Ammatillisten tutkintojen tiedotuslehti. syksy 2007

Lähde liikkeelle Ammatillisten tutkintojen tiedotuslehti syksy 2007 Työelämän ja koulutuksen yhteistyö on näyttötutkintojen kivijalka Tutkintojärjestelmän toimivuus ja tuloksellisuus arvioitu s. 8 Tutkinnoilla kehitetään myös työelämää s. 11 Merenkulkualan opetuksen monet vaatimukset s. 24

Toimiva työelämäyhteistyö on ammatillisen aikuiskoulutuksen elinehto Työelämässä ammattitaitovaatimukset kasvavat. Tämä haaste konkretisoituu yritysten toiminnassa ja siitä tulee pitkälti myös ammatillisen aikuiskoulutuksen olemassa olon perusta. Oppilaitosten yhteistyö työelämän kanssa perustuu siihen, että ne kouluttavat uusia osaajia niille aloille, joilla siihen on tarvetta. Samoin on pystyttävä tarjoamaan korkeatasoista yritysten tarpeisiin kohdennettua lisäkoulutusta jo työssä oleville ammattilaisille. Näyttötutkintojen ydinajatus on, että tutkintoihin liittyvässä toiminnassa työelämän ja koulutuksen yhteistyö toimii kaikilla tasoilla. Tämä nyky-yhteiskuntaan erinomaisesti sopiva piirre on siivittänyt tutkintojen osallistujajoukot hyvin suuriksi. Tämän syksyn näyttötutkintomestariseminaarissa FT Jarmo Salo Oulun ammatillisesta opettajakorkeakoulusta antoi tutkintomestareille haasteen siitä, että työelämään ei saa lähettää yhtään näyttötutkinnon suorittanutta, jonka ammattitaito ei ole tutkintoon nähden riittävä. Tämä varmistetaan sillä, että työelämän tutkinnoissa arvioinnin suorittavat ammatillisen osaamisen arviointiin perehdytetyt työnantaja- ja työntekijäarvioijat, opettaja-arvioijien toimiessa tutkinnoissa vaadittavan osaamisen asiantunti- joina ja tiedon välittäjinä työelämästä tutkintotoimikunnille. Opettajien ja työelämän yhteistyöhön panostaminen on tärkeää pitkällä tähtäyksellä. Avainasemassa ovat opettajien lisäksi resursseista päättävät johtoryhmän jäsenet. Ammattikasvatustyön arjessa on otettava realiteettina se, että työelämän edustajilla on usein kiire juuri tämän hetken työssä. Siten yhteistyön muotojen tulee liittyä työpaikan arkeen ja perustehtävään. Meidän täytyy siis oppia näkemään entistä enemmän työ oppimisympäristönä. Parhaimmillaan saamme aikaan aitoa yritysten ja oppilaitosten kumppanuutta. Tuolloin aikuisoppilaitos huolehtii yrityksen henkilöstön kehittämisestä ja yrityksen johto voi paneutua yritystoimintaan. Tämä ihannetila ei kuitenkaan muodostu itsestään. Oppilaitosten ja opettajien tulee olla aktiivisia ja pyrkiä tutustumaan yrityksiin laaja-alaisesti. Mukana ei saa olla valmiita opetussuunnitelmia. Tarpeet ja tavoitteet tulevat aikanaan yrityksen arjesta. Kolmikantaisuudesta eli työelämän ja koulutuksen yhteistyöstä hyötyvät kaikki osapuolet. Sen avulla autetaan koko työelämää menestymään kotimaisessa ja kansainväli- sessä kilpailussa. Palvelualoilla yhteistyö tuottaa yhä parempia palveluja kotimarkkinoille. Tutkinnon suorittajalle tutkinto muodostaa työpaikkavakuutuksen. Nämä asiat muodostavatkin kansantalouden näkökulmasta aikuiskoulutuksen ja koko näyttötutkintojärjestelmän tarkoituksen. Näyttötutkintojärjestelmän alkuperäinen perusajatus oli ja on edelleen: Suomi aidoksi kehittyväksi osaamisyhteiskunnaksi. Tietäminen ei riitä, on osattava. Toivotan menestystä kaikille työelämän ja koulutuksen välisen yhteistyön edistäjille ja siinä jo toimiville. Veikko Ollila 2

SISÄLLYSLUETTELO JULKAISIJA ALVAR Lähde liikkeelle -lehti jakaa näyttötutkintotoimintaan ja ammatillisen aikuiskoulutukseen liittyviä kokemuksia ja ajankohtaista tietoa. Tavoitteena on saada tutkintotoiminta ja sen hyödyt tunnetuksi käytännön työpaikoilla. Pyrimme tiedotuksellamme siihen, että tutkintoja koskeva kiinnostus lisääntyy ja niihin tulee yhä enemmän osallistujia. Tutkintojen järjestäjien työtä pyrimme auttamaan jakamalla uutta ajankohtaista tietoa. PÄÄTOIMITTAJA Veikko Ollila Projektijohtaja ALVAR TOIMITUSSIHTEERI Marja Koivunen Projektisihteeri Pedaklusteri-hanke TOIMITUS Pertti Haanpää Tarja Haapala Petri Kallionpää Jouni Kyllönen Rauno Mäkelä-Lammi Arto Vänttinen ULKOASU JA TAITTO Asser Jaaro PAINOPAIKKA ArtPrint PAINOSMÄÄRÄ 20.000 YHTEYSTIEDOT puh. (09) 53071 AEL, Kaarnatie 4, 00410 Helsinki www.lahdeliikkeelle.info www.alvar.fi ILMOITUSMYYNTI Marja Koivunen (09) 5307 466 marja.koivunen@ael.fi Tarja Haapala (09) 5307 274 tarja.haapala@ael.fi SUORAMARKKINOINTI Mega Oy Toimiva työelämäyhteistyö on ammatillisen aikuiskoulutuksen elinehto... 2 Näyttötutkinto seisoo tukevasti kolmella jalalla... 4 Kolmikantaisuus on näyttötutkintojen kivijalka... 6 Näyttötutkintojärjestelmä arvioinnin kohteena... 8 Tutkinnoilla kehitetään myös työelämää... 11 Näyttötutkintoasiaa nyt myös DVD:llä... 15 Ammattilainenkin tarvitsee lisäkoulutusta... 16 Kirjastovirkailijan paperit taskuun pelkällä työkokemuksella... 20 Vuoden 2007 näyttötutkinto mestari on valittu... 23 Merenkulkijalta on aina vaadittu paljon... 24 Yhteistyöllä saavutetaan parhaat tulokset... 29 Eräopas toteuttaa itseään ja suojelee luontoa... 32 Arviointisopassa on kärpänen... 36 Utbildning för bedömare i vasa... 40 Liikkeessä mukana -hakemisto... 43 Hyvä tietää... 46 Toimitamme yhteistyökumppaneillemme ensimmäisen toimituksen toistaiseksi veloituksetta. Sen jälkeen perimme toimitus- ja postituskuluja seuraavasti: 10 kpl 10 + alv 22 % 20 kpl 20 + alv 22 % 50 kpl 40 + alv 22 % 100 kpl 70 + alv 22 % 150 kpl 100 + alv 22 % 200 kpl 130 + alv 22 % seuraavat 100 kpl +60 + alv 22 % ILMOITUSHINNAT 1/1 sivu (178 x 242 mm) 2000 + alv 22 % ½ sivu (178 x 120 mm) 1200 + alv 22 % ¼ sivu (87 x 120 mm) 900 + alv 22 % Hakemistosivu Liikkeessä mukana (L 90 mm. x K 50 mm) 250 euroa + alv 22 % ISSN 1239-6540 3

Näyttötutkinto seisoo tukevasti kolmella jalalla Työelämän ja oppilaitosten yhteistyö eli kolmikantaisuus on näyttötutkintojärjestelmän kulmakivi. Toimiva yhteistyö takaa tutkinnon arvostuksen työmarkkinoilla sekä helpottaa molempien osapuolten työtä. TEKSTI JA KUVAT: ARTO VÄNTTINEN Suomalaista näyttötutkintojärje s tel mää on kehitetty alusta alkaen työelämälähtöisesti ja se on varmistanut tutkinnon arvostuksen yritysmaailmassa. Oppilaitosverkosto ja koulutuksen infrastruktuuri ovat kuitenkin lähes kokonaan yhteiskunnan ylläpitämiä ja rahoittamia. SAK:n koulutusasiantuntija Jari-Pekka Jyrkänteen mukaan näyttötutkinnon kolmikantaisuus ilmenee siinä, että työelämän asiantuntijuus on vahvasti mukana aikuisten tutkintojärjestelmässä. Tässä mielessä meidän systeemi poikkeaa esimerkiksi Keski-Euroopasta. Siellä eri elinkeinoilla on omia yleensä huippuammattilaisiin keskittyvää koulutusta. Suomessa tällainen ei ole mahdollista ja siksi kolmikantayhteistyö on erityisen tärkeää, SAK:n Jyrkänne toteaa. Jyrkänteen mukaan yhteistyö on viety erittäin pitkälle, kun näyttötutkintojen laadunvalvonta on kolmikantaelinten eli tutkintotoimikuntien vastuulla. Aikuiskoulutus poikkeaa tässä nuorisoasteen koulutuksesta, jossa järjestäjä vastaa opetuksen laadusta. Uskoisin, että tämä on suunta, johon ammatillisessa koulutuksessa mennään tulevaisuudessakin. Laadunvarmistus jää yhä enemmän työmarkkinaosapuolten vastuulle. Sen vuoksi on kehitettävä järjestelmiä, joiden avulla tutkinnot saadaan yhteismitallisiksi oppilaitoksesta riippumatta, Jyrkänne sanoo. Työelämälähtöisyys tuo arvostusta EK:n koulutusasiantuntija Heikki Suomalaisen mukaan näyttötutkintojärjestelmä kehitettiin alusta alkaen rakenteellisesti sel- laiseksi, että se vastaa työelämän odotuksia. Kolmikanta on ollut kehitystyössä alusta asti mukana. Tutkinnon arvostuksen kannalta on ollut tärkeää, että tutkinnot ja niiden osat johdettiin työelämästä. Tutkinnon suorittajalle ei myöskään asetettu mitään pohjakoulutusvaatimuksia, Suomalainen sanoo. Tärkeässä roolissa ovat olleet kolmikantaisesti muodostetut tutkintotoimikunnat, jotka vastaavat tutkinnoista. Niissä työelämällä on enemmistö, kun palkansaajat ja työnantajat yhdessä muodostavat kaksi kolmasosaa niiden kokoonpanosta. Kun tutkintotoimikunnissa istuu enemmistö työelämän edustajia, niin silloin ongelmatilanteissa katseet on käännettävä itseensä ja korjattava epäkohdat. Tämä on erittäin arvokas ja käytännössä tärkeä asia, Suomalainen jatkaa. Työelämän tarpeet huomioitava Suomalaisen mukaan yritysten kannalta on tärkeää, että tutkinnot vastaavat työelämässä vaadittavia työkokonaisuuksia. Myös opiskelun tehokkuus hyödyttää sekä opiskelijaa että työnantajia, kun koulun penkillä ei tarvitse istua turhaan. Suomalainen nostaa esimerkkinä esiin rakennusalan, jonka tilanne on yhteistyön tekemisen kautta parantunut merkittävästi. Rakennusalalla työsuhteiden luonteesta johtuen tutkintopaperit ovat tärkeitä. Työntekijät liikkuvat paljon, ja molemmat osapuolet hyötyvät siitä, että työntekijällä on paperit, johon työnantaja voi luottaa. Näyttötutkintosuoritusten lisääntyessä SAK:n koulutusasiantuntija Jari-Pekka Jyrkänne uskoo, että näyttötutkintojen laadunvarmistus siirtyy tulevaisuudessa yhä enemmän työelämän vastuulle. yhteistyö on mutkistunut, koska tutkintotoimikuntien työ vie yhä enemmän aikaa. Toimikuntatyötä hoidetaan oman työn ohessa, joten se kuluttaa sekä työntekijän että työnantajan työaikaa. Tämän takia jäsenten löytäminen toimikuntiin ei aina ole helppoa. Työnantajapuolella pyritään myös aina löytämään henkilöitä, jotka ovat innostuneita ottamaan tehtävän vastaa. Näin toimikuntien toiminta pysyy varmemmin laadukkaana, Suomalainen toteaa. Toimialakohtainen yhteistyö kannattaa Jyrkänne peräänkuuluttaa toimialakohtaista yhteistyötä. Sen avulla saadaan työmarkkinaosapuolten välille yhteisymmärrys, että uuteen osaamiseen on panostettava. Toimialakohtainen vuoropuhelu aloitettiin pari vuotta sitten Lauri Ihalaisen aloitteesta. Vuoropuhelun tarkoituksena on katsoa yhdessä tulevaisuuteen ja sopeutua aktiivisesti sen tarjoamiin haasteisiin. Maailmanlaajuisen työnjaon uudelleen järjestyminen tarkoittaa, että meilläkin tunnistetaan selvästi niin sanotut iltaruskon alat. Näillä aloilla globaalin talouden kehitys tulee pyyhkäisemään tuotannon pois sen takia, että se ei kannata. On kuitenkin tärkeää myös miettiä mikä alalla on kasvussa ja mitkä uudet tuotanto- 4

EK:n aikuiskoulutusasiantuntija Heikki Suomalainen haluaa, että tutkintotoimikuntien toimintaedellytykset turvataan myös tulevaisuudessa. menetelmät voivat nostaa tuotteen laatua niin paljon, että tuotanto Suomessa on kannattavaa ja siihen kannattaa investoida, Jyrkänne aprikoi. Tieto hyödyksi koulutuksessa Jyrkänteen mielestä vuoropuhelun täytyy olla jatkuvaa. Sitä kautta syntyy tietoa, jota voidaan hyödyntää koulutuksen kehittämisessä. Tietoa käyttävät toimialakohtaiset koulutustoimikunnat, jotka vastaavat muun muassa tutkintojen perusteiden ajantasaisuudesta. Näyttötutkintopuolella iso haaste on vanhojen tutkintojen päivittäminen. Järjestelmän pitäisi elää niin, että kymmenen vuotta sitten tutkinnon suorittanut voisi vaivattomasti pätevöittää ammattitaitoansa lisämoduulilla, Jyrkänne suunnittelee. Nykyisin osaamisen päivitys hoidetaan lyhytkestoisella koulutuksella, jonka yritykset usein järjestävät. Jyrkänteen mukaan olisi syytä pohtia pitäisikö täydennyskoulutus tuoda tutkintojärjestelmän sisään. Myös Jyrkänne pitää rakennusalaa hyvänä esimerkkinä kolmikantayhteistyön toimivuudesta. Ala oli pitkään yksi vähiten arvostetuista ammatillisessa koulutuksessa. Rakennusalalla on nähty miten yhteistyö nostaa alan arvostusta. Nykyisin tulijoita joudutaan jo karsimaan ja muutos aikaisempaan on ollut iso 70- ja 80-luvuilta. Työmarkkinaosapuolten vastuulle on pitkälti jätetty tutkintojen laadun varmistaminen. Se on ollut viisas ratkaisu ja vaikuttanut siihen, että tutkintoja arvostetaan, Jyrkänne lausuu. Toimikuntatyötä kehitettävä Tulevaisuuden haasteena Suomalainen pitää tutkintotoimikuntien työn kehittämistä niin, että Opetushallitus pystyy palvelemaan yhä paremmin toimikuntia. Samalla työn määrän kasvua on seurattava ja mietittävä mitä tehdään, jos toimikuntatyöstä muodostuu jo puolipäiväistä. En kuitenkaan usko, että näyttösuoritusten määrä tulee seuraavan kymmenen vuoden aikana kasvamaan samaa tahtia kuin viime vuosina. Siinä tulevat vastaan jo Suomen väestörajat, Suomalainen laskee. Näyttötutkintojärjestelmä on kuitenkin työelämälle erittäin tärkeä nyt ja tulevaisuudessa. Sitä on kuitenkin jatkuvasti kehitettävä, koska mikään ei koskaan ole täydellistä. Suomalaisen mukaan työnantajien ja palkansaajien tavoitteet näyttötutkintojärjestelmälle ovat samansuuntaiset. Kaikkien osapuolten yhteinen tavoite on, että järjestelmä vastaa työelämän tarpeisiin. Nykyisin työntekijät vaihtavat työpaikkaa yhä useammin, ja näyttötutkintojen avulla heidän on mahdollista kouluttautua uudelleen nopeasti, Suomalainen tiivistää. Työntekijäjärjestöt ovat yksi kolmikannan kulmakivistä. Tasapainoisiin ratkaisuihin tarvitaan myös työnantajien ja oppilaitoksen panokset. Opiskelu osaksi työuraa Jyrkänne pitää jatkossa tärkeänä, että opiskelu ja lisäpätevyyden hankkiminen saadaan normaaliksi osaksi työuraa. Julkisen talouden liikkumatila on kuitenkin aika kapea eikä valtio voi kustantaa kaikkea. Tarvitaan työelämän aktiivista panosta, jotta asiassa päästään eteenpäin. Suomessa on vielä liikaa se asetelma osaamispuolella, että yritykset odottavat valmista työvoimaa lyhyellä toimitusajalla. Jos kulttuuri ei muutu, niin silloin tulee ongelmia. Esimerkiksi, kun telakalla takavuosina alettiin tehdä alumiinista laivojen ylimpiä kerroksia, tarjouksiin kyllä laskettiin uudet työvälineet, mutta ei uuden osaamisen hankintaa, Jyrkänne summaa. 5

Kolmikantaisuus on näyttötutkintojen kivijalka Kolmikantaiseen yhteistyöhön ja sen toimivuuteen on syytä kiinnittää erityistä huomiota, on kyseessä sitten koko järjestelmää koskevat kehittämistehtävät tai yksittäisen näyttötutkinnon suorittajan tutkintosuorituksen arviointi. TEKSTI: JOUNI KYLLÖNEN Näyttötutkintojärjestelmä otettiin käyttöön vuonna 1994, ja nyt on takana 13 toimintavuotta. Nykyiset suuntaviivat aikuisten näyttötutkintojärjestelmälle vahvistettiin vuonna 1998, kun laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta (L 631/1998) tuli voimaan. Lain keskeisimpiä kohtia ovat säädökset, joissa korostetaan, että tutkinnoissa ja koulutuksessa tulee erityisesti ottaa huomioon työelämän tarpeet ja että näyttötutkintoja tulee suunnitella ja järjestää yhteistyössä elinkeino- ja muun työelämän kanssa. Näin vahvistettiin kolmikannan ehdottomuus näyttötutkintojärjestelmässä ja sen kehittämisessä. Näyttötutkintojärjestelmä on laadunvarmennusjärjestelmä, jossa henkilön ammatillinen osaaminen voidaan kansallisesti tunnustaa riippumatta siitä, miten henkilö on osaamisensa hankkinut. Tutkintojen riippumattomuus ammattitaidon hankkimistavasta sekä ammattitaidon osoittaminen tutkintotilaisuuksissa ovat näyttötutkintojärjestelmän keskeisiä periaatteita. Mutta toimiakseen uskottavasti ja vakuuttavasti myös työmarkkinoiden tarpeisiin tarvitaan kolmikantayhteistyötä. Kolmikantayhteistyöllä tarkoitetaan näyttötutkintojärjestelmässä työnantaja-, työntekijätahojen ja opetusalan tiivistä yhteistyötä mm. tutkintorakenteesta päätettäessä, tutkinnon perusteita laadittaessa, tutkintotilaisuuksia suunniteltaessa, tutkintosuorituksia arvioitaessa sekä koko ammatillisen tutkintojärjestelmän kehittämisessä. Kuten edellä olevista tehtävistä on havaittavissa, kolmikannalla on hyvin merkittävä rooli kaikissa näyttötutkintojärjestelmään kuuluvissa tehtävissä. Siksi kolmikannan toimivuuteen on syytä kiinnittää erityistä huomiota, on kyseessä sitten koko järjestelmää koskevat kehittämistehtävät tai yksittäisen näyttötutkinnon suorittajan tutkintosuorituksen arviointi. Näyttötutkintoihin osallistuu kuluvana vuonna yli 60 000 näyttötutkinnon suorittajaa. Kun vielä otetaan huomioon suoritettavien tutkinnon osien määrät, järjestetään vuosittain maassamme lähes 200 000 tutkintotilaisuutta. On selvää, että näinkin laajamittainen toiminta asettaa kolmikannalle vaatimuksia, miten yhteisesti sovitut pelisäännöt käytännössä toimivat. Suorittajamäärien kasvu on herättänyt kysymyksiä, kuinka kauan nykyisillä kolmikantayhteistyön toimintamalleilla selvitään tutkintotilaisuuksien järjestämisessä ja tutkintosuoritusten arvioinnissa. Tutkintotilaisuuksien suunnitteluun on ollut vaikea saada työelämän edustajia etenkin, jos suunnittelu on tapahtunut jossain muualla kuin heidän työpaikoillaan. Työelämän edustajat mielellään kommentoivat näyttötutkintojen järjestämissuunnitelmaa, mutta uusien toimintamallien ideointiin, suunnitteluun ja toimeenpanoon ei tahdo löytyä kiinnostusta ja aikaa. Jos työelämän edustajat antavat oman työpanoksensa näyttötutkintojen suunnitteluun ja pääsääntöisesti vielä oman leipätyönsä ohella, on jo myönteinen suhtautuminen nähtävä positiivisena merkkinä. Toimivien näyttötutkintojen ja tutkintotilaisuuksien järjestämisen suunnittelussa tarvitaan kolmikantaista verkostoa, jonka edustajat ovat myönteisesti, avoimesti ja kehittymishaluisesti suhtautuneet näyttötutkintoihin. Hyvien tulosten aikaansaaminen edellyttää kuitenkin koulutuksen ja tutkinnon järjestäjältä pitkäaikaista yhteistyötä sekä peräänantamatonta tahtoa löytää oikeat yhteistyön muodot. Näyttötutkintotoiminnan hyötyjä on vaikea nähdä, jos pyrkii tarkastelemaan asiaa vain yhdestä näkökulmasta. Vaikka taloudelliset tekijät ovat usein jopa ensisijaisia, ovat myönteiset kokemukset näyttötutkinnoista merkittävämpiä työelämän edustajille, jos ja kun he havaitsevat niin sanotusti metsän puilta. Työelämän edustajat arvostavat, että heidän osaamistarpeitaan kuunnellaan ja heillä on siten mahdollisuus vaikuttaa alan tulevaisuuden osaajiin. Yhteistyön sydän on siinä, että työelämän edustajat saavat omaan yritykseensä tai henkilökohtaiseen osaamiseensa sellaista lisäarvoa, jolla on toiminnallista ja tuloksellista vaikutusta. Näitä lisäarvoja voivat olla mm. uudet ja jäsennetymmät työskentelytavat, työprosessien 6

kehittyminen ja tuotekehityksen aktivointi. Tutkinnon järjestäjän ei kannata pyrkiä hyötymään yhdestä työelämän asiantuntijasta niin totaalisesti, että hän kunnianhimoisena turhautuu ja ahdistuu odotusten paineessa. Kolmikantayhteistyö vaatii tutkinnon järjestäjältä suunnitelmallisuutta ja roolitusta yhteistyön tehostamiseksi. Jotta näyttötutkintotoiminnan vastuut ja työn organisointi saadaan toimimaan kolmikantayhteistyössä onnistuneesti, tutkinnon järjestäjä tarvitsee hyvin laaditun ja käytännössä toteutettavan näyttötutkintostrategian. Organisoidut toimintaprosessit selkiyttävät tutkinnon järjestäjän näyttötutkintotoimintaa ja lisäävät toiminnan luotettavuutta sekä sitä kautta myös työelämän asiantuntijoiden halukkuutta työskennellä tutkinnon järjestäjän kanssa. Laajasta asiantuntijaverkosta on suuri apu kolmikantayhteistyötä suunniteltaessa ja toteutettaessa. Kolmikantaista yhteistyötä tarvitaan useissa eri näyttötutkintotoiminnan vaiheissa. Näyttötutkinnon järjestämissuunnitelman laadinnassa mukana olevilta työelämän edustajilta edellytetään kokemusta näyttötutkinnoista ja koko järjestelmästä. Heidän on osattava tarkastella näyttötutkinnon järjestämissuunnitelman laadintaa kokonaisuutena. Heidän keskeisenä tehtävänä onkin huolehtia ja varmistaa, että suunnitelmassa esitetyt toimintamallit ovat työelämälähtöisiä ja ammattitaidon osoittamistavat vastaavat työelämässä edellytettävää osaamista. Tutkintosuoritusten arvioinnissa kolmikannan yhteistyön tulee olla saumatonta. Onhan kyseessä koko näyttötutkintotoiminnan keskeisin asia näyttötutkinnon suorittajan ammattitaidon arviointi. Kaikilla kolmikannan edustajilla tulee olla vankka työkokemus kyseisen tutkinnon ammattialasta ja työtehtävistä. Arvioijan oma monipuolinen ja kattava kokemus ammattialalta auttaa ymmärtämään näyttötutkinnon suorittajan työskentelyä ja työn taustalla olevaa tiedon hallintaa. Arvioijien ammatti- ja arviointiosaamisen kokemus auttaa heitä tekemään jäsennettyjä ja perusteltuja arviointiesityksiä monipuolisesti tuotetun arviointitiedon pohjalta. Niinpä näyttötutkintojen arviointiin soveltuvien henkilöiden rekrytointi on ensiarvoisen tärkeää. Näyttötutkintojen suorittajamäärien kasvu ei ole tapahtunut sattumalta. On selvää, että hyvin järjestetyt tutkintotilaisuudet toimivat parhaiten näyttötutkintojen hyötyjä osoittavina tapahtumina. Suuremmat volyymit eivät kuitenkaan takaa tutkintojen laadukkuutta, jolleivät näyttötutkintotoiminnassa mukana olevat tahot tee aidosti ja rakentavasti yhteistyötä. Näyttötutkintojärjestelmässä kolmikantaisuus perustuu toimijoiden keskinäiseen kunnioitukseen, arvostukseen ja sitoutumiseen yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Tällä yhteistyöllä luodaan edellytykset elinikäiselle ammatillisen osaamisen kehittämiselle monipuolisesti eri koulutuksen menetelmin ja varmistetaan tutkinnon suorittajien ammattitaidon ajantasaisuus näyttötutkinnoilla. 7

Opetusministeriön toimeksiannosta koulutuksen arviointineuvosto on kaksivaiheisena tehnyt selvityksen ammatillisesta aikuiskoulutuksesta ja myös vapaasta sivistystyöstä. TEKSTI: PROFESSORI REIJO RAIVOLA, TAMPEREEN YLIOPISTO Näyttötutkintojärjestelmä arvioinnin kohteena Ensimmäinen tehtävä koski aikuisten opiskelumahdollisuuksia ja koulutuksen järjestäjäverkon toimintaa toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa (Koulutuksen arviointineuvoston julkaisuja 15) ja toinen sitä, miten näyttötutkintojärjestelmä kykenee ottamaan huomioon työelämän tarpeet, millaisia kehittämistarpeita on olemassa ja mitkä tekijät (erityisesti lainsäädäntö, rahoitusjärjestelmä ja järjestämistavat) vaikuttavat näyttötutkintojärjestelmän tulokseen, esimerkiksi kokonaisten tutkintojen suorittamiseen, opiskeluaikoihin ja opiskelun henkilökohtaistamiseen. Aineistonaan arvioinnin tehnyt työryhmä käytti tehtävässään eri lähteiden julkaisemia tilastoja, julkaistuja dokumentteja, haastatteluja ja jälkimmäisessä tehtävässä tutkintotoimikunnille ja koulutuksen järjestäjille kohdistettua laajaa kyselyä, jossa oli runsaasti avoimia osioita vastaajien ennalta luokittelemattomien mielipiteiden saamiseksi esiin. Lähtökohtinaan työryhmän raportti esittelee tehtävänannossakin esiin tulleita, ongelmiksi katsottuja seikkoja. Tutkintojärjestelmän perusidea, osaamisen hankkimistavasta riippumattoman ammatillisen osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen, uhkaa jäädä toteutumatta, koska vain alle viisi prosenttia tutkintoon yltäneistä suorittaa tutkinnon ilman oppilaitosten järjestämää valmistavaa koulutusta. Oppilaitoskeskeinen koulutus on siis uusiintumassa uudessa kuosissa. Koulutukseen osallistuneiden määrään verrattuna suoritettujen tutkintojen määrä on ennakoitua selvästi pienempi. Esimerkiksi vuonna 2000 valmistavassa koulutuksessa opiskelleista miehistä suoritti tavoitteena olevan ammattitutkinnon vuoden 2004 loppuun mennessä vain 40 prosenttia ja parhaimmillaankin suoritusprosentti oli 58 (naisilla perustutkinto). Erot koulutusalojen välillä ovat suuret. Tekniikan ja liikenteen alalla koulutukseen osallistuneista suoritti ammattitutkinnon 35 prosenttia, kun sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla vastaava prosenttiluku oli 73,5. Tutkinnon suorittaneiden työllistymisluvutkaan eivät olleet kovin rohkaisevia. Vuosina 2000 2004 oppilaitosmuotoisen perustutkinnon suorittaneista oli 2004 lopussa työllisiä 64 prosenttia, oppisopimusmuotoisen suorittaneista 89. Sama suhde vallitsi myös ammattitutkinnon ja erikoisammattitutkinnon kohdalla, jossa luvut olivat 75 ja 92 prosenttia. Yleensäkin oppilaitosmuotoinen koulutus johtaa tavallisemmin kuin oppisopimusmuotoinen välittömään lisäopiskeluun. Oppisopimusopiskelijoista opintojaan jatkaa 3 prosenttia, kun vastaava luku oppilaitospuolella oli 13. Arviointiraportissa työryhmä pohtii valmistavan koulutuksen järjestämistä, erityisesti tutkinnon kahden osan, valmistavan koulutuksen ja osaamisen osoittamisen, suhdetta, eri intressiryhmiä edustavien arvioijien roolia ja tutkinnon työelämälähtöisyyttä sekä tutkinnon perusteiden pitämistä ajan tasal- 8

la. Tutkinnon ja sen osien suorittamisen henkilökohtaistamisen ongelmia ja vaikeuksia pohditaan laajasti. Eri toimijoiden (opetusministeriö, Opetushallitus, tutkintotoimikunnat ja koulutuksen järjestäjät) roolia, tehtäviä ja vastuita tarkastellaan eri näkökulmista. Rahoitusta ja sen ongelmien esiin nostamia mielipiteitä kuvataan perusteellisesti. Vastaajia pyydettiin myös nostamaan esiin kehittämiään hyviä käytänteitä tutkinnon organisoimisessa ja henkilökohtaistamisen toteuttamisessa. Perusteellisia vastauksia tuottivat myös kysymykset järjestelmän vahvuuksista, heikkouksista ja kehittämistarpeista. Raportista syntyi liiankin perusteellinen siitä syystä, että siinä on annettu runsaasti tilaa vastaajien omalle puheelle suorien lainauksien muodossa. Ne tekevät raportin raskaaksi lukea, mutta toisaalta tarjoavat kullekin valintansa mukaan mahdollisuuden perehtyä tarkasti vastaajien tuntemuksiin. Lyhyessä artikkelissa ei ole mahdollisuutta tarkastella raportin eri lukujen sisältöä edes kursorisesti, mikä tietenkin olisi tarpeen, koska nämä luvut muodostavat perustan vedetyille johtopäätöksille. Työryhmän johtopäätökset ja kehittämisehdotukset Hyvin toteutettu näyttöjärjestelmä vaatii paljon resursseja eikä nykyinen rahoitusmäärältään ja kohdentumiseltaan mahdollista kaikille koulutuksen järjestäjille näyttöjen henkilökohtaistamista riittävässä määrin. Erityisopiskelijoiden ja maahanmuuttajien tarpeiden huomioimiseen ei ole riittävästi resursseja. Monen kyselyyn vastaajan mielestä näyttötutkintotoiminnalle tarvitaan oma rahoitus. Nyt se rahoitetaan osana valmistavaa koulutusta. Työelämästä suoraan näyttöihin ilman valmistavaa koulutusta tulevien näyttöjen järjestäminen on vaikeaa ilman riittävää rahoitusta. Jos koulutuksen järjestäjä ei itse järjestä näyttöä, sen ostaminen ulkopuolelta tulee kalliiksi. Rahoitusjärjestelmä tukee siis oppilaitoskeskistä toimintaa. Tämä tekee vaikeaksi työelämälähtöisyyden ja hankkimistavasta riippumattoman osaamisen tunnustamisen painottamisen. Vaihtoehtona on esimerkiksi osan rahoitusta osoittaminen työelämän organisaatioille. Näyttöjen kustannukset vaihtelevat aloittain tämä olisi huomioitava paremmin rahoituksessa. Rahoitus ja kustannusten korvaustaso eivät edistä riittävästi työelämän parista tulevien arvioijien rekrytoimista ja koulutusta eivätkä työpaikoilla tapahtuvaa panostusta näyttöihin. Tutkintotoimikuntien oma rahoitus on riittämätöntä, mikä vaikeuttaa jäsenten pysymistä ajan tasalla ja edellyttää liiaksi talkootyyppistä sitoutumista. Näyttötutkintotoimikuntien riittämättömät resurssit vaikeuttavat selvästi niiden tehtävien suorittamista. Yleisiä huomioita näyttötutkintojärjestelmästä Opetussuunnitelmaperusteisen järjestelmän ja näyttötutkintojärjestelmän ja toisaalta dynaamisen elinkeinoelämän tarpeiden välillä on jännitteitä ja epätasapainoa monissa kohdin. Tutkintojärjestelmä kolmine tasoineen (pt, at, eat) ei muodosta loogista jatkumoa eikä kokonaisuutta. Tutkintojen avaamat jatko-opintomahdollisuudet eivät myöskään ole kokonaiskoulutusjärjestelmään oikeudenmukaisesti synkronoituja. Ns. asemointityöryhmä on kahdessa raportissaan käsitellyt asiaa ja tehnyt kehittämisehdotuksia. Koulutusohjelman opetussuunnitelman perusteiden osa 1 sisältää monia sellaisia tavoitteita ja arviointiperusteita, joita on vaikea, ellei mahdoton todeta ilman valmistavaa koulutusta suoritetussa näyttötutkinnossa. Valmistavassa koulutuksessakaan taas ei ole pakko järjestää perustutkinnon yhteisiä opintoja, mutta niiden tavoitteet tulee ottaa huomioon opetuksen järjestelyissä. Epäloogista! Tavoitteiden saavuttamisen toteaminen on vaikeaa ilman valmistavaa koulutusta tutkintoa suorittavalla. Osaamispainotteinen terminologia ja ammattitaidon näkeminen painotetusti teknisinä hallintataitoina kaventavat ammatillisesta koulutuksesta annetun lain tavoitteenasettelua. Ammatillisen koulutuksenkin tulisi tukea kehittymistä tasapainoiseksi ihmiseksi ja kansalaiseksi, antaa jatko-opintokelpoisuus, tukea harrastusten ja persoonallisuuden kehittämistä sekä edistää elinikäistä oppimista. Opetussuunnitelmaperusteinen tai valmistava koulutus antaa näiden tavoitteiden edistämiseen ja saavuttamisen toteamiseen aivan toisenlaiset mahdollisuudet kuin ilman niitä lyhyenä validointiprosessina suoritettu näyttötutkinto. Valmistavaa koulutusta ei siis pidä nähdä järjestelmän perusidean loukkaamisena. Näyttötutkintoina suoritettujen perustutkintojen arvioinnissa noudatetaan ammatillisen peruskoulutuksen arviointiasteikkoa 1 5. Vasta kiitettävän (5) suoriutumisen katsotaan tuottaneen osaamista, jota työelämässä toimiminen ja sen kehittäminen edellyttävät. Tyydyttävä taso (1 2) vastaa tasoa, joka on hankittava työllistyäkseen. Viesti työelämään on kummallinen. Tutkintotodistus osoittaa, että työhön tulisi ottaa, mutta viestii samalla työnantajalle, että pyrkijä ei vielä ammattiaan hallitse. Arvioinnin logiikka ja ilman selvää kumulatiivista jatkumoa ammatillisten tutkintotasojen välillä johtavat tarkastelemaan perustutkintoja ainoastaan työelämään orientoivana, eräänlaisena valmistavana koulutuksena. Osaavasta työvoimasta kilpailuun, työvoiman tarjonnan vähenemiseen ja elinkeinorakenteen muutokseen sopeutumiseen näin alhainen vaatimustaso ei riitä. Työsuhteiden epävakaus ja pitkät työttömyyskaudet eivät tarjoa mahdollisuutta työssä ja työstä oppimiseen. Opinnollisesti haasteelliset ryhmät, jotka tarvitsevat erityistukea koulutuksessaan, joutuvat turvautumaan pitkään valmistavaan koulutukseen, joka alkaa muistuttaa perinteistä oppilaitoskeskeistä koulutusta. Varsinkin pienissä yrityksissä työskennelleiden työnkuva on epäselvä. He ovat tehneet hyvinkin monenlaisia tehtäviä, joita ei voi sisällyttää mihinkään tiettyyn ammattiin. Mistä he saavat perusteen tiettyyn ammattikoulutukseen hakeutumiseen ja miten määritellään näyttötutkinnon perusteista heidän käytännön kautta hankkimansa osaaminen? Yritysten odotukset saman ammattinimikkeen haltijalle vaihtelevat yritysten sangen heterogeenisen toiminnan vuoksi. Työelämän moninaisuus on johtamassa myös tutkintojen määrän paisumiseen ja samalla sisältöjen kapea-alaistumiseen, toisin sanoen siihen, mistä peruskoulutuksessa 1970- ja 1980-luvulla pyrittiin irti. Ammatilliset siirtymät ja ammatinvaihdot käyvät yhä yleisemmiksi. Jäykkä tutkintorakenne, jossa tutkinnon perusteet uudistetaan harvoin kokonaisuuksina eikä moduuleittain, ei pysy työelämän muutoksen tah- 9

dissa. Järjestelmä ei kykene tarkoituksenmukaisesti tekemään eroa peruskoulutettavien, uudelleen koulutettavien, täydennyskoulutettavien ja jatkokoulutettavien tarpeiden välillä. Henkilöstökoulutuksen ja tutkintotavoitteisen formaalin koulutuksen yhteensovittamisessa on vielä paljon tehtävää. Näyttötutkintojärjestelmä, varsinkin suoraan näyttötutkintoon tulevien osalta, on konservatiivinen. Se nojaa menneisyydessä hankittuun osaamiseen ja tämän hetkisten tarpeiden mukaiseen osaamisen mittaamiseen. Valmistautuminen työn vaatimusten kohtaamiseen edellyttää proaktiivista, tulevaisuuteen tähtäävää, strategista osaamisen ennakointia koulutushetken taktisen osaamistarpeen tyydyttämisen ohella. Jokainen näyttötutkinto on myös uniikki, mikä vaikeuttaa paikallisten innovaatioiden leviämistä. Näyttöaineistoon tulisikin valita luovaa suunnittelua ja ennakointia vaativia kehittämistehtäviä rutiinisuoritusten asemasta. Valmiit ja pysyvät rakenteet luokituksineen jatkavat ekspansiivisen ja tarjontakeskeisen koulutuspolitiikan aikaa. Kohonnut koulutustaso, joka näkyy mm. siinä, että yhä harvempi on jättänyt koulutuksensa oppivelvollisuuskoulun varaan, tuottaa järjestelmälle yhä vaativampia asiakkaita, jotka etsivät koulutuksesta juuri omien tarpeittensa tyydyttäjää. Yritykset haluavat kytkeä tiivisti yhteen henkilöstönsä kehittämisen ja yhteiskunnan tarjoaman formaalin koulutuksen sekä järjestelmän reagointia just on time. Aina niidenkään näkökulmasta paras ratkaisu ei ole kokonainen tutkinto. Yritykselle saattaa olla virheinvestointi osallistua usean työntekijän monien vuosien koulutusjärjestelyihin ja -kustannuksiin. Työntekijä on vapaa hyödyntämään lisääntyneen inhimillisen pääomansa toisen työnantajan palveluksessa. Pohdittava myös on, onko koko tutkinnon suorittamatta jättäminen osoitus järjestelmän toimimattomuudesta, jos koulutettavan alkuperäinen tavoite ja koulutukseen hakeutumisen motiivi ei ole tutkinnon suorittaminen vaan osaamisen päivittäminen. Järjestelmä ei voi luottaa pelkästään valistuneiden yksilöiden hyväntahtoisuuteen vaan sen on tarjottava kannusteita ja sekä välittömiä että pitkän tähtäyksen hyötyjä kaikille osapuolille palkkiona sitoutumisesta. Aikuisten ammatillinen koulutus on osa työelämän yleistä kehittämistä. Näyttötutkintojärjestelmä antaa siihen todennäköisesti paremmat mahdollisuudet kuin puhtaasti oppilaitoskeskeinen järjestelmä. Kysymys lieneekin tasapainosta ja vastuunjaosta oppilaitosten ja yritysten välillä: miten käyttää oppilaitosten suurta henkilöstökapasiteettia optimaalisesti työelämän kokonaisvaltaiseen kehittämiseen niin, että näkökulma on koko ajan yritysten, opiskelijoiden ja kansantalouden tarpeissa. Julkisen valinnan teoria näkee toimiryhmät oman intressin ajajana, mikä tuo tehottomuutta toimintaan ja vähentää toivotun vaikutuksen aikaansaantia: oikea määrä oikein koulutettua työvoimaa oikeaan aikaan oikealla paikalla! HYVINKÄÄN TERVEYDENHUOLTO-OPPILAITOKSESSA ALKAVAT KOULUTUKSET SOSIAALI- JA TERVEYSALAN PERUSTUTKINTO, LÄHIHOITAJA, näyttötutkintoon valmistava koulutus Hakuaika: 15.10.2007 5.11.2007 Soveltuvuustesti: 20.11.2007, testiin kutsutaan (maksu 50 ) Kutsu koulutukseen: Viikolla 49 postitetaan kutsukirje koulutukseen valituille Koulutuksen ajankohta: 14.1.2008 21.12.2009 Hakumenettely: Vapaamuotoinen hakemus, johon liitetään kopio peruskoulun /lukion päästötodis tuksesta. Hakemus lähetetään Hyvinkään oppilaitokseen. HYVINKÄÄN TERVEYDENHUOLTO-OPPILAITOS SOSIAALI- JA TERVEYSALAN PERUSTUTKINTO, LÄHIHOITAJA, TYÖVOIMAKOULUTUKSENA, näyttötutkintoon valmistava koulutus Hakuaika: Meneillään Lisätietoja: Työvoimatoimistoista SOSIAALI- JA TERVEYSALAN PERUSTUTKINTO, LÄHIHOITAJA, OPPISOPIMUKSENA, näyttötutkintoon valmistava koulutus Hakuaika: Koulutukseen voi hakea koko syyslukukauden 2007 Soveltuvuustesti: Ajankohta sovitaan erikseen (maksu 50 ) Koulutuksen ajankohta: Tammikuu 2008 joulukuu 2010 Hakumenettely: Hakulomakkeen saa oppilaitoksesta tai oppisopimustoimistosta, se palautetaan oppisopimustoimistoon. LASTEN JA NUORTEN ERITYISOHJAAJAN AMMATTITUTKINTO, OPPISOPIMUKSENA, näyttötutkintoon valmistava koulutus Hakuaika: Lokakuun loppuun 2007 Koulutuksen ajankohta: 8.10.2007 maaliskuu 2009 Hakumenettely: Hakulomakkeen saa oppilaitoksesta tai oppisopimustoimistosta, se palautetaan oppisopimustoimistoon. LÄHIHOITAJAN TUTKINNON VALINNAISET TUTKINNON OSAT (40 ov) Sairaanhoito ja huolenpito* ja Vanhustyö* Koulutusohjelmaan voi hakeutua lähihoitajan tutkinnon yhteiset ammatilliset opinnot tai aikaisemman sosiaali- tai terveysalan tutkinnon suorittanut. Opiskelu kestää vuoden. Opiskelun voi suorittaa myös oppisopimuksena tai aikuiskoulutuksena. Hakuaika: Hakuaika päättyy 16.11.2007 Kutsu koulutukseen: Viikolla 50 postitetaan kutsukirje koulutukseen valituille Koulutuksen ajankohta: 2.1.08 21.12.2008 Hakumenettely: Hakulomakkeen saa Hyvinkään terveydenhuolto-oppilaitoksesta, se palautetaan oppilaitokseen. KOULUTUSTA TYÖSSÄOPPIMISPAIKKOJEN HENKILÖKUNNALLE: LÄHIHOITAJAOPISKELIJOIDEN AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖIHIN PEREHDYTTÄVÄ KOULUTUS 1 ov (opetussuunnitelmaperusteinen koulutus) 12.3. ja 26.3.2008 klo 13 16, ilmoittautuminen 1.3.2008 mennessä oppilaitoksen toimistoon LÄHIHOITAJAN NÄYTÖN ARVIOIJAKOULUTUS 1 ov, (näyttöön valmistava koulutus) 9.4 ja 23.4.2008 klo 12.30-16, ilmoittautuminen 15.4.2008 mennessä oppilaitoksen toimistoon Hyvinkään terveydenhuolto-oppilaitos Oppisopimuskeskus Oppisopimuskeskus Kauppalankatu 18 * 05800 Hyvinkää Hyvinkää Riihimäki Toimisto: Puh. (019) 459 2904 PL 34 (Hämeenkatu 9) * 05801 Hyvinkää Sakonkatu 1 * 11100 Riihimäki E-mail: riitta.hoffren@hyvinkaa.fi Puh. (019) 4592273, 4592274 Puh. (019) 758 5305 Opinto-ohjaaja: Puh. (019) 4592913 toimisto@oppisopimus.fi kaarina.koljonen@raol.fi E-mail: pirkko.esko-asikainen@hyvinkaa.fi Kotisivu: www.hyvinkaa.fi/hythol HYVINKÄÄN KAUPPAOPPILAITOS HYVINKÄÄN KAUPPAOPPILAITOS Aikuiskoulutus Merkonomiksi työn ohessa opiskellen Liiketalouden perustutkinto, merkonomi, 120 opintoviikkoa Näyttöihin valmistava koulutus Koulutuspäiviä on kerran viikossa, keskiviikkoisin Tutkintomaksu on 50, 50 euroa Koulutusaika on 9.1.2008 31.5.2010. Sopii myös oppisopimuskoulutukseksi. Järjestetään myös iltakoulutuksena. Aloitus syksyllä. Opiskelupaikkoja voi tiedustella myös kesken lukukauden. Lisätietoja oppilaitoksen toimistosta puh. (019) 459 2937 www.hyvinkaa.fi/hykol 10

Tutkinnoilla kehitetään myös työelämää Vanhan Lehtiniemen kartanon alueella sijaitsee Savonlinnan ammatti- ja aikuisopiston sosiaali- ja terveysalan yksikkö, Lehtiniemi. Sen kauniissa ja arvokkaassa puistoympäristössä syvennyimme hetkeksi pohtimaan työelämän ja oppilaitoksen yhteispeliä tutkintotilaisuuksien järjestämisessä. KUVAT JA TEKSTI TYTTI KLÉN Lehtiniemen kartano rakennettiin 1600-luvulla Saimaan rannalle noin viidentoista kilometrin päähän Savonlinnan keskustasta. Parin kilometrin säteeltä löytyvät myös kuuluisa Rauhalinnan huvila sekä kirjailija Joel Lehtosen Putkinotko. Näihin historiallisiin maise miin on asettunut myös Savonlinnan ammatti- ja aikuisopiston sosiaali- ja terveysalan yksikkö Lehtiniemi. Sosiaali- ja terveysalalla työelämän ja oppilaitosten yhteydenpito on tuttua jo perinteisesti, sillä työharjoittelupaikkoja on tarvittu alan opiskelijoille aina. Nyt, kun uusien työntekijöiden tarve on päivänpolttava asia, hyvät yhteydet työelämän ja koulutuksen välillä korostuvat entisestään. Tutkintotilaisuuksia on alalla paljon, joten työelämältä vaaditaan suurta joustavuutta. Työelämän edustajien suhde tutkintotoimintaan on kuitenkin myönteinen. Savonlinnan kaupungin perhepäivähoidon ohjaaja Mirjam Ta kanen ja Savonlinnan Kellarpellon koulun vs. rehtori Merja Leppänen pitävät työelämän osallistumista tutkintotoimintaan ehdottomasti positiivisena asiana. Takanen on vastikään aloittanut tutkintosuoritusten arvioinnin työnantajapuolen edustajana muusta opiskelijoiden arvioinnista hänellä on jo vankka kolmenkymmenen vuoden kokemus. Leppänen on juuri siirtynyt nykyiseen tehtäväänsä, mutta on aiemmin arvioinut koulunkäyntiavustajien tutkintosuorituksia työntekijäpuolen edustajana. Perhepäivähoitajista pian pulaa Savonlinnassa jää seuraavien kymmenen vuoden kuluessa eläkkeelle suuri määrä perhepäivähoitajia. Koska kaupungin linjaus on, että perhepäivähoitoa on lisättävä, hoitopaikkoja onkin saatu. Ongelmana on vain se, ettei nuoria ole tullut alalle riittävästi, Takanen kertoo. Tässä tilanteessa yhteistyö alan kouluttajien kanssa koetaan hyvin mielekkääksi. Suorittajia arvioitaessa voidaan samalla myös tutkailla, löytyisikö heistä sopivia työntekijöitä. Takasen mukaan tutkintosuoritusten arvioinnista on koitunut sekin hyöty esimiesasemassa olevalle, että tulee paneuduttua tarkemmin siihen konkreettiseen työhön, jota perhepäivähoitajat tekevät. Koulunkäyntiavustajien tarve kasvaa Merja Leppänen on arvioinut aiemmin koulunkäyntiavustajien tutkintosuorituksia ja ohjannut Lehtori Ilta-Säde Kokkosella on takanaan pitkä ura Lehtiniemessä oppisopimusopiskelijoita. Mitä muuta voisi olla kuin etu, kun saadaan ammattitaitoinen työntekijä taloon, hän toteaa. Leppäsen mielestä tutkintoja koulussa suorittaneet henkilöt ovat tuoneet myös paljon uutta tietoa taloon. Lehtori Ilta-Säde Kokkonen Savonlinnan ammatti- ja aikuisopistosta kertookin, että erityisesti koulunkäyntiavustajien erikoisammattitutkinnon suorittajat ovat tehneet kouluissa projektitöinä selvityksiä muun muassa monikulttuurisuuden huomioimisesta koulutyössä, oppilashuollon kartoittamisesta ja kehittä- 11

Työelämän ja oppilaitoksen yhteistyötä pohtivat Mirjam Takanen (vas.), Merja Leppänen, Ilta-Säde Kokkonen, Kaisa Niemelä, Erja Hämynen ja Riitta Härkönen Lehtiniemen asuntola misestä sekä vertaisohjauksen käynnistämisestä. Nämä selvitykset toimivat erikoisammattitutkinnossa samalla myös näyttötöinä. Työelämän edustajat pääsevät osallistumaan suoraan tutkintotilaisuuksien suunnitteluun, koska kehittämistehtävän aihe valitaan työnantajan toiveiden ja tarpeiden mukaisesti. Hyvä esimerkki koulutuksen ja työelämän yhteistyöstä on se, että varhaiskasvatussuunnitelma jalkautettiin työpaikoille ja oppilaitokseen perhepäivähoitajaopiskelijoiden avulla, kertoo koulutussuunnittelija Erja Hämynen, joka edustaa nykyisin oppisopimustoimistoa, mutta on itsekin toiminut opettajapuolen arvioijana. Työelämä vahvasti mukana Sosiaali- ja terveysalalla sekä työntekijä- että työnantajapuolen edustajat ottavat Ilta-Säde Kokkosen mukaan paljon vastuuta tutkintotilaisuuksien järjestämisestä. Alalla ei myöskään ole vaikeuksia löytää näyttötutkinnon suorittaneita työpaikkaohjaajia. Tutkintosuoritusten arvioinnissahan on paljon hyötyä siitä, että on itse käynyt läpi vastaavan prosessin. Perhepäivähoitajien kohdalla tilanne on hankalampi, koska alalla on vain vähän ammattitutkinnon suorittaneita. Erja Hämysen mukaan koulunkäyntiavustajien erikoisammattitutkinnon osalta taas ongelmaksi nousee se, että luokanopettajat saattavat tuntea riittämättömyyttä tutkintosuoritusten arviointiin, koska tässä tutkinnossa se vaatii syvällistä ammattitaitoa esimerkiksi erityispedagogiikassa. Hämynen kertoo, että oppisopimusprosessissa työelämää linkitetään entistä tiiviimmin mukaan. Jo opiskelun henkilökohtaistamissuunnitelma tehdään yhteisessä palaverissa, jossa on mukana opiskelijan lisäksi vastuuopettaja, työnantajan edustaja sekä oppisopimustoimiston edustaja. Hämysen mukaan työelämän edustajat ovat sitoutuneita tulemaan aloituspalavereihin, vaikka heillä kiirettä onkin. Palaverit ovat hyviä tilaisuuksia oppilaitoksen ja työelämän osapuolille tavata toisiaan. Tapaamiset voivat myös poikia uusia ideoita, jotka hyödyttävät kaikkia. Työpaikkakouluttajia on rohkaistu olemaan yhteydessä myös vastuuopettajiin, eikä pelkästään opiskelijaan. Lehtori Riitta Härkösen mukaan lähihoitajien tut- 12

Lehtiniemen kartanon vanha päärakennus kintotilaisuuksissa työelämän arvioijien rooli vielä korostuu, koska opettajapuolen arvioija on läsnä vain arviointikeskustelussa. Perehdytystä arvioijille Ilta-Säde Kokkonen kertoo, että arvioijille järjestetään yhden opintoviikon mittaisia perehdyttämiskoulutuksia. Kontaktiopetusta on neljänä päivänä, aina neljä tuntia kerrallaan. Ennakkotehtäväksi annetaan perehtyminen opintosuunnitelmaan ja arviointiohjeisiin. Myös välitehtäviä saattaa olla. Koulutukset on Kokkosen mukaan syytä järjestää siten, että niihin on arvioijien mahdollisimman helppo tulla esimerkiksi heidän tapauksessaan Savonlinnan keskustassa. Viimeksi siellä järjestettyyn tilaisuuteen saatiin mukaan noin 70 arvioijaa. Toinen koulutusmuoto on tutkinnonosakohtainen perehdyttäminen, jossa paikalla ovat sekä tutkinnon suorittajat että työelämän arvioijat. Suorittajalle ja arvioijalle varataan aikaa parityöskentelyyn, jolloin he voivat yhdessä tutkia arviointilomakkeita ja ohjeistuksia. Näin heillä on mahdollisuus myös miettiä, mi- ten näyttö toteutetaan heidän työyksikössään. Jos työelämän edustajat eivät ehdi mukaan koulutukseen, opettajat menevät suoraan työpaikalle kouluttamaan arvioijia. Tällöin mukana on myös tutkinnon suorittaja. Työpaikkakouluttajat omalle kurssille Oppisopimustoimisto järjestää perehdytystä myös työpaikkakouluttajille, jotka ohjaavat oppisopimusopiskelijoita. Näitä koulutuksia on pidetty antoisina, koska kouluttajat saavat näin mahdollisuuden tavata toisiaan. Koulutuksia on kaksi kertaa vuodessa ja niissä ovat mukana yleensä myös opiskelijat. Koulutuksessa käydään läpi erilaisia teemoja, kuten ammattitaito, oppiminen ja ohjaaminen sekä arviointi. Jatkossa kutsuja on tarkoitus lähettää myös työpaikan yhteyshenkilöille eli työnantajan edustajille, jotta heitäkin saataisiin mukaan. Koulutettavaa riittää, sillä tutkintojärjestelmä kokonaisuudessaan on työelämän edustajille usein varsin epäselvä. Tutkinnon Työelämä on läsnä jo oppilaitoksessa Savonlinnan ammatti- ja aikuisopiston sosiaali- ja terveysalalla toimii kahdeksan valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen ryhmää. Näistä viisi ryhmää on Lehtiniemessä, yksi kaupungissa ja kaksi muualla maakunnassa. Ryhmien opiskelijat saavat valmiuksia omaan elämään ja ammatilliseen peruskoulutukseen hakeutumiseen. Osa valmentavan ja kuntouttavan opetuksen linjoista on tarkoitettu opiskelijoille, jotka eivät pysty suorittamaan ammatillista perustutkintoa. Näillä linjoilla he opiskelevat alan aputehtäviin, mm. kotitaloustyöntekijän ja puualan tehtäviin. Erityisopiskelijat asuvat Lehtiniemen asuntolassa ja ovat mukana oppilaitoksen kaikessa toiminnassa. Näin esimerkiksi koulunkäyntiavustajiksi opiskelevilla on vahva yhteys työelämään jo opiskelun aikana. Oppilaitoksen erityisopettajat toimivat myös tutkintotilaisuuksien arvioijina. Kartanon vanha navettarakennus on nykyisin opiskelijakäytössä ja saanut nimekseen Töpölä. Sosiaali- ja terveysalan tutkintosuoritukset monimuotoisia Sosiaali- ja terveysalan tutkintosuoritukset ovat prosessinomaisia. Suorittamiselle ei ole määritetty aikaa, vaan tutkinto on valmis sitten, kun kaikki osat on suoritettu. Tutkintosuoritukset voivat koostua erilaisista osista, ja suoritustavat vaihtelevat eri aloilla. Tutkintosuoritus voi olla toiminnallinen, toisin sanoen tehdään alan työtä ja suoritus arvioidaan. Tutkintosuorituksena voi olla myös tapahtuman järjestäminen, tutustumiskäynti ja sen kirjallinen raportointi tai vaikkapa kehittämistehtävä erikoisammattitutkinnossa. Arviointikeskustelun rooli korostuu sosiaali- ja terveysalalla erityisesti. Työelämän edustajat osallistuvat tutkintotilaisuuksien suunnitteluun muun muassa varmistamalla yhdessä oppilaitoksen kanssa, että suorittajan työtehtävät vastaavat tutkinnon perusteita. 13

osia on paljon ja näyttötutkintosanasto vaatii oman opettelunsa. Hyödyllisintä olisi opettajien mukaan lisätä tutkinnonosakohtaista koulutusta, ja se on vietävä kokonaan työpaikoille. Koulutusta kannattaa järjestää vaikkapa viikonloppuisin, jolloin työpaikoilta ehdittäisiin hyvin mukaan. Työnantajakin ehtii arviointiin Mirjam Takanen toteaa, että tutkintosuorituksen arviointi on aina vaikea ja erittäin vastuullinen tehtävä. Työnantajapuolen edustajana hän on väistämättä hieman kauempana arjen työstä, jolloin arviointi on vaikeampaa. Tutkintotilaisuuteen tuleva perhepäivähoitaja on myös usein hänelle tuntematon, mikä vaikeuttaa arviointia. Näistä seikoista huolimatta hän on aina kokenut tutkintosuoritusten arvioinnin positiivisena. Eikä siihen Takasen mielestä mene liikaa aikaa kysymys saattaa olla vain asioiden TERVETULOA HAAGA-HELIA AMMATILLISEEN OPETTAJAKORKEAKOULUUN! NÄYTTÖTUTKINTOMESTARIN KOULUTUSOHJELMA (25 OP) Näyttötutkintomestarin koulutusohjelma (25 op) valmistaa näyttötutkintojärjestelmän toimijoita kehittämään näyttötutkintojen järjestämisen ja ammattitaidon arvioinnin sekä näyttötutkintotoiminnan laadun kehittämisen ja johtamisen taidot asiantuntijatasolle. Koulutusohjelman tarkoitus on edistää näyttötutkintotoiminnan kehittämistä joustavaksi ja luotettavaksi sekä työelämän ja asiakkaiden vaatimukset huomioon ottavaksi kumppanuusyhteistyöksi. Koulutusohjelmassa noudatetaan Opetushallituksen 2007 koulutuksen suunnitelmaa. Otamme jatkuvasti vastaan ennakkoilmoittautumisia tuleviin koulutustoteutuksiin. Kysy myös maksullisia organisaatio- ja oppilaitoskohtaisia toteutuksia. Lisätietoja Assistentti Leena Tuomisto puh. 09 2296 5443 tai leena.tuomisto@haaga-helia.fi Rantasaunan pihalla pidetään sopivalla säällä oppituntejakin. järjestelystä. Arvioijia on työpaikalla hyvä olla useampia, jotta työtä voidaan tarvittaessa jakaa. Takasen mielestä on tärkeää, että tutkintosuorituksen arviointikriteerit käydään tarkasti läpi, jolloin opiskelijan osaaminen aukeaa. Kaiken kaikkiaan näyttötutkintotermistön selkiytyminen arvioijalle on oleellista ja siihen on Takasen mukaan hyvänä apuna arvioijakoulutus. Myös arvioija oppii Merja Leppänen puolestaan kertoo, että koulunkäyntiavustajia arvioitaessa suorittaja on tuttu ja hänen työskentelyään on voinut seurata jo pidemmän aikaa. Näin on selvästi nähtävissä kehitys, jonka voi myöhemmin tuoda esille arviointikeskustelussa. Tutkintosuorituksen arviointi on ohjaavaa, molempien arkipäivään kuuluvaa tuttua työtä. Leppäsen mukaan arvioinnissa oppii itsekin, sillä siinä voi peilata ajatuksiaan toisen näkemyksiin. Samalla tulee palautetta omastakin työstä. Myös Leppäselle tutkintosuoritusten arviointi on ollut kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus. Arviointilomakkeet ovat sitten asia erikseen, hän naurahtaa. Niitä on ollut joskus vaikea täyttää. Arviointilomakkeiden monimutkaisuus on ongelma, joka lienee tuttu kaikille työelämän arvioijille. Lomakkeita olisikin kehitettävä siihen suuntaan, että arviointityö ei niiden vuoksi ainakaan vaikeudu. Toisaalta koko tutkintojärjestelmä asettaa lomakkeille tietyt vaatimukset, joita ei voida sivuuttaa. Yhteistyötä kehitetään Vaikka yhteistyö oppilaitoksen ja työelämän välillä tuntuukin toimivan, aina on mahdollista luoda uusia kuvioita. Lehtori Kaisa Niemelä toteaa, että palautejärjestelmää tutkintotilaisuuksien osalta on hyvä kehittää. Palautetta tulisi kerätä järjestelmällisesti myös työpaikoilta, jolloin tutkintotilaisuudet saataisiin vastaamaan entistä paremmin kaikkien osapuolien tarpeita. Niemelän mukaan suunnitteilla on myös yhteisiä kehittämispäiviä, joihin osallistuisivat sekä oppilaitoksen että työelämän edustajat. Muutto keskustaan Ammatti- ja aikuisopiston Lehtiniemen yksikkö muuttaa ensi keväänä Savonlinnan keskustaan, jolloin koko sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala pääsee yhteen. Samaan paikkaan siirtyvät myös sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalle kuuluvat parturi-kampaajat, kosmetologit, hierojat sekä maahanmuuttajien koulutus. Muutto Lehtiniemen vehreästä puutarhaympäristöstä saa Ilta- Säde Kokkosen mielen haikeaksi, mutta muuton hyvinä puolina hän mainitsee sen, että opiskelijoiden saaminen koulutukseen helpottuu Savonlinnan keskustassa. Tämä on ollutkin yksi tärkeä syy, miksi koulutus siirretään sinne. Myös päiväkodit, koulut ja vanhustentalot ovat keskustassa lähellä, jolloin tutkintotilaisuuksien järjestäminen ja arvioijien saaminen yksinkertaistuu. Erityisoppilaiden kannalta Lehtiniemi on ollut hyvin ihanteellinen paikka. Tuleva lukuvuosi toimitaan kuitenkin vielä Lehtiniemen maisemissa. 14

Näyttötutkintoasiaa nyt myös DVD:llä Näyttökumppanuus -projekti on tehnyt Työelämän näytöillä näyttötutkintoon DVD-videon näyttötutkinnon suorittamisesta. Video on tarkoitettu opiskelumateriaaliksi tutkinnon suorittajille, tutkinnon järjestäjien henkilökunnalle ja muille näyttötutkintojen kanssa tekemisessä oleville. TEKSTI: REIMA MÄKELÄINEN, ALVAR KUVA: MARKO KIVISTÖ Video on tehty työelämässä tapahtuvien näyttötilanteiden pohjalta, jotka on kuvattu YIT:n rakennustyömaalla. Videon sisältö on kohdennettu samanaikaisesti usealle eri näkökulmalle. Yksi keskeisimmistä on suorittajan ja tavoitteena on helpottaa suorituspaineita. Videota voi katsella myös muun muassa arvioijan, järjestäjän ja työnantajan näkökulmasta. Video kuvaa sähköasentajan ammattitutkintoa. Se toimii opiskelumateriaalina kuitenkin tutkintoalasta riippumatta, jos ei välitetä muutamista sähköalan termeistä. Videon sisältö on tiivistetty vajaaseen 15 minuuttiin. Koulutustilaisuuden järjestäjällä on mahdollisuus ennen videon katsomista kiinnittää katsojien huomio haluamiinsa yksityiskohtiin ja käynnistää videon katsomisen jälkeen keskustelu havainnoista. Palautekeskusteluun kannattaa valita prosessin seuraamisen lisäksi muitakin aiheita kuten esimerkiksi millainen on tutkinnon järjestäjää edustavan näyttötutkintomestarin rooli muihin tutkinnon arvioijiin nähden, tai miten näyttötutkinnon henkilökohtaistaminen tulee esille. Nettikatselulla on haluttu antaa kaikille eri näyttötutkintotoimijoille helppo kanava katsella videota. Kuvan tarkkuutta on tosin pitänyt hieman pudottaa tietoliikenneyhteyden rajoitusten takia ja videon latautuminen tietokoneen muistiin vie pienen tovin, mutta niinhän on asianlaita kaikkien videoleikkeiden kanssa nettiyhteyksillä. Nettivideo on nähtävänä näyttötutkinnot -portaalin osoitteessa http://www.nayttotutkinnot.fi /opiskelumateriaalit. DVD:n voi tilata osoitteesta marko.kivisto@ael.fi tai numerosta (09) 530 7362. Aidot käsikirjoittajat ja näyttelijät Videolla esiintyvät näyttelijät ovat sillä tavalla aitoja, että he tekevät samoja tehtäviä oikeasti työelämässä kuin heidän roolihahmonsakin videolla. Tämä auttaa näyttelijäsuorituksia luonnolliseen esiintymiseen, vaikka kaikki näyttelijät ovat puhtaasti amatöörejä eikä heillä ole aiempaa näyttelijäkokemusta. Päähahmo on Timo Moisio, joka toimii sähköasentajana YIT:ssä Tampereella ja on taannoin suorittanut sähköasentajan ammattitutkinnon näyttötutkintona. Videon näyttötutkintomestari on Jukka Virtanen, joka työskentelee Tampereen AKK:ssa sähköosastolla kouluttajana ja toimii näyttötutkintojen järjestämistehtävissä. Videon käsikirjoittajat toimivat kaikki sähköasentajan ammattitutkinnon tutkintotoimikunnassa. Ohjaus, kuvaus- ja editointitekniikka sekä palvelut ovat peräisin Voionmaan opistosta, joka on viestintään erikoistunut oppilaitos. Videon vastuullisena ohjaajana on elokuva- ja TV-linjan vastaava opettaja Tapio Kivirinta, joka myös itse on näyttötutkintomestari. Katsottavissa DVD:nä tai netissä Näyttökumppanuus -projekti on jakanut yhteistyökumppaneilleen videota DVD:nä. Video on katsottavissa yhtenä kokonaisuutena myös netissä esimerkiksi kotitietokoneen laajakaistayhteyden kautta tai työpaikan lähiverkossa olevalla pöytätietokoneella. 15

TEKSTI JA KUVAT: PERTTI HAANPÄÄ, PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ, OSAAMISELLA MENESTYSTÄ PROJEKTI Ammattilainenkin tarvitsee lisäkoulutusta Hollming Works ja Metso Paper ovat jo pitkään panostaneet henkilöstön kouluttamiseen. Metsolla näyttötutkinto on osa koulutusjärjestelmää. Myös Hollmingilla näyttöjen joustavuuteen on herätty ja työntekijöitä kannustetaan opiskelemaan. Hollming Works Oy on perinteisesti ollut henkilöstönsä kouluttamisesta huolehtiva yritys. Koulutukset on tähän asti toteutettu melko pitkälti henkilöstökoulutuksena, jota on järjestetty lähinnä silloin, kun tuotannossa on ollut hiljaisempaa. Tämä on johtanut helposti siihen, että koulutus on kohdistunut henkilöihin sattumanvaraisesti, eikä tarpeen mukaan. Viime vuosina koulutusta on suunniteltu yhä enemmän näyttötutkintojen perusteiden mukaisesti. Tämä mahdollistaa jatkuvan kehittämisen ja elinikäisen oppimisen. Näyttötutkintoja ovat tähän asti suorittaneet nuorehkot henkilöt, joilla on kuitenkin melko pitkä työkokemus. Hollming Worksin Porin yksikössä tekniikan erikoisammattitutkintoa on suorittamassa kaksi nuorta ammattilaista Tero Anttila ja Antti Salminen. Molemmat ovat olleet Hollmingin palveluksessa muutaman vuoden. Tero Anttila aloitti TEAT:n suorittamisen maaliskuun alussa 2007. Tero on aikaisemmin suorittanut kone- ja metallialan perustutkinnon, levyseppä-hitsaajan ja yhden tutkinnon osan levytekniikan erikoisammattitutkinnosta. Tero kertoi lähteneensä koulutukseen kehittääkseen itseään ja päästäkseen Hollmingilla haastavampiin työtehtäviin, jotka olisivat fyysisesti kevyempiä, mutta henkisesti haastavampia. Tero kokee tutkinnon suorituksen auttavan myös työssä jaksamiseen pitkällä tähtäimellä. Tekniikan erikoisammattitutkinto antaa hyvän pohjan etenemiseen alalla vaativampiin tehtäviin. Tekniikan erikoisammattitutkinto on näyttötutkinto, jolloin osaaminen Työnantaja on tukenut opiskelua järjestelemällä joustavasti työvuoroja, jotta valmistavaan koulutukseen osallistuminen on ollut mahdollista. Kouluttautumista ja näyttötutkintojen suoritusta on tuettu myös rahallisesti. Metso Paperilla on pitkät perinteet koulutuksen ja näyttötutkintojen järjestämisessä. Tehdasalueella on Teollisuuden oppimispaikka -niminen teollisuuden oppilaitos, joka on järjestänyt valmistavaa koulutusta ja huolehtinut näyttötutkintojen järjestämisestä. Oppilaitoksessa on parhaillaan menossa koneistajamestarin erikoisammattitutkinnon suorituksia ja siihen liittyvää valmistavaa koulutusta. Nuorille lisää osaamista osoitetaan näyttötutkinnon suoritustilaisuuksissa. Yritys hyötyy näytöistä Näyttötutkintotilaisuudet ja opiskeluun liittyvät opinnäytetyöt pyritään aina tekemään niin, että ne sekä kehittävät henkilön omaa työtä että hyödyttävät yritystä toiminnan kehittämisessä. Tero kertoi haluavansa kehittyä ammattilaisena ja pyrkivänsä myös työnsä jatkuvaan kehittämiseen. Haastatteluhetkellä Teron opiskelujen henkilökohtaistaminen oli vielä suunnitteluasteella, samoin käsitteet tuntuivat osittain vierailta. Tutkinnon suorittaminen tutussa ympäristössä antaa kuitenkin turvallisuutta opintoihin. Lähiopetus järjestetään Porin Ammattiopistolla. Antti Salminen on Porin yksikön nuoremman polven ammattilaisia. Antti on suorittanut kone- ja metallialan perustutkinnon, automaatioasentajan ja silloisen levyseppä- 16

Tero Anttila. Antti Salminen. hitsaajan ammattitutkinnon näyttötutkintona työpaikallaan Porissa. Tekniikan erikoisammattitutkinnon suorituksen Antti aloitti tänä syksynä. Opiskelu on oppisopimuskoulutusta ja näyttötutkinnon osat suoritetaan omalla työpaikalla. Antin opiskelun aloituksen syyt olivat samankaltaiset kuin Terollakin eli itsensä ja oman työnsä kehittäminen. Kehittämisen ote auttaa varmasti pitämään motivaatiota yllä niin opiskelussa kuin Tero Anttila, Jyrki Jäntti ja Antti Salminen. työssäkin. Toisaalta se auttaa myös työssä jaksamisessa. Antti kertoi, että työn ohella opiskelu tuntui tässä elämän vaiheessa parhaalta ratkaisulta, sillä hän rakentaa samaan aikaan omakotitaloa perheelleen. Tekniikan erikoisammattitutkinnon lähiopetuksen järjestää Porin ammattiopisto. Molempien tutkintoihin kuuluvat seuraavat osat: Pakolliset osat: Työn organisointi ja johtaminen Kannattavuus ja kustannushallinta Henkilöstön ja työyhteisön kehittäminen Toiminnan suunnittelu Valinnaiset osat: Tuotteen, prosessin ja työympäristön kehittäminen Yhteiset vaatimukset: Matematiikka Tietotekniikka Kielitaito Fysiikka tai kemia Tekninen osaaminen: Suoritettu teknisen alan ammattitutkinto tai vastaavan alan taitotieto Ammattitaidon kehittäminen tärkeää Hollming Worksin työsuhdepäällikkö Jyrki Jäntti kertoi, että ammattitaidon kehittämisen tarve on kova ja se on jatkuvaa, sillä tekniikka kehittyy ja maailma muuttuu koko ajan. Hollmingilla ymmärretään kehittämisen tarve nykyisessä kilpailutilanteessa. Jäntti sanoi uskovansa opiskelun motivoivaan vaikutukseen myös muilla ammattialoilla Hollmingilla. Yrityksessä suoritetaan muitakin näyttötutkintoja mm. laivanrakentajan ammattitutkinnon osia. Yrityksessä on suoritettu levytekniikan ammattitutkinnon osia ja levytyömestarin erikoisammattitutkinnon osia ja yksi ammattilainen on suorittanut koko levytyömestarin erikoisammattitutkinnon. Oppisopimuskoulutuksen kautta on suoritettu kone- ja metallialan perustutkintoja. Parhaillaan muutama esimies suorittaa johtamisen erikoisammattitutkintoa, joka on myös näyttötutkinto. Jäntti kertoi, että parhaillaan kootaan ryhmää ammattitutkintojen ja erikoisammattitutkintojen suorittajiksi. Näyttötutkinnot on tarkoitus suorittaa oikeissa työtehtävissä yrityksen koneita käyttäen. 17

Koneistajat lisäoppiin Metsolla Metso Paper Oy:ssä Jyväskylän Rautpohjassa suorittaa koneistajamestarin erikoisammattitutkintoa 13 koneistajaa, joilla on varsin mittava kokemus alan töistä. Koulutuspäällikkö Matti Pölhö Teollisuuden Oppimispaikka TOP:sta kertoi valmistavan koulutuksen alkaneen maaliskuussa 2007 ja päättyvän lokakuun lopussa 2008. Pölhön mukaan tietopuolinen koulutus suoritetaan ensimmäisen vuoden aikana. Teorian opiskelua on kerran viikossa. Suuri osa opiskelusta on etäopiskelua, johon liittyy paljon työssä- ja työstäoppimista. Opinnäytetyöt tehdään opintojen aikana. Opinnäytetyöt tehdään oman työn kehittämiseksi. Mitään ei opiskella siksi, että se on kirjoitettu opetussuunnitelmaan, vaan siksi, että saadaan kehitetyksi omaa työtä ja työympäristöä. Kouluttaja Jaakko Blom selvitti koulutuksen järjestelyjä. Koulutusaika on 1,5 vuotta. Teorian opetus on järjestetty niin, että siihen voivat osallistua myös vuorotyötä tekevät. Yövuorossa oleva voi valita sen ajankohdan, mikä tuntuu parhaiten sopivan. Oma työ opettaa Blomin mukaan valmistava koulutus on edennyt suunnitelman mukaisesti. Suunnitelmaa seurataan mahdollisimman tarkasti, mutta tarvittaessa siihen tehdään muutoksia. Valmistavan koulutuksen järjestää Teollisuuden Oppimispaikka, mutta suuri osa opiskelusta tapahtuu työssä oppimisena ja etäopiskeluna kotona tai ainakin työpaikan ulkopuolella. Opintoviikon pituudeksi on laskettu 40 tuntia, josta 16 tuntia on lähiopetusta ja loput itsenäistä opiskelua ja työpaikalla tapahtuvaa oppimista. Kouluttajat ovat pääosin Metso Paper Oy:n omaa henkilökuntaa, jotka ovat oman alansa asiantuntijoita ja tuntevat opetettavan asian erittäin hyvin. Yksi kouluttajista on laa- Tero Heimonen ja Heikki Puisto. Matti Immonen, Janne Huuskonen ja Ilmo Moilanen, jotka opiskeltavat laatuasiat ovat saaneet mietteliäiksi. Paavo Jerkku. 18

tupäällikkö Paavo Jerkku, joka on toiminut erilaisissa laadunvarmistuksen tehtävissä jo parikymmentä vuotta. Koneistajamestarin erikoisammattitutkinnon suorittaminen sisältää kahdeksan tutkinnon osan suoritusta, mutta perustutkinnon ja ammattitutkinnon suoritukset luetaan hyväksi. Tutkinnon periaate selviää oheisesta kaaviosta. Koneistajamestarin erikoisammattitutkintoa suorittavien ikäjakautuma on 25 50 vuotta. Työnantaja tukee Metso Paperin ammattilaisten näyttötutkintojen suorittamista maksamalla ammattitutkinnon ja erikoisammattitutkinnon suorituksesta stipendin. Tämän lisäksi tulevat työehtosopimuksen mukainen 300 euron kertakorvaus, mikä maksetaan erikoisammattitutkinnon suorittamisesta ja tietyin edellytyksin koulutusrahastosta haettava 339 euron stipendi. Näyttötutkinnoista voi hakea lisätietoa nettisivuilta: www.nayttotutkinnot.fi tai www. alvar.fi. Toivotan kaikille näyttötutkintojen suorittajille menestystä tutkinnoissa ja työelämässä. 19

Kirjastovirkailijan paperit taskuun pelkällä työkokemuksella Rovaniemeläinen kirjastovirkailija Jarkko Seppänen, 34, suoritti informaatio- ja kirjastopalvelualan ammattitutkinnon näyttötutkintona kesällä 2007 ilman valmistavaa koulutusta. TEKSTI JA KUVAT: JENNI KOIVUMÄKI, SEINÄJOEN KOULUTUSKESKUS, AIKUISKOULUTUS Jarkko Seppänen suoritti informaatio- ja kirjastopalvelualan ammattitutkinnon näyttötutkintona. Esa Kallinen Seppänen aloitti työt kirjastossa työllistettynä heti peruskoulun jälkeen. Muutaman työpätkän jälkeen Seppänen aloitti oppisopimuksella kirjastovirkailijan koulutuksen, mutta aika loppui kesken ja paperit jäivät saamatta. Hetken työttömyyden jälkeen Seppänen teki syrjähypyn rakennuspuolelle kolmeksi vuodeksi. Kirjastoon tuli kuitenkin kirjastoavustajan paikka auki ja Seppänen haki paikkaa, mutta ei saanut sitä. Samana päivänä tuli tieto vuoden sijaisuudesta musiikkiosastolla, johon Seppänen valittiin. Vuoden sijaisuuden lähestyessä loppuaan avustajaksi aiemmin valittu irtisanoutui ja Seppänen haki paikkaa uudelleen ja tällä kertaa sai sen. Kirjastoavustajan vakituinen toimi alkoi vuoden 2004 alusta. Seppänen tutki omin päin mahdollisuuksia suorittaa informaatio- ja kirjastopalvelualan ammattitutkinto kirjastovirkaili jan pätevyyden saamiseksi. Hän sai selville, että tutkinto on mahdollista suorittaa myös ilman valmistavaa koulutusta. Apulaisjohtaja Pasi Rantanen kannusti suorittamaan tutkintoa, joten Seppänen päätti lähteä mukaan. Lapin maakuntakirjaston johtaja Heli Saarinen otti yhteyttä Seinäjoen palvelualojen oppilaitokseen ja prosessi alkoi edetä. Informaatio- ja kirjastopalvelualan ammattitutkintokoulutus ei kuulu jokaisen oppilaitoksen koulutustarjontaan, joten Seppänen valitsi tutkinnon suorittamispaikakseen alan Suomen pohjoisimman suorituspaikan, Seinäjoen. Vastuukouluttaja Päivi Kuitusen kanssa läpikäyty henkilökohtaistamissuunnitelma mahdollisti tutkinnon suorittamisen kokonaan työelämän näytöillä. Kolmikannan tapaaminen jännitti Vastuukouluttaja Kuitunen arvioi tutkinnon suorituksen Rovaniemellä yhdessä paikallisen työelämäarvioijan kanssa ja kolmikanta-arviointi tehtiin Seinäjoella. Seppänen tuli arviointivaiheessa Seinäjoelle arviointikokoukseen ja koki tilanteen todella hienoksi. Kolmikannan tapaaminen jännitti, mutta kaikki meni lopulta hyvin ja rennossa ilmapiirissä. Tapaamisessa tarkistettiin tutkintosuoritukset ja käytiin läpi, että arvioinnin kriteerit täyttyvät. Täydennettävissä kohdissa asioita käytiin keskustellen läpi ja lopuksi kaikki arvioinnin kohteet todettiin hyväksyttävästi suoritetuiksi. Seppänen on valmis suosittelemaan näyttötutkinnon suorit- 20