OIKEUS OLLA OSA LUONTOA Leena Heinämäki Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutti, Arktinen keskus, Lapin Yliopisto
Miten alkuperäiskansojen luontosuhdetta kuvataan kansainvälisillä foorumeilla?
Alkuperäiskansojen luontosuhteesta yleisesti kv-foorumeilla sanottua Ns. perinteinen alkuperäiskansojen luontosuhde käsittää henkisen maailmankuvan, jossa luonto (Äiti-Maa) ja sen kaikki osat ovat pyhiä ja vuorovaikutuksessa keskenään. Ihminen on osa luontoa, ei sen yläpuolella. Vrt. ekosentrinen maailmankuva Tämän näkemyksen mukaisesti luontosuhde määrittää alkuperäiskansojen suhdetta maahan ja on olennainen osa (ydin) heidän identiteettiään, perinteitään, tapojaan kulttuuria.
Luontosuhteesta seuraava oikeusvaade Kansainvälisillä foorumeilla alkuperäiskansat tekevät julistuksia, joissa he vaativat vahvempaa osallistumisoikeutta perustuen heidän arvokkaaseen perinteiseen luontoa ja sen suojelua koskevaan tietoon. Kansainväliset ympäristönsuojeluregiimit ovat tarjonneet alkuperäiskansoille mahdollisuuden uudenlaiseen oikeusvaateeseen suhteessa luontoon. Perinteisempi on ollut ihmisoikeusvaade kulttuuriin ja maaoikeuksiin.
Osallistumisvaade The right to self-determination of Indigenous Peoples is essential to development that is sustainable. Sustainability and conservation rest on Indigenous People s knowledge of, and stewardship over, the larger part of the world s most diverse ecosystems. Self-determination consists of a bundle of rights which Indigenous Peoples regard [primarily] as their responsibilities (rather than rights) to be exercised in their territories. Kestävä elämäntapa, perinteinen tieto, itsemääräämisoikeus, luonnonsuojelu ei vain oikeus vaan velvollisuus.
Miten luontosuhteeseen perustuva osallistumisvaade heijastuu kansainvälisessä oikeudessa/politiikassa?
Rion kestävän kehityksen konferenssi 1992 Vaikka alkuperäiskansojen rooli kestävässä kehityksessä oli tullut ilmi jo aiemminkin kansainvälisissä asiakirjoissa (mm. World Commission on Environment and Development), Rion konferenssi oli läpimurto sille ajatukselle, että alkuperäiskansat tulisi ottaa mukaan päätöksentekoon, koska heillä on merkittävää annettavaa kulttuurinsa ja luontoon liittyvän tiedon takia.
Rion ympäristöä ja kehitystä koskeva julistus Prins. 22: Alkuperäiskansoilla on tärkeä rooli ympäristön suojelemisessa johtuen heidän tietotaidostaan ja perinteisistä tavoistaan. Valtioiden tulisi tunnustaa ja vahvasti tukea heidän identiteettiään, kulttuuriaan ja intressejään, sekä mahdollistaa heidän tehokas osallistuminen kestävää kehitystä koskevaan päätöksentekoon. Sama idea Agenda 21 ja Forest Principles.
Luonnon monimuotoisuussopimus (CBD) Rion konferenssissa luotu oikeudellisesti sitova sopimus, joka tunnustaa alkuperäiskansojen erityisaseman ja roolin suhteessa luonnon monimuotoisuuteen ja sen suojeluun. Artikla 8 (j): valtioiden tulee kunnioittaa ja suojella alkuperäiskansojen luontoon liittyvää tietotaitoa ja perinteistä luonnonläheistä elämäntapaa, sekä niihin liittyviä oikeuksia, kuten tekijäoikeudet. Artikla 8 (j) työryhmä on edistänyt aktiivisesti alkuperäiskansojen oikeuksia ja oikeusasemaa.
Alkuperäiskansat suojeluobjekteista aktiivisiksi kumppaneiksi Kumppanuusidea (Partnership) sai alkunsa Rion kokouksesta. Kaikissa Rion asiakirjoissa heijastuu tämä idea alkuperäiskansat eivät ole vain suojeltavia objekteja vaan heidät on otettava huomioon aktiivisina toimijoina kumppaneina. Tämä kumppanuusidea on vaikuttanut alkuperäiskansojen oikeudelliseen asemaan kansainvälisessä oikeudessa, jossa heidät nähdään yhä enenevässä määrin oikeussubjekteina valtioiden rinnalla ainakin retorisella ja poliittisella tasolla.
YK:n alkuperäiskansafoorumi Keskeisessä asemassa alkuperäiskansojen aktiivisen toimijuuden (kumppanuuden) ilmentäjänä ja kehittäjänä. Oikeudellisesti merkittävä status: YK:n talous ja sosiaalineuvoston (ECOSOC) alainen neuvoa antava elin korkea status YK:n hierarkiassa. 16 asiantuntijaa; 8 valtioiden ja 8 alkuperäiskansojen nimittämää. Mandaattialueita taloudellinen ja sosiaalinen kehitys, kulttuuri, ympäristö, koulutus, terveys ja ihmisoikeudet. Ympäristö ja osallistuminen ympäristön hallintaan yhä merkittävämmässä roolissa.
YK:n alkuperäiskansafoorumi The Permanent Forum symbolizes a new kind of partnership between indigenous peoples and the governments and constitutes a landmark event in the struggle for recognition of the rights of indigenous peoples. (ent. pj Ole Henrik Magga)
Kumppanuusidea vahvistuu Joulukuussa 2004 YK:n yleiskokous julisti toisen alkuperäiskansojen vuosikymmenen (2005-2014) teemalla partnership for action and dignity. Painopisteenä vahvistaa alkuperäiskansojen aktiivista roolia päätöksenteossa painottaen, että alkuperäiskansoilta on saatava heitä koskevassa päätöksenteossa suostumus (free, prior and informed consent).
YK:n alkuperäiskansajulistus YK:n alkuperäiskansafoorumin yhtenä keskeisimpänä tavoitteena on ollut peräänkuuluttaa ja edistää YK:n alkuperäiskansajulistuksen loppuun saattaminen ja valtioiden hyväksyntä. YK:n yleiskokous hyväksyi julistuksen 13 syyskuuta 2007. Julistus merkitsee merkittävää muutosta alkuperäiskansojen kansainvälisoikeudelliselle asemalle: ensimmäistä kertaa alkuperäiskansat osallistuivat julistuksen laatimiseen tasavertaisella äänioikeudella valtioiden kanssa.
YK:n alkuperäiskansajulistus Jo vuonna 1989 laadittu alkuperäiskansojen oikeuksia koskeva ILO sopimus 169 tunnustaa oikeudet kulttuuriin, maihin ja osallistumiseen. Kuitenkin YK:n alkuperäiskansajulistus menee huomattavasti pidemmälle: yllä mainittujen lisäksi se tunnustaa alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeuden sekä vaatii, että alkuperäiskansoja koskevassa päätöksenteossa (mm. luonnonvaroista päätettäessä) tarvitaan alkuperäiskansojen suostumus. (free, prior and informed consent.) Tästä syystä tietyt avainvaltiot vastustivat julistusta (Austraalia, Canada, Yhdysvallat, Uusi-Seelanti)
Mitä julistus sanoo alkuperäiskansojen luontosuhteesta? Tunnustaa, että alkuperäiskansojen tietotaidon, kulttuurin ja perinteiden kunnioitus hyödyttää kestävää kehitystä ja ympäristönsuojelua. Art. 25: Alkuperäiskansoilla on oikeus ylläpitää ja vahvistaa heidän erityistä henkistä suhdettaan perinteisiin maihin ja alueisiin sekä vastata velvollisuuksistaan tässä asiassa koskien tulevia sukupolvia. Art. 29: Alkuperäiskansoilla on oikeus ympäristönsuojeluun ja maitaan koskevan ympäristön säilyttämiseen. Valtioiden tulee tukea tätä suojelua avustavilla ohjelmilla.
Julistuksen oikeudellis-poliittinen merkitys? Vaikka julistus ei ole oikeudellisesti sitova, se heijastaa monissa valtioissa yleisesti hyväksyttyjä tärkeitä periaatteita suhteessa alkuperäiskansoihin ja heidän oikeuksiinsa. Tämä heijastuu väistämättä siihen, miten alkuperäiskansoihin suhtaudutaan kansainvälisissä oikeudellis-poliittisissa regiimeissä. ---hiljainen siirtymä objekteista subjekteiksi. Valtiot, jotka alun perin eivät hyväksyneet, voivat muuttaa kantaa: esim. Austraalia ja Uusi-Seelanti. Ihmisoikeuksia valvovat kansainväliset elimet ovat jo alkaneet viitata oikeuskäytännössään julistukseen ja sen asettamiin periaatteisiin, kuten alkuperäiskansojen suostumukseen heitä koskevassa päätöksenteossa. Myös kansalliset tuomioistuimet voivat tehdä näin esim. Belizen korkein oikeus.
Ihmisoikeudet, ympäristö ja alkuperäiskansat Miten alkuperäiskansojen erityisen luontosuhteen tunnustaminen ja oikeudellisen aseman kehitys heijastuvat ihmisoikeusjärjestelmissä?
Alkuperäiskansojen oikeus kulttuuriin ihmisoikeutena Oikeus kulttuuriin alkuperäiskansojen ihmisoikeussuojelun perusta. Pitää sisällään oikeuden perinteisiin elinkeinoihin ja luonnon läheiseen elämäntapaan.
Oikeus kulttuuriin - oikeus olla osa luontoa Oikeustapaukset liittyvät usein tilanteisiin, jossa valtio tai sen vastuuseen kuuluva laitos tekee toimenpiteitä alueilla, jotka ovat alkuperäiskansojen omistuksessa tai käytössä perinteisiin elinkeinoihin, vahingoittaen alkuperäiskansojen ihmisoikeuksia, erityisesti oikeutta kulttuuriin. Ihmisoikeuselimet ovat todenneet, että valtion suojeltava, että elinkeino pysyy elinkelpoisena ja että alkuperäiskansoilla on oikeus saada tietoa ja mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon.
Alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeus? Ihmisoikeuselimet ovat perinteisesti olleet haluttomia tunnustamaan alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeutta. Ne ovat kuitenkin tunnustaneet, että alkuperäiskansojen perinteiset elinkeinot liittyvät hyvin läheisesti luonnonvarojen käyttämiseen. Koska luonnonvarat ovat ihmisoikeusnormeissa tunnustettu osaksi itsemääräämisoikeutta, perinteisten elinkeinojen välinen yhteys luonnonvaroihin on saanut ihmisoikeuksien valvontaa koskevat elimet (esim. YK:n komitea ja Amerikan ihmisoikeustuomioistuin) laajentamaan itsemääräämisoikeuden tulkintaa alkuperäiskansamyönteisempään suuntaan.
Perinteiset elinkeinot ja itsemääräämisoikeus Ihmisoikeuksien valvontaelimet ovat alkaneet tunnustaa, että oikeus kulttuuriin, kun se koskettaa oikeutta perinteisiin elinkeinoihin, tulisi tulkita itsemääräämisoikeuden valossa. Tällä itsemääräämisoikeudella tarkoitetaan vahvaa osallistumisoikeutta --- kehityskulkuja jopa alkuperäiskansoilta pyydettävään lupaan saakka.
Perinteiset elinkeinot oikeutuksena itsemääräämisoikeusvaateelle Itsemääräämisoikeus on kansainvälisessä oikeudessa kansojen oikeus vapaasti valita poliittinen suuntautuminen ja edistää sosiaalista, taloudellista ja kulttuurista kehitystä. Kysymys: Jos alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeus oikeutetaan vetoamalla heidän luontosuhteeseensa eikä siihen, että he ovat kansoja, millaisia haasteita ja rajoitteita tämä asettaa? Heijastaako todellisuutta? Estääkö kulttuuria muuttumasta? Onko oikeudenmukaista?
Oikeudet ja velvollisuudet Mikäli alkuperäiskansat nähdään oikeussubjekteiksi kuten valtiot, voidaan kysyä millaisia velvollisuuksia se asettaa. Esim. kestävään kehitykseen, ympäristösuojeluun nähden jne. Voidaan myös kysyä, jos alkuperäiskansoille annetaan oikeuksia erityiseen kunnioittavaan luontosuhteeseen perustuen, asettaako tämä myös rajoitteita ympäristön käytölle? Mitä jos perinteiset elinkeinot ja kestävä ympäristön käyttö ovat ristiriidassa keskenään?
Arktinen ympäristöyhteistyö, alkuperäiskansat ja kumppanuus Arktisessa neuvostossa alkuperäiskansoilla on ns. pysyvä osallistumisoikeus. Alkuperäiskansajärjestöt eivät ole siis tarkkailijoita, kuten yleensä, vaan niillä on oikeus osallistua ministeritason päätöksentekoon tekemällä kannanottoja ja nostamalla esiin relevantteja kysymyksiä. Kumppanuusidea tulee voimakkaasti esiin kaikessa toiminnassa julistuksissa ja työryhmissä. Alkuperäiskansojen osallistuminen perustellaan nimenomaan heidän ympäristönsuojelua koskevalla perinteisellä tiedolla ja perinteisellä kunnioittavalla luontosuhteella.
Arktiset alkuperäiskansat ympäristötoimijoina 1980 luvulta alkaen arktiset alkuperäiskansajärjestöt ovat tulleet yhä näkyvämmiksi toimijoiksi arktisella alueella. Toimiminen Artktisessa Neuvostossa mahdollistanut yhä vahvemman osallistumisen. (Esim. ACIA ja perinnetieto) Alkuperäiskansat ajaneet myös kansainvälisoikeudellisia kanteita saaden ääntään kuuluville, esimerkkinä Inuittien kanne Yhdysvaltoja vastaan koskien ilmastonmuutoksen haitallisia vaikutuksia Inuittien ihmisoikeuksille. Arktiset alkuperäiskansat ovat olleet aktiivisia myös YK:n alkuperäiskansafoorumissa ja kansainvälisissä ympäristöneuvotteluissa. Esimerkiksi Saamelaisneuvosto on ollut vaatimassa pysyvää vahvempaa osallistumisstatusta ilmastonmuutoksen sääntelyä koskevaan regiimiin. Arktisten alkuperäiskansojen aktiivisuus on luonut malleja myös muille alkuperäiskansoille.
Johtopäätöksiä Alkuperäiskansojen perinteinen luontosuhde ja luonnonläheiset elinkeinot sekä niihin liittyvät oikeusvaateet ovat luoneet perustan heidän kansainvälisoikeudellisen aseman vahvistumiselle. Alkuperäiskansojen esiintuoma kunnioittava luontosuhde kansainvälisillä foorumeilla on tärkeä lisä valtiokeskeiseen ympäristöhallintaan, jossa ihmisoikeusnäkökulma sekä eettinen pohdinta eivät ole keskiössä. Mikäli alkuperäiskansojen oikeutta olla osa luontoa halutaan tukea (mihin valtiot ovat sitoutuneet), heidän osallistumisoikeutta myös kansainvälisissä ympäristönsuojelua koskevissa regiimeissä on vahvistettava.
Johtopäätöksiä Mikäli alkuperäiskansat saavat oikeuksia perustuen heidän erityiseen luontosuhteeseen ja perinteiseen tietotaitoon, on tärkeää, että myös alkuperäiskansojen itsensä esiintuoma ympäristövastuu heijastuu myös paikallisessa politiikassa ja käytännön toiminnassa. Kulttuurilla täytyy olla oikeus muuttua ja kehittyä, ja alkuperäiskansojen itsensä kannalta on ongelmallista, mikäli kansainvälisoikeudellinen kulttuurin suojelu sidotaan liian vahvasti vain perinteisiin elinkeinoihin ja elämäntapaan. Itsemääräämisoikeuden tulisi tarkoittaa kansan oikeutta päättää omasta kehityksestään kuitenkin kansainvälisoikeudellisia periaatteita, kuten kestävää kehitystä, noudattaen.