Päivä kerrallaan ihmisenä ihmiselle

Avustustoiminnan raportteja 6 Martti Sirpa - Rostila Ilmari - Suikkanen Asko Päivä kerrallaan ihmisenä ihmiselle Päivä- ja työtoiminnan hyviä käytäntöjä ja kehittämistarpeita 2003

RAY:n avustustoiminnan raportteja 6 Martti, Sirpa & Rostila, Ilmari & Suikkanen, Asko PÄIVÄ KERRALLAAN IHMISENÄ IHMISELLE PÄIVÄ- JA TYÖTOIMINNAN HYVIÄ KÄYTÄNTÖJÄ JA KEHITTÄMISTARPEITA Helsinki 2003

Kansi: Tarja Brola Pekan Offset Oy Helsinki 2003 ISBN 951-96524-7-7

TIIVISTELMÄ Raporttiin on koottu tietoa päivä- ja työtoiminnan hyvistä käytännöistä ja kehittämistarpeista. Sen tarkoituksena on palvella ideakirjana alan toimijoille sekä yhtenä päätöksenteon apuvälineenä rahoittajalle. Arvioitavina kohteina on kuusi sellaista Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamaa päivä- ja työtoimintaa toteuttavaa hanketta, joiden toimintaa rahoittaja pitää verrattain mallikelpoisena. Hyvien käytäntöjen ja kehittämistarpeiden arviointi pohjautuu realistiseen arviointiin. Arviointi on toteutettu monitahoarviointina, jossa aineistona on käytetty asiakkaiden, työntekijöiden ja yhteistyötahojen haastatteluja, kirjallisia dokumentteja ja työntekijöiden itsearviointeja. Arvioinnissa painottuu asiakasnäkökulma. Päivä- ja työtoiminnan keskeisimmät vahvuudet ovat arjen- ja käytännönläheisyys. Toiminta tyydyttää asiakkaiden perustarpeita ja tarjoaa sosiaalista tukea. Päivä- ja työtoiminta sekä siihen liittyvä virkistystoiminta laajentaa asiakkaiden elämäpiiriä ja ehkäisee asiakkaiden eristäytymistä yksinäisyyteen. Hyvä päivä- ja työtoiminta on lähtökohdiltaan ja toteutukseltaan voimavara- ja ratkaisukeskeistä. Se tukee kokonaisvaltaisesti asiakkaiden arjesta selviytymistä sekä edistää itsenäistä asumista tarjoamalla helposti ja jatkuvasti saatavissa olevaa ohjausta, neuvontaa ja keskusteluapua. Päivä- ja työtoiminnoissa asiakkaat voivat harjaannuttaa sosiaalisia taitojaan, saavat sosiaalista tukea, mielekästä tekemistä, onnistumisen kokemuksia sekä monipuolista tukea erilaisissa arjen hallintaan liittyvissä asioissa. Päiväkeskukset lisäävät näin asiakkaiden turvallisuuden tunnetta. Toiminnan mielekkyys ja siihen liittyvät onnistumisen kokemukset syntyvät ohjatussa toiminnassa ja positiivisen palautteen kautta. Monipuolisia ja ohjattuja toimintoja pystyvät tarjoamaan parhaiten verraten suuret järjestöt. Hyvä päivä- ja työtoiminta ei ole leimaavaa eikä avoimen kontrolloivaa ja siinä vältetään tietoisesti viranomaisvaikutelmaa. Toiminta on myös asiakasta valtauttavaa (empowerment). Asiakkaat otetaan mukaan heidän omia asioitaan sekä päivä- ja työtoimintaa koskevaan päätöksentekoon. Asiakaan kohtaamisen tavalla, työntekijöillä sekä asiakkaiden luottamuksen saavuttamisella on suuri merkitys toiminnan vaikuttavuuteen. Työntekijä, jolla on läheinen kosketus asiakkaan kokemusmaailmaan, saavuttaa usein parhaiten asiakkaan luottamuksen. Hyvässä työntekijässä yhdistyy lähimmäinen, kasvattaja ja ammattilainen. Toiminnan avulla on pystytty edistämään ainakin jossain määrin lähes kaikkien asiakkaiden elämänhallintaa ja tarjoamaan mielekästä tekemistä. Vaikutukset näkyvät laajemmin mm. laitoshoidon tarpeen ja päihteiden käytön vähentymisenä. Toiminnan avulla on pystytty avaamaan joillekin asiakkaille myös erilaisia jatkopolkuja ja työllistymismahdollisuuksia. Yhteistyötahojen mukaan päivä- ja työtoiminta tukee ja täydentää virallista palvelujärjestelmää varsin hyvin sekä tuo lisäresursseja viranomaistyöhön. Useat yhteistyötahot kokevat että yhteistyö on auttanut ymmärtämään paremmin asiakkaiden elämää kokonaisuutena, lisännyt tietoa muiden tahojen toiminnasta ja selkiyttänyt yhteistyötahojen keskinäistä työnjakoa. Yhteistyö on karsinut päällekkäistä toimintaa ja tehostanut resurssien käyttöä. Useat yhteistyötahot toivat esiin päivä- ja työtoiminnan tärkeyden ja lisääntyvän tarpeen syrjäytymisvaarassa olevien tai jo syrjäytyneiden asiakkaiden tukemisessa. Päivä- ja työtoiminnan tarvetta ovat lisänneet mm.

asiakkaiden moniongelmaisuus, ongelmien syventyminen, pitkittyvä työttömyys/työmarkkinoilta syrjäytyminen sekä avohoitopainotteisuus. Yleisesti ottaen päivä- ja työtoimintaa voidaan pitää varsin onnistuneena ja hyvän käytännön mukaisena toimintana. Toimintaa tulisi kuitenkin pyrkiä kehittämään enemmän ohjaukselliseksi ja asiakkaille tarjottavia toimintamahdollisuuksia tulisi monipuolistaa. Kehittämistä kaipaavat myös toiminnan seuranta, arviointi ja kehittäminen sekä toiminnasta tiedottaminen. Joissakin projekteissa myös asiakkaan kohtaamiseen ja asiakkaiden vaikutusmahdollisuuksiin tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Työntekijät kokevat päivä- ja työtoiminnan keskeisiksi haasteiksi asiakkaiden moniongel-maisuuden lisääntymisen, ongelmien syventymisen, asiakkaiden aktivoimisen, erilaisten jatkopolkujen luomisen, toimintaympäristöön liittyvät ja vaikuttavuutta hidastavat tekijät, toiminnan jatkuvuuteen liittyvän epävarmuuden sekä työntekijöiden vähyyden ja jaksamisen. Hakusanat: päiväkeskus, työtoiminta, päihdetyö, mielenterveystyö, nuorisotyö, Raha-automaattiyhdistys, kolmas sektori, realistinen arviointi, monitahoarviointi.

SISÄLLYS: ESIPUHE/JOHDANTO 1 RAHA-AUTOMAATTIYHDISTYKSESTÄ 2 2 HYVIEN KÄYTÄNTÖJEN ARVIOINTI: LÄHTÖKOHDAT, TAVOITTEET JA TOTEUTUS 5 2.1 Arvioinnin lähtökohdat ja tavoitteet 6 2.2 Realistinen monitahoarviointi näkökulmana 8 2.3 Arvioinnin toteutus 13 2.4 Aineisto 15 3 PROJEKTIEN TOIMINNANKUVAUKSET JA TOIMINNAN ARVIOINTIA 19 I PÄIHDETYÖ 20 TAMPEREEN A-KILTA ry/yhdyskuntatyö 22 VENTUSKARTANO ry/asuntokoti HERMANNI/PÄIVÄKESKUS 52 II MIELENTERVEYSTYÖ 80 MIELENTERVEYSYHDISTYS TAIMI ry/ruusan KAHVILA 81 ROVALAN SETLEMENTTI ry/ JOKKATUPA 108 III NUORISOTYÖ 131 IISALMEN NUORISON TUKI ry/kehypaja, nuorisokahvila Monttu, Jarrenpihan asunnot, Nuorten tukikeskus Ihala 138 KAKS KÄTTÄ TYÖPAJA Oy/ ASKEL ASKELEELTA PROJEKTI 169 4 ARVIOINNIN TULOKSET 197 4.1 Realistinen monitahoarviointi käytännön työkaluna 198 4.2 Toimijoiden näkökulma 199 4.3 Vahvuuksia ja kehittämiskohteita itsearviointien näkökulmasta 215 4.4 Otolliset olosuhteet päivä- ja työtoiminnan arviointi 221 5 LOPUKSI: MATKAEVÄITÄ JA ROHKAISUA KÄYTÄNNÖN TOIMIJOILLE 224 LÄHTEET 235 LIITTEET: Liite 1: Avustuspäätösten valmistelusta ja avustusten jaosta 241 Liite 2: Arvioinnin suorittajien ja rahoittajan edustajan yhteystiedot 243 Liite 3: Arvioitujen projektien yhteystiedot 244 Liite 4: Kartoituskysymykset 247 Liite 5: Työntekijöille esitetyt kysymykset 249 Liite 6: Yhteistyökumppaneille esitetyt kysymykset 250 Liite 7: Asiakkaille esitetyt kysymykset 252 Liite 8: Itsearviointilomakkeet (SWOT ja itsearviointilomake) 255 Liite 9: Toiminnan itsearvioinnin tulokset 266 Liite 10: Järjestöjen kommentteja ja tarkennuksia 276

ESIPUHE/JOHDANTO Käsillä oleva raportti on suunnattu lähinnä päivä- ja työtoimintaa toteuttavien järjestöjen ja Raha-automaattiyhdistyksen käyttöön. Toivomme, että käytännön toimijoille raportista on hyötyä toiminnan suunnittelussa, kehittämisessä ja ideoinnissa. Olemme pyrkineet siihen, että raportti voisi toimia myös yhtenä työkaluna rahoittajalle avustushakemusten käsittelyssä. Laajemmalle lukijakunnalle raportti tarjoaa ikkunan päivä- ja työtoiminnan arjen hahmottamiseen. Olemme pyrkineet kirjoittamaan raportin elämän- ja käytännönläheisesti. Asiat sanotaan usein suorien sitaattien kautta niin kuin haastateltavat itse asiat ovat ilmaisseet. Paremmin emme kykenisi asioita itse sanoiksi pukemaan. Lähdimme mukaan tähän arviointiin koska meille tarjoutui tilaisuus olla mukana ainutlaatuisessa pilottihankkeessa. Tällainen arviointi on ymmärtääksemme Raha-automaattiyhdistyksellekin uudenlaisen toimintakulttuurin avaus. Jo hankkeen alussa koimme tällaisen uusien alueiden arviointiin liittyvän, ja meille suodun, vapauden hyvin myönteisenä. Eikä myönteisyys ole matkan varrella missään vaiheessa vähentynyt pikemminkin päinvastoin. Tämä käytännönläheinen hanke on ollut myös meille, lähinnä teoriatiedon parissa työskenteleville, raikas ja avartava kokemus ja sellaisena hyvinkin harvinaista herkkua. Olemme oppineet paljon saadessamme läheisen kosketuksen ihmisten arkeen ja projektien käytännön toteutukseen. Yksi tärkeimmistä opeista on ollut arjen keskeisyyden ja tärkeyden entistä selkeämpi ymmärtäminen projektityössä. Ihastuimme tässä hankkeessa siihen, että saimme tilaisuuden arvioida päivä- ja työtoimintaa yksittäisistä projekteista käsin edeten kohti yleisiä palveluja ja niiden järjestämistä. Päivä- ja työtoimintaa, sekä sen toimivuutta, lähdettiin tarkastelemaan projektikohtaisesti käytännön toimijoiden näkökulmasta sekä arjesta ja sen käytännöistä käsin. Tätä kautta pyrittiin löytämään päivä- ja työtoiminnan toimivia ja hyviä käytäntöjä. Liikkeelle ei lähdetty perinteisen vaikuttavuuden arvioinnista, vaan vaikuttavuuden kannalta tärkeiden hyvien käytäntöjen arvioinnista. Hankkeen ensisijaisena lähtökohtana on ollut ymmärtää päivä- ja työtoiminnan käytäntöjä ja vasta sitten sen teoriaa. On lähdetty kysymään ja ymmärtämään miksi ja miten päivä- ja työtoiminta toimii, kenen kohdalla se toimii ja missä olosuhteissa se toimii tai ei toimi. Tämä on realistisen arvioinnin lähtökohta ja hyvien käytäntöjen etsimisen tarkoitus. Teorian ja käytännön suhde arvioinnissa on erityinen. Joskus ajatellaan, että teoria kertoo muun muassa sen, miksi ihmiset syrjäytyvät ja millä tavalla tämä syrjäytyminen voidaan ehkäistä tai millä tavalla siihen pitää puuttua. Jos teoria käsitetään edellä kuvatulla tavalla, ei arviointia tarvita: meillä on ilmiö, jonka syyt ovat selvillä - ja meillä on myös keinot ilmiön seurausten poistamiseksi. Ihmisten elämä sosiaalisessa todellisuudessa ei kuitenkaan ole läheskään aina jos koskaan - yhtä säännönmukaista kuin teoriassa. Inhimillinen elämä ja sosiaalinen todellisuus on hyvin monimutkainen

kokonaisuus. Sosiaalinen todellisuus ja siinä elävä, tunteva ja ajatteleva ihminen ei toimi suoraviivaisesti ikään kuin paikasta A paikkaan B sivuilleen vilkuilematta kulkien. Koska ihmisten elämässä on paljon väliin tulevia muuttujia, tekijöitä jotka vaikuttavat eri tavoin eri ihmisten toimintaan, tarvitaan lähtökohdiltaan hyvin avointa arviointia. Kyse on ensisijaisesti ymmärtämisestä ja vasta sitten selittämisestä. Kyse on painotuksesta ei teorian ja käytännön vastakkainasettelusta. Esittelemme tässä hiukan raportin rakennetta opastukseksi lukijalle. Ensimmäisessä luvussa Raha-automaattiyhdistyksestä, kerromme tämän varsin merkittävän rahoittajan syntyhistoriasta, tehtävistä, toiminnan taustasta, toimintaympäristöstä sekä sen toiminnasta rahoittajana. Valotamme lukijalle myös miksi Raha-automaattiyhdistys, ja monet muutkin tahot, ovat kiinnostuneet arvioinnista ja pitävät sitä tärkeänä. Toisessa luvussa Hyvien käytäntöjen arviointi: lähtökohdat, tavoitteet ja toteutus, esittelemme lukijalle ensin käsillä olevan arvioinnin näkökulman: realistisen monitahoarvioinnin. Tämän jälkeen kerromme hyvien käytäntöjen arvioinnista sekä siitä, kuinka tämä arviointihanke käynnistyi. Käytännön päivä- ja työtoiminnan toteutukseen päästään luvussa kolme Projektien toiminnankuvaukset ja toiminnan arviointia, jossa esittelemme hiukan arviointiprosessia eli sitä myllyä, jossa projektien asiakkaat, työntekijät, yhteistyötahot, Raha-automaattiyhdistyksen edustajat ja me olemme olleet yhdessä mukana. Arviointitulosten lukijalle on tärkeää se, että hän tietää millaiseen aineistoon arviointi perustuu, kuinka aineistoa on kerätty ja mitkä tahot ovat olleet mukana arvioinnissa. Aineiston esittelemme tämän luvun viimeisessä jaksossa. Luku kolme Projektien toiminnankuvaukset ja toiminnan arviointia, on ehkä useimmille lukijoille raportin mielenkiintoisin osuus. Tässä luvussa on toivoaksemme vahva elämän maku. Lukija pääsee kentälle katsomaan kuinka päivä- ja työtoimintaa toteutetaan eri projekteissa. Tutustutamme lukijan kahteen päihdetyön, kahteen mielenterveystyön sekä kahteen nuorisotyön projektiin. Kunkin toiminnankuvauksen loppupuolella esittelemme monitahoarvioinnin tuloksia ja pyrimme näin nostamaan esiin kunkin projektin kohdalla niin hyviä käytäntöjä kuin kehittämistarpeitakin. Tuloksia lukiessa on hyvä muistaa, että arviointi ja siitä saadut tulokset ovat aina sidoksissa aikaan ja paikkaan. Kukin projekti elää arvioinnin aikana jotain tiettyä vaihetta ja tilanne saattaa puolen vuoden jälkeen olla erilainen. Lisäksi tulokset riippuvat siitä, mitä tahoja on haastateltu ja mistä näkökulmasta arviointi on tehty. Tässä arvioinnissa painottuu asiakasnäkökulma. Luvussa neljä Arvioinnin tulokset palautetaan aluksi mieliin realistisen arvioinnin lähtökohdat, jonka jälkeen pohditaan sen mahdollisuuksia käytännön työkaluna. Tämän jälkeen peilaamme asiakkaiden, työntekijöiden ja yhteistyökumppaneiden näkemysten kautta päivä- ja työtoiminnan hyviä käytäntöjä ja kehittämistarpeita. Katsomme mikä toimii" ja mikä taas ei. Luvun päättää arvioinnin yhteenveto, jossa havaintoja ja suosituksia käsitellään tapauskuvauksia yleisemmällä tasolla suhteuttaen niitä myös päivä- ja työtoiminnan yhteiskunnalliseen toimintaympäristöön.

Viimeisessä luvussa Lopuksi: Matkaeväitä ja rohkaisua käytännön toimijoille haluamme rohkaista käytännön toimijoita päivä- ja työtoiminnan toteutuksessa. Matkaeväiksi tarjoamme muun muassa joitakin projektinvetäjien ja työntekijöiden tärkeimmiksi kokemia oppeja projektin toteutuksesta. Ennen päivä- ja työtoiminnan pariin siirtymistä tahdomme kiittää sydämellisesti kaikkia haastattelemiamme asiakkaita, todellisia arjen sankareita, jotka antoivat osan itsestään ja kokemuksistaan päivä- ja työtoiminnan kehittämisen edistämiseksi. Lisäksi he antoivat meille arvioitsijoille, ja antavat raportin lukijoille, repullisen koskettavia elämänkokemuksia, jotka eivät jättäne ketään kylmäksi. Raporttia kirjoittaessamme harmittelimme sitä, että voimme välittää vain kalpean kuvan arkiseen elämään liittyvästä ilosta ja tuskasta. Emme varmaankaan pysty kirjoitetun tekstin kautta välittämään asiakkaiden osoittamaa kiitollisuutta päivä- ja työtoiminnan rahoittajalle ja mahdollistajalle, Raha-automaattiyhdistykselle, yhtä syvästi kuin se haastatteluissa tuli esiin. Selvää on kuitenkin se, että osallistuminen päivä- ja työtoimintaan, on sytyttänyt monen ihmisen ajatuksissa jo kerran sammuneeksi luullun toivon kipinän, tarjonnut uuden mahdollisuuden ja antanut voimia jatkaa eteenpäin. Projektien kanssa tehty yhteistyö on ollut hedelmällistä. Työntekijät ovat antaneet arviointiin oman merkittävän työpanoksensa ja jaksaneet nurkumatta vastata meidän pyyntöihimme. He ovat myös antaneet muiden alalla toimivien käyttöön kokemuksen kautta hankkimansa hyödyllisen tiedon. Kiitämme projekteja, sekä myös niiden yhteistyötahoja, arvioinnin eteen tehdystä työstä. Tahdomme kiittää lämpimästi myös Raha-automaattiyhdistyksen puolelta arvioinnin ohjaajana ja valvojana toiminutta ylitarkastaja Veli-Pekka Sinervuota sekä toimistopäällikkö Olli Paikkalaa, jotka ovat kannustaneet meitä työssämme. Lopuksi tahdomme vielä kiittää professori Aila Järvikoskea arvokkaista kommenteista. Rovaniemellä tammikuussa 2003 Sirpa Martti Ilmari Rostila Asko Suikkanen

1 RAHA-AUTOMAATTIYHDISTYKSESTÄ 2 Ensimmäiset pajatsotyyppiset raha-automaatit, joita yksityiset liikemiehet tuottivat Saksasta, ilmestyivät Suomeen jo 1920 luvulla. Melko pian alettiin arvostella sitä, että yksityisyrittäjät käyttävät ihmisten pelaamistarvetta vain omaksi hyödykseen. Valtiovalta puuttui tilanteeseen vuonna 1933 antamalla asetuksen, jonka mukaan vain hyväntekeväisyysjärjestöillä on yksinoikeus raha-automaatteihin. Järjestöjen keskinäinen kilpailu johti kuitenkin pian siihen, että vuonna 1937 annettiin uusi asetus, jonka perusteella pelitoiminnan harjoittaminen annettiin perustettavan yhdistyksen yksinoikeudeksi. Peleistä kertyvillä tuotoilla yhdistyksen tuli hankkia varoja kansanterveyden edistämiseen. Näin syntyi Raha-automaattiyhdistys (RAY), jonka perustivat kahdeksan hyväntekeväisyysjärjestöä yhdessä valtiovallan edustajien kanssa. RAY aloitti toimintansa huhtikuun alussa vuonna 1938, jolloin aloitettiin myös omien automaattien valmistus. Julkisoikeudelliseksi yhdistykseksi RAY muuttui vuonna 1962 annetulla asetuksella. RAY:n tehtävänä on kerätä rahapelitoiminnalla varoja vapaaehtoisten sosiaali- ja terveysjärjestöjen työn tukemiseen. Tätä työtä se on tehnyt jo 64 vuotta. Toiminnassaan RAY nojaa neljään arvoon: luotettavuus, asiakaslähtöisyys, toiminnallinen tehokkuus ja ihmisen arvostaminen. RAY:n toiminnassa korostuu vastuullisuus, mikä näkyy muun muassa siinä että se pyrkii avustustoiminnassaan turvaamaan järjestöjen pitkäjänteisen toiminnan sekä pelitoiminnassa ehkäisemään yksilöille pelaamisesta aiheutuvia taloudellisia ja sosiaalisia haittoja. RAY:llä on nykyisin yksinoikeus raha-automaatti- ja kasinopelitoimintaan sekä kasinon pitoon Suomessa. Lisäksi liiketoimintaan kuuluu edelleen automaattien valmistus omaan käyttöön. Pelitoimintaa valvoo sisäasiainministeriö ja avustustoimintaa sosiaali- ja terveysministeriö. RAY:n toimintaa säädellään seuraavissa laeissa ja asetuksissa: Arpajaislaki (N:o 1047/2001, Valtioneuvoston asetus Raha-automaattiyhdistyksestä (N:o 1169/2001, Laki raha-automaattiavustuksista (N:o 1056/2001) ja Valtioneuvoston asetus eräistä raha-automaattiavustuksiin sovellettavista määrärahoista (N:o 1170/2001). Toiminnassaan RAY nojaa neljään arvoon: luotettavuus, asiakaslähtöisyys, toiminnallinen tehokkuus ja ihmisen arvostaminen. Toiminnassa korostuu vastuullisuus, mikä näkyy muun muassa siinä että se pyrkii avustustoiminnassaan turvaamaan järjestöjen pitkäjänteisen toiminnan sekä pelitoiminnassa ehkäisemään yksilöille pelaamisesta aiheutuvia taloudellisia ja sosiaalisia haittoja. (www.ray.fi) Raha-automaattiyhdistykseen kuuluu 97 sosiaali- ja terveysalan valtakunnallista jäsenjärjestöä, joiden edustajat kokoontuvat kerran vuodessa yhdistyksen

3 kokoukseen, joka on ylin päättävä elin. Raha-automaattiyhdistyksen hallitus koostuu valtioneuvoston määräämistä ja RAY:n jäsenjärjestöjen valitsemista henkilöistä. Rahaautomaattiyhdistyksen hallituksen muutaman vuoden välein hyväksymiä keskipitkän aikavälin avustuslinjauksia täsmentävät yhdistyksen hallituksen vuosittain hyväksymät avustusvalmistelua koskevat periaatteet, joissa tarkastellaan monivuotisia avustuslinjauksia yhteiskunnallisen kehityksen ja tarpeiden sekä jaettavissa olevien varojen kehikossa. Raha-automaattiyhdistyksen avustustoiminnan päämääränä on terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen sosiaali- ja terveysalan yleishyödyllisten yhteisöjen toimintaa ja hankkeita tukemalla. Tämä päämäärä kytkee avustustoiminnan osaksi yhteiskunnan sosiaali- ja terveyspoliittista toimintajärjestelmää. Päämääräänsä nähden avustustoiminta on välillistä, koska kansalaisten hyvinvointiin tähtäävää toimintaa toteuttavat avustettavat yleishyödylliset yhteisöt ja säätiöt. Avustustoiminnan tavoitteena on tämän yleisen päämäärän puitteissa painottaa erityisesti sellaisia toimintoja ja hankkeita, jotka tukevat ja edistävät heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten omaa aktiivisuutta, itsenäistä selviytymistä ja elämänhallintaa. Raha-automaattiyhdistyksen tilikauden voitto jaetaan (liite 1) vuosittain avustuksina yleishyödyllisille ja oikeuskelpoisille sosiaali- ja terveysalan järjestöille 1. Avustustoiminnan painoalueina korostetaan entistä voimakkaammin avun ja tuen turvaamista niille väestöryhmille ja perheille, joiden osalle taloudelliset ja sosiaaliset sekä yleisestä turvattomuudesta johtuvat ongelmat kasaantuvat. Tällaisia väestöryhmiä ovat esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmaiset, köyhät ja ylivelkaantuneet, vammaiset ja vaikeasti pitkäaikaissairaat sekä pitkäaikaistyöttömät. Kohderyhmään kuuluvat myös paljon apua ja tukea tarvitsevat ikääntyvät ihmiset. (Myllymäki & Tetri 2001, 283-284; Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan tulossopimukset vuodelle 2001.) RAY:n liikevaihto oli vuonna 2001 553,3 miljoonaa. Tulos oli 383,1 miljoonaa, josta jaettiin vuonna 2002 377,3 miljoonaa terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen. Vuonna 2002 avustuksia myönnettiin 1115 järjestölle yhteensä 279,5 miljoonaa. Vuonna 2002 jako-osuudet avustuslajeittain olivat: investointiavustukset 82,5 miljoonaa, kohdennetut toiminta-avustukset 82,0 miljoonaa, projektiavustukset 70,7 miljoonaa ja yleisavustukset 44,3 miljoonaa. 1 RAY:n avustustoiminnan piirissä olevien ja RAY:stä avustusta hakevien kannattaa tutustua seuraaviin julkaisuihin: 1) Raha-automaattiyhdistyksen Projektihallinnan opas, jota on jaettu Raha-automaattiyhdistyksen avustusten piirissä oleville järjestöille. Oppaan voi myös tilata RAY:n avustusosastolta. 2) Myllymäki, Arvo & Tetri, Eija 2001: Raha-automaattiyhdistys kansalaispalvelujen rahoittajana teokseen, joka löytyy myös osoitteesta: www.kaks.fi/pages/julkaisut/pdf/tutkimus32.pdf

4 Vuonna 2002 avustuksen piiriin hyväksyttyjä hankkeita, projekteja ja toimintoja oli yhteensä 2326. Avustettujen toimintojen pääluokat olivat jako-osuuksien suuruuden mukaisessa järjestyksessä: kansalaisjärjestötoiminta 84,9 miljoonaa, kuntoutus-, kurssi-, leiri- ja lomatoiminta 69,8 miljoonaa, palvelu- ja tuettu asuminen 64,4 miljoonaa, kotona selviytymisen ja omaisten tukeminen 22,9 miljoonaa, päiväke s- kus- ja työtoiminta 19,4 miljoonaa sekä kriisipalvelut 18,1 miljoonaa. Lisäksi sotainvalidien sairaskotien käyttömenoihin ja rintamaveteraanien kuntoutukseen käytettiin 97,8 miljoonaa. Vuoden 2002 päiväkeskus- ja työtoimintoihin kohdennettiin 19,4 miljoonaa. Näitä toimintoja toteuttivat 252 järjestöä runsaassa kolmessasadassa kohteessa. Päivä- ja työtoimintoihin suunnattavilla avustuksilla tuetaan tyypillisesti toimintoja, joiden tarkoitus on lisätä sosiaalista ja toiminnallista aktiivisuutta sekä päivittäisen elämisen taitoja (www.ray.fi). Sosiaali- ja terveysministeriön ja raha-automaattiyhdistyksen välisessä avustustoimintaa koskevassa tulossopimuksessa vuodelle 2001 todetaan päiväkeskus- ja työtoiminnan osalta seuraavasti: Päiväkeskus- ja työtoiminnat ovat merkittävä osa vajaakuntoisten avopalvelujen verkostoa ja suuren työttömyyden myötä niiden merkitys on korostunut. Avustuksia kohdennetaan mielenterveys- ja päihdeongelmaisten työtoimintoihin ja toimintakeskuksiin, nuorten työpajoihin ja toimintakeskuksiin sekä vanhusten päivätoimintapaikkoihin. Päivä- ja työtoimintojen niveltymistä asumiseen liittyviin tukipalveluihin sekä muihin paikkakunnan palveluihin tehostetaan riittävän kattavan ja yhtenäisen palvelu- ja tukiverkostokokonaisuuden aikaansaamiseksi. (Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan tulossopimukset vuodelle 2001.) Päivä- ja työtoiminnan arviointi sisältyy Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) vuoden 2002 arviointisuunnitelmaan. Arviointisuunnitelmien tekeminen liittyy siihen, että Raha-automaattiyhdistyksessä on ryhdytty panostamaan entistä enemmän avustettavien toimintojen arviointiin ja seurantaan. Ensimmäinen askel tähän suuntaan otettiin kun yksi toimihenkilö, käsillä olevan arvioinnin ohjaajana ja valvojana toiminut ylitarkastaja Veli-Pekka Sinervuo, nimettiin päätoimisesti huolehtimaan arvioinnin suunnittelusta ja seurannasta (www.ray.fi Avustusinfo 3/01). Järjestö- ja toimintakentän laajuuden vuoksi resursointia tultaneen lisäämään entisestäänkin joko ostopalveluna tai lisäämällä arviointotoimintojen resursointia oman organisaation sisällä. Raha-automaattiyhdistyksen avustustoiminnan arviointi on tärkeää, sillä avustustoimintaa koskevaa ajantasaista arviointitietoa tarvitsevat monet tahot: RAY, kun se valmistelee avustuksia koskevaa jakoehdotusta (priorisoi jakoehdotukseen sisältyviä hankkeita ja järjestöjä) RAY avustustoiminnan kehittämiseen

5 RAY:n hallitus päättäessään avustustoimintaa koskevista linjauksista ja jakoehotuksista Sosiaali- ja terveysministeriö tulossopimuksen seurantaan sekä ohjaus- ja valvontatehtävän toteuttamiseen Ministeriön virkamies esitelläkseen virkavastuulla Raha-automaattiyhdistyksen valmisteleman jakoehdotuksen avustusten jaosta päättävälle valtioneuvostolle Järjestöt toiminnan kehittämiseen Yhteiskunta tiedostaakseen mikä merkitys avustusjärjestelmällä on yhteiskunnan ja sosiaali- ja terveyspolitiikan kannalta tarkasteltuna, kohdistuvatko avustukset oikeisiin kohteisiin ja onko RAY:n avustustoiminta linjassa sosiaali- ja terveyspoliittisten linjausten kanssa Tehokkailla arvioinneilla voidaan katsoa olevan ennalta ehkäisevää vaikutusta. Arviointien lisääminen johtanee siihen, että järjestöt pyrkivät tuloksellisempaan toimintaan, kun ne tietävät, että keskeinen rahoittaja arvioi niiden toimintaa. (Myllymäki & Tetri 2001, 200-205.) Tärkeintä on kuitenkin se, että järjestöissä arvioinnista tulee oleellinen osa niiden suunnittelu- ja kehittämistoimintaa, mikä koituu lopulta asiakkaiden eduksi. 2 HYVIEN KÄYTÄNTÖJEN ARVIOINTI: LÄHTÖKOHDAT, TAVOITTEET JA TOTEUTUS Käsillä oleva arviointihanke sai alkunsa kun ylitarkastaja Veli-Pekka Sinervuo Rahaautomaattiyhdistyksestä lähetti tarjouspyynnön tammikuun alussa 2002 Lapin yliopiston ennakointi- ja arviointikeskuksen johtaja Asko Suikkaselle. Tarjouspyyntöön vastattiin ja RAY hyväksyi tarjouksen. Raha-automaattiyhdistyksen ja Lapin yliopiston edustajat allekirjoittivat sopimuksen helmikuun alussa. Sinervuo lähetti arvioitaville järjestöille tiedotteen arvioinnin suorittamisesta. Käsillä oleva arviointi toteutettiin 1.3.-31.12.2002 Lapin yliopiston ennakointi- ja arviointikeskuksessa. Päävastuun arvioinnin toteutuksesta ovat kantaneet sosiologian professori Asko Suikkanen Lapin yliopistosta ja hyvinvointipalvelujen professori Ilmari Rostila 2 Tampereen yliopistosta. Tutkijana ja yhdyshenkilönä on toiminut tutkija Sirpa Martti Lapin yliopistosta ja tutkimusapulaisen tehtäviä on hoitanut osan aikaa yht.yo Pasi Satokangas. Arviointityön ohjaajana ja valvojana rahoittajan (RAY) puolelta on toiminut ylitarkastaja Veli-Pekka Sinervuo Raha-automaattiyhdistyksen valvontatoimistosta. (Liite 2.) 2 Ilmari Rostila kävi esittelemässä käsillä olevaa arviointia 10.-12.10. 2002 Sevillassa pidetyssä kansainvälisessä, European Evaluation Societyn (EES) http://www.europeanevaluation.org/ järjestämässä, konferenssissa.

6 2.1 Arvioinnin lähtökohdat ja tavoitteet Arvioinnin tilaaja, Raha-automaattiyhdistys, asetti arvioinnin tehtäväksi kerätä tietoa päivä- ja työtoiminnan hyvistä käytännöistä ja kehittämistarpeista. RAY halusi erityisesti, että arvioinnissa painotetaan asiakas- ja kehittämisnäkökulmaa. Arvioinnin tavoitteena on selvittää arvioinnin kohteena olevien järjestöjen toteuttaman päivä- ja työtoiminnan hyviä käytäntöjä ja onnistumisen taustoja sekä vaikuttavuutta. Vaikutuksilla tarkoitetaan tässä arvioinnissa muutoksia asiakkaan (hyvinvoinnin) olosuhteissa. Suunnitteluvaiheessa tutkimuksen tavoitteeksi asetettiin projektikohtaisten hyvien ja toimivien, sekä toisaalta huonojen ja toimimattomien, käytäntöjen kuvaaminen ja vaikuttavien tekijöiden tulkinta. Toiminnan onnistumisen taustoja, kehittämisalueita ja vaikuttavuutta lähdettiin selvittämään projektikohtaisesti tapausanalyysien pohjalta. Arviointi päätätettiin toteuttaa monitahoarviointina ja näkökulmaksi valittiin realistinen arviointi (Pawson & Tilley 1997; Kaarlejärvi 2000; Rostila 1999, 2001; Suikkanen 2001). Tarkastelun kohteeksi päätettiin ottaa päivä- ja työtoiminnan toimeenpano sekä tavoitteet ja toimintamallit. Arvioinnissa pyrittiin erityisesti löytämään päivä- ja työtoiminnan hyviä/huonoja käytäntöjä tarkastelemalla kahta mielenterveystyössä, päihdetyössä ja nuorisotyössä toimivan järjestön toimintamalleja vaikuttavuuden näkökulmasta. Käsillä olevaan arviointiin Raha-automaattiyhdistys valitsi kuusi rahoittamaansa päiväja työtoimintaa toteuttavaa järjestöä eri puolilta Suomea (liite 3). Järjestöjen valintakriteerinä oli, että näiden järjestöjen toimintaa voidaan pitää verrattain mallikelpoisena. Arvioinnin kohteena olevat, järjestöissä toteutettavat, projektit ovat: Tampereen A-kilta ry/yhdyskuntatyö: Hippostupa, Härmälätupa, Muonatupa (Tampere) Ventuskartano ry/asuntokoti Hermanni/päiväkeskus (Kokkola) Tampereen Mielenterveysyhdistys TAIMI ry/ruusan kahvila (Tampere) Rovalan Setlementti ry/jokkatupa (Rovaniemi) Iisalmen Nuorison Tuki ry/kehypaja, nuorisokahvila Monttu, Jarrenpihan asunnot, Nuorten tukikeskus Ihala (Iisalmi) Kaks Kättä työpaja Oy/Askel askeleelta -projekti (Seinäjoki) Tässä yhteydessä on erikseen korostettava sitä, että tarkoituksena ei ole ollut arvioida toimintaa ns. tilivelvollisuusmielessä. Arviointi on tapahtunut erillään avustusten käytön valvonnasta (Myllymäki & Tetri 2001, 203). Arvioinnin tarkoituksena ei ole myöskään tuomita tähän arviointiin valittujen järjestöjen ja projektien

7 toimintaa, vaan tuottaa yleistä tietoa päivä- ja työtoiminnan toteutuksesta sekä hyvistä käytännöistä ja kehittämistarpeista. Raha-automaattiyhdistyksessä ollaan kiinnostuneita arvioinnin kohteeksi valittujen järjestöjen toiminnasta nimenomaan siksi, että niiden verrattain mallikelpoisen toiminnan arvioinnista voidaan saada laajasti levitettävissä ja muiden järjestöjen/projektien hyödynnettävissä olevaa tietoa. Arvioinnin kohteena olevat projektit toimivat ikään kuin näytteinä hyvistä käytännöistä ja toiminnan kehittämistarpeista muille päivä- ja työtoiminnan saralla työskenteleville uusille ja vanhoille toimijoille. Käsillä olevaan arviointiin, kuten arviointiin yleensäkin, liittyy vahvasti kehittämisen idea. Tämän arvioinnin yhtenä tehtävänä on osoittaa järjestöjen toiminnan kehittämisalueita ja esittää joitakin suosituksia toiminnan kehittämiseksi. Kehittämisen lisäksi tarkoituksena on välittää tietoa myös siitä, missä järjestöt kokevat epäonnistuneensa ja mitä virheitä (esim. erilaiset kokeilut, painopistealueet, erilaisille asiakasryhmille suunnattujen toimintojen yhdistäminen) niissä on tehty toimintahistorian aikana. Koettujen epäonnistumisten ja virheiden esiin nostamisen ideana on, että kaikkien projektien ei tarvitse tehdä samoja virheitä kerta toisensa jälkeen, vaan toistenkin tekemistä virheistä voidaan oppia. Hyvien ja huonojen käytäntöjen etsiminen liittyy tätä kautta toiminnan vaikuttavuuden, tuloksellisuuden ja tehokkuuden edistämiseen. On tavallista määritellä hyvä käytäntö suhteessa innovatiivisuuteen (Bühler 2001) tai generatiivisuuteen (Arnkil 2001). Hyvän käytännön innovatiivinen ulottuvuus on läsnä myös käsillä olevassa tarkastelussamme siten, että kaikki tarkastelemamme toimintayksiköt ovat tuoneet paikalliseen palvelutarjontaan uusia elementtejä. Arviointiraportin on tarkoitus toimia työkaluna uusille toimijoille siten, että se helpottaisi niiden onnistumista tällä tehtäväalueella. Raportti palvelee eräänlaisena viitteellisenä tarkistuslistana ja/tai ideakirjana järjestöille. Arvioinnin tuottaman tiedon pyrkimyksenä on hyödyttää alalla toimivia järjestöjä toiminnan suunnittelussa, tehostamisessa, itsearvioinnin suunnittelussa ja toteutuksessa, laadunhallinnassa sekä toiminnan kehittämisessä. Lisäksi arvioinnista saatua tietoa on mahdollista käyttää yhtenä viitteellisenä työkaluna päätöksenteossa. Hyvien/huonojen käytäntöjen selvittämisen tavoitteet lyhyesti ovat: tuottaa järjestöille hyödynnettävissä olevaa tietoa järjestöjen toteuttaman päivä- ja työtoiminnan hyvistä käytännöistä ja vahvuuksista, sekä huonoista käytännöistä ja kehittämisalueista selvittää järjestöjen toteuttaman päivä- ja työtoiminnan vaikuttavuutta antaa suosituksia toiminnan kehittämiseksi toimia yhtenä päätöksenteon viitteellisenä työkaluna RAY:lle

2.2 Realistinen monitahoarviointi näkökulmana 8 Voidakseen arvioida jonkin kohteen arvoa, hyvyyttä tai onnistuneisuutta, pitää ensin tietää mikä tuo arvioitava kohde oikeastaan on. Tähänastisessa arviointitutkimuksessa on muodostettu yleiskuvaa työllistymistä tukevien ja syrjäytymisen vastaisten hankkeiden ja hyvien käytäntöjen kokonaisuudesta yhtäältä ohjelmatasolla ja toisaalta teemanäkökulmasta. Myös yksittäisiä projekteja on arvioitu runsaasti. Tässä tutkimuksessa pyritään arvioimaan suhteellisen intensiivisesti kuutta erityyppistä päivä- ja työtoiminnan projektia ja toimintakokonaisuutta, yhdistäen perusteellinen tapauskuvaus ja vertailumahdollisuus. Tarkoituksena on perehtyä kunkin projektin erityispiirteisiin, samalla kun kuvataan yleisemmin niiden yhteiskunnallista merkitystä, vaikuttavuutta ja toteutuksen onnistuneisuutta. Käytämme arvioinnissa realistisen monitahoarvioinnin lähestymistapaa, jossa yhdistämme realistisen arvioinnin ja monitahoarvioinnin periaatteita. Monitahoarvioinnin 3 lähtökohtana on ajatus, että toiminnalla, kuten päivä- ja työtoiminnalla, on erilaisia merkityksiä eri osapuolille. Tämä liittyy osapuolten erilaisiin arvoihin ja etuihin, mutta myös siihen että he oikeasti näkevät toiminnasta eri puolia. Osapuolia voivat olla asiakkaat, toiminnan vetäjät ja eri yhteistyökumppanit. He tarkastelevat toimintaa, hankkeen tai palvelukäytännön, toimivuutta eri näkökulmista. Toiminnan onnistuminen voi merkitä asiakkaalle eri asioita kuin toiminnan vetäjälle. Monitahoarvioinnissa pyritään muodostamaan toiminnasta kokonaiskuvaa eri näkökulmia yhdistellen. Toiminnan onnistuneisuuden arviointi tehdään tältä pohjalta. Monitahoarviointi ottaa siten vakavasti ja tosissaan lähtökohdakseen arvioitavan kohteen merkityksen ihmettelyn. Tässä suhteessa se eroaa ns. positivistisesta vaikuttavuustutkimuksesta, jossa kokeellisen asetelman avulla selvitetään arvioitavan kohteen - vaikkapa uuden työllistämismallin - vaikuttavuutta. Koeasetelma edellyttää, että meillä on etukäteen tarkka käsitys siitä mikä arvioitava kohde on, mitkä ovat ne vaikuttavuuden kannalta keskeiset tekijät ja tulosmuuttujat jotka voidaan helposti mitata. (ks. Vartiainen 2001). Monitahoarvioinnissa ei hyväksytä tätä lähtökohtaa, vaan kiistetään itsestään selvä, yksi totuus arvioitavasta kohteesta. Rahoittajan, asiakkaan ja projektin vetäjän näkökulmista päivä- ja työtoiminta merkitsee eri asioita. Osapuolten roolin korostamisen ja laadullisen lähestymistavan kautta ajatellaan päästävän arvioitavasta kohteesta monipuolisempaan käsitykseen kuin kvantitatiivisessa, muutoksen mittaukseen perustuvassa tarkastelussa. 3 Monitahoarviointi on saanut vaikutteita ns. konstruktionistisesta neljännen sukupolven arvioinnista (Guba & Lincoln 1989), jossa pyritään selvittämään eri osapuolten toimintaa koskevia näkökulmia ja versioita ja synnytetään niitä koskevaa vuoropuhelua. Monitahoarviointi, jota on Suomessa kehittänyt mm. Pirkko Vartiainen (1993, 1994) ja ns. responsiivinen arviointitutkimus (Rauhala 1999a ja 1999b) perustuvat edunsaajien näkökulmien korostamiseen ja laadulliseen tietoon. Niissä selvitetään toiminnan prosesseja ja osapuolten näkökulmia.

9 Monitahoarvioinnin heikkoutena on kuitenkin vähäinen yleistettävyys: toiminnasta ja sen vaikuttavuudesta saadaan kovin subjektiivista tietoa. Tälle kvalitatiiviselle arviointitavalle on: ominaista subjektivismi, tutkija pyrkii läheisempään kosketukseen arvioivan ilmiön kanssa. ( ) Arvioinnin johtopäätökset perustuvat ilmiöiden yksilöllisiin ominaisuuksiin ja niiden erojen tarkasteluun, joten arviointiprosessissa saadusta informaatiosta ei voida vetää yleistettäviä johtopäätöksiä. (Vartiainen 2001.) Realistinen arviointitutkimus korostaa - erilliset näkökulmat ylittävien - vaikutusyhteyksien selvittämistä arviointitutkimuksen tehtävänä. Siksi se sitoutuu arvioitavan käytännön, sen toimintaympäristön ja niiden välisten (vuoro)vaikutussuhteiden teoreettiseen ja empiiriseen tutkimukseen (Pawson & Tilley 1997). Projektin menestymistä arvioidaan analysoimalla projektitoiminnan ja (projektin) tavoitteiden saavuttamisen syy-seuraus suhdetta, ajatellen että on olemassa mekanismeja, jotka aiheuttavat tavoiteltuja muutoksia. Tutkimuksen tarkoituksena on auttaa vähitellen tuntemaan ja ymmärtämään kyseisiä mekanismeja. Mekanismien tunteminen on ilmiöiden käsittämistä ja ymmärtämistä, oletuksia siitä mikä toiminnassamme aiheuttaa tavoiteltuja muutoksia, eli projektin tuloksia. Tutkimuksen tehtävänä on selventää ja koetella mekanismien toimivuutta koskevia oletuksia. (Pawson & Tilley 1997; Kuusela 2001, 89) etsien vastausta kysymyksiin mikä toimii, kenen kohdalla ja missä olosuhteissa. Tämä merkitsee yleistämistä ymmärtämisidean suunnassa. Realistisessa arvioinnissa kiinnitetään huomiota: Mekanismeihin kohteena. Mitä ovat sellaiset voimat (mekanismit), jotka aiheuttavat tai vähentävät sosiaalisia ongelmia ja joihin voitaisiin vaikuttaa. Mekanismeihin keinoina. Millä keinoilla (mekanismit) voidaan vaikuttaa? Toimintaympäristöön (konteksteihin). Mikä on olosuhteiden merkitys ongelmien syntymisessä ja niitä vastustavan toiminnan onnistumisessa? Tuloksiin. Mitkä ovat toiminnan tulokset, toivotut muutokset? Oppimiseen. Miten arvioitsija oppii vaikutusyhteyksistä päätöksentekijöiltä, toiminnan vetäjiltä ja osallisilta? Realistisessa arvioinnissa tärkeitä kysymyksiä ovat: Miksi toivottu muutos tapahtuu, mikä meidän käytännöissämme ja toimintatavoissamme saa aikaan haluttuja muutoksia eli suotuisaa kehitystä (tuloksia) ja missä olosuhteissa? Realistisessa arvioinnissa on myös paikallaan - samaan tapaan kuin monitahoarvioinnissa - esittää ihmettelevä kysymys mikähän tämä arvioitava kohde oikeastaan on. Arvioinnin kohde ymmärretään nimittäin realismissa avoimeksi järjestelmäksi, jolla on oma rakenteensa ja jossa on yhtä aikaa eri toimijoita kuten asiakkaat, työntekijät, taustajärjestö, rahoittaja, yhteistyökumppanit ja kunnan päätöksentekijät. Hyvää sosiaalista käytäntöä ei voida näin ollen määritellä eikä löytää yksiselitteisesti jonkun tietyn tahon määrittämänä eikä yhdellä mittarilla. Tämän ongelman ratkaisuun tarvitaan monitahoarviointia, jossa

10 joudutaan tekemään valintoja sen suhteet mitkä tahot otetaan mukaan arviointiin. Näin ollen hyvä käytäntö ( totuus ) määrittyy aina arvioinnissa mukana olevien tahojen näkökulmasta. Yhtä ainoaa, ja oikeaa, hyvää käytäntöä ei voida esittää, vaan hyvä käytäntö on se minkä arvioinnissa mukana olevat katsovat sen olevan. Totuus on pitkälle myös neuvottelun tulos. Ja vaikea filosofinen kysymys. Arvioitava käytäntö on eri näkökulmista täydentyvä kokonaisuus, joka sijaitsee monitasoisessa, syvyyssuunnassa erittelyn kautta avautuvassa sosiaalisessa todellisuudessa. Siksi vaikutusyhteyksien selvittäminen on monimutkainen ja haastava tehtävä. Projektit toteutetaan muuttuvassa sosiaalisessa maailmassa, jolloin niiden toimivuus ja vaikuttavuus voi kumoutua tai lisääntyä muuttuvien ympäristöjen (kontekstien) ja mekanismien ennakoimattoman vaikutuksen takia. (Pawson & Tilley 1997, 214-219; Kuusela 2001, 89-90.) Realismi auttaa paikantamaan projekteja yhteiskunnalliseen toimintaympäristöönsä ja tältä pohjalta pohtimaan niiden merkitystä, toimivia mekanismeja, vaikutuksia ja toimintamallin kehittymistä ( mitä tapahtui ja miksi ). Realistisessa monitahoarvioinnissa selvitetään eri osapuolten näkökulmaa siihen mikä toimii, kenen kohdalla ja missä olosuhteissa. Realistisen monitahoarvioinnin tarkoituksena on avata eri osapuolten näkökulmasta hankkeen tai palvelukäytännön toimivuutta. Realistinen arviointiote, auttaessaan lisäämään arviointitiedon yleistettävyyttä, täydentää monitahoarviointia. Realistisessa monitahoarvioin-nissa muodostetaan aineistolähtöisesti (induktiivisesti) kuvaa siitä, miksi toiminta onnistui: mitkä tekijät vaikuttivat asiakkaiden, ammattilaisten ja yhteistyötahojen näkökulmasta toiminnan onnistuneisuuteen. Voidaan myös sanoa, että näin rakennetaan uskottavia oletuksia arvioitavan toimintatavan toimivuudesta. Uskottavien oletusten rakentaminen on kuitenkin eri asia kuin oletusten varsinainen koettelu tai testaaminen, joka edellyttäisi oletusten lausumista ennen aineiston analysointia ja keruuta. Tämä toimintamalleja koskevien oletusten koettelu olisi realistisen arviointitutkimuksen näkökulmasta tärkeätä. Projektien piirissä ei kuitenkaan ole aivan selkeitä oletuksia. Käytännössä projektit usein mielletään pikemminkin yksittäisiksi projekteiksi kuin toimintamalleiksi. Voidaan puhua myös projektien teoriattomuudesta (vrt. Kinnunen 2000, Vartiainen 2001). Projektit ovat ehkä enemmänkin (pienimuotoisia) muutoskertomuksia kuin selvärajaisia interventioita. Juuri tämän vuoksi arvioinnissamme painottuu monitahoarvioinnin merkitys. Arvioinnin tarkastelussa painottuu enemmän järjestelmänäkökulma kuin yksilöllisten siirtymäpolkujen ja yksilötason vaikutusten selvittäminen. Projektien toimintaa palvelujen järjestämisessä eritellään yhteiskunnallisen tilanteen ja palveluorganisaatioiden ympäristössä. Päivä- ja työtoiminta merkitsee kuntouttavaa ja ohjaavaa siirtymätilaa työelämään ( siirtymätilojen järjestäminen, vrt. Arnkil ym. 2000). Lisäksi, kun yhteiskunnassa on käytännössä luovuttu täystyöllisyyden mallista, toimintamuodot saavat myös merkitystä elämän mielekkyyttä tarjoavina sosiaalisina

11 ympäristöinä. Tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka projekti onnistuu palvelujärjestelmän kokonaisuudessa, yhteistyössä ja suhteissaan eri toimijatahojen kanssa, järjestämään päivä- ja työtoimintaa, siirtymätiloja työelämään ja elämän mielekkyyttä tarjoavia sosiaalisia ympäristöjä. Näin ollen projektien toimintaympäristöjä ja vaikuttavia mekanismeja ei selvitetä ensisijaisesti yksilöllisten siirtymis- ja sopeutumispolkujen kannalta. Tämän vuoksi ja koska muutoksien mittaaminen ei ollut mahdollista - osallistujien elämäntilannetta, taustaa, perhesuhteita, harrastuksia, vaikuttavia mekanismeja ja tuloksia ei kuvata ja tutkita kvantitatiivisesti. Toiminnan merkitystä ja projektien kokemista yksilön elämän mielekkyyden ylläpitämisen, hyvinvoinnin ja siirtymien kannalta tarkastellaan laadulliseen haastatteluun perustuvien esimerkkien avulla. Pyrimme kuvaamaan päivä- ja työtoiminnan toimivuutta, onnistuneita ja vähemmän onnistuneita toimintatapoja ja palvelujen järjestämistä seuraavilla kolmella tarkastelutasolla: (1) projekti (organisaatio), työ- ja päivätoiminnan järjestäminen ja vuorovaikutus asiakkaiden kanssa (2) palvelujärjestelmä, lähiorganisaatiot ja projektit (3) yleinen yhteiskunnallinen tilanne, työ- ja päivätoiminta ja projektien käytännöt Tarkastelutasolla I painopisteenä on kuvata projektien keinoja ja sitä kuinka ne purevat suhteessa osallistujien ongelmatilanteisiin paikallisessa ympäristössä. Keskeistä tässä on selvittää miten projekti toimii asiakkaiden kannalta. Kuvaamme ensin järjestön toimintaa yleensä ja arvioitavan projektin toimintaa erityisesti (esim. A- killan toiminta ja yhdyskuntatyö osana A-killan toimintaa). Tähän kuuluu projektin toiminta, resursointi ja sisäisen työnjaon järjestäminen. Kuvamme myös mitä palveluja ja toimintoja asiakkaille tarjotaan (esim. neuvonta, ohjaus, kotipalvelu, keskusteluryhmät, vapaa-ajantoiminta, harrastustoiminta, työtoiminta). Toiseksi erittelemme projektin toimintaideaa ja toimintamallia eli tavoitteita, keinoja ja aiottuja vaikutuksia: millä keinoin haluttuja vaikutuksia pyritään aikaansaamaan. Kolmanneksi selvitämme projektin keinojen/mekanismien toimivuutta. Tähän kuuluvia kysymyksiä ovat: millaisia muutoksia (vaikutuksia) projektissa mukana olo on aiheuttanut asiakkaiden tilanteisiin, millä tavalla asiakkaan oma elämäntilanne on muuttunut ja kuinka paljon projektista riippumattomia vaikutuksia on tapahtunut; mitkä tekijät projektissa (toimintamallissa) näyttäisivät saavan aikaan haluttuja muutoksia (vaikuttavat mekanismit, asiakkaan kannalta toimivat jutut ) ja millä keinoin ja millaisissa tilanteissa vaikuttavat mekanismit saadaan käyntiin? Selvitämme myös, neljänneksi, toiminnan aikana kohdattuja ongelmia ja niiden ratkaisuja sekä kantapään kautta, tai muuten, saatuja oppeja (Mitä on opittu?). Edellisten erittelyjen pohjalta arvioimme mikä projektissa (toimintamallissa) on toimivaa ja hyvää? Mikä ei toimi tai on huonoa?

12 Tarkastelutasolla II kuvataan ja analysoidaan kunkin projektin toiminnan suhdetta julkiseen palvelujärjestelmään ja muiden palveluntuottajien toimintaan. Taustaksi kuvaamme projektin kannalta merkittäviä sosiaalisia ongelmia, esimerkiksi päihdetyön osalta päihteiden käytön laajuutta ja päihdeongelmaa yleensä ja kyseisellä paikkakunnalla erityisesti, päihteiden käytön aiheuttamia yksilöllisiä, sosiaalisia ja yhteiskunnallis-taloudellisia seurauksia, valtakunnallista päihdepolitiikkaa ja paikallista päihdepolitiikkaa. Toiseksi selvitämme projektin taustaa, käynnistämistä ja toiminnan vakiintumista. Tähän liittyvät projektin syntyhistoria (esim. ongelman kärjistyminen paikkakunnalla; arvot ja eettiset periaatteet; projektin valmistelu, resurssit, toimintaympäristö, toteutus) ja projektin tarve ( sosiaalinen tilaus ja toiminnan perustelut). Keskeinen kysymys on miten projektin paikallinen yhteiskunnallinen ympäristö on vaikuttanut projektin syntymiseen, sen sisällön muotoutumiseen, toimintaedellytyksiin ja projektin onnistumiseen kokonaisuudessaan (projektin onnistumisen paikalliset edellytykset ja ehdot)? Kolmanneksi selvitämme projektin toteuttaman päivä- ja työtoiminnan suhdetta paikalliseen palvelujärjestelmään eli sitä millä tavalla projekti liittyy toiminnallisesti kunnan ja muiden järjestämiin palveluihin ja asiakkaiden problematiikkaan (asiakaskunta, asiakkaiden ongelmat, niiden taustat ja asiakkaiden tarpeet). Tähän liittyy projektin yhteistyöverkosto ja yhteistyö muiden tahojen kanssa. Pohdimme myös tällä tasolla toiminnan aikana kohdattuja ongelmia ja niiden ratkaisuja sekä kantapään kautta, tai muuten, saatuja oppeja (Mitä on opittu?), sekä miten toimintaa, toimintamallia, sen tarpeellisuutta ja tulevaisuuden näköaloja voidaan tältä pohjalta arvioida. Tarkastelutasolla III käsittelemme päivä- ja työtoiminnan merkitystä, paikkaa ja tehtävää suhteessa yleiseen yhteiskunnallisen kehitykseen. Jäsennämme projekteja koskevia havaintojamme pohtien miten projektit vastaavat yhteiskunnalliseen tilaukseen, miten projekteja, niiden arvoja, toimintatapoja ja ympäristösuhdetta voidaan arvioida laajempaa yhteiskunnallista tilannetta vasten? Kysymme myös millaisia tavoitteita ja tehtäviä päivä- ja työtoiminnalle voidaan asettaa ja miten projektit ovat toteuttaneet näitä tehtäviä. Arviointi ei ole toimintojen toimeenpanon yksityiskohtaista arviointia, vaan realistisen arviointiasetelman mukaan toimintamekanismin ja toimintaympäristön aikaansaamien vaikutusten esittämistä, tulkitsemista ja niihin perustuvien hyvien käytäntöjen nimeämistä sekä kehittämisideointia. Hyvät/ huonot toimintakäytännöt voivat liittyä projektin suunnitteluun, yhteistyötahojen kanssa työskentelyyn, asiakkaan kohtaamiseen, asiakkaaksi tuloon tai asiakkuuden lopettamiseen, ohjaukseen tai mihin tahansa toimintaan. Hyviä/huonoja toimintamalleja etsitään kuitenkin asiakaslähtöisesti ja asiakkaan näkökulmasta etsimällä vastauksia sellaisiin kysymyksiin, kuten: Millaisena asiakas näkee hyvän/huonon (projekti)työntekijän? Kuinka työntekijä kohtaa asiakkaan? Millaista tukea työntekijä asiakkaalle antaa?