Vauva kärsi hapenpuutteesta synnytyksessä, tämä on maksanut sairaalalle jo 2,7 miljoonaa euroa Näin kalliiksi virheet tulevat Yle selvitti, miten kalliiksi potilasvahingot tulevat suomalaisille sairaanhoitopiireille. Kuvituskuva. Sairaaloille tulee kalliita vahinkoja synnytyksissä ja neurokirurgiassa. Anu Leena Koskinen Tästä on kyse Potilasvakuutuskeskus on yli 30 vuoden aikana ratkaissut noin 210 000 tapausta. Korvauksia järjestelmästä on maksettu potilasvahingon kärsineille noin 590 miljoonaa euroa. Korvauksia on maksettu noin 70 000 tapauksessa. Vuonna 1995 synnytyksessä vauva kärsi hapenpuutteesta. Hän sai aivovaurion. Tapaus on maksanut Pirkanmaan sairaanhoitopiirille jo 2,7 miljoonaa euroa 22 vuoden aikana. Tapaus on äärimmäisen surullinen ja harvinainen, mutta ei valitettavasti ihan ainutlaatuinen. Yhdestä potilasvahingosta voi tulla usean miljoonan kustannukset. Näissä luvuissa ovat mukana paitsi jo maksetut korvaukset myös varautuminen tuleviin korvauksiin. Esimerkiksi Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä 11 vahingossa korvaus- ja varautumissumma ylittää miljoonan euron rajan korvattavaa kohden. Kuusi näistä vahingoista koskee synnytyksiä. Esimerkiksi vuonna 1993 kaksossynnytyksessä toinen vauvoista menehtyi ja toiselle tuli hapenpuutteesta johtuva aivovaurio. Vuonna 1992 puolestaan imukuppisynnytystä seurasi hapenpuute ja aivovaurio. Summissa varaudutaan myös tuleviin kuluihin Yle selvitti, miten kalliiksi potilasvahingot tulevat suomalaisille sairaanhoitopiireille. Kalliita vahinkoja tulee juuri synnytyksissä ja neurokirurgiassa. Esimerkiksi vuonna 2000 neurokirurgiassa tuli infektiovahinko sunttileikkauksessa. Suntti on läppälaite, jonka ylipaineventtiili säätelee aivo- ja selkäydinnestekiertoa. Tämä yksi tapaus on maksanut Pirkanmaan sairaanhoitopiirille viime vuoden loppuun mennessä yhteensä peräti 4,9 miljoonaa euroa.
Turun yliopistollisen keskussairaalan talousjohtaja Arja Pesonen sanoo, että Varsinais-Suomessa kalleimmat potilasvahingot ovat tulleet skolioosileikkauksesta, aivoinfarktista ja synnytyksestä. Viimeisin yli miljoonan euron vahinko tuli vuonna 2012. Suurin vahinko on ollut 2,9 miljoonaa euroa. Huomattava on, että kyse ei ole maksetusta laskusta vaan vahinkokohtaisesta varauksesta. Vahinkokohtaisella varauksella varaudutaan korvaamaan tarvittava apu, palvelu, korvaus ynnä muut sellaiset vahingoittuneelle hänen koko elämänsä ajan. Kustannuksia maksetaan vuosittain toteutuneiden kustannusten mukaisesti, Pesonen sanoo. Vuosittain maksettavat kustannukset rahoitetaan Pesosen mukaan kunnilta kerättävällä erityisvelvoitemaksulla. Yli 40 miljoonaa euroa vuodessa Suomessa Potilasvakuutuskeskus hoitaa keskitetysti potilasvahinkojen korvaamisen. Viime vuonna ilmoitettiin 8 522 potilasvahinkoa. Jokainen hoitopaikka luetaan eri tapaukseksi, joten tapauksia on enemmän kuin vahinkoilmoituksen tekijöitä. Viime vuonna Potilasvakuutuskeskus maksoi sairaaloiden puolesta korvauksia yhteensä 40,7 miljoonaa euroa. Eniten vahingonkorvauksia maksettiin ansionmenetyksestä. Viime vuonna myönteinen korvausratkaisu annettiin 2 420 tapauksessa. Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäällikkö Elina Muukkonen sanoo, että vahinkoa kärsineelle maksetaan korvausta muun muassa potilasvahingosta aiheutuvista ylimääräisistä hoitokuluista, kivusta ja särystä, pysyvästä haitasta ja ansionmenetyksestä. Korvausten määrä vaihtelee hyvin paljon vahinkotapauksen vakavuuden mukaan. Lievimmissä tapauksissa korvausta maksetaan muutaman sadan euron verran ja vakavimmissa vahinkotapauksissa vahinkoa kärsineille maksettavat korvaussummat voivat nousta kymmeniin ja jopa satoihin tuhansiin euroihin. Korvausta ei makseta mielipahasta Korvattavista vahingoista ylivoimaisesti suurin osa, viime vuonna yli 92 prosenttia, luokitellaan hoitovahingoiksi. Näissä tapauksissa korvausperusteena on, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi menetellyt tilanteessa toisin ja siten välttänyt vahingon. Korvausta ei makseta mielipahasta tai aineellisista vahingoista vaan, jos potilaalle on aiheutunut hoidon seurauksena henkilövahinko eli esimerkiksi vamma tai sairaus. Kalleimmat laskut koskevat juuri lapsia ja nuoria. Mikäli vahingosta aiheutuu nuorelle vahinkoa kärsineelle vakava, pysyvä vamma eikä hän pääse kouluttautumaan tai työllistymään potilasvahingon vuoksi, ovat korvausmäärät suurimpia, Muukkonen sanoo. Yli 7 000 haki korvausta Viime vuonna vahinkoilmoituksen teki yli 7 000 henkilöä. Vahinko voi olla tapahtunut jo aiemmin, koska korvausta voi hakea kolmen vuoden kuluessa siitä, kun sai tiedon vahingosta. Viime vuonna 30 prosenttia korvauksenhakijoista sai vähintään yhden hoitopaikan osalta myönteisen ratkaisun.
Näin korvaukset jakaantuvat: Lähde: Potilasvakuutuskeskus Kuva: Antti Eintola / Yle Lonkkamurtumaa ei korvattu Läheskään kaikkea ei siis korvata. Esimerkiksi seuraavaa potilasvahinkoa ei korvattu: Potilas oli ollut osastohoidossa 10 vuorokautta. Fysioterapeutti oli arvioinut, että potilas voi liikkua osastolla itsenäisesti rollaattorin avulla. Potilas kaatui suihkussa ja hänelle aiheutui lonkkamurtuma. Perusteluiden mukaan kaatuminen tapahtui peseytymisen yhteydessä eikä se siten liittynyt tutkimus- tai hoitotoimenpiteeseen. Potilaan tila oli asianmukaisesti arvioitu sen laatuiseksi, että hän saattoi liikkua osastolla itsenäisesti. Kysymys ei siten ollut myöskään valvonnan laiminlyönnistä eikä aiheutunutta vahinkoa korvattu potilasvakuutuksesta, Potilasvakuutuskeskus perustelee. Sen sijaan tällainen rannemurtuma korvattiin: Potilas putosi hevosen selästä fysioterapeutin ohjaaman ratsastusterapian yhteydessä. Potilaan ranne murtui. Vahinko korvattiin potilasvakuutuksesta, koska ratsastusterapia luokiteltiin hoitotoimenpiteeksi. Hylkäävissä ratkaisuissa perusteluna oli tavallisesti se, ettei haitallinen seuraus olisi ollut toisin toimien vältettävissä tai että infektio oli sellainen, että potilaan arvioitiin joutuvan sietämään se lääketieteellisesti perusteltuun hoitoon liittyvänä riskinä. Näin korvaukset jakautuvat Viime vuonna eniten korvattavia potilasvahinkoja sattui yksityisellä sektorilla, jossa korvattiin 607 tapausta. Edellisenä vuonna korvattavia tapauksia oli yksityisellä vähemmän eli 531.
Seuraavaksi eniten potilasvahinkoja korvattiin tässä järjestyksessä: Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä HUS:issa, Pohjois-Pohjanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Pirkanmaalla. Vahinkojen määrä ei noudata ihan väestöpohjaa, koska Tampereella on enemmän asukkaita kuin Turussa tai Oulussa. Vahinkopaikka tarkoittaa vahinkotapausta. Jokainen hoitopaikka kirjataan eri tapaukseksi. Lähde: Potilasvakuutuskeskus Kuva: Antti Eintola / Yle
Vuodet vaihtelevat suuresti. Esimerkiksi vuonna 2014 HUS maksoi korvauksia 880 000 euroa, kun taas seuraavana vuonna korvaukset ja varautuminen maksoivat 4,6 miljoonaa. Potilasvakuutuskeskus perii sairaaloilta korvaukset. Sairaaloilla kuluu siten potilasvahinkoihin kymmeniä miljoonia. Vuosina 2014 2018 sairaanhoitopiirit maksoivat yli 72 miljoonaa euroa potilasvahingoista. Viime kädessä summan maksavat suomalaiset veronmaksajat. Sairaalabakteerista ja riskeistä kaivataan tietoa Potilasvahinkoilmoitusten määrä kasvoi 2010-luvulla ensin yhä enemmän, mutta nyt määrä on kääntynyt hienoiseen laskuun. Suomen Potilasliiton puheenjohtaja Paavo Koistinen arvioi, että potilasvahinkojen määrä on laskenut, kun potilaat on otettu mukaan kehittämään potilasturvallisuutta. Koistisen mukaan aina sattuu vahinkoja, mutta niitä pitäisi pyrkiä ehkäisemään. Vieläkään potilaat eivät saa Koistisen mukaan tarpeeksi informaatiota riskeistä ennen leikkausta. Esimerkiksi olisi oleellista tietää, jos sairaalassa on ollut sairaalabakteeria. Jos henkilö menee esimerkiksi polvileikkaukseen, polvi voi tulla kuntoon, mutta hänelle tuleekin sairaalabakteeri ja komplikaatioiden vuoksi esimerkiksi munuainen joudutaan poistamaan. Jos hoidossa sattuu virhe, potilaat eivät välttämättä saa tarpeeksi tietoa, miten tästä voi valittaa. Sairaaloissa on potilasasiamiehiä, mutta heillä pitäisi olla Koistisen mukaan ylempi korkeakoulututkinto, koska asiat ovat monimutkaisia. Yksittäisen potilaan voi olla vaikea haastaa erikoislääkäreiden näkökulmia ja sairaalan juristeja. Osaa potilaista ilmoituksen tekeminen pelottaa. Potilaat pelkäävät, että jos he tekevät potilasvahinkoilmoituksen, heidän hoitonsa vaarantuu tulevaisuudessa.