LUPAPÄÄTÖS Nro 25/09/2 Dnro Psy-2008-y-101 Annettu julkipanon jälkeen ASIA LUVAN HAKIJAT

LUPAPÄÄTÖS Nro 25/09/2 Dnro Psy-2008-y-101 Annettu julkipanon jälkeen 26.3.2009 1 ASIA LUVAN HAKIJAT Siikajoen kalataloudellinen kunnostaminen ja töidenaloittamislupa, Siikalatva ja Siikajoki Siikalatvan kunta Pulkkilantie 4 92600 PULKKILA Siikajoen kunta PL 18 92400 RUUKKI

2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO... 4 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 HANKKEEN KUVAUS... 4 Yleiskuvaus hankkeesta... 4 Suunnitellut työt... 5 Kalataloudellisen kunnostamisen periaatteet... 5 Kunnostustoimenpiteet kohteittain... 6 Töiden toteuttaminen ja kustannukset... 14 Arvio työajasta... 15 HANKETTA KOSKEVAT SOPIMUKSET, LUVAT JA LAUSUNNOT... 15 YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA... 17 Yleiskuvaus vesistöstä... 17 Vallitsevat vedenkorkeudet ja virtaamat... 18 Vesistön ja luonnon tila sekä käyttökelpoisuus... 18 Vesistön käyttö... 19 Kalasto ja kalastusolot... 19 Alue ja kohteet, joihin hanke voi vaikuttaa... 20 Perinne- ja kulttuurimaisemat, suojellut rakennukset ja muinaismuistot... 20 Luonnonsuojelualueet ja muut luontokohteet... 21 HANKKEEN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN SEKÄ YLEISIIN JA YKSITYISIIN ETUIHIN... 22 Vaikutukset vesi- ja rantamaisemaan sekä suojelualueisiin... 22 Vaikutukset vedenkorkeuksiin ja virtaamiin... 23 Vaikutukset kalojen elinolosuhteisiin... 23 Työnaikaiset vaikutukset... 24 Arvio vesilain 2 luvun 11 :ssä tarkoitetuista hankkeen hyödyistä... 24 Arvio hankkeen aiheuttamista vahingoista yleiselle ja yksityiselle edulle... 24 VAHINKOJEN ESTÄMIS- JA VÄHENTÄMISTOIMENPITEET... 24 Työnaikaiset järjestelyt... 24 Hoitotoimet... 25 KORVAUSESITYS...25 HANKKEEN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU... 25 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY... 26 Hakemuksen täydentäminen... 26 Lupahakemuksesta tiedottaminen... 26 Muistutukset ja vaatimukset... 26 Hakijoiden selitys... 29 MERKINTÄ... 29 Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U... 29 Pääasiaratkaisu... 29 TÖIDENALOITTAMISLUPA... 30 LUPAMÄÄRÄYKSET... 30 Kunnostusta koskevat määräykset... 30 Työaika... 31 Työnaikaisten haittojen minimointi... 31 Viimeistelytyöt... 31 Tarkkailumääräykset... 32 Aloittamis- ja valmistumisilmoitus... 32 Rajamerkkien siirtoa ja rajankäyntiä koskevien toimitusten hakeminen... 32 OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA... 32 RATKAISUN PERUSTELUT... 33 Luvan myöntämisen perustelut... 33 Töidenaloittamisluvan perustelut... 33 Lupamääräysten perustelut... 34 VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN... 34 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO... 35 Päätöksen yleinen täytäntöönpanokelpoisuus... 35

Töidenaloittamisluvan täytäntöönpanokelpoisuus... 35 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET... 35 KÄSITTELYMAKSU... U 35 Ratkaisu... 35 Perustelut... 35 Oikeusohje... 35 MUUTOKSENHAKU... 36 3

4 HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO Siikajoen kunta, Rantsilan kunta, Pulkkilan kunta ja Kestilän kunta ovat 2.6.2008 ympäristölupavirastoon toimittamassaan hakemuksessa pyytäneet lupaa Siikajoen kalataloudelliseen kunnostamiseen Kestilän, Pulkkilan, Rantsilan ja Siikajoen kunnissa hakemukseen liitetystä suunnitelmasta ilmenevällä tavalla. Liittyen kunnostusalueen laajuuteen on lisäksi haettu lupaa hankkeen aloittamiseen ennen lupapäätöksen lainvoimaiseksi tuloa. Kunnostustöiden kiireellinen aloittaminen on tärkeää pitkäaikaiseen, hakemuksen perustana olevaan suunnitelmaan sisältyvän työn aloittamiseksi ja valmistamiseksi, minkä lisäksi hankkeen rahoittajat ovat varautuneet rahoittamaan Siikajoen kunnostamista vuodesta 2009 alkaen. Jos töiden aloitus siirtyy myöhemmäksi, rahoituksen saaminen on epävarmaa. Töiden toteutus ei aiheuta vesien muille käyttömuodoille tai luonnolle ja sen toiminnalle merkittävää haittaa ja suunnitelmassa tarkoitettujen töiden suorittamisen jälkeen olot voidaan olennaisilta osin palauttaa entisen veroisiksi, mikäli lupa evätään tai lupamääräyksiä muutetaan. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Vesilaki 1 luku 15 ja 2 luku 26 HANKKEEN KUVAUS Yleiskuvaus hankkeesta Hakijoiden tarkoituksena on uoman kunnostamisen avulla parantaa joen vesitaloutta peratuilla alueilla, lisätä monimuotoisuutta sekä parantaa kalojen elinolosuhteita ja vesimaisemaa. Kunnostettavaa jokialuetta on Kestilän Lämsänkosken ja meren välisellä alueella yhteensä noin 17,3 km ja 113,6 ha. Kunnostettavia kohteita on 40. Siikajoen uomaa on perattu 1900-luvun alusta saakka, jolloin perkauksia tehtiin tukinuittoa ja peltojen kuivatuksia varten. Myöhemmin Siikajokea perattiin tulvasuojelullisista syistä, jolloin joen keskiosalta poistettiin yli miljoona kuutiota massoja. Joen kalastolliseen ja kalastukselliseen ja yleiseen tilaan on vaikuttanut huomattavasti myös voimatalous ja vesistön säännöstely. Kunnostussuunnittelun teki ajankohtaiseksi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä muutettu Siikajoen säännöstely. Lyhytaikaissäännöstelyn lievittämisen katsottiin muun muassa vähentävän joen pohjan eroosiota, pohjamateriaalin iskostumista ja soraikoiden kovettumista, kiintoaineongelmia sekä virtaamanvaihtelusta virtavesikaloille aiheutuvia stressitekijöitä. Kunnostuksella saavutettavien hyötyjen katsottiin kasvavan huomattavasti säännöstelyhaittojen vähennyttyä. Tavallisen koskikalaston lisäksi tarvetta on myös lohen elinalueiden lisäämiseen Itämeren lohikannan voimakkaan taantumisen vuoksi. Vaellussiika ja nahkiainen joen alaosalla sekä rapu koko vesistössä katsottiin tarpeelliseksi ottaa huomioon suunnittelussa.

5 Suunnitellut työt Kalataloudellisen kunnostamisen periaatteet Lohikalojen elinympäristön parantaminen tehdään ottaen erityisesti huomioon alivirtaamakauden virtausolot kuitenkin niin, että eri vedenkorkeus- ja virtausolosuhteissa kaloilla on valittavanaan soveltuvia elinympäristöjä. Uomassa olevaa tai perattua kivimateriaalia sijoitetaan virtavesikalojen elinympäristöä parantavalla tavalla. Paikalle tuodaan erikokoista kiveä ja soraa, mikäli paikalla ei sitä riittävässä määrin ole. Siikajoella tämä koskee lähinnä kutusoraa joen keski- ja yläosalla. Alimmalla osalla soramateriaalia on runsaammin. Materiaali laitetaan jokeen siten, että syntyy lohikaloille sopivia kutusoraikoita, suojakivikoita poikasille sekä asento- ja levähdyspaikkoja suuremmille kaloille. Pinta-alaa lisätään jakamalla virtausta ja avaamalla tukkeutuneita sivu-uomia sekä poistamalla kasautunutta hienoainesta ja kasvillisuutta eräillä alueilla. Hidasvirtaisilla alueilla koskimaisuutta voidaan lisätä kiihdyttämällä virtausta erilaisilla kivisuisteilla. Vesieliöiden vaellusmahdollisuuksia parannetaan keskittämällä virtausta matalilla alueilla sekä varmistamalla vesitys uomissa, joita pitkin kaloilla on mahdollisuus ohittaa nousueste. Kunnostustöiden aikana varotaan vahingoittamasta uomaa, pohjakasvillisuutta, uomaa varjostavaa rantakasvillisuutta sekä rantaa tarpeettomasti. Kunnostuksen seurauksena uomasta tulee moni-ilmeisempi, ravinnon suhteen tuottavampi sekä soveltuvampi myös muille eliöryhmille. Kutusoraikot Kutusoraikkoja, jotka ovat noin 20 50 cm:n paksuisia pitkänomaisia sorapatjoja, tehdään työkohdekarttojen osoittamille paikoille. Paikat on valittu aiemman inventoinnin perusteella virtausnopeuden ja vesisyvyyden sekä pysyvyyden mukaan. Sijoituspaikalla ei saa esiintyä suppo-ongelmia, jotta soraikot eivät jäädy. Paikat tarkentuvat työn aikana tehtävien havaintojen pohjalta. Käytettävä sora on pyöreärakeista luonnonsoraa ja saatavuudesta riippuen halkaisijaltaan 5 60 mm siten, että paikoin käytetään halkaisijaltaan 8 60 mm:n soraa ja yläosalla pääasiassa hienompaa 5 40 mm:n soraa. Soraikoiden vesisyvyys on alivirtaama-aikana vähintään 0,2 m ja virrannopeus noin 0,1 0,5 m/s kuitenkin niin, ettei virtauksesta ole vaaraa soraikon pysyvyydelle, eikä virtaus ole liian pyörteistä. Soraikon yläpään vesisyvyys tulisi olla alapään vesisyvyyttä suurempi ja virtauksen tulisi kiihtyä soraikon matalampaa alaosaa kohti, jolloin veden suotautuminen soran sisään olisi mahdollisimman tehokasta. Kutusoraikoille asetellaan suuria kiviä kutevien kalojen asento- ja levähdyspaikoiksi sekä soran pysymisen varmistamiseksi. Soraikot sijoitetaan koskien niskoille, rantakarikkojen tuntumaan, virtojen sisäkaarteisiin sekä alueille, joissa poikasille on kuoriutumisen jälkeen tarjolla riittävästi poikaskivikoita. Poikaskivikot Kivikoiden tarkoituksena on antaa suojaa eri olosuhteissa sekä kaloille että pohjaeläimille ja tarjota kiinnittymisalusta pohjakasvillisuudelle. Ne rakennetaan ympäristöönsä mahdollisimman hyvin sopeutuviksi. Yleensä poikasaluetta lisätään vesittämällä pohjakarkeudeltaan soveltuvaa koskialuetta. Soveltuvan kivimateriaalin lisäämisellä tasapohjaiselle virta-alueelle parannetaan alueen monimuotoisuutta ja muutetaan olosuhteita luonnon-

mukaisemmiksi. Erityisesti tällä lisätään lohikalojen poikasten elinalueita. Poikaskivikoita tehdään ensisijaisesti tummista, halkaisijaltaan 6 52 cm:n kivistä. Suuremmille poikasille tarkoitetuille, syvemmille ja virtaavimmille alueille pyritään laittamaan karkeampaa ja suojaisempiin virranosiin pienemmille poikasille hienompaa kiviainesta. Suurimmat kivet upotetaan osittain uoman pohjaan ja niiden alavirran puolta syvennetään suurempien kalojen oleskelupaikkojen sekä poikasten talvisten elinalueiden lisäämiseksi. Lisäksi kivikoilla voidaan muuttaa ja ohjata virtausta. 6 Muut rakenteet Suojakiviä upotetaan virta-alueille hidastamaan virtausta, jolloin syntyy suoja- ja levähdyspaikkoja kaloille. Virtauksen hidastuminen nopeuttaa jääkannen muodostumista ja kutusoraikoissa hautoutuva mäti ja koskessa talvehtivat poikaset ovat paremmin suojassa jäätymiseltä. Suojakiviä sijoitetaan koskeen noin viiden metrin välein ja niiden ympäristöön kaivetaan pieniä syvänteitä kalojen suojaisiksi talvehtimispaikoiksi. Suojakivet upotetaan ja kivien ympärys tiivistetään upotuksen jälkeen kaivinkoneella paikalla pysymisen varmistamiseksi. Virtausta ohjaamaan muotoillaan tarvittaessa kivistä suisteita, joilla pyritään aikaansaamaan virtaukseen mutkittelua, vesittämään kuiville jääneitä alueita tai suojaamaan rantoja virran aiheuttamalta eroosiolta. Virranohjaimina käytetään paikoin myös kaksoissuisteita eli deflektoreita, joilla voidaan parantaa virtausolosuhteita kivikoilla tai kutusoraikoilla sekä saada virtausnopeuden kiihtymisen myötä aluetta koskimaisemmaksi. Uomassa makaavia puita säilytetään tai siirretään paremmin kaloille suojaa ja pohjaeläimille elinoloja tarjoaviksi. Rantoja voidaan tarvittaessa suojata rantatörmää kiveämällä. Virta-alueilla voi olla paikoin tarpeen nostaa alivedenkorkeuksia alueen vesityksen parantamiseksi, syvänteen luomiseksi tai veden johtamiseksi sivu-uomaan. Tätä varten kivistä muotoillaan matala, luonnonmukainen kynnys. Usein uomaltaan luonnontilaisen joen koskialueilla on niinsanottu kynnys-pooli-kynnys -vaihtelua, mitä voidaan pyrkiä jäljittelemään perattuja alueita kunnostettaessa tekemällä perkausmassoista kivikynnyksiä. Kunnostustoimenpiteet kohteittain Siikajoen alaosa Siikajoen alaosalla kohteita on 17. Alin kohde on Siikajoen suiston Piispanvirta ja ylin Ruukinkoski Ruukin keskustassa. Kunnostuskohteiden yhteispituus on noin 7,1 km ja pinta-ala 49,6 ha. 1. Piispanvirta (plv 3+25 3+57), piirustus 4.1.1 Avataan tasamatalaan alaosaan selkeämpi nousuväylä merestä nouseville kaloille, kuten vaellussiialle, lohelle ja taimenelle. Ylävirranpuolelta vasemmalta rannalta siirretään kutusoraa parempiin virtausolosuhteisiin kosken niskalle.

7 2. Ukkolankoski (plv 3+95 4+10), piirustus 4.1.2 Poistetaan virta-alueen kaislikkosaarekkeita poikasalueiden läheisyydestä ja tehdään samalla syvänteitä sekä levähdys- ja kutupaikkoja matalille alueille. Paikalla olevaa iskostunutta soraa puhdistetaan ja pehmennetään. 3. Rialankoski (plv 4+67 4+86), piirustus 4.1.3 Vesitetään sivu-uomat, mutta varmistetaan veden riittävyys eri uomissa. Saarten ylävirran puolelle vasempaan reunaan kerääntynyttä soraikkoa puhdistetaan. Samaa soraa käytetään kutusoraikkojen tekoon siirtämällä materiaalia parempiin virtausolosuhteisiin pää- ja keskimmäisen uoman niskalle. 4. Pekkalankoski (plv 5+04 5+32), piirustus 4.1.4 Kosken alaosan saaren oikealla sivulla suojassa olevia laajoja sora-alueita puhdistetaan. Kosken niskalle oikeanpuoleiseen haaraan lisätään poikasja kutualuetta siirtämällä niskalta ylävirtaan olevalta särkältä materiaalia virtausolosuhteiltaan paremmalle paikalle. 5. Pato- ja Sillankoski (plv 5+84 6+70), piirustukset 4.1.5a c Meijerinsaaren sivu-uoman vesitystä parannetaan avaamalla uoman yläpäätä sekä tukkeutuneita uoma-alueita. Tarvittaessa Patokosken niskalle lisätään kivimateriaalia sivu-uoman virtauksen varmistamiseksi. Patokosken niskalle ja sivu-uomaan tehdään kutusoraikkoja. Poikasaluetta tehdään sivu-uomaan sillan tuntumaan kutusoraikon läheisyyteen. Sillasta alavirtaan olevien saarten välisen uoman vesitys varmistetaan. Saarten kohdalla oikean rannan tuntumassa olevaa soramateriaalia siirretään keskemmälle niskaa kutusoraikoksi. Vasemman puoleisen uoman niskalla olevaa soraa puhdistetaan tarvittaessa. 6. Nikolankoski (plv 9+26 9+58), piirustus 4.1.6 Oikean puoleisen rannan tuntumaan kivisärkkien taakse avataan sivuuomia. Samasta kivimateriaalista tehdään niskan läheisyyteen poikasaluetta. Kosken keskivaiheilla kivetään päävirtauksen aluetta ja ohjataan samalla virtausta myös syntyvään sivu-uomaan. Sisäkaarteen hitaaseen virtaan kasautuneesta soramateriaalista tehdään kutusoraikot sekä kosken keski- että alaosalla olevien niskojen yhteyteen. 7. Kärnänkoski eli Kessukoski (plv 12+40 13+90), piirustukset 4.1.7a b Yläosan rännimäisiä uoman osia kivetään reuna-alueiden kivimateriaalilla. Samalla vesitetään uoman reuna-alueita poikasalueiksi. Niskalle oikean rannan tuntumaan tehdään kutusoraikko. Alaosalla Huhasta ylävirtaan olevaan niskaan tehdään kutusoraikko ja päävirtaan lisätään kiviä oikean rannan tuntumassa olevalta kivisärkältä sekä tehdään poikasaluetta ja sivu-uomaa särkän taakse. Huhan kynnystä muotoillaan avaamalla alueen vasenta puolta hieman enemmän ja samalla paljastetaan pohjasoraa. 8. Pitkänpellonkoski eli Länkelänkoski (plv 14+80 15+45), piirustus 4.1.8 Yläosan niskoille tehdään kutusoraikkoja oikeanpuoleisen rannan tuntumaan kasautuneesta sorasärkästä. Rännimäisiä uoman osia kivetään reu-

na-alueiden ja kivisärkkien materiaalilla ja tehdään särkkien yhteyteen sivu-uomia ja poikasalueita. Syvänteitä kaivetaan matalille kivikoille. Alaosan matalan koskialueen vesisyvyyttä lisätään selvärajaisemmalla kynnyksellä. Myös alaosalla avataan sivu-uomaa kuivilla olevalle kivialueelle ja käytetään saatavaa kivimateriaalia kynnyksen tekoon ja uoman keskiosan kiveämiseen. 9. Angeriankoski eli Riihikoski (plv 15+68 16+65), piirustukset 4.1.9a c Yläosalle lisätään poikasaluetta avaamalla sivu-uomia kivisaarekkeiden taakse. Niskalle rakennetaan kutusoraikko. Erityisesti keski- ja alaosan uoman rännimäisiä osia kivetään. Materiaali saadaan avaamalla rannan kivisärkkien ja saarekkeiden yhteyteen vesitettyjä alueita ja uomia. Kosken sisäkaarteen puolelle kerääntynyttä soraa puhdistetaan ja levitetään kutualueeksi vasemman rannan puoleisille niskoille. Matalien virtaavien paikkojen yhteyteen voidaan tehdä syvänteitä. 10. Pöyrynkoski (plv 16+90 17+48), piirustus 4.1.10 Rakennetaan kutusoraikot pohjoispuolen kalatien suun ylävirran puoleiselle niskalle päähaaraan, kalatien alapäästä alavirtaan ja molemmin puolin kosken alinta saarta. Kosken keskiosalle tehdään tarvittaessa syvempi talvehtimis- ja suoja-alue selvärajaista kynnystä apuna käyttäen. Lisäksi matalille alueille tehdään pienempiä syvänteitä. 11. Kettukoski eli Kissakoski (plv 18+30 18+70), piirustus 4.1.11 Yläosan vasempaan haaraan tehdään kutusoraikko. Alaosalla olevan saaren kohdalle rakennetaan kutusoraikoita kumpaankin haaraan suojaisten niskojen yhteyteen. Alaosan saaren oikealle puolelle tehdään syvempi talvehtimis- ja suoja-alue kynnystämällä. Lisäksi kaivetaan syvänteet kynnyksestä ylävirtaan ja kyseisen koskipaikan niska-alueelle. 12. Kirkkokoski (plv 21+49 21+87), piirustukset 4.1.12a b Niskalle tehdään kutusoraikkoja siltapilareiden tuntumaan. Vanhan myllyuoman virtausta ohjataan tarvittaessa pääuomaan ja avarretaan kannaksen läpi virtaavia puroja. Alaosalle tehdään kutusoraikoita sisäkurvin suojaan ja pienen saarekkeen ja rannan väliseen imuun. Sisäkurvin ja soraikon virtaus varmistetaan avartamalla uomaa rannan tuntumaan. Matalille alueille tehdään muutamia syvänteitä. 13. Kaparinkoski (plv 24+10 24+20), piirustus 4.1.13 Pienen kaivetun uoman vesitys varmistetaan. Samoin vesitetään kosken oikeanpuoleista osaa avaamalla kivisärkkää ja kiveämällä niskaa päävirran kohdalla. Sisäkurvin suojaan tehdään kutusoraikko. Vasemman laidan kivikolle voidaan tehdä sivu-uomaa vesimäärän salliessa. 14. Kalliokoski (plv 24+90 25+31), piirustukset 4.1.14a b Yläosan vasemmanpuoleisen uoman vesitystä parannetaan avartamalla uomaa ja tekemällä kynnys oikeanpuoleisen uoman niskalle. Tasamatalalle alueelle tehdään syvänteitä. Oikeanpuoleisen myllyuoman pääuomasta erottavan saaren suojaan tehdään kutusoraikko. 8

Alaosan saarten välisien uomien vesitys varmistetaan uomia aukaisemalla. Päävirran niskalle oikean rannan tuntumaan sekä saarten väliin aukaistavan uoman niskalle tehdään kutusoraikot. 15. Mikkolan- ja Moisalankoski (plv 26+20 26+72), piirustukset 4.1.15a b Mikkolankosken niskan tuntumaan vasemmalle puolelle tehdään kutusoraikko. Lisäksi koskea kivetään joen oikealla puolella olevien kivisaarekkeiden materiaalilla ja samalla ranta-aluetta vesitetään. Joen jakavan kannaksen läpi olevat uomat syvennetään ja ohjataan vettä enemmän kosken oikeanpuoleiseen haaraan. Moisalankosken kaislikkoa poistetaan ja saarekkeen läpi aukaistaan uoma. Saarekkeesta saatavalla materiaalilla kivetään päävirtaa. Oikean haaran suulla olevien pienten uomien vesitys varmistetaan. Kutusoraikkoja tehdään koskessa olevan saaren suojaan. 16. Greuksenkoski (plv 30+78 30+91), piirustus 4.1.16 Niskalle rakennetaan kutusoraikko ja kaislikkosaarekkeita poistetaan kaivamalla. Tasamatalaan koskeen tehdään syvänteitä. 17. Ruukinkoski (plv 32+63 33+10), piirustus 4.1.17 Kalatien niskalla oleva lohkare siirretään. Lisäksi kalatien suun virtausolosuhteita parannetaan kääntämällä houkutusvirtausta pääuomasta kalatien suuosalle. Kutusoraikkoja rakennetaan maantiesillalta alavirtaan olevan saaren kupeeseen ja alaosan sisäkurvin suojaan. Alaosalle tehtävän kynnyksen avulla parannetaan kosken matalan osan vesitystä ja tehdään talvehtimis- ja suoja-aluetta kynnyksestä ylävirtaan olevalle alueelle. Särkyneen betonipadon ja kalatien kunnostukset/uusimiset tehdään eri suunnitelman mukaan. 9 Siikajoen keskiosa Keskiosalla kohteita on 10. Alin kohde on Hemminkoski Paavolassa ja ylin Nivankoski Rantsilassa. Kunnostuskohteiden yhteispituus on noin 4,8 km ja pinta-ala 31,8 ha. 18. Hemminkoski (plv 39+93 40+10), piirustus 4.2.1 Etelärannan kuiva myllyuoma vesitetään avaamalla penger rantaan noin paalulla 40+07 tulevan tien kohdalta. Uomaan tehdään kynnys, joka ei vaikuta merkittävästi pääuoman vedenjohtokykyyn. Sillä ohjataan virtausta myllyuomaan. Tarvittaessa sivu-uoman virtausnopeutta kiihdytetään pienillä kaksoissuisteilla koskimaisuuden lisäämiseksi. 19. Hyrylänniva (plv 52+29 52+49), piirustus 4.2.2 Kynnyksen yhteyteen asetellaan suoja- ja asentokiviä sekä rakennetaan kutusoraikko. Pääuomaa kivetään muun muassa vasemman rannan tuntumassa olevalla kivimateriaalilla ja samalla vesitetään matalaa aluetta. Alueen virtausnopeutta lisätään tarvittaessa rakentamalla yläosalle kaksoissuiste.

10 20. Harjunniva (plv 53+01 53+36), piirustus 4.2.3 Sillasta ylävirtaan olevaan niskaan tehdään kutusoraikko. Oikean rannan matalaa kivikkoa avarretaan ja nivasta ylävirtaan asetetaan suojakiviä. Sillasta alavirtaan olevaa ränniä kivetään suvantoa rajaavan ja virtausta padottavan niemekkeen kivillä, jolloin koskimaisuus lisääntyy alivirtaamaaikana, mutta tulva-aikainen vedenjohtokyky paranee. Suvannosta alavirtaan olevan särkän (entinen Hyrylännivan niska) halki avataan poikasuoma. Tällä sekä rannan tuntumassa olevalla kivimateriaalilla kivetään vasemmalla laidalla kulkevaa päävirtaa ja virran niskalle tehdään kutualue. Tarvittaessa paikalle tuodaan suurempia asentokiviä. 21. Ammunteenkoski (plv 54+11 54+23), piirustus 4.2.4 Niskalta ylävirtaan olevaa virtaa kiihdytetään kaksoissuisteella ja uoman keskiosalle asetellaan kiviä rannan tuntumasta. Paikalla olevaa soraikkoa puhdistetaan ja pehmennetään kutuun soveltuvaksi. Kynnyksestä alavirtaan joen keskiosaa kivetään uoman reunoilla olevalla materiaalilla. Tarvittaessa paikalle tuodaan muutamia suurempia kiviä ja soraa. 22. Pyhännönkoski (plv 63+93 65+50), piirustukset 4.2.5a c Useita kutusoraikkoja rakennetaan suojaisiin ja virtaukseltaan soveltuviin paikkoihin. Asento- ja suojakiviä asetellaan kattavasti ja uomaa kivetään reuna-alueilla olevalla materiaalilla siten, että uoman poikkileikkauksen pinta-ala sekä vedenjohtokyky eivät merkittävästi muutu. Suisteilla virtauksesta saadaan mutkitteleva ja monipuolisempi. Koskimaisuutta lisätään kasvattamalla virtausnopeutta kaksoissuisteilla. Rantakivikoille avataan pieniä uomia poikasalueiksi. Vesisyvyyttä lisätään kynnystämällä nivaa sekä kaivamalla syvänteitä. Suunnilleen paalulla 60+85 eli kolme kilometriä Pyhännönkoskelta alavirtaan sijaitsee Mankilanjärvestä laskevan Iso-ojan suu. Siihen avarretaan selkeä nousuväylä pääuoman kunnostuksen yhteydessä. 23. Autionkoski (plv 66+36 66+74), piirustus 4.2.6 Koskesta ylävirtaan paalulla 66+70 olevaa mutkaa kivetään, rannan tuntumaan avataan poikasuoma ja paikalle tehdään kutusoraikko. Myös varsinaisen kosken niskalle rakennetaan kutualue. Reuna-alueiden runsaalla kivimateriaalilla kivetään uoman keskiosia siten, että uoman poikkileikkauksen pinta-ala ja vedenjohtokyky eivät merkittävästi muutu. Samalla vesitetään kuivilla olevia rantakivikkoja ja tehdään sivu-uomia. Keskiosalla virtausta kiihdyttämään tehdään tarvittaessa kaksoissuiste. Kosken alaosalla puhkaistaan suvantoa edeltäviin niemekkeisiin sivu-uomat poikasalueiksi. Kivisuisteilla virtauksesta tehdään mutkittelevampi ja monipuolisempi. Syvänteitä kaivetaan rantojen tuntumaan matalille alueille. 24. Lehtiniemi (plv 69+25 69+69), piirustus 4.2.7 Koskeen ja erityisesti niskalta ylävirtaan olevaan sisäkaarteeseen kerääntynyttä hiekkaa ja muuta ainesta poistetaan virtauksen ja uoman vedenjohtokyvyn parantamiseksi. Sisäkurvin virtausta parannetaan myös avaamalla vasemman laidan uomaa. Koskialuetta kivetään paikalle tuotavalla materiaalilla. Kosken vasempaan laitaan rakennetaan kutusoraikko. Oikealle puolelle rannan tuntumaan avataan kaksi poikasuomaa. Alaosan sivuuoman sekä pääuoman väliin jäävä saareke kivetään. Poikasaluetta tehdään niskan tuntumaan ja alaosan sivu-uomaan karkeudeltaan soveltuvalla materiaalilla. Asentokivien yhteyteen tehdään syvempiä monttuja.

11 25. Kiljonkoski (plv 69+79 69+99), piirustus 4.2.8 Kosken rännimäisyyttä vähennetään asettelemalla oikeanpuoleiseen osaan virtausta ohjaavia kiviä ja tarvittaessa tekemällä kivisuiste. Rannan suojaksi voidaan asetella kiviä. Vasemmanpuoleista osaa avataan ja saarekkeen taakse aukaistaan uomia. Myös saarekkeen ylä- ja alapäässä avataan poikasuomat kivikoiden halki. Paikalla olevalla materiaalilla kivetään päävirran aluetta ja kosken alaosan hitaasti virtaavalle osalle tehdään kaksoissuiste. Kaksi kutusoraikkoa rakennetaan kosken yläosaan ja matalille alueille sekä asentokivien yhteyteen kaivetaan syvempiä monttuja. 26. Koljonniva (plv 70+10 70+93), piirustukset 4.2.9a b Alueelle kerääntynyttä hienoa ainesta ja ruohottuneita alueita ruopataan noin 1,5 kilometrin matkalla. Nivaa kivetään paikalle tuotavalla materiaalilla ja koskimaisuutta lisätään kiihdyttämällä virtausta kaksoissuisteilla. Virtaavammille alueille muun muassa kaksoissuisteiden yhteyteen tehdään poikaskivikoita soveltuvalla materiaalilla. Alueella olevien saarekkeiden yhteyteen syntyvien uomien vesitys varmistetaan. Saarekkeiden reunoja kivetään tarvittaessa eroosion ehkäisemiseksi. Kutualue tehdään virta-alueen niskalle Hietasaaren tuntumaan. Syvänteitä tehdään asentokivien yhteyteen ja veden ohjaamiseksi sekä talvehtimisalueiksi. 27. Nivankoski (plv 72+85 73+34), piirustukset 4.2.10a b Yläosan kivikynnystä loivennetaan ja puretaan sekä asetellaan kiviä kynnyksen alavirran puoleiseen luiskaan siten, etteivät kosken niskan korkeus ja suvannon vedenkorkeus muutu. Saarekkeen yläpäähän virran imuun tehdään kutusoraikko. Myllyuoma aukaistaan ja vesityksen varmistamiseksi pääuoman niskalle voidaan lisätä kiviä. Saarekkeen sivulle pääuoman puoleiselle kivikolle avataan poikasuoma. Alaosan sisäkaarretta aukaistaan kivikon alla olevaa soraa paljastaen. Vasemmanpuoleiselle osalle aukaistaan uomaa. Koskesta alavirtaan olevaa kivisärkkää puretaan uoman vedenjohtokyvyn parantamiseksi. Kivimateriaali käytetään kosken alaosan pidentämiseen, jolloin virta-alueen pinta-ala lisääntyy. Siikajoen yläosa Yläosalla kunnostuskohteita on 13. Alin on Korvan niva ja ylin Martinkoski Siikajoen vähävetisessä uomassa. Kunnostuskohteiden yhteispituus on noin 5,4 km ja pinta-ala 32,3 ha. 28. Korvan niva (plv 78+95 79+08), piirustus 4.3.1 Kynnyksen paikalle tehdään kaksoissuiste, jolla virtausta kiihdytetään ja virran suuntaa käännetään enemmän jokiuoman suuntaiseksi ja ehkäistään vasemman rannan eroosiota. Virtaa kivetään koskimaisuuden lisäämiseksi. Virtauksen kuluttamalle vasemmalle rannalle voidaan rakentaa suojausta kivimateriaalista. 29. Koskitalonkoski eli Ali- ja Porkankoski (plv 80+38 81+15), piirustukset 4.3.2a b Niskalla aukaistaan pienen saaren takainen uoma. Kivipatoa puretaan sekä loivennetaan kiveämällä kynnyksestä alavirtaan. Samalla käännetään virtauksen suuntaa ja ehkäistään vasemman rannan kulumista. Myllyuo-

man vesitys varmistetaan asettelemalla kynnyksestä ylävirtaan virtausta ohjaavia kiviä. Kutusoraikot rakennetaan niskalle ja kosken sisäkaarteeseen myllysaaren kohdalle. Vasemmanpuoleisten saarekkeiden taustan vesitys varmistetaan avaamalla uomia. Alaosan sivu-uoman niskalla oleva kivipato puretaan ja kynnystä loivennetaan kiveämällä sen alavirran puoleista osaa. Myös pääuoman kivikynnystä loivennetaan ja pienen saarekkeen halki avataan uoma. Paikalla olevaa iskostunutta soraa puhdistetaan ja siitä tehdään kutualue keskemmälle uomaa. Kosken alaosaa kivetään rantojen tuntumassa olevalla materiaalilla. 30. Haapakoski (plv 86+61 86+76), piirustus 4.3.3 Ruohottuneita alueita puhdistetaan sekä rantojen ja saarekkeiden välisiä sivu-uomia aukaistaan. Kutusoraikoita rakennetaan niskoille suojaisiin paikkoihin. Koskea kivetään yläosalla ja erityisesti ränniksi peratulla alimmalla osalla, jolloin myös alaosan sivu-uomien vesitys paranee. Asento- ja suojakivien yhteyteen tehdään myös syvempiä kuoppia. 31. Heikkilänkoski (plv 85+50 86+15), piirustukset 4.3.4a b Yläosan oikean rannan tuntumassa oleville kivikoille avataan uomia, jolloin myös vasenta rantaa kuluttava virtaus vähenee. Vasemmalla laidalla kulkevaa päävirtaa kivetään ja tarvittaessa rantaa suojataan kivillä ja/tai kivisuisteilla. Vesitys pienten saarekkeiden taitse varmistetaan avaamalla uomia. Pääuoman katkaiseva kivipato puretaan ja peratun uoman niskalle tehdään selvärajaisempi kynnys. Perattua uomaa kivetään paikoin kynnystämällä ja uomaan tehdään myös kutualue. Saaren oikean puolen pääuoman matalan alueen vesisyvyyttä lisätään syvänteitä kaivamalla ja tekemällä alueen alaosalle kivikynnys. Pääuoman oikealla reunalla kulkevaa sivu-uomaa avataan puhdistamalla ruohottuneita alueita. Kutusoraikkoja tehdään yläosan vasemman laidan tuntumaan, puretun padon niskalle sisäkaarteeseen ja saaren suojaan pääuoman puolelle. Alaosan päävirtaa kivetään erityisesti oikean rannan niemekkeen läheisyydessä olevilla rännimäisillä alueilla. Kivikkoisia, matalia alueita vesitetään avaamalla uomaa vasemmalla laidalla ja oikean rannan niemekkeen tuntumassa. Samaa kivimateriaalia käytetään päävirran asento- ja suojakiviksi. Peratun uoman suulla olevaa iskostunutta soraa muokataan pehmeämmäksi ja sijoitetaan virtausolosuhteiltaan sopivalle paikalle. 32. Laurinniva (plv 88+28 88+43), piirustus 4.3.5 Alueen virtausnopeutta kiihdytetään koskimaisuuden lisäämiseksi kaksoissuisteeella. Virtaa kivetään kattavasti erityisesti kaksoissuisteesta alavirtaan. 33. Laurin- eli Laurinahonkoski (plv 88+74 89+11), piirustukset 4.3.6a b Hytti- ja Laurinkosken välisen nivan soraikoita puhdistetaan ja reunaalueille kasautunutta soraa siirretään parempiin virtausolosuhteisiin uoman keskiosiin. Soraikoiden yhteyteen asetellaan suojakiviä. Niskalla olevan saarekkeen ja rannan välistä uomaa avarretaan ja paikalla olevaa soraa siirretään niskan keskiosalle tehtävälle kutualueelle. Kutusoraikko rakennetaan myös Laurinahonkosken keskiosalle uoman vasempaan laitaan. Kivisärkän halki aukaistaan poikasuoma ja kivimateriaali käytetään keskivirran kiveämiseen. Asento- ja suojakivien yhteyteen tehdään syvempiä monttuja. 12

13 34.Hyttikoski (plv 89+12 89+35), piirustus 4.3.7 Rännimäistä päävirtaa kivetään monipuolisesti ja tehdään asento- ja suopaikkoja. Kuiville jääviä kivikkoisia alueita vesitetään ja paljastetaan soraa kivien alta. Asentokivien yhteyteen ja matalille alueille kaivetaan syvänteitä. Kutualueita rakennetaan kosken niskalle saaren kärjen molemmin puolin sekä alaosaan vasemman laidan tuntumaan. Poikasalueiden lisäämiseksi saarekkeiden yhteydessä olevia sivu-uomia avataan ja niiden vesitys varmistetaan tarvittaessa asettelemalla virtaa ohjaavia kiviä. 35. Nivalanniva (plv 89+61 89+80), piirustus 4.3.8 Ruohottuneita alueita puhdistetaan ja oikeanpuoleiseen uomaan johdetaan enemmän vettä asettelemalla kiviä päävirtaan. Oikean haaran pieniä uomia avarretaan poikasalueen lisäämiseksi ja rannan tuntumaan niskalle tehdään kutusoraikko. 36. Sikakivi (plv 90+59 90+71), piirustus 4.3.9 Koskimaista alaa kasvatetaan kuristamalla kaksoissuisteella virtaa pidemmällä matkalla ja kiveämällä päävirtaa. Suisteiden yläosien tuntumaan uoman vasemmalle puolelle rakennetaan kutusoraikko. Asentokivien yhteyteen tehdään syvempiä monttuja. 37. Pussilan niva (plv 95+58 95+79), piirustus 4.3.10 Yläosalle tehdään kaksoissuiste ja virtaa kivetään koskimaisuuden lisäämiseksi. Vasemmalla kulkevan päävirran vettä jaetaan oikealle laidalle asettelemalla vettä ohjaavia kiviä. Tarvittaessa oikean laidan kivikolle avarretaan uomaa. Sisäkurvin suojaan vasemman rannan tuntumaan rakennetaan kaksi kutualuetta. 38. Terskan nivat (plv 98+89 99+68), piirustus 4.3.11 Riikolan pohjapatoa tarkkaillaan ennen kunnostusta. Vuonna 2005 uusitun pohjapadon alaluiskan rakennetta on muutettu. Paremman kalojen nousuväylän avaaminen padon alaluiskaan voi olla tarpeen siten, ettei padon purkautumiskyky ja harjakorkeus muutu. Suunnilleen paalulta 99+68 alavirtaan sijaitsevien nivojen virtausnopeutta ja koskimaisuutta lisätään kahdella kaksoissuisteella sekä kiveämällä. Virran mutkittelevuutta lisätään tarvittaessa kivisuisteilla suunnilleen paalulla 99+39. Suisteista alavirtaan olevaan niskaan sekä alemman kaksoissuisteen yhteyteen tehdään kutualueita. Alaosalla sijaitsevan saaren (plv 98+90 98+99) vasemmalle puolelle aiemmin avatun pienen uoman tilalle tehdään suurempi luonnonmukainen sivu-uoma. Hyväksi käytetään vanhan umpeutuneen uoman muotoja. Saaren oikealla puolella olevaa pientä nivaa kivetään ja paikalle rakennetaan kaksoissuiste virtauksen kiihdyttämiseksi sekä sivu-uoman vesityksen parantamiseksi. Kaksoissuisteen niskalle tehdään kutusoraikko. 39. Vornankoski (plv 102+80 104+70), piirustukset 4.3.12a b Yläosan (Niskankoski) pohjapadolle tehdään tarvittaessa avarampi nousuväylä siten, ettei padon purkautumiskyky ja harjakorkeus muutu. Paalun 103+90 kohdalla olevan saaren vasemmanpuoleista uomaa kivetään ja samalla virtausnopeutta kiihdytetään. Saaren oikealla puolella olevan nikaman yhteyteen tehdään kaksoissuiste ja siitä alavirtaan lisätään poikas-

aluetta. Myllyn ohjuripatoa puretaan ja avarretaan kannaksen lävistäviä uomia. Padon kivimateriaalia käytetään pääuoman virran kiveämiseen ja poikasalueen rakentamiseen. Ohjuripadon kohdalla olevalle niskalle tehdään kutualueita. Myllyn settipato korvataan kivirakenteisella pohjapadolla. Se mahdollistaa kalojen vaelluksen myös myllyuomassa. Samalla myllyuoman vesitys varmistetaan myös alivirtaama-aikana. Alaosan poikasalueita lisätään paalujen 103+05 ja 103+35 kohdilla. Useita kutusoraikoita rakennetaan virtojen niskoille sekä paalulle 103+36 saaren alapäähän ja kosken sisäkurviin. Pieniä uomia avataan ja virtausta heikentävää kasvillisuutta poistetaan suunnilleen paalulla 103+20. Kosken alaosan vanha uoma vesitetään varmistamalla kuitenkin päävirran kulku saaren oikealta puolelta. Kunnostusalueen alarajan tuntumassa nivan virtausta kiihdytetään pienellä kaksoissuisteella sekä yksittäisillä virtausta ohjaavilla kivillä. 40. Martinkoski (plv 106+56 106+68), piirustus 4.3.13 Martin pohjapadolta alavirtaan olevan nivan saarekkeiden vasemmanpuoleista uomaa aukaistaan ja tehdään uomaan pienpoikasalueita sopivaa kivimateriaalia lisäämällä. Oikeanpuoleisen uoman virtausta kiihdytetään niskalta ylävirtaan pienellä kaksoissuisteella. Niskan ja kaksoissuisteen yhteyteen rakennetaan kutusoraikot. Kaislikkoa poistetaan kosken keskivaiheilta. Oikeanpuoleisen uoman alaosaa kivetään koskimaisuuden lisäämiseksi. Kivien tuntumaan kaivetaan syvänteitä. 14 Töiden toteuttaminen ja kustannukset Jokiuoman työt tehdään pääasiassa kaivinkoneella. Tarvittavat materiaalit tuodaan esimerkiksi maatalous- tai metsätraktoreilla. Kunnostus tehdään alivirtaamakauden virtausolojen mukaisesti siten, että toimilla ei merkittävästi vaikuteta tulvakorkeuksiin, mutta parannetaan alivirtaama-aikana virta-alueiden vesitaloutta. Sora- ja kivimateriaali asetellaan uoman pohjalle, jossa ne toimivat kalojen lisääntymis-, suoja- ja kasvupaikkoina. Suuret kivet upotetaan osaksi uoman pohjaan. Työnaikaisesta lisäsuunnittelusta, kaivinkoneenkäytön opastuksesta, työn valvomisesta ja raportoinnista huolehditaan. Tätä varten työmaalla on kalatalouden asiantuntija toteutuksen aikana. Kunnostetut ranta-alueet pysyvät vesitettyinä ja tarjoavat suojaa ja ravintoa kalanpoikasille alivirtaamatilanteissa. Vesitetyillä alueilla muodostuu kivien varaan jäävä jääkansi, joka vähentää alijäähtyneen veden mädille tai kaloille aiheuttamaa vahinkoa tai haittaa sekä hyydepatojen syntymistä. Rannan ja saarekkeiden tuntumaan muodostuvissa virtakarikoissa, joissa virtausnopeus on noin 0,1 0,5 m/s ja pohja muodostuu halkaisijaltaan 5 100 mm:n kivistä, viihtyvät lohen, taimenen ja harjuksen poikaset. Sorapohjaisia kutualueita tehdään kunnostustyön aikana työkohdekarttojen osoittamille paikoille. Kutusoraikkojen koko ja muoto tarkentuu rakennusvaiheessa. Vedenkorkeuden, virtausnopeuden ja pohjamateriaalin pysyvyys otetaan huomioon, jotta kalojen kutupaikan valinta ja kutu onnistuisi. Kutualueet rakennetaan virtauksellisesti sopiville paikoille pitkänomaisiksi 0,20 0,40 metrin paksuiksi sorasaarekkeiksi, joiden kohdalla vesisyvyys kutuaikana on vähintään 0,3 m. Käytettävä sora on raekooltaan 5 60 mm tai vastaavaa materiaalia, jossa alle 2 mm:n hienoainespitoisuus on mahdollisimman pieni. Virtaus kutualueella ei saa olla liian pyörteistä, mikä otetaan huomioon suojakivien asettelussa.

Työt tehdään siten, ettei tarpeettomasti rasiteta alueen ympäristöä, eikä pohja- ja rantakasvillisuutta. Kunnostuksessa, työn aikaisessa lisäsuunnittelussa ja työkoneiden siirroissa otetaan huomioon jo olemassa olevat rakenteet ja kulkuväylät. Maansiirto-, kaivu- ja raivaustöitä tehdään vain siltä osin kuin se on työn tavoitteiden kannalta tarpeen. Kunnostustyön lopuksi ympäristö muotoillaan maisemaan sopeutuvaksi. Kunnostusten kokonaiskustannusarvio on vuoden 2008 alun hintatasossa noin 400 000 euroa (alv 0%). Alaosan kohteiden osuus on noin 147 000 euroa, keskiosan noin 118 000 euroa ja yläosan noin 136 000 euroa. Konetyöt ja koneiden siirrot muodostavat suurimman kuluosuuden. Niiden lisäksi kustannuksia muodostuu työmaan valmistelusta ja rakennuttamisesta, työnjohdosta ja valvonnasta, ostettavasta kivi- ja soramateriaalista, työmaan liikennejärjestelyistä ja raivauksista sekä tarkkailusta. Hehtaarikohtaiset yksikkökustannukset vaihtelevat toimista ja kunnostusalueesta riippuen huomattavasti. Keskimäärin koko suunnitelman hehtaarikustannukset ovat noin 3 530. 15 Arvio työajasta Kunnostustyöt ajoitetaan kesän alivirtaamakauteen. Töiden tekemiseen on arvioitu kuluvan lähinnä rahoituksen takia kolmesta neljään vuotta. HANKETTA KOSKEVAT SOPIMUKSET, LUVAT JA LAUSUNNOT Siikajoen vesialueen omistavien Siikajoen osakaskunnan, Revonlahden jakokunnan osakaskunnan, Pehkolan osakaskunnan, Mankilan jakokunnan osakaskunnan, Rantsilan osakaskunnan, Hillin jakokunnan, Sipolan osakaskunnan, Vornan osakaskunnan ja Vattenfall Sähköntuotanto Oy:n kanssa ovat hakijat tehneet sopimukset Siikajoen kalataloudellisen kunnostuksen tekemisestä. Raahen kaupungin rakennusvalvontaviranomainen on myöntänyt maisematyöluvan Siikajoen kalataloudelliseen kunnostamiseen 22.5.2008. Maisematyöluvan tarve on asemakaava-alueiden ja oikeusvaikutteisten osayleiskaavojen alueella, vaikka toimenpiteet ovat pienimuotoisia, eivätkä juuri vaikuta varsinaiseen jokimaisemaan. Hakijoille on myönnetty maisematyölupa siten kuin hakemuksessa ja siihen liittyvässä Siikajoen kalataloudellisessa kunnostussuunnitelmassa ja siihen liittyvissä työkohdekartoissa on esitetty niillä mahdollisilla muutoksilla, joita hankkeen luvassa edellytetään. Museoviraston 29.2.2008 päivätty lausunto Rantsilan Nivankosken kunnostettavien alueiden läheisyydessä on kaksi muinaismuistolain (295/1963) rauhoittamaa kiinteää muinaisjäännöstä, Nivankankaan ajoittamattomat kivirakenteet ja Jaakonnivan kivikautinen asuinpaikka. Kunnostustyöt on suunniteltava niin, ettei muinaisjäännösten säilyminen vaarannu. On mahdollista, että Siikajoessa on säilynyt vanhojen kalastuslaitteiden, kuten liistekatiskojen tai patorakennelmien jäännöksiä. Vähintään sadan vuoden ikäiset kalastukseen liittyvät rakennelmat ovat kiinteitä muinaisjäännöksiä. Mikäli kunnostustöiden yhteydessä havaitaan tällaisia rakentei-

ta, tulee hankkeen toteuttajan olla viipymättä yhteydessä Museovirastoon tai Pohjois-Pohjanmaan museoon. Arvokkaista vesimyllyistä on tietoja Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliiton 1993 laatimassa inventoinnissa "Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet". Siikajokeen liittyvinä kohteina mainitaan Martikkalan mylly Ruukissa. Museovirasto edellyttää kohteen huomioon ottamista kunnostustoimenpiteitä suunniteltaessa ja toteutettaessa. Lisäksi on syytä varmistaa, ettei maakuntatason valikoivassa, melko vanhassa inventoinnissa ole jäänyt huomaamatta mahdollisesti arvokkaita kohteita. Maakuntamuseota on muutenkin kuultava asiassa rakennetun ympäristön osalta. 16 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueiden käytön osaston 21.4.2008 päivätty lausunto Pohjois-Pohjanmaan arvokkaat vesimyllyt on inventoitu Pohjois- Pohjanmaan seutukaavaliiton 1993 laatimassa julkaisussa "Pohjois- Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet". Lausuntopyynnön mukaiset vesimyllyt ovat Siikajoen kunnassa sijaitsevat Revonlahden Kirkkokosken mylly ja Martikkalan mylly Kalliokoskella sekä Pulkkilan kunnassa sijaitseva Vornan Mylly Vornankoskella. Vornan mylly on inventoinnin mukaan maakunnallisesti arvokas. Kirkkokoskella ja Kalliokoskella toimenpiteitä ei tehdä myllyrakenteiden välittömässä läheisyydessä. Vornan myllyn läheistä vesiympäristöä muutetaan kunnostusten yhteydessä, mutta varsinaisiin myllyrakenteisiin kunnostuksessa ei kajota. Pohjois-Pohjanmaan museon rakennustutkijalta saadun tiedon mukaan Siikajoen kalataloudelliset kunnostustyöt voidaan suorittaa suunnitelmien mukaisesti. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen luonnonsuojeluosaston 20.2.2008 päivätty lausunto Heikkilänkoski rajoittuu Natura-alueeseen Heikkilän laitumet FI1104801. Ruukinkoskella ja Hyttikoskella esiintyy uhanalaista, vaarantunutta sammakonleinikkiä. Harjunnivan, Nivankosken, Koskitalonkosken ja Laurinkosken kohteilla esiintyy silmälläpidettävää tulvasammalta. Kunnostushankkeen tarkoituksena on parantaa lohikalojen ja ravun elinympäristöjä. Hanke palauttaa jokiluonnon monimuotoisuutta peratuilla kohteilla ja lisää alueiden virkistyskäyttöarvoa. Kokonaisuudessaan hankkeen voidaan arvioida parantavan luonnon monimuotoisuutta muutetussa jokiympäristössä. Hankealueella olevat luonnonarvot, suojelukohteet ja uhanalaiset lajit on selvitetty asianmukaisesti. Hankesuunnitelmassa on tehty Rantsilassa sijaitsevien Heikkilän laitumien Natura-alueen osalta luonnonsuojelulain 65 :n mukaisen Naturaarvioinnin tarveharkinta eikä hankkeen katsota vaativan varsinaisen Natura-arvioinnin tekemistä. Johtopäätös on luonnonsuojeluosaston näkemyksen mukaan oikea. Hankkeen toimenpiteet eivät suoraan sijoitu Naturaalueelle eikä hankkeella vaikuttaisi olevan välillisestikään Natura-alueen luonnonarvoja heikentäviä vaikutuksia.

Hankealueilla esiintyvistä uhanalaisista lajeista vaarantunut sammakonleinikki viihtyy ojissa ja kaivannoissa. Laji ei ole erityisen herkkä pohjan käsittelylle. Se voi jopa hyötyä siitä, kunhan käsittely on sen verran lievää, että lajin siemenpankki säilyy. Lajin kasvupaikkoja ei pidä sorastaa. Lajia esiintyy Hyttikoskella ja Ruukinkoskella. Ympäristöhallinnon eliölajittietokannan tietojen mukaan lajia ei kuitenkaan kasva aivan kunnostustoimenpiteiden alueilla. Tulvasammal on jokirantojen harvinainen silmälläpidettävä laji, joka kasvaa puiden ja pensaiden tyvillä, joskus kivillä puoliavoimissa ympäristöissä keskiveden yläpuolella. Laji vaatii ajoittaisia lietteisiä tulvia. Tulvasammalta esiintyy suunnitelma-alueen Koskitalonkoskessa ja lisäksi Saari-, Nivan- ja Laurinkosken kunnostuskohteiden läheisyydessä. Lajitiedot perustuvat ympäristöhallinnon tietojärjestelmään ilmoitettuihin havaintotietoihin, eivät systemaattisiin inventointeihin, joten lausuntoa ei voida pitää takeena siitä, etteikö alueilla voisi esiintyä arvokasta lajistoa. Lajien sijaintitiedot voivat myös olla epätarkkoja. Uhanalaisten lajien esiintyminen on hyvä varmentaa maastotarkastuksin. Siikajoessa on esitetty ainakin yhdessä paikassa esiintyvän erityisesti suojeltavaa jokihelmisimpukkaa eli raakkua. Tietoa ei ole varmistettu eikä kyseinen paikka sijaitse lausuntopyynnössä esitettyjen koskien läheisyydessä. Mikäli kunnostuskohteiden läheisyydessä kuitenkin vaikuttaisi olevan raakuille sopivia elinympäristöjä, on ne syytä tarkastaa ennen kunnostustoimien toteuttamista. 17 YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA Yleiskuvaus vesistöstä Siikajoki saa alkunsa Pohjanmaan ja Kainuun rajamailta Pyhännän, Vuolijoen ja Vaalan kuntien alueelta ja laskee Perämereen noin 155 km:n päässä Siikajoen kunnassa. Kestilässä jokeen yhtyvät Mulkuanjoki ja Vaalan kunnan alueelta laskeva Neittävänjoki. Putouskorkeutta latvoilta mereen on 95 m. Alempana pääuomaan laskee kaksi merkittävää sivu-uomaa, Lamujoki Pulkkilassa ja Luohuanjoki Paavolassa. Kestilän ja Pulkkilan välillä osa Siikajoen vedestä ohjataan Lämsänkosken padon avulla Uljuan tekoaltaaseen, jota säännöstellään voimatalouden ja tulvasuojelun tarpeisiin. Uljuan allas ja Iso-Lamujärvi ovat vesistön suurimmat järvialtaat. Muita merkittäviä järviä ovat Pyhännän-, Mankilan-, Vähä-Lamu- ja Kurranjärvi sekä Kortteisen tekoallas. Suunnittelualue käsittää Siikajoen pääuoman Lämsänkosken säännöstelypadolta jokisuulle. Siikajoen yläosa ja sivujoet virtaavat metsäisten ja soisten alueiden halki. Valuma-alueesta noin puolet on metsäisiä turvemaita ja avosoita. Viljeltyä alaa vesistöalueella on noin 31 000 ha. Asutus on keskittynyt pääuoman varteen ja pääosaltaan joki halkoo maatalousvaltaista kulttuurimaisemaa Pyhännän, Kestilän, Rantsilan, Ruukin sekä Siikajoen peltoaukeilla. Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan mukaan valtaosa jokivarresta on joko maakunnallisesti tai valtakunnallisesti tärkeää kulttuuriympäristöä tai maisemaa. Suurimmat Siikajoen tulvaperkaukset on tehty Rantsilan ja Ruukin välillä ja merkittävimmät koskialueet sijaitsevat joen alaosalla.

Vesipuitedirektiivin mukaisessa alustavassa tyypittelyssä Siikajoki kuuluu luokkaan erittäin suuret humuksiset joet. Joen yläosa Uljuan altaan molemmin puolin on alustavasti arvioitu voimakkaasti muutetuksi ja keinotekoiseksi vesialueeksi. Ihmistoiminnan aiheuttaman kuormituksen perusteella Siikajoki on arvioitu huomattavien ihmistoiminnan vaikutusten alaiseksi. 18 Vallitsevat vedenkorkeudet ja virtaamat Siikajoen valuma-alue on 4 318 km² ja järvisyys on 2,2 %. Luonnolliset virtaaman vuodenaikaisvaihtelut olisivat tästä johtuen suurehkoja ilman säännöstelyaltaita. Joen alaosalla sijaitsevalla Länkelän mittausasemalla on vuosien 1991 2005 keskivirtaama (MQ) ollut 39 m 3 /s, suurin ylivirtaama (HQ) 465 m 3 /s, keskiylivirtaama (MHQ) 282 m 3 /s, keskialivirtaama (MNQ) 5,2 m 3 /s ja pienin alivirtaama (NQ) 1,8 m 3 /s. Tulvahuippu saavutetaan useimmiten huhtikuun lopulla, mutta joinakin vuosina virtaamat ovat olleet yhtä suuria myös syksyllä. Loppukesällä ja syksyllä 2006 kunnostuskartoitusten loppuvaiheessa virtaama oli vain noin 1 m 3 /s. Vesistön ja luonnon tila sekä käyttökelpoisuus Siikajoen vesi on tummaa johtuen humuksesta ja runsaasta raudasta. Ravinnepitoisuuksien perusteella Siikajoki on rehevä tai hyvin rehevä ja yleiseltä käyttökelpoisuudeltaan vedenlaatu on välttävää. Ravinteiden ja värin lisäksi käyttökelpoisuusluokkaan vaikuttavat nykyään huomattavasti myös joen alaosan ajoittaiset happamuuspiikit. Sameus- ja kiintoainearvot nousevat ajoittain varsin korkeiksi. Vesinäyteanalyyseissä ei näy joen pohjalla kulkeutuvan epäorgaanisen kiintoaineen määrä. Erityisesti Rantsilan alueella kasautuu tai on aiemmin kasautunut suuria määriä hiekkaa tiettyihin uoman osiin. Hiekasta muodostuu särkkiä ja vedenalaisia dyynejä, jotka tukkivat virta-alueiden sivu-uomia, kutusoraikoita ja rapujen suojakoloja. Pääosin maa- ja metsätaloudesta sekä jokivarren asutuksesta johtuva hajakuormitus tuottaa alueelle noin 42 tonnia fosforia ja 680 tonnia typpeä vuodessa. Taajamien, teollisuuden ja turvetuotannon pistemäinen kuormitus on hajakuormitukseen suhteutettuna fosforin osalta noin 5 % ja typen osalta 6,5 %. Lyhytaikaissäännöstelystä johtuvat virtaamanvaihtelut ja niistä aiheutuva kiintoaine- ja muu kuormitus sekä perkaukset ovat eniten joen kalastollista ja kalastuksellista tilaa sekä virkistyskäyttöä heikentäviä tekijöitä. Viime vuosina myös vedenlaatuongelmat kuten happamuuspiikit erityisesti Luohuanjoen vaikutuspiirissä ovat heikentäneet Siikajoen alaosan tilaa. Vuosina 2002 2005 on joen alaosan veden kiintoainepitoisuus ollut keskimäärin 6 12 mg/l. Pitoisuus on vaihdellut huomattavasti vuodenaikojen ja virtaamien mukaan välillä 1 43 mg/l. Siikajoen yläosan pitoisuudet ovat yleensä olleet hieman suurempia. Väriarvo on ollut 120 270 mg Pt/l ja väriin vaikuttava rauta 250 5 900 mg/l. Pääravinteista kokonaisfosforin määrä on ollut 40 200 µg/l ja typen 500 2 300 µg/l. Ne ovat olleet kiintoaineen ja raudan tavoin enimmillään keväällä ja suurehkojen valuntojen aikaan, jolloin ph on erityisesti joen alaosalla saattanut laskea viiden tuntumaan. Sähkönjohtokyky on ollut 4 11 ms/m. Se on kasvanut tyypillisesti loppukesää kohti ja ollut suurimmillaan syksyllä. Vaikka Siikajoen vesi on pääosin lähellä neutraalia ja ph on ollut 6 7, laskivat arvot muun muassa syksyllä 2006 joen alaosalla välille 4,5 4,8, jol-

loin vedessä oli myös alumiinia runsaasti (3 930 µg/l) ja alkaliniteetti eli puskurikyvyn laskennallinen arvo oli negatiivinen (-0,022 mmol/l). Suuria kalakuolemia tapahtui tällöin runsaasti Luohuanjoen suulta merelle saakka. 19 Vesistön käyttö Siikajoen virtaamia säännöstellään tulvasuojelua ja voimataloutta varten. Sähköä tuotetaan Uljuan voimalaitoksen lisäksi suunnittelualueen keski- ja alaosalla Ruukin ja Pöyryn voimalaitoksilla. Veneilyä, uimista ja kalastusta harjoitetaan koko suunnittelualueella. Veneitä käytetään koskisella alaosalla vähemmän kuin peratulla keskiosalla ja joen yläosalla. Vähävetisen Siikajoen pohjapatojen välisillä suvannoilla veneitä käytetään enemmän. Melojia Siikajoella liikkuu vähäisessä määrin. Suosittua Siikajoki-melontaa pyritään tulevina vuosina järjestämään aktiivisemmin. Kotieläimiä juotetaan monin paikoin joesta. Eräillä paikoilla kotieläimet aiheuttavat huomattavaa ranta-alueiden eroosiota, ja virtaaman vaihdellessa näiltä alueilta pääsee runsaasti kiintoainetta veteen. Vettä käytetään koko joen matkalla myös peltojen kasteluun. Kunnalliset vesilaitokset käyttävät jokea jätevesien purkuun. Kalasto ja kalastusolot Sähkökalastusten, kalastuskirjanpidon ja koeverkkokalastusten mukaan Siikajoen pääuoman luontainen kalasto koostuu seuraavista lajeista: ahven, harjus, hauki, kiiski, kivennuoliainen, kivisimppu, lahna, made, mutu, nahkiainen, salakka, siika, särki, särkilahna, säyne ja vaellussiika. Lisäksi istutettuna esiintyy taimenta, lohta ja kirjolohta sekä rapua. Vuonna 1978 alkaneen tarkkailun mukaan pääuoman sekä erityisesti sivuvesien harjuksen poikasmäärät ja saaliit ovat hieman laskeneet. Istutuksista peräisin olevien taimenien todettiin ensi kerran tarkkailun aikana lisääntyneen Lamujoessa vuonna 2002, mutta Siikajoen pääuoman taimen- ja lohiyksilöt ovat olleet istutuksista peräisin. Joen alaosalle nousevien vaellussiikojen keskikoko on viime aikoina jonkin verran pienentynyt. Nahkiaiskanta on toukkakartoitusten ja saaliiden mukaan pienentynyt kuten muillakin Pohjanlahteen laskevilla joilla. Muiden lajien vuosien välinen vaihtelu on ollut epäsäännöllistä. Kirjanpitokalastajat ovat paikoin saaneet runsaammin haukea ja lahnaa kuin aiemmin. Kotitarve- ja virkistyskalastusta harjoitetaan jonkin verran kaikkina vuodenaikoina. Kalastusta harjoitetaan eniten Revonlahden ja Mankilan alueilla sekä mukaan lukien siian lippoajat ja nahkiaisenpyytäjät joen alimmalla osalla. Näillä alueilla kalastetaan eniten katiskoilla, verkoilla ja alaosalla nahkiaismerroilla sekä -rysillä. Vapakalastajia on runsaimmin suhteessa muihin kalastusmuotoihin alueen yläosalla Sipolassa. Siikajoen alueen yleisimmät saaliskalat ovat hauki, ahven ja lahna. Sipolan osakaskunnan alueella noin puolet saaliista koostuu taimenesta, minkä lisäksi samalta alueelta saadaan jonkin verran harjusta. Rantsilan alueella saadaan hauen ohella merkittävä määrä kirjolohta. Alaosalla nahkiaisen ja siian osuus on suuri. Seisovien pyydysten käyttö vähenee niiden limoittumisen takia kesän edetessä. Vastaavasti heittokalastus ja onkiminen yleistyvät. Alaosalla suurin pyyntipaine on syksyllä nahkiaisen ja siian pyynnin vuoksi. Nahkiaisen pyynnillä on kannan heikkenemisestä huolimatta edelleen myös taloudel-