Päätösanalyysihaastattelut tavoitesäännöstelyjen muodostamisessa

S u o m e n y m p ä r i s t ö 602 LUONTO JA LUONNONVARAT Mika Marttunen ja Merja A. Turunen Päätösanalyysihaastattelut tavoitesäännöstelyjen muodostamisessa Esimerkkinä Pirkanmaan keskeiset säännöstellyt järvet Mielikuva hyvästä säännöstelystä S Ä Ä N N Ö S T E L Y N K E H I T T Ä M I N E N Mielikuva nykysäännöstelystä... SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS

S u o m e n y m p ä r i s t ö 602 Mika Marttunen ja Merja A. Turunen Päätösanalyysihaastattelut tavoitesäännöstelyjen muodostamisessa Esimerkkinä Pirkanmaan keskeiset säännöstellyt järvet HELSINKI 2003... SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS

Julkaisua on saatavana myös Internetistä http://www.ymparisto.fi/palvelut/julkaisu/elektro/sy602/sy602.htm ISBN 952-11-1326-X (nid.) ISBN 952-11-1327-8 (PDF) ISSN 1238-7312 Kannen valokuvat: Maisema Pyhäjärvelle ja Vanajaveden kuivaa rantaa huhtikuussa 2002, Mika Marttunen Paino Edita Prima Oy, Helsinki 2003 2... Suomen ympäristö 602

Alkusanat Tässä raportissa kuvatut päätösanalyysihaastattelut olivat osa kahta laajaa tutkimus- ja kehittämishanketta. Ensisijaisena tavoitteena oli tuottaa tietoa säännöstelyn vaikutuksista, niiden kokemisesta ja eri intressitahojen edustajien kehittämistavoitteista Pirkanmaan keskeisten järvien säännöstelyjen kehittämishanketta varten. Haastatteluissa käytetyllä REGAIM-mallilla pyrittiin tukemaan erimitallisten vaikutusten vertailua ja tavoitesäännöstelyjen muodostamista sekä havainnollistamaan niiden vaikutuksia. Tavoitteena oli myös tukea työtä ohjaavan seurantaryhmän jäsenten oppimisprosessia. Haastattelut olivat myös osa vuosina 2001-2004 toteutettavaa Suomen Akatemian tutkimushanketta Suurten vesistöjen kestävän säännöstelyn periaatteet, mittarit ja päätöksentekoa tukevat menetelmät (PRIMEREG, 52793). Hankkeessa tutkitaan, kehitetään ja sovelletaan menetelmiä vesistöjen säännöstelyä tukevan monitavoitteisen ja osallistavan päätöksenteon tueksi. Eräänä keskeisenä tavoitteena oli tutkia mielikuvateorian ja päätösanalyyttisten menetelmien soveltuvuutta ja toimivuutta vuorovaikutteisessa säännöstelyn suunnittelussa Pirkanmaan säännöstelyhankkeessa. Tässä raportissa kuvataan ensisijaisesti haastattelujen tuloksia säännöstelyn kehittämisselvityksen tarpeita silmälläpitäen. Raportin luvussa 4 on kuitenkin kuvattu mielikuvateoriaa ja sen liittymäkohtia säännöstelyn kehittämisselvitykseen. Myös haastatteluissa käytetty menetelmä on esitelty. Mielikuvateoriaa koskevat tulokset on esitetty kokonaisuudessaan Merja Turusen diplomityössä. Kiitämme kaikkia haastatteluihin osallistuneita henkilöitä: Veli-Matti Alartoa, Leena Antilaa, Jouko Astoria, Emir Bilaletdinia, Tapio Hakastea, Jouko Havua, Mikko Heinoa, Matti Ikosta, Markku Jaakkolaa, Heikki Jaraa, Markus Kailaa, Jukka Kiviluotoa, Jukka Korvenojaa, Pauli Koskista, Kaija Kuivasniemeä, Heikki Kulmalaa, Martti Lagerströmiä, Erkki Laurilaa, Vesa Lehtimäkeä, Pentti Linkolaa, Sami Moilasta, Jukka Muhosta, Jari Mylläriä, Hanna Niemistä, Pentti Pietilää, Heikki Pusaa, Veijo Saarista, Marja-Leena Siitaria, Ami Solinia, Esko Tammista, Erkki Taurenia, Markku Vainiota, Pekka Vuorista ja Juha Wahlbergiä antoisista ja mukavista haastatteluhetkistä. Hanna Nieminen, Sami Moilanen ja Antton Keto sekä Anne Tarvainen antoivat korvaamatonta apua haastatteluissa tarvittavan etukäteismateriaalin kokoamisessa ja Mari Hjelt tutkimushypoteesien muodostamisessa. Ilman Liisa Penttisen ohjelmointitaitoja ja uutteruutta sekä Antton Kedon virittelyä REGAIM-malli olisi jäänyt vain haaveeksi. Professori Raimo P. Hämäläistä kiitämme arvokkaasta ja rakentavasta kommentoinnista työn eri vaiheissa. Suomen ympäristö 602... 3

4... Suomen ympäristö 602

Sisällys Alkusanat...3 1 Pirkanmaan keskeisten järvien säännöstely...7 1.1 Vesistön kuvaus... 7 1.2 Näsijärven säännöstely... 7 1.3 Vanajaveden säännöstely... 9 1.4 Pyhäjärven säännöstely... 10 2 Pirkanmaan järvisäännöstelyjen kehittäminen...11 2.1 Yleistä säännöstelyjen kehittämisestä... 11 2.2 Pirkanmaan säännöstelyjen kehittämisselvitys... 11 3 Haastattelujen tavoitteet ja toteutus...14 3.1 Tavoitteet ja toteutus... 14 3.2 Haastattelujen kohdejoukko... 15 4 Tavoitesäännöstelyjen muodostaminen...17 4.1 Lähtökohdat... 17 4.2 Lähestymistapa säännöstelyjen kehittämisessä... 17 4.3 Mielikuvateoria... 18 4.4 Mielikuvateoria säännöstelyjen kehittämisessä... 19 5 REGAIM-ohjelman kuvaus...21 5.1 Arvopuuanalyysistä REGAIMiin... 21 5.2 REGAIM-ohjelman toimintaperiaate... 23 6 Näkemykset nykysäännöstelystä ja sen kehittämisestä...29 6.1 Keskeiset ongelmat... 29 6.2 Näkemykset säännöstelyn kehittämisen tarpeellisuudesta... 31 6.3 Tärkeimmät kehittämistavoitteet... 33 7 Säännöstelyjen vaikutukset ja niiden kokeminen...35 7.1 Veden laatu... 35 7.2 Vesiluonto... 36 7.2.1 Rantavyöhykkeen kasvillisuus ja pieneliöstö... 36 7.2.2 Täplärapu... 37 7.2.3 Linnusto... 38 7.2.4 Kalakannat... 39 7.2.5 Näkemykset vaikutusten merkittävyydestä... 40 7.3 Virkistyskäyttö ja kalastus... 41 7.3.1 Virkistyskäyttö... 41 7.3.2 Kalastus... 43 7.3.3 Näkemykset vaikutusten merkittävyydestä... 44 7.4 Vesiliikenne... 45 7.5 Tulvasuojelu... 45 7.6 Vesivoimatuotanto... 48 7.7 Suhtautuminen säännöstelyn alkuperäisiin tavoitteisiin... 50 Suomen ympäristö 602... 5

8 Tavoitesäännöstelyt ja niiden vaikutukset...52 8.1 Tavoitevedenkorkeudet... 52 8.2 Esimerkkisäännöstelyt ja niiden vaikutukset... 54 8.2.1 Näsijärvi... 55 8.2.2 Vanajavesi... 58 8.2.3 Pyhäjärvi... 61 9 Näkemyksiä hyväksyttävästä säännöstelystä ja säännöstelyjen haittojen vähentämisestä...64 9.1 Hylkäämiskynnykset... 64 9.2 Ehdotuksia säännöstelyn haittojen vähentämiseksi... 65 10 Kokemuksia mielikuvateoriasta ja REGAIM-ohjelmasta... 67 10.1 Mielikuvateorian soveltuvuus säännöstelyjen kehittämiseen... 67 10.2 Kokemuksia REGAIM-ohjelmasta... 68 11 Yhteenveto ja johtopäätökset...71 Lähteet...75 Liitteet...77 Liite 1. Vanajaveden kyselylomake.... 77 Liite 2. Haastateltujen näkemykset tärkeimmistä säännöstelyn kehittämiselle asetettavista tavoitteista... 79 Liite 3. Haastateltujen mielipiteet eri tekijöiden huomioinnin tärkeydestä... 81 Liite 4. Tavoitteiden painoarvot Näsijärven haastatteluissa... 82 Liite 5. Tavoitteiden painoarvot Vanajaveden haastatteluissa... 83 Liite 6. Tavoitteiden painoarvot Pyhäjärven haastatteluissa... 84 Liite 7. REGAIM-mallin toimintaperiaate... 85 Liite 8. Näsijärven REGAIM-säännöstelyvaihtoehtojen kuvaus... 88 Liite 9. Vanajaveden REGAIM-säännöstelyvaihtoehtojen kuvaus... 95 Liite 10. Pyhäjärven REGAIM-säännöstelyvaihtoehtojen kuvaus... 104 Kuvailulehti... 112 Presentationsblad...113 Documentation page... 114 6... Suomen ympäristö 602

Pirkanmaan keskeisten järvien säännöstely 1 1.1 Vesistön kuvaus Kokemäenjoen vesistö on maamme neljänneksi suurin. Sen pinta-ala on 27 046 km 2. Vesistön järvisyys on 11 %, mikä on hieman valtakunnan keskimääräistä arvoa suurempi. Järvet jakaantuvat kuitenkin alueellisesti varsin epätasaisesti siten, että vesistön itäosa kuuluu Keski-Suomen runsasjärviseen alueeseen ja länsiosa rannikon vähäjärvisten jokivesistöjen alueeseen (Vainio 1999). Vesistön ns. pääaluejaon mukaisesti jaetaan Pyhäjärveen pohjoisesta laskevat reitit Näsijärven-Ruoveden alueeseen, Ähtärin ja Pihlajaveden reittien alueeseen ja Keuruun reitin alueeseen. Etelästä Pyhäjärveen laskevat Vanajaveden-Pyhäjärven alueen, Längelmäveden ja Hauhon reittien sekä Vanajan reitin vedet. Jokiosaan välillä Pyhäjärvi-meri eli Kokemäenjoen alueeseen laskevat vielä Ikaalisten reitti pohjoisesta ja Loimijoki etelästä (kuva 1) (Vainio 1999). Kokemäenjoen vesistön suurista järvistä säännösteltyjä ovat Iso-Kulovesi (Lieko-, Rauta- ja Kulovesi), Pyhäjärvi, Vanajavesi, Näsijärvi, Kyrösjärvi ja Ähtärinjärvi. Kaikkien näiden säännöstelyjen toteutuksen päätavoitteena on ollut voimataloushyöty. Ainoastaan Vanajaveden säännöstelyssä maataloudellinen tulvasuojelu on ollut vahvasti mukana. Vesistön järvien säännöstelyjä ja säännöstelyjen toteutumista on kuvattu Kokemäenjoen vesistön tulvantorjunnan toimintasuunnitelmassa (Vainio 1999) ja julkaisussa Pirkanmaan järvisäännöstelyjen kehittäminen. Vedenkorkeuksien analyysiin perustuva arvio Näsijärven, Pyhäjärven, Vanajaveden ja Iso-Kuloveden säännöstelyjen vaikutuksista (Marttunen ym. 2000). 1.2 Näsijärven säännöstely Näsijärven vedenkorkeuksia on säännöstelty jo 1800-luvulta asti. Nykyinen voimassaoleva säännöstelylupa on vahvistettu Korkeimman Hallinto-oikeuden päätöksellä 28.2.1980. Näsijärven säännöstelyluvan mukainen alin alaraja on NN+ 93,91 m ja ehdollinen yläraja NN+ 95,40 m. Säännöstelyväli on siten 1,49 m. Käytännössä säännöstelytilavuutta ei ole käytetty täysimääräisesti, vaan keskimääräinen vedenkorkeuden vuosivaihtelu on jaksolla 1980-1999 ollut keskimäärin 1,18 m. Säännöstelyllä on vaikutettu erityisesti seuraaviin vedenkorkeuksiin (kuva 2): Säännöstelyllä on laskettu ylimpiä vedenkorkeuksia. Säännöstely on lisännyt vedenpinnan talvista ja keväistä laskua; alenema on luonnonmukaisena ollut keskimäärin 0,22 m ja nykyisin 1,06 m. Kesäinen vedenkorkeuksien vaihtelu on vähentynyt huomattavasti, kevättulvan jälkeinen alenema syyskuun loppuun mennessä luonnonmukaisena noin 75 cm, nykyisin 20 cm. Syksyn ja alkutalven vedenkorkeudet ovat säännösteltynä noin 70 cm luonnonmukaista korkeammalla. Lisäksi säännöstelyllä on suurennettu Kokemäenjoen virtaamia talvikaudella ja vähennetty niitä keväällä ja kesällä. Suomen ympäristö 602... 7

Kuva 1. Kokemäenjoen vesistöalue ja tutkimusjärvet. 95,50 95,30 95,10 Vedenkorkeus (NN+m) 94,90 94,70 94,50 94,30 Luomu 75% Luomu 25% Säännöstelty 75% Säännöstelty 25% Yläraja Alaraja 94,10 93,90 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12. Päivä Kuva 2. Näsijärven säännöstellyt ja luonnonmukaiseksi palautetut vedenkorkeudet vuosina 1991-1999 sekä säännöstelyn ylä- ja alarajat. Käyrien W25% ja W75% välisellä vyöhykkeellä vedenkorkeus on keskimäärin joka toinen vuosi. 8.... Suomen Ympäristö 602

80,50 1.3 Vanajaveden säännöstely Vanajaveden ja Pyhäjärven vedenkorkeuksien säännöstelyt perustuvat samaan vesioikeudelliseen lupaan. Säännöstely hoidetaan Lempäälässä Herralanvirran padolla. Ylivesimäärien aikana ja talvella jäävaikeuksien vuoksi säännöstelyssä käytetään apuna myös Lempäälän kanavaa. Vanajaveden ja Pyhäjärven säännöstelyt on aloitettu vuonna 1962. Säännöstelyt perustuvat II vesistötoimikunnan päätökseen 13.1.1958. Säännöstelyn luvanhaltijana on valtio ja sen toteutuksesta vastaa Pirkanmaan ympäristökeskus. Käytännössä Vanajaveden säännöstely on ollut tyypiltään järven lasku eli säännöstelyllä on alennettu merkittävästi ylimpiä vedenkorkeuksia. Huomattavimmat säännöstelyn aiheuttamat muutokset vedenkorkeuksissa ovat seuraavat (kuva 3): Säännösteltynä Vanajaveden vedenkorkeus alenee talven aikana selvästi luonnontilaista enemmän. Luonnonmukaisena keskimääräisen jääpeitteen syntypäivän ja kevään alimman vedenkorkeuden erotus olisi ollut keskimäärin 16 cm, kun se säännösteltynä on ollut puoli metriä enemmän eli 66 cm. Säännöstelyllä on merkittävästi alennettu avovesikauden ylimpiä vedenkorkeuksia. Ylimmät vedenkorkeudet ovat tarkastelujaksolla alentuneet puoli metriä. Poikkeuksellisen runsasvetisinä vuosina (joita tarkastelujaksolla 1991-1998 ei ollut) alenema olisi ollut vieläkin suurempi. Kesällä säännöstely on kaventanut vedenkorkeuden vaihtelualuetta. Luonnonmukaisena vedenkorkeus olisi laskenut tulvan jälkeen ja olisi ollut elokuun lopussa 70 cm keskimääräistä tulvavedenkorkeutta alempana. Säännösteltynä vedenkorkeus on pysytellyt kesällä varsin vakaana, sillä ero juhannuksen ja elokuun lopun vedenkorkeuksissa on keskimäärin 30 cm. Säännöstely on säännönmukaistanut vedenkorkeuden vaihtelua. Vedenkorkeuserot vuosien välillä ovat olleet paljon pienemmät kuin ennen säännöstelyä. 80,00 Hämeenlinnan asteikolla 79,65 Vedenkorkeus (NN+ m) 79,50 79,00 78,50 78,00 Hämeenlinnan asteikolla 78,20 Luomu W 75% Luomu W 25% Säännöstelty W 75% Säännöstelty W 25% Säännöstelyn yläraja Säännöstelyn alaraja 78,20 77,50 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12. Päivä Kuva 3. Vanajaveden säännöstellyt ja luonnonmukaiseksi palautetut vedenkorkeudet vuosina 1991-1998 sekä säännöstelyn ylä- ja alarajat. Käyrien W25% ja W75% välisellä vyöhykkeellä vedenkorkeus on keskimäärin joka toinen vuosi. Suomen ympäristö 602... 9

1.4 Pyhäjärven säännöstely Vanajaveden ja Pyhäjärven vedenkorkeuksien säännöstelyt perustuvat samaan vesioikeudelliseen lupaan (ks. kohta 1.3). Pyhäjärven säännöstely hoidetaan Nokian Melon voimalaitoksella. Säännöstelyn luvanhaltijana on valtio ja sen toteutuksesta vastaa Pirkanmaan ympäristökeskus. Käytännössä sekä Vanajaveden että Pyhäjärven säännöstelyt ovat olleet tyypiltään järvien laskuja. Säännöstelyllä on ollut seuraavanlaisia vaikutuksia Pyhäjärven vedenkorkeuksiin (kuva 4): Säännöstelyllä on laskettu ylimpiä vedenkorkeuksia huomattavasti, yli 70 cm ja nostettu huomattavasti kesän alimpia vedenkorkeuksia. Vuoden alimmat vedenkorkeudet ovat säännösteltynä hieman matalammat kuin luonnonmukaisena. Alimpien vedenkorkeuksien esiintymisajankohta on siirtynyt syksystä huhtikuuhun. Vedenpinta laskee talvella keskimäärin vajaan metrin. Luonnonmukaisena vedenpinta pysyisi varsin vakaana läpi talven. Kesällä vedenpinta on säännösteltynä pysynyt varsin vakaana. Kesäkuun alun ja elokuun lopun vedenkorkeuksien erotus on alle 10 cm, kun se säännöstelemättömässä tilanteessa olisi ollut keskimäärin runsaat puoli metriä. Vedenkorkeuden vaihtelu on säännönmukaistunut, sillä erot vuosien välisissä vedenkorkeuksissa ovat merkittävästi luonnonmukaista pienemmät. Esimerkiksi vuosien väliset erot kesävedenkorkeuksissa ovat säännösteltynä olleet hyvin pieniä, alle 20 cm. Luonnonmukaisena vuosien välillä olisi suuria vaihteluita kesävedenkorkeuden tasossa. Pyhäjärven säännöstelyä on toteutettu lievempänä kuin mihin säännöstelylupa teoreettisesti antaa mahdollisuuden. Tästä syystä veden pinta on ollut keväällä keskimäärin 0,5 m luvan mukaista alarajaa korkeammalla. 77,50 77,30 Vedenkorkeus (NN+m) 77,10 76,90 76,70 76,50 76,30 76,10 75,90 75,70 Luomu 75% Luomu 25% Säännöstelty 75% Säännöstelty 25% Yläraja Alaraja 75,50 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12. Päivä Kuva 4. Pyhäjärven säännöstellyt ja luonnonmukaiseksi palautetut vedenkorkeudet vuosina 1991-1998 sekä säännöstelyn ylä- ja alarajat. Käyrien W25% ja W75% välisellä vyöhykkeellä vedenkorkeus on keskimäärin joka toinen vuosi. 10... Suomen ympäristö 602

Pirkanmaan järvisäännöstelyjen kehittäminen 2 2.1 Yleistä säännöstelyjen kehittämisestä Vesistön säännöstelyjen kehittämisellä tarkoitetaan toimenpiteitä, joilla käytössä olevia säännöstelyjä parannetaan niin, että ne yhteiskunnallisilta, taloudellisilta ja ekologisilta vaikutuksiltaan vastaavat nykyistä paremmin vesistön käytölle ja vesiympäristön tilalle asetettuja tavoitteita. Säännöstelyllä aikaansaatavia hyötyjä voidaan lisätä ja haittoja vähentää tarkistamalla säännöstelykäytäntöjä sekä toteuttamalla hoito- ja kunnostustoimenpiteitä voimassa olevien lupaehtojen puitteissa tai tarkistamalla säännöstelylupien ehtoja (Vähäsöyrinki 1997). Käyttäjien tyytyväisyyttä voidaan parantaa myös tiedon kulkua parantamalla. Säännöstelyjen kehittämisselvityksissä voidaan edetä joko vapaaehtoisen kehittämisen kautta tai vesilain 8 luvun 10 b mukaista menettelyä noudattaen. Vesilain 8 luvun 10 b pykälän voimaantulo vuonna 1994 teki mahdolliseksi säännöstelylupien tarkistamisen kaksivaiheisen prosessin avulla. Ensisijaisena keinona säännöstelyn kehittämiseen on yhteistyömenettely, jossa vesistön eri osapuolien ristiriitaiset tavoitteet pyritään sovittamaan yhteen ilman aikaa vieviä vesioikeuskäsittelyitä (kuva 5). Vasta, jos säännöstelyn haittojen vähentäminen vapaaehtoisin toimin ei ole mahdollista, voidaan asia tietyin edellytyksin saattaa vesioikeuden käsiteltäväksi. Tarkistamisen edellytyksenä on, että siitä yleisen edun kannalta saatava hyöty on olosuhteisiin nähden merkittävä. Tarkistamisella ei kuitenkaan saa huomattavasti vähentää säännöstelystä saatavaa kokonaishyötyä eikä muuttaa olennaisesti säännöstelyn alkuperäistä tarkoitusta, paitsi milloin se on jo menettänyt merkityksensä. Säännöstelyn kehittämisselvitysessä keskeisenä tavoitteena on laatia sellaiset suositukset säännöstelyn haittojen vähentämiseksi, jotka eri osapuolet voisivat hyväksyä ja samalla sitoutuisivat niiden täytäntöönpanoon. Yhteisymmärrykseen tähtäävällä menettelytavalla pyritään välttämään tilanne, jossa ratkaisua jouduttaisiin hakemaan oikeusprosessin kautta. Vesioikeudellisen prosessiin päädyttäessä uhkana on vuosikausia kestävä riitely, jonka lopputulosta on vaikea ennakoida. Kaikille hyväksyttävän ratkaisun löytämiseksi on laajoissa säännöstelyn kehittämisselvityksessä kiinnitetty erityistä huomiota selvitysten toteutustapaan. Selvitykset on pyritty toteuttamaan mahdollisimman avoimesti ja suunnitteluun on otettu mukaan vesistön eri käyttäjäryhmien edustajia. 2.2 Pirkanmaan säännöstelyjen kehittämisselvitys Pirkanmaan järvien säännöstelyt ovat ajoittain olleet näkyvästi esillä julkisuudessa. Tyytymättömyyttä ovat aiheuttaneet erityisesti jääpeitteisellä kaudella tapahtuva vedenpinnan alentaminen ja matalat vedenkorkeudet toukokuussa. Tyytymättömyys Näsijärven säännöstelyyn johti muun muassa Näsijärvi-liikkeen syntyyn 1980-luvun lopussa. Vanajaveden ja Pyhäjärven alueella tyytymättömyys nykyiseen säännöstelyyn johti siihen, että Lempäälän kunnanhallitus ja alueen kalastuskunnat tekivät talvella 1997 aloitteen Pirkanmaan ympäristökeskukselle. Aloitteessa pyydettiin selvitystä Pyhäjärven säännöstelyn haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista. Suomen ympäristö 602... 11

ALOITE Vapaaehtoinen käynnistäminen Vesilain 8 luvun 10 b :n mukainen aloite PROSESSI TULOS SELVITYSVAIHE (noin 2-5 vuotta) Vaikutukset ja haittojen vähentämismahdollisuudet Yhteistyö ja kuuleminen ESITYS SÄÄNNÖSTELYN HAITTOJEN VÄHENTÄMISEKSI YHTEISYMMÄRRYS ERIPURA TOIMEN- PITEET Säännöstelyn kehittäminen lupaehtojen puitteissa Hakemus lupavirastolle Luvanhaltija Hakemus lupavirastolle Kunta TE-keskus Ympäristökeskus Säännöstelyn lupaehtojen tarkistaminen Säännöstelyn lupaehtojen mahdollinen tarkistaminen Tarkistamisen edellytykset hyöty merkittävä ei vähennä huomattavasti kokonaishyötyä ei muuta olennaisesti säännöstelyn alkuperäistä tarkoitusta Kuva 5. Säännöstelyjen kehittämisessä mahdolliset etenemistavat. Näsijärveä ja Pyhäjärveä koskevien aloitteiden johdosta Pirkanmaan ympäristökeskus päätti käynnistää selvitystyön. Koska Vanajavesi on samassa vesioikeudellisessa luvassa Pyhäjärven kanssa ja senkin säännöstelystä on esitetty ajoittain kritiikkiä, päätettiin myös Vanajavesi sisällyttää selvitykseen. Lisäksi todettiin, että selvitykseen tulevien järvien ja Kokemäenjoen jokiosan väliin jää Lieko-, Rauta- ja Kuloveden muodostama ns. Iso-Kulovesi, johon tarkasteltavat säännöstelyt vaikuttavat ja jotta vesistön kokonaistilanne tulisi otettua huomioon päätettiin myös Iso-Kulovesi ottaa mukaan selvitykseen. Pirkanmaan ympäristökeskus tilasi Suomen ympäristökeskukselta selvityksen Pirkanmaan keskeisten järvien säännöstelyistä ja niiden vaikutuksista. Selvitys, joka perustui säännösteltyjen ja luonnonmukaisten vedenkorkeuksien analyysiin, valmistui vuonna 1999. Selvityksessä arvioitiin Vanajaveden ja Pyhäjärven lisäksi Näsijärven ja Iso-Kuloveden säännöstelyjen vaikutuksia vedenkorkeuksien analyysin ja tuoreimman, muista säännöstellyistä vesistöistä olevan tutkimustiedon perusteella (Marttunen ym. 2000). Tarkastelun perusteella todettiin, että tutkimusjärvien säännöstely on selvästi voimakkaampaa kuin Etelä- ja Keski- Suomen säännöstellyissä järvissä keskimäärin. Säännöstelyillä arvioitiin olevan haitallisia vaikutuksia mm. ylimmän rantavyöhykkeen kasvillisuuteen, kalakantoihin ja kevään virkistyskäyttöön. Selvityksen perusteella suositeltiin laajamittaisen säännöstelyn kehittämisselvityksen käynnistämistä. Laaja Pirkanmaan säännöstelyjen kehittämistä koskeva hanke käynnistyi vuonna 1999. Hankkeen vetämisestä on vastannut Pirkanmaan ympäristökeskus ja sitä on ohjannut ohjausryhmä, jossa on lähes 40 intressitahon edustajia. Selvitystyöhön ovat konsulttina osallistuneet Suomen ympäristökeskus, Kuopion yliopisto, Vesiensuojeluyhdistys, Lintutieteelliset yhdistykset ja Fortum. Selvitystyön 12... Suomen ympäristö 602

kohdejärvet ovat Näsijärvi, Pyhäjärvi, Vanajavesi, Lieko-, Rauta- ja Kulovesi. Vaikutusselvitykset päätettiin erityisesti voimataloudellisten vaikutusten ja tulvatarkastelujen osalta ulottaa myös Kokemäenjoelle. Säännöstelyselvityksen keskeiset vaiheet ovat nykysäännöstelyn taloudellisten, ekologisten ja sosiaalisten vaikutusten arviointi, tavoitteiden ja vaihtoehtojen määrittäminen sekä suositusten laadinta (kuva 6). Hankkeessa on tutkittu maastotöiden avulla mm. säännöstelyn vaikutuksia rantakasvillisuuteen, kala- ja rapukantoihin, linnustoon ja kalapyydysten likaantumiseen sekä maastomittausten ja laajan kyselytutkimuksen perusteella selvitetty säännöstelyn vaikutuksia vesistön virkistyskäyttöön. Säännöstelyn tulvasuojelullisen ja voimataloudellisen merkityksen arviointia on tehty Suomen ympäristökeskuksen hydrologisten ja voimataloudellisten mallien avulla. Muita hankkeessa käytettyjä malleja ovat vedenkorkeuksien analyysiohjelma REGCEL (Hellsten ym. 2002), säännöstelyn ekologisten vaikutusten arviointiohjelma REGEFF (Marttunen & Hellsten 2002) ja VIRKI-malli (Aittoniemi 1993), jolla on arvioitu vedenkorkeuksien vaihtelun vaikutuksia rantojen käytettävyyteen. Säännöstelyn kehittämistavoitteiden määrittäminen ja vaihtoehtojen suunnittelu päätettiin aloittaa järvikohtaisella tarkastelulla, koska Pirkanmaan säännöstelyn kehittämisselvitys ulottuu neljän säännöstellyn järven ja alapuolisen joen alueelle. Tämä katsottiin tarpeelliseksi, koska säännöstelyn vaikutukset poikkeavat toisistaan eri tutkimusjärvillä. Tärkein syy järvikohtaiseen tarkasteluun oli kuitenkin se, että tavoitteet haluttiin saada selville ilman, että jouduttaisiin priorisoimaan tavoitteita välittömästi eri järvien välillä. Tässä raportissa esitetyt päätösanalyysihaastattelut ovat osa kuvassa 6 esitettyä tummennettua projektikaavion vaihetta, jossa säännöstelyn kehittämistavoitteet ja -vaihtoehdot määritetään järvikohtaisesti. ALOITE - vesilain 8 luvun 10 b :n mukainen aloite - vapaaehtoinen kehittäminen ONGELMAN JÄSENTELY alue, osapuolet, vaikutusselvitysten kohteet VAIKUTUSSELVITYKSET vedenlaatu, luonto, virkistyskäyttö, kalastus, vesiliikenne, tulva- ja vettymisvahingot, voimatalous Kehittämistavoitteiden määrittäminen ja vaihtoehtojen muodostaminen JÄRVIKOHTAISESTI Kehittämistavoitteiden priorisointi ja vaihtoehtojen vertailu KOKO ALUEELLA SUOSITUKSET Kuva 6. Pirkanmaan säännöstelyn kehittämisselvityksen vaiheet. Ajallisesti vaiheet ovat osin päällekkäisiä. Suomen ympäristö 602... 13

Haastattelujen tavoitteet ja toteutus 3 3.1 Tavoitteet ja toteutus Näsijärven, Vanajaveden ja Pyhäjärven päätösanalyysihaastattelut toteutettiin marraskuun 2001 ja huhtikuun 2002 välisenä aikana. Iso-Kulovedellä ei tehty varsinaisia päätösanalyysihaastatteluja, vaan sen säännöstelyyn liittyvistä ongelmista, kehittämistarpeista ja -mahdollisuuksista keskusteltiin 25.4.2002 järjestetyssä seminaarissa. Seminaarin tuloksista on laadittu erillinen yhteenveto. Haastattelujen tavoitteina oli välittää vesistön eri käyttäjäryhmien mielipiteitä ja kehittämisehdotuksia asiantuntijoille, välittää tietoa vesistön tilan ja käytön kannalta sopivista ja sopimattomista vedenkorkeuksista sekä niiden vaikutuksista vesistön käyttäjäryhmille, selvittää eri osapuolten suhtautumista säännöstelyyn, sen vaikutuksiin ja kehittämiseen sekä tukea monitahoisen säännöstelyongelman ymmärtämistä, erimitallisten vaikutusten vertailua ja haastateltavien tavoitteiden ja arvostusten jäsentelyä. Haastatelluille toimitettiin noin viikkoa ennen haastattelua postitse kohdejärven etukäteismateriaali, jossa oli tietoa mm. haastattelujen kulusta, tavoitteista ja säännöstelyn vaikutuksista. Haastattelut muodostuivat kahdesta osiosta; vapaamuotoisemmasta keskusteluosiosta haastateltaville etukäteen toimitettujen kysymysten pohjalta (liite 1) ja ohjatusta tietokoneavusteisesta osiosta (liitteet 8-10). Haastattelujen kesto oli keskimäärin noin 3 tuntia. Haastatteluissa edettiin seuraavasti: POHJUSTUS: Kerrottiin haastateltavalle haastattelujen tavoitteet ja kuinka ne kytkeytyvät säännöstelyselvitykseen. Selvitettiin, minkälaisia kiinnekohtia haastateltavalla on tutkimusjärveen työn puolesta tai vapaa-ajan viettoon liittyen. NYKYTILA JA ONGELMAT: Selvitettiin haastateltavan mielipiteitä ja näkemyksiä järven tilan ja käytön ongelmista ja niihin vaikuttavista tekijöistä, erityisesti säännöstelystä ja sen kehittämistarpeesta. SÄÄNNÖSTELYN KEHITTÄMINEN: Selvitettiin, miten tärkeänä haastateltu piti säännöstelyn kehittämistä ja mitä tekijöitä siinä tulisi ottaa huomioon. Samalla kysyttiin, minkälaisia muita keinoja olisi säännöstelyn haittojen lieventämiseksi. KEHITTÄMISVAIHTOEHDON VAIKUTUSTEN MERKITTÄVYYS: Selvitettiin, kuinka merkittäväksi haastateltava koki etukäteismateriaalissa kuvatun säännöstelyn kehittämisvaihtoehdon vaikutukset. TAVOITESÄÄNNÖSTELYN MUODOSTAMINEN (ks. luku 4): REGAIM-laskentamallia soveltamalla määritettiin huhtikuun alun, toukokuun puolivälin, kesä-elokuun ja joulukuun alun tavoitevedenkorkeudet ottamalla huomioon haastateltavan arvostukset ja tavoitteet sekä säännöstelyselvitysten tuottama tieto vesistön tilan ja käytön kannalta parhaista vedenkorkeuksista. 14... Suomen ympäristö 602

TAVOITESÄÄNNÖSTELYN ARVIOINTI: Verrattiin tavoitesäännöstelyn vedenkorkeuksia ja vaikutuksia nykysäännöstelyyn ja luonnonmukaisiin vedenkorkeuksiin. Arvioitiin, kuinka hyvin muodostettu tavoitesäännöstely vastasi haastateltavan käsitystä hyvästä säännöstelystä. Tarvittaessa tehtiin muutoksia vedenkorkeuden vaihteluvyöhykkeen raja-arvoihin tai muuttujille annettuihin vertailulukuihin. Tässä vaiheessa pyrittiin selvittämään myös, kuinka paljon tavoitesäännöstelystä poikkeavan säännöstelykäytännön haastateltava oli valmis hyväksymään. PALAUTE: Lopuksi keskusteltiin menetelmästä ja sen soveltamisesta saaduista kokemuksista. 3.2 Haastattelujen kohdejoukko Haastattelujen kohdejoukon muodostivat Pirkanmaan säännöstelyn kehittämisselvityksen ohjausryhmätoimintaan tai muuten selvitystyöhön osallistuneet tahot. Lisäksi haastateltiin useita ulkopuolisia henkilöitä, jotta saataisiin riittävän kattava kuva erilaisista nykysäännöstelyn vaikutuksia ja säännöstelyn kehittämistä koskevista näkemyksistä. Haastateltaviksi pyrittiin valitsemaan sellaisia henkilöitä, jotka tunsivat tutkimusalueen hyvin joko työnsä tai vapaa-aikaan liittyvien toimintojensa vuoksi. Koska tutkimusalueita oli yhteensä kolme ja resurssit rajalliset, pyrittiin haastateltavien määrä kuitenkin pitämään noin kymmenessä järveä kohden. Yhteensä haastatteluja tehtiin 36 kappaletta ja ne jakaantuivat siten, että Näsijärvellä haastateltuja oli 13, Vanajavedellä 14 ja Pyhäjärvellä 9 henkilöä. Intresseittäin haastatellut jakaantuivat seuraavasti: virkistyskäyttäjiä edusti 9 henkilöä, kalataloutta 7, maataloutta 5, vesiliikennettä 1 (lisäksi haastateltiin puhelimessa kolmea henkilöä) voimataloutta 2, luonnonsuojelua 3 henkilöä (luonnonsuojelupiiri ja lintuharrastajat), viranomaisia (ympäristökeskus, kaupunki/kunta, maakunta) 8 henkilöä. Varsinaiseen ohjausryhmään kuuluvia oli haastateltujen joukossa 11. Tarkempia taustatietoja haastatelluista on esitetty taulukoissa 1a 1c. Haastateltujen näkemykset ovat henkilökohtaisia, eivätkä siis edusta minkään intressitahon virallista kantaa. Tämä on luonnollista tämäntyyppisessä osin hyvin henkilökohtaisia mielipiteitä kartoittavassa tutkimuksessa, joissa vastauksiin vaikuttaa moni muukin seikka kuin se, mitä intressiä haastateltu edustaa. Lisäksi usea haastateltu kuului useampaan kuin yhteen intressiryhmään, mikä myös vaikuttaa vastauksiin ja vie perusteita intressiryhmäkohtaiselta tarkastelulta. Taulukko 1 a. Taustatietoja Näsijärven haastatelluista NÄSIJÄRVI Liittymäkohta Viranomainen Asunto / mökki Kalastaa / veneilee työn kautta Näsijärvellä Näsijärvellä Kalatalous (KALA1 & KALA2) X X Kalatalous (KALA3) X Lintututkija (LINTU) X Maanviljelijä (VILJ) X X Ympäristökeskus (YMP) X X Virkistyskäyttäjä1 (VIRKI1) X X Virkistyskäyttäjä2 (VIRKI2) X Virkistyskäyttäjä3 (VIRKI3) X X Virkistyskäyttäjä4 (VIRKI4) X X X Virkistyskäyttäjä5 (VIRKI5) X Virkistyskäyttäjä6 (VIRKI6) X X Voimatalouden edustaja (VOIMA) X Suomen ympäristö 602... 15

Taulukko 1 b. Taustatietoja Vanajaveden haastatelluista VANAJAVESI Liittymäkohta Viranomainen Asunto / mökki Kalastaa työn kautta Vanajavedellä Vanajavedellä Kalatalous (KALA1) X X X Kalastaja (KALA2) X X X Valkeakosken kaupunki (KAUP) X X Lempäälän kunta (KUNTA) X X Lintutiet. yhdistys (LINTU) Hämeen liitto (MKUNTA) X X X X Säännöstelijä (SÄÄNN) X X Vesiliikenneyritys (VLIIK) X Maanviljelijä1 (VILJ1) X X Maanviljelijä2 (VILJ2) X X X Virkistyskäyttäjä1 (VIRKI1) X X X Virkistyskäyttäjä2 (VIRKI2) X X X Ympäristökeskus1 (YMP1) X X Ympäristökeskus2 (YMP2) X X Taulukko 1 c. Taustatietoja Pyhäjärven haastatelluista PYHÄJÄRVI Liittymäkohta Viranomainen Asunto / mökki Kalastaa työn kautta Pyhäjärvellä Pyhäjärvellä Kalastuskunta (KALA1) X X Kalatalous (KALA2) X X X Tampereen kaupunki (KAUP) X X Luonnonsuojeluyhdistys (LUONTO) Pirkanmaan liitto (MAAKUNTA) X X Maanviljelijä1 (VILJ1) X X Maanviljelijä2 (VILJ2) X X Virkistyskäyttäjä (VIRKI) X X Voimatalous (VOIMA) X X 16... Suomen ympäristö 602

Tavoitesäännöstelyjen muodostaminen 4 4.1 Lähtökohdat Tutkimusjärvien säännöstelyvaihtoehtojen vertailussa lähtökohtana olivat Päijänteen säännöstelyn kehittämisselvitysten arvopuuhaastatteluista saadut myönteiset kokemukset (Marttunen & Järvinen 1999). Päijänteellä tavoitteena oli selvittää ja kuvata eri intressitahojen suhtautumista kolmeen säännöstelyvaihtoehtoon. Päätösanalyysihaastatteluissa yhdistettiin tieto säännöstelyn vaikutuksista ja haastateltavien näkemykset vaikutusten merkittävyydestä. Arvopuuanalyysi osoittautui erittäin käyttökelpoiseksi menetelmäksi Päijänteen säännöstelyn kaltaisessa ongelmassa, jossa vaikutukset kohdentuivat laajalle alueelle ja olivat osin erisuuntaisia (esim. sama säännöstelyvaihtoehto saattoi Päijänteellä vähentää virkistyskäytölle aiheutuvaa haittaa ja Päijänteen alapuolisessa vesistössä lisätä sitä) ja jossa jouduttiin punnitsemaan erilaisten, taloudellisten, ekologisten ja sosiaalisten vaikutusten merkitystä. Kokemusten mukaan arvopuuanalyysi kannusti tarkastelemaan Päijänteen säännöstelyä omaa intressiä omaa aluetta laajemmasta näkökulmasta (Marttunen ym. 1999). Päijänteen säännöstelyn kehittämisselvityksen yhteydessä sovelletun lähestymistavan kopioimista sellaisenaan Pirkanmaalle ei myönteisistä kokemuksista huolimatta pidetty mielekkäänä. Pirkanmaalla keskeiseksi haasteeksi koettiin säännöstelyvaihtoehtojen muodostaminen. Vaihtoehtojen muodostamisessa lähdettiin liikkeelle selvittämällä eri intressitahojen edustajien mielipiteet tutkimusjärvien hyvästä säännöstelystä. Työssä päätettiin nojautua mielikuvateoriaan, josta löytyi yhtymäkohtia säännöstelyjen kehittämisselvityksissä omaksuttuun ja noudatettuun lähestymistapaan. 4.2 Lähestymistapa säännöstelyjen kehittämisessä Säännöstelyn kehittämisselvityksessä keskeisenä tavoitteena on yhteisesti hyväksyttävien suositusten laadinta (ks. kohta 2.1). Parhaiten tässä onnistutaan, kun löydetään keinoja nykysäännöstelyn parantamiseksi ja säännöstelyn kehittämisselvityksestä muodostuu oppimisprosessi siihen kiinteimmin osallistuville tahoille. Säännöstelyjen kehittämisselvityksessä noudatettu lähestymistapa voidaan kuvata kuvassa 7 esitetyn kaavion avulla. Yhteisymmärryksen saavuttamisen kannalta otollisin tilanne on silloin, kun nykyistä säännöstelykäytäntöä on mahdollista parantaa siten, että se lähestyy eri intressitahojen käsitystä hyvästä säännöstelystä. Todellisuudessa käsityksiä hyvästä säännöstelystä voi olla yhtä paljon kuin on osapuolia tarkastelussa ja niiden toteutuminen samanaikaisesti ei ole mahdollista. Yhteisymmärryksen löytyminen edellyttääkin sitä, että eri osapuolet ovat valmiita muuttamaan käsityksiään ja ovat valmiita hyväksymään ratkaisun, joka ei heidän kannaltaan ole aina paras mahdollinen. Valmiutta tähän voidaan parantaa oppimisprosessin avulla. Oppimisprosessin seurauksena käsitys hyvästä säännöstelystä voi muuttua ja mahdollisuudet konsensusratkaisun löytämiseen siksi parantua vaikeitakin eturistiriitoja sisältävissä hankkeissa. Suomen ympäristö 602... 17

Mielikuva hyvästä säännöstelystä Oppimisprosessi Säännöstelysuositukset Kehittämistarpeet ja -mahdollisuudet Nykysäännöstely Kuva 7. Lähestymistapa vesistösäännöstelyjen kehittämisessä (ks. selitys tekstissä). Säännöstelyn kehittämisselvitysten keskeisiä tavoitteita on luoda oppimisprosessi erityisesti ohjausryhmään toimintaan osallistuville tahoille. Työn kuluessa saadaan uutta tietoa säännöstelyn vaikutuksista, eri intressitahojen tavoitteista, vesistön hydrologiasta ja säännöstelyyn liittyvistä ongelmista. Taustalla on oletus, että mielikuvaan hyvästä säännöstelystä voidaan vaikuttaa lisäämällä tietoa ja ymmärrystä. Oppimisprosessin tukemisesta päätösanalyysin avulla on saatu myönteisiä kokemuksia mm. Päijänteellä (Marttunen ym. 1999). 4.3 Mielikuvateoria Mielikuvateoria muotoutui Yhdysvalloissa 1980-1990-lukujen taitteessa ja se on eräs päätöksentekoa kuvaavista psykologisista teorioista (Beach 1990, Beach 1998). Teorian kehittämisen lähtökohtana ovat olleet havainnot, että käytännössä päätöksentekijät soveltavat normatiivisessa teoriassa esitettyä useampia päätösstrategioita. Mielikuvateoria keskittyy kuvaamaan yksilötason päätöksentekoa. Ryhmäpäätöksenteon mielikuvateoria näkee yksilöiden päätöksentekona, jossa yksilötasolla muodostetut päätökset vahvistuvat ryhmän päätökseksi. Mielikuvateoria ei pyri kuvaamaan, miten päätökset pitäisi tehdä. Se pyrkii selittämään, miten ne tehdään. Teoria lähtee ajatuksesta, että henkilöllä on kolmenlaisia mielikuvia: arvo (value), päämäärä- (trajectory) ja keinomielikuvia (strategic) (Beach 1998). Arvomielikuvat ovat henkilön periaatteita tai mielihaluja; päämäärät tavoitetiloja ja keinot välineitä niiden saavuttamiseksi. Toisin sanoen arvomielikuva vastaa kysymykseen miksi, päämäärämielikuva kysymykseen mitä ja keinomielikuva puolestaan kysymykseen miten. Teoria olettaa, että tarkastelijalla on käsitys tai mielikuva hyvästä tai toivottavasta tilanteesta (ideaalista) ja päätöksenteossa pyritään löytämään ratkaisu, joka ei poikkeaisi siitä ratkaisevasti. Mielikuvateoria jakaa päätöksentekoprosessin kahteen vaiheeseen: karsintaan (screening) ja valintaan (choice). Karsinnalla tarkoitetaan ei-käypien vaihtoehtoehdokkaiden eliminointia, joka tehdään ainoastaan vaihtoehdossa esiintyvien rikkomusten perusteella yhteensopivuustestin (compatibility test) avulla. Karsinnan jälkeen voi vastaan tulla tilanne, ettei yhtäkään vaihtoehtoa alkuperäisestä joukosta päässyt jatkoon. Tällöin päätöksentekijä palaa alkutilanteeseen ja joutuu joko etsimään uusia vaihtoehtoja tai alentamaan hyväksymiskynnyksiään joidenkin kriteerien osalta. Vasta, jos useita vaihtoehtoja on osunut käyvälle vyöhykkeelle, henkilö vaihtaa strategiaa ja kannattavuustestin (profitability test) avulla tutkii, mikä jäljelle jääneistä vaihtoehdoista on paras. Kannattavuustestinä voivat toimia erilaiset päätösanalyyttiset menetelmät, esimerkiksi optimointi. 18... Suomen ympäristö 602

Mielikuvateorian mukaista päätöksentekoprosessia on tarkasteltu lähemmin kuvassa 8. Kuvasta käy ilmi, että vaihtoehtojen karsintavaihe muodostaa prosessin dynaamisen osan. Teorian kehittämiseen osallistuneen Beachin (1998) mukaan vaihtoehtojen karsinta vähentää päätöksentekijän työmäärää ja varmistaa lisäksi päätöksen laadun, sillä jatkotarkasteluun pääsevät vain ne vaihtoehdot, jotka täyttävät päätöksentekijän kriteerit. Karsinta perustuu ainoastaan vaihtoehdoissa esiintyviin rikkomuksiin eli sille on ominaista, että vaihtoehdossa esiintyvät hyvät ominaisuudet eivät kompensoi huonoja ominaisuuksia. Yhteensopivuustestin päätössääntönä on, että jos rikkomusten painotettu summa ylittää hylkäämiskynnyksen, ehdokas hylätään, muutoin se hyväksytään. Matemaattisesti tämä voidaan ilmaista määrittelemällä yhteensopimattomuus I (incompatibility), joka on nolla, jos vaihtoehto vastaa ideaalista mielikuvaa ja sitä enemmän negatiivinen, mitä enemmän vaihtoehto mielikuvasta poikkeaa eli, = Q P ÊÊ W = F= : F 9 WF, missä 9 = - (kaava 1) WF Tässä t viittaa vaihtoehdon attribuuttiin ja c mielikuvan attribuuttiin; V on rikkomus eli vaihtoehdon poikkeama mielikuvasta (violation), joka joko esiintyy tai ei esiinny ja W on mielikuvan painokerroin eli merkitys päätöstilanteessa. 4.4 Mielikuvateoria säännöstelyjen kehittämisessä Tässä työssä lähtökohtana on oletus, että päätöksentekijöillä on analysoitavissa oleva mielikuva säännöstelystä tai ainakin tavoiteltavista vaikutuksista. Soveltamalla mielikuvateoriaa säännöstelyesimerkkiin voidaan muotoilla seuraavanlainen väittämä: Jos arvioijan käsitys hyvästä säännöstelystä poikkeaa huomattavasti nykyisestä säännöstelystä, on arvioija tyytymätön. Tällöin halu vaikuttaa ja toimia nykysäännöstelyä muuttavasti (tai arvostella sitä tilanteessa, jossa muut vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset) on suurempi kuin tilanteessa, jossa poikkeama ideaalin ja nykytilan välillä on pienempi. Tässä väittämässä mielenkiintoista on käsite käsitys hyvästä säännöstelystä ja miten se määräytyy. VALINTA Vaihtokriteerit ehdot ja KARSINTA Yhteensopivuustesti Useita sopivia vaihtoehtoja Yksi sopiva vaihtoehto Ei sopivia vaihtoehtoja Kannattavuustesti Päätös Uusien vaihtoehtojen etsintä Kriteerien hyväksymisrajojen alentaminen Kuva 8. Päätöksentekoprosessi mielikuvateorian mukaan (Turunen 2003). Suomen ympäristö 602... 19

Vesistön käyttäjillä on usein voimakkaita mielipiteitä ja näkemyksiä siitä, minkälainen vedenpinnan vaihtelu olisi hyvä tai kuinka suurta sen pitäisi olla. Toisinaan mielikuva hyvästä säännöstelystä voi olla varsin epämääräinen, esimerkiksi nykyistä luonnonmukaisempi tai mahdollisimman vähäinen vedenpinnan vaihtelu. Näkökulma voi lisäksi olla paikallinen, sillä ilman apuvälineitä on vaikea hahmottaa, miten vesistön yläjuoksulla tapahtuvat muutokset vaikuttavat alapuolisessa vesistössä. Käsitystä hyvästä säännöstelystä voivat sävyttää erilaiset myönteiset tai kielteiset ennakkokäsitykset ja -asenteet. Säännöstellyissä vesistöissä, joissa ihminen on vaikuttanut juoksutuksiin ja sitä kautta vedenkorkeuksiin, saatetaan sopimattomista vedenkorkeuksista syyttää säännöstelijää myös silloin, kun kyse on kuivuuden aiheuttamasta matalasta vedenkorkeudesta tai runsaiden sateiden aiheuttamasta korkeasta vedenkorkeudesta. Eri sidosryhmien edustajien käsityksiä hyvästä säännöstelystä selvitettiin seuraavassa luvussa kuvattavalla REGAIM-mallilla. Mallin soveltamiseen oli kaksi pääsyytä. Ensinnäkin tavoitesäännöstelyjen muodostaminen arvioitiin varsin vaikeaksi tehtäväksi, koska siinä on samanaikaisesti otettava huomioon useita erilaisia ja osin vastakkaisia tavoitteita, yhdistettävä vaikutuksia koskeva tieto ja vedenkorkeudet sekä jossain määrin myös ymmärrettävä vesistön hydrologiaa. Tampereella 31.5.2001 järjestetyssä luontoseminaarissa jaetun kyselyn avulla osallistujia pyydettiin arvioimaan säännöstelyn vaikutuksia sekä piirtämään oma tavoitesäännöstelykäyränsä samaan kuvaan toteutuneiden vedenkorkeuksien kanssa. Kuitenkin vain osa läsnäolijoista halusi tai kykeni laatimaan oman tavoitesäännöstelynsä tällä tavoin. Toiseksi mallin soveltamista ja kehittämistä pidettiin tärkeänä tutkimuksellisista syistä. Työssä haluttiin tutkia tietokoneavusteisen lähestymistavan toimivuutta tavoitteiden ja arvostusten konkretisoijana ja havainnollistajana. 20... Suomen ympäristö 602

REGAIM-ohjelman kuvaus 5 Suomen ympäristökeskuksessa kehitettiin kesällä 2001 Excel-pohjainen REGAIMohjelma tavoitesäännöstelyjen selvittämistä varten. Ohjelmassa päätettiin soveltaa arvopuuanalyysiä, josta oli saatu myönteisiä kokemuksia mm. Oulujärvellä ja Päijänteellä tehdyissä päätösanalyysihaastatteluissa (Marttunen & Hämäläinen 1995, Marttunen ym. 1999). 5.1 Arvopuuanalyysistä REGAIMiin Arvopuuanalyysi (von Winterfeldt & Edwards 1986, Keeney & Raiffa 1976) on päätösanalyyttinen tapa säännöstelyongelman jäsentämiseen. Arvopuuanalyysissä tavoitteet, muuttujat ja vaihtoehdot järjestetään hierarkkiseen muotoon ja paras vaihtoehto haetaan muuttujien tärkeyksiä painottamalla. Menetelmä kehitettiin alunperin tukemaan vaihtoehtojen vertailua, mutta sitä voidaan käyttää myös päätöksentekijöiden preferenssien määrittämiseen ja vaihtoehtojen luomiseen (Keeney 1992). Säännöstelyn vaikutukset riippuvat järven vedenkorkeudesta ja virtaamasta. REGAIMissä tavoitteena on selvittää tarkastelijan tavoitesäännöstely, jolla tässä yhteydessä tarkoitetaan säännöstelyn vaikutusten kannalta keskeisille ajankohdille määritettyjä tavoitevedenkorkeuksia. Erilaisten vedenkorkeuksien vaikutukset virtaamista riippuviin suureisiin, kuten Kokemäenjoen vesivoimantuotantoon ja tulvavahinkoihin on etukäteen laskettu vesitaseyhtälön perusteella (kuva 9). SÄÄNNÖSTELYN VAIKUTUKSET VEDENKORKEUS VIRTAAMA Kohdejärvellä: Virkistyskäyttö ja kalastus Vesiluonto Vedenlaatu Vesiliikenne Tulvavahingot Vettymishaitta Alapuolisessa vesistössä: Vesivoimatuotanto Tulvavahingot Kuva 9. Periaatekaavio säännöstelyn aiheuttamien hydrologisen muutosten vaikutuksista Pirkanmaan säännöstelyselvityksessä. Suomen ympäristö 602... 21

REGAIM-ohjelmaan on valmiiksi kuvattu vedenkorkeuden vaikutukset viitenä tarkasteluajankohtana, joista kolmelle merkittävimmälle, huhtikuun alulle, toukokuun puolivälille ja syyskuun alulle on tehty oma arvopuu. Ajankohdat on valittu järvikohtaisesti siten, että ne kuvaavat keskeisiä vedenkorkeuden vaihtelun taitepisteitä. Käytetyn arvopuun rakenne on esitetty kuvassa 10 huhtikuun osalta. Ohjelmaan on lisäksi hydrologisten etukäteistarkastelujen perusteella määritetty kullekin ajankohdalle vaihteluväli, josta tarkastelija vaikutuksien merkittävyyttä painottamalla hakee tavoitevedenkorkeutensa. Päijänteen haastatteluissa sovelletun arvopuuanalyysimalli HIPREn (Hämäläinen & Lauri 1993, Hämäläinen & Mustajoki 1998) ja REGAIMin toimintaa on verrattu toisiinsa taulukossa 2. REGAIMin kehitystyössä kiinnitettiin erityisesti huomiota selkeyteen ja havainnollisuuteen. Tämän lisäksi REGAIMissä pyrittiin välttämään arvopuuanalyysissä todettuja harhalähteitä. Erityisesti vuorovaikutteisuutta (Pöyhönen & Hämäläinen 1998b) pyrittiin lisäämään ja haastatelluille tarjottiin mahdollisuus vertailla antamiensa painoarvojen suuruutta välittömästi pylväsdiagrammin avulla ja tarkentaa niitä tarvittaessa. Koska arvopuun rakenne vaikuttaa merkittävästi lopputuloksiin (Pöyhönen & Hämäläinen 1998a), päätettiin se pitää samanlaisena kaikissa haastatteluissa, jotta tulokset olisivat paremmin vertailukelpoisia. Muuttujien jakoharhan (Pöyhönen & Hämäläinen 1998a, Alaja 1998) ja ylimääräisten normeerauksien välttämiseksi painoarvot annettiin ainoastaan ylätason muuttujille. Alemmalla tasolla painoarvojen oletettiin jakaantuvan tasaisesti eri muuttujille. Tämä on yksinkertaistus, mutta koska tavoitteet vedenkorkeuksille olivat alamuuttujien osalta ristiriidattomat, ei tästä aiheutunut ongelmaa. Painotusmenetelmänä käytettiin suoraa painotusta, sillä sen katsottiin olevan selkeä ja yleisesti sovelletuista menetelmistä helpoimmin ymmärrettävissä. Muuttujien riippumattomuus pyrittiin varmistamaan kuvaamalla haastatelluille, mitä muuttujalla kyseisessä yhteydessä tarkoitetaan, jotta he painoarvoa antaessaan keskittyisivät ainoastaan ko. muuttujaan kohdistuvan vaikutuksen merkittävyyteen. HUHTIKUUN TAVOITEVEDENKORKEUS Luonto Kasvillisuus Pohjaeläimet Täplärapu Kalakannat Vedenlaatu Tulvavahingot ja vettymishaitat Maatalous Rakennukset Virkistyskalastus käyttö ja Vesivoimatuotanto Pieni talvialenema Suuri talvialenema Kuva 10. Huhtikuun tarkastelussa käytetty arvopuu. 22... Suomen ympäristö 602

Taulukko 2. REGAIM-haastattelujen ja Päijänteen arvopuuanalyysihaastattelujen vertailu. REGAIM (PIRKANMAA) HIPRE (PÄIJÄNNE) TAVOITE Selvittää haastateltavien tavoitteet säännöstelylle ja Selvittää haastateltavien näkemyksiä erilaisten muodostaa tavoitesäännöstely yhdistämällä säännöstelyvaihtoehtojen toivottavuudesta haastateltavan näkemykset vaikutusten yhdistämällä näkemykset vaikutusten merkittämerkittävyydestä ja tieto vesistön tilan ja käytön vyydestä ja vaihtoehtojen edullisuutta kuvaavat kannalta sopivista vedenkorkeuksista. mittausarvot. JÄSENTELY Vuosi jaettu viiteen tarkasteluajankohtaan, joille Oma arvopuu erilaisille vesivuosille, tarkastelu määritetty tavoitevedenkorkeudet. Tarkastelu vuositasolla. Painotukset alamuuttujille. päämuuttujatasolla. Alamuuttujat keskenään ristiriidattomia. MITTAUSARVOT Kullekin muuttujalle määritetty paras vedenkorkeus Kullekin muuttujalle määritetty mittausarvot etukäteen määritetyltä vedenkorkeuden vaihtelu- muuttujien ominaisuuksia kuvaaville suureille eli vyöhykkeellä mittareille ARVOFUNKTIOT Oletettiin lineaarisiksi. Muoto määritettiin haastatteluissa (yleensä lineaarisia) PAINOTUS Kyselylomakkeessa holistinen painotus, jossa arvioitiin Vertailtiin muuttujia arvioimalla huonoimman kunkin muuttujan vaikutuksen suuruus. Kysely- ja parhaimman vaihtoehdon välillä olevien lomakkeen painoarvot muutettiin tärkeyspainoksi vaikutuserojen merkittävyyttä. Lähtökohtana asteikolla 0-100 (suora painotus). Eri ajankohtien teoreettisesti perusteltu ja testattu menetelmä tavoitevedenkorkeus laskettiin eri muuttujille (SMART/SWING). parhaiden vedenkorkeuksien painotettuna keskiarvona, jossa painokertoimina olivat muuttujille annetut tärkeyspainot. Tavoitteena turhien vertailujen välttäminen (ristiriidattomien tavoitteiden vertailu) ja helppo menetelmä. TULOSTEN Tavoitesäännöstelyn vedenkorkeuksien vertailu Arvioitiin muuttujien keskinäisiä tärkeyksiä. Jos ANALYSOINTI toteutuneisiin ja luonnonmukaisiin vedenkorkeuksiin, kaksi vedenkorkeusvaihtelultaan toisistaan vaikutusten arviointi vaikutustaulukon avulla. Mikäli huomattavasti poikkeavaa vaihtoehtoa saivat tulos ei vastannut odotuksia, tehtiin muutoksia joko samansuuruisen painon, tulkittiin tulosta siten, painoarvoihin tai vaihteluväliin. Lopuksi selvitettiin, että haastateltavalle paras säännöstelykäytäntö kuinka paljon hyväksyttävä säännöstely saa poiketa sijaitsisi näiden vaihtoehtojen puolivälissä. tavoitesäännöstelystä. MUUTA Menetelmä häivytetty taustalle. Menetelmäkeskeinen. 5.2 REGAIM-ohjelman toimintaperiaate Seuraavassa kuvataan REGAIMin toimintaperiaate vaihe vaiheelta. Vaiheet 1 ja 2 tehdään ennen haastatteluja. Vaihe 1: Määritetään kunkin ajankohdan vedenkorkeuden järkevä vaihteluväli. Vaihe 2: Mallinnetaan vaihteluvälin vaikutukset muuttujia kuvaaviin mittariarvoihin eri vedenkorkeuksilla (tarkastelujaksona vuodet 1980-1999) ja määritetään paras vedenkorkeus muuttujien kannalta eri ajankohtina. Vaihe 3: Määritetään muuttujien merkittävyys eri ajankohtina ottaen huomioon muuttujien välillä olevat vaikutuserot. Vaihe 4: Tarkastellaan sitä, minkälaiseen tavoitevedenkorkeuteen haastatellun antamilla painoarvoilla päädytään. Vaihe 5: Analysoidaan ihannesäännöstelyä ja sen vaikutuksia REGAIMin luomista kuvista ja vaikutustaulukoista. Suomen ympäristö 602... 23

Vaihe 1. Määritetään kunkin ajankohdan vedenkorkeuden järkevä vaihteluväli eli ylimmät ja alimmat vedenkorkeudet asiantuntija-arvioiden perusteella (kuva 11). Ennen haastatteluja määritetään kullekin ajankohdalle tavoitevyöhyke. Vyöhykkeen ala- ja ylärajat muodostavat ne vaihtoehdot, joiden vaikutuseroja arvioidaan ja vertaillaan. Vaihteluvyöhykkeen ala- ja ylärajat määritetään seuraaville ajankohdille: kevään alin (huhtikuun alun) vedenkorkeus, alkukevään (toukokuun puolivälin) vedenkorkeus ja loppukesän (1.9.) vedenkorkeus. Rajojen määrittäminen perustuu nykyisiin ja luonnonmukaisiin vedenkorkeuksiin. Niitä määritettäessä otetaan huomioon vesistömallilla tehdyt hydrologiset tarkastelut, jotta tarkastelu ei johtaisi hydrologisesti mahdottomiin tavoitesäännöstelyihin. Vaihe 2. Mallinnetaan vaihteluvälin vaikutukset muuttujia kuvaaviin mittariarvoihin eri vedenkorkeuksilla (tarkastelujaksona vuodet 1980-1999) ja määritetään paras vedenkorkeus muuttujien kannalta eri ajankohtina. Kullekin käyttömuodolle parhaiten soveltuva vedenkorkeus arvioidaan ensisijaisesti asiantuntijavoimin. Mittareina käytetyt vaikutukset on esitetty taulukossa 3. Paras vedenkorkeus määritetään arvioimalla, onko esimerkiksi talvella korkea vedenkorkeus (pieni talvialenema) vai matala vedenkorkeus (suuri talvialenema) muuttujan kannalta toivottavampi. Vertailu tehdään kaikille päämuuttujille (luonto, kalastus, virkistyskäyttö, vesiliikenne, tulvasuojelu ja voimatalous) eri tarkasteluajankohtina. Vaihtoehdon ja muuttujan suhdetta kuvataan painokertoimilla: kunkin muuttujan kannalta parempi vaihtoehto saa painoarvon 1 ja huonompi painoarvon 0. Mikäli jonkin muuttujan kannalta paras vedenkorkeus on ylimmän ja alimman puolessa välissä, annetaan molemmille vaihtoehdoille painoarvo 0,5. Vedenkorkeuksien painotukset käydään läpi haastattelussa ja haastateltavalla on mahdollisuus vaikuttaa niihin. Lisäksi muuttujia voidaan tässä vaiheessa myös poistaa tarkastelusta, mikäli ne eivät ole kyseisenä ajankohtana oleellisia. Esimerkiksi vesiliikenteeseen ei Vanajaveden huhtikuun vedenkorkeudella järven ollessa jäässä nähty olevan vaikutusta, kun taas Pyhäjärvellä vedenkorkeuden lasku talven mittaan haittasi veneiden talvisäilytystä Tampereen venesatamissa. 80,30 80,10 79,90 79,70 Vedenkorkeus (NN+ m) 79,50 79,30 79,10 78,90 78,70 78,50 78,30 78,10 77,90 Luomu 75% Luomu 25% Säännöstelty 75% Säännöstelty 25% Yläraja Alaraja 77,70 77,50 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12. Kuva 11. Vanajaveden haastatteluissa tarkastellun vedenkorkeudenkorkeuden vaihteluvyöhykkeen alarajat ja ylärajat eri ajankohtina sekä vertailukohtana säännöstellyt ja luonnonmukaiseksi palautetut vedenkorkeudet ja säännöstelyrajat. Nuolet kuvaavat mahdollisen muutoksen suuntaa nykysäännöstelyyn verrattuna. 24... Suomen ympäristö 602