LOHEN KALASTUKSEN SÄÄTELY TÄYSREMONTIN TARPEESSA? Jyrki Oikarinen, toiminnanjohtaja, Perämeren Kalatalousyhteisöjen Liitto ry

Transkriptio

1 LOHEN KALASTUKSEN SÄÄTELY TÄYSREMONTIN TARPEESSA? Jyrki Oikarinen, toiminnanjohtaja, Perämeren Kalatalousyhteisöjen Liitto ry Maamme lohipolitiikkaa on leimannut viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana lyhytjänteisyys, päämäärättömyys ja yhteisen tahtotilan puuttuminen. Jatkuvasti muuttuvat säädökset ovat vaikeuttaneet eri elinkeinoharjoittajien toiminnan suunnittelua ja aiheuttanut turhaa vastakkainasettelua, mikä on syönyt valtavasti resursseja lohiasian kaikilta eri osapuolilta. Perämeren Kalatalousyhteisöjen Liitto ry, Proagria Lapin Kalatalouskeskus ja Tornio-Muoniojoki Seura ry:n keskinäisen neuvottelun tuloksena syntyi esitys lohenkalastuksen sopeuttamisohjelmaksi, joka luovutettiin Maa- ja metsätalousministeriöön joulukuussa Tämän jälkeen ohjelman periaatteet ovat hyväksyneet useat muut tahot, mm Lapin Liitto ja Oulun Kalatalouskeskus. Ohjelmamme tavoitteena on turvata Suomen jokien lohikantojen elpyminen niin, että se mahdollistaa virkistyskalastuksen ja matkailuelinkeinon suotuisan kehittymisen maamme lohijoissa. Samalla lohen kalastus rannikolla sopeutetaan sellaisiin mittoihin, että edellä mainittu tavoite ei vaarannu, mutta pienimuotoisen rannikkokalastuksen harjoittamiseen jätetään mahdollisuus. Lohen kalastuksessa siirrytään kalastajakohtaisiin kiintiöihin. Tavoitteena on myös, että markkinoille päätyvä merilohi on kaikki lisenssin omaavien ammattikalastajien kalastamaa ja kalan jäljitettävyys säilyy läpi koko markkinaketjun. Samalla lohenkalastusta voidaan järkeistää niin, että lohisaaliin arvo kohoaa nykyisestä. Toimenpideohjelma koostuu viidestä toimenpiteestä: 1. Suomi luopuu yksipuolisella päätöksellä pysyvästi lohen avomerikalastuksesta ja ryhtyy aktiivisesti ajamaan avomerikalastuskieltoa koko Itämeren alueelle 2. Suomi maksaa EKTR -varoista luopumiskorvauksen vapaaehtoisesti lohen kalastuksesta pysyvästi luopuville kalastajille. 3. Lohen kaupallinen kalastus muutetaan luvanvaraiseksi ja pyyntiponnistus jäädytetään luopumiskorvausten jälkeiselle tasolle. 4. Pohjanlahden lohikiintiö jaetaan ELY - keskusten toimialueiden rajojen mukaan pienempiin osakiintiöihin, mistä on edelleen luontevaa siirtyä kalastajakohtaisiin kiintiöihin 5. Lohikiintiön kansallinen käyttö sidotaan jokikohtaisten lohikantojen tilaan. Maamme nykyinen lohipolitiikka kuihduttaa lohen rannikkokalastuksen ja sitä myötä koko Pohjois- Perämeren ammattikalastuksen hitaasti, mutta varmasti. Järkevämmällä kalastuksen säätelyllä lohi pystytään kalastamaan nykyistä markkinalähtöisemmin, jolloin lohesta saadaan parempi yksikköhinta; Kalastaja voi siis saada nykyistä paremman tuloksen pienemmällä pyyntiponnistuksella! Kalastajakohtaiset kiintiöt siirtävät vastuun kiintiön seurannasta jokaiselle kalastajalle itselleen, jolloin esimerkiksi tämän kesän kaltaiset ongelmat kiintiön seurannassa vältetään kokonaan. Viime vuosien kehitys osoittaa, että rannikkokalastuksella ja jokivarsilla on vahva yhteinen intressi lohen suojelemiseksi erityisesti liian voimakkaalta avomerikalastukselta. Rannikkokalastuksen on puolestaan sopeuduttava siihen, että lohenkalastusta säädellään yhä voimakkaammin lohikantojen vaihtelun mukaan ja kiintiöt pysynevät myös tulevaisuudessa varsin matalalla tasolla. Pohjanlahden kalastajien keski-ikä on varsin korkea ja huomattava osa kalastajista jää eläkkeelle aivan lähivuosina. Tämä antaa erinomaisen mahdollisuuden sopeuttaa lohenkalastus sellaisiin mittoihin, että lohikantojen suotuisa kehitys jatkuu, mutta myös lohen kalastus säilyy osana rannikon kalastusperinnettä.

2 Lohenkalastuksen säätely täysremontin tarpeessa? Jyrki Oikarinen, toiminnanjohtaja Perämeren Kalatalousyhteisöjen Liitto ry

3 Suomen lohipolitiikka onnistunut vain osittain Suomen lohenkalastuksen säätely on ollut ratkaisevassa roolissa lohikantojen palauttamisessa Säätelyn avulla on saavutettu tärkein tavoite, lohikannat ovat vahvistuneet 1990-luvulta alkaen, mutta muutoin lohenkalastuksen hallinnoinnissa oli paljon toivomisen varmaa Lohen kalastusta on säädelty tavalla, joka on ollut hyvin vahingollista loheen liittyvien elinkeinojen kehittämiselle, niin merellä kuin joellakin Pitkän aikavälin suunnitelma on puuttunut?

4 Nykyisen kalastuksen säätelyn ongelmia Lyhyt saalishuippu aiheuttaa ongelmia markkinoille Kalastajat joutuvat kalastamaan hyvin tehokkaasti lyhyen aikaa, mikä lisää kalastuksen kustannuksia Kalastus ei kohdistu tasaisesti koko nousevaan lohikantaan, mikä aiheuttanee ainakin jonkinasteista valintajalostusta

5 Keskustelujen kautta yhteisymmärrykseen Olemme pyrkineet aktiiviseen keskusteluun jokivarren edustajien kanssa Tuloksena syntyi esitys lohenkalastuksen sopeuttamisohjelmaksi, joka luovutettiin Maa- ja metsätalousministeriöön joulukuussa Ohjelma ei oikeastaan sisällä juurikaan uusia avauksia, kaikki esitetyt asiat ovat olleet esillä aiemminkin Uutta on ainoastaan tapa, jolla aloitteeseen päästiin.

6 Ohjelman tavoitteet Tavoitteena on turvata Suomen jokien lohikantojen elpyminen niin, että se mahdollistaa virkistyskalastuksen ja matkailuelinkeinon suotuisan kehittymisen maamme lohijoissa. Lohen kalastus rannikolla sopeutetaan sellaisiin mittoihin, että edellä mainittu tavoite ei vaarannu, mutta pienimuotoisen rannikkokalastuksen harjoittamiseen jätetään mahdollisuus. Markkinoille päätyvä merilohi on kaikki lisenssin omaavien ammattikalastajien kalastamaa ja kalan jäljitettävyys säilyy läpi koko markkinaketjun. Lohenkalastusta voidaan järkeistää niin, että lohisaaliin arvo kohoaa nykyisestä.

7 Ohjelman toimenpiteet 1. Suomi luopuu yksipuolisella päätöksellä pysyvästi lohen avomerikalastuksesta ja ryhtyy aktiivisesti ajamaan avomerikalastuskieltoa koko Itämeren alueelle 2. Suomi maksaa EKTR -varoista luopumiskorvauksen vapaaehtoisesti lohen kalastuksesta pysyvästi luopuville kalastajille. 3. Lohen kaupallinen kalastus muutetaan luvanvaraiseksi ja pyyntiponnistus jäädytetään luopumiskorvausten jälkeiselle tasolle. 4. Pohjanlahden lohikiintiö jaetaan ELY - keskusten toimialueiden rajojen mukaan pienempiin osakiintiöihin, mistä on edelleen luontevaa siirtyä kalastajakohtaisiin kiintiöihin 5. Lohikiintiön kansallinen käyttö sidotaan jokikohtaisten lohikantojen tilaan.

8 Avomerikalastus Lohen avomerikalastus on lohikannoille hyvin vahingollinen kalastusmuoto Ajoverkkokalastuskiellon yhteydessä avattu mahdollisuus syystalven siimapyyntiin oli paha virhe, joka lienee ollut osaltaan vaikuttamassa viimevuosien odotuksia heikompiin lohikesiin. Kansallisesta näkökulmasta siimakalastusta voidaan mitata myös kiloina ja euroina. Näinkään tarkasteltuna siimapyynnin jatkamiselle ei ole perustetta.

9 Kalastajakohtainen kiintiö Kalastajakohtaiseen kiintiöön siirtyminen parantaisi mahdollisuuksia kalastaa kustannustehokkaasti ja markkinoiden ehdoilla. Mahdollistaa suoramyynnin ja ehkäpä myös kalastajien harjoittaman kalanjalostuksen kehittämisen. Helpottaa kokonaiskiintiön käytön seurantaa, vrt. kesä 2012.

10 Yhteiset intressit ajavat ristiriitojen edelle Vahvat lohikannat kaikkien osapuolten etu Itämeren avomerikalastuksen voimistuminen on yhteinen uhka ja edelleen täysin mahdollista Rannikon ammattikalastajien korkea keski-ikä ja siitä väistämättä seuraava kalastajien väheneminen pienentää kalastuksen, lohen suojelun ja kalastusmatkailun keskinäistä ristiriitaa. Lohikysymyksessä on siis todellinen mahdollisuus löytää kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu.

11 Myös ammattikalastajilla on oikeus ammattiinsa Kalastus on kärsinyt lohenkalastuksen säätelyn lisäksi huomattavasti mm. hyljeongelmasta Kuluneen kesän lohen ostoboikotti ei pelastanut yhtään lohta, mutta tuotti kalastukselle sekä negatiivista julkisuutta, että taloudellista tappiota Kalastuselinkeinon on luonnollisesti pakko sopeutua siihen, että lohikantoja säädellään luonnonkantojen ehdoilla, mutta nykytasoinen rannikkokalastus ei enää uhkaa lohikantojen kehitystä

12 Kiitos!