Sydämen vajaatoimintapotilaan ohjauksen kehittämistyö Projektikoordinaattori
Sydämen vajaatoimintapotilaan potilasohjauksen kehittämistyön taustaa Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueella vajaatoimintaa sairasti vuonna 2009 koko väestöstä 1,5% (= n. 3700 hlöä) Sairastuvuus lisääntyy tyypillisesti iän myötä -> Yli 75-vuotiaista 8-10 % ja yli 80-vuotiaista n. 50 % mikä tarkoittaa väestön ikääntyessä nopeasti kasvavaa sydämen vajaatoimintaa sairastavien määrää ja sairaalahoidon tarvetta. -> Väestön ikääntyessä vajaatoimintapotilaiden määrän ennustetaan kasvavan vuoteen 2020 mennessä 20 000 PSSHP alueella Arviolta kolmannes sydämen vajaatoimintaa sairastavista joutuu sairaalahoitoon vuosittain. Kuopion yliopistollisessa sairaalan sisätautien klinikassa vuonna 2009 toteutettiin 380 sydämen vajaatoiminnan hoitojaksoa
Alkukartoituksen tulokset sydämen vajaatoimintapotilaiden ohjauksesta PSSHPn alueella VeTe Terveyskeskusten sairaanhoitajien puhelinhaastattelut (18 kpl) loppuvuodesta 2008 Yhteiset hoidon ja ohjauksen pelisäännöt ja verkosto puuttuvat Tiedonkulussa esh:n ja pth:n välillä ongelmia Potilasohjaus erittäin vähäistä ja potilasohjausmateriaali vähäistä Henkilökunnalla huomattavia tiedollisia puutteita; Perusterveydenhuollossa laajat väestövastuualueet -> resurssit vähäiset yhteen sairauteen perehtymiseen Potilailla toistuvia sairaalahoitojaksoja
Asiakaslähtöisen sydämen vajaatoimintapotilaan ohjauksen kehittäminen asiakkaiden näkökulmasta (Tutkittuun tietoon perustuen) (1/2) Sydämen vajaatoimintapotilaat kokevat potilasohjauksen puutteelliseksi erityisesti sairauden diagnosointivaiheessa ja heillä on ongelmia ymmärtää tietoa, jota he sairaudestaan saavat (Barnes ym. 2006, Welstand ym. 2009). Sydämen vajaatoiminta huonontaa verenkiertoa koko elimistössä (Myös aivoissa). Tämä heikentää potilaiden oppimiskykyä kuten muistia ja uusien asioiden oppimista (Wolfe ym. 2006). Tutkimuksissa on todettu, että esimerkiksi lääkehoitoon liittyvästä ohjauksesta sydämen vajaatoimintapotilaista jopa 40 % ymmärtää ohjauksen puutteellisesti tai ei ymmärrä lääkehoitoon saatua tietoa lainkaan ja näin ollen toteuttavat lääkehoitoaan väärin (Dickson & Riegel 2009).
Asiakaslähtöisen sydämen vajaatoimintapotilaan ohjauksen kehittäminen asiakkaiden näkökulmasta (Tutkittuun tietoon perustuen) (2/2) Sydämen vajaatoimintapotilaat kokevat tärkeimmiksi oppimistarpeikseen (Clarkin & Lanin 2004) mukaan: 1) sydämen vajaatoiminnan merkit ja oireet, 2) lääkehoidon ja sen toteutuksen, 3) ravitsemuksen, 4) aktiviteetin ja 5) sydämen vajaatoiminnan vaikutukset psyykkiseen terveyteen. Lisäksi he kaipaavat tukea ja ohjausta arjessa selviämiseen sekä selkeyttä terveydenhuollon ammattilaiset rooliin siirryttäessä sairaalasta avohoitoon (Welstand ym.2009).
Asiakaslähtöisen sydämen vajaatoimintapotilaan ohjauksen kehittäminen ohjausmenetelmien näkökulmasta (Tutkittuun tietoon perustuen) Sydämen vajaatoimintapotilaan ohjaus on vaikuttavaa silloin kun: Ohjaus on yksilöohjausta (face-to-face ohjausta) Yksilölliset tarpeet huomioivaa Käytetään monipuolisia havainnollistamismenetelmiä (kirjalliset ohjeet + videot jne.) Saman suuntainen ohjaus annetaan moniammatillisesti (esim. liikunnasta antaa ohjausta fysioterapeutin lisäksi myös sairaanhoitaja) Samat asiat kerrataan useaan kertaan. Lähde: Fredericks ym. (2010) Systemaattinen kirjallisuus, jonka aineisto koostui 69 tutkimuksesta.
Kehittämistoimenpiteet asiakaslähtöisen potilasohjauksen parantamiseksi PSSHPssä Kirjalliseksi tukimateriaaliksi tehtiin sydämen vajaatoiminnan omahoito-opas Ensitietopäivät Sydämen vajaatoimintahoitajan vakituisen toimen perustaminen (1.3.2009 alkaen)
Sydämen vajaatoimintahoitajan tehtävät PSSHP:ssä VeTe Potilaan ja omaisten ohjaus Pitkäaikaisen hoitomyöntyvyyden seuranta Painon sekä laboratoriotulosten seuranta Vajaatoimintahoitaja Potilasohjauksen kehittäminen Kouluttaminen Konsultointi ajaatoimintahoitajamalli perustuu Eurooppalaiseen sydämen vajaatoiminnan käypä oitosuositukseen: SC:n 17.10.2011 Guidelines for the diagnosis Virpi and Kemppainen, treatment of TtM, acute sh AMK, and chronic heart failure 2008.
Asiakaslähtöisen sydämen vajaatoimintapotilaan ohjauksen kehittäminen terveydenhuollon henkilöstön näkökulmasta (Tutkittuun tietoon perustuen) Tutkimukset ovat osoittaneet, että hoitohenkilöstö toteuttaa sydämen vajaatoimintapotilaiden ohjausta rutiininomaisesti (Washburn ym. 2005) Hoitajien tieto- ja ohjaamistaitoperusta sydämen vajaatoimintapotilaan omahoidon ohjauksesta on varsin heikko. Ohjaus perustuu kokemukseen ja tutkimustiedon käyttö on vähäistä (Albert ym. 2002, Washburn & Hornberger 2008). Omahoidon ohjaus, jossa keskeisenä on potilaan itsehoitotaitojen lisääminen, jää suurelta osin ohjaamatta (Albert ym. 2002, Washburn & Hornberger 2008).
Kehittämistyöt henkilöstön tieto- ja taitoperustan parantamiseksi sydämen vajaatoimintapotilaiden ohjauksessa Hoitoketju: Tehtiin moniammatillisesti ja yhteistyössä perusterveydenhuollon kanssa sydämen vajaatoimintapotilaan hoitoketju PSSHP:n alueelle. (julkaistiin 12.4.2010) ja Terveysportissa (20.8.2010) Löytyy, kun hae kenttään laittaa: hoitoketjut psshp Moniammatillinen koulutuskierros PSSHPn terveyskeskuksiin (kardiologi, vajaatoimintahoitaja ja fysioterapeutti) 2009-2010 syyskuun loppuun mennessä koulutuksia oli pidetty 34 ja niihin oli osallistunut noin 1000 terveydenhuollon ammattilaista Lisäksi vajaatoimintahoitaja on käynyt kouluttamassa (+konsultointi) sydämen vajaatoimintapotilaan ohjauksesta PSSHP:n terveyskeskuksissa sekä KYS:in eri osastoilla (Sisätaudit ja kirurgia)
Kehittämistoimenpiteet henkilöstön tieto- ja taitoperustan parantamiseksi sydämen vajaatoimintapotilaiden ohjauksessa Sähköinen potilasohjausmalli potilasohjauksen tueksi (ohjauksen sisällöt) Sydämen vajaatoimintapotilaan alueellinen koulutuspäivässä vuosittain (seuraava 11.4.2011) Hoitoketjun toteuttaminen ja sen päivittäminen (2011) KYSin uuden organisaation mukaisesti Kardiologisen hoitotyön 10 op alueellinen koulutus alkaa syksyllä 2011 Vajaatoimintahoitajaverkoston luominen PSSHPn alueelle (konsultointi) Omahoidon ohjauksen sisällöt sydämen vajaatoimintapotilaan hoitotyössä 17.10.2011 hoitotyön suosituksen julkaisu Virpi Kemppainen, elokuussa TtM, 2011. sh AMK,