Aili Sorjanen. Vesilain (587/2011) mukainen ojitusopas kunnan ympäristönsuojeluviranhaltijoille

Transkriptio

1 Aili Sorjanen Vesilain (587/2011) mukainen ojitusopas kunnan ympäristönsuojeluviranhaltijoille Kehittämistehtävä Syksy 2011 Maa- ja metsätalouden yksikkö Maaseudun vesitalouden erityisasiantuntija oppisopimustyyppinen täydennyskoulutus

2 1(26) SISÄLTÖ SISÄLTÖ JOHDANTO OJITUS Ojitus... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. 2.2 Peruskuivatus ja paikalliskuivatus Oikeus ojittamiseen ja ojittajan vastuu YHTEINEN OJITUS Yleistä Ojitussuunnitelma Ojitusyhteisö Ojituksen luvanvaraisuus Ojitustoimitus Ojitustoimituksen tarpeellisuus Vireilletulo Toimituskokous ja loppukokous Päätös Kustannusten jako KUNNAN YMPÄRISTÖNSUOJELUVIRANOMAISEN TEHTÄVÄT OJITUSKYSYMYKSISSÄ Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimivalta Hakemuksen käsittely Hakemus Kuuleminen ja tarkastus Päätös Esimerkkejä kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen käsittelemistä ojariitatapauksista Kiinteistön lohkomisen ja omistajan muutoksen vaikutus vedenjohtooikeuteen Ojan kaivaminen toisen maalle ilman suostumusta Ojan putkittaminen ja yläpuolisten alueiden vettyminen... 22

3 2(26) Ojan kunnossapidon laiminlyönti Ojan tahallinen tukkiminen Ojariitatapausten käsittelyn haasteet LÄHTEET... 26

4 3(26) 1 JOHDANTO Vuodesta 1961 voimassa ollut vesilaki on saamassa kokonaisvaltaisen päivityksen vuoden 2012 alussa. Uusi vesilaki (587/2011) astuu voimaan Vesilain rakenne muuttuu täysin ja tavoitteena onkin ollut selkeyttää lain sisältöä, joka on yleisesti koettu hyvin vaikeaselkoiseksi. Vesilain 5. luvussa annetaan ojitusta koskevat säännökset. Kyseiseen lukuun on koottu vanhassa vesilaissa useampaan lukuun sisältyneet pykälät. Luvussa annetaan ojituksen toteuttamisen reunaehdot, määritetään ojituksen luvanvaraisuudesta, ojitussuunnitelmasta, ojitusyhteisön perustamisesta, ojitustoimituksesta, kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävistä jne. Etelä-Pohjanmaalla maaperä on tyypillisesti huonosti vettä läpäisevää savimaata, joka voi tasaisilla mailla aiheuttaa vettymishaittoja. Alueella on myös runsaasti turvemaita, joiden puuston kasvua voidaan parantaa ojituksin. Sekä metsätalouden että maatalouden kannalta ojituksella onkin hyvin suuri merkitys maakunnassa. Pienten korkeuserojen vuoksi maan kuivatus tulee toteuttaa hyvin tarkasti. Vesilaissa annetaan yleisnormit maan kuivatukseen. Samalla käsitellään myös ojitusta hallinnollisena päätöksentekona. Erilaiset sopimukset ja päätökset ovatkin kaikkien osapuolien etu, kun ojitusolosuhteet ovat haastavat ja erimielisyyksien todennäköisyys kasvaa. Tässä oppaassa käsitellään ojitusta muuttuneen vesilain mukaisesti. Samalla perehdytään tarkemmin kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen rooliin ojitusasioissa. Opas on tarkoitettu kunnan ympäristönsuojeluviranhaltijoille: vanhat viranhaltijat voivat päivittää tietonsa vesilain muuttuessa ja uudet voivat tutustua ojitukseen liittyvään lainsäädäntöön.

5 4(26) 2 OJITUS 2.1 Yleistä Ojituksen tarkoitus on maan kuivattaminen ja alueen käyttöä haittaavan veden poisjohtaminen. Vesilain mukaan ojitukseksi lasketaan uuden ojan tekeminen, vanhan ojan, noron tai puron suurentaminen tai oikaiseminen sekä noron tai puron perkaaminen, jos sen vaikutuksesta ei muuteta pysyvästi yläpuolisen vesistön keskiveden korkeutta. Jos yläpuolisen vesistön keskivedenkorkeus muuttuu, tulee ojitukseen soveltaa 6. luvun (Keskivedenkorkeuden pysyvä muuttaminen) säädöksiä ( 5:1). Vanhassa vesilaissa (L264/1961) järjestelyn piiriin kuuluneet purojen perkaamiset ja pengertämiset kuuluvat nyt ojitushankkeisiin. Myös jäteveden johtamiseen sovelletaan ojitussäännöksiä siten kuin ympäristönsuojelulaissa säädetään ( 5:1). Ojien kunnossapitotoimia, joissa poistetaan esimerkiksi kiintoainetta ojan pohjalta, ei pidetä ojituksena. Kunnossapitotoimilla ei muuteta ojan kokoa tai profiilia alkuperäisestä. Mikäli kunnostusojituksen yhteydessä halutaan ojien syventämisellä parantaa kuivatustehoa, tulee asia käsitellä ojituksena. Samoin jos oja on kokonaisuudessaan muuttunut luonnontilaiseksi uomaksi, sovelletaan asian käsittelyyn ojitusta koskevia säännöksiä. (HE 277/2009) Ojiksi katsotaan avo-ojat ja putket, joilla kiinteistöltä johdetaan sen käyttötarkoitusta haittaavaa vettä pois. Näin ollen ojituksen piiriin kuuluvat myös kiinteistön hulevesien viemäröinti ja rakennettavan kiinteistön perustusten kuivatus. (HE 277/2009) 2.2 Peruskuivatus ja paikalliskuivatus Ojitus voidaan jakaa peruskuivatukseen ja paikalliskuivatukseen. Peruskuivatuksen tavoitteena on johtaa vesi eteenpäin alueelta. Se voidaan toteuttaa kaivamalla valtaoja tai parantamalla luontaisen puron veden johtamiskykyä esimerkiksi perkaamalla, oikaisemalla tai pengertämällä. Paikalliskuivatus puolestaan käsittää

6 5(26) piiri-, sarka- ja salaojat, joista vedet johdetaan peruskuivatuksen rakenteisiin. (Nissinen, R ja Pajula, H. & Järvenpää, L (toim.) 2007) Peruskuivatuksen mitoitus on tehtävä siten, että kuivatustarkoitus toteutuu sekä normaali- että tulvaolosuhteissa. Valtaojan tai puron vedenjohtokyky tulee siis olla riittävä vaihtelevissakin olosuhteissa valuma-alueen kokoon nähden. Ojan muotoon syvyyteen ja pengerten kaltevuuteen vaikuttavat alueen maalaji ja kuivatussyvyys. Mitoituksia tehtäessä otetaan huomioon myös muun muassa ojan pituuskaltevuus, maan painuminen, salaojituksen vaatima liettymisvara ja kuivavara, jolla tarkoitetaan veden korkeusvaihtelua erilaisten olosuhteiden välillä. (Nissinen, R. 2009) Koska ojituksen oikeaan mitoitukseen vaikuttaa hyvin moni asia, on ojitussuunnitelma syytä teettää asiantuntijalla mitä suuremmasta ojitushankkeesta on kyse. 2.3 Oikeus ojittamiseen ja ojittajan vastuu Kiinteistön omistajalla on oikeus oman kiinteistönsä ojittamiseen, jos liiallinen vesi haittaa kiinteistön tarkoituksenmukaista käyttöä esimerkiksi pelto-, metsä tai tonttimaana. Ojittajan on kuitenkin huolehdittava, ettei poisjohdettava vesi aiheuta vettymishaittaa alapuolisille kiinteistöille tai muuta edunmenetystä ( 5:7). (HE 277/2009) Ojan kunnossapitovastuu kuuluu hyödynsaajalle ( 5:8), joka voi olla ojitusyhteisö, yksityinen henkilö tai vesihuoltoyhtiö hulevesiviemärien osalta ( 5:2). Oja tulee pitää sellaisessa kunnossa, että sen kuivatustehtävä täyttyy. Mikäli kunnossapidon laiminlyönnistä aiheutuu haittaa, voi haitan kärsijä laittaa asian vireille kunnan ympäristönsuojeluviranomaiseen. (HE 277/2009) Hyödynsaajalla on oikeus johtaa vettä toisen ojaan, tehdä oja tai ojitusta varten tarpeellinen suojapenger tai pumppuasema toisen alueelle taikka ryhtyä puron tai noron perkaukseen toisen alueella, jos alueen tarkoituksenmukainen kuivattaminen sitä vaatii tai siten voidaan estää kuivatuksesta aiheutuvia haittoja toisen alueella. Jos hyödynsaaja ja maanomistaja eivät pääse sopimukseen, voidaan asia ratkaista kunnan ympäristönsuojeluviranomaisessa, ellei ojitus edellytä ojitustoimi-

7 6(26) tusta tai lupaa. ( 5:9) Mahdollisten edunmenetysten korvauksista säädetään tarkemmin luvussa 13 ( 5:12). Toisen alueella toteutettava ojitus on tehtävä niin, että siitä on mahdollisimman vähän haittaa alueen omistajalle. Tällöin oja tulee tehdä mahdollisuuksien mukaan rajalle. Ojaan kuuluu ojan molemmilla reunoilla vähintään 1 metrin levyinen piennar. Maan laatu voi esimerkiksi vaikuttaa siihen, että piennar määrätään toteutettavaksi leveämpänä. Kiinteistönomistajalla on oikeus käyttää ojasta kaivetut maat hyödykseen. Mikäli kiinteistön omistaja ei halua käyttää kaivumaita hyväkseen, tulee maat kuljettaa alueelta pois tai sijoittaa niin, ettei niistä ole haittaa kiinteistön omistajalle, veden johtamiselle tai ne eivät aiheuta ojan luiskan sortumavaaraa. ( 5:10) Hyödynsaajan oikeus ojittamiseen säilyy kiinteistöjen omistussuhteiden muutoksista huolimatta, jos kiinteistön omistajien välillä on tehty kirjallinen sopimus hyödynsaajan oikeudesta ojittaa toisen alueella tai oikeus perustuu kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen, ojitustoimituksen tai lupaviranomaisen päätökseen ( 5:11).

8 7(26) 3 YHTEINEN OJITUS 3.1 Yleistä Yhteisellä ojituksella tarkoitetaan ojittamista, jossa useampi kiinteistön omistaja aktiivisesti hakee hyötyä yhteisesti suoritetusta ojituksesta. Henkilöitä, jotka laittavat ojitushankkeen vireille ja joiden tarpeista ojitus ensisijaisesti tehdään, sanotaan aktiiviosakkaiksi. Ojituksen vaikutukset eivät kuitenkaan yleensä jää pelkästään aktiiviosakkaiden kiinteistöjen rajoille, jolloin ojitus hyödyttää myös muita alueen maanomistajia. Näitä henkilöitä, jotka hyötyvät ojituksen kuivatusvaikutuksesta, mutta eivät vaadi ojitusta tehtäväksi, kutsutaan passiiviosakkaiksi. ( 5:2) Ojituksesta tulee aina ilmoittaa ELY-keskuksen y-vastuualueelle, ellei kyseessä ole hyvin pienimuotoinen ojitus. Vähäiseksi ojitukseksi katsotaan vähäisen peltolohkon salaojitus, pienehkön metsäkappaleen ojitus tai rakennuspaikan kuivatukseksi ojan tekeminen omalle maalle. Ilmoituksen perusteella ELY-keskus arvioi hankkeen luvanvaraisuuden. ELY-keskus voi myös kehottaa hakemaan ojitustoimitusta, jos katsoo sen tarpeelliseksi. ( 5:6) Yhteinen ojitus voidaan toteuttaa maanomistajien välisillä sopimuksilla. Ojitus voidaan myös käsitellä ojitustoimituksessa, jolloin ojitussuunnitelmasta ja ojituksen kustannusten jaosta tehdään virallinen valituskelpoinen päätös. Kun ojitus käsitellään lupaviranomaisessa (aluehallintovirasto) tai ojitustoimituksessa, tulee ojituksesta hyötyvien järjestäytyä ojitusyhteisöksi. Ojitusyhteisö voidaan perustaa myös silloin, kun ojitukseen liittyvistä asioista saadaan sovittua ilman viranomaisen apua. Ojitusyhteisö vastaa vanhan lain ojitusyhtiötä. 3.2 Ojitussuunnitelma Ojitushankkeesta tulee laatia ojitussuunnitelma, jos hanke vaatii vesilain mukaisen luvan tai ojitustoimituksen tai asian laatu ja laajuus muuten sitä edellyttää ( 5:15). Esimerkiksi happamia sulfaattimaita ojitettaessa on hyvä tehdä ojitussuunnitelma, sillä happamien ja korkeita metallipitoisuuksia sisältävien kuivatusvesien johtami-

9 8(26) nen tulee suunnitella erityisen tarkasti mahdollisten haittojen minimoimiseksi (HE 277/2009). Hyvin tehdyn suunnitelman perusteella ELY-keskuksen on helpompi arvioida hankkeen luvanvaraisuutta. Myös metsäkeskuksen hallinnoimista kunnostusojitushankkeista tehdään aina ojitussuunnitelma, koska ne ovat hyvin laajoja, vaikka hanketta ei käsitelläkään ojitustoimituksessa. Ojitussuunnitelman tulee sisältää tiedot hankkeesta, sen toteuttamistavasta, kuivatussyvyydestä, saatavista hyödyistä ja arvio hankkeen vaikutuksista ( 5:15). Valtioneuvoston asetus vesitalousasioista ja sen 25 :ssä määritetään tarkemmin ojitussuunnitelman sisällöstä (Oikeusministeriö 2011). Suunniteltavan alueen määritys on tärkeää, jotta hankkeesta saadaan mahdollisimman suuri kuivatushyöty aktiiviosakkaille mahdollisimman pienellä ojitusmäärällä (Pajula, H. toim. 2003). Kaikilla hyödynsaajilla on oikeus vaatia ojituksen toteuttamista siten, että ojituksesta on mahdollisimman suuri hyöty hänenkin mailleen, kunhan hankkeen alkuperäinen tarkoitus säilyy tai kustannukset eivät nouse kohtuuttomasti. ( 5:17) Suunnitelmassa tehdään kuivatuskartta ja määritetään uomaprofiilit, joita voidaan hyödyntää kuivatus- ja osittelualueiden määrityksessä. (Pajula, H. toim. 2003). Kuivatussyvyyttä määritettäessä tulee huomioida maaperän laatu, kaltevuussuhteet ja kuivatustarve ( 5:15). Peltoalueilla lähtökohtana pidetään salaojitussyvyyttä (HE 277/2009). Ojitussuunnitelman teosta on vastuussa ojituksen toteuttaja. Toimitusmies tai lupaviranomainen on velvollinen tarkistamaan ja täydentämään suunnitelmaa tarvittaessa. Jos ojituksen toteuttaja ei esitä ojitussuunnitelmaa ojitustoimituksen toimituskokoukseen mennessä tai vesilupahakemuksen yhteydessä, on toimitusmies tai lupaviranomainen velvollinen hankkimaan suunnitelman. Viranomainen voi laatia itse ojitussuunnitelman tai teettää sen ulkopuolisella taholla. Kustannuksista vastaa kuitenkin hakija. ( 5:15, HE 277/2009) Ojitussuunnitelma vahvistetaan lupapäätöksessä tai ojitustoimituksessa. Samalla vahvistetaan kustannusarvio ja kustannusten osittelun sisältävä jakosuunnitelma. Ojitussuunnitelman vahvistamisen jälkeen voidaan aloittaa suunnitelman mukainen ojitustyö. Kuitenkin ojitusta toimeenpantaessa voidaan ojitussuunnitelmasta

10 9(26) poiketa vähäisesti, mikäli poikkeamisella ei ole vaikutuksia kustannuksiin tai alkuperäinen tarkoitus ei vaarannu. ( 5:16) Näin ollen voidaan huomioida työn edetessä esimerkiksi ympäristölliset seikat paremmin ja parhaassa tapauksessa pienentää hankkeen ympäristövaikutuksia suunnitellusta vaihtoehdosta (HE 277/2009). 3.3 Ojitusyhteisö Yhteisessä ojituksessa voi olla tarpeellista perustaa ojitusyhteisö (vastaa vanhan vesilain ojitusyhtiötä). Ojitusyhteisön perustamisella varmistetaan, että ojituksella ja ojien kunnossapidolla säilyy vastuullinen taho, vaikka ojitusalueen maanomistussuhteet muuttuisivat aikaa myöden. Yhteisö tulee perustaa, jos yhteisojitukseen ottaa osaa vähintään kolme hyödynsaajaa ja ojitus tarvitsee vesilain mukaisen luvan, ojituksesta ei päästä yksimielisyyteen tai joku hyödynsaajista vaatii ojitusyhteisön perustamista ( 5:22). Viimeisen kohdan perusteella hyödynsaajat voivat vaatia yhteisön perustamista myös ojituksen jälkeen kunnossapitotoimia varten. Myös valvontaviranomainen (ELY-keskus) voi vaatia ojitusyhteisön perustamista, jos näkee sen tarpeelliseksi ojituksesta johtuvien asioiden hoitamiseksi ( 5:22). (HE 277/2009) Ojitusyhtiön jäseniä ovat kaikki ojituksesta hyötyvät kiinteistönomistajat. Jos kiinteistön omistusolosuhteet muuttuvat, tulee uudesta omistajasta yhteisön jäsen. ( 5:23) Vanhan vesilain mukaan ojitusyhtiö on voitu perustaa jo kahden hyödynsaajan kesken, mutta ristiriitatilanteissa ojitusyhteisöstä ei koeta olleen hyötyä, jonka vuoksi vähimmäisosallistujamäärä on nostettu kolmeen. (HE 277/2009) Mikäli joku haluaa johtaa kiinteistönsä kuivatusvedet yhteiseen ojitukseen ja laajentaa täten ojitusaluetta, tulee yhteisön hyväksyä kokouksessaan uusi kiinteistönomistaja yhteisön jäseneksi ( 5:23). Ojitusyhteisö perustetaan ojitustoimituksessa tai aluehallintoviraston lupakäsittelyn yhteydessä elleivät hyödynsaajat toisin sovi. Ojitusasiaa käsittelevän viranomaisen on vahvistettava yhteisön säännöt, jäsenten osuudet ojituskustannuksista ja äänivalta sekä valittava ensimmäiset toimitsijat. ( 5:24) Ojituskustannukset ja äänival-

11 10(26) taa koskevat kysymykset voidaan ratkaista myös ojitussuunnitelman vahvistamisen yhteydessä. Tarkemmin ojitusyhteisön perustamisesta ja vesiyhteisörekisteriin tehtävistä merkinnöistä säädetään luvussa 12. (HE 277/2009) Ojitusyhteisön äänivalta jaetaan samoissa suhteissa kuin ojituksen kustannukset ja päätökset tehdään äänten enemmistöllä ( 5:25). Ojitusyhteisön purkaminen on käsiteltävä ojitustoimituksessa. Purkamisen edellytyksenä on, että ojat tulee saattaa luonnontilaisen kaltaiseen tilaan. ( 5:26) Käytännössä vaatimukset luonnontilaisen kaltaisuudesta vaihtelevat esimerkiksi sen mukaan, onko kyseessä kaivettu oja vai perattu luonnonuoma. Ennen ojitusyhteisön purkua voidaan määrätä toimenpiteitä luonnontilan saavuttamiseksi esimerkiksi palauttamalla kiviä puroon. Ojitusyhteisön purkamiseen sovelletaan soveltuvin osin luvun 12 säännöksiä vesiyhteisön purkamisesta. (HE 277/2009) 3.4 Ojituksen luvanvaraisuus Ojitukselle, ojan käyttämiselle ja kunnossapidolle voi joutua hakemaan aluehallintovirastolta vesilain mukaista lupaa jos se voi aiheuttaa ympäristönsuojelulaissa määritettyä ympäristön pilaantumista (YsL 3 1 mom) tai vesilain 3:2 :ssä tarkoitettuja vesistöä muuttavia seurauksia ja kyseessä ei ole yksinomaan puron yläpuoliselta alueella suoritettavan ojituksen aiheuttamasta puron virtaaman muuttumisesta ( 5:3).

12 11(26) Vesilaki (587/20119) Luku 3 2 Vesitaloushankkeen yleinen luvanvaraisuus Vesitaloushankkeella on oltava lupaviranomaisen lupa, jos se voi muuttaa vesistön asemaa, syvyyttä, vedenkorkeutta tai virtaamaa, rantaa tai vesiympäristöä taikka pohjaveden laatua tai määrää, ja tämä muutos: 1) aiheuttaa tulvan vaaraa tai yleistä vedenvähyyttä; 2) aiheuttaa luonnon ja sen toiminnan vahingollista muuttumista taikka vesistön tai pohjavesiesiintymän tilan huononemista; 3) melkoisesti vähentää luonnon kauneutta, ympäristön viihtyisyyttä tai kulttuuriarvoja taikka vesistön soveltuvuutta virkistyskäyttöön; 4) aiheuttaa vaaraa terveydelle; 5) olennaisesti vähentää tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuutta tai muutoin huonontaa sen käyttökelpoisuutta taikka muulla tavalla aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vedenotolle tai veden käytölle talousvetenä; 6) aiheuttaa vahinkoa tai haittaa kalastukselle tai kalakannoille; 7) aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vesiliikenteelle tai puutavaran uitolle; 8) vaarantaa puron uoman luonnontilan säilymisen; tai 9) muulla edellä mainittuun verrattavalla tavalla loukkaa yleistä etua. Vesitaloushankkeella on lisäksi oltava lupaviranomaisen lupa, jos 1 momentissa tarkoitettu muutos aiheuttaa edunmenetystä toisen vesialueelle, kalastukselle, veden saannille, maalle, kiinteistölle tai muulle omaisuudelle. Lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos edunmenetys aiheutuu ainoastaan yksityiselle edulle ja edunhaltija on antanut hankkeeseen kirjallisen suostumuksensa. Lupaviranomaisen lupa tarvitaan myös: 1) sellaiseen noron tai ojan taikka sen vedenjuoksun muuttamiseen, josta aiheutuu vahinkoa toisen maalle, jos asianomainen ei ole antanut tähän suostumustaan eikä kyse ole 5 luvussa tarkoitetusta ojituksesta; 2) sellaiseen vesialueelle tehtävän rakennelman käyttöön, josta aiheutuu häiriötä toisen kiinteistön käytölle eikä asianomainen ole antanut tähän suostumustaan. Lupa tarvitaan myös luvan saaneen vesitaloushankkeen muuttamiseen, jos muutos loukkaa 1 3 momentissa tarkoitetulla tavalla yleisiä tai yksityisiä etuja.

13 12(26) Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 3 1. mom Määritelmät 1) ympäristön pilaantumisella sellaista ihmisen toiminnasta johtuvaa aineen, energian, melun, tärinän, säteilyn, valon, lämmön tai hajun päästämistä tai jättämistä ympäristöön, jonka seurauksena aiheutuu joko yksin tai yhdessä muiden päästöjen kanssa: a) terveyshaittaa; b) haittaa luonnolle ja sen toiminnoille; c) luonnonvarojen käyttämisen estymistä tai melkoista vaikeutumista; d) ympäristön yleisen viihtyisyyden tai erityisten kulttuuriarvojen vähentymistä; e) ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä; f) vahinkoa tai haittaa omaisuudelle taikka sen käytölle; tai g) muu näihin rinnastettava yleisen tai yksityisen edun loukkaus; Vesistön pilaantumisvaikutusten käsittely tulisi periaatteessa tehdä ympäristölupaprosessissa, mutta ojitukseen liittyvien käyttöoikeus ja osallistumisvelvoitteiden vuoksi on katsottu paremmaksi käsitellä ojituksen lupa-asiat aina vesilain mukaisesti. Jos lupakynnys kuitenkin ylittyy pilaantumisvaikutusten vuoksi, tulee käsittelyssä soveltaa myös ympäristönsuojelulain säännöksiä. Vesistön pilaantuminen voi ilmetä alapuolisen vesistön ravinnekuorman kasvuna tai happamoitumisena. Kiintoaineen kulkeutumista ja veden sameutumista ei kuitenkaan katsota pilaavaksi vaikutukseksi. (HE 277/2009) Vesilain 3:2 :n mukaan lupakynnys voi ylittyä, jos hanke loukkaa yleistä tai yksityistä etua, eikä edunhaltija anna hankkeelle suostumustaan. Vaikka puron virtaaman muutos ei vaadi lupaa, virtauksen estäminen kokonaan tai puron sulkeminen vaatii aina aluehallintoviraston luvan. (HE 277/2009) Jos ojitushanke vaatii aluehallintoviraston myöntämän luvan, käsittelee lupaviranomainen ojitushankkeen kokonaisuudessaan. Uusi käytäntö poikkeaa vanhasta vesilaista oleellisesti, sillä aiemmin ojitushanke käsiteltiin kokonaisuudessaan ojitustoimituksessa ja lupaviranomainen käsitteli hanketta vain lupavelvolliselta osaltaan, palauttaen päätöksen teon lopulta takaisin ojitustoimitukseen. Lupaviranomaisen päätöksessä käsitellään soveltuvin osin samat asiat kuin ojitustoimituksen päätöksessä ( 5:36). (Katso kohta Päätös)

14 13(26) 3.5 Ojitustoimitus Ojitustoimituksen tarpeellisuus Ojitushanke tulee käsitellä ojitustoimituksessa seuraavissa tapauksissa, jos hanke ei vaadi lupaviranomaisen lupaa: 1. Ojitus aiheuttaa tulva-alueen poistamisen tai pienentämisen tai vesien virtaamissuunnan huomattavaa muuttumista. 2. Ojitusta varten on tarpeen tehdä suojapenger tai pumppuasema toisen maalle, eikä asiasta sovita. 3. Oja on tehtävä maantien, rautatien, kaapelin, kaasuputken, vesijohdon, lämpöputken tai viemärin alitse, eikä edellä mainittujen omistaja ole antanut suostumusta toimenpiteeseen. 4. Yhteisestä ojituksesta ei voida sopia ja hyödynsaajia on vähintään kolme. 5. Kyse on ojitustoimituksessa aikaisemmin päätetyn suunnitelman muuttamisesta, ojitusyhteisön perustamisesta tai purkamisesta taikka jäsenten oikeuksia ja velvollisuuksia yhteisössä koskevasta asiasta. ( 5:4) Kohtaan 1 liittyen ojitustoimituksen toimialasta on poistettu pienehkön järven kuivattaminen kokonaan (HE 227/2009) Vireilletulo Ojitustoimitusta haetaan kirjallisesti ELY-keskukselta. Ojitustoimitus tulee vireille toimitusmääräyksellä, jossa määrätään ojitustoimituksen suorittava toimitusmies. Toimitusmies on virkavastuulla valtion ympäristöhallinnossa työskentelevä toimihenkilö. Käytännössä toimitusmies on ELY-keskuksessa tai aluehallintovirastossa työskentelevä riittävän asiantuntemuksen omaava virkamies. ( 5:31, HE 227/2009) Toimitusmiehellä tulee olla asian laatu ja laajuus huomioiden riittävät tiedot ja käytännön kokemus tehtävän suorittamiseksi (Oikeusministeriö 2011, 27). Toimitusmies vastaa vanhan vesilain mukaista toimitusinsinööriä. ( 5:31, HE 227/2009)

15 14(26) Toimitusmies kutsuu kaksi uskottua miestä suorittamaan toimitusta siitä tai niistä kunnista, joiden alueelle hankkeen vaikutukset pääasiassa ulottuvat. Uuden vesilain mukaan uskottuja miehiä käytetään kuitenkin vain laajoissa tai uskottujen miesten asiantuntemusta muuten vaativissa toimituksissa. ( 5:31) Vaikka uskottujen miesten käyttämisestä päättää toimitusmies, uskotut miehet tulee kuitenkin valita, jos joku asianomainen sitä vaatii. Toimitusmiehen tulisi valintaa tehdessään kiinnittää huomiota uskottujen miesten vesitalousasioiden asiantuntemukseen, mutta varsinaisia pätevyysvaatimuksia laissa ei anneta. (HE 227/2009) Jos toimitusmies havaitsee, että ojitushanke vaatii vesilain mukaisen luvan, tulee hänen kehottaa vireillepanijaa hakemaan lupaa (HE 227/2009) Toimituskokous ja loppukokous Toimituskokouksessa päätetään kaikki ojitustoimitukseen kuuluvat asiat ( 5:34), kuten ojitussuunnitelman vahvistaminen, hankkeen kustannusarvio ja osuuksien jakautuminen. Jos kaikki asiat saadaan käsitellyksi yhdessä kokouksessa, ei erilliselle loppukokoukselle ole tarvetta. (HE 227/2009) Lisäksi toimituskokoukselle tulee esittää mahdollinen aluehallintoviraston myöntämä poikkeuslupa vesiluontotyyppejä koskevista säännöksistä. Toimituskokoukseen kutsutaan kaikki ne, joiden oikeutta tai etua ojitushanke saattaa koskea. Lisäksi toimitusmiehen on varattava mahdollisuus lausunnon antamiseen ELY-keskuksen ympäristövastuualueelle, kalatalousviranomaiselle ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.( 5:33) Jos ojitustoimituksen hakemuksen yhteydessä ei ole ojitussuunnitelmaa tai hakija ei toimita sitä toimituskokoukseen, kehotetaan toimituskokouksessa hakijaa toimittamaan suunnitelma määräaikaan mennessä. Jos ojitussuunnitelmaa ei saada, on toimitusmies velvollinen hankkimaan ojitussuunnitelman ( 5:15, HE 227/2009). Kun ojitussuunnitelmaa ei ole voitu hyväksyä toimituskokouksessa, tulee toimitusmiehen järjestää erillinen loppukokous. Lisäksi loppukokous on järjestettävä, jos ojitus aiheuttaa tulva-alueen poistamisen tai pienentämisen tai vesien virtaamissuunnan huomattavaa muuttumista. ( 5:34)

16 15(26) Toimitus- ja loppukokouksesta tulee ilmoittaa julkisella kuulutuksella vähintään 14 vuorokautta ennen kokousta niissä kunnissa, joiden alueelle hankkeen vaikutukset ulottuvat. Ojitussuunnitelma tulee samassa aikataulussa toimittaa asianomaisiin kuntiin pidettäväksi julkisesti nähtävillä sekä ELY-keskuksen ympäristövastuualueelle, kalatalousviranomaiselle ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaiselle. Niille maanomistajille, joiden alueita ojitus koskee, on tiedotettava kokouksista kirjeitse tiedossa olevaan postiosoitteeseen. Myös ojituksen vaikutusalueella olevien vesirakenteiden haltijoille tulee lähettää tieto kirjeitse. ( 5:35) Ojituksen merkityksen vähäisyyden perusteella voidaan kuitenkin kokouksista ilmoittaa muulla tavoin ja jos käsiteltävä asia ei koske kuin hakijan oikeuksia ja etua, ei tiedoksi antoa tarvita lainkaan ( 5:35) Päätös Ojitustoimituksessa on annettava valituskelpoinen päätös, jonka tulee sisältää seuraavat asiat: Toimituksessa käsitelty ojitussuunnitelma, ratkaisu tehdyistä muistutuksista ja vaatimuksista, määräykset ojituksen toimeenpanosta ja ojan kunnossapidosta, arvio ojituskustannuksista, menojen osittelusta, määräykset ojituksista aiheutuvien edunmenetysten korvaamisesta sekä laskelma ojitustoimituksen kustannuksista ja niiden korvaamisesta valtiolle. ( 5:36). Päätös on annettava 30 vuorokauden kuluttua toimitus- tai loppukokouksesta, jos valvontaviranomainen ei erityisestä syystä pidennä määräaikaa ( 5:37). Ojitustoimituksen päätöstä ei saa antaa, jos aluehallintovirasto ei ole ratkaissut poikkeushakemusta vesiluontotyyppejä koskevista säännöksistä. (HE 277/2009) Päätös annetaan ELY-keskuksen ilmoitustaululla. Tieto päätöksestä tulee ilmoittaa kirjeitse asianomaisille tiedossa olevaan postiosoitteeseen. Alkuperäinen päätös tulee lähettää hakijalle ja kopiot päätöstä pyytäneille asianomaisille sekä kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille, ELY-keskuksen y-vastuualueelle sekä kalatalousviranomaiselle. ( 5:37)

17 16(26) 3.6 Kustannusten jako Ojituskustannukset, jotka jaetaan hyödynsaajien kesken, muodostuvat hankkeen suunnittelemisesta, asian käsittelystä, varojen hankkimisesta, toteuttamisen aikana ojitusyhteisön asioiden hoidosta, ojituksen toteuttamisesta ja hankkeesta aiheutuvien edunmenetysten korvaamisesta sekä muista näihin rinnastettavista toimenpiteistä. Kustannusten jakoperusteena pidetään kunkin maalle saavutettavaa kuivatushyötyä, jos hyödynsaajat eivät toisin sovi. ( 5:19) Aktiiviosakkaan vastuu yhteisojituksen kustannuksista voi olla enintään sen verran, kuin hänen alueensa kuivattaminen maksaisi erikseen. Passiiviosakas on velvollinen osallistumaan ojituksen kustannuksiin enintään hänen mailleen saadun hyödyn mukaisesti. Passiiviosakkaalle voidaan kuitenkin viranomaispäätöksellä antaa enintään kymmenen vuoden määräaika maksujen suorittamiseen, jolta ajalta hänen tulee maksaa määrälle vuotuista korkoa. ( 5:21) Kunnossapitokustannukset jaetaan hyödynsaajien kesken samalla periaatteella kuin ojituksessa. Kuitenkin, jos yhteinen oja jää olosuhteiden muutoksen vuoksi jollekin hyödynsaajalle tarpeettomaksi voidaan hänet vapauttaa kunnossapitokustannusten maksamisesta. Vastaavasti, jos jonkun maan omistajan maankuivatuksesta saatava hyöty kasvaa, voidaan kustannusten jako tarkistaa muuttunutta tilannetta vastaavaksi. ( 5:19) Maksut voidaan periä myös ojitusyhteisön päätöksen mukaisesti, jolloin ojituksen toimeenpanon jälkeen toimitsijat esittävät tarkennetun laskelman kuluista. Jos laskelmat poikkeavat aiemmin esitetystä arviosta, on kustannusten jako oikaistava. Samoin kustannusten jakosuhteet on oikaistava, jos yhteisöön hyväksytään uusi jäsen ( 5:27). Ojitusyhteisön kokouksessa voidaan päättää ennakkomaksun keräämisestä aktiiviosakkailta( 5:28). Mikäli joku ojituksesta hyötyvä ei maksa osuuttaan ojituksen kustannuksista, muut hyödynsaajat ovat yhteisvastuullisia suorittamaan hänen osuutensa. Jos maksu saadaan myöhemmin perittyä maksun laiminlyöneeltä hyödynsaajalta, jaetaan saadut maksut samojen periaatteiden mukaisesti. ( 5:20)

18 17(26) Ojituksesta saattaa aiheutua huomattavaa muunlaista hyötyä kuin kuivatushyötyä. Näitä hyödynsaajia ei kuitenkaan voida hyväksyä ojitusyhteisön jäseniksi ( 5:29). Tällaista hyötyä voi olla esimerkiksi kiinteistön vedenoton parantuminen, vesivoiman lisääntyminen ja tieyhteyden muodostuminen padon ylitse (HE 227/2009). Ojitusyhteisön vaatimuksesta viranomaismenettelyssä voidaan tällainen hyödynsaaja velvoittaa osallistumaan ojituksen kustannuksiin. Tällöin maksuvelvollisuus määräytyy samoin perustein kuin passiiviosakkaalla. ( 5:29, HE 227/2009)

19 18(26) 4 KUNNAN YMPÄRISTÖNSUOJELUVIRANOMAISEN TEHTÄVÄT OJITUSKYSYMYKSISSÄ 4.1 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimivalta Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen rooli ojitusasioissa on toimia erimielisyyksien ratkaisijana, jos ojitushanke ei vaadi ojitustoimitusta tai aluehallintoviranomaisen. Riita voi aiheutua ojan tekemisestä toisen maalle tai yksityistien poikki, ojan suunnan muuttamisesta, veden johtamisesta toisen maalla olevaan ojaan tai puroon tai muu vastaava syy. ( 5:5) Riita asia voi liittyä myös yhteiseen ojitukseen, jos vain kaksi hankkeen osapuolista ei pääse keskenään sopuun. Tällöin ojitustoimitus katsotaan liian raskaaksi asian laajuuteen nähden. Esimerkiksi metsäkeskuksen hallinnoiman ojitushankkeen yhteydessä yksi maanomistajista ei anna lupaa avata kiinteistönsä rajalla kulkevaa olemassa olevaa ojaa. Metsäkeskus voi laittaa asian vireille kunnan ympäristönsuojeluviranomaiseen, joka antaa luvan rajaojan kaivamiseen. Kuitenkin jos alueella on olemassa ojitusyhteisö, on riita ratkaistava ojitusyhteisön kokouksessa. Jos asianosaiset eivät pysty sovittelemaan riitaansa keskenään, voi haitan kärsijä tai ojituksen aktiivinen osapuoli laittaa asian vireille kirjallisella hakemuksella, josta selviää oleellisilta osin asian ratkaisemiseen liittyvät asiat ( 11:3). Usein asianosaiset ottavat yhteyttä kunnan ympäristönsuojeluun ennen hakemuksen laatimista. Asiasta riippuen voi viranhaltija yrittää sovitella riitaa jo ennen hakemuksen vireillepanoa. Hakemuksen tultua vireille käy viranhaltija tutustumassa kohteeseen paikan päällä. Mukaan on hyvä kutsua molemmat osapuolet joko erikseen tai yhdessä. Monet ojariidat ratkeavat jo tässä vaiheessa, jolloin ne eivät koskaan etene lautakunnan käsittelyyn saakka, jos hakemuksen laatija vetää hakemuksensa pois. Kirjallisesta hakemuksesta on aina tehtävä päätös, jos vähintään toinen osapuoli sitä vaatii tai asiaa ei saada ratkaistua neuvottelemalla. Vesilain 5:9 mukaan päätös, jolla myönnetään oikeus tehdä oja taikka ojitusta varten tarpeellinen suojapenger tai pumppuasema toisen alueelle, tullaan tulevai-

20 19(26) suudessa ratkaisemaan Maankäyttö- ja rakennuslain 161 a :n mukaan asemakaava-alueella. Vanhan vesilain mukaan myös ympäristönsuojeluvirnaomainen on ollut toimivaltainen kyseisessä tapauksessa. Tämä muutos selkeyttää kunnassa kahden viranomaisen välistä toimivaltaa. (HE 227/2009) 4.2 Hakemuksen käsittely Hakemus Hakemus tulee käsitellä soveltuvin osin, kuten Vesilain 11. luvussa Hakemusmenettely säädetään. :ssä 11:24 määritetään ne 11. luvun pykälät, jotka soveltuvat kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen käsittelyyn. Jos hakemuksesta ei selviä riittäviä tietoja asian ratkaisemiseksi, voidaan hakijalta pyytää asiassa lisäselvityksiä ( 11:5). Esimerkiksi mahdolliset aiemmat ojitussuunnitelmat auttavat asian ratkaisussa. Hakemuksen laatijalla tulee olla riittävä asiantuntemus hankkeen laatu ja laajuus huomioon ottaen ( 11:4). Kahden asianomaisen välisessä riita-asiassa haitan kärsijän voidaan yleensä katsoa riittävän päteväksi laatimaan kirjallinen valitus / hakemus Kuuleminen ja tarkastus Hakemuksesta voidaan pyytää lausunto ELY-keskukselta ( 11:6). Lausunto voidaan tarvita esimerkiksi ojaan tulevan valuma-alueen laajuudesta, jonka mukaan määritetään halkaisijaltaan riittävän suuri rumpu tai putki. Myös muita lausuntoja voidaan pyytää tarvittaessa, mutta kahden osapuolen välisessä riita-asiassa tämä on harvoin tarpeellista. Hakemuksen johdosta on syytä pyytää kirjallinen vastine myös toiselta osapuolelta ( 11:7). Hakijalta vodaan pyytää vielä selitys vastineen ja mahdollisten lausuntojen johdosta ( 11:8). Vaikka :n 11:24 mukaan hakemuksesta ja päätöksestä tiedottamista koskevia pykäliä tulee soveltaa myös kunnan ympäristönsuojeluviranomaisessa käsiteltä-