EPV Bioturve Oy KOIRAINNEVAN (LAPUA) LUONTOSELVITYKSET KESÄLLÄ 2013 Ahma Ympäristö Oy Ilmajoki 2014
2 1 JOHDANTO Lapualla sijaitsevan Koirainnevan luontoselvitysten täydennykset liittyvät EPV Bioturve Oy:n turvetuotantohankkeeseen alueella. Touko-, kesä- ja elokuussa 2013 tehdyt selvitykset sisälsivät linnustoselvityksen, rämeristihämähäkkikartoituksen ja kasvillisuusselvityksen. Rämeristihämähäkkikartoituksen yhteydessä alueelta etsittiin myös viitasammakon kutualueiksi sopivia vesimuodostumia. Selvityksistä ovat vastanneet seuraavat henkilöt: aktiivilintuharrastaja Tapio Sadeharju (linnustoselvitysten maastotyöt), biologi Niina Lappalainen (kasvillisuusselvityksen maastotyöt ja raportointi), vesibiologi Harri Hutri (rämeristihämähäkkikartoituksen maastotyöt, linnusto- ja rämeristihämähäkkiselvitysten raportointi) sekä laboratorioinsinööri/eräopas Mikko Vihanto (rämeristihämähäkkikartoituksen maastotyöt). 2 SUON YLEISKUVAUS Koirainneva sijaitsee Lapualla noin 7 km kaupungin keskustasta lounaaseen. Luontoselvitys tehtiin 137 ha:n laajuisella alueella, josta lähes puolet on ojitettua rämettä. Selvitysalueeseen sisältyi myös n. 7 ha:n suuruinen yksityisen yrittäjän turvetuotantoalue (kuva 1). Kuva 1. Koirainnevan luontoselvitysalueen sijainti (punainen rajaus).
3 3 KASVILLISUUSSELVITYS Koirainnevan selvitysalue sijoittuu keskiboreaaliselle Pohjanmaan (3a) metsäkasvillisuusvyöhykkeelle, eteläboreaalisen Pohjanmaan rannikkomaan (2c) vyöhykkeen rajan läheisyyteen. Suoaluejaossa alue sijoittuu suokasvillisuusvyöhykkeelle `Viettokeitaat eli Sphagnum fuscum keitaat` (osaalue `Pohjanmaan vietto- ja rahkakeitaat`, 2c). Läheisyyteen sijoittuvat myös saman suokasvillisuusvyöhykkeen osa-alue `Sisä-Suomen vietto- ja rahkakeitaat` (2a) sekä suokasvillisuusvyöhyke `Kilpikeitaat eli konsentriset kermikeitaat` (`Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan kilpikeitaat` -osaalue, 1c). (Ympäristöhallinnon Oiva-tietopalvelu) Hankealue sijoittuukin näiden metsä- ja suokasvillisuusvyöhykkeiden vaihettumisalueille. 3.1. Menetelmät Hankealueella toteutettiin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys 19.8.2013. Alue kierrettiin kattavasti ja tavatut luontotyypit sekä lajisto kirjattiin ylös. Luontotyypit rajattiin kartalle kuvioiksi. Rajaamisessa käytettiin apuna alueen ilmakuvaa sekä GPS-paikanninta. Käytännössä luontotyypit pääosin vaihettuvat vähitellen toiseksi, mistä syystä luontotyyppien rajaukset ovat suuntaa-antavia. Kartoituksessa merkittiin ylös alueella mahdollisesti sijaitsevat metsälain 10 mukaiset tärkeät elinympäristöt, luonnonsuojelulain 29 mukaiset suojellut luontotyypit sekä erilaiset vesistöt ja vesilain suojaamat elinympäristöt. Luontotyyppien uhanalaisuuden tarkastelussa käytettiin Raunio ym. (2008) Suomen luontotyyppien uhanalaisuus teosta. Luontotyyppien uhanalaisuuden luokittelussa hankealue sijoittuu Etelä-Suomen osa-alueelle. Kunkin luontotyypin luonnontilaisuus arvioitiin erikseen taulukossa 1 esitetyn asteikon mukaisesti. Luontotyyppien häiriöherkkyyden kriteerinä käytettiin luokitusta, joka perustuu Kontulan ja Raunion (2005) esittämään luontotyyppien laatuluokitukseen. Luokituksessa huomioidaan luontotyypin rakenteelliset ominaisuudet (esim. lahopuun määrä, puuston rakenne, lajisuhteet), ihmistoiminta (esim. metsänkäyttö ja ojitukset) ja alueen lajistolliset ominaisuudet. Lajistolliset ominaisuudet on huomioitu luokituksessa siten, että häiriöherkkyyttä on voitu korottaa taulukossa 1 esitetystä laadullisesta arviosta, jos luontotyyppi sisältää suojelullisesti arvokasta lajistoa. Kartoituksessa metsätyypit nimettiin Hotanen ym. (2008) Metsätyypit opas kasvupaikkojen luokitteluun -teoksen mukaisesti ja suotyypit vastaavasti Eurolan ym. (1995) Suokasvillisuusoppaan mukaan. Kasvien nimistö on Hämet-Ahti ym. (1998) ja Mossbergin ja Stenbergin (2003) mukainen. Huomionarvoisen lajiston sekä muiden huomioitavien kohteiden sijainnit merkittiin ylös GPSpaikantimella.
4 Taulukko 1. Luontotyyppien luonnontilaisuus ja luokittelu häiriöherkkyyden (eli ekologisen tilan) perusteella. Herkkyys Luokka Kuvaus Erittäin korkea 4 Metsien luontotyypeillä ihmistoiminnan merkit ovat vähäiset tai niitä ei esiinny lainkaan. Puusto on pääsääntöisesti luontaisesti syntynyttä ja varttunut ilman hakkuita. Luontotyypillä esiintyy useampaa puustosukupolvea, iäkästä puustoa, kuolleita ja kuolevia puita. Ojitukset eivät ole kuivattaneet suoluontotyypin esiintymiä eikä niillä ole hakkuita tai muuta ihmisen toiminnan jälkiä. Virtavedet ovat rakenteellisesti luonnontilassa ja niiden valuma-alueella on niukasti, jos ollenkaan veden laatuun haitallisesti vaikuttavia tekijöitä, kuten peltoja tai ojituksia. Luontotyypin edustavuus on vähintään hyvä. Korkea 3 Metsien luontotyypeillä ihmistoiminnan merkit ovat vähäiset, puusto on pääsääntöisesti luontaisesti syntynyttä ja varttunut ilman merkittäviä hakkuita. Luontotyypillä esiintyy yleensä useampaa puustosukupolvea ja kuolleita tai kuolevia puita. Ojitukset eivät ole kuivattaneet suoluontotyypin esiintymiä eikä puustoa ei käsitelty tai hakkuut ovat hyvin pienialaisia eikä niillä ole ollut vaikutusta suon ekologiaan. Virtavedet ovat rakenteellisesti luonnontilassa ja niiden valuma-alueella on niukasti, jos ollenkaan veden laatuun haitallisesti vaikuttavia tekijöitä, kuten peltoja tai ojituksia. Kohtalainen 2 Metsien luontotyypit on lievästi käsitellyt, mutta niissä on edelleen joitakin luonnonmetsille ominaisia piirteitä, kuten puuston eri-ikäisyyttä, järeitä puita, kuolleita pystypuita tai maapuita. Ojitukset eivät ole kuivattaneet merkittävästi suoluontotyypin esiintymiä eikä merkittäviä hakkuita ole tehty. Virtavedet ovat rakenteeltaan osittain muuttuneet, mutta niiden eliöyhteisöt ovat muutosten jälkeen ainakin osittain palautuneet. Heikko 1 Voimakkaasti käsitellyt metsäisen luontotyypin esiintymät, joissa puusto on yksijakoista eikä lahopuuta ole juuri hakkuutähteitä lukuun ottamatta. Suotyypit, joissa on nähtävissä selvästi esim. ojitusten tai hakkuiden vaikutukset. Virtavedet, jotka on perattu ja joiden valuma-alueella ja lähiympäristössä on runsaasti peltoja ja ojituksia. 3.2. Tulokset ja tarkastelu Huomattava osa Koirainnevan hankealueesta on luonnontilaisuudeltaan muuttunutta. Reuna-alueet on pääsääntöisesti ojitettu, ja hankealueelle sijoittuu vanha turvetuotantoalue. Vanhan turvetuotantoalueen eteläpuolella Koirainnevan keskiosassa noin 28 ha alue on säilynyt ojittamattomana. Myös turvetuotantoalueen pohjoispuolelle sijoittuu noin 18 ha ojittamatonta suota. Reuna-alueiden ojitusten kuivatusvaikutukset ovat kuitenkin nähtävissä myös näillä ojittamattomilla alueilla. Ojitetut alueet ovat pitkälti muuttuneita (ks. kuva 2, taulukko 2). Alueet ovat pääasiassa turvekangasvaiheessa (kuviot 1, 8, 18), mutta paikoittain on havaittavissa vielä rämemuuttumien piirteitä. Turvekangasalueiden lisäksi hankealueelle sijoittuu ojitettuja alueita, jotka ovat eriasteisesti muuttuneita (4, 5, 7, 13, 17). Koirainnevan keskiosan ojittamattoman alueen (kuviot 3, 10) luontotyypeillä on havaittavissa reuna-alueiden ojitusten kuivatusvaikutukset. Vaikutukset ulottuvat paikoin pitkällekin (luonnontilaisuusluokka 2). Ojittamattoman alueen keskiosissa on kuitenkin luonnontilaisen kaltaisena (luokka 3) säilyneeksi luokiteltavaa suota. Luontotyyppien uhanalaisuusluokitukset (taulukko 2) koskevatkin vain osaa kuviota.
5 Luontotyyppien tarkemmat kuvaukset on esitetty taulukossa 2. Kuva 2. Koirainnevan luontotyyppikuviot Taulukko 2. Koirainnevan luontotyyppikuvioiden kuvaukset. No Lyhenne Luontotyyppi LT Arvo Kuvaus 1 VaTkg Varputurvekangas 1 Ojitettua varputurvekangasta. Mäntyvaltaisen puuston kasvu osalla kuviota voimistunut mutta osalla ei, mänty ->12m, hieskoivu n.2m. Suopursu runsas, vaivaiskoivu, variksenmarja, juolukka, puolukka, mustikka, suokukka, kanerva. Hieman hillan lehtiä, tupasvilla. Kuviolla myös yksitt. metsäalvejuuri, vadelma ja maitohorsma. Metsäsammalet tavallisia (seinäsammal, metsäkerrossammal, kangaskynsisammal, vähän sulkasammalta), hieman rahkasammalia. Harmaa-, valko- ja palleroporonjäkälää, puikkotorvijäkälää. 2 VIR Varsinainen isovar- 2 Ojitusten kuivattamaa isovarpurämettä nevan reunassa. puräme 3 OlLkR Oligotrofinen lyhytkorsiräme (2) 3 VU/NT Avointa, karua lyhytkorsinevaa ja rahkarämemättäitä. Kitukasvuisia mäntyjä harvassa rämejuoteilla, jokunen koivuntaimi. Reuna-alueiden ojitusten kuivatusvaikutuksia nähtävissä. Lajistossa mm. suokukka, kanerva, variksenmarja, pyöreälehtikihokki, tupasvilla, tupasluikka, hilla, karpalo, ruskorahkasammal, rämerahkasammal, vähän seinäsammalta, poronjäkäliä.
6 No Lyhenne Luontotyyppi LT Arvo Kuvaus 4 OlNRmu Oligotrofinen nevarämemuuttuma 5 OlLkRoj Oligotrofinen lyhytkorsinevaräme, ojikko 6 OlLkR Oligotrofinen lyhytkorsiräme 7 OlNRmu Oligotrofinen neva- 1-2 Ojitettua karua nevarämettä, kuivatusvaikutukset nähtävissä, osin pääasiassa rämettä tai lähestymässä turvekangasvaihetta. Kuvion eteläosassa kulkee sähkölinja ja tieura (suunnassa länsilounas itäkoillinen). 2 Ojitettua nevarämettä. 2 Pienialainen ojittamaton karu nevaräme, ojitettujen alueiden ympäröimä. Kuivatusvaikutuksia. 2 Ojitettua lyhytkortista nevarämettä. Mänty n.5m, hieskoivun taimia. Osin myös isovarpurämeisyyttä. rämemuuttuma 8 Tkg Turvekangas 1 Syvään ojitettua turvekangasta, vaihtelee varputurvekankaasta puolukkaturvekankaaseen, osassa aluetta myös rämemuuttumamaisuutta. Mänty 6-10m, hieskoivu, puuston tiheys ja koko vaihtelee kuviolla. Kaakkoisosassa selvitysaluerajauksen tuntumassa hakkuualue, koivuntaimia. Suo- ja metsävarpuja, osin metsäsammalet dominoivat, osin runsaasti rahkasammalta. Mm. suokukka, suopursu runsas, variksenmarja, tupasvilla, hilla, seinäsammal runsas, rämekarhunsammal, poronjäkäliä. Ojassa kuvion 9 länsipuolella runsaasti vehkaa. Harvennusjälkiä. 9 VMT Tuore kangas 3 NT/NT Kuusivaltaista puolukka-mustikkatyypin tuoretta kangasta. Maapuita. Reunoilta soistunut, myös mäntyä ja koivua sekä harmaaleppää. Lajistossa mm. kataja, lillukka, metsätähti, vanamo, oravanmarja. Metsäkerrossammal ja sulkasammal runsaita. 10 OlKaN Oligotrofinen kalvakkaneva 11 Vanha TT Vanha turvetuotantoalue 12 KrRaR Kanervarahkaräme (+VaRaR) (+ variksenmarjarahkaräme) 2-3 VU/NT Avointa rimpistäkin nevaa, harvassa rämemättäitä ja kitukasvuisia mäntyjä sekä jokunen kitukasvuinen koivu. Lajistossa mm. mutasara, tupasvilla, rimpipinnoilla leväkkö, pyöreälehtikihokki, karpalo, suokukka, kalvakkarahkasammal, poronjäkäliä. Ojitusten läheisyydessä kuivatusvaikutukset nähtävissä mm. rahkoittumisena sekä varpujen määrässä. 1 Vanha turvetuotantoalue. 2 Pääosin kanervarahkarämettä mutta myös variksenmarjarahkarämettä. Puusto matalaa ja pääosin harvaa. Rämepintojen välissä oligotrofista lyhytkortista nevapintaa (erityisesti kuviolla 12b). 13 NRmu Nevarämemuuttuma 2 Kuivahtaneita nevapintoja, rämemättäitä. Nevapinnalla mm. harmaaporonjäkälää, suokukkaa, tupasvillaa, männyntaimia, kalvakkarahkasammalta. 14 OlLkR Oligotrofinen lyhytkorsiräme 2 Avointa, rämemättäistä lyhytkorsinevaa, kalvakkuutta (kalvakkarahkasammal). 15 OlLkN 2 Avoin nevajuotti, rahkamättäitä. Lajistossa mm. suonihuopasammal. 16 OlLkN + KrRaR Oligotrofinen lyhytkorsineva + kanerva- 2 Kanervarahkarämejuottien väleissä karua lyhytkorsinevaa. Ojitusten kuivatusvaikutukset nähtävissä. Mänty <2m. rahkaräme 17 RiNmu Rimpinevamuuttuma 2 Kuivunutta nevaa, kuivuneita ruoppaisia rimpipintoja, nevapinnalla jäkäliä. Lajistossa mm. valkopiirtoheinä, leväkkö, mutasara, tupasluikka, suokukka. Kuviolla kulkee sähkölinja. 18 VaTkg Varputurvekangas 1 Ojitettua turvekangasta, pääosin varputurvekangasta (myös puolukkaturvakangasmaisuutta). Mänty, myös hieskoivua. Suopursu runsas, seinäsammal runsas.
7 No Lyhenne Luontotyyppi LT Arvo Kuvaus 19 PTkg Puolukkaturvekangas 1 Puolukkaturvekangas. Ojitusten kuivattamaa tn. kangasrämettä. Runsaasti hieskoivua, mänty, kuusi, pihlaja. Esim. puolukka runsas, yksittäisiä rämevarpuja, harvana mm. metsäkorte. 20 P Vanha pelto 1 Entistä pellonpohjaa. Kookasta puustoa; koivu 20m, mänty 20m, kuusen, tuomen ja pihlajan taimia, lahopuuta. Lajistossa mm. luhtakastikka, metsäalvejuuri, mesiangervo, metsäkorte, riidenlieko, korpiorvokki, lillukka, koiranputki, hiirenvirna, nokkonen, mesimarja, metsätähti, pohjanpunaherukka, vadelma, mm. sulkasammal). Selitteet: Nro = kuvionumero, LT = luontotyypin luonnontilaisuus (ks. taulukko 1), Arvo = luontotyypin uhanalaisuus (Etelä-Suomen osa-alueella/koko Suomessa, Raunion ym. 2008 mukaan), VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä. Kuva 3. Ojittamattoman keskiosan avointa suota (kuvio 3)
8 Kuva 4. Hankealueen eteläosassa kulkee sähkölinja ja tieura (kuvio 4) Kuva 5. Ojitettua ja kuivahtanutta nevarämettä (kuvio 7)
9 Kuva 6. Vehkaa turvekankaalle sijoittuvassa ojassa, tuoreen kankaan länsipuolella (kuviot 8, 9) Kuva 7. Turvekangaskuviolla syviä ojia, osin rämemuuttumamaisuutta (kuvio 8)
10 Kuva 8. Turvekangasta (kuvio 8) Kuva 9. Eteläosan tuoreen kankaan kuusikkoa (kuvio 9)
11 Kuva 10. Avointa nevaa (kuvio 10a) Kuva 11. Kuivahtanutta rimpistä nevapintaa, rahkamättäitä, sähkölinja (kuvio 17)
12 Kuva 12. Pohjoisosan turvekangasta (kuvio 18) 3.3. Arvokohteet Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselta 1.8.2013 saadun tiedonannon (Dnro EPOELY/1066/07.01/2013) mukaan ympäristöhallinnon tietokannoissa ei ole tiedossa olevia uhanalaisesiintymiä Koirainnevan hankealueella tai sen läheisyydessä. Alueella ei havaittu kasvillisuusja luontotyyppiselvitysten yhteydessä suojelullisesti arvokasta kasvilajistoa, kuten valtakunnallisesti uhanalaisia tai silmälläpidettäviä lajeja, alueellisesti uhanalaisia lajeja, rauhoitettuja lajeja, luontodirektiivin liitteessä IV mainittuja kasvilajeja, tai kansainvälisen suojelun vastuulajeja. Luontotyyppien uhanalaisuusluokituksessa hankealue kuuluu Etelä-Suomen osa-alueelle (Raunio ym. 2008). Hankealueella esiintyy oligotrofista lyhytkorsirämettä sekä oligotrofista kalvakkanevaa (kuviot 3 ja 10), jotka ovat osittain luonnontilaisen kaltaisena säilyneitä mutta osittain reunaalueiden ojitusten kuivattamia. Luonnontilaisen kaltaisina kyseiset luontotyypit luokitellaan valtakunnallisesti vaarantuneiksi (VU) ja Etelä-Suomen osa-alueella silmälläpidettäviksi (NT). Hankealueelle sen eteläosassa sijoittuu pienialaisesti kuusivaltaista puolukka-mustikkatyypin tuoretta kangasta (kuvio 9), joka luokitellaan sekä valtakunnallisesti että Etelä-Suomen osa-alueella silmälläpidettäviksi (NT). Alueella ei tavattu luonnonsuojelulain nojalla suojeltuja luontotyyppejä. Myöskään metsälaissa tai vesilaissa tarkoitettuja luontotyyppejä ei hankealueella havaittu.
13 4 LINNUSTOSELVITYS 4.1. Menetelmät Linnustoselvityksen pääasiallisena tarkoituksena oli kartoittaa Koirainnevan pesimälinnusto. Kartoitus tehtiin koko selvitysalueella (kuva 1). Menetelmänä käytettiin kahta koealalaskentaa, jotka tehtiin 19.5. ja 7.6.2013 (taulukko 3). Taulukko 3. Rapa-Kiiman koealalaskentojen taustatietoja. Laskenta- Laskenta- Laskenta- Lämpö- Tuulen suunta Kokonais- Näkyvyys päivä aika reitti (m) tila ( C) ja nopeus (m/s) pilvisyys (km) 19.05.2013 3.30 10.45 9800 12 20 NE 0 2 8/8 2/8 > 10 07.06.2013 3.50 10.45 10200 12 19 SW-W 0 1 3/8 7/8 > 10 Laskenta-alue kierrettiin GPS-paikantimen avulla siten, että mikään osa tutkittavasta alueesta ei jäänyt yli 100 m:n etäisyydelle kulkureitistä (vrt. Koskimies & Väisänen 1988). Laskennassa käytettiin myös riekon ääniatrappia (yhteensä viisi laskenta-alueen eri osissa sijaitsevaa kohdetta). Linnustokartoituksessa havaitut linnut merkittiin maastossa karttapohjalle, ja merkintöjen pohjalta laadittiin pesimälajitaulukot sekä suojeluarvoiltaan merkittävien lajien reviirikartta. Perusteena lajin pesimiselle on käytetty lintujen käyttäytymistä (laulava koiras, varoitteleva tai ruokaa nokassaan kantava emolintu) tai pesälöytöjä. Parvet (teeri) on tulkittu pareiksi. Suojeluarvojen laskemisessa on noudatettu Asannin ym. (2003) esittämiä periaatteita. 4.2 Tulokset ja tarkastelu 4.2.1 Pesimälinnusto Laskenta-alueen pesimälinnusto koostui 36 lajista (taulukko 4). Pesimälajiston kokonaisparimäärä oli 156 ja kokonaistiheys 113,9 paria/km 2 :lla. Laskenta-alue on etenkin reunaosiltaan puustoinen, ja huomattavan suuri osa alueella pesivistä linnuista kuului metsien peruslajeihin. Suo-/kosteikkolajeja olivat sinisorsa, kurki, kapustarinta, taivaanvuohi, liro ja kalalokki. Runsaslukuisimmat lajit olivat metsäkirvinen (26 paria), pajulintu (25 paria) ja peippo (18 paria) (taulukko 4). Metsälajien runsaudesta johtuen pesimälinnuston paritiheys oli huomattavasti eteläpohjalaisten soiden keskimääräistä tiheysarvoa (n. 30 paria/km 2 ) korkeampi. Laskentaalueen laajuus ja varsin suuri tavallisten lajien määrä kohottivat myös Koirainnevan laskennallisen suojeluarvon keskivertosuota suuremmaksi.
14 Taulukko 4. Koirainnevan laskenta-alueen (137 ha) pesimälinnuston parimäärät ja tiheydet. Laji Parimäärä Tiheys Suojelu- 19.05. 07.06. Yhteensä (paria/km 2 ) arvo Sinisorsa Anas platyrhynchos 1 1 1 0,7 0,3 Teeri Tetrao tetrix 1 1 1 0,7 0,9 Kurki Grus grus 1 1 1 0,7 4,6 Kapustarinta Pluvialis apricaria 1-1 0,7 0,9 Taivaanvuohi Gallinag gallinago 2 1 2 1,5 0,6 Lehtokurppa Scolopax rusticola - 1 1 0,7 0,3 Kuovi Numenius arquata 1 2 2 1,5 2,8 Liro Tringa glareola 2-2 1,5 0,9 Metsäviklo Tringa ochropus 2 3 3 2,2 0,8 Kalalokki Larus canus 1 1 1 0,7 0,5 Käki Cuculus canorus 2 2 2 1,5 3,2 Sepelkyyhky Columba palumbus - 1 1 0,7 0,3 Palokärki Dryocopus martius - 1 1 0,7 1,0 Käpytikka Dendrocopos major 1 3 3 2,2 0,4 Metsäkirvinen Anthus trivialis 26 25 26 19,0 0,7 Niittykirvinen Anthus pratensis 5 5 5 3,6 0,4 Kiuru Alauda arvensis 1 1 1 0,7 0,2 Västäräkki Motacilla alba 1 2 2 1,5 0,2 Punarinta Erithacus rubecula 4 1 4 2,9 0,3 Mustarastas Turdus merula - 1 1 0,7 0,2 Räkättirastas Turdus pilaris 2 3 3 2,2 0,2 Laulurastas Turdus philomelos 1 1 1 0,7 0,2 Punakylkirastas Turdus iliacus 2 3 3 2,2 0,2 Lehtokerttu Sylvia borin - 2 2 1,5 0,2 Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix - 1 1 0,7 0,1 Pajulintu Phylloscopus trochilus 18 25 25 18,2 0,5 Harmaasieppo Muscicapa striata 4 9 9 6,6 0,3 Kirjosieppo Ficedula hypoleuca - 1 1 0,7 0,1 Hömötiainen Parus atricapillus 1-1 0,7 0,1 Töyhtötiainen Parus cristatus 1 1 1 0,7 0,1 Talitiainen Parus major - 3 3 2,2 0,3 Närhi Garrulus glandarius - 2 2 1,5 0,4 Varis Corvus corone - 1 1 0,7 0,3 Peippo Fringilla coelebs 7 18 18 13,1 0,5 Vihervarpunen Carduelis spinus 3 3 3 2,2 0,1 Keltasirkku Emberiza citrinella 10 21 21 15,3 0,7 Yhteensä: 101 147 156 113,9 23,8 4.2.2 Muu lajisto Koirainnevalta ei tavattu vesilintu- tai kahlaajakerääntymiä, sillä suolla ei ollut lintujen kannalta merkittäviä avovesialueita. Laskenta-alueen keskiosassa oli pieni teerien soidinpaikka, jolla havait-
15 tiin 19.5. kolme soivaa koirasta. Laskennoissa ylilentävinä nähtyjä lajeja olivat määrittämättömät käpylinnut) (1/12 yksilöä), laulujoutsen (4/4), naakka (1/1), räkättirastas (0/2), viherpeippo (0/1) ja pikkukuovi (0/1). 4.2.3 Laskenta-alueen ulkopuolisten alueiden linnusto Koirainnevan laskenta-aluetta reunustavat alueet ovat pääasiassa ojitettuja rämeitä ja peltoja. Näiden alueiden linnuston kartoittaminen ei varsinaisesti kuulunut selvitykseen, mutta aineiston täydentämiseksi laskennoissa tilastoitiin myös alle 100 m:n etäisyydellä koealan ulkoreunasta havaittujen lintulajien parimäärät. Lajisto koostui pääasiassa metsien ja viljelymaiden linnuista (runsaslukuisimpia lajeja peippo, pajulintu, punakylkirastas ja keltasirkku) (taulukko 5). Taulukko 5. Koirainnevan reuna-alueiden ( 100 m koealojen ulkoreunasta, koko alue) linnuston parimääriä. Laji Parimäärä Laulujoutsen Cygnus cygnus 1 Fasaani Phasianus colchicus 3 Kurki Grus grus 2 Töyhtöhyyppä Vanellus vanellus 1 Lehtokurppa Scolopax rusticola 1 Kuovi Numenius arquata 2 Metsäviklo Tringa ochropus 1 Käki Cuculus canorus 4 Sepelkyyhky Columba palumbus 4 Palokärki Dryocopus martius 1 Käpytikka Dendrocopos major 1 Metsäkirvinen Anthus trivialis 4 Kiuru Alauda arvensis 1 Pensastasku Saxicola rubetra 2 Mustarastas Turdus merula 1 Räkättirastas Turdus pilaris 2 Laulurastas Turdus philomelos 4 Punakylkirastas Turdus iliacus 6 Lehtokerttu Sylvia borin 3 Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix 3 Tiltaltti Phylloscopus collybita 1 Pajulintu Phylloscopus trochilus 6 Kirjosieppo Ficedula hypoleuca 1 Hömötiainen Parus montanus 1 Talitiainen Parus major 2 Pikkulepinkäinen Lanius collurio 1 Närhi Garrulus glandarius 1 Naakka Corvus monedula 1 Korppi Corvus corax 1 Varis Corvus corone 1 Peippo Fringilla coelebs 8 Vihervarpunen Carduelis spinus 1
16 Keltasirkku Emberiza citrinella 6 4.3 Uhanalaisuustarkastelu Koirainnevan pesimälinnustossa ei ole erityisesti suojeltavia tai luonnonsuojeluasetuksella valtakunnallisesti uhanalaiseksi luokiteltuja lajeja. Useimmat suolla pesivät lajit ovat kuitenkin luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja. Suomalaisissa tai kansainvälisissä suojeluluokituksissa mainittuja lajeja ovat kurki, teeri, kapustarinta, kuovi, liro, palokärki, niittykirvinen ja sirittäjä (taulukko 6, kuva 13). Taulukko 6. Koirainnevan pesimälinnustoon kuuluvat, eri suojeluluokituksissa mainitut lajit. Laji Pari- Uhan- Direktiivi- Vastuumäärä alaisuus laji laji Kurki Grus grus 1 LC on ei Teeri Tetrao tetrix soidin NT on on Kapustarinta Pluvialis apricaria 1 - on ei Kuovi Numenius arquata 2 - ei on Liro Tringa glareola 2 RT on on Palokärki Dryocopus martius 1 - on ei Niittykirvinen Anthus pratensis 5 NT ei ei Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix 1 NT ei ei Selitteet: Lajin uhanalaisuus tarkoittaa alueellista uhanalaisuusluokitusta Suomessa: NT = silmälläpidettävä, RT = alueellisesti uhanalainen ja LC = elinvoimainen laji. Direktiivilaji = EU:n lintudirektiivin liitteessä I mainittu laji, jonka elinympäristöjä jäsenvaltioiden on suojeltava erityistoimin. Vastuulaji = Suomen kansainvälisen linnustonsuojelun vastuulaji, jonka Euroopan Unionin alueen kannasta vähintään 15 % pesii Suomessa.
17 Kuva 13. Koirainnevan suojeluarvoiltaan merkittävien lintulajien reviirikartta. S = soidinpaikka. 4.4 Koirainnevan merkitys lintualueena Suojeluluokitusten perusteella arvioituna Koirainnevan alueen merkittävin pesimälaji liro, joka on luokiteltu alueellisesti uhanalaiseksi sekä EU:n lintudirektiivi- ja Suomen vastuulajiksi. Teeri, niittykirvinen sekä sirittäjä ovat silmälläpidettäviä lajeja; teeri on lisäksi EU:n lintudirektiivi- ja Suomen vastuulaji. Kurki, kapustarinta, kuovi ja palokärki ovat joko EU:n lintudirektiivi- tai Suomen vastuulajeja. Koirainnevalla ei ollut erityistä merkitystä lintujen kerääntymis- tai ruokailualueena. 5 ARVIO KOIRAINNEVAN SOVELTUVUUDESTA VIITASAMMAKON LI- SÄÄNTYMISALUEEKSI Viitasammakon kutualueiksi soveltuvia vesimuodostumia etsittiin Koirainnevan ojittamattomilta alueilta 24.5.2013. Ainoa alueelta löytynyt avovesilampare sijaitsi suon luoteisosassa; se oli laajuudeltaan n. 8 m 2 ja syvyydeltään 15 cm. Lampareessa ei ollut sammakoita eikä sammakoiden kutua tai toukkia. Maastotarkastelun perusteella Koirainneva ei vaikuttanut potentiaaliselta viitasamma-
18 kon lisääntymisalueelta, sillä Etelä-Pohjanmaalla lajin kutupaikat sijaitsevat yleensä rehevien järvien tai lampien matalilla kasvillisuusrannoilla. 6 RÄMERISTIHÄMÄHÄKIN ESIINTYMISKARTOITUS 6.1. Menetelmät Suomessa vaarantuneeksi luokitellun rämeristihämähäkin (Aculepeira ceropegia) esiintymistä Koirainnevalla selvitettiin 24.5.2013 tehdyllä kartoituksella. Kartoituspäivän sää oli lähes selkeä sekä heikkotuulinen (lämpötila 18 C), ja kartoitusta edeltänyt yö oli poutainen. Maastotöihin osallistui kaksi henkilöä (Mikko Vihanto ja Harri Hutri), joilla on kokemusta n. 20 suolla tehdyistä vastaavasta selvityksestä. Selvitysalueina olivat Koirainnevan luonnontilaiset keski- ja pohjoisosat (osaalueet A ja B), jotka maastotarkastelun perusteella vastasivat parhaiten rämeristihämähäkin elinympäristövaatimuksia Suomessa (kuvat 14 ja 15). Kartoituksessa käytiin mahdollisimman tarkkaan läpi kaikki lajille sopiviksi arvioidut varvikot koko selvitysalueella. Kartoittajat pyrkivät kulkemaan vastavaloon, jolloin hämähäkkien verkkojen havaitseminen helpottuu oleellisesti. 6.2 Tulokset ja tarkastelu Rämeristihämähäkkiä ei tavattu Koirainnevalta. Kartoitettujen avoimien/puoliavoimien alueiden varpukasvillisuus (variksenmarja, kanerva) oli lähes kaikkialla alle 20 cm korkeaa, mikä ei ehkä ole riittävä rämeristihämähäkin kannalta. Laji on nykytietämyksen perusteella Pohjanmaalla levinneisyydeltään itäinen ja vähälukuinen. Lähimpänä Koirainnevaan sijaitsevat löytöpaikat sijaitsevat yli 50 km:n etäisyydellä Alajärvellä, Soinissa sekä Vimpelissä.
19 Kuva 14. Rämeristihämähäkin esiintymiskartoitusalueet (A ja B). Kuva 15. Näkymä Koirainnevan keskiosan rämeristihämähäkkikartoitusalueelta.
20 KIRJALLISUUS: Eurola, S., Huttunen, A. & Kukko-oja, K. 1995. Oulanka Reports 14/1995 Suokasvillisuusopas. 2. korj.p. Oulu, Oulun yliopisto. Hotanen, J-P., Nousiainen, H., Mäkipää, R., Reinikainen, A. & Tonteri, T. 2008. Metsätyypit opas kasvupaikkojen määrittämiseen. Hämeenlinna, Metsäkustannus. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.). 1998. Retkeilykasvio. Helsinki, Yliopistopaino, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Mossberg, B. & Stenberg, L., 2003. Suuri Pohjolan kasvio. Vuokko, S. & Väre, H. (suom.). 2005. Helsinki, Kustannusosakeyhtiö, Tammi. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. 2010. Suomen lajien uhanalaisuus 2010. Ympäristöministeriö. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. (toim.) 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. 572 s.