Tehdään yhdessä hyvää

AVUSTUSTOIMINNAN RAPORTTEJA 25 Sari Kuvaja Tehdään yhdessä hyvää Järjestöjen ja yritysten yhteistyö terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseksi

AVUSTUSTOIMINNAN RAPORTTEJA 25 Sari Kuvaja Tehdään yhdessä hyvää Järjestöjen ja yritysten yhteistyö terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseksi Raha-automaattiyhdistys 2011

Ulkoasu: Dynamo Yliopistopaino Helsinki 2011 ISBN 978-952-5504-17-0

Sisällys 1 Johdanto... 5 1.1 Selvityksen taustaksi... 5 1.2 Selvityksen tavoitteet... 6 1.3 Selvityksen toteutus... 8 2 Yhteiskunta murroksessa... 11 2.1 Globaalit ja kansalliset kestävyyshaasteet... 11 2.2 Työelämän haasteita ja mahdollisuuksia... 12 2.3 Hyvinvointivajeita... 14 2.4 Järjestötoiminnan haasteita... 15 2.5 Kohti kumppanuuksia?... 18 3 Vastuullinen yritystoiminta eri toimialoilla... 19 3.1 Yritysvastuun näkökulmia ja määritelmiä... 19 3.2 Kansalaisjärjestöjen yhteiskuntavastuu... 21 3.3 Toimialat... 22 3.3.1 Johdanto... 22 3.3.2 Elintarviketeollisuus... 24 3.3.3 Panimoteollisuus... 30 3.3.4 Lääketeollisuus... 33 3.3.5 Virkistys- ja hyvinvointipalvelut... 35 3.3.6 Matkailu... 41 3.3.7 Tietotekniikka ja terveydenhoitoteknologia... 43 3.3.8 Yhteenvetoa yhteiskuntavastuusta... 49 4 Kansalaisjärjestöjen ja yritysten vuorovaikutus ja yhteistyö... 53 4.1 Vuoropuhelun ja yhteistyön muotoja... 53 4.2 Yritysten ja järjestöjen yhteistyön motiiveja... 53 4.3 Yhteistyön edellytyksiä... 56 4.4 Kiinnostavan kumppanin tunnusmerkkejä... 57 4.4.1 Yritysten odotuksia järjestöille... 57 4.4.2 Järjestöjen odotuksia yrityksille... 58 4.5 Yhteistyön esteet ja riskit... 58 4.6 Esimerkkejä vuoropuhelusta ja yhteistyöstä... 60 4.6.1 Koulutusyhteistyö... 60 4.6.2 Tutkimusyhteistyö... 62 4.6.3 Asiantuntija-apu puolin ja toisin... 63 4.6.4 Yhteinen markkinointikampanja tai tapahtuma... 66 4.6.5 Yrityksen henkilökunnan vapaaehtoistoiminta järjestössä... 68 4.6.6 Edunvalvonta... 68 3

4.6.7 Yhteinen ohjelma jonkin tavoitteen edistämiseksi tai ongelman poistamiseksi... 69 4.6.8 Sponsorointi... 71 4.6.9 Muita yhteistyömuotoja... 72 4.7 Järjestöjen ja yritysten yhteistyön yhteiskunnallinen vaikuttavuus... 74 4.7.1 Yhteistyön hyötyjä järjestöjen näkökulmasta... 75 4.7.2 Yhteistyön hyötyjä yritysten näkökulmasta... 76 5 Johtopäätöksiä ja ehdotuksia... 77 5.1 Yleisiä johtopäätöksiä... 77 5.1.1 Yhteisövastuu... 77 5.1.2 Käyttämättömiä mahdollisuuksia... 77 5.2 Ehdotuksia kansalaisjärjestöille... 79 5.3 Ehdotuksia yrityksille... 80 5.4 Ehdotuksia lisäselvityksiksi... 80 LÄHTEET... 82 LIITTEET... 86 4

1 Johdanto 1.1 Selvityksen taustaksi Vuonna 2008 julkaistussa, Karoliina Malmelinin kanssa kirjoittamassani kirjassa Vastuullinen yritysviestintä käsitellään viestintää osana yritysvastuun strategiaa, kehittämistä ja toteutusta. Näkemyksemme mukaan aktiivinen ja avoin vuoropuhelu on osa vastuullista yritystoimintaa, johon myös yritysten ylimmän johdon tulisi sitoutua ja osallistua. Kirjassamme määrittelimme sidosryhmäviestinnän vuorovaikutteisiksi muodoiksi muun muassa osallistavat verkkosivustot, internet-foorumit, työpajat, tilannekohtaiset ja pysyvät sidosryhmäpaneelit sekä yhteistyöhankkeet ja kumppanuudet. Kirjaa varten tehtyjen haastattelujen ja muun tutkimustyön perusteella tulimme siihen tulokseen, että vastuullisuuden vaatimukset ovat tehneet kansalaisjärjestöistä kiinnostavia kumppaneita yrityksille, mutta Suomessa yritysten ja järjestöjen välinen syvempi yhteistyö on vasta hakemassa muotoaan. Vastuullinen yritysviestintä -kirjan valmistuttua halusin tutkia lisää yritysten ja järjestöjen välisiä suhteita, vuoropuhelua ja yhteistyötä. Siinä vaiheessa, kun alkukesästä 2009 aloin kehitellä selvityksen tavoitteita ja muotoa, aihetta ei ainakaan Suomessa ollut tutkittu empiirisesti niin, että tutkimusaineiston pääosan muodostaisivat osapuolten haastattelut. Sittemmin Suomessa on julkaistu ainakin kaksi samaa teemaa käsittelevää, keskenään kuitenkin varsin erityyppistä teosta. Lokakuussa 2009 Arno Kourula väitteli Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa aiheesta Company Engagement with Nongovernmental Organizations from a Corporate Responsibility Perspective, ja samanniminen julkaisu on tärkeä lähde tälle selvitystyölle. Kourulan väitöskirja koostuu neljästä artikkelista, joista kaksi käsittelee yritysten ja kansalaisjärjestöjen välisiä suhteita. Aineistoina ovat pääosin sekundääriset lähteet. Yksi artikkeleista käsittelee yhden metsäteollisuusyhtiön, Stora Enson, kansalaisjärjestösuhteita ja -vuoropuhelua, ja artikkelin lähteinä on lukuisia yrityksen edustajien haastatteluja. Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa ry julkaisi keväällä 2010 Tehoa yritysyhteistyöhön -käsikirjan jäsenjärjestöjensä yritysyhteistyön oppaaksi. Käsikirjan lähdeaineistoon sisältyy joidenkin yritysten ja Kepan jäsenjärjestöjen haastatteluja, ja teemaa käsiteltiin myös yritysten ja järjestöjen välisessä aamukahvisessiossa talvella 2010. Tässä tilaisuudessa olivat mukana myös Rahaautomaattiyhdistyksen yhteiskuntavastuun koordinaattori ja tämän selvityksen tekijä. Kepan julkaisu on tiivis, käytännönläheinen, erityisesti järjestöille tarkoitettu ohjekirjanen. Siinä annetaan neuvoja yritysten kanssa käytäviin neuvotteluihin ja siihen, miten yritysyhteistyötä kannattaa pohjustaa. Käsikirjassa käsitellään myös yritysten ja järjestöjen välisen yhteistyön mahdollisia esteitä. 5

Nämä kaksi teosta tarjoavat hyödyllistä tietoa tämän selvityksen taustaksi. Niiden julkaiseminen kertoo myös aiheen ajankohtaisuudesta. Monissa kansalaisjärjestöissä valmistellaan yritysyhteistyön periaatteita ja pohditaan mahdollisia yhteistyön muotoja. Lähtökohta on usein varainhankinnallinen; tässä selvityksessä pääpaino on sisällöllisessä yhteistyössä varainhankinnan ulottuvuutta unohtamatta. Selvityksen otsikko Tehdään yhdessä hyvää on peräisin eräästä selvitystä varten tekemästäni yrityksen edustajan haastattelusta. Lause kiteyttää mielestäni hyvin sen, mistä järjestön ja yrityksen yhteistyössä on perimmiltään kysymys. Hyvä voi konkretisoitua monella tavalla, mutta lähtökohtana on ajatus siitä, että kaksi toimijaa yhdistää osaamistaan ja voimavarojaan sekä omien tavoitteidensa edistämiseksi että ihmisten ja yhteisöjen hyväksi. Sosiaali- ja terveysalan kansalaisjärjestöjen näkökulmasta yritysyhteistyön näkymiä ja mahdollisuuksia ei tietääkseni ole ennen tätä selvitystä kartoitettu. Näkemykseni mukaan sosiaali- ja terveysalan ja yritysten välisessä vuoropuhelussa ja yhteistyössä on paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia sekä valtakunnallisella että paikallistasolla. Erilaisten yhteiskunnallisten toimijoiden vuoropuhelu ja yhteistyö voi olla hyödyllistä molemminpuolisen oppimisen kannalta. Hyvässä yhteistyössä jaetaan tietoa ja osaamista, mikä pitkällä aikavälillä voi koitua yhteiskunnan ja sen jäsenten hyväksi, vaikka yhteistyö ei tuottaisikaan välittömiä hyvinvointi- tai terveystuloksia. 1.2 Selvityksen tavoitteet Raha-automaattiyhdistyksen avustustoiminnan päämääränä on terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen sosiaali- ja terveysalan järjestöjen ja yhteisöjen toimintaa ja hankkeita tukemalla. Avustustoiminta on välillistä: hyvinvointia ja terveyttä edistävää toimintaa ei toteuta RAY vaan sen tukemat yhteisöt ja säätiöt. RAY:n avustusstrategiset linjaukset sekä niihin pohjautuva neuvonta ja avustusten kohdentaminen ohjaavat ja suuntaavat järjestöjen toimintaa. RAY:n toiminnan ytimessä on sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaresurssien turvaaminen ja vahvistaminen. Yritysyhteistyö voi RAY:n näkemyksen mukaan osaltaan lisätä ja monipuolistaa järjestöjen taloudellisia mutta myös muita, kuten osaamiseen liittyviä, voimavaroja. RAY:ssä sosiaali- ja terveysalan järjestöjen ja yritysten välistä yhteistyötä koskeva selvitys nähtiin tarpeellisiksi myös seuraavista syistä: Yritykset ja järjestöt ovat olennainen osa suomalaista yhteiskuntamallia. Selvitysprosessin myötä voidaan nostaa esiin yritysten ja järjestöjen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen kannalta merkittäviä näkökulmia. 6

RAY:ssä uskotaan, että järjestöjen ja yritysten yhteistyön kehittämisessä terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseksi on potentiaalia. Yritykset tuottavat monenlaisia palveluja ja tuotteita, joilla on suoria ja epäsuoria vaikutuksia ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille. Vaikutukset voivat olla sekä myönteisiä että kielteisiä. Yhteistyötä koskevalla selvityksellä RAY pyrkii kannustamaan yrityksiä ja järjestöjä etsimään yhdessä kaikkia osapuolia hyödyntäviä, terveyden ja hyvinvoinnin kannalta toimivia ratkaisuja sen sijaan, että voimavaroja kuluisi turhaan vastakkainasetteluun ja kielteiseen kampanjointiin. Selvityksellä on kaksi ensisijaista tavoitetta: 1. Kartoittaa yritysten yhteiskuntavastuun sisältöjä ja määritelmiä tietyillä toimialoilla ja näiden toimialojen yrityksissä. 2. Tarjota terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämisen puolesta toimiville järjestöille ja yrityksille sekä kirjallisiin lähteisiin että erityisesti haastatteluihin nojaavaa kokemusperäistä tietoa ja esimerkkejä niin, että toimijat saisivat välineitä yhteistyön käynnistämiseksi ja käymiseksi. Lisäksi selvityksellä pyritään lisäämään tietoa ja ymmärrystä järjestöjen ja yritysten yhteistyöstä, sen edellytyksistä ja hyödyistä, mahdollisista esteistä ja riskeistä sekä siitä, miten esteitä voisi lieventää ja riskeihin varautua herättämään keskustelua yritysten sosiaalisesta vastuusta ja yhteisövastuusta vaikuttamaan sosiaali- ja terveysalan kansalaisjärjestöihin niin, että niissä nähtäisiin yritysyhteistyö mahdollisuutena vaikuttaa yrityksiin, niiden johtoon ja työntekijöihin tekemään yritykset tietoisiksi järjestöjen asiantuntemuksesta ja potentiaalista yritysten vastuullisen toiminnan kehittäjinä ja sparraajina. Sosiaaliseen vastuuseen liitetään henkilöstövastuun lisäksi yleensä ainakin sidosryhmäsuhteet, kuten suhteet asiakkaisiin, kuluttajiin ja kansalaisjärjestöihin. Monet yritykset sisällyttävät sosiaaliseen vastuuseen alihankintoihin liittyviä periaatteita ja käytäntöjä. Alihankkijoilta vaaditaan esimerkiksi ihmisoikeuksien kunnioittamista, säällisiä työolosuhteita sekä lapsityövoiman ja pakkotyön välttämistä. Sidosryhmäsuhteisiin liittyvät näkökohdat on joillakin yrityksillä määritelty kuuluvaksi vastuullisuuden johtamisen alle. Monet käsittelevät sidosryhmiä viestinnän kategoriassa, jotkut yrityskansalaisuuden tai sponsoroinnin. Yhteisövastuuta ei suomalaisyritysten vastuullisuuslinjauksissa juurikaan mainita. Termin englanninkielinen vastine community engagement on kuitenkin laajalti käytössä, kun angloamerikkalaiset yritykset raportoivat vastuullisesta toiminnastaan. Tämä selittynee ainakin osaksi sillä, että yritysten rooli paikkakuntansa hy- 7

vinvointi- ja muiden palvelujen rahoittamisessa ja/tai muussa resursoinnissa on esimerkiksi Yhdysvalloissa perinne, kun taas Suomessa tätä ei koeta yritysten vaan yhteiskunnan tehtäväksi. Palvelujen rahoitus hoidetaan pääosin verovaroin. Tilanne on kuitenkin muuttumassa myös Suomessa. Julkinen hyvinvointisektori karsii palveluitaan ja tiukentaa palvelujen piiriin pääsevien kriteereitä. Maksullisten palvelujen osuus lisääntyy tai hinnat nousevat, ja ostopalvelujen rooli kasvaa. Kansalaisjärjestöjen rahoituspohjaan ennakoidaan muutoksia, koska rahapeliyhdistysten varat ovat laskusuunnassa. Yhteisövastuulla voidaan kuitenkin tarkoittaa muutakin kuin infrastruktuurin tai palvelujen rakentamista ja rahoittamista. Yksi tämän selvityksen tavoitteista onkin keskusteluttaa yrityksiä ja kansalaisjärjestöjä siitä, miten ne määrittelevät ja ymmärtävät yhteisövastuun. Yhteisövastuu voidaan tulkita myös yhteiskuntavastuun synonyymiksi, ja tällöin yhteiskuntavastuu on yritysvastuun yksi ulottuvuus: yrityksen vastuuta sitä yhteisöä ja sen jäseniä kohtaan, missä se toimii. Yhteisö voi olla kylä, kaupunki, maa tai koko maapallo, yrityksen koosta ja markkinoista riippuen. Keskeinen kysymys on, millaisena toimijana yritys näkee itsensä kyseisessä yhteisössä. Miten se on mukana rakentamassa yhteisön hyvinvointia? Maksamalla veroja ja tarjoamalla työpaikkoja, kuuluu monien yritysten vastaus. Mutta rooli voi olla tätä monipuolisempi ja syvällisempi. Tässä selvityksessä pyritään avaamaan ainakin joitakin mahdollisuuksia roolin monipuolistamiseen. Selvityksen lopussa on ehdotuksia aiheeseen liittyvistä lisäselvityksistä. 1.3 Selvityksen toteutus Selvityksen tekijä Selvityksen on toteuttanut yhteiskuntavastuun ja viestinnän asiantuntija, MMM Sari Kuvaja. Ohjausryhmä Selvityksen tekijän tukena on ollut ohjausryhmä, johon kuuluivat: Asiantuntija Anna-Kaisa Auvinen, Elinkeinoelämän Keskusliitto EK Toimitusjohtaja Jorma Huttunen, Suomen Diabetesliitto ry Kehitysjohtaja Ari Inkinen, Helsingin NMKY Pääsihteeri Tor Jungman, Suomen Sydänliitto ry Toiminnanjohtaja Vertti Kiukas, Elämäntapaliitto Pääsihteeri Kristiina Kumpula, Suomen Punainen Risti Viestintäjohtaja Liisa Partio, Mannerheimin Lastensuojeluliitto 8

Osastopäällikkö Mika Pyykkö, Raha-automaattiyhdistys Kehittämispäällikkö Elina Varjonen, Raha-automaattiyhdistys Ohjausryhmä on kokoontunut neljä kertaa: 8.2., 12.5., 20.9. ja 3.11.2010. Lisäksi ryhmän jäsenet ovat kommentoineet selvityksen käsikirjoitusta työprosessin eri vaiheissa. Neuvonantaja Selvityksen tekijän neuvonantajana on toiminut yritysvastuuseen perehtynyt asiantuntija, KTM, projektipäällikkö Piia Nurmi. Hän on antanut asiantuntija-apua tutkimuksen rajauksessa sekä avustanut tutkimusapulaisen rekrytoinnissa. Piia Nurmi on kommentoinut selvityksen käsikirjoitusta sen eri vaiheissa. Toimiala- ja yrityskartoitus Ennen yrityshaastattelujen tekemistä oli määriteltävä ne toimialat, jotka ovat olennaisia selvityksen aihepiirin kannalta: alat, joiden toiminta liittyy hyvinvointiin ja terveyteen. Elinkeinoelämän asiantuntijoiden kanssa käytyjen keskustelujen sekä selvityksen ohjausryhmän antaman palautteen perusteella tarkasteltaviksi valittiin seuraavat toimialat: elintarviketeollisuus panimoteollisuus lääketeollisuus virkistys- ja hyvinvointipalvelut, kuten kuntosaliyritykset ja kylpylät tietotekniikkasektori, hyvinvointia edistävät mobiilipalvelut viihdeteollisuus kauppa kulttuuriala, kuten teatterit, tanssi ja kirjojen kustantaminen matkailu. Alustavan toimiala- ja yrityskartoituksen toteutti tutkimusapulainen, KTM Pekka Grönlund. Kartoituksen sekä ohjausryhmässä käytyjen keskustelujen pohjalta selvityksessä tarkasteltaviksi toimialoiksi päätettiin elintarviketeollisuus, panimoteollisuus, lääketeollisuus, kuntosaliyritykset ja kylpylät, matkailu sekä tietotekniikkasektori. Ohjausryhmä toivoi selvityksen keskittyvän sellaisiin aloihin ja tuovan esiin sellaisia yrityksiä, joille yhteiskuntavastuu on olennainen kysymys ja joilla on jo näyttöjä sen toteuttamisesta. Ohjausryhmän antaman palautteen pohjalta selvitykseen liittyvät taustatiedot, kuten suomalaisten hyvinvointia koskeva tarkastelu sekä sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnan kuvaus on kirjoitettu tiiviiksi katsaukseksi. Ohjausryhmä toivoi selvityksestä tietopakettia, jonka fokus olisi järjestöjen ja yritysten välisessä vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä. 9

Haastattelut Selvityksessä on yritysesimerkkejä terveyden ja hyvinvoinnin kanssa suoraan tekemisissä olevilta toimialoilta mutta myös muilta toimialoilta. Muiden toimialojen esimerkit ovat yrityksistä, joissa järjestöyhteistyötä on tehty pitkään tai joiden järjestöyhteistyössä on jotakin uutta ja innovatiivista. Yritysesimerkit eivät edusta kyseisten toimialojen vastuullisuuslinjauksia, vaan kertovat joidenkin yksittäisten yritysten vastuullisuusnäkökulmista ja -painopisteistä. Lista haastatelluista yritysten ja järjestöjen edustajista löytyy selvityksen lähdeluettelosta. Järjestöjen ja yritysten työpaja Yritysten ja järjestöjen edustajia kutsuttiin yhteiseen työpajaan pohtimaan yhteistyön edellytyksiä, mahdollisuuksia, uhkia ja riskejä. Työpaja järjestettiin RAY:n tiloissa 5.10.2010 ja siihen osallistui runsaat 30 henkilöä. Yritysten edustajia oli neljä. Työpajan ohjelma ja lista työryhmissä pohdituista teemoista ovat selvityksen liitteinä (liitteet 1 ja 2). 10

2 Yhteiskunta murroksessa 2.1 Globaalit ja kansalliset kestävyyshaasteet Elämme epävarmuuden aikaa, kuuluu tutkijoiden, toimittajien ja poliitikkojen viesti. Epävarmuutta on koettu usein aiemminkin, mutta 2000-luvulla se on monella tapaa erilaista kuin aiemmin. Globalisaation seurauksena taloudelliset ja muut kriisit heiluttavat käytännössä koko maailmaa. Vuonna 2008 alkaneen finanssikriisin vaikutukset tuntuvat maailmantaloudessa edelleen. Kansainväliset ja kansalliset elvytystoimet ovat lisänneet valtioiden velkaa, ja monet EU-maat ovat joutuneet ja joutuvat tekemään ankaria julkisen talouden leikkauksia niin ankaria, että kansa on protestoinut voimakkaasti eri puolilla Eurooppaa. Syyskuussa 2010 työ- ja elinkeinoministeriö arvioi, että talouskehitys on Suomessa kääntynyt taantuman jälkeen myönteiseksi. Taantuma oli kuitenkin erittäin jyrkkä, ja sen aikana työpaikkoja arvioidaan kadonneen noin satatuhatta. TEMin mukaan nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyys on taantuman aikana lisääntynyt. Toisilla aloilla, kuten sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluissa, työvoiman saatavuuden ennakoidaan puolestaan vaikeutuvan. Maailmantalouden vetureiksi ovat nousseet kehittyvät maat, kuten Kiina, Intia ja Brasilia, joita talouden taantuma kouraisi kevyemmin kuin esimerkiksi EU-maita ja Yhdysvaltoja. Monien asiantuntijoiden mielestä Aasia on hyvää vauhtia nousemassa yhdeksi maailman keskuksista muunkin kuin vain talouskehityksen osalta. Kansainvälinen talouskriisi on herättänyt keskustelua siitä, millä keinoin talous saataisiin uuteen kasvuun ja millaista tämän kasvun pitäisi olla. Taloudellisen murroksen rinnalla vaikuttaa useita muita toisiinsa kytkeytyviä tekijöitä: ilmastonmuutos, energian riittävyys, niukkuus luonnonvaroista sekä väestön ikääntyminen erityisesti Euroopassa ja Japanissa. Köyhissä kehitysmaissa väestönkasvu jatkuu, mikä kiihdyttää globaalia muuttoliikettä ja ruokkii siirtolaisuutta teollisuusmaihin. Kehittyvien maiden ostovoimainen keskiluokka kasvaa. Elämäntavat länsimaistuvat, tavaroiden kulutus ja autoistuminen lisääntyvät. Ympäristöpäästöt ja jätteiden määrä kasvavat, mikäli tuotantotapoja ei pystytä muuttamaan merkittävästi nykyistä ekotehokkaammiksi. Talouskriisissä on myös nähty muutoksen mahdollisuus. Voisiko hyvinvointia luoda ja taloutta elvyttää muuten kuin seuraamalla perinteistä talouskasvun mallia? Lukuisissa tutkimuksissa on osoitettu, että tietyn tulotason jälkeen saavutettu lisätulo ei lisää ihmisen kokemaa hyvinvointia. Samankaltaisia tuloksia on saatu tutkittaessa kansakuntien hyvinvointia: tietyn BKT-tason jälkeen väestön keskimääräinen hyvinvointi ei enää lisäänny, vaikka BKT kasvaisikin. Keskiarvot eivät kuitenkaan kerro koko totuutta, sillä hyvinvointi ei ole jakautunut tasa-arvoisesti, 11

ei globaalisti eikä kansallisesti. Perustarpeet pitää voida tyydyttää, minkä vuoksi köyhien maiden ja köyhien väestönosien kohdalla lisätulot tuovat lisää hyvinvointia. Elintason nousua tuottavien keinojen pitäisi kuitenkin olla ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviä. Suomi on murroksessa siinä missä useimmat läntiset EU-maatkin. Maassamme on käynnissä rakennemuutos teollisesta yhteiskunnasta palveluyhteiskunnaksi. Kokonaisia ammattiryhmiä on poistumassa, mutta samalla uusia tulee tilalle. Tulevaisuuden menestystarinoita odotetaan erityisesti hyvinvointipalveluista. Niiden innovaatiot ovat ennen kaikkea palveluihin ja toimintatapoihin liittyviä, mutta ne voivat saada tukea teknologian kehityksestä. Väestön ikääntyminen on Suomelle taloudellinen, yhteiskunnallinen ja kulttuurinen haaste. Nykyistä suhteellisesti pienemmän väestönosan pitäisi työllään pystyä rahoittamaan julkiset palvelut, eläkkeet ja tulonsiirrot. Haasteeseen etsitään ratkaisuja työurien pidentämisestä ja työperäisen maahanmuuton lisäämisestä. Lisääntyvä maahanmuutto ja sitä kautta tapahtuva yhteiskunnan monikulttuuristuminen nähdään yhtäällä mahdollisuutena ja rikkautena, toisaalla uhkana. Vaikka ulkomaalaisperäisen väestön osuus on Suomessa erittäin pieni verrattuna useimpiin muihin eurooppalaisiin maihin, sen osuus kasvanee lähivuosina. Maahanmuuttoa ja sen seurauksia pitäisi osata ennakoida ja hallita, jotta ne eivät aiheuttaisi turhia vastakkainasetteluja. 2.2 Työelämän haasteita ja mahdollisuuksia Henkilökohtainen hyvinvointi koostuu monista tekijöistä: sitä tuottavat hyvä terveydentila, ihmissuhteet ja niiden laatu sekä työ ja sen tuoma taloudellinen turva. Korkea aineellinen elintaso ei yksin riitä. Raha ei myöskään näyttäisi olevan tärkein työnteon motiivi ainakaan nuorille: Taloudellisen tiedotustoimiston ja T- Median keväällä 2010 tehdyssä Nuoret ja johtaminen -tutkimuksessa vastaajien enemmistö, 79 prosenttia, kertoi arvostavansa hyvää esimiestä kaikkein eniten. Korkeaa palkkatasoa pitää tärkeänä työhön liittyvänä seikkana 55 prosenttia nuorista. Kaikkein tärkeimpiä työpaikkaan liittyviä motivaatiotekijöitä olivat mielekkäät työtehtävät ja mukavat työkaverit. Kyselyyn vastasi yli 3 000 iältään 17 29- vuotiasta nuorta ja nuorta aikuista eri puolilta Suomea. Nuorissa on paljon heitä, jotka näkevät työelämän pelottavana kovien arvojen ja kilpailun temmellyskenttänä. Työelämää luonnehtivat pätkätyöt, lomautukset, uupuminen ja kiire. Työelämän olosuhteet eivät rohkaise sitoutumaan työnantajaan. Miksi työntekijä antaisi työnantajalle kaikkensa tai edes parastaan, jos se ei kuitenkaan riitä takaamaan työpaikkaa? Jos työ ei motivoi epätyydyttävän työympäristön tai muiden olosuhteiden vuoksi, siihen saatetaan alkaa suhtautua välttämättömänä pakkona : tapana ansaita rahaa, joka mahdollistaa hyvän elämän 12

työelämän ulkopuolella. Sisältöä elämään ei tuo työ vaan harrastukset ja ihmissuhteet. Ihmiset eivät halua pysyä mukana työelämässä nykyistä pidempään, ellei työn tekemisen tapoihin saada aikaan muutoksia. Nuoret, mutta todennäköisesti myös kokeneet työntekijät, odottavat korkealaatuista esimiestyötä. Verkostotaloudessa johtajilta odotetaan toisenlaista otetta kuin auktoriteettijohtamiseen perustuvassa teollisessa yhteiskunnassa. Hyvin suuri osa niin sanotuista uusista työpaikoista on asiantuntijatehtäviä, jotka vaativat tekijöiltään oma-aloitteisuutta, itsenäisyyttä ja itsensä johtamisen taitoja. Asiantuntijoita johdetaan tukemalla, ei käskemällä. Johtajuuden haasteet koskevat yritysten lisäksi kansalaisjärjestöjä ja julkisen sektorin organisaatioita. Väestöliiton syksyllä 2010 julkaiseman tutkimuksen mukaan pienten lasten vanhemmat toivovat joustoa työaikoihin ja mahdollisuutta tehdä lyhyempiä työpäiviä tarpeen mukaan. Työaikojen joustavuus elämäntilanteiden mukaan saattaisi kiinnostaa muitakin työikäisiä ja voisi omalta osaltaan auttaa pidentämään työuria. Osa-aikatyö on Suomessa monia muita Länsi-Euroopan maita vähäisempää johtuen osaksi tarjonnan puutteesta, osaksi siitä, että osa-aikatyötä on tarjolla lähinnä matalapalkka-aloilla, minkä vuoksi palkka ei riitä elämiseen. Osa-aikatyö toisi lisää kaivattuja työntekijöitä ja sitä kautta verotuloja, mikäli sitä olisi tarjolla esimerkiksi eläkeläisille, vajaatyökykyisille ja sairauslomalta työelämään paluuta tekeville. Elintarviketeollisuudessa, kaupan alalla ja hyvinvointipalveluissa podetaan jo nyt työvoimapulaa. Alan yritykset pyrkivät houkuttelemaan nuoria ja opiskelijoita työharjoitteluun ja -valmennukseen jo opiskeluaikana tutustuttaakseen heitä työelämään ja kyseisen toimialan tehtäviin. Myönteistä työnantajamielikuvaa pyritään luomaan kantamalla vastuuta ympäristöstä ja toimimaan muutenkin vastuullisesti. Tutkimusten mukaan ihmisten työmotivaatio kasvaa, mikäli he kokevat voivansa työnsä tai työnantajansa kautta edistää myönteisiä asioita yhteiskunnassa. Kestävään elämäntapaan ja sosiaaliseen hyvinvointiin liittyvät tarpeet luovat tilaa uusille palveluille. Kulutustavaroiden lainauspalvelut lisääntyvät. Kaupungeissa tarvitaan kotitalkkareita ja huoltopalveluja yksin asuville, maaseudulla mökkitalkkarit hoitavat kaupunkilaisten kakkosasuntoja. Vanhuksille tarvitaan yksilöllisesti räätälöityjä palveluja: osa kaipaa lähinnä seuraa, toiset tarvitsevat raskaan sarjan hoitoja ruokapalvelujen lisäksi. Lähes alasta riippumatta työtä tehdään tulevaisuudessa kansainvälisissä verkostoissa. Työntekijöiltä vaaditaan tietoteknologian hallintaa ja jonkinlaista kielitaitoa yhteyksien ylläpitoa ja tiedonvaihtoa varten. Yhteiskunnalliset tarpeet luovat kysyntää niitä tyydyttämään tähtäävälle yritystoiminnalle. Myös Suomessa on alettu keskustella yhteiskunnallisesta yritystoiminnasta. Yhteiskunnallisen yrityksen tarkoituksena on jonkin yhteiskunnallisen teh- 13

tävän hoitaminen kannattavalla liiketoiminnalla. Tehtävä voi liittyä esimerkiksi ihmisten hyvinvoinnin edistämiseen tai ympäristön suojeluun. Yhteiskunnallisessa yrittämisessä ajatellaan, että yritystoiminnalla voidaan tehdä hyvää, ei vain rahaa, mutta hyvää tehdään osana liikeideaa, ei esimerkiksi lahjoituksina yleishyödyllisille organisaatioille. 2.3 Hyvinvointivajeita Suomalaiset voivat keskimäärin hyvin, ja kansalaisten terveydentila on kokonaisuudessaan kohentunut 2000-luvulla. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton julkaiseman Kansalaisbarometri 2009:n mukaan suurin osa, noin 73 prosenttia, suomalaisista täysi-ikäisistä pitää hyvinvointinaan hyvänä tai melko hyvänä. Eniten hyvinvoinnin puutteita on eläkeläisillä ja työttömillä. Eläkeläisten hyvinvointikokemusta alentaa heikentynyt fyysinen terveys, työttömillä kokemus heikentyneistä tulevaisuuden näkymistä. Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan peruslähtökohdat ja -tavoitteet nauttivat edelleen luottamusta Suomessa. Toteutuksen osalta on kuitenkin vajeita: kansalaiset ovat osittain eriarvoisessa asemassa palvelujen saatavuuden ja laadun suhteen. Eriarvoisuutta selittävät esimerkiksi asuinpaikkakunta ja varallisuus. Hyvinvointierojen taustalta löytyy myös muita tekijöitä, kuten sosiaaliryhmä, sukupuoli ja siviilisääty. Terveydentila on yleensä sitä parempi, mitä koulutetumpi henkilö on kyseessä ja mitä korkeammalla ammatillisessa arvoasteikossa hän on. Sosiaali- ja terveysministeriön maaliskuussa 2010 julkaiseman kansanterveyden ja sosiaaliturvan tilaa ja kehitystä kuvaavan sosiaali- ja terveyskertomuksen mukaan suomalaisten hyvinvointia ja terveyttä heikentävät ennen kaikkea epäterveellisten ravintotottumusten ja vähäisen liikunnan aiheuttama ylipaino ja lihavuus, tupakointi, alkoholi ja muut päihteet sekä elintavoista johtuvat sairaudet, kuten sydän- ja verisuonitaudit ja diabetes. Perinteisten elämäntapasairauksien rinnalle ovat nousseet yksinäisyys ja mielen sairaudet, kuten masennus, josta on tullut suurin yksittäinen työkyvyttömyyden syy. Vuoden 2009 Kansalaisbarometrin mukaan yksinäisyyttä on kokenut vähintään satunnaisesti yli puolet suomalaisista. Eniten yksinäisyys tai tunne siitä vaivaa yksin asuvia ja työttömiä aikuisia. Yksin asuvissa on myös paljon vanhuksia. Työttömyys ja työkyvyttömyys aiheuttavat toimeentulo-ongelmien lisäksi muitakin ongelmia, kuten syrjäytymistä, mielialaongelmia ja päihteiden väärinkäyttöä. Syrjäytymiskierre voi alkaa jo hyvin nuorena: yhteiskunnallisen marginalisoitumisen on havaittu siirtyvän sukupolvelta toiselle. Vanhustenhoidon taso ja palvelujen järjestäminen tulevaisuudessa on yksi suurimmista palveluhaasteistamme. Ikääntyneitä ja vanhuksia kannustetaan asu- 14

maan omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Kotona asumisen mahdollistaisi hyvät, asiakkaiden tarpeisiin perustuvat palvelut, mutta toistaiseksi ainakaan pääkaupunkiseudulla avohoidon palvelujen tarjonta ei vastaa kysyntää. Toisaalta vanhusten laitospalveluja pitää kehittää vastaamaan entistä ikääntyneempien asiakkaiden tarpeisiin. Julkinen sektori, erityisesti kunnat, kamppailevat kustannuspaineissa, ja tilanteelle haetaan ratkaisuja tuottavuuden parantamisesta. Tehostamistoimenpiteistä huolimatta julkiset palvelut eivät tulevaisuudessa riitä kattamaan kaikkien kansalaisten kaikkia tarpeita. Yksityisille ja kolmannen sektorin palveluille syntyy yhä enemmän tarvetta ja mahdollisuuksia. Ratkaisuja haetaan myös julkisen sektorin, yritysten ja järjestöjen välisestä yhteistyöstä. Tähän voisi lisätä vielä yksilöt: palvelujen kehittämiseen olisi syytä ottaa mukaan tulevat käyttäjät, jotta palveluja osattaisiin kehittää ja räätälöidä heidän tarpeitaan vastaaviksi. Samalla kun valinnanmahdollisuudet lisääntyvät kasvaa myös henkilökohtainen hyvinvointivastuu. Meidän pitäisi osata valita tarjolla olevista palveluista itselle ja läheisille sopivimmat. Henkilökohtaisen vastuun kantaminen tarkoittaa todennäköisesti myös lisämenoja ja sitä, että yhä useampi hoitaa apua tarvitsevia läheisiään itse. Viimeisen kahden vuoden aikana koettu taloudellinen taantuma pysäytti tuloerojen kasvun. Sitä ennen tuloerot olivat maassamme kasvaneet usean vuoden ajan, ja niiden ennakoidaan lähtevän uudelleen kasvuun taantuman jälkeen. Köyhyys koettelee erityisesti työttömiä, yksinhuoltajia ja pienituloisia perheitä. Toimeentulo-ongelmia on myös pienpalkka-aloilla työskentelevillä yksin asuvilla sekä vanhuksilla. Terveysongelmia ja sosiaalista pahoinvointia ehkäistään tehokkaimmin pitämällä ihmiset kiinni työelämässä tavalla tai toisella ja takaamalla perusturva heille, joille työnteko ei iän tai sairauden vuoksi ole mahdollista. 2.4 Järjestötoiminnan haasteita Kansainvälisissä elintaso- ja kilpailukykyvertailuissa Suomi on menestynyt viime vuosina erinomaisesti. Tulevaisuus on kuitenkin täynnä epävarmuustekijöitä. Millä elinkeinoilla tuotamme vaurautta tulevaisuudessa? Miten rahoitamme julkiset palvelut? Pystyykö kansainvälinen yhteisö sopeuttamaan elämäntapansa luonnon asettamiin rajoihin? Miten tulemme toimeen ikääntyvän väestörakenteen kanssa? Maailma on pysyvästi moniarvoistunut, mikä aiheuttaa hämmennystä ja turvattomuutta. Mistä löytyisi oma paikka, oma heimo, oma arvoyhteisö? Yhdessä tekeminen, tietynlainen talkoohenki, on aina ollut yhteisöjä lujittava voima. Auttamiseen ja vertaistukeen perustuva yhteisöllisyys tarjoaa turvaverkoston muutosten ja ongelmien keskellä. Suurin osa suomalaisista kansalaisjärjestöistä toimii pääosin vapaaehtoisvoimin: paikallistasolla yhdistyksiä ja seuroja johtavat 15

vapaaehtoiset luottamusmiehet ja -naiset, ja harrastustoimintaa ohjaavat vapaaehtoiset valmentajat ja ohjaajat. Palkattuja työntekijöitä löytyy yleensä vasta piirija liittotasolta. Yhteisöllisyys tunne siitä, että kuuluu johonkin ryhmään, joka jakaa samoja arvoja ja tavoitteita lisää sosiaalista pääomaa, turvallisuudentunnetta ja hyvinvointia. Yhteisöllisyyden on sanottu olevan katoamassa. Niin ei välttämättä käy, vaikka yksilöllistyminen onkin eräs aikamme trendeistä. Yhteisöllisyys, sen perusta ja rakenteet kuitenkin muuttuvat ja elävät ajassa. Yhteisöllisyyttä rakennetaan edelleen yhteisten arvojen varaan mutta nykyisin myös yli maantieteellisten ja kulttuurirajojen, kanavina internet ja sosiaaliset mediat. Verkkoyhteisöt ovat tulleet paikallisten yhteisöjen rinnalle mutta eivät korvaa niitä. Perinteisten järjestöjen rinnalle syntyy jatkuvasti uusia verkostomaisia liikkeitä, joista osa hiipuu, kun yhteinen tavoite on saavutettu tai kun innostuneimmat toimijat siirtyvät muille kentille. Osa liikkeistä järjestäytyy yhdistyksiksi, osa jatkaa toimintaansa löyhinä verkostoina. Kansalaisjärjestöt ovat yhteisen toiminnan areenoita. Merkittävä osa järjestöistä on syntynyt jonkin harrastustoiminnan ympärille: sadattuhannet suomalaiset harrastavat liikuntaa, käsitöitä, taiteita, ruuanlaittoa ja muita arkeen iloa ja ihmissuhteita tuovia asioita säännöllisesti. Harrastamiseen liittyvien yhdistysten rinnalla toimii järjestöjä, jotka ovat syntyneet auttamaan ihmisiä heidän ongelmissaan ja tarpeissaan. Tällaisia ovat muun muassa potilasjärjestöt, ystävätoimintaa tarjoavat järjestöt sekä monet valtakunnalliset järjestöt, joiden toiminnasta osa liittyy ihmisten arjen helpottamiseen. Vertaistoiminta on merkittävä osa useimpien sosiaali- ja terveysalan järjestöjen toimintaa. Kansalaisjärjestöt ovat tiedonvälittäjiä. Ne välittävät tietoa kansalaisten tarpeista, ongelmista ja odotuksista poliittisille ja muille yhteiskunnan päättäjille sekä tulkitsevat viranomaisten ja tutkijoiden tuottamaa ja tarjoamaa tietoa kansankielelle auttaen ihmisiä tiedostamaan päätösten merkityksen heidän näkökulmastaan. Tiedonvälitystehtävään liittyy läheisesti osallistuminen ja vaikuttaminen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Tässä työssä näkyy järjestön asiantuntijarooli, mutta asiantuntijuus konkretisoituu lisäksi esimerkiksi järjestöjen tilaamina, tuottamina ja julkaisemina tutkimuksina ja raportteina. Kansalaisjärjestöjä ja kansalaisyhteiskuntaa eriyttävät osallistumistapojen muutokset. Perinteiset järjestötehtävät, kuten hallitustyöskentely, eivät houkuttele entiseen tapaan. Kiireinen työ vaikeuttaa ihmisten sitoutumista pitkäjänteisiin tehtäviin. Sen sijaan toivotaan mahdollisuutta osallistua kertaluontoisiin tapahtumiin, kuten keräyksiin. Vapaaehtoisuuden yksi tärkeimmistä motiiveista on halu auttaa. Auttaminen voi olla säännöllistä taloudellista tukea järjestölle, tavaralahjoituksia tai vapaaehtoistoimintaa, jota järjestöissä on tarjolla monenlaista. Suomalaiset ovat auttajakan- 16

saa: Raha-automaattiyhdistyksen vuonna 2008 teettämän selvityksen mukaan lähes 70 prosenttia suomalaisista on valmiita auttamaan apua tarvitsevia omalla työllään, kuten toimimalla vapaaehtoisena. Enemmistö tutkimukseen vastanneista kertoi auttavansa muita, koska siitä saa iloa. Auttamiseen aktivoivat myös myötätunto ja velvollisuudentunto. Vapaaehtoistoiminnan toivotaan myös tarjoavan elämyksiä: vapaaehtoisena toimiminen antaa tunteen siitä, että ihminen on mukana jossakin itseään suuremmassa, tekemässä hyvää, ehkä luomassa parempaa maailmaa. Selvityksen mukaan noin kolmannes suomalaisista osallistuu johonkin järjestön organisoimaan vapaaehtoistoimintaan. Todennäköisesti halukkaita olisi enemmänkin, jos tehtävät ja tekijät löytäisivät toisensa. Vuoden 2009 Järjestöbarometrin mukaan valtakunnallisissa järjestöissä kansalaistoiminnan elinvoimaisuuden tiellä olevia esteitä pidetään ennen kaikkea sisäsyntyisinä, jolloin toimenpiteitä pitäisi kohdistaa järjestöihin itseensä. Raskaita kokousperinteitä pitää uudistaa sekä sisäistä johtamista ja tulosohjausta kehittää. Valtakunnan tasolla tiedostetaan paikallistoiminnan tuen tarve sekä se, että vapaaehtoistoiminta ja vapaaehtoiset tarvitsevat entistä enemmän tukea. Järjestöjohtajat kokevat, että ammattilaisten asenteissa suhteessa vapaaehtoisiin olisi kehittämisen tarvetta. Paikallisyhdistyksissä yhdistystoiminnan tehostaminen, jäsenistön aktivointi, toiminnan tunnetuksi tekeminen sekä vapaaehtoistoiminnan vahvistaminen nostettiin lähiaikojen tärkeimmiksi kehittämiskohteiksi. Järjestöbarometrin mukaan ulkopuolisista tekijöistä järjestöjä huolestuttaa eniten yleinen taloudellisen tilanteen heikkeneminen ja taloudellinen epävarmuus. Järjestöissä tämä merkitsee useimmiten talouden kiristymistä tai sitä, ettei tulorahoitus lähivuosina ainakaan kasva. Raha-automaattiyhdistyksen avustukset supistuvat tai säilyvät korkeintaan nykytasolla hiukan järjestöstä riippuen. Yleisesti muutostilanne koetaan kuitenkin ennakoitavaksi ja hallituksi, ja monissa järjestöissä on jo käynnistetty toiminnallisia ja organisatorisia uudistuksia. Haasteisiin voidaan vastata kehittämällä johtamiskäytäntöjä sekä keskittymällä järjestön perustehtäviin ja kohderyhmien kannalta olennaisiin asioihin. Hankkeiden rahoituspohjaa pitää myös laajentaa niin, että rahoituksessa ei tukeuduta vain Rahaautomaattiyhdistyksen avustuksiin. Kansalaistoimintaa tapahtuu myös järjestöjen ulkopuolella. Ihmiset ovat lähteneet liikkeelle puolustaakseen lähipalveluja, kuten kirjastoja ja kouluja. Yhdessä rakennetaan jopa kerrostaloja: Helsingin Arabianrantaan valmistui vuonna 2006 seniori-ikäisten oma-aloitteisesti rakennuttama Loppukiri. Vastaavantyyppistä hanketta vie Helsingin Jätkäsaaressa eteenpäin Koti kaupungissa ry - Hem i stan rf. Kansalaisten aktiivinen, oma-aloitteinen toiminta on hyvinvointiyhteiskunnan voimavara. Sitä tarvitaan, koska tulevaisuudessa ihmiset joutuvat todennäköisesti ottamaan nykyistä suuremman vastuun esimerkiksi kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotoiminnasta. Kansalaisaktiivisuus tukee järjestöjen toimintaa, sillä aktiiviset kansalaiset ovat aktiivisia yleensä monilla yhteiskunnan sektoreilla. 17

2.5 Kohti kumppanuuksia? Ajatus siitä, että kansalaisjärjestöt ja yritykset voisivat yhdessä kehittää ratkaisuja kestävän kehityksen ongelmiin, näkyy muun muassa Yhdistyneiden Kansakuntien vuonna 2000 julkaistussa vuosituhatjulistuksessa ja siihen liittyvissä vuosituhattavoitteissa. Kahdeksas tavoite kutsuu erityisesti kansainvälisen kaupan ja talouden toimijoita mukaan muuttamaan kaupan ja talouden pelisääntöjä ja rakenteita köyhien maiden kannalta nykyistä oikeudenmukaisemmiksi. Yrityskumppaneita lähestytään myös YK:n Global Compact -aloitteessa, jonka pääsihteeri Kofi Annan lanseerasi vuonna 2000. Global Compactin tavoitteena on edistää vastuullista yrityskulttuuria ja kannustaa liike-elämää mukaan ratkaisemaan globalisaation ja kestävän kehityksen haasteita. Kumppanuuden taustalla on ajatus siitä, että maapalloa ja sen asukkaita vaivaavien ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan kaikki käytettävissä olevat voimavarat. Järjestöt, yritykset ja julkinen sektori tuovat työhön erilaista osaamista ja asiantuntemusta. Kansalaisjärjestöillä on lisäksi kosketuspinta ruohonjuuritasolle, kansalaisiin, joita ilman kestävää kehitystä ei voida rakentaa. Kansallisella tasolla kumppanuusajattelua on alettu toteuttaa julkisen sektorin ja järjestöjen sekä julkisen sektorin ja yritysten yhteistyöhankkeissa. Yritysten ja järjestöjen välillä esimerkkejä strategisesta, pitkäjänteisestä yhteistyöstä on toistaiseksi vähemmän. Hyvän yhteistyösuhteen rakentaminen edellyttää osapuolilta aitoa halua kumppanuuteen sekä kykyä ylittää erilaisista toimintakulttuureista mahdollisesti johtuvat ristiriidat. Yhteistyön eteen kannattaa nähdä vaivaa, sillä parhaimmillaan se tuottaa myönteisiä tuloksia yrityksille, järjestöille ja yhteiskunnalle sekä kansalaisille. Myönteisiä tuloksia ovat esimerkiksi uudet palveluinnovaatiot hyvinvointisektorilla, energian säästöön liittyvät ratkaisut sekä kansalaisille suunnatut neuvontapalvelut, kansalaisjärjestöjen osaamisen kehittäminen ja se, että järjestön toiminta tavoittaa uusia kohderyhmiä. Yhteistyö ja kumppanuus voivat parhaimmillaan edistää kansalaisten hyvinvointia. Julkisen sektorin pitää edelleen kantaa vastuu kansalaisten terveydenhuollosta ja sosiaalisesta hyvinvoinnista, mutta hyvinvointivastuun toteuttamiseen voidaan hakea monipuolisia tapoja, yhdessä ja erikseen, lähtökohtina kansalaisten tarpeet ja käyttäjälähtöisyys. 18