NETPLAZA OY:N LAUSUNTO PÄÄTÖSLUONNOKSESTA KOSKIEN DNA OYJ:N HUOMATTAVAA MARKKINAVOIMAA TILAAJAYHTEYS- JA BITSTREAM-MARKKINOILLA

Transkriptio

1 JULKINEN Viestintävirasto Aleksandra Partanen DNRO 3/961/2017 NETPLAZA OY:N LAUSUNTO PÄÄTÖSLUONNOKSESTA KOSKIEN DNA OYJ:N HUOMATTAVAA MARKKINAVOIMAA TILAAJAYHTEYS- JA BITSTREAM-MARKKINOILLA Netplaza Oy (jäljempänä Netplaza) kiittää mahdollisuudesta esittää näkemyksensä koskien DNA Oyj:n (jäljempänä DNA) huomattavaa markkinavoimaa tilaajayhteys- ja bitstream-markkinoilla ja lausuu seuraavaa: Netplaza pitää erittäin hyvänä, että Viestintävirasto on tutkinut Suomen telemarkkinakenttää laaja-alaisesti ja tunnistanut sieltä ongelmakohtia, jotka ovat omiaan hankaloittamaan kilpailijaoperaattoreiden toimintaa suurten teleoperaattoreiden perinteisillä markkina-alueilla. Netplaza yhtyy suurelta osin Viestintäviraston operaattoreille tekemissään päätösluonnoksissa (Dnrot 1-21/961/2017) tekemiin johtopäätöksiin. Johtopäätökset ovat pääosin oikeita ja toteutuessaan uskomme niillä olevan positiivisia vaikutuksia kilpailun edistämisessä etenkin valokuituverkon palvelujen osalta. Netplaza keskittyy tässä lausunnossaan niihin kohtiin, jotka ovat Netplazan näkemyksen mukaan joko erityisen tärkeitä markkinoiden toimivuudelle DNA:n huomattavan markkinavoiman toimialueellaan, johtopäätöksiin, joista Netplaza haluaa esittää eriävän mielipiteen tai joita ei ole erityisesti käsitelty päätösluonnoksessa. Yleistä Suomessa kuluttaja-asiakkaat hankkivat komission massamarkkinakuvauksen mukaisia kiinteissä verkoissa tarjottavia perustason laajakaistapalveluita. Lisäksi osalle yrityksistä riittää liiketoimintansa harjoittamisessa perustason laajakaistapalvelu, mikäli liiketoiminnan kannalta tiedonsiirtoyhteyden korkealaatuisuus ei ole kriittistä tai yrityksellä ei ole useaa toimipistettä ja siten tarvetta toimipisteiden yhdistämispalveluille. Suomen telemarkkinoiden suuntauksena on viime vuosina ollut toimijamäärän väheneminen. Poikkeuksena tähän ovat olleet pienellä maantieteellisellä alueella palvelujaan tarjoavat paikalliset seutuverkkoyhtiöt, joista suuri osa ei tarjoa palveluja

2 Tilaajayhteyksistä lainkaan vaan toimii vain passiivisen verkon omistajana. Alan sisällä on toisaalta tapahtunut konsolidoitumista suurten toimijoiden ostaessa pienempiä perinteisiä yhtiöitä ja toisaalta pienten entranttien poistumista markkinoilta liiketoiminnan käydessä haastavan kilpailutilanteen vuoksi kannattamattomaksi. On huolestuttavaa, että valtakunnallisesti toimivia entrantteja ei ole syntynyt ja entranttien markkinaosuudet erityisesti kuluttajamarkkinoilla ovat korkeintaan promillen kymmenysten luokkaa kokonaismarkkinasta. Lisäksi isotkin operaattorit ovat supistaneet tarjontaansa niillä alueilla, joissa niillä ei ole omaa verkkoa olemassa, mistä osoituksena lähes kuparitilaajayhteyden pieneneminen tarkastelujaksolla ja se, että bitstream-tuotteiden kokonaisvolyymi on pudonnut 43% tarkastelujaksolla ja niiden kokonaismäärä on vain kpl, mikä on vain noin neljäsosa. Tämä kielii vahvasti siitä, että kilpailu ei alueellisesti toimi. Viestintäviraston analyysien perusteella muulle toimijalle (entranteille) kuin perinteisille operaattoreille vuokrattujen kuparitilaajayhteyksien osuus on niin pieni, ettei sitä edes mainittu raportissa (suuret teleyritykset 94 % ja pienet teleyritykset 6%). Viestintävirasto on analyysissään tunnistanut oikein sen, että kilpailijaoperaattoreiden tarve valokuitutilaajayhteyksien vuokraamiselle on kasvanut voimakkaasti viime vuosina. Netplazan kokemukset sekä hinnoittelun että saatavuuksien osalta ovat kuitenkin olleet huolestuttavat. Ensinnäkin valtaoperaattorin oma palveluoperaattori on usein pystynyt hinnoittelemaan loppuasiakkaalle palvelunsa edullisemmin kuin mitä pelkän tilaajayhteyden vuokraaminen kilpailevalle operaattorille maksaa. Toisekseen, omalle palveluoperaattorille tarjotut saatavuudet ovat merkittävästi paremmat kuin kilpailijoille. Nämä ovat olleet omiaan vääristämään kilpailuasemaa markkinoilla. DNA:lle asetettu valokuitutilaajayhteyksien enimmäishinnoittelu, joka Netplazan mielestä on hinnoittelultaan oikeantasoinen, on omiaan parantamaan kilpailutilannetta, mutta se ei yksistään riitä. Kilpailevien palveluoperaattoreiden pitäisi voida tilata rakennuksiin esimerkiksi myös esimerkiksi talokaapeleja. Myös velvollisuus rakentaa valmiiksi kytkemättä/päättämättä olevat jo rakennetut valokuitutilaajayhteydet voi helpottaa saatavuusongelmaa. Yhtenä mahdollisuutena valokuituverkkojen kapasiteettiongelmaan voisi harkita velvoitetta WDM-yhteyksien käyttämisestä, jolla kapasiteetin saa helposti moninkertaistettua. Kyseistä tekniikkaa on kaikilla operaattoreilla käytössä jo runkoverkkotasolla. Netplaza tuo myös esiin huolensa siitä, että kuparitilaajayhteyksien osalta enimmäishinnoitteluvelvoitetta ei jatkossa enää ole. Huomattava enemmistö vuokratuista tilaajayhteyksistä (91 % kupari, 9 % valokuitu) on kupariverkon yhteyksiä Tilaajayhteyksien määritelmä aiheuttaa myös hankaluuksia. Netplaza ehdottaakin, että joko tilaajayhteyden määritelmää tarkennettaisiin siten, että siinä estettäisiin erityisesti valokuitutilaajayhteyksiin liittyvät mahdollisuus kikkailuun (esim.

3 määritellään tilaajayhteys päättyväksi laajempaan aluejakamoon) tai velvoitetaan operaattori vuokraamaan VULA-tyyppisiä palveluja myös P2P-valokuituverkossa laajemmasta aluekeskuksesta. Lausunnossa todetaan tilaajayhteydestä: Sekä kupari- että kuitutilaajayhteystuotteisiin olennaisesti liittyvä ominaisuus on ensinnäkin verkkoon pääsy paikallisessa liityntäpisteessä: liikenne liitetään kilpailevan teleyrityksen verkkoon lähellä loppuasiakasta paikallisesti. Tämä ei toteudu, jos kilpailevalle operaattorille ei anneta tilan puutteen vuoksi mahdollisuutta tuoda omaa verkkoaan ja omia verkkolaitteita samaan tilaan. Kysynnän korvaavuudesta Bitstream Päätösluonnoksessa todetaan: Viime vuosina loppuasiakkaat ovat alkaneet enenevässä määrin kysymään laadultaan parempia laajakaistapalveluja. Kehityksen ajurina on ollut paitsi nopeiden laajakaistayhteyksien saatavuuden parantuminen, myös käyttötarpeiden muutos. Loppuasiakkaat hyödyntävät laajakaistayhteyttä yhä aktiivisemmin erilaisten digitaalisten palvelujen käyttämiseen useilla päätelaitteilla. Trendi näkyy eri liittymätekniikoiden käyttömäärissä. Viimeisen viiden vuoden aikana ADSL-liittymien määrä on vähentynyt samalla kun VDSL-, Ethernet-, FTTH- ja kaapelimodeemiliittymien määrät ovat kasvaneet. Liittymätilastojen perusteella onkin nähtävissä selkeää siirtymää kokonaan kuparilla toteutetuista laajakaistapalveluista korkeampien nopeuksien kiinteisiin tekniikoihin, mikä on merkki muiden tekniikoiden korvaavuudesta kupariliittymille. Koska kupari, Ethernet, kaapeli-tv ja FTTH ovat toisilleen korvaavat tekniikat. Kaapeli-tv pitäisi huomioida velvoitteissa joko niin, että hinnoittelu kaapeli-tv:n kautta tarjotussa palvelussa ei saa olla edullisempi kuin kupariverkossa tarjottu palvelu tai sitten HMV-operaattorille pitäisi asettaa velvoite myydä kaapelitelevisiopalveluja bitstream-tuotteina kilpailijoille. Muuten kilpailu kupariverkkojen kautta tarjottavissa palveluissa on mahdotonta ja johtaa helposti siihen, että kaapelitelevisioverkossaan monopoliasemassa oleva toimija pyrkii aktiivisesti myynnin ja markkinoinnin keinoin ohjaamaan asiakkaansa kaapelitelevision kautta toteutettavan palvelun käyttäjäksi, eikä kehitä kupariverkon palveluita tehokkaasti. Kilpailevan operaattorin näkökulmasta ei ole olennaista saada käyttöönsä tiettyjä taajuusalueita kaapeli-tv-verkosta vaan vastaavaa kapasiteettia, mitä HMVasemassa olevan kilpailevan operaattorin oma palveluoperaattori saa. Tuote siis pitäisi olla bitstream-tyyppinen palvelu vastaavasti kuin esimerkiksi ODSLtuotteet. Olennaista ei ole tekninen toteutustapa vaan palvelu, joka pitäisi olla myös kilpailevien operaattoreiden saatavana vastaavanlaisena ja kilpailukykyisin ehdoin.

4 Bitstream-tuotteen pitäisi tarjota kilpailevalle operaattorille mahdollisuus tulla markkinoille pienin investoinnein. Sen pitäisi myös antaa kilpailijalle mahdollisuus rakentaa haluamiaan palveluja niiden avulla. Bitstream-tuotteita käyttävä palveluoperaattori on jo lähtökohtaisesti täysin verkko-operaattorin tuotteistusten varassa ja riippuvainen esim. nopeusluokista. Bitstream-tuotteisiin ei saisi näin ollen enää asettaa muita käyttöä rajoittavia rajoitteita esimerkiksi liittymän kapasiteetin käytön tai sen jakamisen suhteen. Tilaajayhteyden hinnoittelu Viestintävirasto on täsmälleen oikeassa tulkinnassaan, jonka mukaan merkittävin valokuitutilaajayhteyksien korvaavuutta rajoittava tekijä on tällä hetkellä perinteisten teleyritysten kuitutilaajayhteyksistä perimät korkeat hinnat. Toinen korvaavuutta rajoittanut tekijä on perinteisten teleyritysten harjoittama politiikka, joilla kilpailijoiden tuleminen markkinoille on pyritty hankaloittamaan teknisin (esim. keskusalueiden pilkkominen, hitsataan kuituja vain omaan tarpeeseen) tai poliittisin (kilpailijalle ei rakenneta edes maksua vastaan, mutta omalle operaattorille rakennetaan ja tätä ei huomioida loppuasiakkaiden hinnoittelussa) keinoin. VULA VULA-tuotteille on syntymässä kysyntää keskusalueiden pilkkomisen yhteydessä. VULAn puuttuminen valikoimasta ei saisi olla esteenä tekniselle kehitykselle, koska nopeuksien tarve kasvaa koko ajan. Tilaajayhteyksien poistumisesta ei kuitenkaan saa tulla verkkoa jo käyttäville operaattoreille lisäkuluja vaan vastuu muutostöistä johtuvista kustannuksista kuuluu verkon omistajalle. Seutuverkkojen HMV-analyysistä Viestintävirasto on oikeassa tulkinnassaan siitä, että uusilla alueellisesti toimivilla seutuverkoilla ei ole tosiasiallista huomattavaa markkinavoimaa omilla toimialueillaan osin taloudellisten resurssien vähyyden, osin niiden oman toimintamallin ansiosta ja osin niille annettujen tukipäätösten velvoitteiden ansiosta. Toisin kuin perinteiset teleyritykset, seutuverkkoyritykset pyrkivät varmistamaan palvelukilpailun toimivuuden verkkonsa vähittäispalveluissa. Niiden tavoitteena ei ole maksimoida vähittäispalveluista saamiaan tuloja, vaan varmistaa loppuasiakkaille kohtuuhintaiset ja laadukkaat vähittäispalvelut. Tyypillisesti seutuverkkoyhtiöt ovat joko paikallisten asukkaiden omien osuuskuntien tai kunnan omistamia yhtiöitä.

5 Vähittäismarkkinoiden alueellisuudesta Viestintävirasto on oikeassa tulkinnassaan siitä, että laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinat ovat alueelliset. Tämän vuoksi myös merkitykselliset laajakaistapalvelujen tukkumarkkinat on syytä määritellä valtakunnallisia markkinoita tarkemmalla tasolla. Viestintäviraston päätösluonnoksessaan päätynyt jaottelemaan operaattorikohtaiset velvoitteet voimassa olleen kuntajaon perusteella. Johtuen viime vuosina tapahtuneista useista kuntaliitoksista, kyseinen jaottelu ei mielestämme sovellu parhaalla mahdollisella tavalla HMV-alueiden määrittämiseen vaan johtaa alueellisesti tilanteisiin, jossa tietyillä operaattoreilla on paikallisesti tosiasiallisesti huomattava markkinavoimaa johtuen niiden historiallisesta asemasta, mutta uuden kuntajaon perusteella tarkasteltuna kuntaliitoksessa syntyneessä uudessa kunnassa kilpailua näyttäisi olevan. Määrittäminen pitäisi tehdä alueellisesti vielä tarkemmin esimerkiksi perinteisiä monopolioperaattoreiden alueita noudattaen.