Raportti 1 (13) Tilaajayhteyksien ja bitstream-tuotteiden syrjimättömyys Syrjimättömyystyöryhmän raportti
Raportti 2 (13) Sisältö 1 Syrjimättömyystyöryhmän tarkoitus ja tehtävät... 3 2 Syrjimättömyyssuositus lyhyesti... 4 3 Työryhmän näkemykset... 5 3.1 Tarjottavien tukkutuotteiden ominaisuudet... 6 3.2 Tarjottavien tukkutuotteiden hinnat... 8 3.3 Informaatio... 9 3.4 Prosessit ja järjestelmät... 10 3.5 Syrjimättömyysvelvoitteiden valvonta... 11 4 Yhteenveto työryhmän näkemyksistä... 13 5 Syrjimättömyystyön jatko Viestintävirastossa... 13
Raportti 3 (13) 1 Syrjimättömyystyöryhmän tarkoitus ja tehtävät Euroopan komissio julkaisi vuonna 2013 kustannuslaskenta- ja syrjimättömyyssuosituksen 1 (jäljempänä suositus tai syrjimättömyyssuositus). Suosituksen tarkoituksena on luoda yhteinen lähestymistapa syrjimättömyysvelvoitteiden soveltamiseksi laajakaistamarkkinoilla. Useille teleyrityksille on jo nyt huomattavan markkinavoiman päätöksillä asetettu kansallisen lain pohjalta syrjimättömyysvelvoitteet. Komission suositus lähtee kuitenkin siitä, että huomattavan markkinavoiman yrityksille tulisi asettaa nykyistä tiukempia syrjimättömyysvelvoitteita. Selvittääkseen toisaalta suosituksen soveltamisedellytyksiä ja toisaalta sen tarkoituksenmukaisinta soveltamistapaa Viestintävirasto käynnisti syrjimättömyysvelvoitteiden ja niiden valvonnan kehittämistyön. Tähän liittyen Viestintävirasto perusti myös ulkoisen työryhmän kartoittaakseen syrjimättömyyteen ja sitä koskeviin kysymyksiin tällä hetkellä mahdollisesti liittyviä ongelmia sekä toimialan näkemyksiä syrjimättömyysvelvoitteiden ja niiden valvonnan kehittämisestä ja suosituksen mukaisten velvoitteiden tarkoituksenmukaisuudesta. Työryhmä asetettiin 26.8.2015, ja siihen nimettiin seuraavat henkilöt: Leo Sievänen (pj.) Viestintävirasto Mikko Kaplas (siht.) Viestintävirasto Niina Heikman Viestintävirasto Pekka Granlund Lounea Oy Tapio Haapanen TeliaSonera Finland Oyj Harri Halminen Tampereen Puhelin Oy Janne Holopainen YLE Kari Jaksola Finnet-liitto ry Mikko Kälkäjä Kairan Kuitu Oy Marko Lahtinen FiCom ry Tommi Linna NetPlaza Oy Lauri Mustonen DNA Oy Rami Peltosaari Elisa Oyj Jari Rinkinen TeliaSonera Finland Oyj Anneli Siukola TeliaSonera Finland Oyj Sanna Tuominen Digita Oy Jutta Uusitalo DNA Oy Tässä raportissa kuvataan tämän työryhmän työskentelyä ja työhön osallistuneiden yritysten esittämiä näkemyksiä. Raportissa esitetyt näkemykset ovat puhtaasti työryhmätyöskentelyyn osallistuneiden yritysten näkemyksiä. 1 Euroopan komissio 11.9.2013: Komission suositus kilpailua edistävistä ja laajakaistan investointiympäristöä parantavista johdonmukaisista syrjimättömyysvelvoitteista ja kustannuslaskentamenetelmistä (2013/466/EU) http://eur-lex.europa.eu/legalcontent/fi/txt/?uri=celex:32013h0466&qid=1423479645854
Raportti 4 (13) 2 Syrjimättömyyssuositus lyhyesti Syrjimättömyyssuositusta voidaan soveltaa teleyritysten välillä ns. tilaajayhteys- ja bitstream-markkinoilla ainakin seuraaviin suosituksessa mainittuihin tuotteisiin: pääsy kaapelikaivoihin ym. rakennustekniseen infraan, kupari- ja valokuitutilaajayhteys, kuparitilaajayhteyden osa, virtuaalinen tilaajayhteys (VU- LA) ja tukkutason laajakaistapalvelut (bitstream) mm. ADSL, ADSL2+, VDSL, Ethernet. Suosituksen tavoitteena on muun muassa edistää kilpailua, lisätä sääntelyn ennakoitavuutta sekä pyrkiä varmistamaan tasapuoliset toimintaedellytykset ja tasapuoliset käyttöoikeudet soveltamalla aiempaa tiukempia syrjimättömyysvelvoitteita. Suosituksessa esitetään yhtenäinen lähestymistapa syrjimättömyysvelvoitteiden soveltamiseksi. Mikäli syrjimättömyysvelvoitteen asettaminen olisi perusteltua, sääntelyviranomaisen olisi selvitettävä, tulisiko HMV-yritys velvoittaa tarjoamaan tarvittavat tukkutuotteet EoI-pohjalta (tuotantopanosten vastaavuus, Equivalence of Inputs). Suosituksen mukaan todellinen syrjimättömyys saavutetaan varmimmin soveltamalla EoI:ta. Mikäli EoI katsottaisiin kohtuuttomaksi, HMV-yritys tulisi velvoittaa tarjoamaan tukkutuotteet EoO-pohjalta (tuotosten vastaavuus, Equivalence of Outputs). EoI-velvoite tarkoittaa sitä, että HMV-yrityksen tulee tarjota palveluja ja tietoja omalle palveluoperaattorille ja kilpailijoille samoin ehdoin ja edellytyksin, mukaan lukien hinta ja palvelun laatutaso. Palveluja on niin ikään tarjottava kilpailijalle samalla aikajänteellä käyttäen samoja järjestelmiä ja prosesseja sekä samalla luotettavuus- ja suoritusasteella kuin omalle palveluoperaattorille. EoO-velvoite tarkoittaa sitä, että tukkutuotteita on tarjottava kilpailijoille tavalla, joka hinnan ja toiminnallisuuden puolesta vastaa niitä tukkutuotteita, joita HMV-yritys käyttää omassa liiketoiminnassaan. EoO ei siten edellytä järjestelmien ja prosessien olevan välttämättä samanlaisia. Syrjimättömyysvelvoitteiden noudattamista valvotaan keskeisillä suoritusindikaattoreilla eli KPI-mittareilla (Key Performance Indicators). Näitä indikaattoreita määrättäessä tulisi ottaa huomioon jo olemassa olevat suoritusmittarit. Indikaattorit tulisi julkaista vähintään neljännesvuosittain tavalla, joka mahdollistaa syrjivän käyttäytymisen havaitsemisen aikaisessa vaiheessa. Keskeisten suoritusindikaattoreiden lisäksi HMV-yrityksen tulisi ottaa käyttöön palvelutasosopimukset (Service Level Agreements, SLA) sekä antaa palvelutason takeet (Service Level Guarantees, SLG). Palvelutasosopimukset ovat kaupallisia
Raportti 5 (13) 3 Työryhmän näkemykset sopimuksia, jotka koskevat tukkupalveluun pääsyä sovitulla laatutasolla. HMV-yritys olisi velvoitettava antamaan vastaavat palvelutason takeet siltä varalta, että palvelutasosopimuksia rikotaan. Teknisen toisinnettavuuden testin (technical replicability test, TRT) tekeminen liittyy vaatimukseen tasapuolisten käyttöoikeuksien varmistamisesta, ja se tulisi tehdä erityisesti silloin, jos EoI-velvoitetta ei ole pantu täytäntöön. Teknisellä toisinnettavuudella tarkoitetaan sitä, että kilpailijan tulisi voida toisintaa HMV-yrityksen vähittäistasolla tarjoamat palvelut HMVyrityksen säännellyllä tukkutuotteella. Tätä varten kilpailijoiden tulisi saada samat tekniset ja kaupalliset tiedot uusista tukkutuotteista ja olemassa olevien tukkutuotteiden muutoksista kuin mitä HMV-yrityksen oma palveluoperaattori saa HMV-yritykseltä. Tällä halutaan estää epäsymmetrisen informaation aiheuttamat ongelmat, jotka voivat tuoda HMV-yrityksen omalle palveluoperaattorille ajoituksellista etua. Taloudellisen toisinnettavuuden testin (economic replicability test, ERT) vaatimus liittyy kuitutuotteisiin. Suosituksen mukaan kuitutuotteille ei tulisi määrätä hinnoitteluvelvoitetta, mikäli EoI-velvoite ja teknisen toisinnettavuuden testi ovat käytössä ja olemassa on osoitettavissa oleva vähittäishintarajoitus. Taloudellinen toisinnettavuus ei ole kuitenkaan ehdoton vähimmäisvaatimus. Taloudellisen toisinnettavuuden testissä arvioidaan, kattaako vähittäishinnan ja tukkutuotteen hinnan välinen marginaali tarjontaketjun loppupään kustannukset ja kohtuullisen osuuden yhteiskustannuksista. Testissä tarkastellaan (vain) merkityksellisimpiä loppuasiakastuotteita (lippulaivatuotteet), jotka sääntelyviranomainen määrittelee. Taloudellisen toisinnettavuustestin tekeminen ei poissulje jälkikäteisen hintaruuvitestin tekemistä. Työryhmässä käytiin läpi erityisesti syrjimättömyyden nykytilaa sekä nykytilan ja suosituksen välisiä eroja. Työryhmässä tarkasteltiin sitä, miten nykyiset käytännöt eroavat suosituksen mukaisista käytännöistä, mitä ongelmia nykyisiin käytäntöihin mahdollisesti liittyy ja mitä muutoksia olisi tarve tehdä, jotta käytännöt vastaisivat suositusta. Lisäksi työryhmässä käsiteltiin sitä, mitkä olisivat näiden muutosten vaikutukset. Koska syrjimättömyyssuositus muodostuu useasta eri osa-alueesta, kysymyksiä käsiteltiin työryhmässä kunkin alueen osalta erikseen. Käsiteltävät kysymykset jaettiin siten muun muassa tuotteiden ominaisuuksiin ja hintoihin, tarjottavaan informaatioon, käytössä oleviin järjestelmiin ja prosesseihin sekä syrjimättömyysvelvoitteiden valvontaan. Syrjimättömyysvelvoittei-
Raportti 6 (13) den valvonnan osalta käsiteltiin erityisesti kysymyksiä KPI-mittareista. Alla oleva kuva havainnollistaa sekä suosituksen että työryhmätyöskentelyn rakennetta. Seuraavissa osioissa kuvataan tarkemmin työryhmään osallistuneiden yritysten esittämiä näkemyksiä ja kokemuksia erityisesti syrjimättömyyssuosituksen soveltamisen kannalta keskeisten kysymysten osalta. 3.1 Tarjottavien tukkutuotteiden ominaisuudet 3.1.1 Suositus Suosituksen mukaan HMV-yrityksen tulisi tarjota säänneltyjä tukkutuotteita ja niihin kuuluvia palveluja kilpailijoilleen samoin ehdoin ja edellytyksin, mukaan lukien hintataso ja palvelun laatutaso, kuin mitä se tarjoaa omalle palveluoperaattorilleen (EoI). Vaihtoehtoisesti sen tulisi tarjota kilpailijoilleen sellaisia tukkutuotteita, jotka hinnan ja toiminnallisuuden puolesta vastaavat niitä tukkutuotteita, joita se tarjoaa omalle palveluoperaattorilleen (EoO). Suosituksen soveltaminen tiukimmillaan merkitsisi siten käytännössä sitä, että HMV-yritys saisi itse käyttää ainoastaan sellaisia tukkutuotteita, joita se tarjoaa myös kilpailijoilleen vuokrattavaksi. Kilpailijoille tarjottavien tukkutuotteiden tulisi myös
Raportti 7 (13) 3.1.2 Työryhmän näkemykset vastata ominaisuuksiltaan HMV-yrityksen itsensä käyttämiä tuotteita. Teknisen toisinnettavuuden vaatimus edellyttää lisäksi, että vuokralle ottajalla tulisi olla käytössään samat tekniset ja kaupalliset tiedot säännellyistä tukkutuotteista kuin vuokralle antajalla. HMV-yrityksen tulisi toimittaa nämä tekniset ja kaupalliset tiedot kohtuullisessa ajassa ennen uuden vähittäispalvelun lanseerausta, jotta HMV-yritys ei saisi ajoituksellista etua. Tällä hetkellä kilpailijoille ei ole välttämättä tarjolla liittymätyypeiltään ja nopeusluokiltaan samanlaisia tukkutuotteita kuin mitä HMV-yrityksen omalle palveluoperaattorille on tarjolla. Kilpailijan ei ole esimerkiksi aina mahdollista saada vuokraamaansa bitstream-tuotteeseen useampia liittymäkohtaisia VLAN:eja, vaikka niitä on tarjolla HMV-yrityksen omalle palveluoperaattorille. Kilpailijan ei ole myöskään mahdollista käyttää aina samaa tukkutuotetta kuin HMV-yrityksen palveluoperaattorin: näin on esimerkiksi keskitinalueiden pilkkomistilanteissa. Vaikka tavoitteena on saada tukkutuotteet kaikkien saataville samaan aikaan, ajallista eroa HMV-yritysten eduksi on olemassa. Tukkutuotteiden uusia liittymätyyppejä saatetaan tarjota kilpailijoille vasta myöhemmin kuin HMV-yrityksen omalle palveluoperaattorille, jolle tuote usein räätälöidään ensimmäisenä. Osa yrityksistä toi esiin, että tuotteiden saataville saattaminen samaan aikaan vaatisi prosessin hiomista, mutta ei varsinaista työtä järjestelmiin. Suosituksen mukaiselle teknisen toisinnettavuuden testille ei ole tällä hetkellä vastinetta. Monet yrityksistä pitivät tärkeänä, että kilpailijalle olisi sen niin halutessaan mahdollista vuokrata myös huonompi- tai parempilaatuisia tuotteita. Lisäksi jotkut yritykset katsoivat, että tarvetta tarjota vuokralle ottajille kaikkien eri nopeusluokkien tukkutuotteita ei olisi, koska loppuasiakasliittymien tuotteistuksen kannalta tämä ei ole välttämätöntä. PON:n tai GPON:n avulla toteutetuista kuituverkoista ei ole vuokrattavissa tilaajayhteyksiä samalla tavoin kuin point-topoint -verkoista ja erityisesti tällaisissa verkoissa kapasiteetin vuokraus (bitstream ja/tai VULA) nousee keskeiseen asemaan. Työryhmään osallistuneet yritykset eivät osanneet vielä arvioida VULA-tuotteen käyttökelpoisuutta tai toimivuutta, koska niitä ei ole otettu käyttöön Suomessa eikä niiden kysyntäpotentiaali ole selvillä. Yritykset olivat kuitenkin melko yksimielisiä siitä, että mikäli VULA-tuotteistusta lähdettäisiin tekemään, sen määrittely tulisi tehdä yhteistyössä.
Raportti 8 (13) Tukkutuotteiden saatavuuden osalta työryhmässä nostettiin esiin, että päätettävien kuitujen määrään voitaisiin ottaa kantaa huomattavan markkinavoiman päätöksissä, mikäli niiden nykyistä suuremmalle päättämiselle ja siten vuokrattavien kuitutilaajayhteyksien määrän kasvattamiselle nähtäisiin tarvetta. Tällöin päättämistöistä aiheutuvat lisäkustannukset tulisi kuitenkin ottaa huomioon päätöksenteossa. 3.2 Tarjottavien tukkutuotteiden hinnat 3.2.1 Suositus 3.2.2 Työryhmän näkemykset Suosituksen mukaan säännellyn tukkutuotteen hinnan tulisi olla sama omalle palveluoperaattorille ja kilpailijoille, riippumatta siitä, olisiko HMV-yritykselle asetettu EoI- vai EoO-velvoite. Lisäksi volyymialennus saisi olla omalle palveluoperaattorille enintään yhtä suuri kuin suurin kilpailijoille tarjottu volyymialennus. Suosituksen mukaan säänneltyjen tukkutuotteiden hinnoittelu voisi perustua myös pitkän aikavälin käyttöoikeushinnoitteluun, mutta tällöinkin HMV-yrityksen omalle palveluoperaattorille annettava alennus saisi olla enintään yhtä suuri kuin suurin kilpailijoille tarjottu alennus. Kuitutuotteille ei tulisi suosituksen mukaan asettaa erillistä hinnoitteluvelvoitetta tiettyjen edellytysten vallitessa (esimerkiksi kun EoI-velvoite ja teknisen toisinnettavuuden testi olisi asetettu), vaan sen sijaan kuitutuotteille tulisi tehdä taloudellisen toisinnettavuuden testi. Kyseisessä testissä arvioidaan, kattaako vähittäishinnan ja tukkutuotteen hinnan välinen marginaali tarjontaketjun loppupään kustannukset ja kohtuullisen osuuden yhteiskustannuksista. Tällä hetkellä HMV-yritykset tarjoavat tilaajayhteystuotteita samaan hintaan kaikille toimijoille. Joidenkin yritysten bitstream-tuotteisiin on kuitenkin saatavilla volyymialennuksia. Koska HMV-yrityksen oma palveluoperaattori saa HMV-yrityksen suurimpana asiakkaana aina myös suurimman volyymialennuksen, muut yritykset ja pienemmät kilpailijat maksavat siten käytännössä näistä tuotteista korkeampaa hintaa kuin HMVyrityksen oma palveluoperaattori. Osa yrityksistä oli sitä mieltä, että volyymialennukset voitaisiin poistaa kokonaan. Suosituksen mukainen pitkän aikavälin käyttöoikeushinnoittelu (esim. kuitutilaajayhteyksien vuokraaminen pidemmäksi määräajaksi) sai varovaisen positiivisen vastaanoton työryhmässä. Sen avulla kuituinvestoinnin riskiä voitaisiin jakaa, ja verkkoa rakentava yritys saisi enemmän tuloja heti verkon käyttöönoton jälkeen. Tällainen hinnoittelumalli saattaisi olla tarkoituksenmu-
Raportti 9 (13) kainen erityisesti silloin, kun vuokralle ottaja vuokraa suuren määrän tilaajayhteyksiä kerralla. Yritysten mukaan pitkän aikavälin käyttöoikeushinnan tulisi kuitenkin pysyä vakiona koko sopimuskauden ajan riippumatta mahdollisista säänneltyjen hintojen muutoksista, koska muussa tapauksessa hinta- ja tuotevarianttien hallinta muodostuisi työlääksi. Tällä hetkellä yrityksillä ei ole käytössään suosituksen mukaisia taloudellisen toisinnettavuuden testejä. Osa yrityksistä toi kuitenkin esiin tekevänsä hintaruuvitarkasteluja ja seuraavansa tältä osin Kilpailu- ja kuluttajaviraston hintaruuviohjeistusta. Monen työryhmään osallistuneen yrityksen mukaan tällä hetkellä käytetyt hintaruuvilaskelmat tarjoaisivat hyvän pohjan taloudellisen toisinnettavuuden testille, vaikkakin siinä käytettävät parametrit olisi määriteltävä erikseen. 3.3 Informaatio 3.3.1 Suositus 3.3.2 Työryhmän näkemykset EoI-velvoite tarkoittaa muun ohella sitä, että HMV-yrityksen tulisi tarjota tietoa omalle palveluoperaattorille ja kilpailijoille samoin ehdoin ja edellytyksin, samalla aikajänteellä käyttäen samoja järjestelmiä ja prosesseja sekä samalla luotettavuus- ja suoritusasteella. Riippumatta siitä, olisiko HMV-yritykselle asetettu EoI- vai EoOvelvoite, kilpailijan tulisi pystyä teknisesti toisintamaan HMVyrityksen vähittäistarjonta säänneltyjen tukkutuotteiden avulla. Kilpailijoiden tulisi siten saada samat tekniset ja kaupalliset tiedot uusista säännellyistä tukkutuotteesta tai jo olemassa olevien säänneltyjen tukkutuotteiden muutoksista, ja ne tulisi toimittaa kilpailijoille tapauskohtaisesti määritellyissä määräajoissa. Työryhmässä nostettiin esiin erityisesti tiedon tarjoaminen teknologiamuutoksista (kupariverkon purkutilanteet, siirtyminen kuparista kuituun) ja saatavuudesta (uudet kuitualueet). Yritysten mukaan kumpaankin kysymykseen liittyy tiedon tarjoamisen osalta joitakin haasteita. Osassa yrityksistä teknologiamuutoksista tiedotetaan asiakkaille yleensä noin 6-12 kuukautta ennen muutoksia ja verkon purkamisesta yleensä noin 3-6 kuukautta ennen purkua. Kilpailijat saavat usein tiedon uusista kuitualueista kuitenkin vasta kuiturakentamisen valmistuttua, minkä vuoksi kilpailijat pääsevät aloittamaan oman myyntinsä alueella huomattavasti myöhemmin kuin HMV-yrityksen oma palveluoperaattori. Osa yrityksistä toi tältä osin esiin, että tiedot uusista kuitualueista
Raportti 10 (13) 3.4 Prosessit ja järjestelmät 3.4.1 Suositus 3.4.2 Työryhmän näkemykset ovat toisaalta luokiteltavissa tietyissä tilanteissa yritysten liikesalaisuuksiksi. Monissa yrityksissä on pohdittu sitä, miten tiedon tarjoamista näistä muutostilanteista saisi tehostettua ja parannettua. Osa yrityksistä kuitenkin katsoi, ettei tietoa tällaisista muutoksista olisi välttämättä realistista tarjota kuin noin puoli vuotta ennen muutoksen toteuttamista. Tähän vaikuttaa myös se, onko kyse omaehtoisesta vai esimerkiksi sähköyhtiön purkusuunnitelmien vuoksi tehtävästä muutoksesta. Monet yrityksistä pitivät tiedon tarjoamiseen liittyvien haasteiden osalta parhaana ratkaisuvaihtoehtona valmistelussa olevan yhteisrakentamislain 2 mukaisen keskitetyn tietopisteen käyttämistä. EoI-velvoite tarkoittaa muun ohella sitä, että HMV-yrityksen tulee tarjota palveluja ja tietoja omalle palveluoperaattorille ja kilpailijoille samoin ehdoin ja edellytyksin, samalla aikajänteellä käyttäen samoja järjestelmiä ja prosesseja sekä samalla luotettavuus- ja suoritusasteella. EoO-velvoite ei edellytä käytettävien järjestelmien ja prosessien olevan samoja. Monet yritykset käyttävät jo nyt lähes samoja prosesseja kaikille tukkutuotetoimituksille ja viankorjauksille. Yritysten mukaan prosesseja ei olisi toiminnalliselta kannalta edes järkevää eriyttää toisaalta omalle palveluoperaattorille ja toisaalta kilpailijoille, eikä lisäsääntelylle olisi siten tarvetta. Yritysten mukaan prosessit ovat olleet pääosin toimivia ja esimerkiksi toimitus- ja viankorjausajat on saatu pidettyä lyhyinä. Yritysten mukaan prosesseissa olevat nykyiset erot johtuvat lähinnä järjestelmien tuomista eroista (esimerkiksi tilausrajapinnat). Monien yritysten tukkutuotteiden tilausjärjestelmät ovat samat kaikille asiakkaille ja eroja löytyy ainoastaan tilausten sisääntulorajapinnoista. Yritysten mukaan oman palveluoperaattorin ja kilpailijoiden tilaukset etenevät järjestelmissä kuitenkin tasaarvoisesti tilausten tultua verkko-operaattorin järjestelmään. Osalla yrityksistä verkko- ja palveluoperaattorien järjestelmät on eriytetty toisistaan, eikä palveluoperaattori pääse siten näkemään verkko-operaattorilla olevia tietoja esimerkiksi kilpaili- 2 Laki verkkoinfrastruktuurin yhteisrakentamisesta ja -käytöstä sekä tietoyhteiskuntakaaren muuttamisesta (HE 116/2015 vp). Esitetyn yhteisrakentamislain 7 :n mukaan operaattoreiden on toimitettava tiedot verkkojen fyysisestä infrastruktuurista keskitettyyn tietopisteeseen. Nämä tiedot ja niitä koskevat muutokset on toimitettava digitaalisessa muodossa ja ilman aiheetonta viivytystä.
Raportti 11 (13) joiden tilauksista. Nykyisin käytössä olevat järjestelmät eivät kuitenkaan mahdollista samanlaisten näkymien tarjoamista omalle palveluoperaattorille ja kilpailijoille. Yritysten mukaan EoI-velvoitteen täysimääräinen käyttöönotto edellyttäisi suuria muutoksia nykyisiin IT-järjestelmiin, erityisesti mikäli kilpailijoille pitäisi tarjota samantasoiset näkymät vuokraamiinsa liittymiin kuin omalle palveluoperaattorille. Tämä vaatisi todennäköisesti kokonaan uusien järjestelmien hankkimista, ja tällaiset muutokset maksaisivat todella paljon. Yritysten mukaan mahdollisista muutoksista aiheutuvien kustannusten suuruutta on hankala arvioida ilman tietoa järjestelmien tarkemmista määrittelyistä. 3.5 Syrjimättömyysvelvoitteiden valvonta 3.5.1 Suositus Riippumatta siitä, olisiko HMV-yritykselle asetettu EoI- vai EoOvelvoite, asetettuja velvoitteita ja niiden noudattamista tulisi valvoa keskeisten suoritusindikaattorien (KPI-mittarit) sekä palvelutasosopimusten (SLA) ja palvelutason takeiden (SLG) avulla. Keskeisten suoritusindikaattoreiden avulla HMV-yrityksen omalle palveluoperaattorille ja toisaalta kilpailijoille tarjoamia palveluja olisi voitava verrata keskenään. Keskeisillä suoritusindikaattoreilla olisi mitattava suorituskykyä suhteessa ainakin seuraaviin keskeisiin säänneltyjen tukkutuotteiden tarjoamisen osatekijöihin: tilausprosessi; palvelun tarjoaminen; palvelun laatu, mukaan lukien viat; vikojen korjaamisajat ja siirtyminen säännellystä tukkutason hyödykkeestä toiseen (lukuun ottamatta kertaluonteisia bulkkisiirtymiä). Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi KPI-mittareita määrittäessään otettava huomioon jo olemassa olevat suoritusmittarit, vaikka niitä käytettäisiin vain HMV-yrityksen sisäisiin tarkoituksiin. Näiden indikaattoreiden yksityiskohdista olisi sovittava HMV-yrityksen ja muiden yritysten välillä ja ne olisi tarvittaessa saatettava säännöllisesti ajan tasalle. Suoritusmittarit tulisi julkaista neljä kertaa vuodessa, ja ne tulisi auditoida säännöllisesti joko kansallisen sääntelyviranomaisen tai ulkopuolisen auditoijan toimesta. Keskeisten suoritusindikaattoreiden lisäksi HMV-yrityksen tulisi ottaa käyttöön palvelutasosopimukset (Service Level Agreements, SLA) sekä antaa palvelutason takeet (Service Level Guarantees, SLG). Palvelutasosopimukset ovat kaupallisia sopimuksia, jotka koskevat tukkupalveluun pääsyä sovitulla laatutasolla. HMV-yritys olisi velvoitettava antamaan vastaavat
Raportti 12 (13) 3.5.2 Työryhmän näkemykset palvelutason takeet siltä varalta, että palvelutasosopimuksia rikotaan. Monet yritykset ovat määritelleet käyttämänsä KPI-mittarit yhteistyössä keskenään tai kahden kesken. Tällä hetkellä käytössä olevia mittareita ovat toimitusaika, tilausvahvistusaika, valmistumisaika, toimitusaikajakauma, toimitusvarmuus, viankorjausajat ja vikatiheys (vikaa/1000 liittymää). Nykyiset KPI-mittarit eivät sisällä varsinaisia migraatioita mittaavaa mittaria. Monet yritykset käyvät mittareiden arvoja ja toteutumia läpi kahdenkeskisissä palavereissa vähintään kerran vuodessa, joidenkin kanssa useammin. Yritysten mukaan esimerkiksi viankorjausajat ovat hyvin nopeita ja kaikki viat myös korjataan samalla prosessilla ja aikataululla, eikä priorisointia tältä osin esiinny. Tähän vaikuttaa muun muassa se, että HMV-yrityksen omat ja kilpailijoiden yhteydet sijaitsevat samoissa kaapeleissa ja mahdolliset viat koskettavat siten monia toimijoita. Yritysten mukaan nyt käytössä olevat mittarit toimivat hyvin eivätkä yritykset nähneet tarvetta tältä osin lisäsääntelylle tai esimerkiksi ulkopuolisen auditoijan käyttämiselle. Yritykset eivät myöskään nähneet tarvetta mittareiden tai niiden toteutumien tiheämmälle läpikäynnille tai julkaisemiselle, koska tukkutuotteiden tarjoamisessa tältä osin ei ole esiintynyt merkittäviä ongelmia. Työryhmässä keskusteltiin kuitenkin myös siitä, että vuokralle ottajat eivät pysty tällä hetkellä vertaamaan saamansa palvelun KPI-mittariarvoja kaikkien yritysten keskiarvoon tai HMV-yrityksen oman palveluoperaattorin saamaan palveluun. Yritykset eivät pitäneet vertailumahdollisuuksien puuttumista ongelmallisena ja toivat esiin, että tällaisen toteuttaminen vaatisi yrityksiltä lisätyötä, jolle ei nähty olevan tarvetta. Tilaajayhteys- ja bitstream-tuotteille ei ole tällä hetkellä saatavilla varsinaisia SLA-sopimuksia, toisin kuin esimerkiksi nieluliittymille ja metro ethernet- tuotteille. Yritysten mukaan keskusteluja on käyty siitä, olisiko bitstream-tuotteille tarvetta lisätä SLA-sopimuksia, mutta tilaajayhteyksien SLA-sopimuksille yritykset eivät ole nähneet kysyntää. Joka tapauksessa niiden kysynnän arviointi on hankalaa ilman tietoa SLA-sopimusten kustannuksista. SLA-tasojen lisääminen tilaajayhteystuotteille voisi monen yrityksen mukaan vaatia merkittävän kalliin lisätuotteistuksen, jonka kysyntä olisi kuitenkin epävarmaa. Siten tällaisten toteutusten hyödyt suhteessa kustannuksiin olisi syytä arvioida tarkemmin.
Raportti 13 (13) 4 Yhteenveto työryhmän näkemyksistä Monien työryhmään osallistuneiden huomattavan markkinavoiman yritysten mukaan toimialalla ei ole merkittäviä ongelmia syrjimättömyyteen liittyvien keskeisten kysymysten osalta. Tämän nähtiin osaltaan johtuvan siitä, että Suomessa on verrattain useita tasavahvoja operaattoreita, toisin kuin monissa Euroopan maissa, joissa on yleensä ainoastaan yksi vahva HMVoperaattori. Monien yritysten mukaan tällaisissa maissa syrjimättömyyssuosituksella on merkittävämpi kilpailua edistävä vaikutus, koska se edistää kaikkien pienempien haastajaoperaattoreiden toimintamahdollisuuksia. Osan työryhmään osallistuneiden yritysten mukaan syrjimättömyyskysymyksiin liittyy kuitenkin ongelmia ja haasteita. Ne yritykset, jotka eivät nähneet merkittäviä ongelmia syrjimättömyyskysymyksiin liittyen, eivät myöskään nähneet tarvetta sääntelyn lisäämiselle, tai ainakaan merkittävälle lisäämiselle. Monien yritysten mukaan tällä hetkellä käytetyt toimintamallit ovat toimivia ja yritysten itsensä mielestä ainakin osittain lähellä suosituksen mukaista EoI-tilannetta. Useat yritykset olivat myös sitä mieltä, että mahdolliset ongelmat tulisi pyrkiä ratkaisemaan ensisijaisesti toimialan itsesääntelyllä ja vasta toissijaisesti huomattavan markkinavoiman sääntelyllä. Suosituksen toteuttamiseen tarvittavien muutosten arviointi oli joiltakin osin hankalaa, sillä esimerkiksi uusien tuoteominaisuuksien kysynnän arviointi edellyttäisi myös käsitystä niiden hinnoista. Toisaalta monen yrityksen mukaan EoI-velvoitteiden täysimääräinen käyttöönotto edellyttäisi suuria muutoksia nykyisiin IT-järjestelmiin tai kokonaan uusien järjestelmien hankkimista, mistä aiheutuisi merkittäviä kustannuksia. Työryhmään osallistuneet yritykset eivät kuitenkaan, lukuun ottamatta mahdollisista järjestelmien uusimisesta aiheutuvia kustannuksia, esittäneet, että suosituksen mukaisten syrjimättömyysvelvoitteiden soveltamisesta aiheutuisi varsinaisia lisäkustannuksia. Yritysten mukaan suosituksen mukaisten syrjimättömyysvelvoitteiden soveltamisesta saattaisi kuitenkin aiheutua jonkin verran lisätyötä yrityksille. 5 Syrjimättömyystyön jatko Viestintävirastossa Viestintävirasto jatkaa syrjimättömyysvelvoitteiden ja -valvonnan kehittämistä vuosina 2016 2017. Viestintävirasto ottaa työryhmässä esitettyjä näkemyksiä huomioon ja tulee arvioimaan tarkemmin syrjimättömyysvelvoitteiden asettamisen tarvetta ja tasoa myös tulevia laajakaistamarkkina-analyysejä koskevassa työssään. Laajakaistamarkkinoiden analyysit käynnistyvät vuonna 2016, ja seuraavat huomattavan markkinavoiman päätökset tullaan antamaan vuonna 2017.