Vesilain uudistus ja sen vaikutukset ojittamiseen ja ojien kunnossapitoon Ojitusten luonnonmukainen peruskunnostus seminaari 29.10.2012 HAMK Tommi Muilu
Taustaa Vesilain uudistuksella tehostetaan vesitalousasioiden käsittelyä sekä selkeytetään vesilain ja muun ympäristön käyttöä koskevan lainsäädännön välistä suhdetta Uuden vesilain myötä on tarpeen muuttaa 15 muuta laki (YSL, MRL, tilusjärjestelyt, peruskuivatustoiminnan tukeminen, luonnonsuojelulaki, maastoliikennelaki, kiinteistönmuodostamislaki, talousvyöhykkeestä annettu laki, luotsauslaki, vesiliikennelaki, patoturvallisuuslaki, kalastuslaki Vesilainsäädännön pitkäikäisyys Vesioikeuslaki 1902, vesilaki 1961, ympäristönsuojelulaki 2000 Vesilaki (587/2011) Valtioneuvoston asetus vesitalousasioista (1560/2011) HE 277/2009
Tärkeimmät muutokset / tavoitteet Yhdenmukaistettu vesitaloushankkeita koskeva sääntely Ilmoittamismenettelyn ilmoitusvelvollisuutta laajennettu Yleiskieltoihin perustuvasta sääntelystä luovuttu Luonnontilaisten purojen ja pienvesien luontoarvojen turvaaminen Muutoksia aina luvanvaraisiin hankkeisiin Luvan voimassaolo, lupamääräysten antaminen ja määräysten tarkistaminen vastaavat nykykäytäntöä Vesistön järjestelyä ja jäteveden johtamista koskevista luvuista luovuttu Uutena keskivedenkorkeuden pysyvää muuttamista koskeva luku Luovuttu katselmustoimituksista Vesioikeudelliset yhteisöt Kiinteistöoikeudelliset säännökset
Viranomaiset Aluehallintovirasto Aluehallintovirasto (AVI) toimii vesilaissa tarkoitettuna lupaviranomaisena (1:5). Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (valtion valvontaviranomainen) Laillisuusvalvontatehtävät Käyttää yleistä etua koskevaa puhevaltaa hakemusasioissa (yleisen edun valvonta) Rikosasiassa, jossa on loukattu yleistä etua, ELY-keskus käyttää asianomistajan puhevaltaa (16:5). Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen Päätösasiat Veden ottamiseen ja ojitukseen liittyviä vesitalousasioita (VL 4 ja 5 luku) Valvonta-asiat Laillisuusvalvontatehtävät Käyttää yleistä etua koskevaa puhevaltaa hakemusasioissa (yleisen edun valvonta)
Saatavana sähköisenä: www.ymparisto.fi/julkaisut
1 luku Yleiset säännökset 1/2 Lakia sovelletaan vesitalousasioihin (vesitaloushanke yrityksen sijaan) Vesilain soveltamisalaan kuuluvat paitsi vesialueella, myös maa-alueella toteutettavat hankkeet ja toimenpiteet, joiden vaikutus ulottuu vesielementtiin. Noudatettava mitä luonnonsuojelulaissa, muinaismuistolaissa ja maankäyttö- ja rakennuslaissa sekä niiden nojalla säädetään tai määrätään Välillinen vaikutus päätöksentekoon seuraavilla laeilla: Ympäristönsuojelulaki, vesihuoltolaki (119/2001), patoturvallisuuslaki (494/2009) ja vesienhoidon järjestämisestä annettu laki (1299/2004). Vesistön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan sovelletaan ympäristönsuojelulakia
1 luku Yleiset säännökset 2/2 3 Määritelmät Osa puroista muuttuu joeksi, kun kyseessä on aina joki, jos valuma-alue on yli 100 km2 Vastaavasti osa noroista muuttuu puroiksi. Noron valuma-alue on enintään 10 km2 ja siinä ei jatkuvasti virtaa vettä, eikä kalan kulku ole merkittävässä määrin mahdollista. Vesistön määritelmä laajenee niin, että vesistöjä ovat järvien, lampien, jokien, purojen ja muiden luonnollisten vesialueiden lisäksi tekojärvet, kanavat ja muut vastaavat keinotekoiset vesialueet, (siis muut paitsi oja, noro ja lähde) Vesistöjä myös sorakuoppien lammikot ja pihalammet (hydrologinen yhteys vesistöön (+noro) tai pohjaveteen)
3 luku Yleiset säännökset luvanvaraisista vesitaloushankkeista Vesitaloushankkeiden yleinen luvanvaraisuus perustuu hankkeen vaikutuksiin (3:2). Hankkeen ympäristövaikutuksia on täsmennetty muun muassa lisäämällä uusi kohta, joka koskee puron uoman luonnontilan vaarantamista. Lisäksi edellytetään lupaa sellaiselta rakennelman käytöltä, josta aiheutuu häiriötä toisen kiinteistön käytölle, ellei asianomainen ole antanut hankkeelle suostumustaan. Vesitaloushankkeen yleinen luvanvaraisuussäännös (3:2) rakentuu kolmiosaisen tunnusmerkistön varaan: 1.) Vesistössä, pohjavedessä tai vesiympäristössä tapahtuva muutos -> 2.) Lainkohdassa yksilöity seuraus -> 3.) Yleisen tai yksityisen edun loukkaus. Vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisen luvan tarvetta tarkastellaan lakien nojalla lähtökohtaisesti erikseen. Ojitusta koskeva lupa-asia käsitellään kuitenkin vesilain mukaisena lupa-asiana myös siinä tilanteessa, että luvantarve perustuu vain hankkeesta aiheutuviin pilaantumisvaikutuksiin vesialueella.
3 luku Yleiset säännökset luvanvaraisista vesitaloushankkeista 3 luku Luvanvaraiset vesitaloushankkeet 2 1 momentti Vesitaloushankkeen yleinen luvanvaraisuus Vesitaloushankkeella on oltava lupaviranomaisen lupa, jos se voi muuttaa vesistön asemaa, syvyyttä, vedenkorkeutta tai virtaamaa, rantaa tai vesiympäristöä taikka pohjaveden laatua tai määrää, ja tämä muutos: 1) aiheuttaa tulvan vaaraa tai yleistä vedenvähyyttä; 2) aiheuttaa luonnon ja sen toiminnan vahingollista muuttumista taikka vesistön tai pohjavesiesiintymän tilan huononemista; 3) melkoisesti vähentää luonnon kauneutta, ympäristön viihtyisyyttä tai kulttuuriarvoja taikka vesistön soveltuvuutta virkistyskäyttöön; 4) aiheuttaa vaaraa terveydelle; 5) olennaisesti vähentää tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuutta tai muutoin huonontaa sen käyttökelpoisuutta taikka muulla tavalla aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vedenotolle tai veden käytölle talousvetenä; 6) aiheuttaa vahinkoa tai haittaa kalastukselle tai kalakannoille; 7) aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vesiliikenteelle tai puutavaran uitolle; 8) vaarantaa puron uoman luonnontilan säilymisen; tai 9) muulla edellä mainittuun verrattavalla tavalla loukkaa yleistä etua.
3 luku Yleiset säännökset luvanvaraisista vesitaloushankkeista 3 luku Luvanvaraiset vesitaloushankkeet 2 2, 3 ja 4 momentit Vesitaloushankkeella on lisäksi oltava lupaviranomaisen lupa, jos 1 momentissa tarkoitettu muutos aiheuttaa edunmenetystä toisen vesialueelle, kalastukselle, veden saannille, maalle, kiinteistölle tai muulle omaisuudelle. Lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos edunmenetys aiheutuu ainoastaan yksityiselle edulle ja edunhaltija on antanut hankkeeseen kirjallisen suostumuksensa. Lupaviranomaisen lupa tarvitaan myös: 1) sellaiseen noron tai ojan taikka sen vedenjuoksun muuttamiseen, josta aiheutuu vahinkoa toisen maalle, jos asianomainen ei ole antanut tähän suostumustaan eikä kyse ole 5 luvussa tarkoitetusta ojituksesta; 2) sellaiseen vesialueelle tehtävän rakennelman käyttöön, josta aiheutuu häiriötä toisen kiinteistön käytölle eikä asianomainen ole antanut tähän suostumustaan. Lupa tarvitaan myös luvan saaneen vesitaloushankkeen muuttamiseen, jos muutos loukkaa 1 3 momentissa tarkoitetulla tavalla yleisiä tai yksityisiä etuja.
VL:n suhde ympäristönsuojelulain luvantarvetta koskeviin säännöksiin
5 luku Ojitus 1/3 Tarkistukset koskevat erityisesti kiinteistöjen ojitusta asemakaava-alueella, jätevesien johtamisen sääntelyä vesilaissa ja ympäristönsuojelulaissa, sekä ojan kunnossapidon luvanvaraisuutta. Lisäksi ojitussäännöksiä on muutettu siten, että ojitukseen voivat sisältyä myös sellaiset purojen perkaukset ja pengerrykset, joita aikaisemmin pidettiin vesistön järjestelynä, ojitustoimituksen käyttöalaa on jonkin verran supistettu Hyödynsaajia vähintään 3 Mikäli vaatii luvan => AVI:ssa kokonaisuudessaan ojituksesta aiheutuvien edunmenetysten korvaamiseen sovelletaan vesilain yleisiä korvaussäännöksiä, ja vähäistä suuremmasta ojituksesta on ilmoitettava etukäteen ELY-keskukselle.
5 luku Ojitus 2/3 Muusta kuin vähäisestä ojituksesta on ilmoitettava alueelliselle ELYkeskukselle vähintään 60 vuorokautta etukäteen (vesilain 5 luku 6 ). Ilmoituksessa on esitettävä mm. tiedot perattavista ja kaivettavista uomista ja niiden sijainnista sekä ojituksen vaikutuksista ympäristöön (vesitalousasetuksen 31 ). Ilmoituksen perusteella ELY-keskus tai kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi vaatia, että ojitukselle haetaan vesilain mukainen lupa. Vähäisenä voidaan pitää ainoastaan pinta-alaltaan pienien alueiden ojittamista, kuten pienen peltolohkon salaojitusta tai pienen metsäpalstan ojitusta. Myös ojan kunnossapidosta on tehtävä ilmoitus silloin, kun ojana käytettävä uoma on ehtinyt muuttua luonnontilaisen kaltaiseksi.
www.ymparisto.fi > Vesivarojen käyttö > Vesirakentaminen > Maankuivatus
www.ymparisto.fi > Vesivarojen käyttö > Vesirakentaminen > Maankuivatus
5 luku Ojitus 3/3 Ojaan kuuluu yhden metrin levyinen piennar sen kummallakin puolella. Piennar voi kuitenkin olla yhtä metriä leveämpi, jos niin on määrätty tai jos maan laatu sitä vaatii. Pientareella tarkoitetaan säännöksessä aluetta, johon ojittajalla on käyttöoikeus ja joka jää maa-alueen omistajan käyttövallan ulkopuolelle. Säännös pientareen leveydestä ei siis koske maanomistajan omia ojia, eikä säännöksellä ole myöskään yhteyttä maatalouden tukilainsäädännön mukaisiin suojavyöhykkeisiin. Kustannusosittelusta päättäminen kuuluu myös kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimivaltaan, vaikka asiasta ei ole nimenomaan säädetty. Lupaviranomaiselle säädetty velvollisuus huolehtia ojitussuunnitelman hankkimisesta tietyissä tapauksissa ei koske kunnan ympäristönsuojeluviranomaista.
12 luku Vesioikeudellinen yhteisö Vesioikeudellisia yhteisöjä koskevat säännökset on koottu yhteen lukuun. Yhdistyksen ja yhtiön käsitteistä on luovuttu. Yhteisö voidaan perustaa vesilain soveltamisalaan kuuluvan vesitaloushankkeen yhteistä toteuttamista varten. Lakiin on lisätty säädökset yhteisön purkautumisesta.
19 luku Lain voimaantulo ja siirtymäsäännökset Uusi vesilaki tuli voimaan 1.1.2012. Ennen 1.1.2012 vireille tulleeseen asiaan sovelletaan vanhaa vesilakia. Ennen 1.1.2012 vireille tulleeseen valvontaa ja hallintopakkoa koskevaan asiaan sovelletaan kuitenkin uutta vesilakia. Vanhoihin hankkeisiin ja lupiin sovelletaan aiempaa lainsäädäntöä. Vanhat luvat ja oikeudet ovat voimassa sellaisenaan.