksaminen henkilön asuessa tai oleskellessa muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa 9.1.1. Yleistä 9.1.2. Menettelytavat luontoisetuuksissa 9.1.3. Menettelytavat rahaetuuksissa 9.2. Hoitoon hakeutuminen toiseen jäsenvaltioon 9.3. Kuljetuskustannukset 9.3.1. Siirto jäsenvaltiosta toiseen sairaanhoidon vuoksi 9.3.2. Kuljetuskustannukset kuolemantapauksessa 9.4 Luontoisetuuksien takaisinperintä 9.5. Luontoisetuuksien maksaminen, kun henkilö on itse maksanut hoidon toisessa jäsenvaltiossa 9.6. Tapaturman tai taudin työperäisyyttä koskevat riidat 10. Ammattitauteja koskevat erityiset säännökset 10.1. Ammattitautietuudet, kun ammattitautia sairastava on ollut alttiina samalle riskille useassa jäsenvaltiossa 10.2. Tiedonvaihto ja ennakoiden maksaminen, kun on haettu muutosta ammattitautiasiaa koskevaan hylkäyspäätökseen 10.3. Ammattitaudin paheneminen 11. Kaikille sosiaaliturvan aloille yhteisiä säännöksiä 11.1. Muutoksenhakua koskevat EU-säännökset 11.2. Perusteetta saadun edun takaisinperintä 11.3. Valuutan muuntaminen 3(31) EU:N SOSIAALITURVASÄÄNNÖKSET JA TAPATURMAVAKUUTUS

4(31) 1. Yleistä Uudet EU-asetukset (883/2004 ja 987/2009) sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta tulivat voimaan 1.5.2010. Tällöin kumoutuivat pääosiltaan aiemmat sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevat asetukset 1408/71 ja 574/72 (TVL:n kiertokirje 1/94). Uusien asetusten tarkoituksena on yksinkertaistaa ja selkeyttää sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamissäännöksiä. Lisäksi tarkoituksena on turvata entistä paremmin vapaa liikkuvuus EU-alueella. Uusissa asetuksissa korostetaan jäsenvaltioiden viranomaisten yhteydenpitoa ja yhteistyötä, joka toteutetaan siirtymällä E-lomakkeiden käytöstä sähköiseen tiedonvaihtoon laitosten välillä (ks. kohta 6.9.). Uudet asetukset koskevat EU-maita, joita ovat Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Kreikka, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tanska, Tsekki, Unkari ja Viro (yhteensä 27 maata, vuonna 2010). Sen sijaan ETAmaita (Islanti, Liechtenstein, Norja) ja Sveitsiä uudet asetukset eivät koske, vaan näiden osalta sovelletaan edelleen vanhoja asetuksia (ks.kohta 4). Tässä ohjeessa kerrotaan yleisiä asioita ja periaatteita sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta EU-alueella sekä käydään läpi uusien asetusten tapaturmavakuutusjärjestelmää koskevat osat. 2. Uudet EU-asetukset ja ns. EESSI-laki Asetuksen 883/2004 virallinen nimi on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 883/2004 sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta. Tästä käytetään myös nimitystä perusasetus (PA). Asetus 987/2009 on perusasetuksen täytäntöönpanoasetus (TPA). Perusasetus on julkaistu EU:n virallisessa lehdessä 7.6.2004 (L 200). Täytäntöönpanoasetusta valmisteltaessa tehtiin myös muutoksia perusasetukseen. Muutokset perusasetukseen ja täytäntöönpanoasetus julkaistiin EU:n virallisessa lehdessä 30.10.2009 (L 284). http://eur-lex.europa.eu/fi/index.htm Perusasetus ja täytäntöönpanoasetus ovat keskenään samanarvoisia ja jäsenvaltioissa suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä. EU-asetuksia ei saateta erikseen Suomessa voimaan, vaan niitä sovelletaan sellaisenaan. EU-asetuksen määräykset syrjäyttävät niiden kanssa ristiriidassa olevat kansallisen lain säännökset. Perusasetusta ja täytäntöönpanoasetusta on luettava rinnakkain, sillä täytäntöönpanoasetus sisältää täytäntöönpanosäännösten lisäksi myös aineellisia säännöksiä. Kansallisella tasolla Suomessa on säädetty uusia asetuksia täydentävä säännös ns. EESSI-laki (Laki sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevan Euroopan unionin lainsäädännön soveltamisesta 352/2010). Laki liittyy jäsenvaltioiden viranomaisten väliseen yhteistyöhön, joka on toteutettava uusien asetusten mukaan sähköisesti kahden vuoden siirtymäajan jälkeen (ks. kohta 6.9.; EESSI = Electronic Exchange of Social Security Information)

5(31) EESSI -laissa säädetään sosiaaliturvalaitosten toimivallasta ja tehtävistä Suomessa sovellettaessa EU:n sosiaaliturvasäännöksiä ja mm. siitä, että Suomessa sähköiseen tiedonvaihtoon liittyvä yhteyspiste sijoitetaan Kelan yhteyteen. Lisäksi laissa on säännökset sähköisen tiedonvaihdon kustannusten jaosta. 3. Uusien asetusten siirtymäsäännökset (PA 87 art.) Uusissa asetuksissa ei ole siirtymäsäännöksiä työtapaturmia ja ammattitauteja koskevien artiklojen osalta. Lähtökohtana näin ollen on, että uusia asetuksia sovelletaan kaikissa tilanteissa, kun asiaa käsitellään 1.5.2010 jälkeen. Merkitystä ei ole sillä, milloin työtapaturma sattui tai ammattitauti ilmeni. Työtapaturmia ja ammattitauteja koskevien aineellisten säännösten osalta tällä ei ole merkitystä, koska nämä pysyivät uusissa asetuksissa ennallaan (esim. viimeinen altisteinen työ ammattitaudeissa merkitsevä). Sen sijaan menettelysäännökset sisältävät uusia toimintatapoja, joita siis noudatetaan kaikissa tapauksissa, kun asiaa käsitellään 1.5.2010 jälkeen. Menettelytavoilla on liityntä sähköiseen tiedonvaihtoon laitosten välillä. Tältä osin asetuksessa on kahden vuoden siirtymäaika eli 30.4.2012 saakka. Sähköiseen tiedonvaihtoon valmistautuminen on jo alkanut ja vuoden 2010 aikana valmistuvat sähköisessä tiedonvaihdossa käytettävät SED-asiakirjat (Structured Electronic Document), joita tullaan käyttämään paperisena jo siirtymäaikana ja joiden myötä E-lomakkeet poistuvat käytöstä. (Ks. kohta 6.9.). SED-asiakirjoja käytetään laitosten välisessä tiedonvaihdossa. SED-asiakirjojen lisäksi käyttöön otetaan kannettavat asiakirjat eli PD-asiakirjat (Portable Documents), joita käytetään silloin, kun laitoksen tulee antaa henkilölle itselleen todistus oikeudesta etuuksiin (ks. kohta 9.1). Työtapaturma- ja ammattitautiasioissa käytetään PD-asiakirjaa DA1 - Oikeus työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen kattamaan sairaanhoitoon. Asiakirja löytyy TVL:n jäsenpalvelusta sekä tulostettavana että täytettävänä versiona. Lainvalinnan osalta asetukset sisältävät siirtymäsäännöksiä. Jos uuden asetuksen lainvalintasäännökset johtavat siihen, että henkilöön sovellettaisiin eri jäsenvaltion lainsäädäntöä kuin vanhan asetuksen perusteella, henkilöön sovelletaan edelleen vanhan asetuksen osoittamaa lainsäädäntöä. Tätä sovelletaan niin kauan kuin henkilön tilanne säilyy muuttumattomana, mutta kuitenkin enintään 10 vuoden ajan uuden asetuksen soveltamisen alkamispäivästä. Tämä siirtymäsäännös koskee siis vain lainvalintaa eli sitä, kumman asetuksen mukaan henkilöön sovellettava lainsäädäntö määräytyy. Vaikka henkilön lainvalinta määräytyisi vanhan asetuksen mukaan, sovelletaan häneen muilta osin uusia asetuksia. 4. Vanhojen asetusten soveltaminen Vanhoja sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevia EU-asetuksia 1408/71 ja 574/72 sovelletaan edelleen EU- ja ETA-maiden sekä EU:n ja Sveitsin välillä liikkuviin

6(31) henkilöihin. Sopimus Euroopan talousalueesta, Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välinen sopimus henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta ja muut sopimukset, joissa viitataan asetukseen (ETY) N:o 1408/71 on siis edelleen voimassa. Esimerkiksi henkilöön, joka 1.5.2010 jälkeen lähetetään Suomesta Norjaan työskentelemään, sovelletaan edelleen asetusta 1408/71. Myös kolmansien maiden kansalaisiin sovellettiin vuoden 2010 loppuun saakka asetuksia 1408/71 ja 574/72 (Neuvoston asetus (EY) N:o 859/2003, annettu 14 päivänä toukokuuta 2003, soveltamisalan laajentamisesta koskemaan kolmansien maiden kansalaisia, joita kyseiset säännökset eivät jo koske yksinomaan heidän kansalaisuutensa vuoksi). Uusi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1231/2010 tuli voimaan 1.1.2011 ja sen myötä uusia EU-asetuksia 883/2004 ja 987/2009 sovelletaan myös kolmansien maiden kansalaisiin 1.1.2011 alkaen. Koska työtapaturmia ja ammattitauteja koskevat aineelliset säännökset pysyivät uusissa asetuksissa ennallaan (ks. kohta 3), ei vanhojen asetusten soveltamisella ole työtapaturmien ja ammattitautien etuusartiklojen osalta käytännön merkitystä. Sen sijaan lainvalinnan osalta tällä on merkitystä ja näissä tilanteissa käytetään edelleen esim. vanhojen asetusten mukaisesti E-lomakkeita. 5. Yleiset periaatteet 5.1. Yleistä EU:n sosiaaliturva-asetuksilla ei muuteta kansallista sosiaaliturvajärjestelmää. Asetus ainoastaan määrää, minkä maan sosiaaliturvalainsäädäntöä henkilöön sovelletaan henkilön liikkuessa EU-alueella eli kyse on sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta. Kansallisesti on oikeus määritellä sosiaaliturvan ehdot, kunhan ei loukata asetusten yleisiä periaatteita esim. yhdenvertaista kohtelua. Työntekijä ei myöskään saa menettää sosiaaliturvaan liittyviä oikeuksiaan sen vuoksi, että hän liikkuu maasta toiseen. Perusasetuksen 3 artiklassa luetellaan sosiaaliturvan alat, jotka kuuluvat asetusten soveltamisalaan. Ne ovat: sairausetuudet, äitiysetuudet ja vastaavat isyysetuudet, vanhuusetuudet, perhe-eläke-etuudet, työtapaturma- ja ammattitautietuudet, kuolemantapauksen johdosta myönnettävät avustukset, työttömyysetuudet, varhaiseläke-etuudet, perhe-etuudet. Asetuksia sovelletaan kaikkeen edellä mainittuja aloja koskevaan lainsäädäntöön. Näin ollen asetukset koskevat myös tapaturmavakuutuslain 57 :n mukaisia vakuutuksia. Lisäksi asetuksia sovelletaan opiskelijatapaturmalain mukaiseen vakuutukseen (Laki opiskeluun liittyvissä työhön rinnastettavissa olosuhteissa syntyneen vamman tai sairauden korvaamisesta 30.12.2002/1318). 5.2. Hyvä hallintotapa EU:n sosiaaliturva-asetuksissa on useita säännöksiä hyvästä hallintotavasta. Laitosten on vastattava kyselyihin kohtuullisessa ajassa ja toimitettava asianosaisille kaikki tarvittavat tiedot, jotta he voivat käyttää asetuksen mukaisia oikeuksiaan.

7(31) Hyvään hallintotapaan liittyen asetuksissa on useassa kohdassa todettu, että jos henkilö on toimittanut hakemuksen laitokselle, joka ei ole toimivaltainen (erehdyksessä tai tarkoituksella), on tämän laitoksen välitettävä hakemus toimivaltaiselle laitokselle (ks. PA 81 artikla sekä TPA 2 ja 40 artikla). Työtapaturmien ja ammattitautien osalta kyse voi olla esimerkiksi siitä, että Suomessa vakuutetun ja työtapaturmaisesti kuolleen henkilön omaiset tekevät hakemuksen perhe-eläkkeestä asuinpaikassaan Puolassa. Tällöin Puolan laitos välittää hakemuksen Suomeen toimivaltaiselle laitokselle. Vastaavasti Suomessa tapaturmayhtiölle jätetty hakemus työtapaturma-asiassa, jossa toimivaltainen laitos sijaitsee jossain toisessa jäsenvaltiossa, on toimitettava eteenpäin oikealle laitokselle joko suoraan tai TVL:n kautta. Perusasetuksen 81 artikla sisältää lisäksi säännöksen siitä, että hakemus, ilmoitus tai valitus on katsottava jätetyn määräajassa, jos se on saapunut määräajassa toisen jäsenvaltion vastaavalle laitokselle (ks. muutoksenhakua koskevat EU-säännökset 11.1.). 5.3. Vakuuttaminen vain yhdessä maassa (PA 11 art.) Pääperiaatteena on, että henkilö liikkuessaan EU-alueella kuuluu vain yhden valtion sosiaaliturvalainsäädännön piiriin. Sosiaaliturvamaksut maksetaan vain tähän valtioon ja etuudet myönnetään tämän jäsenvaltion lainsäädännön perusteella ja kustannuksella. 5.4. Yhdenvertainen kohtelu (PA 4 art.) Henkilöllä, joihin EU:n sosiaaliturva-asetuksia sovelletaan, on oltava samat jäsenvaltion lainsäädännön mukaiset etuudet ja velvollisuudet kuin kyseisen valtion kansalaisilla. 5.5. Oikeus rahaetuuksien maastavientiin (PA 7 art.) Perusasetus sisältää määräyksen asuinpaikkaa koskevien sääntöjen jättämisestä huomiotta. Sen mukaan rahaetuuksia ei saa pienentää, muuttaa, keskeyttää, peruuttaa tai tuomita menetettäviksi sen vuoksi, että etuuden saaja muuttaa jäsenvaltiosta toiseen. Tapaturmavakuutuksessa ansionmenetyskorvausten lisäksi esim. ammatillinen kuntoutus ja hautausavustus ovat rahaetuuksia (ks. 6.7.). Näin ollen näitä etuuksia ei saa henkilöltä evätä sillä perusteella, että tämä muuttaa toiseen jäsenvaltioon. 5.6. Henkilöllinen soveltamisala (PA 2 art.) EU:n sosiaaliturva-asetuksia sovelletaan jäsenvaltion kansalaisiin, kansalaisuudettomiin sekä pakolaisiin, jotka asuvat jossakin jäsenvaltiossa. Lisäksi edellytetään, että henkilö on tai on ollut yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alainen. Asetus-

8(31) ta sovelletaan myös edellä mainittujen perheenjäseniin ja heidän jälkeensä eläviin eli edunsaajiin. Vuoden 2011 alusta alkaen asetuksia sovelletaan myös kolmansien maiden kansalaisiin (ks. kohta 4). Edellytyksenä on, että tällaisella henkilöllä on laillinen asuinpaikka jonkin jäsenvaltion alueella. ETA-maiden ja Sveitsin kansalaisiin sovelletaan edelleen asetuksia 1408/71 ja 574/72 (ks. kohta 4). Se, että henkilöön sovelletaan EU:n sosiaaliturva-asetuksia, ei välttämättä tarkoita sitä, että henkilö on vakuutettu Suomen tapaturmavakuutuslainsäädännössä. Kunkin jäsenvaltion kansallinen lainsäädäntö määrittää sen, kenellä on oikeus esimerkiksi työtapaturmakorvaukseen. Kansallista lainsäädäntöä sovellettaessa on kuitenkin muistettava jäsenvaltioiden kansalaisten yhdenvertainen kohtelu. Esimerkiksi yrittäjiin sovelletaan EU:n sosiaaliturva-asetuksia, mutta yrittäjien tapaturmavakuutus on Suomessa vapaaehtoinen. Näin ollen toisesta jäsenvaltiosta Suomeen tulleen yrittäjän, joka on EUasetusten mukaan Suomen lainsäädännön alainen, on otettava itselleen vapaaehtoinen vakuutus, jos hän haluaa tapaturmavakuutuslain mukaisia etuuksia. 5.7. Etuuksien, tulojen, tosiseikkojen tai tapahtumien rinnastaminen (PA 5 art.) Perusasetus sisältää määräyksen etuuksien, tulojen, tosiseikkojen tai tapahtumien rinnastamisesta. Lähtökohtana on, että toisen jäsenvaltion lainsäädännön perusteella saaduilla etuuksilla ja tuloilla on samat oikeusvaikutukset kuin toimivaltaisen jäsenvaltion vastaavilla etuuksilla ja tuloilla. Siten esimerkiksi vuosityöansiossa on otettava huomioon toisessa jäsenvaltiossa saadut tulot. Vastaavasti, jos tietyillä seikoilla tai tapahtumilla on toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla oikeusvaikutuksia, toisen jäsenvaltion alueella tapahtuneet samankaltaiset seikat tai tapahtumat on otettava huomioon ikään kuin ne olisivat tapahtuneet toimivaltaisen jäsenvaltion alueella. Siten esimerkiksi työtapaturma, joka on sattunut toisen jäsenvaltion alueella esim. työmatkalla, tulee käsitellä, kuten se olisi tapahtunut toimivaltaisen valtion alueella. Lisäksi työtapaturmia ja ammattitauteja koskevissa artikloissa on erikseen säännös toisessa jäsenvaltiossa sattuneesta toisesta tapahtumasta aiheutuneen työkyvyttömyyden huomioon ottamisesta (TPA 39 art.). Jos laitoksen soveltamassa lainsäädännössä on säännöksiä siitä, miten toisesta tapahtumasta aiheutunut työkyvyttömyys on huomioitava, niin laitoksen on otettava huomioon toisessa jäsenvaltiossa aiheutunut työkyvyttömyys. 5.8. Käytettävät kielet EU:ssa on käytössä 23 virallista kieltä, joista suomi on yksi. Työtapaturma- ja ammattitautiasioissa henkilö saa käyttää mitä tahansa EU:n virallista kieltä hakemuksissa tai muissa asiakirjoissa. Viranomainen, laitos tai tuomioistuin ei saa hylätä niille toimitet-

9(31) tuja asiakirjoja sillä perusteella, että ne on laadittu toisen jäsenvaltion virallisella kielellä (PA 76 artikla 7 kohta). Aiemmin EU:n komissio korvasi asiakirjojen kääntämisestä aiheutuvia kuluja, mutta tältä osin on käytäntö muuttunut eikä näitä kuluja enää korvata. Tapaturmavakuutuslaitokset antavat päätöksensä tapaturmavakuutuslain mukaisesti joko suomen tai ruotsin kielellä (TapVakL 41 c ja kielilaki 423/2003). Lisäksi Saamen kielilain mukaan saamelaisella on oikeus pyynnöstä saada maksutta päätös käännettyä saamenkielelle. (Ks. TVL:n kiertokirje 12/2004, Hallinto-ohjeet). Näiltä osin EUasetuksissa ei ole säännöksiä. 6. Keskeiset määritelmät ja käsitteitä 6.1. Työntekijä ja yrittäjä Perusasetuksessa käytetään määritelmiä palkkatyö ja itsenäinen ammatinharjoittaminen. Niillä tarkoitetaan toimintaa tai vastaavaa tilannetta, jota pidetään palkkatyönä tai itsenäisenä ammatinharjoittamisena kyseisen EU-maan sosiaaliturvalainsäädännössä (perusasetuksen 1 artiklan a ja b alakohta). Kun jäsenvaltioissa esim. yrittäjä määritellään eri tavoin, voi tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että henkilöä pidetään toisessa valtiossa työntekijänä ja toisessa valtiossa yrittäjänä. 6.2. Toimivaltainen viranomainen Toimivaltaisella viranomaisella tarkoitetaan kussakin jäsenvaltiossa ministeriä, ministereitä tai muuta vastaavaa viranomaista, joka on vastuussa sosiaaliturvajärjestelmistä koko kyseisessä jäsenvaltiossa tai osassa sitä (perusasetuksen 1 artiklan m alakohta). Suomessa toimivaltainen viranomainen on sosiaali- ja terveysministeriö (EES- SI-laki 3 ). 6.3. Toimivaltainen jäsenvaltio "Toimivaltaisella jäsenvaltiolla" tarkoitetaan jäsenvaltiota, jossa toimivaltainen laitos sijaitsee (perusasetuksen 1 artiklan s alakohta). 6.4. Toimivaltainen laitos

10(31) "Toimivaltaisella laitoksella" tarkoitetaan asetuksessa laitosta, jossa asianomainen henkilö on vakuutettu hakiessaan etuutta tai josta asianomaisella henkilöllä on tai olisi oikeus etuuksiin (perusasetuksen 1 artiklan q alakohta). Työtapaturma-asioissa tällä tarkoitetaan yhtiötä tai laitosta, josta henkilöllä on tai saattaisi olla oikeus saada korvauksia, kun työtapaturma on sattunut tai henkilöllä on ammattitauti. Suomessa kyseessä voi siis olla tapaturmavakuutusyhtiö, Mela, Valtiokonttori tai Tapaturmavakuutuslaitosten liitto. Tästä on säädetty myös kansallisessa EESSIlaissa (4 ). Jäsenvaltioiden toimivaltaiset laitokset löytyvät EU:n komission työllisyys-, sosiaali- ja tasa-arvo-asiat sivustolta ja osoitteesta: http://ec.europa.eu/social-securitydirectory/ TVL:n jäsenpalvelussa on myös linkki edellä mainitulle sivustolle. 6.5. Asuin- ja oleskelupaikan laitos "Asuinpaikan laitoksella" tarkoitetaan asetuksessa laitosta, joka on toimivaltainen antamaan etuuksia paikassa, jossa asianomainen henkilö asuu. Oleskelupaikan laitoksella" tarkoitetaan laitosta, joka on toimivaltainen antamaan etuuksia paikassa, jossa asianomainen henkilö oleskelee, tämän laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaisesti, tai jos tällaista laitosta ei ole, laitosta, jonka kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen nimeää. (Perusasetuksen 1 artiklan r alakohta). Työtapaturma-asioissa tällä tarkoitetaan laitosta, joka maksaa luontoisetuuksia henkilölle, joka asuu tai oleskelee Suomessa, mutta on työtapaturmavakuutettu jossain toisessa jäsenvaltiossa. Suomessa tämä tehtävä on Tapaturmavakuutuslaitosten liitolla (tapaturmavakuutuslaki 30 a ja EESSI-laki 7 ). Jäsenvaltioiden asuin- ja oleskelupaikan laitokset löytyvät EU:n komission työllisyys-, sosiaali- ja tasa-arvo-asiat sivustolta ja osoitteesta: http://ec.europa.eu/socialsecurity-directory/ TVL:n jäsenpalvelussa on myös linkki edellä mainitulle sivustolle. 6.6. Yhteyselin "Yhteyselimellä" tarkoitetaan asetuksessa elintä, jonka jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on nimennyt yhtä tai useampaa perusasetuksen 3 artiklassa tarkoitettua sosiaaliturvan alaa varten vastaamaan perusasetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen soveltamiseen liittyviin tiedotus- ja neuvontapyyntöihin ja jonka on hoidettava sille täytäntöönpanoasetuksen IV osaston mukaisesti annetut tehtävät (täytäntöönpanoasetuksen 1 artiklan 2 b alakohta). Työtapaturma-asioissa tällä tarkoitetaan laitosta, jolle mm. lähetetään muista jäsenvaltioista asiakirjoja, joka kuuluvat tapaturmasektorille, mutta lähettävä laitos ei tiedä oikeaa vastaanottajaa. Suomessa tämä ns. postikonttori -tehtävä on Tapaturmavakuutuslaitosten liitolla (tapaturmavakuutuslaki 30 a ja EESSI-laki 8 ). Jäsenvaltioiden yhteyselimet löytyvät EU:n komission työllisyys-, sosiaali- ja tasaarvo-asiat sivustolta ja osoitteesta: http://ec.europa.eu/social-security-directory/ TVL:n jäsenpalvelussa on myös linkki edellä mainitulle sivustolle.

11(31) 6.7. Luontoisetuudet ja rahaetuudet Työtapaturmaetuudet jaetaan asetuksissa luontoisetuuksiin ja rahaetuuksiin. Työtapaturma-asioissa luontoisetuuksien määrittämisellä on merkitystä silloin, kun asuin- tai oleskelupaikan laitos on velvollinen asetuksen perusteella maksamaan luontoisetuuksia henkilölle, joka on vakuutettu toisessa jäsenvaltiossa. Luontoisetuudet maksetaan asuintai oleskelupaikan laitoksen lainsäädännön mukaisesti, kun taas rahaetuudet maksaa toimivaltainen laitos. (ks. kohta 9.1). Luontoisetuuksia koskevalla järjestelyllä varmistetaan, että henkilö saa tarvitsemansa hoidon liikkuessaan EU-alueella. Luontoisetuudet on määritelty perusasetuksen 1 artiklan v a) kohdassa seuraavasti: Tässä asetuksessa tarkoitetaan luontoisetuuksilla - III osaston 1 lukua (sairausetuudet sekä äitiys- ja vastaavat isyysetuudet) sovellettaessa jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti myönnettäviä luontoisetuuksia, joita on tarkoitus toimittaa tai saattaa saataville tai joilla on tarkoitus maksaa suoraan tai korvata sairaanhoitopalvelujen ja hoitotuotteiden ja lisäpalvelujen kustannukset. Tähän kuuluvat pitkäaikaishoitoon liittyvät luontoisetuudet. - III osaston 2 lukua (työtapaturmat tai ammattitaudit) sovellettaessa kaikkia edellä i alakohdassa määriteltyjä luontoisetuuksia, jotka liittyvät työtapaturmaan tai ammattitautiin ja joista säädetään jäsenvaltioiden työtapaturma- ja ammattitautijärjestelmissä. Vanhojen asetusten ajalta on EU-tuomioistuimen päätöksiä, joissa on todettu mm. että luontoisetuuksien tarkoituksena on antaa hoitoa vamman tai sairauden parantamiseksi ja kyse on kuluista, joista esitetään tositteet. Lisäksi matkakulujen osalta on todettu, että vaikka sanamuoto ei viittaa suoraan matkakuluihin, niin jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan myönnetään hoitoetuuksien yhteydessä matkakuluja, niin myös nämä on katsottava luontoisetuuksiksi. Rahaetuuksia ei ole uusissa asetuksissa määritelty, mutta EU-tuomioistuin on vanhan asetuksen aikaan todennut sairausetuuksia koskevissa ratkaisuissa, että rahaetuuksilla tarkoitetaan etuuksia, joiden tarkoituksena on korvata palkan menetystä. Kun kyse ei ole ollut suoraan palkan menetyksen korvaamista, arvioinneissa on lisäksi kiinnitetty huomiota siihen, miten etuus maksetaan ja onko etuus kiinteämääräinen vai todellisiin kustannuksiin perustuva. Kukin jäsenvaltio harkitsee oman lainsäädäntönsä osalta, mitkä etuuksista ovat luontoisetuuksia ja mitkä rahaetuuksia. Tapaturmavakuutuslaitosten osalta on merkityksellistä tietää, mitä toisissa jäsenvaltioissa on katsottu luontoisetuuksiksi, koska tapaturmavakuutuslaitokset maksavat toimivaltaisina laitoksina toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisia luontoisetuuksia. Yksityiskohtaista luetteloa näistä etuuksista eri jäsenmaiden osalta ei ole kerätty tai koottu. Viime kädessä asian ratkaisee EU-tuomioistuin. Sellaisia EU-tuomioistuimen päätöksiä ei ole, joissa olisi otettu kantaa, mitkä Suomen tapaturmavakuutuksesta maksettavista etuuksista kuuluvat luontoisetuuksiin ja mitkä rahaetuuksiin, mutta käytännössä jaottelu on tehty edellä todetun linjan mukaisesti. Seuraavassa esitetty jaottelu on siis luontoisetuuksien osalta merkityksellinen Tapaturmavakuutuslaitosten liiton näkökulmasta, koska TVL maksaa asuin- ja oleskelupaikan

12(31) laitoksena tapaturmavakuutuslain mukaisia luontoisetuuksia toisessa jäsenvaltiossa vakuutetulle henkilölle. Luontoisetuuksia ovat: o sairaanhoito- ja tutkimuskulut ja niihin liittyvät matkakulut o lääkkeet ja sidostarpeet o o laitoshoito apuvälineet, hoitotarvikkeet, proteesit o lääkinnällinen kuntoutus ja siihen liittyvät matkakulut. Sen sijaan luontoisetuuksia eivät ole työtapaturman yhteydessä rikkoutuneet esineet, joita korvataan tapaturmavakuutuslain mukaan (esim. silmälasit) eivätkä kodinhoidon lisäkustannukset. Näitä ei pidetä sairaanhoitopalvelujen tai hoitotuotteiden kustannuksina, kun lisäksi otetaan huomioon, että luontoisetuusjärjestely on luotu sen varmistamiseksi, että henkilö saa tarvitsemansa hoidon liikkuessaan EUalueella. Esinevahingot ja muut kunkin jäsenvaltion lainsäädännön sisältämät luontoisetuuksiin kuulumattomat kulut henkilön on haettava toimivaltaiselta laitokselta. (Ks. 9.1.). Tässä mielessä ne ovat rinnastettavissa rahaetuuksiin, mutta koska kyse on kuluista, tulee varmistaa, ettei henkilölle korvata niitä kahteen kertaan. Rahaetuuksia ovat: o ansionmenetyskorvaukset o haittaraha o lisät o perhe-eläkkeet o hautausapu o ammatilliseen kuntoutukseen liittyvät etuudet. o esinevahingot o kodinhoidon lisäkustannukset Esimerkki: Suomessa vakuutetulle henkilölle sattuu Saksassa työtapaturma, jonka yhteydessä hänellä rikkoutuu silmälasit. Saksa maksaa vamman hoitokulut (ks. 9.1.), mutta silmälasit korvaa Suomessa oleva toimivaltainen laitos (ellei Saksa jostain syystä olisi katsonut näitä heidän järjestelmässään luontoisetuuksiksi eli tulisi tarkistaa, ettei korvata kahteen kertaan).

13(31) 6.8. Hallintotoimikunta ja tekninen toimikunta (PA IV osasto) Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista varten on EU:n komission yhteyteen perustettu hallintotoimikunta, jossa on jäsen jokaisesta jäsenvaltiosta. Suomesta kokoukseen osallistuu edustaja sosiaali- ja terveysministeriöstä. Hallintotoimikunnan tehtävänä on mm. käsitellä kaikkia hallinnollisia ja tulkinnallisia kysymyksiä, jotka johtuvat asetuksien säännöksistä. Hallintotoimikunta antaa näistä asioista päätöksiä ja suosituksia, jotka julkaistaan virallisessa lehdessä. Uusien asetusten soveltamisesta on julkaistu ensimmäiset hallintotoimikunnan päätökset ja suositukset (yhteensä 19 kappaletta) EU:n virallisessa lehdessä 24.4.2010 (C106). Hallintotoimikunnan yhteyteen on perustettu tietojenkäsittelyn tekninen toimikunta, jonka tehtävänä on tehdä hallintotoimikunnalle ehdotuksia tietojenkäsittelypalvelujen yhteisistä säännöistä. Teknisessä toimikunnassa on Suomen osalta edustajat sekä Eläketurvakeskuksesta että Kelasta. 6.9. Sähköinen tiedonvaihto (TPA 4 art.) eli EESSI (Electronic Exchange of Social Security Information) Uusissa asetuksissa korostetaan jäsenvaltioiden viranomaisten yhteydenpitoa ja yhteistyötä. Laitosten on viipymättä toimitettava ja vaihdettava kaikki tiedot, joita tarvitaan henkilöiden oikeuksien ja velvollisuuksien vahvistamiseen ja määrittämiseen. Tämä yhteistyön tehostaminen toteutetaan uusien asetusten mukaan sähköisesti kahden vuoden siirtymäajan jälkeen eli 1.5.2012. Samalla poistuvat käytöstä E-lomakkeet. Hallintotoimikunta on antanut siirtymäkauden käytännön järjestelyistä päätöksen N:o E 1, jossa todetaan, että siirtymäkautena ohjaavia periaatteita ovat hyvä yhteistyö laitosten välillä, käytännöllisyys ja joustavuus. Päätöksen mukaan jäsenvaltioiden laitokset voivat käyttää siirtymäaikana E-lomakkeita, kunhan työntekijän oikeudet eivät vaarannu. Lisäksi laitoksen on hyväksyttävä siirtymäaikana toisen laitoksen antamat tiedot riippumatta siitä, missä muodossa ne on saatu. Periaatteessa laitokset voivat siis siirtymäkauden aikana käyttää tiedon vaihdossa mitä asiakirjoja tahansa. E-lomakkeita käytettäessä niihin tulisi merkitä, että tapaukseen sovelletaan uusia asetuksia. Sähköistä tiedonvaihtoa varten on suunniteltu rakenteisia asiakirjoja eli SEDasiakirjoja (Structured Electronic Document), jotka otetaan käyttöön paperisina jo siirtymäaikana. SEDejä tulee olemaan enemmän kuin E-lomakkeita, joilla on hoidettu vain osa tiedonvaihdosta, kun muu osa on hoitunut vapaamuotoisilla kirjeillä. Sähköinen järjestelmä edellyttää, että myös vapaamuotoinen kirjeenvaihto tapahtuu tietyssä muodossa ja näin ollen on pitänyt muodostaa jokaista asetuksessa mainittua tiedon vaihtoa varten SED-asiakirja. SEDiä voi verrata saatteeseen, sillä se sisältää perustiedot asiasta ja usein siihen liitetään muita asiakirjoja mukaan. Työtapaturmia ja ammattitauteja koskevia SEDejä tulee olemaan noin 60 kappaletta, mutta pääasiallisessa käytössä tulee olemaan alle 10 kappaletta, koska tapauksia on vähän ja ne koskevat luontoisetuuksien maksamista ja siihen liittyvää rahaliikennettä.

14(31) Työtapaturmia ja ammattitauteja koskevat SEDit hyväksyttäneen hallintotoimikunnassa vuoden 2010 loppuun mennessä, jonka jälkeen niiden käytöstä annetaan TVL:n toimesta erillinen ohje. Sähköiseen tiedonvaihtoon siirtyminen merkitsee siis myös sitä, että E-lomakkeet poistuvat käytöstä viimeistään siirtymäajan jälkeen. Tämän jälkeen E 101 -lomake voi olla edelleen voimassa henkilöllä, johon sovelletaan lainvalinnan osalta siirtymäaikaa (ks. kohta 3). Lisäksi, mikäli uusia sopimuksia ei saada aikaan kohdassa 4 mainittujen säädösten osalta (ETA-maat, Sveitsi ja ns. kolmansien maiden kansalaiset), tullaan myös niissä tilanteissa käyttämään edelleen E-lomakkeita. 7. Asetusten rakenne Perusasetus 883/2004 jakaantuu kuuteen osastoon, joiden lisäksi siinä on liitteitä 11 kappaletta. I OSASTO Yleiset säännökset (artiklat 1 10) II OSASTO Sovellettavan lainsäädännön määrittäminen (artiklat 11 16) III OSASTO Eri etuusryhmiä koskevat erityissäännökset: 1 LUKU Sairausetuudet sekä äitiys- ja vastaavat isyysetuudet (artiklat 17 35) 2 LUKU Työtapaturma- ja ammattitautietuudet (artiklat 36 41) 3 LUKU Kuolemantapauksen johdosta myönnettävät avustukset (artiklat 42 43) 4 LUKU Työkyvyttömyysetuudet (artiklat 44 49) 5 LUKU Vanhuuseläkkeet ja perhe-eläkkeet (artiklat 50 60) 6 LUKU Työttömyysetuudet (artiklat 61 65) 7 LUKU Varhaiseläke-etuudet (artikla 66) 8 LUKU Perhe-etuudet (artiklat 67 69) 9 LUKU Erityiset maksuihin perustumattomat rahaetuudet (artikla 70) IV OSASTO Hallintotoimikunta ja neuvoa-antava komitea (artiklat 71 75) V OSASTO Erinäisiä säännöksiä (artiklat 76 86) VI OSASTO Siirtymä- ja loppusäännökset (artiklat 87 91) Täytäntöönpanoasetus 987/2009 jakaantuu viiteen osastoon, joiden lisäksi siinä on liitteitä 5 kappaletta. I OSASTO Yleiset säännökset I LUKU Määritelmät (artikla 1) II LUKU Yhteistyötä ja tiedonantoa koskevat säännökset (artiklat 2 7) III LUKU Muut perusasetuksen soveltamista koskevat yleiset säännökset (artiklat 8 13) II OSASTO Sovellettavan lainsäädännön määrittäminen (artiklat 14 21) III OSASTO Eri etuusryhmiä koskevat erityissäännökset I LUKU Sairausetuudet sekä äitiys- ja vastaavat isyysetuudet (artiklat 22 32)

15(31) II LUKU Työtapaturma- ja ammattitautietuudet (artiklat 33 41, joissa viittaus artikloihin 24 27) III LUKU Kuolemantapauksen johdosta myönnettävät avustukset (artikla 42) IV LUKU Työkyvyttömyysetuudet sekä vanhuus- ja perhe-eläkkeet (artiklat 43 53) V LUKU Työttömyysetuudet (artiklat 54 57) VI LUKU Perhe-etuudet (artiklat 58 61) IV OSASTO Taloudelliset säännökset I LUKU Etuuksien ja kustannusten korvaaminen perusasetuksen 35 artiklan ja 41 artiklan mukaisesti 1 jakso Etuuksien korvaaminen todellisten kustannusten perusteella (artikla 62) 2 jakso Etuuksien korvaaminen kiinteämääräisten summien perusteella (artiklat 63 65) 3 jakso Yhteiset säännökset (artiklat 66 69) II LUKU Työttömyysetuuksien korvaaminen perusasetuksen 65 artiklan nojalla (artikla 70) III LUKU Perusteetta maksettujen etuuksien takaisinperintä, väliaikaisesti maksettujen etuuksien ja vakuutusmaksujen takaisinperintä, kuittaaminen sekä perintään liittyvä avunanto 1 jakso Periaatteet (artikla 71) 2 jakso Kuittaaminen (artiklat 72-74) 3 jakso Takaisinperintä (artiklat 75 86) V OSASTO Erinäisiä säännöksiä sekä siirtymä- ja loppusäännökset (artiklat 87 97) 8. Sovellettavan lainsäädännön määrittäminen eli lainvalinta 8.1. Yleistä Pääperiaatteena on, että henkilö liikkuessaan EU-alueella kuuluu vain yhden valtion sosiaaliturvalainsäädännön piiriin. Kyseinen lainsäädäntö määritetään EU-asetusten vakuuttamista koskevien säännösten mukaisesti eli perusasetuksen artiklojen 11 16 ja täytäntöönpanoasetuksen artiklojen 14 21 mukaisesti. Lisäksi hallintotoimikunta on antanut päätökset A 1 ja A 2, jotka liittyvät sovellettavan lainsäädännön määrittämiseen. Päätökset on julkaistu EU:n virallisessa lehdessä 24.4.2010 (C 106) ( http://eurlex.europa.eu/fi/index.htm) Lainvalintasäännökset koskevat koko sitä sosiaaliturvaa, jonka asetus kattaa. Jos siis päädytään siihen, että henkilöön sovelletaan Suomen lainsäädäntöä, koskee ratkaisu sekä työskentelyyn perustuvaa (työeläke- ja tapaturmavakuutus) että asumiseen perustuvaa (mm. sairausvakuutus ja kansaneläke) sosiaaliturvaa. Henkilön tosiasiallinen vakuuttaminen määräytyy lainvalinnan jälkeen kansallisen lainsäädännön mukaisesti (ks. kohta 5.6.). Suomen osalta Eläketurvakeskus (ETK) on toimivaltainen ratkaisemaan työntekijän kuulumisen Suomen sosiaaliturvaan. Kela antaa erikseen päätöksen oikeudesta asumisperusteiseen sosiaaliturvaan, mutta siltä osin kuin on kysymys EU-asetusten katta-

16(31) mista sosiaaliturvan aloista, Kelan päätös perustuu ETK:n tekemään lainvalinta ratkaisuun. Tapaturmavakuutuslaitos ei ole toimivaltainen ratkaisemaan työntekijän kuulumista Suomen sosiaaliturvaan. Jos työnantaja on yhteydessä tapaturmavakuutuslaitokseen ja tiedustelee työntekijän vakuuttamista esim. kahden maan työskentelytilanteessa (ks. kohta 8.3.), tulee tapaturmavakuutuslaitoksen ohjata työnantajaa olemaan yhteydessä ETK:een. Vastaavasti, jos korvausasian yhteydessä nousee esille kysymys henkilön kuulumisesta Suomen sosiaaliturvaan, on tässä asiassa oltava yhteydessä ETK:een. Sovellettavaa lainsäädäntöä koskevat kysymykset käsitellään ETK:ssa lakiosastolla vakuuttamisasiat -jaostossa (palvelunumero 010 751 4216). Työntekijän kuuluminen tietyn valtion lainsäädännön alaisuuteen osoitetaan todistuksella A 1 (vanhojen asetusten aikaan E 101 lomake), jota siis Suomessa haetaan ETK:lta. 8.2. Työskentely yhdessä jäsenvaltiossa 8.2.1. Pääsääntö työntekomaa Pääsääntö on, että palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana toimiva henkilö vakuutetaan työntekomaassa (perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan a alakohta). Esimerkiksi, jos henkilö tulee Suomeen töihin toisesta jäsenvaltiosta, lähtökohtana on, että henkilö tulee vakuuttaa Suomessa. Näin ollen työnantajan (kansalaisuudella ei ole merkitystä) tulee järjestää Suomeen tulevalle henkilölle muun muassa tapaturmavakuutus. Virkamiehiin sovelletaan pääsääntöisesti työnantajan kotimaan lainsäädäntöä (perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan b alakohta). Merimiehiin sovelletaan pääsääntöisesti aluksen lippumaan lainsäädäntöä (perusasetuksen 11 artiklan 4 kohta). 8.2.2. Poikkeus pääsääntöön lähettäminen 8.2.2.1. Lähetetty työntekijä Poikkeuksen pääsääntöön muodostavat lähetetyt työntekijät. Työntekijä, joka lähetetään toiseen jäsenvaltioon työskentelemään kyseisen työnantajan lukuun enintään 24 kuukauden ajaksi, kuuluu edelleen lähtövaltionsa sosiaaliturvaan (perusasetuksen 12 artiklan 1 kohta ja täytäntöönpanoasetuksen 14 artiklan 1 ja 2 kohta). Uusissa asetuksissa määräaika on siis pidentynyt 24 kuukauteen, kun se vanhassa asetuksessa oli 12 kuukautta. Jos henkilöllä on meneillään vanhan asetuksen mukainen 12 kuukauden pituinen komennus, on tätä mahdollista jatkaa toisella 12 kuukaudella.

17(31) Lähettämisen tulee edellä mainitun määräajan lisäksi täyttää tiettyjä, työntekijää, työnantajaa ja työsuhdetta koskevia edellytyksiä, jotta voidaan katsoa kyseessä olevan asetusten tarkoittama lähettäminen: - Lähettävän työnantajan ja lähetetyn työntekijän välillä on säilyttävä kiinteä yhteys koko komennuksen ajan. Kiinteää yhteyttä arvioitaessa on otettava huomioon mm. vastuu työsopimuksesta, palkkauksesta ja erottamisesta sekä valta määrätä työn luonteesta. - Työntekijään on sovellettu lähtövaltion lainsäädäntöä välittömästi ennen lähettämistä, Suomessa joko asumiseen tai työskentelyyn perustuvaa lainsäädäntöä. Yleensä kuukauden aikaa pidetään riittävänä (hallintotoimikunnan päätös A2). - Työntekijää ei saa lähettää korvaamaan toista lähetettyä työntekijää. - Lähettävän työnantajan tulee tavallisesti harjoittaa toimintaansa lähettäjämaassa. Toiminnan tulee olla muuta kuin pelkkää sisäiseen hallintoon liittyvää toimintaa. 8.2.2.2. Lähetetty yrittäjä Myös yrittäjä voi toimia lähetettynä yrittäjänä toisessa jäsenvaltiossa. Yrittäjä, joka lähtee tilapäisesti, enintään 24 kuukaudeksi, tekemään samankaltaista työtä toiseen jäsenvaltioon, kuuluu lähtömaansa sosiaaliturvaan kyseisenä aikana (perusasetuksen 12 artiklan 2 kohta ja täytäntöönpanoasetuksen 14 artiklan 3 ja 4 kohdat). Jotta voidaan katsoa kyseessä olevan lähettäminen, edellytetään määräajan lisäksi seuraavien asioita: - Yrittäjän on tavanomaisesti harjoitettava merkittävää toimintaa siinä jäsenvaltiossa, jossa yritys sijaitsee. - Yrittäjän tulee säilyttää toimintansa harjoittamisen edellytykset lähtömaassa voidakseen ulkomailta palattuaan jatkaa siellä toimintaansa. - Yrittäjän on täytynyt harjoittaa toimintaansa ennen lähtemistään työskentelemään tilapäisesti toiseen jäsenvaltioon. Suomesta lähetettäessä edellytetään, että yrittäjätoiminta on kestänyt vähintään neljä kuukautta, jolloin yrittäjällä on YEL -vakuutus. - Toisessa jäsenvaltiossa tehtävän työn on oltava samankaltaista kuin yrittäjän tavallisesti tekemä työ. 8.3. Työskentely kahdessa tai useammassa maassa Kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa työskentelevien työntekijöiden ja yrittäjien vakuuttamisesta on määräykset perusasetuksen 13 artiklassa ja täytäntöönpanoasetuksen 14 artiklassa. Myös kuljetusyritysten matkustava henkilökunta (mm. rekkakuskit ja lentohenkilökunta) kuuluu tähän ryhmään eli uusissa asetuksissa ei ole enää erillisiä määräyksiä tämän henkilöryhmän osalta. Arvioitaessa onko kyseessä työkomennus, jolloin työtä tehdään yhdessä jäsenvaltiossa vai onko kyseessä työskentely kahdessa tai useammassa maassa, on ratkaisevaa yhdessä tai useammassa toisessa jäsenvaltiossa harjoitetun toiminnan kesto (onko se luonteeltaan pysyvää, tilapäistä vai väliaikaista). Tätä tarkoitusta varten on tehtävä

18(31) kokonaisarviointi kaikista asiaankuuluvista tosiseikoista, joihin palkattua työtä tekevän henkilön tapauksessa kuuluu erityisesti työsopimuksessa määritelty työpaikka. 8.3.1. Työntekijänä kahdessa tai useammassa maassa Työntekijään, joka tekee työtä kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa, sovelletaan hänen asuinvaltionsa lainsäädäntöä, jos hän harjoittaa huomattavaa osaa toiminnastaan asuinmaassaan. Tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa työntekijä työskentelee yhden työsuhteen osalta kahdessa tai useammassa maassa. Asuinpaikka on perusasetuksen 1 artiklan j) alakohdan mukaan paikka, jossa henkilö vakinaisesti asuu ja sen määrittämiseen liittyvät tekijät on lueteltu täytäntöönpanoasetuksen 11 artiklassa. Huomattavalla osalla tarkoitetaan sitä, että se on määrällisesti merkittävä osa kaikesta toiminnasta. Tällöin otetaan huomioon työaika ja/tai palkka. Jos tällöin täyttyy 25 prosenttia pienempi osuus, on se osoitus siitä, että huomattavaa osaa toiminnasta ei harjoiteta kyseisessä jäsenvaltiossa. Arvioinnissa on otettava huomioon tilanne seuraavan 12 kuukauden aikana. Kun Suomen osalta ETK on toimivaltainen ratkaisemaan työntekijän kuulumisen Suomen sosiaaliturvaan, niin ETK myös ratkaisee, miten tietyn henkilön kohdalla tätä huomattava osaa arvioidaan. Esimerkki: Työntekijä asuu Suomessa. Hänellä on virolainen työnantaja, joka maksaa palkan. Työntekijä työskentelee 10 päivää kuukaudessa Suomessa, 6 päivää Virossa ja 4 päivää Puolassa. Kymmenen päivää kuukaudessa on yli 25 prosenttia työskentelystä eli hän harjoittaa huomattavaa osaa toiminnastaan asuinmaassaan, joten hänet vakuutetaan Suomessa. Jos työntekijä ei harjoita huomattavaa osaa toiminnastaan asuinvaltiossaan, häneen sovelletaan sen EU-valtion lainsäädäntöä, jossa hänen työnantajansa kotipaikka tai liiketoimintapaikka sijaitsee. Esimerkki: Työntekijä asuu Suomessa ja työskentelee Virolaiselle yritykselle niin, että työtä tehdään Suomessa neljä päivää kuukaudessa ja muu aika tehdään Virossa. Työntekijä on vakuutettava Virossa, työnantajan kotipaikassa, koska hän ei työskentele huomattavaa osaa toiminnastaan asuinvaltiossaan Suomessa. Koska lisäksi on mahdollista, että työnantaja on sijoittautunut EU:n ulkopuolelle, on näitä tapauksia varten säädetty, että tällöin sovelletaan työntekijään hänen asuinvaltionsa lainsäädäntöä. Esimerkki: Työntekijä asuu Suomessa ja työskentelee Venäläiselle yritykselle niin, että työtä tehdään Suomessa neljä päivää kuukaudessa ja muu aika tehdään Virossa. Työntekijä on vakuutettava Suomessa, koska hän asuu Suomessa, vaikka hän ei työskentele huomattavaa osaa täällä.

19(31) Jos henkilö työskentelee useille yrityksille tai työnantajille, joiden kotipaikat tai liiketoimintapaikat ovat eri jäsenvaltioissa, sovelletaan hänen asuinvaltionsa lainsäädäntöä. Esimerkki: Työntekijä asuu Virossa ja hän työskentelee virolaiselle työnantajalle Virossa. Tämän lisäksi hänellä on toinen työ Suomessa suomalaisen työnantajan palveluksessa. Työntekijää koskeva lainvalinta osuu Viroon. 8.3.2. Yrittäjänä kahdessa tai useammassa maassa Myös yrittäjään, joka harjoittaa toimintaansa tavallisesti kahdessa tai useammassa EUvaltiossa, sovelletaan hänen asuinvaltionsa lainsäädäntöä, jos hän harjoittaa huomattavan osan toiminnastaan tässä jäsenvaltiossa. Huomattavaa osaa määritettäessä otetaan huomioon yrittäjän osalta liikevaihto, työaika, suoritettujen palvelujen lukumäärä ja/tai tulo. Jos tällöin täyttyy 25 prosenttia pienempi osuus, on se osoitus siitä, että huomattavaa osaa toiminnasta ei harjoiteta kyseisessä jäsenvaltiossa. Arvioinnissa on otettava huomioon tilanne seuraavan 12 kuukauden aikana. Jos yrittäjä ei harjoita huomattavaa osaa toiminnastaan asuinvaltiossaan, häneen sovelletaan sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa sijaitsee hänen toimintansa keskuspaikka. Keskuspaikan määrittämisessä otetaan huomioon kaikki tekijät, joista yrittäjän ammatillinen toiminta muodostuu. Merkitystä on erityisesti sillä, missä yrittäjän toiminnan kiinteä ja vakituinen toimipaikka sijaitsee, mikä on toiminnan tavanomainen luonne tai kesto ja suoritettujen palvelujen lukumäärä. 8.3.3. Työntekijänä yhdessä ja yrittäjänä toisessa jäsenvaltiossa Henkilöön, joka työskentelee työntekijänä yhdessä jäsenvaltiossa ja yrittäjänä toisessa jäsenvaltiossa, sovelletaan kaiken työskentelyn osalta sen valtion lainsäädäntöä, missä hän työskentelee työntekijänä (perusasetuksen 13 artiklan 3 kohta). Vanhan asetuksen aikana oli mahdollista, että henkilö kuului työsuhteensa ja yrittäjätoimintansa perusteella eri valtioiden sosiaaliturvaan. Uuden asetuksen aikana tämä ei ole mahdollista, vaan henkilö kuuluu aina vain yhden jäsenvaltion sosiaaliturvalainsäädännön piiriin. 8.3.4. Sovellettavan lainsäädännön väliaikainen määrittäminen (TPA 16 artikla) Kun henkilö työskentelee kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa (8.3.), henkilöön sovellettava lainsäädäntö määritetään aina aluksi väliaikaisesti. Henkilön, joka työskentelee kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa, on ilmoitettava tästä asuinvaltionsa laitokselle. Tällöin asuinpaikan laitos määrittää asianomaiseen henkilöön sovellettavan lain-

20(31) säädännön ja ilmoittaa tästä muille jäsenvaltioille, jossa henkilö työskentelee. Tällä tavoin tehty määrittäminen on väliaikaista ja jäsenvaltioilla on 2 kuukautta aikaa ottaa kantaa määrittämiseen. Esimerkki: Henkilö asuu Virossa ja työskentelee Virossa ja Suomessa. Virossa määritetään, minkä maan lainsäädäntöä henkilöön sovelletaan ja Viro ilmoittaa tästä Suomelle. Suomella on kaksi kuukautta aikaa ottaa kantaa määrittämiseen. Jos Suomi hyväksyy lainvalinnan, Virolle ei tarvitse lähettää vastausta ja määrittämisestä tulee lopullista. Jos Suomi ei hyväksy lainvalintaa, tulee tästä ilmoittaa Virolle. Tällöin tulee noudatettavaksi väliaikainen vakuuttaminen ja siihen liittyvät artiklat (ks. kohta 8.4.). Tapaturmavakuutuksen osalta voi tulla eteen tilanne, jossa yritys hakee vakuutusta työntekijöille edellä mainitun kahden kuukauden sisällä. Tällöin vakuutus on myönnettävä. Jos myöhemmin ilmenee, ettei henkilöön tullutkaan soveltaa Suomen lainsäädäntöä, on täytäntöönpanoasetuksen 73 artiklassa määräyksiä vakuutusmaksujen kuittaamisesta eri maiden laitosten kesken (ks. kohta 8.4.). 8.4. Lainsäädännön tilapäinen soveltaminen, etuuksien väliaikainen myöntäminen ja väliaikaisesti maksettujen vakuutusmaksujen kuittaaminen (TPA 6 art. ja 73 art.) Jos jäsenvaltioiden toimivaltaiset laitokset (Suomessa ETK) ovat eri mieltä siitä, minkä maan lainsäädäntöä henkilöön sovelletaan, laitosten tulee ensisijaisesti neuvotella ja yrittää päästä sopimukseen asiassa. Jos sopimukseen ei päästä, asia on mahdollista viedä hallintotoimikunnan käsittelyyn. Näiden tilanteiden varalta EU-asetuksessa on säännökset siitä, minkä maan lainsäädäntöä henkilöön sovelletaan tilapäisesti ja mitkä ovat henkilön oikeudet väliaikana. Nämä säännökset ovat uusia ja niiden soveltaminen käytäntöön tulee selkiintymään vasta konkreettisten tapausten kautta. Lisäksi ETK käy keskusteluja mm. Viron kanssa menettelytavoista, joilla voitaisiin välttyä pallottelusta maiden välillä. Näin ollen seuraavassa on esitetty vain artiklojen sisältö, ja tarkempi menettelyllinen ohjeistus jää odottamaan konkreettisia tapauksia. Henkilöön, joka työskentelee ainoastaan yhdessä EU-maassa (komennus), sovelletaan tilapäisesti sen EU-maan lainsäädäntöä, jossa hän työskentelee (TPA 6 artikla 1. kohta a) alakohta). Esimerkki: Henkilö on tullut Ruotsista Suomeen töihin ja Suomi katsoo, että kyseessä on lähetetty työntekijä, mutta Ruotsi on tästä eri mieltä. Henkilöön sovelletaan väliaikaisesti työskentelymaan lainsäädäntöä eli Suomen lainsäädäntöä. Henkilöön, joka työskentelee kahdessa tai useammassa EU-maassa, sovelletaan tilapäisesti asuinmaan lainsäädäntöä, jos hän työskentelee siellä osittain ( b) alakohta). Jos

21(31) hän ei työskentele asuinvaltiossa, sovelletaan häneen tilapäisesti sen maan lainsäädäntöä, jonka soveltamista hän on ensin hakenut (c)-alakohta). Täytäntöönpanoasetuksen 73 artiklassa on määräykset vakuutusmaksujen kuittaamisesta laitosten kesken, jos henkilö on tilapäisesti vakuutettu jossakin EU-maassa ja tämän maan lainsäädäntöä ei vahvisteta lopullisesti sovellettavaksi lainsäädännöksi. Laitos ei saa palauttaa maksuja työnantajalle ennen kuin lopullisesti toimivaltaiseksi vahvistettu laitos on ilmoittanut sille maksettavan määrän. Toimivaltainen laitos voi pyytää, että väliaikaisesti maksuja saanut laitos siirtää maksut toimivaltaiselle laitokselle. Pyyntö on esitettävä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun sovellettava lainsäädäntö on määritetty. Täytäntöönpanoasetuksessa on lisäksi säännös siitä, minkä laitoksen on myönnettävä raha- tai luontoisetuudet, jos tästä on erimielisyyttä laitosten välillä. Lähtökohtana tällöin on, että henkilöllä on oikeus saada etuuksia tilapäisesti asuinpaikkansa laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan. Ellei henkilö asu minkään kyseessä olevan jäsenvaltion alueella, sen laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan, jolle hakemus on esitetty ensimmäisenä. (6 artikla 2. kohta). Käytännössä tämän säännöksen merkitys on työtapaturma- ja ammattitautietuuksissa vähäinen, kun lähtökohtana on, että asuin- tai oleskelupaikanlaitos odottaa maksulupaa ennen hoitokulujen maksamista (ks. 9.1.2.). Mikäli etuuksia on maksettu väliaikaisesti, on niiden perinnästä omat säännökset. Väliaikaisesti maksetut rahaetuudet peritään toimivaltaiseksi vahvistetulta laitokselta täytäntöönpanoasetuksen 73 artiklan mukaisesti. Väliaikaisesti myönnetyt luontoisetuudet peritään vastaavalla menettelyllä kuin luontoisetuudet muutoinkin (ks. kohta 9.4.). 8.5. Poikkeuslupa Uusissa asetuksissa on säilytetty myös poikkeuslupamenettely. Eli jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat edelleen myöntää poikkeuksia lainvalintaa koskevien säännösten osalta (perusasetuksen 16 artikla). Suomessa Eläketurvakeskus on toimivaltainen viranomainen hoitamaan poikkeuslupaasioita. Poikkeuslupaa koskevaan hakemukseen on saatava työskentelymaan suostumus, jonka Eläketurvakeskus hankkii. Eläketurvakeskus pyytää suostumusta poikkeuslupaan, jos työskentelyaika toisessa jäsenvaltiossa on yli kaksi vuotta, mutta enintään viisi vuotta. Useimmat muutkin maat noudattavat tätä viiden vuoden aikaa. Sitä pidemmäksi ajaksi poikkeuslupa voidaan myöntää vain erityistapauksissa. 9. Työtapaturmia ja ammattitauteja koskevat säännökset 9.1. Työtapaturma- ja ammattitautietuuksien maksaminen henkilön asuessa tai oleskellessa muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa 9.1.1. Yleistä

22(31) Työtapaturmaetuuksia koskevat EU-asetusten artiklat tulevat sovellettaviksi seuraavissa tilanteissa: - henkilölle sattuu työtapaturma tai ilmenee ammattitauti, kun hän asuu tai oleskelee muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa - henkilö, joka saa korvauksia työtapaturmasta tai ammattitaudista, muuttaa tai matkustaa toiseen jäsenvaltioon Edellä mainituissa tilanteissa henkilö saa luontoisetuudet asuin- tai oleskelupaikkansa laitoksesta siellä sovellettavan lainsäädännön mukaisesti (perusasetuksen 36 artikla). Sen sijaan rahaetuudet myöntää aina toimivaltainen laitos (perusasetuksen 21 artikla). Siitä, mitkä etuudet ovat luontoisetuuksia ja mitkä rahaetuuksia, on kerrottu kohdassa 6.7. Esimerkki 1: Henkilö on lähetetty työntekijä Virosta ja hänelle sattuu työtapaturma Suomessa. Tapaturmavakuutuslaitosten liitto maksaa saatuaan maksuluvan (ks. 9.1.2) Virosta Suomessa annetusta hoidosta aiheutuneet kulut hoitolaitokselle Suomen tapaturmavakuutuslainsäädännön mukaisesti. Työkyvyttömyydestä aiheutunut ansionmenetys korvataan työntekijälle Virosta Viron lainsäädännön mukaisesti. Sillä ei ole asiassa merkitystä, että Virossa ei ole tapaturmavakuutusta. Esimerkki 2: Henkilö työskentelee lähetettynä työntekijänä Saksassa. Hänet on vakuutettu Suomessa. Hänelle sattuu työtapaturma Saksassa. Vamman hoidosta aiheutuneet kulut korvaa hänelle Saksan asuin- ja oleskelupaikan laitos Saksan lainsäädännön mukaisesti. Ansionmenetyskorvaus maksetaan Suomesta tapaturmavakuutuslain mukaisesti. Esimerkki 3: Henkilö on vakuutettu Suomessa ja hänelle on sattunut Suomessa työtapaturma, josta hänelle aiheutuu edelleen sairaanhoitokuluja ja työkyvyttömyyttä. Henkilö päättää muuttaa Espanjaan. Jatkossa sairaanhoitokulut korvaa hänelle Espanjan asuinpaikan laitos Espanjan lainsäädännön mukaisesti. Ansionmenetyskorvaukset hän saa edelleen Suomesta. Säännöksen taustalla on ajatus siitä, että lääkärit ja laitokset eivät voi tuntea eri jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. Tämän vuoksi ne soveltavat aina omaa lainsäädäntöään, vaikka kyseinen henkilö olisi vakuutettu toisessa maassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että henkilö menettäisi oikeutensa luontoisetuuksiin toimivaltaiselta laitokselta. EU-tuomioistuimen päätöksissä (mm. 24/75 Petroni v Office national des pensions pour travailleurs salaries) on todettu, että perustamissopimuksen päämääriä ei saavutettaisi, jos työntekijät käytettyään oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen menettäisivät yhden jäsenvaltion lainsäädännössä heille jo taatun sosiaaliturvan edut. Näin ollen Suomessa vakuutetulla henkilöllä on edelleen oikeus tapaturmavakuutuslain mukaisiin korvauksiin esimerkiksi tilanteissa, joissa toisessa jäsenvaltiossa ei ole vastaavaa korvauslajia kuin Suomessa. Kyseeseen voi tulla esim. apuvälineen uusiminen tai korjaus, jota oleskeluvaltiossa ei korvata kyseisen valtion lainsäädännön mukaan. Tarvittaessa näitä tietoja on mahdollista kysyä ja selvittää yhteyselinten kautta. 9.1.2. Menettelytavat luontoisetuuksissa