LUKEMISTA OPETTAJILLE 1 2011 Jukka Kuittinen edustaa luottamustehtävänsä kautta 80 000 eurooppalaista rehtoria s. 6 Valokuva on yksityinen henkilötieto s. 3 Palkittu elokuvaohjaaja Juho Kuosmanen s. 4
Pääkirjoitus Oikeita tavoitteita elämään! Tyttäreni tuotua perinteisesti koulutodistuksensa kotiin, katselimme sitä yhdessä ja jutustelimme samalla kuluneesta syyslukukaudesta ylipäätään. Puhuimme sen iloista ja suruistakin, mitkä asiat olivat onnistuneet odotusten mukaan ja missä oli tullut taas pettymyksenkin tunteita. Opettajien antamien selkeiden numeroiden kautta oli helppoa pohtia yhdessä kulunutta lukukautta kokonaisuudessaan ja katsella myös hieman tulevaisuuteen sekä miettiä, mitä kevät toisi tullessaan. Puhuessamme koulutyöstä mieleeni nousi tavoitteiden antamisen ja sisäistämisen tärkeys koko elämässä. Itse tehdyt realistiset tavoitteet antavat työskentelyyn selkeät peruslinjat ja ohjaavat tuloksiin, jotka on itselleen asettanut. Muitten asettamat tavoitteet voivat joskus toimiakin. Mutta jos toisilta saadut tavoitteet ovat sellaisia, että ihminen ei pysty sisäistämään ja sitoutumaan niihin, niin tavoitteet ja päämäärät unohtuvat helposti matkan varrella. Pahimmillaan ulkoapäin annetut tavoitteet saattavat olla väkisin annettuja ja tuputettuja. Tuolloin tavoitteet eivät enää kannusta ja ohjaa eteenpäin, vaan kääntyvät itseään vastaan. Tällaiset pakolla syötetyt, epärealistiset tavoitteet voivat aiheuttaa jopa erittäin pahaa jälkeä, joka vaikuttaa ihmisen koko olemukseen ja elämän suuntaan. Tyttäreni kertoi myös, että joillakin hänen luokkakavereillaan on yhteisesti asetettu tavoite kilpailla siitä, kenellä on huonoin todistus. Kysehän voi tietenkin olla ikään kuuluvasta näennäisuhoamisesta, jolla haetaan vain huomiota, mutta joka tapauksessa myös epäonnistumista voi tavoitella ja se on ikävä kyllä tavoite, jonka saavuttaa aina, jos siihen päättää pyrkiä. Ajatukseni kulkivat keskustellessamme kouluelämään ja tunsin myötätuntoa opettajaparkoja kohtaan, jotka työskentelevät ihmisten parissa, jotka ovat päättäneet epäonnistua. Työssä saattaa todellakin tulla vastaan mitä yllättävämpiä haasteita. Kuinka kannustaa ja ohjata eteenpäin ihmisiä, jotka kilpailevat keskenään epäonnistumisen syvyydellä? Toisaalta voimme missä tahansa työelämässä törmätä vastaaviin tilanteisiin, jossa osa porukasta ei jostain syystä edes tahdo onnistua. Syntynyt pattitilanne voi purkautua vasta sitten, jos epäonnistumiseen sitoutuneet henkilöt ymmärtävät valitsemansa suunnan vaikeuttavan eniten heidän omaa, ainutlaatuista elämäänsä. Elämän suunta ja laatu parantuvat huomattavasti, kun luopuu vääristä päämääristään ja asettaa itselleen uudet, hyvät ja realistiset tavoitteet. Näiden pohdiskelujen myötä tahdon toivottaa kaikille opettajille hyvää alkanutta lukuvuotta, jaksamista ja voimia sekä hyviä, omaehtoisia tavoitteita! Heikki Seppälä toimitusjohtaja, päätoimittaja Kannen kuva Mikaela Löfroth. 2 KUVAJAINEN Kuvajainen Julkaisija KuvaSeppälä-yhtiöt Oy, www.kuvaseppala.com Päätoimittaja Heikki Seppälä, heikki.seppala@ koulukuvat.com Toimitusneuvosto Jari Lintala, Krister Löfroth, Milla Anttila ja Martti Anttila Toimitus ja taitto Viestintätoimisto Elettaria, elettaria@elettaria.fi Kirjapaino Viestipaino Oy Lehden tilaukset, osoitteenmuutokset ja palaute toimitukselle osoitteeseen posti@koulukuvat.com Seuraava lehti ilmestyy elokuussa 2011. KuvaSeppälä-yhtiöt Oy, Vasaratie 2, 65350 Vaasa, puh. 020 113 3300.
Valokuva on yksityinen henkilötieto Digi- ja kännykkäkamerat ja internet blogeineen, kotisivuineen ja Facebook -palveluineen ovat avanneet kaikille mahdollisuuden tuottaa erilaisia sisältöjä laajaan jakeluun. Ennen perhe- tai kaverikuvien lataamista nettiin kannattaa kuitenkin hetki miettiä, mitä on tekemässä. Nuorimmat kotisivujen ja blogien julkaisijat ovat lapsia, joskus hyvinkin nuoria, joilta ei voida odottaa ymmärrystä siitä, millaisen materiaalin julkaiseminen on hyväksyttävää ja mikä ylittää sopivuuden tai yksityisyyden rajat. Asiasta kannattaakin keskustella niin kotona kuin koulussa. Yksityisyyden suoja kuuluu Suomen perustuslaissa erityisesti turvattujen oikeuksien piiriin. Yksityisyyden suoja on siis jokaisen suomalaisen perustuslaillinen oikeus. Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnion mukaan tietosuojaa ja yksityisyyden käsitettä ei ole täsmällisesti määritelty, mutta EU-komission raporteissa tässä yhteydessä puhutaan nykyään ihmisen itsemääräämisoikeudesta. Tarkkaan ottaen tietosuojalainsäädäntö kuitenkin rajoittaa itsemääräämisoikeutta, koska se sallii joissakin tapauksissa henkilörekisterin pitämisen, Aarnio toteaa. Valokuva on henkilötieto Valokuva, josta henkilö on tunnistettavissa, on henkilötieto, jota tulee käsitellä ja suojata kuten muitakin henkilötietoja. Valokuvan käsittely on oikeudelliselta kannalta sidoksissa useisiin eri perusoikeuksiin, kuten yksityisyyden suojaan, sananvapauden käyttöön, tekijänoikeuteen sekä julkisuusperiaatteeseen silloin, kun valokuva on osana viranomaisen asiakirjoja. Kyse ei siis ole mistään aivan yksinkertaisesta tai yksiselitteisestä asiasta. Reijo Aarnio sanoo hyvin muistavansa ajan, jolloin internetin kotisivut olivat uusi asia. Monessa koulussakin innostuttiin julkaisemaan koulun sivuilla lasten kuvia ja lapsia myös kannustettiin julkaisemaan erilaisia blogeja, joilla he saattoivat kertoa oman perheensä ja kotinsa asioista turhankin avoimesti. Viranomaisten hyvän ohjeistuksen ja julkisuudessa käytyjen keskustelujen ansiosta tällaista ei enää pitäisi tapahtua. Nyt ymmärretään, että internetissä julkaistu tieto saattaa vääriin käsiin joutuessaan johtaa monenlaisiin ikävyyksiin. Oikeus- ja opetusministeriö ovat yhdistäneet voimansa tietosuojaasioista tiedottaessaan ja uskon tiedon menneen hyvin perille, Aarnio sanoo. Jokainen saa tietysti julkaista itsestään valokuvia ja muita henkilötietojaan niin paljon kuin viisaaksi katsoo. Esimerkiksi Facebook kannustaa tähän tarjoamalla kuva-albumien julkaisumahdollisuutta ja kuvissa olevien henkilöiden tunnistuspalvelua. Facebook on sikäli ongelmallinen, että oikein kukaan ei näytä tietävän, missä kuvat ovat ja kuka niitä käyttää ja mihin tarkoitukseen. Ongelmien ilmetessä Facebook soveltaa Yhdysvaltain lainsäädäntöä, Aarnio muistuttaa. Facebookin käyttäjien ikäraja on 13 vuotta, mutta käytännössä kukaan ei valvo, onko käyttäjä antanut palveluun oikeat henkilötiedot. Vastuu lapsen netinkäytöstä on vanhemmilla. Nyrkkisääntönä voi pitää, että toista henkilöä esittävän kuvan julkaisuun tulee aina pyytää julkaisulupa kuvaa esittävältä henkilöltä, tai alaikäisen kyseessä ollessa, hänen huoltajaltaan. Kun puhutaan kiusaamisesta, kannattaa muistaa, että kuva on yksi kiusaamisen väline, jolla valittua kohdetta voidaan loukata ja herjata. Meidän tulisi lisätä lasten tietoyhteiskuntavalmiuksia, sillä käytössä olevalla informaatiolla voi tehdä hyvää, mutta myös paljon pahaa, tietosuojavaltuutettu toteaa. Koulukuvien internetpohjainen tilausjärjestelmä Koulu- ja päiväkotikuvat ovat nykyään digitaalisessa muodossa ennen kuin ne tulostetaan asiakkaille paperikuviksi. Seppälän Koulukuvissa selvitetään parhaillaan kuinka internetpohjaiseen tilausjärjestelmään, jossa esitetään ja myydään lasten kuvia, tulee toimittaa käyttäjätunnukset ja salasanat, jotta lasten kuvatiedostot katsotaan riittävän hyvin suojatuiksi mahdollisia väärinkäytöksiä vastaan. Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio on luvannut tarvittaessa konsultoida asiassa. Haluamme varmistaa mahdollisimman turvallisen toimintatavan ja asiakkaidemme yksityisyyden suojan ennen palvelujemme viemistä nettiin, sanoo KuvaSeppälä-yhtiöiden toimitusjohtaja Heikki Seppälä. Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio valvoo, ylläpitää ja edistää kansalaisten perusoikeutta yksityisyyteen. KUVAJAINEN 3
Esittelemme Etsimessä-sarjassa nousevia kykyjä ja jo tunnustusta saaneita taiteilijoita, jotka uransa aikana ovat työskennelleet Seppälän Koulukuvien kuvaajana. Palkittu elokuvaohjaaja Juho Kuosmanen ON taiteen monialaosaaja Ohjaaja Juho Kuosmanen voitti tunnin pituisella elokuvallaan Taulukauppiaat opiskelijalyhytelokuvien sarjan Cannesissa vuonna 2010. Taulukauppiaat on Kuosmasen lopputyö Aalto-yliopiston Taideteollisen korkeakoulun elokuva- ja lavastustaiteen laitokselta ja se nähdään tänä keväänä YLE TV1:n Kotikatsomossa. Juho Kuosmasen ohjaustöitä Taulukauppiaat (2010) Kaupunkilaiset (2008) Kestomerkitsijät (2007) Galaksien Ritari (2006) Palkinto Cannesin elokuvajuhlilla ei ole aivan merkityksetön asia uraansa aloittelevalle elokuvaohjaajalle. Juha Kuosmaselle se mahdollistaa ohjaajan ensimmäisen pitkän elokuvan pääsyn Cannesin festivaaleille, antaa nostetta uralle ja helpottaa hetkeksi projektityöläisen taloudellista tilannetta. Julkisuudesta, jota sitäkin palkinto tuo mukanaan, Kuosmanen ei niin välittäisi. Kuvajaisenkin haastateltavaksi mies sanoo suostuneensa vain, koska Seppälän Koulukuvissa oli aikanaan niin kiva olla töissä. Monet elokuvaohjaajat sanovat mielipiteensä asiasta kuin asiasta, mutta minä haluan avata lausunnoillani elokuvaa, en vaatekaappiani, Kuosmanen linjaa omaa julkisuusstrategiaansa. Seppälän Koulukuvien kuvaajaksi Juho Kuosmanen kouluttautui Seppälän omassa koulutusohjelmassa vuonna 2003, minkä jälkeen hän on työskennellyt koulukuvaajana useaan otteeseen opintojen ja muiden projektien ohessa. Olisin tehnyt ehkä koulukuvaajan töitä viime syksynäkin ilman Cannesin voittoa. Kuosmanen kertoo koulukuvausten olleen hyvää harjoitusta ohjaajan työtä ajatellen, koska molemmissa ammateissa on oltava sosiaalinen, täsmällinen ja osattava kohdata joka päivä iso joukko uusia ihmisiä ja asioita. Tärkeintä koulukuvaamisessa on se, miten kuvaaja toimii lasten kanssa. Kaiken tekniikkaan liittyvän oppii, mutta lasten kanssa toimiminen vaatii tiettyä persoonaa, Kuosmanen sanoo. Alun perin Juho Kuosmanen tähtäsi käsikirjoittajaksi, ei ohjaajaksi. Kun käsikirjoittajan opinnot eivät auenneet, lahjakasta miestä kehotettiin hakeutumaan elokuva- ja lavastustaiteen laitokselle, josta valmistuu ohjaajia. Sopihan sitä kokeilla, koska ohjaaminen kiinnosti, vaikka ajattelinkin, että sinne on vielä vaikeampi päästä opiskelemaan, Kuosmanen sanoo. Opiskelemaan hän kuitenkin pääsi, eivätkä ohjaajan opinnot sittemmin suinkaan ole poissulkeneet mahdollisuutta käsikirjoittamiseen. 4 KUVAJAINEN
Taulukauppiaat oli vuoden 2010 Jussi-ehdokas viidessä kategoriassa: Paras elokuva, Paras ohjaus, Paras naispääosa, Paras käsikirjoitus ja Paras lavastus. Suunnitteilla ensimmäinen pitkä elokuva Taiteen maisteriksi valmistuville on tyypillistä, että opintojen loppupuolella työelämä imaisee erilaisiin projekteihin. Näin on käynyt Kuosmasellekin. Nyt, kun lopputyö on tehty, suunnitteilla on ensimmäisen pitkän elokuvan tekeminen. Epähienoon kysymykseen elääkö Suomessa elokuvan tekemisellä, Kuosmanen suhtautuu ymmärtävästi. Harva pystyy keskittymään pelkkään pitkien elokuvien tekemiseen. Moni opettaa, ohjaa mainoksia ja tekee muita projektitöitä. Itse Kuosmanen ei mainoselokuvien tekemisestä ole innostunut. Elokuvaohjaajan ammatissa pitää huolehtia omasta kehityksestä ja siitä, että toimintaympäristö tarjoaa luovuudelle kasvumahdollisuuksia. Minulle mainoselokuvan teko ei ole tällainen toimintaympäristö. Jos lähtee näinkin epävarmalle alalle, niin kyllä sitä tahtoo tehdä töitä tinkimättömästi ja itsenäisesti, Kuosmanen pohtii. Itsenäisyys Kuosmaselle on tärkeää. Siksi hän toivoo voivansa tehdä tulevan pitkän elokuvansakin pienellä budjetilla. Rahoittajilla kun on tapana esittää omia vaatimuksiaan, jotka voivat mennä pahastikin ristiin ohjaajan itsenäisten taiteellisten näkemysten kanssa. Juho Kuosmanen sanoo, että on kiinnostuneempi eurooppalaisesta kuin amerikkalaisesta elokuvasta, koska epäilee amerikkalaisen työkulttuurin alalla muistuttavan mainoselokuvien tekoa. Siihen ilmapiiriin kuuluu myös se, että kun onnistut, selkään taputtelijoita ja hypetystä riittää, mutta jos teet yhden huonomman elokuvan, kaikki kääntävät sinulle selkänsä. Se voi olla sosiaalisestikin aika rankkaa, Kuosmanen pohtii. Eurooppalaista elokuvaa Kuosmanen suosii myös siksi, että täkäläinen elokuva on nimenomaan ohjaajan taidetta. Monipuolinen työkenttä Elokuvaohjaajan työstä vain murto-osa on varsinaista ohjausta. Käsikirjoittaminen, kuvauspaikkojen etsiminen, näyttelijöiden valinta ja muu ennakoiva työ, johon ohjaaja osallistuu, voi kestää kuukausia, jopa vuosia. Kuvausten jälkeen tulevat elokuvan leikkaus, äänityöt, värien määritykset ja muu niin sanottu post production, joka sekin vie kuukausia. Siihen väliin sitten mahtuvat kuvauspäivät, joita voi olla vain muutamia kymmeniä. Vaikka työ on taiteen tekemistä, se on siitä huolimatta erittäin kurinalaista, Kuosmanen huomauttaa. Alalle kuvitellun glamourin, hauskanpidon tai julkisuuden tähden pyrkiville Kuosmanen neuvoo hakemaan helpomman tien. Tässä työssä tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja motiivia. Jos olettaa, että elokuvan tekeminen on hauskaa puuhastelua, voi pettyä pahasti. Kun työskennellään esimerkiksi 12 tuntia 35 asteen pakkasessa ulkona, niin kyllä siitä hauskanpito on kaukana. Hyvä fiilis ja ilo elokuvaa tehtäessä on kuitenkin oltava. Masentuneen ihmisen elokuvaa ei kukaan jaksa katsoa, koska oma mielipaha välittyy varmasti, Kuosmanen sanoo. Taiteen ja kaupallisuuden vaikea liitto Taiteen ja kaupallisuuden liitto ei koskaan ole aivan pulmaton. Lopputulos on hyvä, jos elokuva menestyy kaupallisesti, mutta se ei voi olla elokuvan tekemisen lähtökohta. Kaikki ohjaajat haluavat töilleen paljon katsojia, mutta jos se on tekemisen pääasiallinen lähtökohta, niin kenen käsissä lopputulos oikeas- taan on?, Kuosmanen kysyy. On mahdotonta ennustaa milloin elokuva saa paljon katsojia ja milloin ei. Elokuva on suurelle yleisölle suunnattu taidemuoto ja parhaimmillaan, kun elokuvasali on täynnä. Silloin kokemus on vahva ja yhteisöllinen. Vaikka Kuosmasen oma työskentely on suuntautunut lähes dokumentaarisen realistiseen kuvaukseen, hänelle kelpaavat katseltavaksi elokuvat laidasta laitaan. Ohjaajan mukaan hyvä elokuva yksinkertaisesti vie mennessään. Katson mielelläni esimerkiksi komedioita montakin kertaa. Toisaalta on sellaisiakin elokuvia, joita ei halua nähdä uudestaan. Silloin ei välttämättä ole kyse elokuvan huonoudesta, vaan siitä kokemuksesta, jonka katsojana saan. Se voi olla niin raskas tai koskettavat, että katsomiskokemuksen haluaa jättää ainutkertaiseksi. Teatterin lavalle Elokuvan lisäksi Kuosmanen on kiinnostunut myös teatterin ohjaamisesta. Tosin hän painottaa, että se edellyttää, että sekä teksti että näyttelijät ovat kiinnostavia. Jos näin ei ole, niin mitä minä siellä ohjaajana olisin tekemässä, hän sanoo. Lähitulevaisuuden teatteriproduktioon Kuosmanen osallistuu kuitenkin ehkä hieman yllättäen, näyttelijänä. Tampereen Teatterissa esitetään keväällä Leea Klemolan arktisen trilogian Kokkola (2003) Kohti kylmempää (2008) New Karleby (2011), jonka päätösosassa Kuosmanen näyttelee. Olin mukana ensimmäisessä osassa ja nyt sitten myös tässä kolmannessa osassa, Kuosmanen paljastaa helmikuussa ensiiltansa saavasta näytelmästä. KUVAJAINEN 5
Jukka Kuittinen edustaa luottamustehtävänsä kautta 80 000 eurooppalaista rehtoria Jukka Kuittinen tiesi jo nuorena, että hänestä tulee opettaja. Kahdenkymmenen vuoden opettajakokemuksella hän tietää nyt, että opettaminen on kivaa, mutta sanoo viihtyvänsä mainiosti myös nykyisessä työssään rehtorina. Rehtorin työn ohella Jukka Kuittisella riittää energiaa luottamustehtävien hoitamiseen niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Kun rehtori ja opetusneuvos Jukka Kuittinen sanoo olleensa Espoon Saarnilaakson koulun rehtorina alusta asti, hän tarkoittaa sitä kirjaimellisesti. Kuittinen oli koulun rakennusaikaisena rehtorina jo vuonna 1989, kun koulua alettiin suunnitella. Hän sai tilaisuuden tehdä yhteistyötä koulun suunnitelleiden arkkitehtien kanssa ja osaltaan vaikuttaa tilaratkaisuihin. Koulu aloitti toimintansa 1994. Olen edelleen tyytyväinen silloin tehtyyn suunnittelutyöhön. Koulu on rakenteellisesti toimiva, Kuittinen sanoo. Tietotekniikkaluokkia olemme tosin joutuneet lisäämään, sillä meillä on informaatioteknologiapainotettua opetusta. Tietotekniikkapainotettuun opiskeluun oppilaat valitaan pääsykokeen ja viimeisimmän koulutodistuksen perusteella koko Espoon alueelta. Tulijoita on yleensä huomattavasti enemmän kuin opiskelupaikkoja. Kuittinen sanoo hakijoiden olevan fiksuja ja motivoituneita, mutta taitavia ja hyvin koulutettuja ovat myös opettajat. Opiskelun alkaessa monet oppilaat luulevat tietävänsä enemmän kuin opettajansa, mutta ei se niin ole, Kuittinen hymyilee. Pelit ja sosiaalinen media ehkä hallitaan, mut- 6 KUVAJAINEN ta multimedia, digitaalinen kuvankäsittely ja monet muut informaatiotekniikan osaalueet vaativat kovaa työtä. Kova työ ja motivaatio ovat tuottaneet maahamme jo muutamia Saarnilaakson koulun käyneitä tietotekniikan tohtoreita, joten ilmeisen hyvät eväät koulu kykenee oppilailleen tässä suhteessa antamaan. Monimuotoista kansainvälisyyttä Jukka Kuittinen kertoo Saarnilaakson koulun olevan eurooppalaista kansainvälisyyttä painottava ja kansallista kulttuuria kunnioittava koulu. Eurooppalaista kansainvälisyyttä siksi, että koko maailmaa syleilevä kansainvälistymispyrkimys saattaisi olla varhaisteineille hieman liian iso pala purtavaksi. Kansainvälisyys on integroitu kaikkeen opetukseen ja on siinä vahvasti läsnä. Koulussa vietetään vuosittain sekä Kansainvälisyyspäivää että Eurooppapäivää. Saarnilaakson koulu on, jos ei nyt aivan keksinyt Eurooppa-päivää, niin kuitenkin viettänyt sitä jo ennen kuin siitä tuli virallinen liputuspäivä. Saarnilaakson koulussa on ollut myös kansainvälisiä projekteja, joiden kautta on saatu hyviä kumppaneita maailmalta, oppilas- ja opettajavaihtoa ja muuta kansalliset rajat ylittävää yhteistyötä. Onpa englantilaisen yhteistyökumppanikoulun kanssa ollut rehtorien keskeistä varjostustakin. Jukka Kuittinen kertoo päässeensä seuraamaan brittikollegansa työskentelyä varjona, joka seurasi kohdettaan ja tämän työskentelyä kaikkialle aamusta iltaan kolmen viikon ajan. Erittäin mielenkiintoinen kokemus, josta kirjoitin aikanaan pitkähkön raportinkin, Kuittinen sanoo.
Rehtori Jukka Kuittinen on ESHA:n hallituksen jäsen ja edustaa järjestön kautta 80 000 eurooppalaista rehtoria. Kansainvälisyys näkyy Saarnilaakson koulussa myös erilaisten kansainvälisten delegaatioiden vierailuina. Vierailijoita kouluun tulee muun muassa Opetushallituksen, Espoon kaupungin, suurlähetystöjen ja erilaisten yhteistyökumppanien kautta. Viime vuonna koulu otti vastaan 25 erilaista kansainvälistä ryhmää. Kalevalan päivä on koulun vuosipäivä Kansainvälisyyden vastapainona Saarnilaakson koulussa painotetaan suomalaista kulttuuria. Kalevalan päivä on nimetty koulun vuosipäiväksi, jolloin koulun omat perinteet yhdistetään eri tavoin kansankulttuuriin. Ne ovat aina isot, ohjelmalliset juhlat, rehtori toteaa. Pidämme opetuksessa esillä myös kansallisia merkkihenkilöitämme, jotta oppilaille jäisi muistikuva siitä, että heistä on koulussa puhuttu. Toimiva organisaatio Rehtorin työ on tunnetusti vaativaa. Työpäivät saattavat venyä iltaan ja vastuu painaa. Sellaisessa tilanteessa olisi helppo jättää yhteiset asiat ja luottamustehtävät muiden hoidettaviksi. Jukka Kuittisella energiaa ja vastuunottokykyä yhteisten asioiden hoitamiseen riittää. Hän kuitenkin painottaa sen edellyttävän innostuksen lisäksi delegointikykyä ja hyvin toimivaa organisaatiota. En puutu pikkuasioihin. Pyrin rohkaisemaan ihmisiä omaan päätöksentekoon. Haluan, että alaisillani on mahdollisuus toteuttaa omaa luovuuttaan ja pedagogiikkaansa. Minulla on valtavan hyvä sihteeri ja apulaisrehtori sekä hyvä suunnittelu- ja johtotiimi jokaisella aineryhmäalueella, Kuittinen kehaisee. Kansainvälistä rehtoriyhteistyötä Jukka Kuittinen on tällä hetkellä Suomen Rehtorit ry:n varapuheenjohtaja. Puheenjohtajisto, joka käsittää puheenjohtajan ja kaksi varapuheenjohtajaa, jakaa tehtäviä ja vastuuta keskenään. Kuittiselle on langennut erityisesti kansainvälisiä tehtäviä, joita hän on halunnutkin. Olen saanut eräänlaisen ulkoministerin salkun, hän sanoo. Sitä kautta olen mukana pohjoismaisessa, eurooppalaisessa ja maailman laajuisessa rehtoriyhteistyössä. Kuittinen on yksi ESHA:n (The European School Heads Association) hallituksen viidestä jäsenestä ja edustaa sitä kautta 80 000 eurooppalaista rehtoria. ESHA:lla on neuvosto, jossa jokaisella lähes 40 jäsenjärjestöllä, SURE-FIRE mukaan lukien, on edustajansa, joiden keskuudesta hallituksen jäsenet valitaan. Jukka Kuittinen sanoo, että hallituspaikka ei heltiä helpolla. Se edellyttää hyvien suhteiden luomista ja lobbaamista ennen vaaleja. Olen joka käänteessä puhunut niin suomalaisen kuin pohjoismaisen kulttuurin ja koulujen puolesta, Kuittinen nauraa. Hän myöntää, että pelkästään omilla ansioillaan hän ei olisi hallitukseen yltänyt. Vahvana taustatukena on ollut koko SURE-FIRE:n hallituksen tekemä työ ja yhdistyksen erinomainen maine kansainvälisissä piireissä. ESHA:n hallituksen jäsenenä en kuitenkaan edusta Suomea enkä edes Pohjoismaita, vaan kaikkia jäsenjärjestöjä. Siinä työssä vaaditaan tasapuolisuutta. ESHA:n kautta SURE-FIRE:n käyttöön saadaan tutkimustietoa ja artikkeleita. Se myös mahdollistaa osallistumisen näköalapaikalta erilaisiin järjestön kansainvälisiin projekteihin, joita voivat olla muun muassa joidenkin maiden koululaitosten avustaminen ja puuttuminen koulutus- ja ihmisoikeuskysymyksiin sekä julkilausumien antamiseen. Aika monipuolista työtä, Jukka Kuittinen sanoo. Koulukuvausten käytännöt Jukka Kuittinen on ollut kuluvan lukuvuoden aikana myös jäsenenä Opetushallituksen työryhmässä, joka alkuvuodesta sai valmiiksi ehdotuksensa koulukuvauksiin liittyvistä käytännöistä. Laajan lausuntokierroksen jälkeen ehdotuksen pohjalta tehty suositus julkaistaan tämän kevään kuluessa. Ranska-fani Oman alansa luottamustehtävien lisäksi Jukka Kuittisella on kunnallisia luottamustehtäviä, jotka myös ottavat oman aikansa. Siitä huolimatta toimeliaalle miehelle jää aikaa kulttuuriharrastuksille. Harrastan kaikenlaista kulttuuria, tai no, hevikonserteissa en käy, klassisen musiikin konserteissa kylläkin. Myös ooppera ja teatteri ovat lähellä sydäntäni. Lisäksi olen Ranska-fani. Harrastan ranskalaista kulttuuria ja nautin tilanteista, joissa pääsen puhumaan kieltä, sujuvan ruotsin ja englannin kielen lisäksi sujuvaa ranskaa puhuva Kuittinen sanoo. KUVAJAINEN 7
Päiväkotilasten kuvaamisessa on omat haasteensa Seppälän Koulukuvat kuvaa sekä päiväkodeissa että kouluissa. Periaatteessa valokuvaajan työ on toimintaympäristöstä riippumatta melko samanlaista, mutta käytännössä hyvin pienten lasten kanssa työskentely vaatii omat niksinsä. Kuvassa jokainen lapsi saa olla oma itsensä, sanoo paljon päiväkotikuvauksia tekevä Minna Alardt. Minna Alardtista ei pitänyt tulla koulukuvaajaa, vaikka ammatti jo pikkutyttönä tuntui jotenkin vetovoimaiselta. Ajattelin ala-asteikäisenä istuessani itse koulukuvattavana, että kuvaajan työ saattaisi olla mukavaa, Minna Alardt kertoo. Ajatus valokuvaajan ammatista kuitenkin hautautui muiden lapsuuden haaveiden joukkoon. Minna Alardt valmistui röntgenhoitajaksi 1997. Hoitoala oli tuntunut koko opiskeluajan omimmalta jutulta, mutta valmistuttuani aloin kuitenkin epäröidä, että oliko se sittenkään minun juttuni. Ihmisten kanssa haluan työskennellä, mutta jotain tuntui puuttuvan, Minna kertoo. Tärkeintä on kuvaajan persoona Sitten kohtalo puuttui peliin. Minna näki sattumalta Seppälän Koulukuvien ilmoituksen, jossa haettiin koulukuvaamisesta kiinnostuneita henkilöitä yhtiön koulutusohjelmaan. Ilmoitus jäi mietityttämään. Kuvaaminen kiinnosti, mutta osaamista alalle ei ollut. Lopulta päätin kuitenkin ottaa yhteyttä, jotta saisin asian pois mielestäni, Minna kertoo. Hän sanoo yllättyneensä, kun kuvauspäällikkö Krister Löfroth ei pitänytkään koulutusta valokuvauksen alalle tai edes alan harrastaneisuutta koulutusohjelmaan pääsyn edellytyksenä. Tärkeintä olikin hakijan persoona. Minulle sanottiin, että kuvaamaan oppii kuka hyvänsä, mutta koulukuvaajalta vaadittavaa persoonallisuutta joko on tai ei ole. Minnalta vaadittavaa ulospäin suuntautuvaa ja reipasta mutta toisaalta kärsivällistä ja lapsirakasta persoonaa löytyy roppa kaupalla. Niinpä hän pääsi koulutusohjelmaan. Koulukuvaajakoulutuksen läpikäytyään Minnalla alkoi työssä oppimisen jakso, jolloin hän kulki toisen, kokeneen kuvaajan työparina. Alussa kuvaaminen vaati kaiken huomioni. En pystynyt huomioimaan kuvattavia ja esimerkiksi tekemään kameran säätöjä samanaikaisesti, Minna nauraa. Vähitellen työhön on kuitenkin tullut rutiinia ja rentoutta. Pienten lasten kuvaaminen on haastavaa Pätevöidyttyään koulukuvaajana Minna sai mahdollisuuden keskittyä päiväkotilasten kuvaukseen. Vaikka päiväkodissa otetaan samat ryhmä- ja muotokuvat kuin koulussakin, on pienten lasten kanssa työskentely kuitenkin haastavampaa, koska lapsi ei välttämättä ymmärrä, millaisesta tilanteesta on kyse, Minna sanoo. Yhteistyö päiväkotien henkilökunnan kanssa kuitenkin sujuu hyvin ja heiltä kuvaaja saa vinkkejä aloittaakseen yksilökuvauksen ryhmän reippaimmista lapsista. Lapset matkivat toisiaan ja kun yksi on ensin istunut kuvattavana ja muut näkevät, mistä on kyse, ujompienkin kuvaaminen onnistuu. Jos kuvattava kovasti jännittää, Minna juttelee mukavista asioista, kyselee sisaruksista, lemmikeistä ja muista lapselle tutuista asioista, mikä yleensä saa lapsen rentoutumaan. Jos päiväkodin henkilökunta kertoo jonkun lapsen olevan luonnostaan kovin totinen, en yritäkään saada häntä väkisin nauramaan. Joillekin jo kuvauspenkille istuminen on iso saavutus. Jokainen saa olla oma itsensä, Minna sanoo. Koska koulu- ja päiväkotikuvaukset tehdään yleensä syksyisin ja kuvattavia on kymmeniä tuhansia, kuvaajien päivät ovat pitkiä ja kiireisiä. Minna Alardt kuitenkin sanoo, että hän tekee kaikkensa, jotta kiire ei näkyisi arjen työssä. Päiväkotiryhmän kuvaamiseen varataan tuplasti aikaa verrattuna samaan määrään ala-asteikäisiä koulukuvattavia. Minna Alardtin työ rytmittyy siten, että hän kuvaa kouluissa ja päiväkodeissa syyskauden. Koska kuvaajan toimialueena on koko Etelä-Suomi Imatralta Turkuun, kertyy syyskauden aikana kilometrejä tuhansittain, mutta se ei kuvaajaa haittaa. Minulle sopii, että saan liikkua työssäni. Se antaa tietyn vapaudentunteen. Keväällä, jolloin kuvauksia on vähemmän, Minna keskittyy tekemään kuvaussopimuksia ja muuta markkinointiin liittyvää työtä. Siitäkin työstä pidän, mutta täytyy sanoa, että kun syksy alkaa lähestyä, on mukavaa palata takaisin lasten pariin. 8 KUVAJAINEN
Avoin päiväkoti kutsuu yhdessäoloon Tavoitteenamme on tukea lasten kotihoitoa ja mahdollistaa vertaistuki, sanoo Tourutuvan perhekeskusjohtaja Sanna Puukari-Pirinen. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Jyväskylän yhdistys ry:n ylläpitämä Perhekeskus Tourutupa on alle kouluikäisten lasten perheiden kohtaamispaikka. Perhekeskuksen avoimen päiväkodin toiminta poikkeaa tavanomaisen päiväkodin toiminnasta, mutta yhtymäkohtiakin löytyy. Monet vanhemmat haluavat hoitaa alle kouluikäiset lapsensa kotona, jos siihen suinkin on mahdollisuus. Pelkkä kotonaolo ei kuitenkaan aina riitä tyydyttämään lasten ja heidän vanhempiensa sosiaalisten kontaktien tarvetta. Avoin päiväkoti tarjoaa oivan mahdollisuuden lapsille kohdata muita lapsia leikin lomassa ja vanhemmille tilaisuuden aikuiskontakteihin. Perhekeskus Tourutuvan päiväkoti on avoinna kaikille alle kouluikäisille lapsille vanhempineen kolmena päivänä viikossa aamupäivisin. Lisäksi vauvoille ja taaperoille kohdennettuna toimintaa on kahtena iltapäivänä. Lapset leikkivät, askartelevat ja opettelevat sosiaalisia taitoja sekä osallistuvat yhteisiin laulu- ja leikkituokioihin. Lapsia ei voi jättää avoimeen päiväkotiin päivähoitoon, vaan jomman kumman vanhemman on oltava mukana, täsmentää perhekeskusjohtaja Sanna Puukari-Pirinen toiminnan periaatteita. Kotiäideille ja -isille ja tietysti lapsille avoin päiväkotitoiminta tuo mukavaa vaihtelua arkeen. Lisäksi soppapäivänä voi yhden ruokailun jättää Perhekeskuksen keittiön huoleksi kahdella eurolla. Toimintamme alkoi vuonna 1986 ja tavoitteenamme on tukea lasten kotihoitoa ja mahdollistaa vertaistuki. Tourutuvan Perhekeskuksen avoimeen päiväkotiin osallistuu sekä satunnaisia kävijöitä että vakituisia asiakkaita. Osallistuminen päiväkodin toimintaan maksaa Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenelle puolitoista euroa per perhe ja muille kaksi euroa. Voimme ottaa näihin tiloihin kerralla maksimissaan 80 henkilöä, mutta yleensä kävijöitä on parisenkymmentä. Soppapäivinä kävijöitä on noin 50, Sanna Puukari-Pirinen kertoo. Kotiäitien lapset päiväkotikuvaan Perhekeskus Tourutuvassa avoimen päiväkodin lapset ja perheet sekä muut Perhekeskuksessa kokoontuvat kerhoryhmät kuvataan. Tämä takaa, että kaikki perheet saavat halutessaan samanlaisen kuvamuiston lapsiensa varhaisvuosilta kuin päiväkodeissa tai perhepäivähoidossa olevien lasten vanhemmat. Perhekeskus Tourutupa Perhekeskuksen toiminta koostuu avoimen päiväkodin toiminnasta, kerhotoiminnasta ja iltatoiminnasta sekä yhteistyöstä muiden tahojen kanssa. Lisäksi syys- ja kevätkaudella MLL:n Jyväskylän yhdistyksen välinevuokraus hoidetaan Perhekeskus Tourutuvan kautta. Perhekeskuksella on toimintaa elokuusta toukokuun loppuun. Perhekeskus Tourutupa on lapsiperheiden tukikohta, jossa perheet voivat tavata toisiaan, osallistua toimintaan ja saada palveluja. Tourutuvalta löytyy leikkikavereita, ystäviä ja juttuseuraa sekä ideoita, virkistystä ja tukea. Perhekeskus Tourutuvan perustehtävä on vanhemmuuden tukeminen. Perhekeskus Tourutuvan tiloja vuokrataan MLL:n varsinaisen toiminnan ulkopuolisille lapsiperheryhmille sekä asiakkaiden käyttöön. www.tourutupa.fi KUVAJAINEN 9
SFA, Stress Free Area, on palkittu konsepti, jota on pilotoitu menestyksekkäästi työympäristössä. Nyt konseptia sovelletaan Siltamäen alaasteella ensimmäistä kertaa luokkaympäristöön. Siltamäen ala-aste on luova ja kokeellinen oppimisympäristö Siltamäen ala-aste on kuin mikä tahansa tavanomainen 25-vuotias koulu Suomessa. Niinhän sitä luulisi, mutta vierailu koulussa osoittaa luulon nopeasti vääräksi. Siltamäen ala-aste on aika poikkeuksellinen, eikä vain siksi, että siellä pilotoidaan ainutlaatuista SFA-luokkaa. Se, että oppimisympäristöön kiinnitetään huomiota ja sitä kehitetään, on kunnianosoitus lasta kohtaan, sanoo Siltamäen ala-asteen rehtori Anna-Mari Jaatinen. Siltamäen ala-asteen rehtori Anna-Mari Jaatiselta ei tarvitse kysyä, onko hän innostunut työstään. Se tulee selväksi heti kättelyssä. Tässä on nainen joka rakastaa työtään, kouluaan ja ennen muuta oppilaitaan. Vierailun aluksi Anna- Mari Jaatinen johdattaa vieraansa SFAluokkaan ja alkaa tottuneesti esitellä tulevaisuuden opetustilaa. Asiasta kiinnostuneita koulussa on vieraillut paljon sen jälkeen, kun luokkatila otettiin koekäyttöön lokakuussa. SFA, Stress Free Area, on palkittu konsepti, jota on pilotoitu menestyksekkäästi työympäristössä. Nyt konseptia sovelletaan ensimmäistä kertaa luokkaympäristöön. Pilotissa tutkitaan opetustilan 10 KUVAJAINEN
vaikutusta luokkayhteisön vireystilaan ja oppilaiden keskittymiseen sekä sitä, miten tila tukee opetus- ja oppimistapahtumaa. Tutkimukseen osallistuvat oppilaiden lisäksi myös opettajat. Pilotista saatavat tutkimustulokset täydentävät suomalaisia Tulevaisuuden kouluun liittyviä tutkimusja kehityshankkeita. SFA-luokan eron tavanomaiseen luokkatilaan huomaa heti. Tilan rauhallinen tunnelma tulee vastaan jo ovella. Luokassa on miellyttävä valaistus, joka pysyy koko ajan luonnonvalon tasolla. Paloista koottu hypoallerginen kokolattiamatto ja seinien akustiikkapaneelit vaimentavat mukavasti ääniä. Kattoon upotetuista kaiuttimista luokkaan saadaan joko rauhoittava tai aktivoiva äänimaisema. Kevyet, liikuteltavat kalusteet on vierailupäivänä koottu neliapiloiden muotoon. Pari mukavan näköistä nojatuolia ja viherkasvit tuovat tilaan kodinomaisuutta. Akustiikkapaneeleita somistavat oppilaiden tekemät unelmaluokkakuvat. Ja vaikka vanhaa, tuttua liitutaulua ei ole hylätty, on tila muuten varustettu modernilla teknologiapedagogiikan välineistöllä. SFA-hankkeen pilottitutkimuksessa on mukana Helsingin yliopiston koordinoima kansallinen oppimisen monitieteinen tutkimusverkosto, CICERO Learning ja konseptin kehittäjä Margit Sjöroos. En voi, enkä missään tapauksessa haluakaan lähteä arvailemaan, millaisia tuloksia tutkimus tuottaa, sillä se ei kuulu tehtäviini, Anna-Mari Jaatinen sanoo hymyillen. Vaikka tutkimushankkeen arvioinnin Jaatinen jättääkin muille, puhuu hän muuten suorastaan intohimolla oppimisympäristön merkityksestä. Se, että oppimisympäristöön kiinnitetään huomiota ja sitä kehitetään, on kunnianosoitus lasta kohtaan. Oppimisympäristö ei voi näyttää enää samalta kuin viime vuosisadalla, Jaatinen toteaa. Hän tietää, mistä puhuu. Jaatinen on tutkinut asiaa syvällisesti ja tekee työn ohessa eheää tulevaisuusorientoitunutta koulukulttuuria käsittelevää väitöskirjaansa. teemme äänilevyn sekä musiikkivideoita ja animaatioita, Anna-Mari Jaatinen kertoo. Koulun muuntuminen Taikametsäksi alkoi syyslukukauden alussa, kun opettajat nimesivät koulun käytävät ja oppilaat keksivät omille luokilleen nimet. Koulussa on nyt muun muassa Kuunkuja, Aurinkoniitty, Sädepolku, Revontulivuori, Linnunrata, Huimakärsien vuori ja Perunamiehen palatsi. Syksyllä alkoivat musikaalin käsikirjoitus-, sanoitus- ja sävellystyö. Heti joulun jälkeen alkoi lavastuksen ja puvustuksen suunnittelu, esityksen visualisointi ja näyttämötekniikan suunnittelu sekä pienryhmäharjoitukset eli ylipäätään kaikki se työ, mitä suurisuuntaisen musikaaliproduktion valmistaminen edellyttää. Meille on tärkeää, että jokainen oppilas on Taikametsä-musikaalissa jollakin tavalla mukana. Myös kaikkien kerhojen toiminta tähtää musikaalin toteuttamiseen. Tiedän kouluja, joissa vain osa oppilaista pääsee esiintymään ja muilla ei välttämättä ole pääsyä edes yleisöön. Meillä sellainen ei tule kuuloonkaan, Jaatinen tuohtuu. Haluamme yhteisöllisyyden kokemuksen, jossa taide, luovuus, yhteisöllisyys ja teknologia tukevat toisiaan siten, että lopputuloksena on eheä kokonaisuus. Kutsumuksellinen työ Kun tiedetään miten uuvuttavaa opetustyö saattaa olla, on pakko kysyä, mistä Siltamäen ala-asteen rehtori ja opettajat löytävät sen tarmon, jolla koko koulu mobilisoidaan näinkin isoon hankkeeseen. Vieväthän työelämän vaatimukset nykyisin monelta mehut niin, että mihinkään ylimääräiseen ei ole voimia. Meillä on onneksemme aivan ihana, henkisesti terve työyhteisö, jonka yhteistyö lasten ja myös heidän vanhempiensa kanssa sujuu mutkattomasti. Se antaa voimia ja aidolla innostuksellahan on tapana tarttua, Jaatinen sanoo. Hän myöntää, että joutuu usein vastaamaan kysymykseen, mistä hän itse ammentaa energiansa. Minulla on nyt menossa seitsemäs rehtorivuoteni ja koen tämän kutsumukselliseksi työksi. Sitä paitsi tämä on minusta kivaa, hän heläyttää. Jos rakastaa rehtori työtään ja koulunsa oppilaita, miten mahtaa olla oppilaiden laita. Ovatko he yhtä innostuneita? Vastaus tulee, kun koulun kello kilahtaa ja luokkahuoneen ovi avautuu. Oppilaat huomaavat käytävässä vieraidensa kanssa juttelevan rehtorin ja hetkessä kolme nopeinta piirittää koulun pomon. Voi kun sä oot niin kaunis, hihkaisee yksi tytöistä ja kietoo estoitta kasivartensa rehtorin ympärille. Ihana vyö, toinen ihailee ja liittyy ryhmähaliin kolmannen pirpanan kanssa. Anna-Maria naurattaa. Näkee selvästi, että hän on tottunut pienten oppilaidensa välittömään käytökseen ja ihailuun. Toimittaja jää miettimään, mitä olisi tapahtunut, jos tyttökoulun kasvatti 40 vuotta sitten olisi lähestynyt oman koulunsa rehtoria samoin. Kaikin puolin mahdoton ajatus. Onneksi maailma on muuttunut, eikä vain huonompaan suuntaan. Väestönsuojasta musiikkiluokka Vapaa-aikanaan Anna-Mari Jaatinen harrastaa musiikkia. Hän säveltää ja sanoittaa ja on keikkaillut oman bändinsä kanssa jo kymmenkunta vuotta. Eipä siis ihme, että Siltamäen ala-asteen musiikkiluokka on rehtorille tärkeä paikka, jota hän myös mielellään esittelee vierailijoille. Se, että koulua vaivaa tilanpuute, ei ole ollut esteenä järjestää oppilaille tilat, jossa räväkämpikään musisointi ei häiritse muita ja jossa toisaalta musiikin tekemiseen vaadittava keskittyminen on helppoa. Pienen pohdinnan jälkeen sopiva tila musiikkiluokalle löytyi väestönsuojasta. Tarvittiin vain kokolattiamatto, akustiikkalevyt seiniin ja iloisen värisiä verhoja somisteeksi ja ikkunaton ankea kellaritila muuntui musiikkiluokaksi, jossa oppilaat viihtyvät, Jaatinen toteaa luovasta ratkaisustaan. Taikametsä Vaikka oppimisympäristön tutkiminen ja kehittäminen vaativat rahaa ja ovat aikuisten vastuulla, voivat myös lapset vaikuttaa asiaan, jos heitä siihen kannustetaan ja heille annetaan siihen mahdollisuus. Tämäkin on nähty Siltamäen ala-asteella. Koulumme täyttää 25 vuotta ja sen kunniaksi luomme uutta fantasiatodellisuutta. Siltamäen ala-aste on nyt Taikametsä. Meillä on meneillään koko kouluvuoden kestävä hanke, jonka tuloksena esitämme toukokuussa Taikametsä-musikaalin, Siltamäen ala-asteen muuntuminen Taikametsäksi näkyy oppilaiden värikkäinä töinä koulun käytävillä KUVAJAINEN 11
E DUCA Nyt on tämä tärkein asia hoidettu, totesi eräs tämänvuotisista Educa-messuvieraista kuvautettuaan itsensä Seppälän Koulukuvien osastolla. Tänä vuonna messuvieraita oli 12 789. Näytteilleasettajia oli 239 ja tapahtuman aikana järjestettiin yli sata luentoa ja tietoiskua. Seppälän Koulukuvien osastolla kävijöillä oli mahdollisuus otattaa itsestään valokuva. Noin 2 500 messuvierasta käytti tilaisuutta hyväkseen ja sai messumuistoksi muotokuvan tai kaverikuvan. Seppälän Koulukuvien Educa-messuarvonnan ja noin 250 euron arvoisen JVC GZ-MS 110 digivideokameran voitti Arppen koulun erityisopettaja Jari Kareinen Onnea voittajalle! KuvaSeppälä - y h t i ö t - 12 KUVAJAINEN Seppälän Koulukuvat Oy Zoomi Kuvakaupat Oy Frendikuva Oy Skolfoto Norden Pildikompanii